Onko totta, mitä purjeveneen omistava kaverini sanoi mulle, että purjeveneissä aloittelijat on merkitty vihreällä saalinkilipulla ja että niille on vielä perustettu poijuverkosto koko rannikkolinjalle, ettei tarvitse yrittää ankkuroitua tai mennä johonkin vaikeasti manoveerattavaan satamaan? Pystyisikö tuollaiseen porukkaan vielä pyrkiä, vaikka olisikin jo vähän kokemusta purjehduksesta?
Vihreät liput saalingeissa
Aloittelija minäkin....
7010235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Tätillä olisi munat niin se olisi setä.
Olisi purjehtia niin sillä varmaankin
olisi tämä noviisi purjehtijan vihreä
viiri saalingin alla ja köysi piukasti
kiinni turvallisessa vihreässä poijussa
ja rinta rottinkilla,,,,,,,,,,,,,,,
Vaikka lippu tarkoittaa, että meillä on millä mällätä, niin on sillä myös parempi tarkoitus.
Saadaan karsittua osa tavallisesta rupusakista ja poijuissa ei roiku alle 30 jalkaisia veneitä kiusana.
yritys. tuo muutaman tonnin panostus EI ja korostan, EI ole mikään este edes normaalille hyvätuloiselle purjehtijalle liittyä. Ainoa este on toistaiseksi ollut puheet porukan ahdasmielisyydestä ja suvaitsemattomuudsta muita purjehtijoita kohtaan. Vakuutan että yli 30 jalkaisia aluksia ja vakavaraisuutta löytyy "seuranne" ulkopuolelta. Mikäli suhtautumisenne jonain päivänä muuttuu, voinen heittää liittymismaksun tilillenne ja ehkä jopa käydä joskus saaritukikohdissanne, vaikka en niitä juuri kaipaakaan. viiriänne en ehkä kuitenkaan pitäisi saalingissa kuin rantautuessa satamaanne
Niin kauan kuin yhdistyksellä on jäseneksi hakijoita paljon enemmän kuin voidaan ottaa, luuletko, että sinun tavallasi yhdistykseen suhtautuva hyväksyttäisiin mukaan? Jos sinä et kaipaa jotain yhdistystä, tuskin yhdistyskään kaipaa sinua, kun ei ole jäsenmäärästä hyötyvä puolue tms. kyseessä.
Yhdistyksen suhtautumisen määräävät sen jäsenet, eli odotat parin tuhannen ihmisen muuttavan suhtautumistaan mieleiseksesi, kaiken lisäksi kuulopuheiden mukaista suhtautumista. Jos olisit perustamassa yhdistystä, millä menetelmällä voisit valita ne parituhatta niin, että heidän ajattelutapansa olisi jotenkin tietynlainen? Luonnollinen vastaus on, ei mitenkään, eli vihreillä viireillä liputtava yhteisö on aivan yhtä kirjava joukko kuin mikä muu hyvänsä saman kokoinen. Yhteistä suurimmalle osalle heistä on, että purjehdus on heille tärkeää ja sitä on harrastettu jo pidempään. Liittymismaksu voi olla moneen muuhun yhdistykseen verrattuna suuri, mutta harvalle kynnyskysymys, riippuu vain siitä mitä arvostaa. Jos ajattelee sitä osuutena omaisuudesta, se on todella pieni.
Merikarhujen satamat ovat yhdistyksen omistamia, jäsenten rahoilla ostettuja. Enemmistö jäsenistä on omalla palkallaan eläviä taviksia. Satamaan tullessa veneen ja kipparin jäsenyys näkyy esim. tuosta vihreästä lipusta.
Merikarhuveneillä ei ole mitään koon alarajoitusta. Pääasia on, että vene on merikelpoinen matkapurjevene.
Ideologisen suuntautumisen osoittaminen on arveluttavaa, koska siihen liityy monesti epäsosiaalisia ja negariivisia piirteitä.
Itse en suostuisi kantamaan mitään näkyvää yhteisön tunnusta oli se sitten nahkatukka, moottoripyöräjengin nahkaliivit tai jotakin muuta vastaa, koska leimantuisin ihan liikaa.
Tarkoitatko, ettet käytä seurasi lippuakaan? Vai etkö kuulu mihinkään pursiseuraan? Purjehditko muuten kuin tällä palstalla?
Minä en ainakaan vielä kuulu seuraan, mutta jos joskus liityn voidakseni osallistua kilpailuihin, en todellakaan aio käyttää seuran lippua. En halua tulla rinnastetuksi niihin ylpeisiin juppeihin, jotka eivät edes tervehdi ilman lippua purjehtivia, kun ovat itse olevinaan parempia ihmisiä. Ei sillä, varmasti suurin osa porukasta on ihan hyviä tyyppejä, mutta ne harvat idiootit ovat pilanneet maineen.
Miksi purjeveneen omistajan pitäisi kuulua seuraan?
Ei Kai saalinkiviiri korvaa seuran lippua?
Siksi että seuraan kannattaa kuulua. Laituriparkkiyhdistykseen ei kannata kuulua, mutta se voi olla laituripaikan saamiseksi välttämätöntä. Perälipun pito on oikeus, joka tulee veneen rekiströimisestä seuran rekisteriin. Viireillä voidaan sitten osoittaa monenlaisia asioita, vaikkapa kuuluminen johonkin toiseenkin seuraan, jonka palveluja halutaan hyödyntää.
SANA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Merellä, maantiellä, tuloissa, asumisessa.
Ei tässä mistään muusta ole kysymys, jos ei ole varaa, kokemusta, suosittelijoita, parempi ajatella, että purjeveneissä aloittelijat on merkitty vihreällä saalinkilipulla ja että niille on vielä perustettu poijuverkosto koko rannikkolinjalle, ettei tarvitse yrittää ankkuroitua tai mennä johonkin vaikeasti manoveerattavaan satamaan.
Varsinkin jos kaverisi on niin sanonut.
Noin yleisesti voin jälleen kerran todeta, kaikki kauhujutut Merikarhuista on kuultu "kaverilta" iltanuotiolla jossain hevonvitunleppikkorannassa umpijurrissa, mikä on täynnä ulosteita, rikottuja pulloja, pahvisia olutkartonkeja, ym, ym. Kaunissaari, Elisaari, Stora Svartö, ja mitä niitä onkaan? Hauskaa veneilykautta!
Sööriltä.
Olen sama mieltä asiasta.
Luulen että ovat huomattavasti keskimääräistä kokeneimpia purjehtioita.
Vihreä lippu on Merikarhujen jäsenyyslippu. Merikarhut on hyvä ja asiallinen matkapurjehtijoiden yhdistys, joka mm. hoitaa hyvin omistamiaan saaritukikohtia. Yhdistys ottaa vuosittain uusia jäseniä, pääkriteerinä on (matka)purjehduskokemus. Aivan aloittelijat eivät lippua kuitenkaan saa, koska yhdistys edellyttää jäsenhakemukseen kirjattavaksi mm. matkapurjehdusuorituksia viimeiseltä viideltä vuodelta
Jos haluat asiallista tietoa toiminnasta, ota yhteyttä johonkin tuntemaasi yhdistyksen jäseneen. Hän voi kutsua sinut kanssaan käymään avoimien ovien päivänä jossakin Merikarhusaaressa.
Katso myös www.merikarhut.fi
Kyllä se kevätkin vielä tulee
Jäsen 2,
kun sä olet varmasti jäsen noissa sjö björneissä, niin voisitko järjestää asiallisen vastineen näihin tapauksiin, joissa hädässä olevat veneilijät on ajettu takasin merelle.
hävettää lukea tältä palstalta, että ko. maine on jo tiedossa Suomen ulkopuolella.
vai onko asia niin arka, ettei kukaan halua tulla leimatuksi petturiksi?
Tämä keskustelu on lähtenyt selvästä provoilusta liikkeelle eikä kai siksi paljon innosta merikarhuja vastailemaan.
MK- satamat ovat yksityisiä rantoja, joihin ei muilla ole kauheasti asiaa ("Saako naapurin tontille rakentaa?"). Todellinen hätä on aina hätä ja poikkeustilanne, sellaisen tilanteen kaikki purjehtijat ymmärtävät. Se, että tulee ilta ja unikin, ei ole hätätilanne. Toisaalta naama punaisena huutamiseenkaan ei ole aihetta.
Ruotsissa jokamiehenoikeudet ovat laajemmat kuin Suomessa ja se herättää joskus keskustelua. Siellä on mm. tapana ankkuroitua paljon lähemmäksi mökkirantoja kuin meillä (saunakulttuurin puuttuminen?). Ahvenanmaalla käytäntö taas on paljon meidän vastaavaa tiukempi. Vanha jokamiehenoikeus on tarkoittanut tiettömän valtakunnan oikeutta liikkua toisen omistamilla mailla ja vesillä, syödä marjoja henkensä pitimiksi. Se ei koskaan ole tarkoittanut toisen omaisuuden hyväksikäyttöä harrastustoiminnassa.
Vastataan varmasti!
Tämä lienee Bavarian lisäksi toinen aihe, joka palaa yhä uudestaan palstoille.
Viime kesänä mietittiin pohjamutia myöden, miksi Karhuja kohtaan tunnetaan antipatiaa. Todettiin, että yksi selvä syy on tapa suhtautua saaritukikohtiin. Yleensä pursiseurojen saaritukikohdissa otetaan melko avoimesti vastaan myös vierailijoita, jos tilaa on. Karhusaarissa sen sijaan tulee takuuvarma häätö, vaikka tilaa olisikin. Tätä pidetään merellä liikkuvien keskuudessa jotenkin ylimielisenä eleenä, joka ei sovi hyvään merenkulkutapaan. Myönnän, että tällainen sääntö saattaa herättää joissain veneilijöissä katkeruutta. Asiasta on joskus keskusteltu erään englantilaispurjehtijoiden delegaation kanssa. Heillä ei ollut vastaavaa esimerkkiä omasta kokemuspiiristään.
Merikarhuissa - kuten kaikissa yhdistyksissä ja seuroissa - on kovasti monenlaisia jäseniä. Suureen joukkoon mahtuu myös koppavia ihmisiä, mutta suurin osa on aivan tavallisia purjehduksen ystäviä.
...aika ikäviä tarinoita on kuultu suojasatamaa hakevien veneiden käännyttämisistä Merisikojen satamista. Ehkä niissä on ollut kyse (ainakin osin) siitä, että rannalla/laiturilla oleva kokenut veneilijä arvioi olosuhteet vähemmän pahoiksi kuin veneessä perheineen oleva kokematon, mutta:
a) aluksen päällikkö on itse asiassa se, jolla on oikeus arvioida se hätäsataman tarve ja
b) vaikeuksissa olevaa venekuntaa voisi varmasti neuvoa ystävällisemmin ja kohteliaammin kuin tarinat kertovat tapahtuneen.
Ja muutama tarina on kuulunut korviin myös ihmisten kokemuksesta siitä, miten vihreän viirin liehuttajat ovat eri vierassatamissa muita kohtaan käyttäytyneet. Niissäkin voi olla paljolti kyse kommunikaatiotavasta: jos esim. ei pidä toisen veneilijän kiinnittymistapaa asiallisena, niin on syytä valita kohtelias ja asiallinen puhetapa asian esilleottoon eikä edes yrittää mitään komentotyyliä.
Muistaakseni näillä ohjeilla Karhuveljiä neuvotaan käännyttämään vihulaiset pois saariltaan.
Pari vuotta sitten purjehdimme Helsingistä Hankoon pientä venettä, jonka kaveri oli ekaksi veneekseen ostanut. Into oli kova, mutta jossain Inkoon vesillä alkoi väsymys painaa; pakko oli koettaa löytää ankkuripaikka. Jonkin matkan päästä löysimmekin upean lahden, jonka pohjukassa näkyi muitakin veneitä. Rannalta kiikaroitiin ahkerasti, ja huutoetäisyydeltä tehtiin selväksi, että lähemmäs ei kannata tulla, koska rantautuminen oli kiellettyä. Käännyimme kohti lahden vastakkaista rantaa, ajatuksenamme oli saada vene ankkurin ja kalliokiilojen väliin muutamaksi tunniksi. Eikös vain pari punakkaa herrasmiestä moottoroinut kumiveneellään ilmoittamaan, että rantautumiskielto koskee koko lahtea. Pakkohan sieltä sitten oli lähteä väylälle hakemaan uutta ankkuripaikkaa. Vielä samana iltana kuulin, että VAIN kyseisen lahden pohjukka merkittyine poijuineen kuuluikin karhuveljille. Heillä vain on tapana ohjata muutkin proletaarit pois rauhaansa häiritsemästä - no, olihan se kyllä niin komea ja suojaisa paikka, että en ihmettele.
Niin, me pääsimme läheisen mökin laituriin yöksi, kun pysähdyimme kyselemään saunakaljojaan istuskelevalta pariskunnalta neuvoja hyvän ankkuripaikan löytämiseksi. Onneksi tuollaisia ihmisiä vielä löytyy!
Jos viestisi kertoma tapahtuma on totta, toimivat kuvaamasi merikarhut väärin, koska jokamiehen oikeus sallii rantautumisen saareen tai rantaan (pl. puolustuvoimien saaret jne.) -Kuitenkaan välittömästi pihapiirin ei saa tulla eikä heidän kiinnityslenkkejään tai laiturirakenteitaan saa luonnollisesti käyttää. Myös esim. Bärösundin salmessa olevat "privat" tekstit voi periaatteessa jättää omaan arvoonsa. Pihapiirin laajuus ratkaistaan tietysti viime kädessä oikeudessa mutta hyvä nyrkkisääntö lienee 30-50 metrin tienoilla rakennuksista.
Toki voi olla, että moni saari onkin itseasiassa niin pieni että todellista mahdollisuutta rantautua sinne, tulematta pihapiiriin ei ole. Muuten olen itse sitä mieltä, että pieniin saariin ei juuri tämän vuoksi saisi myöntääkään rakennuslupaa.
Vuosi sitten ostin purjeveneen Ruotsista 78-vuotiaalta pariskunnalta, joka oli purjehtinut tuohon ikään saakka, käyneet eläkepäivillään jonkun kerran Suomessakin.
Ennen kaupan solmimista kysyivät, etten minä vaan ole niitä "sjö björnejä". Vakuutin että en ole, joten kaupanteko jatkui. Myöhemmin sitten kertoivat syyn kyselyynsä. Kerran rankassa kelissä olivat hekeneet suojasatamaa (yli seitsemänkymmentävuotias pariskunta) niin oli ajettu "sjöbjörnien" satamapaikasta, ei annettu mahdollisuutta jäädä suojaan ankkuriin eikä edes annettu vinkkiä mihin siitä suunnata.
Että sellaista Suomikuvaa.... :-(
nyrkkisäännöllä on ratkaistu monta tapausta kun täysavuttomatidiootit ovat yrittäneet jokamiehen oikeuteen vedpten rantautua 30-50 metrin tienoille rakennusta. Ovat juosseet purtiloihinsa nenä poskella, rintamus veressä ja huutaneet mennessään etteivät varmasti ikinä enää pissaakaan tänne päin, innokkaimmat eivät edes irrottaneet keulaköysiään (umpisolmuissa) vaan puukolla poikki vaan.
Nyrkkisääntö on hyvä sääntö!
Tuossa vaiheessa olimme liian tietämättömiä ja väsyneitä vastaamaan häätelijöille. Nyt tilanne olisi toinen - jos kohta samaan paikkaan en viitsisi lähteä mesoamaan...
Luulisi, että nämä kokemukset saisivat ko. yhdistyksen johtokunnassa jotain aikaan.
ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Tarinoita sitäkin enemmän, ja kaikki kuultu kaverin kaverin kaverilta.
Yksi huvittavimmista on ulina siitä kuinka Merikarhusatamissa joskus on vapaa poiju, eikä siihen saa kiinnittyä voi hertti Leidi sentään.
Mitäs sitten jos saisi ja poijut täyttyisivät jo ennen puoltapäivää liputtomista Belloista ja Sir BB:n jahti tyylikkään hiljaa lipuu aamulla 02.00 satamaan.
Älkääkä nyt jumalauta alkako selittää mistään sopu sijaa antaa tai kylkipaikoista.
HUS, HUS, ja lujaa
tuolla asenteella saat takuuvarmasti paljon ystäviä ja vaikutusvaltaa. Olethan osoittanut sosiaalisuutesi tälläkin palstalla ja saanut roppakaupalla ystäviä. Ah tätä ihanaa ja korkelaatuista keskustelukulttuuria, jonka parhaimistoa Brigitte osoittaa! Hyvä, että tälläistä aitoa suomalaista purjehtijaperinnettä on vielä tallella. Milläs muuten aiot jatkossa mennä Korkesaareen kun uulssonisi on pakkohuutokaupassa 30.3.?
tuskin kuuluu rantautua 30 metriä yksityisestä asumuksesta.
Se kuuluu moukkamaisuuteen/tyhmyyteen.
Merikarhujen jäsenvalinnan toinen tärkeä periaate, purjehduskokemuksen lisäksi, on se, että jäsen on valmis ja halukas osallistumaan jatkuvasti talkoisiin, joilla saarikiinteistöjä pidetään kunnossa ja siisteinä. Kaikki se työ on talkootyötä, ja se ei todella lopu, vaatii sekä aikaa, vaivaa että osaamistakin. Jäsenmaksuilla rahoitetetaan mm. materiaali- ja tarvikehankinnat. Ei voi olla siksi oikein, että jäsenet tekisivät kaikki uhraukset, ja ulkopuoliset veneilijät sitten saisivat vapaasti nauttia työn tuloksista ilman mitään velvoitteita tai vastuita.
Jäseneksi valitsemisessa pitäisi varmasti olla vielä tarkempi, jotta yhtään töykeää ihmistä ei mukaan pääsisi, mutta kun jäseniä on yli 2000, vahinkoja aina sattuuu, väärinymmärryksiäkin. Ja onko ei-jäsenten todella pakko ängetä väkisin yksityislaitureihin? Turunkin saaristossa lienee 17000 saarta, ja merikarhusaaria niistä tuskin edes kahtakymmentä; luulisi tilaa löytyvän jonkun muunkin saaren suojanpuolelta, jos osaa merikarttaa katsoa.
Ja vaikka Ruotsissa jokamiesoikeudet taitavat olla vähintään samaa tasoa kuin Suomessa, kolme kertaa on minut perheineni häädetty pois sikäläisen pursiseuran tai muun yhdistyksen omasta yksityisestä laiturista, kun siihen epähuomiossa yritin. Turha siitä on pulttia ottaa, onneksi sentään vielä yksityisomistus on sallittu ja omaisuuttaan saa jopa itse valvoa.
...sitten lukematta ketjun aiemmat viestit, kun et huomannut, ettei kertoja ollut mihinkään änkeämässä. Päinvastoin, olivat kitisemättä noudattaneet kehoitusta muualle, mutta vihreäviiriset olivat itse rikkoneet lakia estämällä rantautumisen sinne muuallekin.
Lukuunottamatta jälkimmäistä osaa nämä tapaukset eivät sinänsä ole erityisen vakavia, ymmärrän kyllä sen, ettei ei-jäseniä päästetä jäsenille laillisella tavalla varatuille paikoille. Mutta sitä en hyväksy, että yritetään estää myös hätäsatamaan pyrkiminen.
keskimäärin paskahätä, ymmärrän vitutuksen kun jo henkisesti valmistautunut rantautumaan ja vielä vapaa poiju, ja sitten kehotetaan siirtymään muutama sata metriä itään tai länteen.
Sitten alkaa tarinankerronta, sammuneesta moottorista, pudonneesta potkurista, synnyttävästä vaimosta, kuumeisesta lapsesta, edes tämä yö, ....................
Ja Hangossa sitten kerrotaan katkerana terassilla kuinka keula potkaistiin irti, ja kiikareilla vartiotornista tähtäiltiin, ........................
Korostan että Karhuista erittäin suuri osa lääkäreitä, jotka valalla vannoneet antavansa hoitoa elämän ylläpitämiseksi, epäiletkö tosiaan ettei jäsenillä riitä kykyä arvioida milloin on todellinen hätä ja milloin joku fuulaa?
Saman tyylinen tapaus tuo ruottalaiselta eläkeläispariskunnalta kuultu. Ei sallittu edes jäädä ankkuriin satamapoukamaan. Eihän rantautuminen ole välttämätöntä suojasatamassa.
Elossa olivat, joten kyse ei ollut "hätäsatamasta". Väittivät kyllä että moista käytöstä, suojasatamaan ankkuroinnin kieltämistä, eivät olleet tavanneet yli viisikymmenvuotisen purjehdusuransa aikana muualla. Niin, "sjöbjörnille" eivät olisi venettään myyneet!
Ei sitten mitenkään kelvannut se viereinen lahti lepopaikaksi? Noillakin tiedoilla paikka on identifioitavissa, niitä karhusatamia kun on vain muutama kymmen koko rannikolla. Saamasi tieto oli puoliksi oikea, se rantautumiskielto koskee vain sitä lahtea, viereinen lahti olisi ollut vapaa. Siitä maihinnousukiellosta on sitten lääninhallituksen vahvistama ohjekin, jota noudattaa. Eikä siinä ole mitään sen merkillisempää kuin tavallisella mökinomistajallakaan, "asuttu alue" on ehkä määritelty asukkaiden suuren lukumäärän takia hieman väljemmin aivan aiheellisesti.
Katsopa vain kartasta sitäkin aluetta. Suojaisia lahtia on kymmenittäin, joista suurin osa mökkirantoja, mutta vapaitakin löytyy. Miksi se yksi lahti olisi erikoisasemassa niihin muihin nähden, varsinkaan, kun lähimmän niemen takana kaapelinmitan päässä on vapaata ja yhtä suojaista? Siinä vapaassa lahdessa vain ei ole laituria eikä poijuja. Jos parituhatta jäsentä varaa Suomen saaristosta alle 30 satamaa, onko se todellakaan merkittävää verrattuna tuhansiin mökkeihin, jotka varaavat yhtä monta paikkaa ja ovat silti käytössä yleensä vain muutaman viikon kesästä, jos ollenkaan.
Ja mistähän sait tämän varmana esittämäsi tiedon lain rikkomisesta? Näitä kertomuksia on toki karhujen piirissä tutkailtu, mutta villoja porun ympäriltä ei oikein koskaan tunnu löytyvän, vain niitä kaverilta kuultuja, kuten tämäkin.
jos yöpyminen ei onnistu muuten kuin toisten laiturissa tai "pihapiirissä"?
Kyllä Sirri on taas elementissään!!Kun saa ja viitsii jauhaa puuta heinää kuin pikku poika.
on sitten noissa veronmaksajien ylläpitämissä kunnallisissa satamissa, kun osa veneistä (ja kateellisten mielestä haitallisen suurista mk-veneistä) on poissa viemästä suojasatamatilaa hädänalaisilta. Eikä se ole hyvä asia, että jotkut kustantavat omalla rahalla yölaituripaikan, ja säästävät vieraslaituritilan muille, jotka sitä tarvitsevat? Ja yhdistymisvapaus Suomessa on, perustakaa ruikuttajat oma järjestö, hoitakaa se hyvin ja maksakaa siitä mitä käytätte; vielä voi löytyä joku mökkisaarikin ostettavaksi, jos yritteliäisyyttä riittää.
ilo seuta kundin mainiota sanailua, oikein vesi valuu silmistä. Hyvä BB, olen fanisi.
Mutta niitä vihreälippuisia käy sääliksi, kun joku lievää syvemmällä ironiallaan paljastaa veljeskunnan julkilausumattoman ajatusmaailman :-(
Vai vielä olet sirrin fani!Voi surkeaa ajatusmaailmaanne ei voi muuta sanoa .
BB:n lihaksilla ei tule muuta kun BB;lle
pitkä sairaala reissu...
Jos olen oikein informoitu niin tuo lahti ei ole Merikarhujen.
Näin ollen on minulla oikeus (jos haluaisin) ankuroida yli 50 m "pihaalueelta". Lahti ei ole Merikarhujen yksinoikeus vaikka kuinka haluasivat.
Päästi tosi vitsin suustaan!!!!!
Ei muuta kun soitto terveyskeskukseen tai tutulle lääkärille jos on epäselvyyksiä hädän todellisesta laadusta. Mahtaa ensi kesänä lääkäriasemien päivystyspuhelimet tukkeutua kun poijaat soittelee.
.......lahdesta mahta olla kysymys? Ymmärtääkseni yhdistyksellä on Inkoon tuntumassa kaksi tukikohtaa, eikä kuvauksesi sovi kumpaakaan. Tai sitten yritit ankkuroitua edelleen Merikarhujen alueelle....
...yksi juttu vajaa kolmen vuoden takaa:
Eräs seuramme vähemmän kokeneista jäsenistä oli purjehtimassa Kökarista Korppooseen. Kråkskärin kohdalla maininki oli yllättänyt venekunnan ja vene oli saanut melko pitkälle tulevissa rantakallioissa pohjakosketuksen sillä seurauksella, että maston kenkä oli murtanut ruffin katon laminoinnin. Hätääntyneenä miehistö oli laskenut purjeet ja koettivat moottoroida saaren suojan puolelle, jossa olisivat päässeet ankkuriin ja rauhassa tarkistamaan vahingot. Saaressa sijaitsikin joku tukikohta (en osaa sanoa, oliko kyseessä Merikarhut, mutta kovin tutulta kuulostaa), josta pyydettiin apua.
Apua ei tullut, vaan huudeltiin vain, että ei teillä mitään hätää ole; parin kolmen tunnin ajomatkan päässä on Gyltön linnake, menkää sinne.
Vaikka kyse onkin pienestä veneestä (FE) ja suurempia vahinkoja ei lopulta sattunut, asia herätti seurassamme melkoista keskustelua, ja tapausta on pidetty yleisesti hyvänä esimerkkinä siitä, miten merellä EI pidä toimia, kun havaitsee jonkun tarvitsevan apua!
Joka tapauksessa ihmettelen todella, jos Merikarhuilla on varaa vastata arvosteluun "Valittajat ja persaukiset perustakoon omat seuransa" -tyylisillä kommenteilla.
Yksi kirjoittajista totesi, että jos itse maksaa ja tekee vielä talkootyötkin, on myös oikeus pitää kiinni omistusoikeudestaan. Mutta oikeuttaako se myös töykeään käytökseen ja ylimielisyyteen? Ainakin meidän pursiseurassamme toimitaan aivan samoin säännöin: jäsenmaksuin ja talkootöin saaritukikohtien ylläpitäminen on mahdollista. Kuitenkaan en ole koskaan kuullut tai nähnyt, että joku "viiritön" vene olisi saariltamme häädetty pois. Päin vastoin, vierailijoita tervehditään ja tutustutaan myös muiden seurojen jäseniin.
kertoi, .......
Kihdin reunalla oleva Kråkskär taitaa kuulua NJK:lle: http://www.wakkanet.fi/walcko/Turku/Satamat/0838P01.html
Montakohan mökkiläisen pois rannastaan häätämän tarinaa pannaankaan erään tietyn yhdistyksen piikkiin, kun se "tuntuu niin tutulta, ne on varmaan ollu niitä".
Voiko todella olla veneilijöitä, joiden hengissäpysyminen "hätätilanteessa" (=kun pikkuisen navakammin tuulee) on kiinni siitä, pääseekö joka mökkirantaan "turvasatamaan"? Jos on niin huonosti asiat, kannattaa ehkä harkita maihin ihan omalle mökille jäämistä. Siellähän voipi sitten autella laituriinsa kaikkia, joilla on merellä niin kurjaa, että matkaa ei muutamaa mailia enää voi jatkaa, esim. lähimpään vierassatamaan, joita on nykyisin monikymmen/satakertainen määrä veneseurojen laitureihin verrattuna.
Ja kovassa hengenhädässä voi olla viisainta turvautua nopeasti niihin viestintävälineisiin, joita katsastetuissa veneissä kuuluu ollakin, ja kutsua muutakin apua kuin jotakin yksinäistä laiturillaseisojaa jossain syrjäisessä saaressa.
Niin teillä on sellainen tapa, mutta meillä on erilaiset tavat.
Onko väärin omistaa rahalla ostettuja saaria ja tukikohtia suomesta kuin tontteja ja pitää niitä ominaan.
Miksi meidän pitäisi ottaa maksamattomia jäseniä.
Jos ei löydä vapaita rantoja kannattaa autoilla ja yöpyä levennyksillä eikä maksullisilla paikoilla.
Ei ole epäilystäkään, selväSTIKIN MERIKARHU !!
Toivottavasti et koskaan joudu merihätään mennessäsi niihin poijjutettuihin suojaisiin lahtiin sillä olen kuullut että kaukaisimmat ovat niin kaukana lähimmistä rannoista ettei lukulaseilla ranttaa näy..
Mökkiläisen rannassa ei ole vapaita poijuja niissä on ainokainen vene. Karjuilla voi olla kymmenen tyhjää poijua.
Ole huoletta. Tuskinpa kukaan joutuu merihätään saaristossa, missä tietääkseni merikarhusatamatkin ovat. Kyllä saaristossa löytää helposti paikan jossa voi ankkuroida ja ryhtyä korjailemaan veneessä mahdollisesti olevaa vikaa. Ei siinä mistään merihädästä ole kysymys.
Minkälainen merihätätilanne mielestäsi on käsillä silloin kun merihädässä voi ajaa Merikarhujen tai muiden laituriin?
Näillä "Merikarhuilla" on tiedoissaan pieni musta aukko
sillä Suomessa on sellainen oikeus kun jokamiehen oikeus ja poijjujen pudottaminen mereen ei tosiaankaan tarkoita että rakentamattomaan saareen ei voisi nousta maihin,vaikka saari olisi ympäröity näillä poijuilla.
Vie oma poiju karjusaaren rannan tuntumaan ja poijuttele siinä ilmaiseksi.
Tilanne Saaristomerellä, Heinäkuu,kello 23,00
tuulta alle kymmenen metriä ja kipparin mukaan ankkuri ei pidä ja vene hakkautuu kivikkoon.
Tilanne tosi elämästä,mitäs tähän sanot.
Voin kertoa lisää jos kiinnostaa..
Se on Somalian merirosvoilta peräisin oleva salakavala tapa tunkeutua.
Merikelpoinen vene on toki varustettu sellaisella ankkurilla ja kipparin merimiestaidoilla että tuollaista ei pääse tapahtumaan.
Kerrotko vielä miten Merikarhujen tai muu yksityinen satama auttaa tuossa tilanteessa?
Mutta tämä tapaus sattui tosi elämässä Jurmon
saaressa kesällä 2004.Kaikki laituri paikat oli täynnä ja aallonmurtajassa oli noin parikymmentä venettä. Siihen aallonmurtajaan yritti purjevene ankkuroitua mutta huudoista sai sen verran selvää että ankkuri ei pidä ja vene karkaa aallonmurtajaan. Onneksi kaksi jo aikaisemmin tullutta venekuntaa alkoi järjestellä tälle kovanonnen veneelle poijupaikkaa laiturista,he siirsivät omia veneitään ja kolmea muutakin että saivat tunkettua tämän veneen laituriin,tulihan siitä pientä muriinaa mutta osa veneilijöistä on sopisaa porukkaa ja saatiin rauha maahan ja laituriin.
PS. näillä kolmella veneilijällä oli kaikilla vihreä viiri saalingin alla.
Hyvät merimiestavat => hädässä olevaa autetaan, ongelmissa olevaa autetaan, sillä tavoin kuin avun kohteena olevan veneen kippari katsoo sen olevan tarpeellista ja sillä tavoin kuin itse pystyy tuon avunpyynnön täyttämään. Tämä kaikki riippumatta siitä onko hädän tai ongelman aiheuttanut puutteelliset varusteet tai merimerimiestaidot. Annetaan hyviä neuvoja ja lääkitään haverista seuranneita sielun haavoja.
Huonot merimiestavat => hätisetetään hädässä oleva pois omilta rannoilta, jos satutaan hyvälle päälle kerrotaan missä on lähin meripelastusasema.
Merikarhu"tontit" ovat (ihan luvalla) rakennettuja paikkoja, niissä on jäsenistön omin varoin rakennetut saunamökit, joissakin yhteinen pieni kokoontumistilakin. Rakentamattomia poijujen ympäröimiä saaria ei ole, mutta saunamökit on yritetty maisemaa säästäen piilottaa tai maisemoida mahdollisimman hyvin.
Sillä Merikarhujenkin kotirauhalla on ihan lain voima. Ja siitä on mustaa valkoisella, peräti leimalla vahvistettuna. Eikä yksikään niistä saarista ole rakentamaton, ei edes pelkän puuceen varassa.
Minkähän takia esim. Saaristomerelle on uponnut vuosisatojen aikana niin monia aluksia?
Ei tarvitse montaa kirjaa lukea tai juttua kuunnella tietääkseen, että saaristossakin voi joutua merihätään. Syy ei aina ole kelissä tai ympäristössä.
Jos omasta mielestäsi niin ei voi käydä, et ole tainnut koskaan merellä liikkua.
Sitä paitsi: aluksen päällikkö päättää, milloin alus tarvitsee apua - silloin ratkaisee myös päällikön kokemus, taidot ja tiedot. Hölmö päällikkö ei tunne omia taitojaan, vaan luottaa juuri tuollaisiin juttuihin ("Ei saaristossa merihätään joudu...").
tyhjää poijua just nyt.
Poijut ja pullot sekaisin.........
Toki olen kovin tietämätön. Niinkuin monet ehkä sinua lukuunottamatta.
Pursiseurojen ja Merikarhujen satamat ovat yleensä sisäsaaristossa suojassa tuulelta ja merenkäynniltä. Jos vene on omin avuin päässyt sisäsaariston suojaan niin sieltä löytynee helposti ankkurointipaikka, jossa voi rauhassa korjailla veneen tai miehistön vaurioita. Tuskin saariston suojaan päässyt vene enään missään merihädässä on vaikka olisi hetkeä aikaisemmin jossain selällä siltä tuntunutkin.
Tartuin oikeastaan yhteen asiaan: mitä on merihätä. En leijunut omassa tietämyksessäni; ihmettelin kyllä sinun asennettasi.
Päättääkseni p:n jauhamisen tästä asiasta voisin todeta, että niinkin "sisäsaaristossa", kuin Turun lähivesialueella - Airistolla - on joutunut melko isojakin aluksia merihätään. Uskomatonta, eikö totta! Sikäläisessä Forum Marinum -museossa on muutamia dokumentteja kohtalaisen tuoreistakin tapahtumista.
Yleensä hätätilanteessa pyritään lähimpään suojasatamaan tai ankkuripaikkaan.
ei Merikarhuihin hevillä pääse, enkä nyt tarkoita musiikkia.
Jokaisessa maanosassa, jokaisessa maassa, jokaisessa kunnassa ja kaupungissa on olemassa ihmisiä, jotka saavat itse jotain aikaan kuten saaritukikohtia, veneitä, vapaa-aikaa.
Kaikissa edellä mainituissa kohteissa on myös ihmisiä jotka haluavat välttämättä syödä kaverin kupista.
Mieti kumpaan ryhmään sinä haluat kuulua?
on paljon muutakin toimintaa, jossa kaikki ei ole kaikille vapaasti saatavilla: on parkkipaikkoja, joihin et voi autoasi parkata, koska ne on varattu muille tai ovat jonkun taloyhtiön omistuksessa, on ravintoloita, joihin portsari valitsee sisäänpyrkijät kunnon ja ulkonäön mukaann, on golfkenttiä, joihin et voi mennä pelailemaan, jos eivät tietyt ehdot täyty jne. Miksi ihmeessä yksi veneilyseura (vain yksi kaikista Suomen kymmenistä tuhansista enemmän tai vähemmän valikoivista yhteisöistä) muutamine laituripaikkoineen koko valtavasssa saaristossamme on nyt niin hirveän huomion ja kaunan kohteena?
Lukien siltä että pienellä porukalla on paljon kavereita ja lisää tulee,,,,,,,,,,,,
Nimimerkillä sivusta seurannut.