kaipaisin apua...

Hei,
ensiksi, en ole siis näkijä tai kykenen ennustamaan Sinulle, vastaan logiikalla ja elämänkokemuksella eli lue eteen päin jos kiinnostaa mitä haluan Sinulle sanoa.

Tilanteesi:
Et ole aikaisemmin seurustellut ja nyt olisi ollut mahdollisuus aloittaa suhde mutta katsoit parhaimmaksi kieltäytyä koska et ollut varma oletko tarpeeksi motivoitunut (kiinnostunut) aloittamaan tämän tarjolla olevan kumppanin kanssa.

Mielestäni harvinaisen järkevästi ajateltu. On monia ihmisiä jotka pelkäävät yksinjäämistä niin paljon että seurustelevat (ainakin jonkin aikaa, niin kuin olit sinäkin vaihtoehtona pohtinut) vaikkei vilpittömästi ole kiinnostunut jatkosta tai yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä hukkaa kyllä omaa ja toisen aikaa. Syödään toisen elämää.

Olet syntynyt -86, eli todennäköisyysteorian mukaan tulet (halusit tai et) tapaamaan lukuisia potentiaalisia kumppaniehdokkaita korreloiden elinikääsi, eli mitä vanhemmaksi elät, sitä enemmän heitä kohtaat. Iän myötä itsetuntemus lisääntyy ja tunnistaa paremmin millainen kumppani itseä miellyttää.

Vaikka kumppaniehdokas olisi kaikinpuolin pätevä tai edustuskelpoinen, se on huono syy aloittaa suhdetta ellei ole aitoa kipinää välillä.

Mikä on tuo kipinä, josta puhun?
Se on hieno tunne kahden ihmisen välillä josta ihmissuhde saa alkunsa, joskus se johtaa jopa elämänmittaiseen kumppanuuteen ja vaikka yhteistä arkea olisi 20 vuotta takana se aina pilkahtaa esiin elämän pyörityksessä muistuttaen kumppanuksia siitä miksi sitä tietä yhdessä tallustellaan. Välillä elämän vastoinkäymisisssä tuo kipinä hukkuu hiillokseen, mutta jos se on alunperin ollut aitoa tavaraa, riittää puhallus hiillokseen ja taas roihuaa lämmin hehku.

Mistä tunnistaa hyvän kumppanin? Joku viisas on sanonut rakkaalleen:
"Kun olen seurassasi pidän itsestäni"
Toinen viisas on todennut:
"Kumppaniksi tulee valita henkilö joka saa parhaat puolesi esiin".

Eli
Hyvä kumppani tuo esiin luonteen vahvuuksia, epäsopiva kumppani ruokkii luonteen heikkouksia.
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Se olisi liian kammottavaa ihmiselle olla täydellisen ihmisen kumppani. Olisi varmasti kuolettavan tylsää , eikä koskaan oppisi mitään!

Joku on sanonut hauskasti että väärän kumppanin kanssa eläminen on kuin joutuisi kävelemään elämän halki kengät väärissä jaloissa - tai eripari kengissä! Aina puristaa ja kompastelee.

Yksinäisyys voi ajaa tehokkaasti väärään syliin. Sitä voi tulla mieleen että mitä jos en ota nyt kun on tyrkyllä, niin jään kokonaan ilman - ja voivoi sitten vasta kaduttaa.

Esimerkiksi Raamatussa on viisaasti määritelty Rakkaus seuraavasti:
Sillä rakkaudessa ei ole pelkoa, koska pelkoon sisältyy aina rangaistus. Hän joka pelkää ja rakastaa ei tunne rakkautta. Sillä Rakkaus poistaa pelon.

Eli Sinun omaa toteamustasi lainatakseni: "vai onko se joku vielä edessä? Jonka kanssa uskallan aloittaa jotain.."

Muista ettei Sinun tarvitse asiaa heti päättää, mistä ihmeestä voit tietää millaisia ihmisiä vielä tapaat?
Ja luettuani tekstisi sain käsityksen Sinusta henkilönä joka on tavattoman mielenkiintoinen, asioita pohtiva ja miellyttävä orginellilla tavalla.
Eli olen vakuuttunut että Sinun tapauksessa on monta mahdollista "Jokua" tyrkyllä!
Ei kannata olosuhteiden antaa painostaa itseään valintoihin jotka eivät oikeasti tunnu omilta, sillä se on varmin tapa päätyä elämään "Jonkun toisen" elämää.

Toivon että sait tästä kommentistani jotain, toivon Sinulle kaikkea parasta elämäsi varrella mitä toivot ja vieläkin enemmän! Pysy hyvänä. Pysy rohkeana. Eli pysy juuri tuollaisena kun tunnut olevan.