Olen vielä nuori, olen kumminkin saanut elämäni jo sekaisin. Näen itseni jatkuvasti läskinä, jonka tuloksena puoli vuotta sitten sain bulimian. Nykyään olen päässyt irti tahallisesta oksentamisesta, mutta ahmin jatkuvasti, jonka jälkeen yleensä itken. Tiedän, tämä ei ehkä teistä tunnu isolta, mutta itse kärsin päivittäin tästä. Syömishäiriöstä en ole porukoille kertonu, ne pistäis mut kumminkin johonkin laitokseen. Minun on huono elää, en omista yhtäkään ystävää jolle voisin uskoutua. En edes parhaalle ystävälleni.. Mielestäni tämä on noloa, vaikka tiedän ettei ole. Terkkarillekkaan en uskoutunut. En kaipaa haukkuja, halusin vain purkaa pahaa oloani. Huoh.
Häiriö-
ahmija-
2255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei..
Olen kanssa ex bulimikko, sairastin sitä 4 vuotta.. kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja luulin parantuvani.. totuus olikin että oksentaminen lähti ja ahmiminen jäi..
Porukat saivat melkein aikoinaan tietää sairaudestani, mutta onneksi opiskelin hoito alaa ja sain käännettyä sen jännällä tavalla koulutehtäväksi.
En minäkään omista yhtään ystävää jolle ajatuksistani voisin kertoa, en ainutakaan..
joten haluaistko mailata minulle?
[email protected]
muuutkin kohtalotverit saa laittaa..
Hei!
Vaikka tuntuisi vaikealta, tulisi sinun mielestäni puhua vanhemmillesi. He haluaisivat varmasti olla tukenasi ja auttaa sinua.
Syömishäiriö on iso asia eikä sen kanssa kannata leikkiä!
Ei kannata ajatella että he laittavat sinut laitokseen, kannattaisi ajatella vaikka itsekin keskustelemista asiasta ammattiauttajan kanssa, sitä vartenhan he ovat. He ovat ammattilaisia ja heillä on vaitiolovelvollisuus.
Jos et halua kertoa vanhemmillesi mene edes juttelemaan jonkun kanssa. Hoito ei maksa mitään eikä kenenkään tarvitse tietää siitä jollet halua!