Paniikkihäiriö ja hormooni kierukka

en tiedä, mutta paniikkihäiriö ja amalgaamipaikat sopivat yhteen!

kyllä itselläni laukesi paniikkihäiriä kun aloitin minipilsujen syönnin nehän ovat pelkkää keltarauhashormonia.

Itkin ja olin peloissani ja ulkona käynnit oli tuskaa.
Onneksi lopetin ne ja nyt alkaa elämä pikkuhiljaa palautua uomiinsa.Luojan kiitos!Ei enää koskaan hormoneja.

Mulla ollut 3 vuotta hormonikierukka ja 2vko asennuksen jälkeen alkoi masennus ja paniikkihäiriö. huomenna soitan ajan poistatukseen. Muuten saa viettää kohta hautajaisia. Toivottavasti se kaikki paska johtui siitä että saisin vaivat loppumaan.

ja käyttää kofeiinia, ei kannata käyttää hormoniehkäisyä, koska se hidastaa kofeiinin aineenvaihdunnan jopa kaksinkertaiseksi ja nostaa kofeiinin pitoisuutta veressä. Seurauksena on ahdistuneisuuden ja paniikkioireiden paheneminen.

siis ihan totta......

nyt mäkin kyllä mietin tuota hormoonikierukan pois ottoo...

mut senhän pitäis vaikuttaa vain paikallisesti, tuo hormoonikierukka,,,?? ja kun siinä on kuulemma niin vähän hormoonia..??
niin ei luulis....aiheuttavan masennusta/paniikkihäiriötä...

mut kyllä mä taidan kuitenki kokeilla, miten tuo kierukan poisto vaikuttais omaan tilaan:)

Mielenkiintoinen ketju! Mulla vaihdettiin e-pillerit minipillereihin ja paniikkikohtaukset tulivat takasin elämään.=( Voiko näillä ehkäisypillereillä olla osuutta asiaan?

Jostakin olen lukenut, että keltarauhashormoni olisi jopa pahempaa kuin tietyt e-pillerit. Eli riippuu täysin siitä mitä hormonia on käytetty eniten pillerissä.

Mullon sellanen syndrooma että lääkäri käski vetää keltarauhashormoonia tai e-pillereitä syndrooman korjautumiseksi. Minulla on kuitenkin myös masennus, paniikkihäiriöitä ja lievää psykoottista häiriötä. Onko totta että jos alan vetää noita lääkärin määräämiä pillereitä nii voi pahentua? En jaksanu lukee koko ketjua mutta sen verran että jollakulla kuulemma oli paniikki pahentunu. Mitä hittoo? Mulla on muutenki nii raivokas paniikki siitä että mun psykoosi pahentuu entisestään, ja nyt pitäs vielä vetää jotai hormooneja, tai sitte käydä vedättään vaikka koko kohtu ja munasarjat pois että ei tarvi niihin pillereihin koskee. TILULII PERKKKELE. En muista nyt sen syndrooman nimee, joku aika yleinen, että munasolu ei irtoa vaan jää muhkuramaiseksi kasvannaiseksi munasarjoihin, laajentaen niitä. Voi aiheuttaa kuulemma vaikeuksia lastensaantiin tulevaisuudessa, itteä pelottaa että ehkä myös kasvaimia tai jotai muita, koska empä halua mitää jalkapallon kokosia patteja vattaani. Paniikkihäiriölle ja masennukselle lisäruokaa näistä mietteistä. Ainaki saan syyn olla koskematta resepteihin kun se kerran pahentaa paniikkihäiriötä. Mieluummin kuolen syöpään ku siihen että aivot ylikuumenee ja räjähtää pelosta.

Hienoa kuulla etten ole ainoa. Minulle laitettiin Mirena neljä vuotta sitten ja toissapäivänä kävin otattamassa sen pois. Olen ollut aina henkisesti vahva, ehkä jopa liikaakin. Näin jälkikäteen ajateltuna melankolisuuteni ja tietynlainen surullisuus alkoi heti tuon Mirenan laiton jälkeen, en vain tajunnut sitä kun se ei alussa ollut niin pahaa vaan paha olo hiipi paikalle salakavalasti pikkuhiljaa. Nyt sitten muutaman kuukauden olen kärsinyt myös paniikkihäiriöistä. Se herätti minut tosissaan, mitään niin kauheaa en halua kokea ja en muuta odota kuin että olisin taas terve ja onnellinen. En aio ottaa enää koskaan minkäänlaisia hormoneja jos tästä tokenen. Uskon, että ahdistukseni johtuu pelkästään Mirenasta, ei mistään muusta. Nyt odotan päivä päivältä aurinkoisempia hetkiä. Tsemppiä kaikille!

Olen neljän lapsen äiti (34 v.). Lenkkeilen, joogaan ja tanssin, olen normaalipainoinen ja terve. Menin laittamaan Mirenan, enkä ollut käyttänyt muuta ehkäisyä kuin kondomia ennen. Vapisin ensimmäisen yön Mirenan laiton jälkeen, ja poistatin se aamulla. Sitten alkoivat paniikkikohtaukset pelkotiloineen ja hyperventilaatiokohtauksineen, kohtukrampit ja kummallinen epäkeskittyvä olo sekä unettomuus. Nyt poistamisesta on melkein 9 viikkoa, eikä olo ole normalisoitunut edes paniikin välillä, tullut kyllä paremmaksi. Lääkäri sanoi, että hormini poistuu kehosta kuudessa viikossa. ÄLKÄÄ LAITTAKO MIRENAA! En enää koskaan käytä hormonaalista ehkäisyä, vaan siirryn takaisin kondomien jännittävään maailmaan ; )

Hei, olen 45v. nainen ja minulle laitettiin Mirena 04/2018. Piti helpottaa pms—oireita, vähentää runsaita vuotoja yms.

Heti alkoi vuodot, no ne vielä olisi kestänyt, mutta sitten alkoi valtava alakulo ja itkuisuus. Jokapäiväinen päänsärky ja migreeni.
Itkin töissä päivittäin ja iltaisin.

Neljä viikkoa kärvistelin ja otin itse pois kierukan. (Kyllä, se on helppoa eikä tunnu sen enempää kuin tanponin poisto. Eli langoista kiinni vaan ja ulos). Soitin gynelle ja sanoin millaista helvettiä oli ollut ja että poistin itse Mirenan. Sanoi että kertomieni oireiden perusteella poisto olisi ollut ainoa ratkaisu. Hän sanoi että ”viikossa” palautuu normaali oma hormoonitoiminta.

Kuusi päivää poiston jälkeen alkoi neljättä päivää päällä ollut paniikkihäiriö/ahdistus ja eilen kävin lääkärissä hakemassa rauhoittavia, ns. kohtauslääkkeeksi ja aloitettiin myös pienellä ylläpito/estoannoksella Seronil 5mg (ssri).

Viikon verran syön pienellä annoksella mielialalääkettä ja siinä turvana rauhoittavaa ja viikon päästä nostetaan Seronil pieneen 10mg/pvä annokseen, estämään paniikkikohtausten tuloa.

Aikoinaan ei sopinut yhdistelmäpillerit, ei pelkkä keltarauhasnormoni pillereinä eikä nyt Mirena. Jos ole herkkä hormoneille niin en voi suositella. Mikään ei ole kamalampaa kun kokonaisvaltainen ahdistus ja paniikit.

Nyt sairaslomalla viikon verran näin aluksi ja koitetaan saada pääkoppa kuosiin tuon hormonimyrskyn jäljiltä.

En suosittele kenellekkään hormonikierukkkaa.
Sairastuin~4 vuotta sitten paniikki-/ahdistuhiriöön. Viimiset kaksi vuotta on mennyt hienosti, kiitos terapian.
No, pitkän pohdinnan ja mietinnän jälkeen asennutin Jaydess -kierukan kaksi kuukautta sitten (kaikki hormonaaliset kokeiltu elämänvarrella, ja mikään ei ole sopinut sivuoireiden vuoksi). Kaksi viikkoa asennuksen jälkeen aloin huomata, että kaupassakäynnit ja muut perusasiat alkoivat ahdistaa. Viikkojen myötä tämä vain pahentui ja pahentui, ja kohta oltiin taas samassa oravanpyörässä kuin neljä vuotta sittenkin. Loppujen lopuksi tämä meni niin pahaksi, että paniikkikohtauksia alkoi tulla useampi päivässä.
Tällä hetkellä odotan kierukanpoisto aikaa joka on ensiviikolla.

Nuorena jo huomasin etteivät mitkään ehkäisy-hormonivalmisteet sopineet, tuli kauhea olo. Nyt 40 myöhemmin menin lankaan, lääkäri suostutteli ja vaati keltarauhashormonien käyttöä, muuten kohtusyöpä tms olisi seurauksena. Kuulemma hormoni kierukka kohdussa "hoitaisi" paikallisesti tuon vaaran pois, kohdun tyhjennyksillä. Vuoden jaksoin kauheaa oloani ja sitten varasin yksityiselle ajan kierukan poistoon, koska pelkäsin että taas painostettaisiin hormonien ehdottoman tärkeään käyttöön. Gynekologi poisti kierukkaa tunnin ja hermostui jo itsekin touhuun. Minun synnytyselimiäni hän kuvaili niin turvonneiksi, ettei saanut pieniäkään instrumentteja pysymään sisälläni. Hän kysyi minulta, miten olen päästänyt itseni tähän turvonneeseen kuntoon ja kuinka olen värkillä edes pystynyt synnyttämään. En viitsinyt selittää sitä, että hormoni hoito oli vuoden aikana nostanut painoani vajaat 20 kg ja turvotus alapäässä lienee ollut myös hormonin vaikutusta. Kierukka poistui, mutta 1.5vuoden kuluttua alkoivatkin vuodot, 2.5vuoden kuluttua "kuukautiset" olivat todellisuutta, vielä säännöllisinä. Menopaussi oli jo 10vuotta sitten läpikäyty ja nyt vuodan noin 7-9päivää ja ennen vuodon alkamista on viikon pituinen todella raskas masennusjakso ja jatkuu ja jatkuu...Voin niin huonosti, että luulin kuolevani ahdistukseen; sydän pettää...Olen laatinut noina aikoina testamentin ja hoitotahto yms on tekeillä. Ei mitään mieltä elämällä, jos olo on kuin kuolemaa tekisi. Jotkut vitsailevat, että nuorrun ja saan vielä lapsenkin. Ei naurata! Olo on suoraan sanottuna paska, kuin tekisi jo maatumisprosessia.

Varokaa synteettisiä hormoneja, jos vähääkään olette allergisia, ei ainakaan kierukkaa, jota ei aina itse saa pois, jos paikat turpoaa. lääkkeet voi aina lopettaa, mutta en suosittele niitäkään. Syövän kehittyminen vie vuosikausia jopa toistakymmentä vuotta tai sitten syöpää ei tule koskaan.
Hormoni-hoidon aloitettua aloin todellakin ajatella kuolemaa, ihmisarvoni laski nollaan ja kaikki pahat kokemukset ja pahat uutiset valtasivat tietoisuuteeni. Nyt joudun elämään mustassa maailmassa ties kuinka kauan....Paranenko enää koskaan??? PS jätevedenpuhdistamot laskevat vesistöihin 700 kg vuodessa näitä lääketollisuuden synteettisiä hormoneja pelkästään Suomessa. Entäpä niiden kaltaiset myrkyt liimat jne, jotka myöskään eivät hajoa turvallisiksi aineiksi puhdistamoissa. Olisiko ADHD;n yleisyyden syynä nämä hormoni-myrkyt? Eikä kukaan tee asialle mitään!?