vauvalla silmät kiinni

Vauvan näköaisti ei ole vielä kehittynyt. Hän näkee korkeintaan häilyviä hahmoja

jos olisit sanonut että puhut itsestäsi, me olis heti tiedetty kuka sä oot ja vastaus olis tietysti ollut sen mukainen...

markk kirjoitti:

jos olisit sanonut että puhut itsestäsi, me olis heti tiedetty kuka sä oot ja vastaus olis tietysti ollut sen mukainen...

Lakkasiko toinen aivosolu toimimasta?

Sillä on merkitystä, puhuinko vastasyntyneestä, jota ei mitenkään voida vielä diagnosoida, vai aikuisesta ihmisestä, jonka kohdalla mietitään Aspergerin oireyhtymää (eli vuorovaikutustaitojen *tiedetään* olevan heikkoja). Siis lisätiedoista riippuen saan vastaukseksi joko "vauvasi on normaali" tai "sinä et ole normaali".

Halusin lähinnä tietää, onko muilla kokemuksia tällaisesta.

ajan uhri kirjoitti:

Lakkasiko toinen aivosolu toimimasta?

Sillä on merkitystä, puhuinko vastasyntyneestä, jota ei mitenkään voida vielä diagnosoida, vai aikuisesta ihmisestä, jonka kohdalla mietitään Aspergerin oireyhtymää (eli vuorovaikutustaitojen *tiedetään* olevan heikkoja). Siis lisätiedoista riippuen saan vastaukseksi joko "vauvasi on normaali" tai "sinä et ole normaali".

Halusin lähinnä tietää, onko muilla kokemuksia tällaisesta.

Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä on testattu rottakokeissa. Niissä on todettu vuorovaikutuksen jättävän jälkensä aivoihin.

Paunio Tiina: Epigeneettiset vaikutukset psykiatristen häiriöiden taustalla. Duodecim 5/2006

Vuorovikutuksessa on kyseessä kaiki aistit - ei vain näköaisti.
Minkä ikäisenä on mieleesi jäänyt varhaisimmat muistot? Mitä ne olivat?

rottakokeissa kirjoitti:

Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä on testattu rottakokeissa. Niissä on todettu vuorovaikutuksen jättävän jälkensä aivoihin.

Paunio Tiina: Epigeneettiset vaikutukset psykiatristen häiriöiden taustalla. Duodecim 5/2006

Vuorovikutuksessa on kyseessä kaiki aistit - ei vain näköaisti.
Minkä ikäisenä on mieleesi jäänyt varhaisimmat muistot? Mitä ne olivat?

Ei äiti muista moista, on sen verran muissa maailmoissa pienen vauvan kanssa. Kolme viikkoa relailua omaan tahtiin on ihan normaalia, riippuen toki raskauden kestosta.- myöhemmin elämässä muistot vielä haalenevat, joten luotettavaa kertomusta äidiltäsi et saa!

rottakokeissa kirjoitti:

Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä on testattu rottakokeissa. Niissä on todettu vuorovaikutuksen jättävän jälkensä aivoihin.

Paunio Tiina: Epigeneettiset vaikutukset psykiatristen häiriöiden taustalla. Duodecim 5/2006

Vuorovikutuksessa on kyseessä kaiki aistit - ei vain näköaisti.
Minkä ikäisenä on mieleesi jäänyt varhaisimmat muistot? Mitä ne olivat?

Olin ehkä neljä-viisivuotias...
- Kodinhoitaja laittoi väkisin siskon lakin päähän. Ahdistuin ja marisin siitä hänelle ja äidillekin myöhemmin.
- Istuin keittiön pöydän alla ja nipsaisin hiuksistani suortuvan. Odotin kauhistuksella äidin reaktiota.
- Läimäytin autonoven kiinni ja se iski päähäni. (Tuleva) isäpuoli nauroi ja pilkkasi. Minulla oli illalla kuhmu päässä enkä pystynyt makaamaan vasemmalla kyljellä. Sitä isäpuoli vähätteli.
- Pelkäsin nukkua omassa sängyssäni, joten halusin olla äidin vieressä. Isäpuoli uhkasi sitoa sänkyyn, hakata vyöllä ja soittaa television väen ikuistamaan elämöinnin.
- Lastentarhassa vierustoveri nipisteli poskea. Itkin, ja tarhantäti haki viereensä.
- Poliisi oli tarhassa käymässä. Pojat halusivat että soittavat sireeniä. Pelästyin sitä. Pojat vaativat lisää. Täti vei minut pois.

Muistan miltä nipistely ja liian pieni lakki tuntuivat sekä miltä sireeni ja hiussuortuvan katkeaminen kuulosti. Muuten kaikki ovat kolmannessa persoonassa. Suurin osa on enemmän tai vähemmän ahdistavia. Lastentarhasta on eniten muistoja. En tiedä mitä muuta näistä voisi sanoa...

ajan uhri kirjoitti:

Olin ehkä neljä-viisivuotias...
- Kodinhoitaja laittoi väkisin siskon lakin päähän. Ahdistuin ja marisin siitä hänelle ja äidillekin myöhemmin.
- Istuin keittiön pöydän alla ja nipsaisin hiuksistani suortuvan. Odotin kauhistuksella äidin reaktiota.
- Läimäytin autonoven kiinni ja se iski päähäni. (Tuleva) isäpuoli nauroi ja pilkkasi. Minulla oli illalla kuhmu päässä enkä pystynyt makaamaan vasemmalla kyljellä. Sitä isäpuoli vähätteli.
- Pelkäsin nukkua omassa sängyssäni, joten halusin olla äidin vieressä. Isäpuoli uhkasi sitoa sänkyyn, hakata vyöllä ja soittaa television väen ikuistamaan elämöinnin.
- Lastentarhassa vierustoveri nipisteli poskea. Itkin, ja tarhantäti haki viereensä.
- Poliisi oli tarhassa käymässä. Pojat halusivat että soittavat sireeniä. Pelästyin sitä. Pojat vaativat lisää. Täti vei minut pois.

Muistan miltä nipistely ja liian pieni lakki tuntuivat sekä miltä sireeni ja hiussuortuvan katkeaminen kuulosti. Muuten kaikki ovat kolmannessa persoonassa. Suurin osa on enemmän tai vähemmän ahdistavia. Lastentarhasta on eniten muistoja. En tiedä mitä muuta näistä voisi sanoa...

Muistan, kuinka lapsena veimme kukkia mustalaisille, jotka asuivat pahvilaatikoista kyhätyissä majoissa Pielajärven rannalla. Tein kaikkea, mitä isosisko keksi minulla teettää. Kävin kaupan taka-ovesta hakemassa karamellejä, joita myymäläapulainen antoi hyllystä korkealta. Ensimmäiset muistot ovat alle 3 vuotiaana muutto Pielavedelle talvella bussissa. Joku vaua huusi koko matkan ajan. Se häiritsi - vaikka myöhemmin kuulin, että se oli kuukausen vanha pikkuveli.