pelottaa

scientologia pelastaa maapallon kuitenkin.


huumeet pois niin ei tuu tollasia hulluja taåpahtumaan.

:)

lue L.RON HUBBARDia

Mulla on kans sama homma. Mä aloin joskus vuosi sitten pelkäämään , että joko tulen hulluksi, muutun pedofiiliksi tai minusta voisi tulla murhaaja tai jotain. Sinullakin on varmaan yhtä hyvä mielikuvitus kuin minullakin ja sellaisten ihmisten on helppo mennä mukaan erilaisiin ajatusleikkeihin. Pelko ei kuitenkaan muuta sitä, päinvastoin, mitä enemmän pelkäät tekeväsi jotain pahaa, sen varmemmin et mitään tulee ikinä tekemään. Sinulla, niinkuin minullakin on menossa varmaankin jonkinlainen identiteettikriisi, jonka läpikäytyä uskallamme uskoa itseemme sellaisina kuin olemme.

Tsemppiä!

..tulee yhdelle jos toisellekin mieleen vaikka mitä.
Luulen, että se johtuu ihan siitä kun ei ole enää lapsi, muttei aikuinenkaan vaan ajelehtii niiden välillä ja yrittää löytää paikkaansa.

Se, että et oli hetero ei tee susta sen kummempaa ihmisenä. Jos ja kun pystyt sen rehellisesti itselles myöntään ja varsinkin hyväksyyn sen, tuo varmuutta itsetuntoosi. Ethän sinä ainoa ole.

Se miten joskus haluat sen tuoda julki, ei ole mun mielestä tämän päivän ongelmasi, älä sitä vielä mieti.
Se voi aikanaan käydä hyvinkin joustavasti.

Jos sua vaivaa nää leffat niin etkö voisi vähän valikoida tietoisesti mitä katselet?
Ajattele vaikka niin, että sulla pitäis aika kiirettä jos sun tarvis toteuttaa kaikkien leffojen roolit.
Fiktion ja faktan erot on kuitenkin aika suuret.

En millään jaksa uskoa, että susta tulis sarjamurhaaja kun oot katsellut semmosen leffan.
Mehän oltais kaikki sellaisia muuten, vai?

Tossa iässä ajatukset on kun toiselta planeetalta ja myöhemmin ne jo naurattaa.
En siis milläänlailla vähättele sun asiaasi, mutta kyllä tuo on ohimenevä vaihe.

Ja tottakai sä voit mennä jutteleen näistä, vaikka koulukuraattorille. Hän osaa neuvoa eteenpäinkin jos tarve vaatii.
Ei tämmösiä tarvi yksin pähkäillä.
Murrosiässä on muutenkin tarpeeks pähkäilemistä.

Mahdoinko auttaa yhtään...muistan kuitenkin oman murkkuiän vielä niin selvästi, vaikka siitä totisesti on aikaa.

kaikille vastanneille.mukava kuulla teidän mielipiteitä asiasta. todellakin olo vähän keventyi teidän toimesta:D
Tän päivän oon viettäny suhtkoht reippaasti ilman suurempaa ahdistusta.

minäkin pelkäsin joskus että minusta tulee skitsofreenikko. minusta tuli vain skitso affektiivinen. sairauden pelko oli yhtä paha kun sairauden oireet ovat.

Itse olen lukenut sarjamurhaajien proflioijien kirjoittamia kirjoja, ja oivaltanut miten arkipäiväivistä intohimoista nuo pakkomielteiset rituaalit nousevat. Usein sarjamurhaajat ovat äitinsä nurkissa eläviä mammanpoikia, joilla on luonnollisesti mammaan vähän vinksahtanut suhde tavalla tai toisella. Miten banaalia, arkipäiväistä ja tylsää raaka pahuus on, sitä olen pohdiskellut viime aikoina. Ehkä siksi monet pelkääävät muuttuvansa pahoiksi ja hulluiksi, koska ero hyvän ja pahan välillä ei ole oikeastaan niin huomattava, ettei sitä voisi lipsahtaa hulluuden rajamaille ja menettää itseensä kultivoidun itsekontrollin patoutuneen vihan vallassa. Olen itse ollut syvässä psykoosissa ja nähnyt voimakkaita näkyjä sarjamurhaajista, silvotuista ruumiista ja kuoliaaksi kidutetuista hengistä luullut itsekin kuolleeni. En sillä tavalla osaa pelätä enää hulluutta, koska tajuan että se on vain heijastuma siitä, mitä pelkäämme ja minkä kiellämme. Kun sen kohtaa itsessään, vois saavuttaa ainakin eräänlaisen mielenrauhan.

Mua pelottaa että mulla on joku sairaus välillä sattuu varpaisiin niskaan ranteisiin sormiin ei oo voimaa välillä pyöräyttää paljonki jossain kohti en tiiä mitä teen ku pelkään kaikkia sairauksia vanhemmat vaa sanoo että älä puhu tyhmiä ei sulla oo mitään mitä mä teen oon 14 ja itken pelosta auttakaa mua joku

Ajoissa hakea apua jos alkaa tulee ruumiita, maisteri!😅😄