Lasta pelottaa...mikä oikein on?

ollu tota samaa ongelmaa vajaa 4 vuotiaan pojan kans ja syytä emme ole keksineet ,mutta odan mielenkiinnoll kans vastauksia.

mutta tulee n.8v uudestaan...
ainakin meillä ja ystäväni tyttärellä kanssa...
3v tyttö on parin viikon ajan kanssa aloitellut tuota minnuu pelottaa juttua,vaikka sisko nukkuu remontin takia samassa huoneessa,kömpii joko siskon viereen tai meidän sänkyyn aamuyöllä.
Ei kai siihen kehitysvaihetta kummempaa syytä tarvitse olla,se kuuluu kehitykseen monellakin.

Millä alkoi poika 4 1/2 vuotiaana pelätä omaa huonetta. Hän nukkuu pikkuveljen kanssa samassa. Yleensä hän ei halunnut edes mennä nukkumaan vaikka oli tehnyt niin jo 2v alkaen. Tai sitten heräsi heti kohta nukahdettuaan ja itki kovin, halusi pois huoneesta, rutisti äitiä ja oli suunnilleen sini-valkoinen kauhusta. Huonessa oli kuulemma kummituksia ja tilitti samalla kaikki muutkin "kertyneet" pelot: edelliskesän muumimailma reissussa oli ollut jotain pelottavaa, serkun luona kylällessä kuukausia aiemmin oli ollut jotain ja kerhossa oli tapahtunut jotain.....

Eli hän oli jotenkin kerännyt asoita sisälleen ja ne sitten lähti purkautumaan. Niitä pelkoja ja nukkumaanmeno kammoa kesti reilun pari kuukautta.

Joskus vähän myöhemmin sitten hän alkoi taas heräillä vähän nukahtamisen jäkeen, itkeskeli ja ei oikein osannut kertoa mikä oli, kun kysytiin oliko se pahaa unta, vastasi kyllä, nukahti sitten jonkin ajan kuluttua uudestaan. Sitä kesti viikon verran ja sitten itkut paheni mutta poika ei osannut ketoa mikä on. Vatsaansa hän valitteli iltaisin eikä tahtonut syödä iltapalaa. Ajattelin hänen pelkäävän nukkumaankäymistä. Lopulta vein pojan lääkäriin ja hänellä oli joku kurkku tulehdus! Lääkäri sanoi lasten tuntevan sen helposti vatsakipuna.

Nukkumiset rauhottui tietenkin heti. En ollut osannut epäillä mitään "sairautta" yö itkujen takana kun itku ei ollut mitenkään tyypillistä kipuitkua ja kun oli aiemmin ollut niitä pahojen unien vuoksi itkuja. Kipu ilmeisesti oli niin lievää että itku oli vain sellaista vaikertamista.

Joten kannattaa käydä lääkärissä ihan varmuuden vuoksi katsomassa ettei itkuisuuden takaa löydy mitään kipuja.

Muuten en osaa sanoa kuin että ajan kanssa varmaan helpottaa. Voimia teille!!!

pienenä paljon.Pelkäsin pimeää ja yksin oloa.Pelkäsin nukkumaanmenoa koska yöllä huoneeni tapetinkuviot muuttuivat hirviöiksi.Jos jalat näkyi yöllä peiton alta ,niin mörkö leikkaisi ne poikki.Kaapissa saattoi olla joku tai sängyn alta voisi joku tarttua jalkaan.Varjot olivat vaarallisia.Halusin aina nukkua äidin ja isän välissä,siellä oli turvallista.

Isäni keksi hyvän keinon.Pidimme yhdessä mörönkarkoitusrituaalin.Hakkasimme huoneessani kattiloita ja huusimme että pois kaikki möröt ja kummitukset.Kävimme läpi kaikki kaapit ja sängynalusen ja pelottelimme mörköjä.Lopuksi ajoimme ne ulko-ovesta ulos ja minä ihan varmasti näin että ne lähti.Enää ne ei uskaltaisi tulla tai isi näyttäisi niille.

Uskalsin sen jälkeen nukkua omassa huoneessani.Tosin yövalo päällä ja ovi auki,että tietäisin yöllä herätessäni isän ja äidin olevan lähellä.

kuuluu tuohon ikään. Kohta tulee kuoleman pelko myös, että äidille ja isälle tapahtuu jotain jne. Pimeän pelkoon auttaa, kun katsotaan yhdessä mitä siellä huoneessa oikein on. Laita yöllä valot päälle ja katsokaa mikä se mörkö oikeasti on. Myös pieni yölamppu voi rauhoittaa asiaa.

Kaikki lapset pelkää joskus esim. pimeää jne..mutta jos pelot ovat niin voimakkaat että lapsi ihan tärisee, on mielestäni syytä ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Jotkut pelothan voivat olla osa harhaisuutta, lapsi esim näkee tai kuulee harhoja ja ne voi liittyä joihinkin sairauksiin. Mielestäni on olennaista kuinka paljon lapsella pelkoja on ja jos ne on epänormaalin voimakkaita hakekaa apua

Meillä oli vähän aikaa sitten ongelmia pelkojen kanssa. Päivällä oma huone oli mukava paikka, mutta kun tuli ilta ja valot sammutettiin, niin alkoi pelkääminen. Lapsi ei osannut tarkasti sanoa mitä pelkäsi, mutta jotain kumminkin. Yöllä hän tuli aina vanhempien sänkyyn.
Neuvolassa sanoivat 5-vuotistarkastuksessa, että se kuuluu kehitysvaiheeseen.
Nyt pelot menneet ohi.
Vaatii karsivällisyyttä ja, että vanhemmat ottavat asian vakavasti. Lapsi tuntee olonsa jo heti turvallisemmaksi jos vanhemmat yrittävät tehdä jotakin. Esim. pieni,himmeä yövalo, ovea rakoselleen, itse tehty pelkojen karkoitin (se voi olla millainen tahansa, kunhan lapsi saa osallistua sen tekemiseen ja on siinä "hengessä" mukana) voi toimia hyvinkin, kokemusta muutamassa tuttava perheesssä, jne.

Itsellä 99 vuotias Lapsi Joka Pelkää Pimeää Mitä Tehdä.