No niin,
Mielipidepankki taas avasi kuntakeskustelua. Olen jo kertaalleen Jäbän ja Korhosen kanssa asiassa kiistellyt. Silloin Jäbä osoitti, että ei ymmärrä verotusjärjestelmää eikä tutkittua tietoa, kun taas Korhonen piti asiaa mielenkiintoisena, mutta ei sitä tuntenut niin paljon, että olisi voinut keskustella.
Nyt Mielipidepankki avasi keskustelun vaatimalla aluekeskusten varaan rakentuvia suurkuntia, joita sdp ja kokoomus ovat ajaneet. Tämä on kaikkien huonoin vaihtoehto, ja alla perustelen sen, miksi näin on.
1. Kuntapalvelujen tuotannon tehokkuus
Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitos ja Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisivat vuonna 2005 laajan tutkimuksen "Paljonko verorahoilla saa". Se tutki pitkällä ajanjaksolla sitä, mikä on kunnan palveluotuotannon tehokkuuden ja väkiluvun keskinäisvaikutus. Raflaavasta otsikosta hieman poiketen tässä laskelmassa on tulorahoitukseen laskettu kaikki lähteet, ei siis vain kunnan omaa verotuloa vaan myös palvelujen käyttömaksut, taksat ja valtionosuudet - niin että esim. tasausjärjestelmät eivät tätä tutkimusta vääristä.
Tehokkaimmin palveluja tuottivat noin 10 000 asukkaan kunnat. Tehokkuutta lisäsi myös palvelujen ostaminen yrittäjiltä. Tehokkuutta heikensi palvelujen mittava ostaminen kuntayhtymiltä. Monet suuret kaupungit menestyivät tässä tutkimuksessa heikosti.
Jos halutaan taloudellisuutta, tulisi pyrkiä tehokkaisiin toimintatapoihin. Niitä voidaan etsiä hyvinkin pieniin kuntiin. Mutta mikään tutkimus ei osoita esim. kok dem ihannoimaa n. 25 000 asukkaan kutakokoa tehokkaaksi.
2. Palvelukyky
25 000 asukkaan kuntien palvelukyky ei ole parempi kuin 5000 tai 10 000 asukkaan kunnan.
25 000 on aivan liian pieni väestöpohja esim. 2. asteen koulutukselle, erikoissairaanhoidolle tai erityishuoltopalveluille. Sen kokoisia kuntia muodostamalla saadaan ainoastaan lisää hallintoa ja paikallisten palveluiden karsimista ja kallistumista.
3. "Aluekeskukset" vaikeuksissa
Kuntaliiton Rakennemuutoskatsaus 2005 osoittaa, että monien seutukunnallisten keskusten eli "aluekeskusten" kehitys on huonoa. BTV-indikaattorilla (Bruttokansantuote, työtilanne, väestö) sekä teollisten kaupunkiseutujen että keskisuurien kaupunkiseutujen kehitys oli negatiivista vuosina 1998-2003. Keskisuurien kaupunkiseutujen BTV oli ajanjakson aikana -0,7% ja teollisten kaupunkiseutujen BTV -1,2% vuodessa.
Monet Lipposen hallituksen "aluekeskusohjelman" aluekeskukset ovat pahoissa talousvaikeuksissa.
Niiden suureksi ongelmaksi on muodostunut se, että niiden päättäjät odottavat suurkuntien muodostamista, eivätkä itse halua laittaa talouttaan ja toimintojaan kuntoon. Osittain haluttomuuteen korjata taloutta on myös se, että näissä kaupungeissa on monesti vasemmistolla vahva asema samoin kuin se, että kaupungin ja kuntayhtymien työntekijöillä on vahva asema niiden päätöksenteossa. Niinpä niissä on päätetty odottaa, että saadaan kuntaliitosten avulla talouttaan paremmin ja palvelujaan tehokkaammin hoitaneiden lähikuntien ylijäämät paikkaamaan omaa tehottomuutta.
4. Suuruuden ekonomian harhat
Yritystoiminnassa tietyt asiat kiertävät tietyssä toistumistahdissa uudelleen ja uudelleen esiin. 1980-luvun kuplataloudessa monet yritykset pyrkivät monialaistumaan. Samassa konsernissa saatettiin tehdä tietokoneita, tuottaa sähköä, valmistaa elintarvikepakkauksia ja myydä vakuutuksia - tai jotain yhtä arbitraarista. Ajatus oli, että monialainen konserni suojautuu näin yhden alan kysyntälamaa vastaan.
Monet tällaiset yritykset joutuivat perinpohjaisiin vaikeuksiin ja osaa niistä saneerataan vieläkin. 1990-luvulla trendiksi alkoi muodostua "keskittyminen ydionosaamiseen" ja kasvua haettiin lähinnä saman toimialan yrityskaupoin.
Samantyyppinen jaottelu voidaan tehdä myös Suomen kuntakentässä.
Suurissa kaupungeissa ja vielä jopa 20 000 asukkaan pikkukaupungeissa luullaan, että kaupungin pitää olla monilonkeroinen toimija, joka tekee kaiken itse. Meillä on edelleen kaupunkeja, jotka luulevat olevansa varasto- ja logistiikkayrityksiä, rakennusliikkeitä ja tilitoimistoja. Moni tällainen kaupunki saisi paljon tehokkaampaa tulosta, jos luopuisi sellaisesta mitä ei osaa kunnolla ja ostaisi palveluja.
Sen sijaan pienemmissä kunnissa urakat ja hankinnat ovat usein sen kokoisia, että niistä voidaan käydä oikeaa kilpailua ja saadaan hintatietoisuus säilymään päättäjien ulottuvilla.
Kaupunkimaiset kunnat ovat myös psykologisen kaupunkisyndrooman orjia. Niiden päättäjillä on taipumus käsittää kaupunkinsa sitä vahvemmaksi, mitä enemmän siellä on virastoja ja laitoksia, toimielimiä ja johtokuntia.
Pienissä kunnissa taas päättäjät ja kuntalaiset ovat sen verran lähellä toisiaan, että vastuuta ei tarvitse ulkoistaa esivallan mutkallisiin peräsuoliin, vaan päättäjillä on hyvä tuntuma käytäntöön. Näin tarpeettomia palveluita ja norsunluutorneja ei rakennella, vaan hallinto pidetään tarkoituksenmukaisena ja hallintosektorien rajat matalina.
Kaikki edellä sanottu perustuu sekä tutkittuun että omakohtaisesti koettuun tietoon suomalaisista, erityyppisistä kunnista. Oma kantani kuntauudistukseen on, että ainakaan kehityksen pyörää ei saa kääntää taaksepäin markkinoimalla yhtä ainoaa kuntamuotoa tai -mallia koko maahan. Eikä ainakaan sellaista tehotonta ja kallista mallia, jota sdp ja kokoomus näyttävät ajavan.
Mielipidepankki taas avasi kuntakeskustelua. Olen jo kertaalleen Jäbän ja Korhosen kanssa asiassa kiistellyt. Silloin Jäbä osoitti, että ei ymmärrä verotusjärjestelmää eikä tutkittua tietoa, kun taas Korhonen piti asiaa mielenkiintoisena, mutta ei sitä tuntenut niin paljon, että olisi voinut keskustella.
Nyt Mielipidepankki avasi keskustelun vaatimalla aluekeskusten varaan rakentuvia suurkuntia, joita sdp ja kokoomus ovat ajaneet. Tämä on kaikkien huonoin vaihtoehto, ja alla perustelen sen, miksi näin on.
1. Kuntapalvelujen tuotannon tehokkuus
Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitos ja Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisivat vuonna 2005 laajan tutkimuksen "Paljonko verorahoilla saa". Se tutki pitkällä ajanjaksolla sitä, mikä on kunnan palveluotuotannon tehokkuuden ja väkiluvun keskinäisvaikutus. Raflaavasta otsikosta hieman poiketen tässä laskelmassa on tulorahoitukseen laskettu kaikki lähteet, ei siis vain kunnan omaa verotuloa vaan myös palvelujen käyttömaksut, taksat ja valtionosuudet - niin että esim. tasausjärjestelmät eivät tätä tutkimusta vääristä.
Tehokkaimmin palveluja tuottivat noin 10 000 asukkaan kunnat. Tehokkuutta lisäsi myös palvelujen ostaminen yrittäjiltä. Tehokkuutta heikensi palvelujen mittava ostaminen kuntayhtymiltä. Monet suuret kaupungit menestyivät tässä tutkimuksessa heikosti.
Jos halutaan taloudellisuutta, tulisi pyrkiä tehokkaisiin toimintatapoihin. Niitä voidaan etsiä hyvinkin pieniin kuntiin. Mutta mikään tutkimus ei osoita esim. kok dem ihannoimaa n. 25 000 asukkaan kutakokoa tehokkaaksi.
2. Palvelukyky
25 000 asukkaan kuntien palvelukyky ei ole parempi kuin 5000 tai 10 000 asukkaan kunnan.
25 000 on aivan liian pieni väestöpohja esim. 2. asteen koulutukselle, erikoissairaanhoidolle tai erityishuoltopalveluille. Sen kokoisia kuntia muodostamalla saadaan ainoastaan lisää hallintoa ja paikallisten palveluiden karsimista ja kallistumista.
3. "Aluekeskukset" vaikeuksissa
Kuntaliiton Rakennemuutoskatsaus 2005 osoittaa, että monien seutukunnallisten keskusten eli "aluekeskusten" kehitys on huonoa. BTV-indikaattorilla (Bruttokansantuote, työtilanne, väestö) sekä teollisten kaupunkiseutujen että keskisuurien kaupunkiseutujen kehitys oli negatiivista vuosina 1998-2003. Keskisuurien kaupunkiseutujen BTV oli ajanjakson aikana -0,7% ja teollisten kaupunkiseutujen BTV -1,2% vuodessa.
Monet Lipposen hallituksen "aluekeskusohjelman" aluekeskukset ovat pahoissa talousvaikeuksissa.
Niiden suureksi ongelmaksi on muodostunut se, että niiden päättäjät odottavat suurkuntien muodostamista, eivätkä itse halua laittaa talouttaan ja toimintojaan kuntoon. Osittain haluttomuuteen korjata taloutta on myös se, että näissä kaupungeissa on monesti vasemmistolla vahva asema samoin kuin se, että kaupungin ja kuntayhtymien työntekijöillä on vahva asema niiden päätöksenteossa. Niinpä niissä on päätetty odottaa, että saadaan kuntaliitosten avulla talouttaan paremmin ja palvelujaan tehokkaammin hoitaneiden lähikuntien ylijäämät paikkaamaan omaa tehottomuutta.
4. Suuruuden ekonomian harhat
Yritystoiminnassa tietyt asiat kiertävät tietyssä toistumistahdissa uudelleen ja uudelleen esiin. 1980-luvun kuplataloudessa monet yritykset pyrkivät monialaistumaan. Samassa konsernissa saatettiin tehdä tietokoneita, tuottaa sähköä, valmistaa elintarvikepakkauksia ja myydä vakuutuksia - tai jotain yhtä arbitraarista. Ajatus oli, että monialainen konserni suojautuu näin yhden alan kysyntälamaa vastaan.
Monet tällaiset yritykset joutuivat perinpohjaisiin vaikeuksiin ja osaa niistä saneerataan vieläkin. 1990-luvulla trendiksi alkoi muodostua "keskittyminen ydionosaamiseen" ja kasvua haettiin lähinnä saman toimialan yrityskaupoin.
Samantyyppinen jaottelu voidaan tehdä myös Suomen kuntakentässä.
Suurissa kaupungeissa ja vielä jopa 20 000 asukkaan pikkukaupungeissa luullaan, että kaupungin pitää olla monilonkeroinen toimija, joka tekee kaiken itse. Meillä on edelleen kaupunkeja, jotka luulevat olevansa varasto- ja logistiikkayrityksiä, rakennusliikkeitä ja tilitoimistoja. Moni tällainen kaupunki saisi paljon tehokkaampaa tulosta, jos luopuisi sellaisesta mitä ei osaa kunnolla ja ostaisi palveluja.
Sen sijaan pienemmissä kunnissa urakat ja hankinnat ovat usein sen kokoisia, että niistä voidaan käydä oikeaa kilpailua ja saadaan hintatietoisuus säilymään päättäjien ulottuvilla.
Kaupunkimaiset kunnat ovat myös psykologisen kaupunkisyndrooman orjia. Niiden päättäjillä on taipumus käsittää kaupunkinsa sitä vahvemmaksi, mitä enemmän siellä on virastoja ja laitoksia, toimielimiä ja johtokuntia.
Pienissä kunnissa taas päättäjät ja kuntalaiset ovat sen verran lähellä toisiaan, että vastuuta ei tarvitse ulkoistaa esivallan mutkallisiin peräsuoliin, vaan päättäjillä on hyvä tuntuma käytäntöön. Näin tarpeettomia palveluita ja norsunluutorneja ei rakennella, vaan hallinto pidetään tarkoituksenmukaisena ja hallintosektorien rajat matalina.
Kaikki edellä sanottu perustuu sekä tutkittuun että omakohtaisesti koettuun tietoon suomalaisista, erityyppisistä kunnista. Oma kantani kuntauudistukseen on, että ainakaan kehityksen pyörää ei saa kääntää taaksepäin markkinoimalla yhtä ainoaa kuntamuotoa tai -mallia koko maahan. Eikä ainakaan sellaista tehotonta ja kallista mallia, jota sdp ja kokoomus näyttävät ajavan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tutkimalla sopivasti saa juuri sellaista tietoa kuin haluaa. Tutkinut olen minäkin. Ja moni muu.
Suurimpia kuntamenoja on erikoissairaanhoito. Erikoissairaanhoitoa tuottavat käytännössä vain isot keskussairaalat ja yliopistolliset sairaalat joiden kuluista suurimman osan, siis suhteutettunakin suurimman osan kantaa isot kaupungit, HUS tapauksessa Helsinki. Pikkukunnat toki maksavat osuuksia, mutta suhteessa käyttön vähemmän. Sama koskee osaa koulutuspalveluista. Helsingin lukioihin hakeudutaan laajalta alueelta eikä kaupunki saa täyttä kompensaatiota vaikkapa Nurmijäven kunnasta tulevilta.
Isoilla kunnilla, kaupungeilla on myös monia sellaisia kulueriä joita pienillä kunnilla ei ole, esimerkiksi vaikka ulkomaalaistaustaisten kotiuttaminen. Pääosa maahamme muuttaneista ulkomaalaisista jää asumaan pääkaupunkiseudulle ja isoihin kaupunkeihin. Heidän sopeuttamisensa yhteiskuntaamme vaatii resursseja heti muuttopäivästä alkaen ja kuitenkin kestää usein vuosia ennenkuin muttaaneet alkavat tuottaa kunnalle verotuloja.
Pieni ei aina ole tehokasta, jos kohta suurikaan ei ole aina tehokasta. Mutta kepulainen hallintomallista kiinnipitäminen miettimättä palvelujen tuottamismallia ei ainakaan säästöihin johda, ja niitähän on pakko löytyä nyt kun kuntien veropohja kapenee.
Tiede on järkevää tutkimusta.
Helsingin kaupunki saa justiinsa sen valtionosuuden joka oppilaalta kuin mikä muu tahansa kunta vastaavassa tilanteessa. Valtio- ja kuntaosuuksien kanattavuus tulisi sitten vasta tarkasteluun, jos mainitsemasi lukio joutuisi ottamaan oppilaaksi kaikki halukkaat. Näinhän ei ole. Kuvaamasi kaltaiset lukiot hyötyvät kaikista oppilaista valtionosuuden verran, ha vasta sitten alkaisi tulla tappiota että "muualta tulleiden" takia pitäisi alkaa perustamaan opetusryhmiä, joita muuten ei tarvita. Muualta tulevat oppilaat ovat taloudellisesti kaupungile parhaita, koska heidän so-te menot ovat kotikunnan kontolla. Se ne maksaa, vaikka ei saa koulutuksen valtionosuutta. Sori vaan. Ja jos helsinkiläistyvät, sitten joutuu kaupunki ongelmiin.
Kyllä se on kunnan kouluviranhaltijoiden omaa tyhmyyttä, jos eivät osaa pelata valtiontuella omaksi edukseen silloin, kun naapurikunnista on tunkua omiin oppilaitoksiin.
Eiköhän Helsingin kaupunkikin osaa tehdä juuri oikein, eli ottaa naapurikunnista vain oppilastäydennystä saadakseen optimaaliset luokkakoot mahdollisimman lahjakkailla oppilailla. Jos omasta porukasta jouduttaisiin muodostamaan yksi puoliska luokka täysien luokkien päälle, tottakai tämä puoliska kannattaa täyttää naapurikuntien oppilailla, jotka tuottavat enemmän valtionapua kuin koko koulun keskimääräiset kustannukset oppilasta kohden ovat.
Käytännössä jokainen oppilas, jonka kunta menettää naapurikunnalle, on kallis menetys. Tämä on kunnissa syytä muistaa, kun niissä mietitään koulumenojen säästöjä, opetuksen tasoa ja suhtautumista koulukiusaamiseen. Jos suomalaiset olisivat protestihenkisempiä ja valmiimpia vaihtamaan koulua, asia olisi kunnissa jo huomattu.
Mitään mallia ei tietenkään pidä ottaa autuaaksi tekevänä. Kaikkien kukkien voidaan antaa kukkia. Tavoitteena pitää olla kuitenkin kuntien omaehtoisuuden parantaminen niin, että valtionosuusjärjestelmistä voitaisiin luopua. Suuremmissa kunnissa on nimittäin usein se etu, että väestöpohjan ikärakenne tasoittuu samankaltaiseksi eli ei synny alueita, missä esim. vanhusväestön osuus on poikkeuksellisen suuri ja kunta sen vuoksi taloudellisessa ahdingossa.
Tutkimukselliset veratilut ovat sikäli hankalia, että niissä ei voida huomioida kuntarakenteen ohjausvaikutuksia. Jos siis ajatellaan, että viisi pienehköä kuntaa liittyy yhdeksi ja niistä keskimmäisessä on vähän suurempi taajama, suurkunta voi esim. kaavoituspolitiikallaan vahvistaa taajamakeskeisyyttä ja vähentää vähitellen laitamien asutusta. Tästä tulee monenlaisia etuja lähtien vaikkapa kunnallistekniikan rakentamiskustannuksista.
Kehotan jokaista lomallaan ajelemaan vaikkapa Pohjois-Karjalan kuntaseudulla. Pitkiä korpitaipaleita, sitten joku puoliunelias auringonlaskun kunta, taas pitkiä korpitaipaleita ja jälleen muutama rapistuva tönö siellä täällä. Kyllä se on varsin toivoton näköala eikä pidä yhtään ihmetellä suurta työttömyysastetta ja kuntatalouden surkeaa tilaa. Myös Lapissa voi kohdata matkallaan kyläyhteisöjä, jotka elävät kuin aivan eri vuosituhatta kuin me muut.
Suurissakin kunnissa kunnan palvelutuotanto pitää järjestää tehokkaaksi. Sen vuoksi esim. pääkaupunkiseudun kunnat tekevät monissa asioissa yhteistyötä. Pääkaupunkiseudun kuntarajat ylittävä joukkoliikennesysteemi on yksi erinomaisesti toimiva esimerkki yhteistoiminnan tuloksellisuudesta. Samoin pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmä on yhteinen. Kun tilaat jonkun kirjan tai muuta kirjastosta, kaikkien pääkaupunkiseudun kirjastojen kannat ovat tässä yhteisesti käytössä, mikä säästää luonnollisesti kirjastojen hankintakustannuksia. Tai ei välttämättä säästä, mutta mahdollistaa entistä kattavammat kirjastopalvelut. En usko, että missään perähikikunnassa päästään esim. kirjaston osalta niin erinomaiseen kattavuuteen kuin juuri pääkaupunkiseudulla.
Kun väestön sallitaan edes jossain määrin asettua lähemmäs toisiaan, kolmen puolityhjän uimahallin sijasta voi riittääkin kaksi optimaalisemalla asiakasmäärällä toimivaa. Tämä on aivan pelkällä maalaisjärjellä selitettävä asia. Ei se sen kummempaa ole. Tuloksena on parempi kuntatalous ja samalla paremmat palvelut ihmisille. Juuri näiden vuoksi en halua missään nimessä muuttaa pääkaupunkiseudulta mihinkään tuppukylään. Pitää olla myös laatua saatavilla. Eli talouden lisäksi on syytä kiinnittää huomiota myös palvelujen määrään ja laatuun.
Parin kymmenen tuhannen asukkaan kunta ei sinällään vielä takaa parempaa tulevaisuutta. Myös se on vielä sangen pieni yksikkö ja joutuu heti vaikeuksiin vastoinkäymisten sattuessa kuten Kuusankosken seudun tapauksessa nähtiin.
Itse näen siis kuntarakenteessamme ongelmallisimpana erittäin pirstoutuneen haja-asutuksen. Suurkuntamallit kuten aluekeskusmalli voisi tuoda tähän tarpeellista ohjausvaikutusta. Suomi ei elä nimittäin mistään maaseutumaisemasta, vaan ihan oikeasta työstä, jolla tuotetaan jotain uutta. Ja sitä uutta tuotetaan Suomessa aina vähän suuremmissa paikoissa, ei missään tuppukylissä.
Jos matkat pitenee kohtuuttomiksi. Tämän yhtenä esimerkkinä mainitsen. Matkatkin maksaa.
Eihän tietenkään missään kunnassa eikä kaupungissakaan tuoteta keskimääräistä kansantuloa.
Muutama esimerkki on kuitenkin paikallaan.
Pienessä Sievin kunnassa on monialaista teollisuutta työvoimapulaan saakka. Onneksi yritykset maksavat verojaan koko maan eduksi.
Pienessä Sotkamon kunnassa lehmät lypsävät yritystuloa Valiolle, joka tulouttaa tuoton Helsingissä ja tienaa yhteisöverosta hyvän osan, vaikkei Miina Äkkijyrkkäkään enää pidä lehmiä Helsingissä.
Keiteleellä (n. 3000 as.) on maailmalle parhaita puurakenteita tuottava työnantaja ja Vieremällä toimii Ponsse, joka on maailman menestyvin omalla alallaan.
Nämä yritykset tuovat valtavan potin koko kansalle, vaikka ovat periferiassa. Moni tsadialinen vaan syljeskelee ohi ajellessaan, että sielläkin on tuppukylän tupajumit tehny valtion tuella jonkun hallin, vaikka saavat omien palvelujensa tueksi osan niiden verotuloista.
Tuppukylissä on kykyä maksaa koko maan menoja. Yritysten menestys ei korreloi kuntakoon kanssa. Suurin kasvu tällä hetkellä tapahtuu palveluissa. ja niitä yritykset parhaillaan alueellistavat työvoiman saannin ja kustannustason alhaisuuden takia "Tuppukyliin". Euroopan menestyvimmillä yrityksillä on tomintaa "syrjä-Suomessa".
Monien Lapin kuntien elämä olisi lihavaa, jos ne saisivat oikeudenmukaisen tuoton niistä omistuksista ja uhrauksista, mitä ne matkailuelinkeinossa ovat tehneet. Hiljalleen verotasaus auttaa sitäkin puolta.
Mutta milloin Helsinki tasaa muulle Suomelle sen, että liki kaikki valtion virastot (joiden palkat maksaa koko suomi) ja yliopisto (jota kaikkien suomalaisten lisäksi rahoittaa EU, mutta Helsingin kaupunki ei enempää kuin muu Suomi) sijaitsevat siellä ja suuri osa niiden työvaoimasta maksaa veronsa Helsinkiin? Sitä varetn on luotu oikeudenmukainen kuntien verotulojen tasausjärjestelmä.
Heinäluoma se vielä peruu puheensa.
Kuntien kyky tuottaa hyviä palveluita ei ole valtiosta riipuvainen, mutta mainitsemieni esimerkkien nojalla valtion hyvinvointi on riippuvainen myös siitä mitä tuppukylien huiput tulouttavat.
... yhteenveto kunta-asiasta.
Kuinkas ollakkaan! Sinä olet mato.
Aivan varmasti, oletteko valmiit?. Viimeistään ensi keväänä vaalivoittaja Heinäluoma kysyy asiasta hallitusneuvotteluissa Keskustalta mielepidettä. Jos vastaus on ei, oppositio kutsuu. Kokoomusta tuskin tarvitsee houkuttelemalla houkutella "kuntauudistusprojektiin"?
Katsellaanpa rauhassa, kuinka Heinäluoma jyrisee kuntien pakkoliitoksien puolesta vaalikierroksellaan ympäri maata. Kyllähän tyhmät suomalaiset viimeinkin ymmärtävät ja häpeävät hajalla asumistaan kun "isä aurinkoinen" sen heille itse kertoo.
Teet johtopäätöksiä menneen ajan tutkimuksista ilmeisenä tarkoituksenasi vastustaa jotain tulevaisuudessa tarvittavia muutoksia.
Mikset käyttäisi älyäsi ja analyyttisyytäsi sen hyväksi, että peruspalvelut voitaisi tulevaisuudessakin turvata, niin etteivät palvelujen kustannukset kasvaisi 2 %-yksikköä nomeammin kuin bkt?
Keputyyliin kuuluu katsoa vain menneeseen, kuntakysymyksissä kepulla on ollut tapana turvata vain omaa kannatusta.
Kuntarakenteemme pohjaa agraariyhteiskuntaan ja aikaan kun valtaosa väestöstä asui maaseudulla. Väki on muuttanut kaupunkeihin ja ihmiset ikääntyneet, ei näin tiheää kuntaverkkoa yksinkertaisesti voida enää ylläpitää. Kuntarajojen tulee noudattaa työssäkäynti- ja asioimisalueita. Pieni kunta vauraan ison kunnan kyljessä hyötyy sijainnistaan ja voi näyttää komeita tilastoja kun taas kolme köyhää syrjäistä pikkukuntaa riutuu kun ei saa yhteistyötä aikaiseksi poliittisten kärhämöiden ja muutospelon vuoksi.
Ajatus omasta itsenäisestä kunnasta on vahva vaikka käytännössä monen kunnan itsenäisyys on hyvin kyseenalaista, jos 80-90 prosenttia kunnan menoista on lakisääteisiä.
Pääministeri on antanut lupauksen, ettei kuntien pakkoliitoksia toteuteta. Tuolle lupaukselle käy vielä kuten Liisa Hyssälän vaalilupaukselle 300 euron eläkekorotuksesta. Jos todellinen kunta- ja palvelurakenneuudistus viedään läpi, valtio joutuu käyttämään porkkanaa, piiskaa – ja pakkoa. Jos keskusta ei suostu noita pakkopäätöksiä hallituksessa tekemään, tilalle tulee vaalien jälkeen kokoomus.
Voisitko selventää, mikä on tällainen työssäkäynti- ja asioimisalue, jonka mukaan vetäisit kuntarajat koko maahan?
Minä en näe valtaosassa maata muita työssäkäynti- ja asioimisalueita kuin
a) jossain määrin oman kunnan taajama(t)
b) ehdottomasti maakuntakeskukset
Näiden kahden perustyypin lisäksi Suomesta löytyy ehkä kolmekymmentä sellaista kaupunkia, jotka esimerkiksi ison paperitehtaan ansiosta työllistävät lähikuntien asukkaita runsaastikin. Ympäristökunnat elävät hyvän työllisyystilanteen ansiosta useimmiten paksusti.
Maan kattavasti tällaista verkostoa ei kuitenkaan ole. Pikkukuntia arvostellessa unohdetaan, että juuri niillä ei ole mitään keskinäistä työssäkäynti- ja asioimiskeskusta.
Samaan aikaan näillä keskustelupalstoilla vastustetaan kuntauudistuksen luomista maakuntapohjalle, vaikka jokainen maakuntakeskus on ehdottomasti työssäkäynti- ja asioimiskeskus.
Maakuntakeskuksissa ja noissa noin 30 suuressa teollisuustaajamassa puolestaan pelätään pienten naapurikuntien liittämistä itseensä, koska poliittiset voimasuhteet muuttuisivat keskustan hyväksi. Sanovat myös, etteivät halua ottaa maalaisia velkoineen elätettäväkseen.
... onkin kuntien palvelurakenteen uudistushankkeen tavoitteena. Sitä ei vain saavuteta soossujen ja Kokoomuksen lääkkeillä eli pakkoliitoksilla ja verotuksen siirtämisellä valtiolta kunnille.
Vastaappa Oiva sitten miten palvelujen tehostaminen saadaan aikaan.
Kuntien veropohja kapenee kun väki vanhenee. Lakisääteiset palvelut pitää kuitenkin tuottaa. Ja hyvä olisi olla vähän muutakin kuin lain määräämä minimi.
Kuntia ei liitetä toisiinsa, hallintorajoja ei muuteta, verotusoikeutta kunnille ei lisätä. Näinhän olet vaatinut. Siis mitä tulee tehdä?
Kysyit ja vastasit itse.
Työssäkäyntialueita ovat maakuntakeskukset, usein vierekkäin olevat iso ja pieni paikkakunta ja niin edelleen. Järkiperäistämällä jo näiden noin 50 alueen hallintorakennetta saavutetaan se mitä haetaan. Ei siitä paljon ole apua jos Kittilä ja Enontekiö yhdistetään, mutta kun Rovaniemi ja malaiskunta yhdistyivät syntyi järkevä kokonaisuus. Ei kukaan ole kaavamaisesti vaatimassa kuntien liittämistä, se on vain kepulaisten pelottelua.
ole sinun puheissasi. Kuuntele järkimiehiä.
Kysymyksesi on tässä hyvin olennainen. Kepulla ei ole ollut esittää mitään parannuksia heikkenevään kuntatalouteen. Meillä on joukko kuntia, joilla menee kroonisesti tosi heikosti eikä parempaa tulevaisuutta ole näköpiirissä, vaikka kuinka tihtaisi horisonttiin. Nämä ovat kepulaisia elättikuntia, jotka ovat vuodesta toiseen muiden taakkana.
Ei tosiaan paljon hyödytä yhdistellä jonkun automatiikan mukaan Enontekiötä ja Sodankylää yhdeksi kunnaksi, jos ongelmana on ihmisten hajallaan asuminen ja yritystoiminnan edellytysten puuttuminen. Silloin ainoa järkevä keino on kouluttaa edes alueen nuorta polvea niin, että heillä on valmiuksia siirtyä muualle, missä on elinvoimaista toimintaa.
Oletettavasti olet itse niitä järkimiehiä, ja sellaisia kuuntelen mielellään. Järkimiehenä osaat siis antaa vastauksen miten kuntien palvelut jatkossa järjestetään pienemmillä verotuloilla kun kuntia ei yhdistetä, hallintoa ei muuteta, verotusjärjestelmään ei tehdä muutoksia jne. Näinhän Oiva ja muut kepulaiset ovat vaatineet.
Vai onko kepuratkaisu tähänkin pulmaan tulonsiirrot kasvukeskuksista pieniin kuntiin
Huhuu? Kuuluuko siellä pimennossa mitään?
Kuntien talousongelman aiheuttivat Lipposen I ja II hallitukset seuraavilla toimilla:
- kunnallisverotukseen kohdistettiin 800 miljoonan euron alennukset vähennysoikeuksia laajentamalla. Ei kompensaatiota kunnille.
-1998-2002 kuntien ja valtion välinen kustannusajo vääristyi yli 300 miljoonaa kuntien vahingoksi. Kompensaatio vasta alkaen 2008,
- joukko uusia tehtäviä joko kokonaan ilman valtionosuutta tai puuttellisella sellaisella; mm. esiopetus, velka- ja kuluttajaneuvonta, kuntouttava työtoiminta jne.
- Lipposen hallitukset puolittivat valtionosuuden indeksitarkituskertoimen aikana jolloin yleinen kustannuskehitys oli voimakkaassa nousussa
- Lipposen hallituksen päättäessä oli kuntien osuus yhteisöveron tuotosta noin 22% kun se Ahon hallituksen päättäessä oli 44,08%.
Vanhasen hallitus on korjannut ja korjaamassa kaikki nuo virheet. Kuntien talous raunioitettiin sinipunan ja sateenkaaren aikana tahallaan.
Kuntien talous ei parane kuntie yhdistämällä vaan:
- sopeuttamalla palveluita ikärakenteen ja palvelutarpeen muutoksiin
- yhdistämällä tehtäviä useamman kunnan kesken
- purkamalla päällekkäisyyttä mm. erikoissairaanhoidossa. Sen moniportaisuus on eritääin kallista. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet ja se on menoerä, johon kunnatr eivät voi käytännössä mitenkään vaikuttaa
- turhaa hallintoa ja byrokratiaa karsimalla
- tiukentamalla kuntatalouden vakautta koskevaa lainsäädäntöä, kuten SM on tekemässäkin
- muuttamalla kuntayhtymiä osakeyhtiöiksi
- tuottamalla palveluja kuntayhteistyöllä
- ostamalla enemmän palvelua yksityssektorilta
Näin on.
Pohditaanpa vähän noita teesejäsi kuntatalouden parantamisesta:
>>- sopeuttamalla palveluita ikärakenteen ja palvelutarpeen muutoksiin >> siis lakkauttamalla päiväkoteja ja kouluja sekä siirtämällä resursseja vanhustenhoitoon. Mikä ettei. Kerro se lapsille joilla on jo kahden tunnin koulumatka
>>- yhdistämällä tehtäviä useamman kunnan kesken>- purkamalla päällekkäisyyttä mm. erikoissairaanhoidossa. Sen moniportaisuus on eritääin kallista. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet ja se on menoerä, johon kunnatr eivät voi käytännössä mitenkään vaikuttaa >> täsmennätkö mitä päällekkäisyyttä pienillä kunnilla on erikoissairaanhoidossa. Käsittääkseni ei mitään vaan kuntayhtymät halinnoi erikoissairaanhoitoa ja siksi se on tehotonta
>>- turhaa hallintoa ja byrokratiaa karsimalla >> Kerro mitkä virat ensimmäisinä. Opetus, Sosiaalitoimi vai kulttuuri. Siis pienten kuntien näkökulmasta.
>>- muuttamalla kuntayhtymiä osakeyhtiöiksi >> siis yksityistämällä, hyvä ehdotus. Tulee kylläkin vähentämään työpaikkoja merkittävästi.
>>- tuottamalla palveluja kuntayhteistyöllä >> Jälleen kuntayhtymä, se jonka olet todistanut epäonnistuneen
>>- ostamalla enemmän palvelua yksityssektorilta >> aivan oikein- tosin työpaikkoja menee taas
>>Näin on.>> Näin on
Kuntayhteistyö ei ole sama kuin kuntayhtymä: Kuntayhtymällä ei ole alijäämän kattamisvelvoitetta. Sen sijaan kuntien yhteinen osakeyhtiö tai isäntäkuntamalli ovat toimintatapoja, joilla ei ole mahdollistya tehdä tappiota jatkuvasti.
"Työpaikkojen menetykset" - luuletko todella, että kunnat ja kuntayhtymät on perustettu siksi, että joku saisi olla niissä töissä! Hah hah. Palvelujen saamiseksi ne on perustettu. Tehokkuus on hyve.
Erikoissairaanhoidossa on paljon päällekkäisyyttä, jonka kuntayhtymät MAKSATTAVAT KUNNILLA: esimerkiksi on edelleen kymmeniä alueasairaaloita, joihin potilaita lähetetään, ja jotka seiltä lähetetään edelleen keskussairaalaan, koska puutuu joko laitteistoa, henkilöstöä tai osaamista. Silti niitä ylläpidetään. Monet näistä aluesairaaloista ovat 20-30 000 asukkaan kunnissa, ja nämä kunnat puolustavat niitä voimakkaasti, koska ne ovat niille väline maksattaa ympäristökunnilla omaa perusterveydenhoitoaan.
Erikoissairaanhoitoon pitää luoda kunnon yksityinen vaihtoehto ja kilpailu, jotta hintatietoisuus säilyy.
Turhaa byrokratiaa on kaikilla hallinnonaloilla. Kun ensin yhdistetään lautakunnat vaikkapa valtuuston jaostoiksi, aletaan näkemään hallintorajojen yli. Ei 2000 asukkaan kunta tarvitse omaa kansalaisopiston rehtoria tai kirjastonjohtjaa. Esimerkiksi ne ovat palveluja, jotka soveltuvat hyvin kuntayhteistyöhön.
Ns. isäntäkuntamalli mahdollistaa senkin, että pienempi kunta voi tuottaa joidenkin palvelujen järjestämisen ja johtamisen isommalle kunnalle.
Varmemmaksi vakuudeksi: en vastusta kuntaliitoksia, mutta tiedän, että monissa tapauksissa vapaaehtoinen yhteistyö ja palvelutuotantotavan muuttaminen on parempi vaihtoehto.
On paljon alueita, joissa kuntien yhdistäminen on enemmän nkuin järkevää.
Yhtä järkevää on siirtää verotuksen painopistettä valtiolta kunnille, jotta nämä joutuvat itsenäisempään vastuuseen sekä palveluntarjonnan kulu- että myös tulopuolesta. Näin siirrettäisi verotuksen painopistettä samalla progressiivisesta verosta tasaveroon, mikä on järkevä tie kansantaloudellisesti.
Kun palvelujan parantaqminen ja rahoituspohjan turvaaminen on tavoite, nin siinä ei kannata ennenaikaisesti tuomita mitään keinoja toimimattomiksi, vaikka kepulaiset kuinka haluaisivat säilyttää ne pienkunnat valtion kustannuksella, joissa kepun kannatus on vahvimmillaan, sillä yhdistymiset usein muuttavat poliittisia voimasuhteita, niin, ettei kepu olekaan enää ehdottomassa valta-asemassa eikä edes suurin valtuustopuolue.
Aivan liian iso osa kepun aluepolitiikasta on valtapoliittista protektionismia, joka halutaan rahoittaa muiden kuntien veronmaksajilla.
Hyvä. Olet selvästi oikeilla linjoilla. Yksityistäminen, byrokratian purku, aluesaaraaloiden sulkeminen ja korvaaminen yksityisillä palveluilla, toimintojen tehostaminen työpaikkoja karsimalla jne.
Arvostan rehellistä kannanottoasi jossa on selkeitä toimenpiteitä, ensimmäinen kepulainen jolta sellaisen tällä palstalla saa.
Herää vain kysymys miksi muu puolue ei ole linjoillasi
Harkinnnanvaraisen valtionavun eräitä suurimpia saajia olivat viime vuonna mm. Imatra, Jämsä, Karjaa, Kuusankoski, Mänttä, Raahe, Suonenjoki, Uusikaupunki, Varkaus. Kaikki ovat oman seutukuntansa keskuksia ja muiden kuin kepulaisten hallitsemia kuntia. Lähes kaikki "aluekeskusohjelman" keskukset hakivat harkinnanvaraista.
Koko paljon porua herättävä harkinnanvarainen valtionapu joutaisi lakkauttaa, mutta toisaalta sen summa valtion budjetissa on vain 40 000 000 euroa, eli häviävän pieni verrattuna kuntien menoihin ja omiin tuloihin. Koko paljon poruttu harkinnanvarainen valtionosuus on siis vain ýhden 10 000 asukkaan kunnnan budjetin kokoinen. Ajattele nyt jäbä, onko se summa kaiken sen itkun arvoinen, minkä sinäkin olet vuodattanut...
Mainitsepa Jäbä yksi esimerkki, jossa kuntaliitos olisi heikentänyt keskustaa entiseen verrattuna.
Itse tiedän vain päinvastaisia esimerkkejä: liitokset Pattijoki-Raahe, Rovaniemi-Rovaniemen mlk., Kangasniemmi-Varkaus ja Kuopio-Vehmersalmi ovat kaikki vahvistaneet keskustaa. Totta kai keskusta menettää valtuustoPAIKKOJA eniten koska sillä on ollut niitä liittyvässä pienessä kunnassa paljon. Mutta lopputuloksena VALTAA keskusta saa lisää, koska se saa suuremman osuuden suuremman uuskunnan paikoista kuin sillä ennen sen valtuustossa oli. Jos maahan muodostettaisiin kunnat aluekeskuksien ympärille, keskusta hallitsisi suurinta osaa kunnista vielä nykyistä suvereenimmin.
Harkinnanvarainen valtionapu on pieni osa kokonaisuutta, en minä eritysesti siitä porua nosta. Kasvukeskuksia pitäisi luoda lisää, eikä sen tavoitteen aikaansaamiseksi kannata ennalta haudata mitään kenoja.
Lähderään nyt siitä periaatteesta, että palvelut turvataan sen verran kustannustehokkaalla tavalla, etteivät palvelujen tuotantokustannukset kasva kansantalouden kasvua nopeammin.
Tuon tavoitteen saamista ei auta, jos kinaamme eri keinoista puoluepoliittisesti politikoimalla.