Mieheni on ollut juomatta neljä kuukautta.
Kunnioitin miestäni ennen hänen alkoholisoitumistaan, mutta juominen kaikkine lieveilmiöineen toi kunnioituksen tilalle inhon.
Esimerkiksi fyysisyys väliltämme on kadonnut, en voi edes kuvitella hänen koskevan itseäni. Melkeimpä toivon hänen ratkeavan, saisin silloin syyn lähteä suhteestamme.
Kunnioitin miestäni ennen hänen alkoholisoitumistaan, mutta juominen kaikkine lieveilmiöineen toi kunnioituksen tilalle inhon.
Esimerkiksi fyysisyys väliltämme on kadonnut, en voi edes kuvitella hänen koskevan itseäni. Melkeimpä toivon hänen ratkeavan, saisin silloin syyn lähteä suhteestamme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No eikös se pelkkä inhoaminen riitä lähtemiseen? miksi toivot hänen alkavan taas juomaan?
että mieheni ratkeisi ryyppäämään.
- Jo kaksi kuukautta ollut ilman viinaa ja jyystää minua puoli tuntia. En kertaskaikkiaan kestä sitä. Laakee ei millään. Ei oo kivaa. Jos ei enää haisekaan viinalle, niin mulla se piina senkun kestää---ja kauan-
Orkun saan itse jo 10 min. aikana.
Nykypäivänä avioeron hakemiseen riittää yhdessä vapaamuotoisesti tehty hakemus oman paikkakunnan käräjäoikeudelle - malleja läytyy netistä esim. hakusana avioero. Nimet vaan paperiin ja se käräoikeuden kansliaan ja ero pitää vielä vahvistaa 6 kk:n kuluttua, kun harkinta-aika on umpeutumassa. Tosi helppoa eli turha kärvistellä asian vuoksi ja toivoa miehesi retkahtamista - eväät avioliiton jatkamiseksi on ilmeisesti syöty juomakierteen aikana.
ei ratkaise kaikkia ongelmia. Kun miehesi kuitenkin on pysynyt raittiina niin itse ajattelisin, että liitollenne kannattaisi vielä antaa tilaisuus korjaantua. Eli ehkä olisi hyvä hakea ammattiapua, siis perheterapiaa.
...kunnioituksen menettäneiden kerhoon!
Kukapa sitä osaisi kunnioittaa puolisoa jonka on nähnyt surkeimmassa alennustilassa jonka kuvitella saattaa? Et tosiaan ole yksin ajatustesi kanssa. Itseasiassa tunteesi ovat aika normaaleja tuon kaltaisessa tilanteessa.
Et tosiaan trvitse tuon kummempaa syytä erota. Jos tosiaan haluat erota, voit sen tehsa vaikka mies ei joisikaan.
Jos kuitenkin epäröit -niin kuin arvelen koska tänne kirjoitit- voisit itse kokeilla jotakin mikä saattaisi parantaa oloasi. A-klinikalla on terapautteja myös alkoholistien perheille, vaimoille. Terapia ei olisi varmaankaan kaikkien kokemustesi ja tunteidesi jälkeen huono juttu. Myös kalliolan setelmetti yhdistys järjestää alkoholistien läheisille kursseja kerran kuussa. Oikein lämpimästi suosittelen myös al-anon ryhmää, lähimmän löydät www.al-anon.fi jossa tapaat vertaisiasi, jotka ovat ja kokevat samoja tilanteita ja tuntoja kuin sinä.
Ero on vaihtoehto muiden joukossa. Samoin kun se että jää.
Kaikkea hyvää
Lisbeth -Alkoholistin puoliso, mies raittina tällä kertaa pari kuukautta.
Minä toivon, että hän etsisi apua.
Ihmisenä haluaisin hänelle hyvää, mutta suhde on kuollut, sitä ei enää herätä henkiin mikään.
Loin ympärilleni kuoren suojelemaan, se auttaa.
Takana pitkä avioliitto, toista ei voi heittää menemään, lähimmäisenrakkaus on olemassa.
Muuta rakkautta ei ole, eikä tule.
Kiitos 'kuoren'.
Elämässä on muutakin, kuin suhde ja rakkaus.
Hyvin pärjää näinkin.
Olen täysin immuuni kaikelle 'suhteelle' ja 'rakkaudelle'.
Elää opettaa, valitettavasti.
Koira on ihmisen paras kaveri, sen olen todennut!
Minulla itselläni on takana sellainen tositarina, että vaimoni ja minä aloimme riidellä yli 20 vuoden yhteiselon jälkeen ja sitä jatkui muutamia vuosia ja silloin liittomme eväät syötiin alta pois. Kun tilanteemme kriisiytyi pahasti ja päälle vielä muutakin vaikeuksia, aloin juoda ja jatkoin sitä kiihtyvällä tahdilla parisen vuotta. Sitten tuli toppi, kun elimistöni alkoi varoitella minua ja tajusin oman tilanteeni. Raitistuin ja samalla laitoin avioeron vireille ja muutin pois kotoa. Nyt olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni - kalvavat ristiriidat ovat mennyttä elämää ja olen raitis!