Oikaiskaapa, jos olen väärässä, mutta olen saanut sen käsityksen islamin esittämästä Paratiisista, ettei siellä Allahin kanssa olla juuri tekemisissä. Rukoilla ei tarvitse, eikä muutenkaan kiinnosta pelottavan Isännän kanssa kaveerata?
Tämä samankaltainen tilanne on muuten Jehovan todistajien paratiisissa. Ei sielläkään olla tekemisissä Jehovan kanssa. Ainakaan asiasta ei puhuta, se ei ole toiveissa.
Kristityillähän on toiveena elää Taivaan Isän kanssa ikuisesti.
1Mooses:"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä."
Job:" Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."
Ilmestyskirja:"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;"
Tämä samankaltainen tilanne on muuten Jehovan todistajien paratiisissa. Ei sielläkään olla tekemisissä Jehovan kanssa. Ainakaan asiasta ei puhuta, se ei ole toiveissa.
Kristityillähän on toiveena elää Taivaan Isän kanssa ikuisesti.
1Mooses:"Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä."
Job:" Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."
Ilmestyskirja:"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paratiisissa kaikkein suurin palkkio on että uskova näkee Allahin. Profeetta (saws) on sanonut että siellä uskova näkee Jumalansa yhtä hyvin kun näkee kuun yönä jolloin on täysikuu.
Niiden mielestä jotka kaipaavat Isän syliin tuo vaikuttanee kovin etäiseltä.
Eli haluatko istua Jumalan sylissä tai leikkiä Hänen kanssaan? Astaghfirullaah.......
Olemme nyt osuneet ihmisen jumalsuhteen ydinkohtaan, ja siihen eroon, mikä on tavallisen muslimin ja tavallisen kristityn jumalsuhteen ero. Lyhyesti se on se ero, mikä on isännän ja Isän välillä.
Tämä on herkkä aihe, ja tähän tuskin on sanoja, jotka eivät loukkaisi ja olisivat silti ymmärrettäviä ja selkeitä. Siispä pyydän anteeksi loukkaavia sanojani, vaikka tällä erää en tarkoita provosoida tai loukata.
Vanhassa testamentissa Jesaja kirjoittaa:
[ Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.]
Jeesus sanoo monesti "Teidän taivaallinen Isänne" niin että ihmiset ymmärtäisivät, millainen meidän Jumalamme on.
Ehkä 600-luvulla kirjoitetusta Koraanista ja esim. n. 1300-luvulta peräisin olevasta muslimien "suosikkievankeliumista", Barnabaan evankeliumista, Taivaan Isä on jätetty pois. Jumalsuhteen ero on ilmeinen.
Tästä erosta johtuen monet asiat nähdään erilaisina, luulisin. Esim. jos lasta kielletään laittamasta kieltään rautaesineeseen pakkasella, ja hän kuitenkin laittaa, niin isähän tulee auttamaan ja lohduttamaan, ehkä ottaen syliinsä, ei rankaisemaan. Rangaistuksensahan lapsi on jo saanut kiellon rikkomisesta, sillä kiellon/käskyn tarkoitushan oli juuri varjella lasta. Orjan isäntä saattaa rangaista tottelematonta orjaansa, koska käskyn tarkoitus on ollut tuottaa isännälle jotain etua.
Minä en pidä lasta, joka tulee isänsä syliin, epäkunnioittavana. Eikä lapsi, joka pyytää isäänsä mukaan leikkiinsä, ole hänkään epäkunnioittava, vaan rakastava lapsi.