Viime päivien kuviot päähallituspuolueiden välillä ovat kirvoittaneet monenmoisia mielipiteitä asian tiimoilta. Selkeästi yli yhdeksänkymmentä prosenttia mielipiteistä tulee selkäytimestä, ja vain muutama prosentti perustuu analyysiin tapahtumista. Mielestäni viimeisimmät tarkat analyysit tulivat yllättäviltä tahoilta, Tanja Karpelalta ja Timo Kallilta. Niissä kepusekoilu analysoidaan siten, että virheitä tehtiin. Ehkä avustajan vaihto tekee hyvää Karpelan imagolle ja totuus Kallin mielenrauhalle.
Isompi ongelma kepulle (hallitusyhteistyön sujumisen ongelmien lisäksi ja ohi) on mielestäni se, että kepua ovat viime vuodet johtaneet - ja julkisuudessa kannatelleet - sellaiset henkilöt, joiden henkilökohtainen elämä on ollut enemmän tai vähemmän tuuliajolla.
Matti Vanhasen moralistista "Onnellinen ydinperhe asuu maalla omakotitalossa"- hokemaa seurasi kohtuullisen nopeasti Merja Vanhasen jättämä avioerohakemus. Sanat ja teot eivät kohdanneet ideaalia. Uskoisin, ettei Vanhasillekkaan avioero tullut yllättäen ja pyytämättä, joten Matti Vanhanen valehteli siinä mielessä, että asumismuodolla olisi jotain merkitystä onnellisuuteen. Nyttemmin Vanhanen näyttää villiintyneen hurjaan poikamiesraviin.
Eero Lankia on erikoinen tapaus. Hän vaikuttaa vakavasti otettavalta poliittiselta toimijalta. Kuitenkin hän uhrasi entisen perheensä (oliko jopa adoptiolapsia?) uuden suhteen takia. Lääkäreille ei satu vahinkoja, joten lapsenteko tulevaan suhteeseen näyttää harkitulta. Pettikö harkinta, moraali vai molemmat?
Kulttuuriministeri Tanja Karpela on tuon tuosta julkisuudessa ohi ministerinpostinsa. Hänellä on ollut tukuittain miesystäviä koko julkisen elämänsä ajan. Niinistöllä kuulemma olivat "liian kovat arvot"? Karpela ehkä näkyvimmillään muokkaa keskustan julkisuuskuvaa. Ja se on sitten sen näköinen.
Eli keskustaa on johdettu ja julkisuudessa pidetty hajonnoiden ihmissuhde-experttien naamoilla. Jos naama ei tulevissa vaaleissa miellytä, onko syy demareissa?
Isompi ongelma kepulle (hallitusyhteistyön sujumisen ongelmien lisäksi ja ohi) on mielestäni se, että kepua ovat viime vuodet johtaneet - ja julkisuudessa kannatelleet - sellaiset henkilöt, joiden henkilökohtainen elämä on ollut enemmän tai vähemmän tuuliajolla.
Matti Vanhasen moralistista "Onnellinen ydinperhe asuu maalla omakotitalossa"- hokemaa seurasi kohtuullisen nopeasti Merja Vanhasen jättämä avioerohakemus. Sanat ja teot eivät kohdanneet ideaalia. Uskoisin, ettei Vanhasillekkaan avioero tullut yllättäen ja pyytämättä, joten Matti Vanhanen valehteli siinä mielessä, että asumismuodolla olisi jotain merkitystä onnellisuuteen. Nyttemmin Vanhanen näyttää villiintyneen hurjaan poikamiesraviin.
Eero Lankia on erikoinen tapaus. Hän vaikuttaa vakavasti otettavalta poliittiselta toimijalta. Kuitenkin hän uhrasi entisen perheensä (oliko jopa adoptiolapsia?) uuden suhteen takia. Lääkäreille ei satu vahinkoja, joten lapsenteko tulevaan suhteeseen näyttää harkitulta. Pettikö harkinta, moraali vai molemmat?
Kulttuuriministeri Tanja Karpela on tuon tuosta julkisuudessa ohi ministerinpostinsa. Hänellä on ollut tukuittain miesystäviä koko julkisen elämänsä ajan. Niinistöllä kuulemma olivat "liian kovat arvot"? Karpela ehkä näkyvimmillään muokkaa keskustan julkisuuskuvaa. Ja se on sitten sen näköinen.
Eli keskustaa on johdettu ja julkisuudessa pidetty hajonnoiden ihmissuhde-experttien naamoilla. Jos naama ei tulevissa vaaleissa miellytä, onko syy demareissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ehkä monet muutkin asiat kun varsinaiset hallituksen tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Yksi syy ongelmiin on Heinäluoma. Heinäluoma on olemukseltaan ärsyttävä. En hänen puheissaan mitään erikoista huomaa, mutta jokin hänessä tökkii. Ilmeiseti hän on ollut liian hetken varsinaisena politiikkona. Hänellä on pisteiren keräily tullut pääasiaksi. Hallitus ei menesty muuten kun yhteistyöllä.
Toinen syy ongelmiin on Vanhanen. Hetki jo näytti että hän on hyvä. Nyt näyttää jo heikommalta. Selvää epävarmuutta on tullut esiintymiseen. Tämä Keskustan eduskuntaryhmän ja Heinäluoman välienselvittely oli vikatikki. Vanhasen puuttuminen tiedotustilaisuudesta kun on kysymys hallituksen toimintakyvystä oli suuri virhe. Jäi kyllä kuva ,että Heinäluoma olisi pistänyt yhteistyhön taas vauhtia, kun vauhdinpitäjä pitäisi olla Pääministeri. Vanhanen alkaa muistuttaa Holkeria liikaa. Holkerikin oli vähän SDP:N ohjailtava, tietysti silloin oli presidentillä suuri valta ja Pääministeri jäi senkin takia varjoon.
Osaltaan ongelmiin on syynä nämä mainitsemasi yksityisasiat. Kyllä Pääministerille aika huonosti sopii tapaamiset kauppakeskuksissa. Vanhaselta puuttuu arvostelukykyä itsensä suhteen. Sitä arvostelukykyä puuttuu myös Karpelalta, pahemman kerran. Kyllä, vaikka kuinka vapaita oltaisiin niin ei moni meistä oikein hyväksyisi jos sisko menisi naimisiin miehen kanssa jonka edellinen morsian odottaa lasta. Kyllä minä ainakin vähän nurisisin.
Kunta asioista hallituksen sisällä on suuret erimielisyydet vielä. Eivätkä ne yksinkertaisia olekkaan. Ei sillä kuntakoon kasvattamisella yksistään ole juuri mitään vaikutusta. Nämä kaupungit joihin monin paikoin liitetään ympäristökuntia ovat hyvin velkaisia. Ja vastaavasti pikkukunnilla on hyvin talous tasapainossa. Kaupunkien suurin halu kuntaliitoksiin taitaa johtua siitä ettei haluta kilpailua ympäristön taholta. Johtaako se kilpailun poistuminen sitten parempaan, saa nähdä.
SDP käyttäytyy kuin susilauma, joka röyhkeydellä ja väkivallalla tuhoaa yksitellen jokaisen joka uskaltaa asettua heitä vastaan.
Keskustalaiset ovat tavallisia suomen kansalaisia, jotka pyrkivät elämään normaalia elämään kohtuuden rajoissa.
SDP on koneisto, jonka joka ainut edustaja palvelee vain ja ainoastaan SDP-SAK:n koneiston päämäärää.
SDP-SAK jäsenet puolustavat diktatuurista punakoneistoa kuviteltuja hyökkäyksiä vastaan, kun samaan aikaan SDP-SAK rikkoo räikeästi parlamentaarista edustuksellisyyttä, Suomen lakeja ja hyväksytttyä hallituskäytäntöä vastaan.
SDP-SAK joutuu kuitenkin huomaamaan, että on olemassa suomalaisia, jotka eivät peräänny punakoneiston väkivallan ja uhkailun edessä.
Sosialististä taantumuksellisyyttä pitää vastustaa kaikin tavoin. Ja parhaiten se onnistuu suoraan sosialistisen taantumuksen keskeltä. SDP-SAK tulee ihmettelemään pitkään ennenkuin se tajuaa elävänsä moninkertaisten petoksien verkossa.
SDP-SAK,
antautukaa tai taistelkaa !
Te voitte murskata yksityisiä kansalaisia, mutta ette vapauden aatetta, joka syövyttää punakoneiston toimintakyvyttömäksi.
Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus !
SDP-SAK:n sosialistihegemonia käyttäytyy kuin yksinvaltias sortaen vapaita kansalaisia !
Vapaan Suomen vapaat kansalaiset,
puolustakaa itsenäisen Suomen tasavaltaa
totalitäärisen ideologian diktatuuria vastaan !
Tuhotkaa SDP-SAK diktatuuri !
Harri Holkerihan aikoinaan nosti Ilkka Suomisen Kokoomuksen johtoon. Suominen osoittautui melko nopeasti kohtuullisen kelvottomaksi johtajaksi. Suominen omaksui Väyrysen masinoiman kabinettipolitiikan jopa siinä määrin, ettei presidenttiä tai entistä puheenjohtajaa informoitu tulevaisuuskuvioista. Noh sittemmin Suominen ajoi konkurssiin telakoita selityksineen. Tuolta mieheltä tuskin saamme muistelmia.
Hölmö oli Holkeri, kuten Koivistokin. Koiviston heikot alat olivat talous ja ulkopolitiikka, Holkerin vastaavat olivat ymmärrys sinänsä.
Holkeri on pysynyt pinalla jo 60-luvulta lähtien, jotta ymmärtykäin on täytynyt olla kohtuullisesti. Hänen Pääministerin aika tuli pahaan kohtaan, N-Liitto kaatui ja 20% Suomen kaupasta samassa yhteydessä. Myöskin rahamarkkinat eivät avautuneet järjästyksessä. Tuli paha lama, eikä asiat olleet kenenkään hallinnassa. SDP:n pani päänsä sitten pensaaseen kun olisi pitänyt vastuuta pahana aikana kantaa. Mutta sellaisia ne Jänishousut on.
Suominen jäi tosin pimentoon sen kassakaappisopimuksen jälkeen. Mutta ei kai Suominen telakkoja konkurssiin ajanut. Kyllä kai Suomen korkea kustannustaso ja kysynnän lama vararikkoihin vei. Suomisen työn tulokset tekakkoihin nähden olivat kai lopuksi myönteisiä.
Koivisto ei ollut niin hyvä kun hänen kuviteltiin olevan, hän sai aikoinaan liian suuren vallan. Loppujen lopuksi hän taisi olla lapsellinen jahkailija.
noinkin olla.
Holkeri on aina vieroksunut ajattelijoita. Sehän on oikeasti ihan järkevää, ainakin silloin kun itsellä on spasmat selvillä. Koiviston johdolla Holkeri ajautui vääriin piireihin. Rahapiirit kuljettivat Koivistoa ja Holkeria, kuin untuvaa tornadossa. "Verotus Kevenee"- puheet saivat "loistavan" lopun heti-kohta uhon jälkeen.
Esko Aho kieltäytyi osallistumasta pelastustalkoisiin. Esko Aho on kepulainen rintamakarkuri.
Omituisesti sotket Matti Vanhasen onnellisuuden asumiseensa maalla omakotitalossa hänen avioeroonsa. Eihän Vanhanen muuttanut omakotitalostaan mihinkään avioeronsa myötä. Sitä paitsi pariskunnan molemmat puoliskot vaikuttavat onnellisilta edelleenkin.
Puoluejohtajien ja ministereiden henkilökohtaisilla perhesuhteilla ei ole mitään vaikutusta puoluekannatukseen. Esimerkiksi sosialidemokraattien kannatus pysyi vahvana riippumatta siitä, että puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponen teki 90-luvulla toisen miehen vaimon raskaaksi, erosi omasta vaimostaan ja avioitui tämän toisen miehen vaimon kanssa.
Sosialidemokraattien häviö vuoden 2003 vaaleissa johtui pelkästään puolueen epäonnistuneesta hallituspolitiikasta ja jonkin verran puheenjohtaja Lipposen henkilökohtaisista seikkailuista Irak-politiikassa.
Samoin monet aiemmat ministerit ovat säilyttäneet hyvin arvovaltansa, vaikka ovatkin ottaneet avioeron ja sen jälkeen iltapäivälehtien paheksuessa lähettäneet tekstiviestejä toiselle sukupuolelle.
Sauli Niinistö pärjäsi yllättävän hyvin presidentinvaaleissa, vaikka on harrastanut iltapäivälehtien mukaan aktiivista avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää leskeksi jäätyään.
Keskusta ei siis tarvitse moraalijohtajaa, joten kiitämme kiinnostuksestasi tehtävään ja toivomme sinulle parempaa menestystä jossain toisaalla.
Myönnän virheeni: Viittasin Matti Vanhasen sanomisiin erottelematta ydinperheen onnea poikamieselämästä.
Johannes Virolainen ja Paavo Lipponen vaihtoivat vaimojaan tyylikkäästi. Suuria palopuheita avio-onnen ikuisesta kestävyydestä ei sidottu asumismuotoon.
Kepun voitto oli niukka -93-vaaleissa, joten Anneli Jäätteenmäen ulkopoliittinen provokaatio kaatoi laajemman yhteistyön. Asiaosaamaton Jäätteenmäki suisti Suomen EU-poliittisen päätöksenteon ulkoavaruuteen.
Kuten totesitte, useat poliittiset vaikuttajat ovat eronneet. Pääministerin ongelma on se, ettei hänellä ole vaikutusvaltaa omassa puolueessaan, eduskuntaryhmässään, saati hallituksessa. Nämä seikat tekevät pääministerin henkilökohtaisesta erosta merkittävän. Kännyköivä, epäuskottava pääministeri on mahdollinen vain silloin, kun sellainen on uskottava.
että varmaankin vastustat myös naispappeutta.
En vastusta naispappeutta, vaan pappeutta sinänsä. Ihmisten kannattaisi ryhtyä ajattelemaan rationaalisesti, unohtaa keksityt kokoelmat, ja hyväksyä osansa kuolevana ihmisenä. Sinun tuhkasi kiertää maailmakaikkeutta Endiin asti. Juri Gagarin oli oikeassa, Jumala ei näyttäydy.
ITSESI KANSSA SE ON HEDELMÄLLISTÄ, KUN ITSE KYSYY JA ITSE VASTAA!