Tein pari päivää sitten testin ja totesin et oon raskaana. Arvasin sen kyllä jo aikasemmin mutta en uskonu sitä. Kävin eilen lääkärissä ja sielä todettiin että olis 15-16 raskausviikko meneillään. Nyt on sitten pää sekasin enkä pysty nukkumaan varmaan vielä muutamaan yöhön. Abortti on edelleen mahdollista (tosin vaikeiden paperisotien jälkeen). On hyvä et saan vielä mahdollisuuden valita ja miettiä edes hetken.
On hirveetä kun seuraavat kolme tuntia ajattelen lapsen syntymää yms. Ja sitten yhtäkkiä mieli vaihtuu ja oon abortin kannalla. Ei oo paljoo aikaa miettiä päätöstä (vaivaset muutama päivä).
Alan nyt jossitteleen...
Jos sen pitäisin niin tiedän et mulla on tosi paljon ympärillä ihmisiä jotka tukis ja auttais mua niin hyvin ku vaan kykenis. Äiti tietää nyt myös ja sano et on mun päätös mikä tahansa ni se kannustaa ja auttaa mua. Lapsen isä on tiedossa ja on abortin kannalla, mutta sano et kyllä auttaa kun saa armeijan alta pois. Myöntää esim. isyytensä. (Ei olla yhdessä joten joutuisin kuitenkin oleen "yksin" lapsen kanssa.)
Mutta sitten on jos tekisin abortin...
Mulla olis hyvä syy koska mulla on opiskelut kesken, ei tuloja ja kaiken lisäks oon 16-vuotias. En osaa varmaks sanoo onko musta äidiks mutta eikös se oo sellanen joka tulee luonnostaan ja tekemälläkin oppii paljon. Jouduttais äidin kans muuttaan isompaan asuntoon yms. Mulle on koulu tosi tärkee juttu mutta silti oon kahden vaiheilla.
Tää on aivan hirveetä.. Mä pelkään vaan yhtä asiaa ihan hirveesti.. Se on katumus.
Mä en halua ikinä et juodun katuun sitä minkä ratkasun teenkään. Sitä mä en kestäis. Miten mä voin osata päättää. Noissa vaihtoehdoissa on yhtä paljon hyviä että huonoja puolia. Äiti sano että eikö se olis parin vuoden päästä vähän parempi idea. Entä jos mä en enää ikinä pysty kattoon edes vauvoihin tai lapsiin (mun kaverille kävi näin).
Mua pelottaa kaikki ihan tajuttomasti... Kommentoikaa toki ja kertokaa mitä tekisitte mun tilanteessa.
Ehkäpä mä vielä pystyn hymyilemään samalla tavalla kun aikasemmin, ennen tätä kokemusta. Ainakin mä toivon niin :)
On hirveetä kun seuraavat kolme tuntia ajattelen lapsen syntymää yms. Ja sitten yhtäkkiä mieli vaihtuu ja oon abortin kannalla. Ei oo paljoo aikaa miettiä päätöstä (vaivaset muutama päivä).
Alan nyt jossitteleen...
Jos sen pitäisin niin tiedän et mulla on tosi paljon ympärillä ihmisiä jotka tukis ja auttais mua niin hyvin ku vaan kykenis. Äiti tietää nyt myös ja sano et on mun päätös mikä tahansa ni se kannustaa ja auttaa mua. Lapsen isä on tiedossa ja on abortin kannalla, mutta sano et kyllä auttaa kun saa armeijan alta pois. Myöntää esim. isyytensä. (Ei olla yhdessä joten joutuisin kuitenkin oleen "yksin" lapsen kanssa.)
Mutta sitten on jos tekisin abortin...
Mulla olis hyvä syy koska mulla on opiskelut kesken, ei tuloja ja kaiken lisäks oon 16-vuotias. En osaa varmaks sanoo onko musta äidiks mutta eikös se oo sellanen joka tulee luonnostaan ja tekemälläkin oppii paljon. Jouduttais äidin kans muuttaan isompaan asuntoon yms. Mulle on koulu tosi tärkee juttu mutta silti oon kahden vaiheilla.
Tää on aivan hirveetä.. Mä pelkään vaan yhtä asiaa ihan hirveesti.. Se on katumus.
Mä en halua ikinä et juodun katuun sitä minkä ratkasun teenkään. Sitä mä en kestäis. Miten mä voin osata päättää. Noissa vaihtoehdoissa on yhtä paljon hyviä että huonoja puolia. Äiti sano että eikö se olis parin vuoden päästä vähän parempi idea. Entä jos mä en enää ikinä pysty kattoon edes vauvoihin tai lapsiin (mun kaverille kävi näin).
Mua pelottaa kaikki ihan tajuttomasti... Kommentoikaa toki ja kertokaa mitä tekisitte mun tilanteessa.
Ehkäpä mä vielä pystyn hymyilemään samalla tavalla kun aikasemmin, ennen tätä kokemusta. Ainakin mä toivon niin :)
Vastaukset 51
Vanhimmat
tilanteesi on tosi kurja.. varaudu siihen, että tulet täältä samaan myös todella ikäviä kommentteja. ikääsi nähden osaat mielestäni pohtia asioita aika kypsästi, mikä näkyy tekstissäsi. kukaan täällä ei voi antaa sinulle vastausta siitä mitä sinun tulisi tehdä, ei kukaan meistä voi sanoa (vaikka monet sitä sulevat yrittämään) mikä sinulle itsellesi on parhaaksi, etenkin jos et itsekään sitä pysty sanomaan.
mietit, ettet halua joutua katumaan.. itselläni ei ole abortista kokemusta, joten en voi sanoa omaa kokemustani siitä. raskausviikkoja on nyt takana 27, aikamoista mielenmyllerrystä on tuo aika pitänyt sisällään, myös pohdintoja siitä, olenko sittenkään tähän valmis, vaikkei raskaus vahinko ollutkaan. ne miettimiset kuitenkin kuuluvat vanhemmaksi tulemiseen.
pohdit myös sitä, ettet ole varma onko sinusta äidiksi. äidiksitulo on melko pelottavakin asia, ainakin minusta, etenkin kun ajattelee sitä suurta vastuuta, minkä se tuo mukanaan. kokemusta äitinä olostakaan minulla ei vielä ole (odotan esikoista), joten en voi varmasti luvata että siihen kasvaa luonnostaan. USKON kuitenkin vahvasti, että niin on.
niin monen olen kuullut kyynel silmässä sanovan, ettei ikinä olisi pystynyt edes kuvittelemaan sitä rakkauden määrää mitä jotain kohtaan voi tuntea, ennen oman lapsen syntymää.
uskon, että asiat kohdallasi järjestyvät, päätit sitten miten tahansa. painostuksen alla älä kuitenkaan päätöstäsi tee, vaan mieti tarkkaan mitä juuri SINÄ haluat. tämä on SINUN päätöksesi ja se voi vaikuttaa koko loppuelämääsi (enkä tarkoita nyt sitä, että kadut loppuelämäsi jos aborttiin päädyt, vaan ennemminki sitä että jos pidät lapsen). kuuntele itseäsi ja koita löytää aikaa päätöksentekemiselle, vaikka kiirettä raskausviikkojen puolelta pitääkin.
hienoa olisi, jos pystyisit puhumaan näistä eri vaihtoehdoista ja niiden mahdollisista seurauksista jollekin. joskus asioiden ääneen pohtiminen auttaa niiden selkeytymistä. ja koita nukkua välillä:)
sinun ikäisesi kun synnytin lapseni.Sama tilanne oli kuin sinullakin kun sain tietää olevani raskaana.Jos äitisi sinua tukee,se on todella tärkeää.Myös se,että lapsen isä lupasi olla apuna,on hyvä.
Koulutus on tärkeää,kyllä,mutta siinäkin voi joustaa.Henk.koht. hain lykkäystä,eli olen kaksi vuotta kotona(vielä vuosi jäljellä).
lastani en ole hetkeäkään katunut,olen onnellisempi kuin koskaan.en vaihtaisi tätä elämää pois mistään hinnasta.äitiyteen kyllä kasvaa,mutta perusarvojen pitää olla kohdallaan.
jos tahdot vaihtaa ajatuksia tms.niin mailaa:[email protected]
toivottavasti saat asioihin selvyyttä ja (sinulle) oikean päätöksen!voimia!:)
Olisi kannattanut miettiä vähän ehkäisyä ennen kuin aloit harrastamaan seksisuhteita. Yksinhuoltajan asema on raskas vaikka ikää olisi enemmänkin ja vaikeuttaa pariutumista aika lailla.
Käytin kyllä ehkäisyä mutta se ei toiminu ihan odotetulla tavalla...
Olet nuori elämä edessä. Lapsi ei pilaa sitä. Itse ajattelen että jos edes pystyt kuvitella itsesi äitinä, sinusta on siihen. Miksei olisi? Pelkäät katumusta. Lastasi et koskaan tule katumaan, sen voin vaikka vannoa, aborttia kylläkin. Olen saanut lapseni nuorena mutten miettinyt asiaa kovin kauaa.Enkä ole ikinä, en IKINÄ ratkaisuani katunut! Olet vielä melko pitkällä.. Itselläni vauvamaha alkoi näkyä varhain ja se viimeistään todisti että haluan lapsen. Tsemppiä, oli ratkaisusi mikä hyvänsä... Toivottavsti tarinallesi ei edes tule loppua...
katunut, ei kerro mitään siitä ettei joku muu katuisi!
Tuolla alempana löytyy kommentti jossa äiti katuu ikinä pitäneensä lapsensa --> koska joutui luopumaan nuoruudestaan, vapaudestaan ja unelmistaan. Vaikka aina vänistään ettei lapsi ole este vaan hidaste, niin miettikääs miten helposti lapsen kanssa lähdetään tuosta vaan kaverin kanssa leffaan, ostoksille, ehkä tutuille kylään..? Lapsen saaminen ei ole vain vaaleanpunaista unelmaa. Siinä menettää oman vapautensa - lapsi menee aina edelle.
et varmasti itse ole äiti.. Miten voi leffassa käyminen ja ostoksille lähteminen mennä oman lapsen edelle? Tietenkään sinne ei pääse samaan tahtiin kuin aikaisemmin jos hoitajaa ei ole.. Ja useimmille tutuille voi lapsen kanssa mennä kylään..ei se mikään rutto ole! Itsekkäintä mitä olen koskaan kuullut on todellakin se että en halua pitää lastani, sillä haluan käydä leffassa niin usein.. Ja varmaan joku katuu jos mitä asiaa, mutta varmasti hyvin ,HYVIN pieni osa äideistä katuu saaneensa lapsen. Pää vadille.
Sinulla on sanoa kenestäkään että pää vadille.
Kyllä löytyy iso kasa äitejä jotka katuu lapsiaan ja varsinkin niitä joiden ei ehkä olisi ikinä kannattanut niitä muksuja tehdä kun ei osata pitää huolta.
hei
ei lapsi ole este menoille jos viitsii pikkaisen nähdä vaivaa. itselläni on lapsi ja toinen ilmoitti tulostaan nyt näin vanhalla iällä. en kadu että tein nuorena ensimmäisen lapseni, menin samalla tavalla kuin aiemmin, ravintoloissa en koskaan viihtynyt ennen raskautta enkä lapsen teon jälkeen. kavereille saa lapsen mukaan kuten kauppoihin ja muualle. en ymmärrä tätä valittajaa joka valittaa ett lapsi kahlitsee, jos homma pelaa niin pieni ruokamäärä, vaipat ja varavaatteiden kanssa pärjää tosi hyvin.
Olen sua muutaman vuoden vanhempi, mutta voisin kertoa omaa tilannettani..
huomasin viime vuoden lopulla olevani raskaana. viikolla 7, ainoat ajatukset olivat vain aborttiabortti.. tuntui että olen todellisessa umpikujassa. Aborttia en olisi henkisesti kestänyt ja toisaalta en ollut halukas vielä lastakaan ottamaan. En kuitenkaan aborttia tehnyt. Välillä on synkkiä kausia, kun miettii mitä jos en nyt olisi tässä tilanteessa.. olisinko kenties onnellinen vai missä asemassa.. välillä olen todella iloinen ja odotan innolla vauvaa. Aika raskasta aikaa on ollut, mutta sisimmässäni olen silti tyytyväinen etten aborttiin päätynyt.
Lapsen isän kanssa ei olla tekemisissä, eli minusta tulee yh. Vanhemmat on luvanneet tukea tarvittaessa.
Ajattelin harkitessani, että aborttia tulisin luultavasti aina katumaan, tai ainakin siitä jäisi syvät arvet. Lapsen synnyttyä en usko että kovinkaan moni on lasta katunut.. päinvastaisia tarinoita saanut kuulla.
Olet toki todella nuori, mutta vanhempiesi tuella uskon että pärjäisit. Opiskella kerkeää nykypäivänä myöhemminkin, 1-2 vuotta lykkääntymisessä ei tunnu missään (kyllähän monet tekee muutakin välissä ennen opiskeluja..)
Tsemppiä!
...saatat jo lähipäivinä alkaa tuntemaan vauvan potkuja mahassa. Lisäksi abortti tultaisiin tekemään aivan eri tavalla kuin mitä varhaisemmilla viikoilla - jos viikkoja vielä kuluu niin saatat joutua synnyttämään lääkkeillä tapetun sikiön. Tämä on surullinen totuus, ei mitään provoilua. :( TEO:lta saatavat luvat vievät jokusen päivän, ja raskaus etenee koko ajan... Juttele tästä asiasta lääkärin kanssa etukäteen, ettei abortin rajuus tule sitten yllätyksenä. Kokemus voi olla niin raju, että jo harkitset vauvan pitämistä edes vähän on se minusta vaihtoehto jota kannattaa ainakin harkita kunnolla.
Voimia oikeaan päätökseen, oli se sitten kumpi tahansa. Muista, että päätös on vain sinun!! Onneksi sinulla on ymmärtävä äiti apuna!!!
hei erika! halusin sanoa että kirjoituksesi perusteella vaikutat fiksulta ja kypsältä nuorelta, pohdit asiaa järkevästi. jos pidät lapsen uskon että sinusta on siihen! itse kahden lapsen äitinä ja kerran abortin tehneenä voin sanoa vain että lapseni ovat parhainta mitä minulla on ja eivät estä opiskeluja, elämää, miehen löytymistä (kuten joku taisi sanoa) mutta varmasti kaikki lapsen kanssa on tuplasti rankempaa mutta myös antoisampaa. aborttini, jonka tein nuorena vaivaa mieltäni edelleen, en ole sinut päätökseni kanssa vaikka se silloin oikealta tuntuikin (lapsen isä oli väkivaltainen ja pelkäsin millaista lapsen elämä olisi kun hän ei jättäisi meitä rauhaan)
on hyvä että arvostat koulutusta ja opiskelu on sinulle tärkeää. opiskella voit äitinäkin. kirjoituksestani huokuu siis oma mielipiteeni mutta tarkoitus ei silti ole vaikuttaa sinun päätökseesi, toivon vain että se on oikea sinulle.
olet myös suhteellisen pitkällä raskaudessasi. eräs ystäväni teki abortin viikolla 16 ja ainakin hänellä tämä tapahtui synnyttämällä ja oli tälle ystävälleni aivan kauhea kokemus. en halua mieleesi lisää painoa, päätös on joka tapauksessa vaikea jos aborttiin päädyt, mutta halusin tästä ystävästäni sanoa siksi että hän ei etukäteen tiennyt mikä häntä odotti ja on sanonut jäkikäteen monesti että ei hän tajunnut että se oli jo täydellinen pieni vauva:(
itse olen yh ja tiedän että yksin on välillä rankkaa. kuitenkin yksikin hymy omalta lapselta antaa valtavasti energiaa ja vaikka välillä väsyttääkin niin pois en antaisi sekuntiakaan! jos saat tukea äidiltäsi ja myös lapsen isä on sanonut auttavansa niin selviät varmasti jos haluat lapsen pitää. kaikkea hyvää sinulle ja tulepa kertomaan mitä päätit, oli päätöksesi mikä hyvänsä.
ehkä sittenkin kannattaisi miettiä adoptiota..
Ensin huonot uutiset:
Raskautesi on niin pitkällä, ettei abortti enää ole laillinen. Jos tahallisesti vahingoitat sikiötä niin, että abortti tehtäisiin "kehitysvammaisuuden perusteella", saatat joutua vankilaan sikiönlähdettämisestä.
Sitten hyvät uutiset:
Sinulla on ilmeisesti loistavasti tukea joka puolelta. Tulet olemaan lapsellesi hyvä äiti ja ei ole poissuljettua, etteikö lapsen isä voisi tulla mieheksesi ja auttamaan perheen elättämisessä.
Ehkäpä nämä terveydenhoitajat ja lääkärit tietävät hieman paremmin että onko se laillista vai ei. Ja kyllä on. Tosin asiasta joutuu tekemään anomuksen ym. Helsinkiin ja jotkut terveysalan blaablaa tyypit (en nyt muista mikä virallinen nimi oli) tekevät päätöksen saatko abortin tehdä vai et. Laillista puuhaa, anteeksi vaan :)
TEO:lta voi hakea lupaa keskeytykselle alaikäisenä vielä 20 viikolle asti.
"laillisuus" on kylläkin moraalisesti jo siinä vaiheessa vähintäänkin arveluttavaa.
...aika vitun hiljasta. Sikiönlähdettämisestä, voi että.
Kiva kun oot kertonut äidille. Koska läheisesi ovat valmiit tukemaan Sinua, niin siitä vain eteenpäin. Sulla on jäljellä vielä yli puolet raskausajasta joten ehdit sopeutua ajatukseen ja kyspyä. Luonto järjestää senkin puolen. Ei lapsi siis tupsahda jostain ilman valmistelua.
Muista ettei koulu tai muut riennot ole koko elämä. On täysin mahdollista pitää vähän väliä koulunkäynnissä, esim. käydä tämän kevään ja sitten pitää vuoden paussia. Ehdit kyllä elämässäsi vielä monenlaista.
Uskon, että lapsi rikastuttaa elämääsi niin, että jälkeenpäin olet iloinen, kun pidit lapsesi.
Tietysti adoptio on sitten seuraavaksi paras vaihtoehto. Abortti ei anna mitään mahdollisuutta lapsen elämän toteutua.
Adoptiossa lapsi annetaan perheeseen, joka on vuosia odottanut omaa lasta ja varmaan kypsynyt vanhemmuuteen. Yleensä lapsettomat ihmiset, jotka ovat aborttijonossa, rakastavat todella lapsia. Joten lapsesi saisi myös näin hyvän mahdollisuuden elämään. Itsellesi se luopuminen voi olla vaikea asia jonkin aikaa, mutta siihen liittyy toisaalta mieletön ilo siitä, ettet tappanut lastasi.
On totta, että abortin jälkeen hyvin suuri osa naisista kokee ensihelpotuksen mentyä ohi syyllisyyttä, häpeää. Abortti voi johtaa riippuvuuksiin, painajaisiin jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Joten tätä vaihtoehtoa en mitenkään voi Sinulle suositella.
Toivon Sinulla kaikkea hyvää, mitä sitten päätätkin.
Jos nyt tapat lapsesi, se on sama kuin tekisit murhan. Katsoitko aamulla ohjelmaa ihmisen synnystä? Vauva, joka sinulla on mahassasi, on jo pieni ihminen, pienine sormineen kaikkineen! Olisiko kiva ottaa myrkkyä ja tappaa tuo ihmeellinen olento ja sitten synnyttää pienenpieni ruumis!?! Oksettavaa ja todistaa jälleen kerran ihmisen raakuuden ja epäinhimillisyyden!
Suomessakin on lukuisia epätoivoisia pareja, jotka antaisivat mitä vain omasta lapsesta. Ja sinä vain kylmästi pohdiskelet pienen vauvasi tappamista. Jos et itse kykene lastasi hoitamaan, anna se adoptioon!
Voisitko elää murhaajana lopun ikääsi?
"Voisitko elää murhaajana lopun ikääsi?"
Voihan sitä asiaa väännellä ja käännellä vaikka kuinka. Totuus on kuitenkin se, että jos sykkivä sydän tapetaan, se on murha. Sorry.
Kyllä asiaa voi käännellä ja väännellä, asiat eivät ole mustavalkoisia. Sikiö ei ole vielä ihminen, se on alkio, joka ei vielä kykene esim. ajattelemaan omilla aivoillaan. Olkoon tämä vain oma mielipiteeni, että abortti ei ole murha.
Olla noin typerä oikeasti?
Kysynpä vaan että jos se nyt pullahtas ulos niin kauan kestäs hengissä?
Niin kauan ku se möykky, oli minkämuotonen tahansa ei pysty ite hengittää ja olee edes laitteitten kanssa niin se ei oo mikää ihminen.
Ihmistä pitää pitää hengityskoneessa hamaan maailmanloppuun asti kun sydän sykkii.
abortti..raskaus on jo minusta kyllä liian pitkällä keskeytykseen...muuten suosittelisin keskeytystä. :(
Voimia sinulle.
antoi lapsensa adoptioon kun oli sinun ikäinen ja ei halunnut vielä ryhtyä äidiksi ..mikä olikin ymmärrettävää nuoren iän takia. Kuitenkin adoptiossakin on paljon asioita joissa tarvitsee tukihenkilöitä jotta pääsee siitä yli mutta se on minusta paras vaihtoehto sinulle kuin oli tuolloin työkaverillekin..koska raskaus on pitkällä.
Ensiks kiitos kaikille kommenteista vaikka ne eivät mun päätökseen oo millään tavalla vaikuttanu.
Oon nyt miettinyt ja jutellut tosi paljon äidin kanssa ja ollaan tultu siihen tulokseen että pidän lapsen :)
Kaikki asiat järjestyy tässä ajan kanssa ja äiti on jo pinnasänkyjä ym. ostamassa :) (innostus kasvo vähän liiankin kanssa)
Hyvää jatkoa kaikille!
En usko, että kadut koskaan päätöstäsi, vaikka vielä nuori oletkin. Hienoa, että perheesi tukee sua. =) Onnea tulevalle äidille!!! =)
paljon onnea tulevalle äidille:) tulin hurjan iloiseksi sun päätöksestä, tuli melkein kyyneleet silmiin kun luin tuon sun "tarinan lopetuksen":)
nyt voitkin pikkuhiljaa alkaa odotella pieniä tuntemuksia siellä masussa, pieni se siellä on joku liikkuu jo vinhasti. ensisynnyttäjä ei tosin välttämättä tunne niitä ihan vielä mutta kohtapuoliin kuitenkin ja saat huomata kuinka onnelliseksi siitä tulet!
paljon onnea odotukseen ja ole luottavaisin mielin, kaikki järjestyy kyllä. sulla on ihana äiti itselläsi ja itse olet kirjoituksesi perusteella paljon kypsempi kuin joku vanhempi äiti. uskon että sinusta tulee hyvä äiti ja lastasi et varmasti tule koskaan katumaan.
että päätit pitää lapsesi.
Äitini on synnyttänyt minut sinun ikäisenäsi ja oli myös miettynyt aborttia, olen elämästäni niin kiitollinen. Lapsuudessani olin kylläkin paljon ihanan mummuni luona hoidossa joka oli myös ihanaa aikaa. Äitini opiskeli sitten aiottua myöhemmin,mutta opiskeli kuitenkin.
Kun luin tekstisi,vaikutat hyvin kypsältä ikääsi nähden ja olen varma että asiat sujuvat hienosti,
koska sinulla on tukenasi äitisi kuten äidillänikin oli ja ilman tukeakin varmaan on onnistuttu lasten kanssa.
Ymmärrän kyllä abortinkin,mutta näin kun minun elämästäni on päätetty,olisi ollut aivan kamalaa,jos en olisi päässyt elämästä osalliseksi.
Oikein paljon onnea sinulle,vauvalle ja upealle äidillesi.
Olen käynyt tiuhaan täällä lukemassa ja toivonut kovasti että pitäisit vauvan... Onnea päätöksestä!!! Se on pitkällä tähtäimellä takuulla oikea, vaikka kyllä niitä raskaitakin aikoja toki mukaan mahtuu. Onneksi sinulla on äitisi tukena ja turvana! Pian se maha alkaa jo kasvamaan ja pääset ostamaan pikkunuttuja kaupasta... Ihanaa!
Mukavaa loppuodotusta - taisit pahoinvoinneistakin selvitä aika puolivahingossa :)!
t. kahden äiti
Olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti, olet kypsä ikäiseksisi. Kaikkea hyvää sulle! :>
ole lemmikkieläin joka otetaan ja annetaan pois kun kyllästyttää tai jätetään äidin hoidettavaksi..eli toivottavasti ymmärrät vastuun..itse olisin kyllä kaartunut sinuna adoption puolelle; tuntuu ettet oikein tiedä mihin ryhdyt.
hieno juttu että päätit noin. Paljon onnea!! Se on ultra edessä jossa näet vauvasi ensimmäistä kertaa todellisempana kuin vielä tähän mennessä! Ota lapsen isä mukaan jos vain lähtee. Sen jälkeen tuskin miettii kahta kertaa haluaako olla elämässänne mukana =) Se herkistää kovemmankin kaverin =)
Oikea, järkevä ja esimerkillinen päätös. Onneksi olkoon uudelle äidille, isälle ja isoäidille.
Että lapsi ei ole mikä vaan solymöykky, joita saatetaan aluilleen, ja sitten vaan tapetaan.
Et taida itse oikeen tajuta mitään.
minä ehdotin tuossa tapauksessa adoptiota ..lapsi tarvitsee aikuisen huoltajan joka pystyy takaamaan lapselle hyvän kasvuympäristön..tajusitko? ;)
Kovasti päätöksellesi. Jos tulet kuitenkin katumapäälle, niin älä pura sitä lapseesi.
Itse olen suuri abortin kannattaja, mikäli se tehdään suomen lain mukaan ELI MAX. 3kk IKÄISELLE ALKIOLLE!!!
Tuossa vaiheessa sul on ollu jo 3 kk aikaa miettiä vaihtoehtoja, ei voi kuin järkyttyä siitä miten typerä voi olla! On eriasia pistää poikki alkio jolla ei ole ihmispiirteitä tai aivoja, kuin jo sikiövaiheeseen ehtinyt olento! :(
Ruotsissa 16. vkoa raja.
Sikiö on jo iso, mieti hyvä tyttö.
Pieni esimerkki elävästä elämästä, ota itseesi
jos siltä tuntuu:
Viime kesänä oli naapurimökissä tyttöjä juhlimassa, kiersivät mökki mökiltä hakemassa
panoseuraa!
En ole koskaan nähnyt räikeämpää.
Tämä elämä näyttää olevan tätä.
Itke itkusi ja viisastu!
vatvoa kun tyttö teki päätösensä! Ja sitäpaitsi luvan saa jos on hyvä syy keskeyttää raskaus myöhemmin kuin viikolla 12, esim jos on alaikäinen.. Mutta onneksi ei tarvinnut lupia tms. hakea!
koulussa terveystiedon tunnilla että 12 vkon jälkeen voi abortin tehdä ainoastaan jos on todella painavat syyt kuten että äiti on raiskattu/äiti on yli 40v/äidillä on ennestään jo 4 lasta.
Alaikäisyyttä en muista kuulleeni tähän joukkoon luettavan?
Jos luetaan, niin kyllä silti vaikuttaa siltä että aika järkijättöinen täytyy olla jos venyttää 3 kuukautta päätöksen tekoa!
Näin.
Abortin saa 20. viikolle asti TEO:n erityisluvalla, oli sitten syy mikä tahansa. TEO myöntää luvan käytännössä kenelle tahansa, jolla sellainen on esittää. Esim. että ei ole aiemmin huomannut olevansa raskaana ja on jotain sosiaalisia syitä (ajan/rahanpuute vaikkapa). Kamalaahan tuo on - Suomessa useimmiten onneksi laitetaan äidit synnyttämään nuo lapset eikä pilkota kohtuun. 20. viikon jälkeen 24. viikolle asti abortin saa vain jos äiti on hengenvaarassa tai lapsi vaikeasti vammainen. Ja 24. viikoltahan lapsilla onkin sitten jo mahdollisuuden jäädä eloon jos syntyvät ennenaikaisina... :(
Luin kyllä joskus jostain, että teo hyväksyisi syiksi ainoastaan äidin nuoren iän ja lapsen vakavan vamman. Muitakin syitä hyväksytään, mutta todella painavista syistä.
Epäilisin, ettei tuollaiset ajan/rahan puutteet kuulu niihin painaviin syihin, mutta voin kyllä olla väärässäkin.
24 vkol annetaan tehdä aborti?! Siitä kaks viikkoo niin voidaan pitää lapsi hengissä! Eikös tuos tilantees ois parempi sit vaiks pitää se hengis muutama viikko ja antaa adoptioon tms, samahan se siin vaihees on kun sen synnyttämään joutuu kumminkin, oli elos tai ei? :O
Jos minä olisin tilanteessasi, pitäisin lapsen. Sinulla on äitisi tukenasi ja se on hieno ele tulevalta isältä, että hän osaa ottaa vastuun tekosistaan.
Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun! *hali*
En huomannut, että olit jo kirjoittanut tuonne,että olet päättänyt pitää lapsen! ONNEA!!!!
hei!
minä olen itse vähän vastaavassa tilanteessa päätynyt aborttiin, en kadu päätöstäni vaikka joskus vielä edelleenkin mietin mitä olisi ollut pitää lapsi.Mutta en kadu!
ystäväni, lähes samassa tilanteessa herkitsi aborttia ja samana päivänä kun abortti olisi tullut suorittaa hän päätti pitää lapsen. Ystäväni oli silloin juuri 18 täyttänyt. Nyt lapsi on 1 vuoden ikäinen ja ystäväni sanoi ettei päivääkään ole katunut päätöstään. ja vaikka ei voi lapselleen hienoja ja kalliita tavaroita antaa, niin lapselta ei koskaan tule puuttumaan rakkautta.
..Toivotan onnea eteenpäin oli ratkaisusi kumpi tahansa!
ai....kun ei lue kunnolla:) ONNEA TULEVALLE ÄIDILLE!!
raskas juttu, mutta jos siihen ratkaisuun päädyt kunnolla pohdittuasi, et tule mitä suurimmalla todennäköisyydellä katumaan.
Oma siskoni sai 18-vuotiaana lapsen ja jäi yksinhuoltajaksi. Ei hän koskaan ole katunut päätöstään, mutta rankkaa tietysti oli. Varaudu siihen, että lapsi on nuoruuden loppu tietyllä tavalla, vaikka perhe auttaisi kuinka paljon. Joskus heikkoina hetkinä, väsyneenä, siskoni itki sitä kaikkea, minkä menetti. Mutta hän on nykyään onnellinen aikuinen, jolla jo iso lapsi kun ystävät vasta aloittelevat perheiden perustamista. Tosiasia myös on, että lapsi voi nuorella iällä vaikeuttaa kumppanin löytämistä, mutta sitten taas mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä paremmin kumppaniehdokkaatkin suhtautuvat yksinhuoltajaäitiin.
Olen ylpeä ja onnellinen siskostani ja hänen lapsestaan ja he ovat minulle hyvin läheisiä. Silti minä itse taas, jo näin aikuisena, päädyin aborttiin epätoivotun raskauden osuessa kohdalleni. Mieti tarkkaan ratkaisusi vain omista lähtökohdistasi; muista että kenenkään muun mielipiteellä ei lopulta ole arvoa, jos ja kun itse tiedät mitä haluat.
Toivon sinulle paljon rohkeutta ja voimia suuren päätöksesi edessä!