Siis Kotimaahan on ilmeisesti kirjotettu vastine, joka on hylätty/vedetty pois.
Miksi samalla vaivalla ei olisi voinut kirjoittaa tästä asiasta Päivämieheen? Tai vaikkapa laittaa tuota samaa hylättyä/poisvedettyä/roskikseenjoutunutta vastinetta Päivämieheen?
Eikö Päivämies tiedä, että "kenttä" kuhisee kertomuksia ja tarinoita, ja että luterilaisen kirkon arvovaltainen lehti kyselee 70-luvun hengellisten hallintotoimien perään?
Ketä hiljaisuus palvelee?
Kenen luottamusta salamyhkäisyys lisää?
Palveleeko tämä Jumalan valtakunnan työtä?
Miksi samalla vaivalla ei olisi voinut kirjoittaa tästä asiasta Päivämieheen? Tai vaikkapa laittaa tuota samaa hylättyä/poisvedettyä/roskikseenjoutunutta vastinetta Päivämieheen?
Eikö Päivämies tiedä, että "kenttä" kuhisee kertomuksia ja tarinoita, ja että luterilaisen kirkon arvovaltainen lehti kyselee 70-luvun hengellisten hallintotoimien perään?
Ketä hiljaisuus palvelee?
Kenen luottamusta salamyhkäisyys lisää?
Palveleeko tämä Jumalan valtakunnan työtä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olemme. Näin meille opetettiin ja aina vaan julmempia hoitomiehet olivat saadakseen "maailman pilkkaa ja ylenkatetta" osakseen. Tämä keksitty lehdistövastine on samaa sarjaa -ensin keksitään perätön juttu ja sitten ihmetellään kun sitä kritisoidaan...
Julmien tekojen ulkopuolinen arvosteleminen nosti aina kyseisen hoitomiehen arvoa, koska "maailman pilkalla" mitattiin uskon syvyyttä, joten hoitokokousrumba ruokki itse itseään.
eli mitä raskaamman tien kuljet, sitä kirkkaamman kruunun saat. Luulen, että "hoitomiehet" ja miksei naisetkin ovat kirkastaneet toiminnallaan omaa kruunuaan. Mitä kovempi hoitaja olit, sitä kirkkaampi kruunu oli odottamassa kuoleman jälkeen.
on havaittavissa vl-liikkeessä. Toisaalta onhan vl-liike kristillisten liikkeiden fundamentalistisimmasta päästä..
Hoitomiesten harjoittama (SRK:n käskystä vieläpä) henkinen julmuus lähimpiään kohtaan on siis aivan käsittämätöntä ja yli ihmisymmärryksen käyvää käyttäytymistä. Kuinka ihminen voi tehdä sellaista toiselle? Tämä kysymys nousee mieleen aina kun asiaan törmää..
Me, jotka istuimme katsomossa seuraamassa kuinka ihmisiltä vietiin kaikki itsekunnioitus mitä heillä oli ja nöyryytettiin kynnysmatoksi saakka kaikkien ystävien, tuttavien, perheen ja sukulaisten edessä, emme unohda varmasti sitä näkyä koskaan. Kiitos SRK:n minä tiedän, mitä julmuus on.
Erään pienen paikkakunnan ”juoruämmänä” tunnetulla mieshenkilöllä ja hänen rinnallaan toimineella naisella oli tapana kuulutaan juorun tai itse kehittelemänsä jutun pohjalta lähteä levittämään kuulemaansa ympäri pitäjää soittelemalla ja kyläilemällä. Näin he saivat usein jopa täysin perättömän jutun nopeasti koko pienen pitäjän ry:n tietoon. Sitten joku soitti puhuteltavalle, että olisi hoitokokous. Siinä vaiheessa ”asia” olikin jo seurakunnan mielipide. Kun ”uhri” yritti kysellä, mitä asia mahdollisesti koskee, sitä ei suostuttu kertomaan, kuulemma kokouksessa selviäisi. On tapauksia, ettei henkilölle ole koskaan sanottu mistä puhutellaan ja kokouksia on ”uhrille” järjestetty useita. Tämä kyseinen ”pomona” toiminut ja hänen avustajansa, nykyisin puhuja ja nainen ”yrittää olla esillä”, pitivät itseään jumalan valtakuntana. Jos ”nöyryytettävä” ei suostunut heidän määräysvaltansa alle, ”nöyryytettävä” nousi jumalan valtakuntaa vastaan.
Julmimmat valheet ovat usein lausutut vaitiololla.(Stevenson)
Koskaan ei tehdä pahaa niin täysillä ja niin keveällä mielellä, kuin milloin sitä tehdään muka omantunnon vaatimuksesta. (Pascal)
mummot ja papat seurakunnan edessä. He eivät edes ymmärtäneet mistä heitä syytettiin, mutta koko eliniän kestänyt usko asetettiin kyseenalaiseksi ja heitä uhattiin ulkoiseen pimeyteen heittämisellä sekä saatanan lapseksi julistamisella...
Uusia syytteitä tuli lisää "puhuttelun" kestäessä ja he pyysivät hädissään kaikkea anteeksi, mistä heitä syytettiin. Mutta kaikkea ei annettukaan anteeksi, kädet eivät seurakunnasta siunaukseen nousseetkaan vaan osaan synneistään heidät sidottiin koska oikeita sanoja ei löytynyt.
Tajuttuaan, että heidät oli nyt heitetty saatanan haltuun monet heistä lysähtivät kasaan Ry:n lattialle, heidät kannettiin ulkona odottavaan autoon ja kuljetettiin täysin nujerrettuna kotiinsa odottamaan helvettiin joutumista...
Eräällä toisella(?) pienellä paikkakunnalla eräs pariskunta levitti samalla tavalla naapuristaan ilkeitä juoruja, joita käsiteltiin myöhemmin koko seurakunnan voimin. Asiasta tuli niin vaikea, että SRK lähetti kokeneen puhujan pitämään hoitokokousta. Vasta tuossa kokouksessa syytön sai maineensa takaisin. Hoitokokouksia ja hoitajia oli siis monenlaisia.
Vastakkain asettelu tukee niiden asennetta, jotka pitävät hoitokokouksien esille nostamista maailman pilkkana. Ainakin yhdessä kuulemassani seurapuheessa syytettiin Kotimaa -lehden kirjoitusta hyökkäykseksi Jumalan valtakuntaa vastaan. (Tosin lavertelevalla kiertoilmaisulla jokseenkin näin "...maamme kristillisen kansankirkkomme johtavassa viikkolehdessä julkaistiin laaja artikkeli jossa hyökättiin Jumalan valtakuntaa vastaan...")
Artikkelin sisältöä ei (tietenkään) käsitelty, seurakuntaa vain valmisteltiin tuomitsemaan kaikenlainen keskustelu hoitokokouksista sielunvihollisen työnä ja maailman pilkkana.
-Ehkä tämä vanhempi puhuja pelkäsi luurankojen löytymistä kun kaappia ryhdytään penkomaan.