Apua monille.
Kerro ihme parantuminen.
Auttaisi monia.
71781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmeparantuminen? Kai niitäkin tapahtuu, mutta usein ihmeenä pidetään jo sellaista paranemista, joka tapahtuu ilman koululääketieteen menetelmiä. Niitäkin on tapahtunut ja muutamia tapauksia löytyy vaikkapa tuolta.
http://www.otsoniterapia.net/uutta/hufeland.htm
pelkkä parantuminenkin on jo pieni ihme ja auttaa! varsinkin niille jotka ovat juuri sairastuneet ja ehkä ihmettelevät mitä elämä on tästä eteenpäin vai onko mitään, loppuvatko kaameat hoidot ikinä, mitä on edessä....
Itse en ole parantunut siinä mielessä että kontrolleissa käyn vielä kolmen kuukauden välein. Diagnoosista on kuitenkin jo jotain.... 4- 4½ vuotta ja viime hoidoistakin jo pari vuotta, ja kaikenlaista mukavaa on tässä ehtinyt tehdä ja tapahtua.
En tiedä käykö tämä positiivisesta kokemuksesta kun on näin lyhyt aika mutta itse olen aika tyytyväinen. Ne jotka paranivat parikymmentä vuotta sitten eivät ehkä enää seuraa syöpäasioita....?
hei
ja onneksi olkoon! olet jo kokonaan 'voiton puolella'. 5 vuottahan on se seuranta... Uskallatko jo sanoa ja ajatella että olet parantunut?
itselläni oli ensimmäinen kontrolli, 3 kk. Ja kesäkuun alussa toinen. Ja niin edelleen. Kaihoisasti, samalla arasti toivoen, ajattelen sinne missä sinä nyt olet. .. kontrolleissa käyty 4 vuotta, 4 ja puoli vuotta ja kaikki hyvin.
No, en kyllä oikeastaan uskaltaisi sanoa parantuneeni. En ole kysellyt seuranta-aikojeni perään mutta käsittääkseni se vaihtelee tapaus- ja/tai -syöpäkohtaisesti. Tiedän jonkun olleen seurannassa kymmenenkin vuotta, siitä on kyllä jo aikaa. (Ja ko. ihminen elää ja voi hyvin edelleen! Siinä yksi parantuminen) Lisäksi olen elänyt siinä käsityksessä että ensin kontrollien välejä edes harvennetaan vaikkapa puolivuosittaisiksi, ennenkuin kokonaan loppuu. En ole tosiaan tiedustellut jatkosta omalla kohdallani. Itselläni on edelleen kontrollit kolmen kuukauden välein, ja ajoittain löytyy jotain muutosta joka ei sitten tarkemmissa tutkimuksissa osoittaudukaan miksikään vaaralliseksi. Lisäksi se nelisen vuotta tuli täyteen ensimmäisestä diagnoosista, tauti ei uskonut kerralla vaan sitä jouduttiin häätämään uudelleenkin. Siksi hoidoista on vasta pari vuotta.
Eli kyllä tässä vielä joutuu jonkinverran näitä asioita mietiskelemään välillä, mutta hyvähän se on että ovat tarkkoja! :-)
Näiden tarkennusten jälkeen tarinani ei valitettavasti ole ihan niin positiivinen kuin sait käsityksen, mutta tänään menee kivasti. Huomisesta ei kukaan tiedä, päivä kerrallaan. Itse tähtäsin, ja tähtään, seuraavaan kesään, jouluun, matkaan tms. kivaan mitä aikoo ja ehtii vielä kokea, kävi miten kävi. Itse koen turhaksi, pelottavaksi ja uuvuttavaksi ruveta suunnittelemaan elämää kymmeniä vuosia eteenpäin. Tottakai silloin iskee ensimmäiseksi tajuntaan paraneeko vai ei, ja sitä on turha murehtia kun ei se asia murehtimalla miksikään muutu, ellei suorastaan huonone.
Joten hyvää jatkoa sinulle ja onnittelut hoitojen päättymisestä! Oli jo aikakin, vai mitä? ;-)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000015064180
"I'm no expert on either Nutrition or on Cancer. However, I have heard from various sources, high in the academic ladder, that cancer can not progress without carbohydrate as fuel. I remember reading something to the effect that they isolated a cancerous tumor - when it was fed carbohydrates it grew rapidly, when there was no carbohydrate, the tumor failed to grow. I also know of a woman who was diagnosed with several types of cancer. They gave her only a few months to live. A few friends, with expertise in Biochem, suggested she read up on low carb diets. She restricted her carbs to nearly zero - years and years later, she's still alive. I know all critics of low carb will be quick to point that this all is anecdotal - I do not argue this fact. However, while there are no long term studies to prove the efficacy or safety of low carb dieting. Let us look at our population, as a whole, right now. We have continuously been eating less and less fat and more and more carbs and as a result we are fatter and sicker than even. Once again, anecdotal, however, I find this very interesting. I know, that ME, MYSELF, I, feel better when eating low carb. I have more energy, my lipid profile is better, and my blood pressure is lower, and my mood is a ton better. Just one man's experience. "
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=14520474&dopt=Abstract
"Our results in a mouse astrocytoma suggest that malignant brain tumours are potentially manageable with dietary therapies that reduce glucose and elevate ketone bodies."