Mahtaako tämä aihe olla palstalle sopiva, mutta kysäisen, jutteletko eläinten kanssa niiden omalla kielellä? Tätä ei pidä kenenkään ottaa liian tosissaan, lähinnä tämä edustaa hassuttelun erästä haaraa.
Olen silloin tällöin jutellut eläimille niiden omalla kielellä ja kokenut hauskoja hetkiä.
Kerran huastelin kotieläinpuiston kalkkunalle ja oli metkaa, kun kalkkuna virkistyi apatiastaan ja laittoi pienen dialogin kanssaani pystyyn. Keskustelu vain yltyi, kun kommentoin sen juttuja aina välillä, sen ääntelyä matkien.
Oravat ovat kanssani vanhoja tuttuja. Ne saa pysähtymään puuhissaan, kun niille naksuttelen. Hauskoja veitikoita. Joskus on pitänyt lopettaa naksuttelu, sillä orava on meinannut liian tuttavalliseksi ja alkanut lähestyä. Ei sen puoleen, on meillä eräänä kesänä käynyt kuukauden ajan orava sisälläkin ja antanut silittää häntäänsä, vaikka kyse oli tavallisesta puolikesystä metsän eläjästä. Joskus aamulla ovea aukaistessa törmäsin siihen, kun se oli oven takana odottamassa. No, eihän oravissa mitään kummallista ole, koirista puhumattakaan, joiden kanssa saa kontaktin ilman erikoisääntelyjäkin.
Kaikista mahtavin kokemus suhteessa eläimiin on minulla eräänä kesänä Korkeasaaressa. Urosleijona mylvi siellä itsekseen melkolailla rauhallisesti. Kuuntelin sen ääntelyä hetken ja kun sillä hetkellä oli hiljaista, kehtasin alkaa matkia sen mylvähtelyä, mielestäni aika hyvin. Ääni piti tuottaa syvältä rinnasta ja bassopainotteisesti. Kuunneltuaan hetken imitointiani, eläinten kuningas riehaantui oikein kunnolla. Oletan sen käsittäneen toisen urosleijonan ilmaantuneen sen reviirille, onhan se ymmärrettävää. Fiilis oli tosi veikeä, kun sain näin leijonan reagoimaan haasteeseeni.
Onko moisia kokemuksia muilla, vai mahdanko olla ainoa pöpi?
Olen silloin tällöin jutellut eläimille niiden omalla kielellä ja kokenut hauskoja hetkiä.
Kerran huastelin kotieläinpuiston kalkkunalle ja oli metkaa, kun kalkkuna virkistyi apatiastaan ja laittoi pienen dialogin kanssaani pystyyn. Keskustelu vain yltyi, kun kommentoin sen juttuja aina välillä, sen ääntelyä matkien.
Oravat ovat kanssani vanhoja tuttuja. Ne saa pysähtymään puuhissaan, kun niille naksuttelen. Hauskoja veitikoita. Joskus on pitänyt lopettaa naksuttelu, sillä orava on meinannut liian tuttavalliseksi ja alkanut lähestyä. Ei sen puoleen, on meillä eräänä kesänä käynyt kuukauden ajan orava sisälläkin ja antanut silittää häntäänsä, vaikka kyse oli tavallisesta puolikesystä metsän eläjästä. Joskus aamulla ovea aukaistessa törmäsin siihen, kun se oli oven takana odottamassa. No, eihän oravissa mitään kummallista ole, koirista puhumattakaan, joiden kanssa saa kontaktin ilman erikoisääntelyjäkin.
Kaikista mahtavin kokemus suhteessa eläimiin on minulla eräänä kesänä Korkeasaaressa. Urosleijona mylvi siellä itsekseen melkolailla rauhallisesti. Kuuntelin sen ääntelyä hetken ja kun sillä hetkellä oli hiljaista, kehtasin alkaa matkia sen mylvähtelyä, mielestäni aika hyvin. Ääni piti tuottaa syvältä rinnasta ja bassopainotteisesti. Kuunneltuaan hetken imitointiani, eläinten kuningas riehaantui oikein kunnolla. Oletan sen käsittäneen toisen urosleijonan ilmaantuneen sen reviirille, onhan se ymmärrettävää. Fiilis oli tosi veikeä, kun sain näin leijonan reagoimaan haasteeseeni.
Onko moisia kokemuksia muilla, vai mahdanko olla ainoa pöpi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eilen juuri juttelin kanini kanssa kun olin nukkumaan menossa.
Huomasin samalla kuinka monipuolinen "pörinä" niillä on: lyhyitä ja pitkiä, matalia ja korkeampia, sarjoja joissa näitä kaikkia sekoitettuna...
Mistähän mahtoi minulle kertoa =)
Ehkäpä se halusi kiittää sinua hyvästä huolenpidosta ja ystävyydestäsi, kuka tietää?
Kyllähän eläimet osaavat viestiä meille monin tavoin. Se vain vaatii meiltä ymmärrystä tulkita niiden puhetta.
Kyllä kai näitä asioita on tutkittu. Olisi mielenkiintoista lukea joskus näistä asioista...
Mä oon opetellut matkimaan jo lapsena kissan erilaisia ääniä. Poikasten miukumista, emokissa kutsuääntä, kollin mouruamista, vaativaa naukumista, sähinää, kehräystä yms. Kissat tuntuvat ymmärtävän matkittuja ääniä vaikka kuulostaakin ehkä ihmisen pitämänä hassulta. Hörisen myös hevoselleni ja se vastaa siihen.
Sinähän voisit ruveta tutkimaan oikein systemaattisesti kissojen ääntelyjen merkityksiä.
Pitäisit lehtiötä valmiina ja kirjaisit aina ylös kunkin ääntelyn oletetun syyn ja muut asiaan liittyvät tekijät. Siitä voisi saada ainakin itselleen jonkinlaisen kissa - suomi-sanakirjan...
Oman kanini kanssa olen jutellut paljon kurisemalla, purisemalla ja tömäyttelemällä. Välillä pitää ystävyyden merkiksi myös "hönkäillä" hänen kasvoilleen, pitää ilmeisesti lämpimästä ilmavirrasta. Kesäisin tulee seurusteltua sorsien ja pikkulintujen kanssa. Eräällä ystävälläni on myös kissa, joka on kova juttelemaan. Parhaimmillaan voi mennä puolikin tuntia jutellessa. Ja välillä pitää tietysti myös puskea toisiamme naamalla. Myös hevosten ja lehmien kanssa olen jutellut, jälkimmäiset eivät vain vielä oikein tunnu ymmärtävän, mitä oikein ajan takaa... :)
Tämä kertomasi onkin sitä sanatonta, herttaista kommunikointia, jolla halutaan osoittaa luontokappaleelle kiintymystä ja helliä tunteita. Usein sellainen kertookin läheisemmästä ystävyydestä ja kontaktista kuin sanallinen, joskus turhakin vuorovaikutus.
Tosin, onhan tämä verbaalinen ilmaisukyky hyvinkin tarpeellinen, mutta me ihmiset käytämme aika usein tätä lahjaamme väärinkin.
Olen muuten aina ajatellut, että kanit eivät oikein ääneen juttele, mutta niillä on näköjään silti omat äännemerkkinsä niilläkin.
Kyllä sitä oravilel tulee naksuteltua useammankin kerran, tuppavat silloin pomppimaan lähemmäs :)
Marsuilleni kovin useasti kuikuttelen takaisin ja saan ne metelöimään entistä kovemmin :)
Ihmisten ilmoilla pyrin puhelemaan eläimille ihan omalla kielelläni, tuntuvat monet jo silloinkin katsovan pitkään.. jos koiralleni juttelen: kaupassa käynnistä, säästä tai ihan mistä tahansa.
Hevosille pärskähtelen takaisin, joskus tuntuvat rentoutuvan siitä :D tai sitten vain vaipuvat mietteisiinsä "että hulluko tuo.."
Olen huomannut, että lampaiden kanssa tuo kielimuuri ei koidu esteeksi, kovin on yksitoikkoinen kieli.. kun huutelee "mää" saa lammaslaumalta takaisin "kuorolaulantana" MÄÄ!!
Toivoo Minttu! Meidän perheessä ja lähipiirissä koirat puhuvat ihmisten kielellä. Hämmästeleviä katseita näkee kun toisinaan nämä meijän koira jengi pääsee ääneen kaupassa tai muualla julkisissa tiloissa, eikä oo mikään kovin pieni ääni. Ei toellaan kiinnosta jos (tai ennenminkin kun) ihmiset luulevat vajakiksi. Minulle maailman rakkain Minttu-koira kuoli viime syksynä ja mikä sen lohduttavampaa kun hän kesken puhelun tulee langoille roikkumaan. Jos joku ei ymmärtänyt, en sitä olettanutkaan.
Kissani kans aina tervehditään kurnuttamalla, osaan kans aika hyvin matkia kissojen ääntelyä, mouruamista, kurnutusta, pyytämistä ulos yms. ja joskus kehräystäkin kun on sopivasti limaa kurkussa ;)ja kissanpennun ääntä jotenki.
Koira taas hullaantuu ja alkaa nuolla naamaa ku vingun tai matkin sen haukahteluja, ja joskus murisenki sille jos se on tuhma. Linnuille viheltelen, joskus joku pikkulintu on vastannutkin.
Kirjastosta käteen tarttui Arthur Myersin kirja: Eläimet puhuvat ihmiselle
Tosi mielenkiintoinen kirja, jossa kerrotaan mm. ihmisistä jotka todella keskustelevat eläinten kanssa ja käyttävät sitä hyväkseen mm. eläinten parantamisessa. Ei ehkä tosikoille tarkotettu kirja, mutta avomielisille suosittelen! ;)
Toivon että olette jo lukenut,tai ainakin nyt haette luettavaksi kirjan:Miksi koirasi tietää milloin olet tulossa kotiin/miksi koirasi tietää kun olet tulossa kotiin? Alussa vähän perus käyttäytymispsykologiaa ja historiaa,jatkossa aivan käsittämättömiä ihania tarinoita(tutkittuja)!itselleni ainakin,todella avartava kokemus.Ymmärsin,etten ollut "hullu"kun aistin yhden eläimeni kuoleman vaikka en ollut lähimaillakaan.Todella lukemisen arvoinen kirja!!!!