Mieleeni palautui vasta äskettäin että jännitin
koulussa esiintymistä jo 7-8 vuotiaana ja tuolloin
pelkäsin esiintyä mm.eräässä näytelmässä koska pelkäsin oireilua (käsieni hikoilemista).Pakenin tuota tilannetta enkä pystynyt silloin kohtaamaan
pelkojani.Muistan että minulla oli tuolloin esiin-
tymispelko,en uskaltanut esiintyä ihmisten edessä ja taisipa siihen liittyä ujouskin.Olen nyt 45-vuotias mies enkä ole vieläkään vapautunut jännit-
tämisestä eikä minulla ole paljoa itsevarmuutta-kaan eikä itsetuntoni ole kovin vahva.
koulussa esiintymistä jo 7-8 vuotiaana ja tuolloin
pelkäsin esiintyä mm.eräässä näytelmässä koska pelkäsin oireilua (käsieni hikoilemista).Pakenin tuota tilannetta enkä pystynyt silloin kohtaamaan
pelkojani.Muistan että minulla oli tuolloin esiin-
tymispelko,en uskaltanut esiintyä ihmisten edessä ja taisipa siihen liittyä ujouskin.Olen nyt 45-vuotias mies enkä ole vieläkään vapautunut jännit-
tämisestä eikä minulla ole paljoa itsevarmuutta-kaan eikä itsetuntoni ole kovin vahva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
varmasti yli puolet porukasta reagoisi samoin jos he joutuisivat ex-tempore yleisön eteen ja joutuisivat vaikka pitämään puheen. Siksi sitä pitää harjoitella. Sillä kun jotain tilannetta käy tarpeeksi usein läpi ja huomaa asiat missä on ongelmaa ja ottaa silti sen rennosti niin homma alkaa sujua. Itsevarmuus kasvaa harjoitusten sekä onnistumisten myötä. Eikä kannata olla liian kriittinen itseään kohtaan. Kyllä se siitä, kerta kerran jälkeen. :)