Turha uhoaminen intissä

Se on just sitä. Yhteishengen luonti on yksi varusmieskoulutuksen päämäärä, mutta tuo on varsin halpa ( ja helppo ) keino. Eli jos et itse kykene olemaan enää parempi, paina muita alaspäin... sama kuin kusis housuun pakkasella; lämmittää vähän aikaa.

"kovimmat skapparit".. tuttu ilmiö. Varsin yleistä on että juuri se oma P- tai E/J-kauden joukkueen johtaja on nimen omaan Suomen paras kapiainen. Ellei näin tunnu, on kouluttaja kyllä vetänyt vasurilla.

Siihen perustuu intti ja se on sitä parhaimmillaan... Pelottelu on kuria, joka sisältyy siihen.... Olen samaa mieltä siitä, että samaan hiilen pitäisi kaikki aselajit puhaltaa ja toisten vahinko mokista, ei pitäisi tehdä maailman lopun asiaa.... Ja hyvänen aika, kaikki mitä tapahtuu intissä, niin siihen pitää suhtautua huumorilla ns.kenttävittuiluun loppupelistä... Ainakin pioneerikomppaniassa on niin kova kuri psykoloogisesti, sitä ei voi sanoin kuvata ja se voi heijastua näissä mun kertomuksissa, että miten sieltä selvisi näinkin vähäisillä henkisillä kolhuilla ja moni varmaan tästä toteakin että nimimerkki Pioneerilla taas mielikuvitus laukkaa, no sille ei voi mitään... Kaikki ei tajua mitä on kyykitus (ns. pioneerikyykky)joka pahimmasta päästä olevaa simputusta, jostain simputuksesta eräällä palstalla luin (nohevan) kirjoituksen alikersantin jostain toiminnasta, tämä touhu nauratti....Ja jatkuvasti päivästä toiseen jatkui ainainen varpaille hyppinen (esimies yritti alaistaan hajoamaan) erilaisella konsteilla, joita en rupea luetteleman... mitä milloinkin psykoloogisesti ja fyysisesti.. Mutta se oli henkistä pahoinpitelyä suorastaan...Joskus miettikin miksi ne jaksaa näin pitkään/vihtiikin ja eräät pioneerit ottikin tästä syystä yhteen johtajien kanssa, niin kuin kissa hiiri leikkejä, jotka jahtaa toisiaan saamatta toisiaan kiinni...Tässä sivustossa, jotka ei aiheuttaneet niskoittelua kärsi enemmän... Vielä kun tähän sekaan sotketaan aselajin kovuutta ja yksikön ylivertaisuutta.. Muut aseljit (luusereina) mitätöminä, niistä ei ole mihinkään.. Suorastaan sekasorron keskellä.. Sitten kun johtajistossa oikea päämulkku, josta on jatkuvasti pelkäämistä, mitä se aikoo teetättää ja vielä jotain ikävää.... Äijällä oli katsekkin niin hurja, kuin petolinnun perse ja on sotahullu tyyppi... Joskus näkee kauhuelokuvissa vertauskuvan, sellaisen hullun joka tehnyt kymmeniä raakoja murhia, veren maku suussa ja uhrit teurastettu niin että verta joka puolella ... Kun sellaisen silmätikuksi joutuu , siinä aika lailla tetsaamista että on näkymätön... Ja kun näkee vuosia eteenpäin painajaisunia tästä hullusta... Jokaisesta jopa tyhmyydestä, tietämättömyydestä, sen omista mokista ja kaikesta mihin on viaton sivullinen rangaistaan.... Vaikka olisi Kiinalainen pierassut ja nauranut tai ufolla olisi hikka... Siihen piti pyrkiä, täydellisyyteen ja mahdottomuuten (alaiset piti olla sellaisia) esim. niitten piti suorastaan lentää tarvittaessa, johonka ei pysty ilman apukeinoja... Aina se yritti puuhun, piilon ja kyykkyyn alijohtajien kera... Sairasta touhua loppupelistä jos sietää muutama kuukausi tälläistä Herra Kokelasta, ilmankos oli nuppi räjähtämäisillään väliin ja se on samaa kuin pänsärky mutta kovempaa.. Jos esimerkillisesti yritetään lentoon, siinä pitää olla kovempi kuin pikajuoksija... Mutta toisaalta jos ei inttikoulutus ole kovaa niin miten pärjätään kovassa tilanteessa, josta ei kukaan tiedä mitään.... Mutta asiasta vielä, jos ei se olisi sellainen, niin se ei olisi armeija...

Vaikka siellä ehkä tavallista näkyvämpänäkin tämä itsetunnonkohotuskeino onkin käytössä. Mutta jo koulussa se oma luokka on se kaikken paras, laajemmin oma koulu... Myös yliopistopiireissä tämä on tavallista näkyen jopa pukeutumisessa (haalareissa, ei sentään jokapäiväisessä).

Kapiaiset harvemmin puuttuvat, tai edes huomaavat, näihin asioihin, vaikkakin kyllä kerran oman patterin 'äitee' viittasi kakkospatterin (aka 'varapatteri') miehiin 'putkirunkkareina'. Enimmäkseen tämä inttihuumorin muoto nousee itse varusmiesten piireistä. Ensin tulee oma yksikkö, sitten aselaji, sitten oma joukkoyksikkö ja sitten muut. Parhaimmillaan ylletään myös itseironiaan: esim it:ssä muilta saatu 'taivaalliset ohiampujat'-nimitys otettiin ylpeänä omaankin käyttöön.

Enimmäkseen kyse on kuitenkin harmittomasta itsetunnonkohennuksesta, vaikka joskus kyllä ammutaan yli. Mutta mitään armeijatouhuja ei pidä ottaa liian vakavasti, ehdottomasti ei tätäkään.

JK: jos jollakin alokasaikana tämä asia heittää yli, kannattaa moinen tapaus lähettää muualle erikoiskoulutukseen. Meilläkin tuvasta löytyi 12:sta joukosta viittä eri aselajia ja kymmenkunta eri varuskuntaa. Sellaisessa joukossa paisunut itseylpeys kyllä palautuu maanpinnalle :D