Löysin kansioiden kätköistä kymmenen vuoden takaisen jutun, jossa eräs vl-toimittaja kirjoitti paikallislehteen juttua erään ry:n isoista seuroista. Juttu oli kirjoitettu rohkeasti ja reportaasityyliin. Jutussa todettiin, että tällä paikkakunnalla Jumalan valtakunnan raja kulkee ry:n tuulikaapin ja eteisen välillä. Jutussa oli paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka huvittavat vielä tänäkin päivänä. Juttu oli sarkastinenkin, mutta ei ilkeä.
Harvoin saa lukea tällaisia tervehenkisiä tuulahduksia tyyliin "keisarilla ei ole vaatteita".
Tietääkseni kyseinen juttu oli sen toimittajan tietoinen valinta ja eräänlainen testamentti herätysliikkeelle, johon hän oli siihen saakka kuulunut. Mutta eipä tainnut kuulua enää sen jälkeen.
Harvoin saa lukea tällaisia tervehenkisiä tuulahduksia tyyliin "keisarilla ei ole vaatteita".
Tietääkseni kyseinen juttu oli sen toimittajan tietoinen valinta ja eräänlainen testamentti herätysliikkeelle, johon hän oli siihen saakka kuulunut. Mutta eipä tainnut kuulua enää sen jälkeen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi vl-kansa nössöilee. Tai, ehkä se kertoo jotain suomalaisesta asenteesta laajemmin. Kaikenlaista kirjoitellaan ja naristaan nimettömästi netissä, mutta suoraa, asiallista kritiikkiä kirjoitetaan harvoin vl-toimittajien kynästä. Mikä tuo paikallislehti oli?
täällä oikein urputtaa päivästä toiseen?
Eikö yhtään kyllästytä?
Iijokiseutu
Kiellettyjä asioita ei saa puhua.
HAUUUUKOTUS.
aikainen kouluunlähtö!
Juttu oli hiukan "outo" vl-toimittajan kirjoittamaksi, mutta ei minusta mitenkään pahantahtoisesti kirjoitettu. Äitini paheksui kirjoitusta, saattoipa ilmaista paheksuntansa kirjoittajallekin.
Toimittaja otti etäisyyttä vl-piireihin sittemmin, en tiedä mikä hänen suhteensa liikkeeseen on nykyisin.
Muistan hämärästi tuon repparijutun. Oletan, että puhut toimittajasta, jonka tunnen jotenkin, vaikka en olekaan ollut tekemisissä aikoihin.
Hän taitaa toimia (tai on ainakin toiminut)jonkinmoisena monikulttuuritoimittajana Etelä-Suomessa ja tekee paljon juttuja erilaisista uskonnoista ja kulttuureista sekä Suomessa asuvista maahanmuuttajista.
Ei mitenkään tavatonta. Muistan, kuinka joskus 1970 luvulla seuroissa saarnamies saarnasi seiniä myöten synnit anteeksi lisäten vielä, että myös siellä eteisessä saapi uskoa.
Eteisestä astui sitten mies sätkä hampaissa pirtin puolelle sanoen. Tarkoititko minua, kun puhuit eteisestä. Kuule, mepä harkitaan tuolla vielä asiaa miesten kesken, joten äläpä pidä kiirettä. Saarnamies vastasi. Kuule, älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään, sillä huomenna se voi olla jo myöhäistä.
Mies naurahti ja sanoi: Parempihan se on myöhään, kuin ei milloinkaan ja palasi eteiseeen.