Naiminen ja juominen=bad mistake!

En yleensä vastaa tällaisiin viesteihin, mutta vaivannäkösi sai sympatiat puolelleni. Ensinnäkään en ole uskonnollisen hapatuksen tarpeessa. En myöskään ole mikään yksinäinen hyypiö, joka ystävien puutteen vuoksi poraa. Tosiaan huonolla laskupäällä 13 9 on 22 vuotta eli alle 30. Minulla ei myöskään ole varsinaista alkoholiongelmaa, pystyn kyllä olemaan juomattakin vaikka juomiseen tottuneena täytyy kyllä todeta, että viikonloput ilman pulloa ovat suhteellisen tylsiä ellei sitten ole jotain vartavasten suunniteltua tekemistä juomisen tilalle.

Lähinnä tekstilläni halusin todeta, että olen kypsynyt tai juuri kypsymässä ajatukseen, että juominen ei ole ratkaisu, jolla pönkittelen itsetuntoani, egoani, saamattomuuttani ja muita ongelmia vaan se onkin juuri itse se ongelma kaikkeen edelliseen. On löydettävä parempia tapoja ja harrastuksia, jotka tekevät ryyppämisestä turhantekevän sivuseikan, jota ei tarvitse tehdä yhtenään kuluttaakseen aikaansa - ryyppääminenkin voi olla kivaa jos sitä tekee harvakseltaan, mutta jokaviikkoinen muutaman päivän kännittely ei ole enää kivaa.

Kuitenkin mä halusin sanoa, että olen sen verran paljon kouliintunut ja kulkenut sekä kovia kokenut, että voisin yhdistää itseni moneen suosittuun kappakalauluun ja iskelmään, joissa tilitetään elämäntarinaa. Minun tarinani opetus on sellainen, että kannattaa olla nössö ja lukutoukka nuorena, että voi olla vähän kovempi jätkä vanhemmiten. Nuorena ryyppäämään ja rälläämään lähteneenä ja brutaali väkivaltaa apuna käyttäneenä voin nyt jälkikäteen sanoa, että tosiasiassa ne onkin nyt helvetisti kovempia ja parempia jätkiä ja tyttöjä, jotka aikoinaan viettivät perheiltoja ja lukivat läksynsä eivätkä ryypänneet kuten minä tein - rillumarei, elämä hei! Mä en saanut mitään ryyppäämisestä ja katujen tallaamisesta vaikka mä ihan toista aluksi luulinkin.

Ne jotka ei yrittänyt olla liian aikaisin liian aikuisia, ovat nyt huomattavasti paremmin menestyneitä. On opiskelupaikat, on tyttöystävät, on hienot autot jne.

Nyt se pinnalle pääsy onkin jo vaikeampaa, mutta ei toki vieläkään aivan mahdotonta. Toivon vain, että sekin vähäinen järki mitä päässäni vielä on, voittaisi, ja pääsisin todellakin pinnalle. Kylmä asfaltti ja känninhuuruiset aamunkoitot tienpientareelta ei ole sitä mitä mä elämältäni haluan. Nyt on hyvä aika jo rauhoittua ja etsiä lämpimiä hetkiä elämäänsä.


No mutta, en mä sitä tarkoita että mä olisin periksi antamassa. Mulla ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Mä en ole ikinä pienistä hetkahtanut, enkä nytkään sitä tee ja voin pitää aikaisempaa elämääni varsin opettavaisena kokemuksena tulevia koitoksia silmälläpitäen. Vaikka fiksu en koulussa ollutkaan niin elämänviisaus sinällään kuittaa monta muuta asiaa. Tähän asti kun on mennyt huonosti, eikä oikeastaan kukaan 'normaali' ihminen ole minuun juuri halveksuvaa katsetta kummoisempaa huomiota kiinnittänyt, niin tulevaisuudelta ei voi muuta odottaa kuin hyvää. Jos saisin tyttöystävän, oman perheen, oman asunnon, koiran pihaan, kaksi lasta, vaikka vähän huonomman autonkin ja hieman rahaa elämiseen, niin voisin olla onnellinen elämääni eikä siinä ole paljoa pyydetty, niitä normaaleja juttuja, joita kaikki toivovat. Tähän tähtään.

Eli oli vain tarkoitus kertoa, että ryyppääminen ei ole mikään tae kovuudesta, ihanista suhteista ja loistavasta seksistä. Päin vastoin. Nykyään pistääkin vihoiksi, kun näen noita nuori tuolla kadulla ryyppäämässä ja rälläämässä, kun tiedän mihin se voi johtaa. Tekisi mieli mennä pistään pullot paskaks, pitää ankara puhuttelu ja haastaa oikeuteen se joka sitä kaljaa on hakenut tai myynyt.

Kiitoksia kaikille lukeneille ja opiksi ottaneille!