Tanskalainen immaami

XTale kirjoitti:

Tapasin muistaakseni vuonna 03 Tanskalaisen immaamin ja kaksi maahan muuttanutta muslimia ja yhden suomalaisen käännynnäisen muslimin. He kaikki tulivat Lohjan vapikselle sovittuun palaveriin, jossa juteltiin uskon asioista. Palaverissä oli yksi seurakuntamme jäsen eräs nainen ja minä. Meidän seurakuntamme jäsen tämä nainen oli jotenkin kamalan käärmeissään noista terrori iskuista joten hän vain kyseli sitä, että onko islamissa se sallittua. Sanoin tälle naiselle vähän ajan päästä, että jos hän ei keksi muuta kysyttävää tai ei kykene hillitsemään tunteitaan, niin olisi parempi jos hän menisi vähäksi aikaa jäähylle. Hän lähti samantien eikä tullut takas.
Minä jäin yksin juttelemaan näitten ystävien kanssa uskon asioista. Näin ei aluksi ollut tarkoitus, että minä olisin ylipäätänsä ollut siinä keskustelussa, mutta Jumalalla on kaikki hanskassa :)
Meidän jutustelumme meni mielestäni todella mukavasti. He kysyivät minulta mikä Pyhä Henki on ja kun kerroin heille, niin he ymmärsivät sen ja sanoivat, että he ovat kyselleet monelta pastoriltakin asiasta, mutta kukaan ei ole osannut kertoa sitä noin selvästi. Rehellisesti sanottuna olin todella otettu! Sanoin heille, että jos kaiken selittää toiselle heti alkuun kovin teologisesti, niin eihän sitä ymmärrä kukaan muukaan.
En tarkkaan muista mikä oli tilanteen nimi, kun tämä suomalainen käännynnäinen muslimi hermostui ja rupesi korottamaan ääntään minulle. Muistaakseni puhe tuli Jeesuksesta (saatan muistaa väärinkin), niin sanoin hänelle englanniksi, että kaikki ymmärtäisivät mitä sanon hänelle. Sanoin, että älä turhaan hermostu ystäväni. Mehän vain juttelemme asioista joista tulimme tänne alunperin juttelemaankin ja huutamalla me ei saada mitään aikaan. Silloin tämä Tanskalainen immaami ikäänkuin kumarsi m inua kohti ja sanoi: Meidän on etsittävä Jumalaa enemmän kuin sinun, sillä sinä todella olet Häntä lähellä. Melkein kyyneleet tulivat silmistäni. Olin niin otettu, kun immaami sanoi minulle noin. Sitten tämä mies sanoi jotain tälle suomalaiselle miehelle vissiin arapiaksi ja suomalainen pyysi minulta anteeksi pää alas painettuna.
Sitten kaikki neljä muslimia nousivat ylös ja sanoi, että kiitos hyvästä juttu tuokiosta ja Jumala kanssasi. Sanoin, että älkää nyt vielä lähtekö, mutta he vastasivat, että on aika lähteä rukoilemaan. Sanoin, että okei ymmärrän (vaikka en silloin vielä ymmärtänyt).
Kättelimme ja toivotimme siunausta toinen toisillemme ja sen jälkeen minulla on ollut muslimit sydämelläni.
En tiedä onko sen Jumala sinne laittanut, mutta rakastan heitä tavalla jota en pysty lyhyesti kertomaan. Sanotaan näin, että muslimit ovat todella syvällä sydämessäni!

Jumalan siunausta kaikille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä