Seurakunnasta on puhuttu tälläkin palstalla paljon. Väitetään, että seurakunta ajatteleekin vanhalestadiolaisen puolesta ja valvoo hänen matkaansa kehdosta hautaan asti.
Nyt tahtoisin viritellä keskustelua sekä vanhalestadiolaisten että kaikkien muiden suuntausten edustajien välillä siitä, miten itsekukin kokee seurakuntansa, mikä merkitys sillä on uskonelämän kannalta ja myös, rajoittaako seurakunta jotenkin jäsenensä vapautta ja uskomista. Toivoisin, että keskusteltaisiin asiallisesti.
Nyt tahtoisin viritellä keskustelua sekä vanhalestadiolaisten että kaikkien muiden suuntausten edustajien välillä siitä, miten itsekukin kokee seurakuntansa, mikä merkitys sillä on uskonelämän kannalta ja myös, rajoittaako seurakunta jotenkin jäsenensä vapautta ja uskomista. Toivoisin, että keskusteltaisiin asiallisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siionissa kokee Jumalan lasten rakkautta ja yhteyttä.Sanotaan, ettei ole yksinäistä uskovaista.Minua ei kukaan kyttää.Omatunto se sanelee, mikä on oikein ja mikä väärin.Onnekseni minulla on ainakin pari saattomiestä lähelläni, joilla uskomisen asiat ovat kirkkaina.He neuvovat minua, jos olen joutumassa uskossani hakoteille ja he neuvovat rakkaudella.Pidän tätä suurena armona ja siunauksena.He lohduttavat minua kun olen ahdistuksissa ja epäilysten vallassa.
On ihanaa kun saamme puhua keskenämme tiestä ja matkasta.
ei ole sellaista asiaa, mitä en voisi sanoa ääneen.
Jos olit todella rehellinen tuon kirjoittaessasi, se on vaarallinen ajatus.
Eikö vl-liikkeesä vieläkään kunnioiteta yksityisen ihmisen oikeutta omaan yksityisyyteen ja intimiteettiin.
Elät siis sellaisessa yhteisössä jossa yksityisen ihmisen on paljastettava sisimpänsä yhteisölle - mutta yhteisö salailee ja piilottelee kollektiivisia väärinkäytöksiään ja hengellistä terroriaan.