Kiehtova mökkielämä 2

joka maassa möyrii,kokemusta on tekee käytäviä,syö juurikasveja pensaanjuuret,tulee maahan kohoumia,poistin tyhjillä vesipulloilla.

aivan elävää myyrää kirjoitti:

joka maassa möyrii,kokemusta on tekee käytäviä,syö juurikasveja pensaanjuuret,tulee maahan kohoumia,poistin tyhjillä vesipulloilla.

Meillä on sekä vesimyyriä että metsämyyriä piha täynnä.
Vesimyyrä on se rotan kokoinen, musta elukka, joka kaivaa käytäviä maan sisään. Joskus olen kaatanut saavillisen vetttä sellaiseen reikään ja vesi on hävinnyt sille tielleen.
Vesimyyrä ei kuitenkaan tunkeudu sisätiloihin.

Metsämyyrällä sen sijan on samat tavat kuin hiirellä. Se jyrsii tiensä läpi seinien ja lattioiden. Näitä kulkuväyliä sitten käytetään sukupolvesta toiseen. Muutenkin ne ovat kuin hiiriä, syövät kaiken ruuan tapaisenkin ja papanoivat joka puolelle. Ne papanat sitten sattavat olla vaarallisia myyräkuumeen säilöjiä. Myyräkuume on vaikea virustauti.

Vuosien taistelujen jälkeen meidän on ollut pakko todeta, että myyrät ovat voittaneet. Ne ovat tulleet jo niin pelottomiksi, että saattavat juosta keskellä päivää pitkin pirtin lattiaa. Kaikki sekä niille että itsellemme kelpaava ruoka on peltipurkeissa, mutta aina ne vain toivorikkaina käyvät tarkistamassa, olisiko jotain unohtunut esille.

Millainen on se pullokonsti, jolla onnistuit omat myyräsi hävittämään?

mirjamarja kirjoitti:

Meillä on sekä vesimyyriä että metsämyyriä piha täynnä.
Vesimyyrä on se rotan kokoinen, musta elukka, joka kaivaa käytäviä maan sisään. Joskus olen kaatanut saavillisen vetttä sellaiseen reikään ja vesi on hävinnyt sille tielleen.
Vesimyyrä ei kuitenkaan tunkeudu sisätiloihin.

Metsämyyrällä sen sijan on samat tavat kuin hiirellä. Se jyrsii tiensä läpi seinien ja lattioiden. Näitä kulkuväyliä sitten käytetään sukupolvesta toiseen. Muutenkin ne ovat kuin hiiriä, syövät kaiken ruuan tapaisenkin ja papanoivat joka puolelle. Ne papanat sitten sattavat olla vaarallisia myyräkuumeen säilöjiä. Myyräkuume on vaikea virustauti.

Vuosien taistelujen jälkeen meidän on ollut pakko todeta, että myyrät ovat voittaneet. Ne ovat tulleet jo niin pelottomiksi, että saattavat juosta keskellä päivää pitkin pirtin lattiaa. Kaikki sekä niille että itsellemme kelpaava ruoka on peltipurkeissa, mutta aina ne vain toivorikkaina käyvät tarkistamassa, olisiko jotain unohtunut esille.

Millainen on se pullokonsti, jolla onnistuit omat myyräsi hävittämään?

Lue lisää

mutta oravia on ja yksi onkin nimikko orkku, se on kiltti ja syä kädestä, mutta siellä on paljon muitakin, että ei auta jättää verannan pöydälle mitään, kyllä ne siitä lähtee kaikki. Siinä kyllä on omaa vikaakin, kun olen tarkoituksella jättänyt niille syötävää. Nautin kun ne käyvät hakemassa siitä osansa, ne vie vaikka toisen suusta jos on loppu.

aivan elävää myyrää kirjoitti:

joka maassa möyrii,kokemusta on tekee käytäviä,syö juurikasveja pensaanjuuret,tulee maahan kohoumia,poistin tyhjillä vesipulloilla.

Oikeita myyriä tarkoitin,niitä jotka vuorenkilpien sekaan lymyävät ja nurmikkoon talvisin kaivertavat. Pelkään niiden osaavan parempaan kukkapenkkiin, mutta ei vielä tähän mennessä.
En ole tuntenut myyrälajeja eroon, mutta tattis tuostakin tiedosta. Alan tarkkailla. Vesipullojuttu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sittenhän oppis myyrälajit tuntemaan. Nyt sitten on suuri vaara saada myyräkuume sen kulkemilta pölyisiltä paikoilta.
Lähinnä luulisi pikkulastenkin mylläävän lastukoiden ym tuntumassa. Aikuinen osaa paremmin varoa.

ylikypsa kirjoitti:

mutta oravia on ja yksi onkin nimikko orkku, se on kiltti ja syä kädestä, mutta siellä on paljon muitakin, että ei auta jättää verannan pöydälle mitään, kyllä ne siitä lähtee kaikki. Siinä kyllä on omaa vikaakin, kun olen tarkoituksella jättänyt niille syötävää. Nautin kun ne käyvät hakemassa siitä osansa, ne vie vaikka toisen suusta jos on loppu.

Lue lisää

Orava - ah, miten hurmaava otus aluksi. Antaas olla, kun alottaa tihutyönsä emo ja viisi poikasta. Repivät katon harjatiivisteet, muusta ulkorakennuksen sisällä puhumattakaan.
Uuden rakentajat, muistakaa panna rakennuksen harjan alle orava-lintuverkot ja alas tuuletusluukkuihin minkkiverkot. Mätä kalavarasto lattian alla ei ole kiehtova !
Meillä on minkkiverkot, mutta ylhäältä emme tiedostaneet uhkia.

ylikypsa kirjoitti:

mutta oravia on ja yksi onkin nimikko orkku, se on kiltti ja syä kädestä, mutta siellä on paljon muitakin, että ei auta jättää verannan pöydälle mitään, kyllä ne siitä lähtee kaikki. Siinä kyllä on omaa vikaakin, kun olen tarkoituksella jättänyt niille syötävää. Nautin kun ne käyvät hakemassa siitä osansa, ne vie vaikka toisen suusta jos on loppu.

Lue lisää

pitäisi päästä käymään!

mirjamarja kirjoitti:

Meillä on sekä vesimyyriä että metsämyyriä piha täynnä.
Vesimyyrä on se rotan kokoinen, musta elukka, joka kaivaa käytäviä maan sisään. Joskus olen kaatanut saavillisen vetttä sellaiseen reikään ja vesi on hävinnyt sille tielleen.
Vesimyyrä ei kuitenkaan tunkeudu sisätiloihin.

Metsämyyrällä sen sijan on samat tavat kuin hiirellä. Se jyrsii tiensä läpi seinien ja lattioiden. Näitä kulkuväyliä sitten käytetään sukupolvesta toiseen. Muutenkin ne ovat kuin hiiriä, syövät kaiken ruuan tapaisenkin ja papanoivat joka puolelle. Ne papanat sitten sattavat olla vaarallisia myyräkuumeen säilöjiä. Myyräkuume on vaikea virustauti.

Vuosien taistelujen jälkeen meidän on ollut pakko todeta, että myyrät ovat voittaneet. Ne ovat tulleet jo niin pelottomiksi, että saattavat juosta keskellä päivää pitkin pirtin lattiaa. Kaikki sekä niille että itsellemme kelpaava ruoka on peltipurkeissa, mutta aina ne vain toivorikkaina käyvät tarkistamassa, olisiko jotain unohtunut esille.

Millainen on se pullokonsti, jolla onnistuit omat myyräsi hävittämään?

Lue lisää

maahan,siihen kävi tuuli se maassa antaa äänen jota myyrä ei suvaitse,niin sain myyrät lähtemään.

puoleksi upottaa kirjoitti:

maahan,siihen kävi tuuli se maassa antaa äänen jota myyrä ei suvaitse,niin sain myyrät lähtemään.

Ulkorakennuksia siivotessa varo myyräkuumetta. Olisi ehkä pölistellessä viisainta pitää maski hengityksen edessä. Tauti voi olla hyvin kova tauti. Joku voi tietää siitä enemmän.

puoleksi upottaa kirjoitti:

maahan,siihen kävi tuuli se maassa antaa äänen jota myyrä ei suvaitse,niin sain myyrät lähtemään.

kuullut, mutta ei ole tullut koitettua.

Minulla on mökillä myyriä, ei mökin sisällä, (ei ainakaan vielä) mutta pihalla.
Syövät joka talvi sammalleimuni maanpäälisen osan, mutta onneksi juuri työntää joka kesä uutta.
Mansikka penkissä myös tekevät tuhojaan.

aupA kirjoitti:

Orava - ah, miten hurmaava otus aluksi. Antaas olla, kun alottaa tihutyönsä emo ja viisi poikasta. Repivät katon harjatiivisteet, muusta ulkorakennuksen sisällä puhumattakaan.
Uuden rakentajat, muistakaa panna rakennuksen harjan alle orava-lintuverkot ja alas tuuletusluukkuihin minkkiverkot. Mätä kalavarasto lattian alla ei ole kiehtova !
Meillä on minkkiverkot, mutta ylhäältä emme tiedostaneet uhkia.

Lue lisää

Tarkoitin verkko räystään alle, ettei jää oravalle sisäänmenoaukkoja. Orava kantoi poikaset karvakeränä pihan yli ison haavan tikanpesästä autotallin yläpohjan kautta seinävilloihin. Siinä pesue melskasi ja rapisteli korvani korkeudella, kun ulkoa kuuntelin. Peltikaton harjan alta tiivisteet on revitty pihamaalle. Hurmaava kurre, suuri tihutyön tekijä ! Linnunmunat vaarassa.

SkillaN kirjoitti:

kuullut, mutta ei ole tullut koitettua.

Minulla on mökillä myyriä, ei mökin sisällä, (ei ainakaan vielä) mutta pihalla.
Syövät joka talvi sammalleimuni maanpäälisen osan, mutta onneksi juuri työntää joka kesä uutta.
Mansikka penkissä myös tekevät tuhojaan.

Lue lisää

oli 2 vuotta taaksepäin, aivan kamalasti meidän mökki tontilla.
Istutin edellisenä syksynä tulppaanin sipuleita valtavasti, toivoen keväällä kaunista kukkaloistoa. Ei noussut ainoakaan. Kun katsoin, ei ollut yhtään sipuliakaan tähteenä, myyrät olivat syöneet jokaisen.Ne kaivoivat peruamaan käytäviä täyteen ja söivät puolet perunoista.
Ajoimme auton pienen perunamaamme viereen, vedimme pakoputkesta letkun myyrän reikään ja panimme auton käyntiin. Siirsimme letkua reiästä toiseen. Pakokaasu hävisi maan alle, ei tullut mistään reiästä ulos päin. Kyllä myyrät hävisivät.

Toinen kiusa mökillä on lintukirput. Meillä on lintupönttöjä puissa ja niiden asukkaissa kirppuja varmaan on. Kun kävelee ruoholla, ne pusevat nilkkoja,niin että tulee punaisia pilkkuja jotka kutisevat kamalasti.
Olen ajatellut, jos se lintu infulenssa rantautuu tännekin, niin nämä kirput varmaan levittävät myös sitä.

Heinäaika kirjoitti:

oli 2 vuotta taaksepäin, aivan kamalasti meidän mökki tontilla.
Istutin edellisenä syksynä tulppaanin sipuleita valtavasti, toivoen keväällä kaunista kukkaloistoa. Ei noussut ainoakaan. Kun katsoin, ei ollut yhtään sipuliakaan tähteenä, myyrät olivat syöneet jokaisen.Ne kaivoivat peruamaan käytäviä täyteen ja söivät puolet perunoista.
Ajoimme auton pienen perunamaamme viereen, vedimme pakoputkesta letkun myyrän reikään ja panimme auton käyntiin. Siirsimme letkua reiästä toiseen. Pakokaasu hävisi maan alle, ei tullut mistään reiästä ulos päin. Kyllä myyrät hävisivät.

Toinen kiusa mökillä on lintukirput. Meillä on lintupönttöjä puissa ja niiden asukkaissa kirppuja varmaan on. Kun kävelee ruoholla, ne pusevat nilkkoja,niin että tulee punaisia pilkkuja jotka kutisevat kamalasti.
Olen ajatellut, jos se lintu infulenssa rantautuu tännekin, niin nämä kirput varmaan levittävät myös sitä.

Lue lisää

Hyvä juttu, nyt kauhistuvat myyrät lopullisesti, kun otan käyttöön pakokaasun ja viheltävät tyhjät pullot. Kiitos vihjeistä.
Kiusallinen on punainen liljakukko. Kaksi olen vasta tavannut. Kynsiä syyhyttää... Onko muita keinoja kuin toistuva poimiminen ? ?

Heinäaika kirjoitti:

oli 2 vuotta taaksepäin, aivan kamalasti meidän mökki tontilla.
Istutin edellisenä syksynä tulppaanin sipuleita valtavasti, toivoen keväällä kaunista kukkaloistoa. Ei noussut ainoakaan. Kun katsoin, ei ollut yhtään sipuliakaan tähteenä, myyrät olivat syöneet jokaisen.Ne kaivoivat peruamaan käytäviä täyteen ja söivät puolet perunoista.
Ajoimme auton pienen perunamaamme viereen, vedimme pakoputkesta letkun myyrän reikään ja panimme auton käyntiin. Siirsimme letkua reiästä toiseen. Pakokaasu hävisi maan alle, ei tullut mistään reiästä ulos päin. Kyllä myyrät hävisivät.

Toinen kiusa mökillä on lintukirput. Meillä on lintupönttöjä puissa ja niiden asukkaissa kirppuja varmaan on. Kun kävelee ruoholla, ne pusevat nilkkoja,niin että tulee punaisia pilkkuja jotka kutisevat kamalasti.
Olen ajatellut, jos se lintu infulenssa rantautuu tännekin, niin nämä kirput varmaan levittävät myös sitä.

Lue lisää

Meidän tontilla on kolmea lajia. Ensinnäkin tuo vesimyyrä, joka kaivaa ne onkalot, johin kaasutit, sitten se Myyrä Matikainen, joka tekee multakasoja sinne tänne, kun työntelee kaivamansa mullat luukusta ulos. Niitä on pihallamme kuin pieniä pyramiideja siellä täällä. Vesimyyrä syö perunat ja juurekset, Matikainen on hyönteissyöjä, joten ainoa vaiva hänestä on multakasojen tasoittaminen aamuisin.

Sitten on vielä metsämyyrä, jota lienee sitäkin useampaa lajia olemassa. Se on hiiren näköinen, lyhythäntäinen, ja tulee sisätiloihin. Nuo kaksi muuta pysyvät ulkona.
Muut myyrät saisivat minun puolestani olla rauhassa, mutta se sisään tunkeva inhotus on paha.
Sillä ja kotihiirellä ei minun mielestäni ole mitään eroa. Jälki on samaa.
Syyskesällä se jyrsii itselleen uusia käytäviä hirsien läpi, niin että luulisi majavan iskeneen talon kulmaan.
Karmeiden kokemusta jälkeen olen oppinut käääntämään nurin saappaat ja kaikki astiat, puhtat ja käytetyt, ja kun otan vaatekaapista vaatteita, tarkistan taskut ja taitokset, koska niissä saattaa olla siemenvarastot.
Joskus olemme panneet punaisia myrkkyjyviä myyrien popsittavaksi, mutta eipä siitä muuta iloa ole ollut, kuin se, että sieviä punaisia ruokavarastoja löytyy sieltä täältä, kun myyrät vievät niitä talteen.

Niinpä annamme olla. Papanat lakaistaan pois, ja yritetään pitää kaikki ruoka jääkaapissa tai rasioissa. Keskikesän myyrät pysyvätkin ulkona.

Pitäisiköhän ottaa kesäkissa? Ei vain tietoa, mihin se talveksi pantaisiin. Kun ei olla kissaihmisiä.

mirjamarja kirjoitti:

Meidän tontilla on kolmea lajia. Ensinnäkin tuo vesimyyrä, joka kaivaa ne onkalot, johin kaasutit, sitten se Myyrä Matikainen, joka tekee multakasoja sinne tänne, kun työntelee kaivamansa mullat luukusta ulos. Niitä on pihallamme kuin pieniä pyramiideja siellä täällä. Vesimyyrä syö perunat ja juurekset, Matikainen on hyönteissyöjä, joten ainoa vaiva hänestä on multakasojen tasoittaminen aamuisin.

Sitten on vielä metsämyyrä, jota lienee sitäkin useampaa lajia olemassa. Se on hiiren näköinen, lyhythäntäinen, ja tulee sisätiloihin. Nuo kaksi muuta pysyvät ulkona.
Muut myyrät saisivat minun puolestani olla rauhassa, mutta se sisään tunkeva inhotus on paha.
Sillä ja kotihiirellä ei minun mielestäni ole mitään eroa. Jälki on samaa.
Syyskesällä se jyrsii itselleen uusia käytäviä hirsien läpi, niin että luulisi majavan iskeneen talon kulmaan.
Karmeiden kokemusta jälkeen olen oppinut käääntämään nurin saappaat ja kaikki astiat, puhtat ja käytetyt, ja kun otan vaatekaapista vaatteita, tarkistan taskut ja taitokset, koska niissä saattaa olla siemenvarastot.
Joskus olemme panneet punaisia myrkkyjyviä myyrien popsittavaksi, mutta eipä siitä muuta iloa ole ollut, kuin se, että sieviä punaisia ruokavarastoja löytyy sieltä täältä, kun myyrät vievät niitä talteen.

Niinpä annamme olla. Papanat lakaistaan pois, ja yritetään pitää kaikki ruoka jääkaapissa tai rasioissa. Keskikesän myyrät pysyvätkin ulkona.

Pitäisiköhän ottaa kesäkissa? Ei vain tietoa, mihin se talveksi pantaisiin. Kun ei olla kissaihmisiä.

Lue lisää

Hyvä tieto. Luultavasti kolme eri lajia on meilläkin, vaikken ole tiedostanut.
Vesirajan muurinkolossa kerran itki emoaan pieni "rotanpoikanen", ihan rääpäle, uusi tuttavuus, lie vesimyyriä.
Vuorenkilpien sekaan juosta käpittää eräs laji, joka ei ole ainakaan kotihiiri.
Keväällä paljastuu syksyn sekoitettu nurmi, jossa lumen alla on kuljettu. Niitä kekoja on hyvin harvakseltaan, joten maamyyräkin.
Vielä ei ole pahoja tuhoja ollut.
Tuvassa kävi aikoinaan talvisin papanoitsija, luulimme kotihiireksi. Lattian lämpöeristeiden uusimisen ja laminaatin laiton jälkeen se suuttui eikä ole enää tullut. Muistuu mieleen, että auringon puolella nurkassa oli kovien hirsien lomaan jyrsitty aukko, joka tukittiin. Saattoikin sitten olla myyrä. Emme ole papana-asiantuntijoita.
Tässä palstalla saa hyviä tiedonmuruja, kiitos !

mirjamarja kirjoitti:

Meidän tontilla on kolmea lajia. Ensinnäkin tuo vesimyyrä, joka kaivaa ne onkalot, johin kaasutit, sitten se Myyrä Matikainen, joka tekee multakasoja sinne tänne, kun työntelee kaivamansa mullat luukusta ulos. Niitä on pihallamme kuin pieniä pyramiideja siellä täällä. Vesimyyrä syö perunat ja juurekset, Matikainen on hyönteissyöjä, joten ainoa vaiva hänestä on multakasojen tasoittaminen aamuisin.

Sitten on vielä metsämyyrä, jota lienee sitäkin useampaa lajia olemassa. Se on hiiren näköinen, lyhythäntäinen, ja tulee sisätiloihin. Nuo kaksi muuta pysyvät ulkona.
Muut myyrät saisivat minun puolestani olla rauhassa, mutta se sisään tunkeva inhotus on paha.
Sillä ja kotihiirellä ei minun mielestäni ole mitään eroa. Jälki on samaa.
Syyskesällä se jyrsii itselleen uusia käytäviä hirsien läpi, niin että luulisi majavan iskeneen talon kulmaan.
Karmeiden kokemusta jälkeen olen oppinut käääntämään nurin saappaat ja kaikki astiat, puhtat ja käytetyt, ja kun otan vaatekaapista vaatteita, tarkistan taskut ja taitokset, koska niissä saattaa olla siemenvarastot.
Joskus olemme panneet punaisia myrkkyjyviä myyrien popsittavaksi, mutta eipä siitä muuta iloa ole ollut, kuin se, että sieviä punaisia ruokavarastoja löytyy sieltä täältä, kun myyrät vievät niitä talteen.

Niinpä annamme olla. Papanat lakaistaan pois, ja yritetään pitää kaikki ruoka jääkaapissa tai rasioissa. Keskikesän myyrät pysyvätkin ulkona.

Pitäisiköhän ottaa kesäkissa? Ei vain tietoa, mihin se talveksi pantaisiin. Kun ei olla kissaihmisiä.

Lue lisää

ota kesäkissaa.

Ihmiset on aivan kauheita kun ottavat sen.
Sitten jätetään vaikka mihin tienposkeen.

Meidän mökillä kulkee joka kesä näitä hylättyjä
kissoja,sydäntä riipii niiden kanssa.

Ei pystytä edes loukuttamaan niitä.

mirjamarja kirjoitti:

Meillä on sekä vesimyyriä että metsämyyriä piha täynnä.
Vesimyyrä on se rotan kokoinen, musta elukka, joka kaivaa käytäviä maan sisään. Joskus olen kaatanut saavillisen vetttä sellaiseen reikään ja vesi on hävinnyt sille tielleen.
Vesimyyrä ei kuitenkaan tunkeudu sisätiloihin.

Metsämyyrällä sen sijan on samat tavat kuin hiirellä. Se jyrsii tiensä läpi seinien ja lattioiden. Näitä kulkuväyliä sitten käytetään sukupolvesta toiseen. Muutenkin ne ovat kuin hiiriä, syövät kaiken ruuan tapaisenkin ja papanoivat joka puolelle. Ne papanat sitten sattavat olla vaarallisia myyräkuumeen säilöjiä. Myyräkuume on vaikea virustauti.

Vuosien taistelujen jälkeen meidän on ollut pakko todeta, että myyrät ovat voittaneet. Ne ovat tulleet jo niin pelottomiksi, että saattavat juosta keskellä päivää pitkin pirtin lattiaa. Kaikki sekä niille että itsellemme kelpaava ruoka on peltipurkeissa, mutta aina ne vain toivorikkaina käyvät tarkistamassa, olisiko jotain unohtunut esille.

Millainen on se pullokonsti, jolla onnistuit omat myyräsi hävittämään?

Lue lisää

Miten voisi saada hiirihaukan vierailemaan tontilla verottamassa myyriä ? Entä varpuspöllö ? Ehkä myös rastaat pelästyisivät. Onko kokemuksia ?

Sinnehän kirjoitti:

pitäisi päästä käymään!

Kunhan kesä koittaa ja jäät lähtee, se mökki kun on saaressa.

luonnonmenetelmä kirjoitti:

Miten voisi saada hiirihaukan vierailemaan tontilla verottamassa myyriä ? Entä varpuspöllö ? Ehkä myös rastaat pelästyisivät. Onko kokemuksia ?

Senkö takia meillä myyrät ovatkin taas olleet poissa, viime kesänä seurailin verkkokeinussa maaten sen lentoja viereiselle pesäpuulleen.
Pieni toteamushan tämä siis vain on tähän väliin, ei valitettavasti vastaus.

Vaikken myyrä olekaan, eivätkä multatyöt vielä ole ajankohtaisia, sormenpääni halkeilevat.
Kipeä juttu edes tietsikkaa avata. Onkohan näppäimissä jotain ärsyttävää vai puuttuuko nyt ravinnostani jotain vai onko vain elimistöni imeytymiskyky kadonnut 7-kymppisenä.
Syön jatkuvasti lääkärin määräämää CalcichewD3:a ja Clucadol-rustolääkettä.
Oletko kokenut vastaavaa ? ja saanut ilmiön kuriin ? Mitkä ovat keinot ?

Mikä neuvoksi kirjoitti:

Vaikken myyrä olekaan, eivätkä multatyöt vielä ole ajankohtaisia, sormenpääni halkeilevat.
Kipeä juttu edes tietsikkaa avata. Onkohan näppäimissä jotain ärsyttävää vai puuttuuko nyt ravinnostani jotain vai onko vain elimistöni imeytymiskyky kadonnut 7-kymppisenä.
Syön jatkuvasti lääkärin määräämää CalcichewD3:a ja Clucadol-rustolääkettä.
Oletko kokenut vastaavaa ? ja saanut ilmiön kuriin ? Mitkä ovat keinot ?

Lue lisää

käsivoide hand and nail,monta kertaa päivässä.

Mikä neuvoksi kirjoitti:

Vaikken myyrä olekaan, eivätkä multatyöt vielä ole ajankohtaisia, sormenpääni halkeilevat.
Kipeä juttu edes tietsikkaa avata. Onkohan näppäimissä jotain ärsyttävää vai puuttuuko nyt ravinnostani jotain vai onko vain elimistöni imeytymiskyky kadonnut 7-kymppisenä.
Syön jatkuvasti lääkärin määräämää CalcichewD3:a ja Clucadol-rustolääkettä.
Oletko kokenut vastaavaa ? ja saanut ilmiön kuriin ? Mitkä ovat keinot ?

Lue lisää

Pala laastaria sormen nokkaan päiväksi. Kyllä se jo seuraavana päivänä on kunnossa siihen saakka, kunnes....

muori67 kirjoitti:

ota kesäkissaa.

Ihmiset on aivan kauheita kun ottavat sen.
Sitten jätetään vaikka mihin tienposkeen.

Meidän mökillä kulkee joka kesä näitä hylättyjä
kissoja,sydäntä riipii niiden kanssa.

Ei pystytä edes loukuttamaan niitä.

Lue lisää

Vaikka en olekaan kissaihmisiä, en toki ottaisi kissaa ja "unohtaisi" sitä syksyllä.
Sellaisilla ihmisillä ei ole sydäntä.
Ottaisi kyllä kesäksi kissan, jos tietäisin mihin se syksyllä pääsisi hoitoon. Uskon, että kiintyisin siihen ja murehtisin sen kohtaloa talvisaikaan.
Perheessä on sen verran allergiaa, että ei kissaa voi ottaa.
Kun saisin lainaksi kunnon navettakissan, niin pysyisi myyrät kurissa. Mutta kun koko pitäjässä ei ole enää navettojakaan.
Elämä ei ole mallillaan. Ihan kauheeta.
Myyrät valtaavat elintilamme!
TÄTÄ se EU tiesi!
Olisi pitänyt tarkemmin miettiä mihin kurimukseen joudumme.

mirjamarja kirjoitti:

Vaikka en olekaan kissaihmisiä, en toki ottaisi kissaa ja "unohtaisi" sitä syksyllä.
Sellaisilla ihmisillä ei ole sydäntä.
Ottaisi kyllä kesäksi kissan, jos tietäisin mihin se syksyllä pääsisi hoitoon. Uskon, että kiintyisin siihen ja murehtisin sen kohtaloa talvisaikaan.
Perheessä on sen verran allergiaa, että ei kissaa voi ottaa.
Kun saisin lainaksi kunnon navettakissan, niin pysyisi myyrät kurissa. Mutta kun koko pitäjässä ei ole enää navettojakaan.
Elämä ei ole mallillaan. Ihan kauheeta.
Myyrät valtaavat elintilamme!
TÄTÄ se EU tiesi!
Olisi pitänyt tarkemmin miettiä mihin kurimukseen joudumme.

Lue lisää

Eivät ole minunkaan olosuhteet kissan pitoon olleet sopivia. Kerran kokeilimme navettakissan poikaa, 5 kk:n ikäistä, mutta sillä taisi olla kerrostalossa kuuma, koska makasi pakastimen kannella.
Viisa kissa, avasi oven ja tuli saniteettitiloista pois meidän sänkyyn. Avaaminen tapahtui joko hyppimällä tai litteän patterin päältä ronkkien. Istui illat kahdella parhaalla näköalaikkunalla ja katseli syyspimeän kaupunkiliikennettä. Virikkeitä puuttui kissiltä, aloimme sääliä sitä ja veimme sen takaisin sen syntymätaloon mökkikylällä.
Hienokseltaan toivon, että mökkinaapurin kissat käydessään karkoittaisivat myös meidän tontin myyriä. Päästäiset eivät kelpaa kissalle.

Mikä neuvoksi kirjoitti:

Vaikken myyrä olekaan, eivätkä multatyöt vielä ole ajankohtaisia, sormenpääni halkeilevat.
Kipeä juttu edes tietsikkaa avata. Onkohan näppäimissä jotain ärsyttävää vai puuttuuko nyt ravinnostani jotain vai onko vain elimistöni imeytymiskyky kadonnut 7-kymppisenä.
Syön jatkuvasti lääkärin määräämää CalcichewD3:a ja Clucadol-rustolääkettä.
Oletko kokenut vastaavaa ? ja saanut ilmiön kuriin ? Mitkä ovat keinot ?

Lue lisää

Kuulin, että imettäjän nännivoide, sekin halkeilun estoon, auttaa myös sormenpäihin. Saan sitä keskiviikkona, jolloin voin kertoa voiteen nimen.

Mökkikauteen mennessä sormenpäiden halkeilu on sitten loppunut...
Onkos tällä näpyttelyllä sormenpäitä viottava vaikutus ? Mitä tiedätte asiasta ?

Liisi kirjoitti:

Eivät ole minunkaan olosuhteet kissan pitoon olleet sopivia. Kerran kokeilimme navettakissan poikaa, 5 kk:n ikäistä, mutta sillä taisi olla kerrostalossa kuuma, koska makasi pakastimen kannella.
Viisa kissa, avasi oven ja tuli saniteettitiloista pois meidän sänkyyn. Avaaminen tapahtui joko hyppimällä tai litteän patterin päältä ronkkien. Istui illat kahdella parhaalla näköalaikkunalla ja katseli syyspimeän kaupunkiliikennettä. Virikkeitä puuttui kissiltä, aloimme sääliä sitä ja veimme sen takaisin sen syntymätaloon mökkikylällä.
Hienokseltaan toivon, että mökkinaapurin kissat käydessään karkoittaisivat myös meidän tontin myyriä. Päästäiset eivät kelpaa kissalle.

Lue lisää

...tosiaan kelpaa kissalle. Mahtaa olla kissan mielestä inhan makuinen, mutta myyriä ne kyllä jahtaavat.
Itse asiassa paras olisi joku terrieri tai beagle.
Ne kaivavat myyrän pesän esille, niin että tulppaanin sipulit vain lentelevät ympäri pihaa.
Sitten ne tulevat tyytyväisinä suupieliään nuoleskellen tyrmistyneitten asukkaiden eteen.

En kuitenkaan välittäisi niin innokasta kaveria jokapäiväiseksi myyränmetsästäjäksi, sillä yhtä hyvin voisin sitten panna puutarhani jyrsimellä mullokselle.

aupA kirjoitti:

Kuulin, että imettäjän nännivoide, sekin halkeilun estoon, auttaa myös sormenpäihin. Saan sitä keskiviikkona, jolloin voin kertoa voiteen nimen.

Mökkikauteen mennessä sormenpäiden halkeilu on sitten loppunut...
Onkos tällä näpyttelyllä sormenpäitä viottava vaikutus ? Mitä tiedätte asiasta ?

Lue lisää

Kokeileppa halkeilleisiin sormenpäihin Lansinoh rintavoidetta, joka on puhdistettu, vedetön luonnonlanoliini.
Sitä saa 10 g:n tuubissa.

Karhut ovat vielä 2 ja 3 km:n etäisyydellä tuoreista läjistä päätellen. Noin 4 vuotta sitten karhu lyllersi auton edellä 100 metrin etäisyydeltä. Kauounkiin päin matkalla. Tänä kesänä villisika pinkaisi tien yli, hyvä ettei päälle ajettu. Majavakin läiskii. Supi kävi yöllä verannalla. Susia ja ilveksiä liikkuu maalaiskylät harmaana. Jälkiä joka kotipellollakin. Koirat ja kissat tupaan. Eivät uskalla lapset kotoaan lähteä ilman vartiota.

Elli kirjoitti:

Karhut ovat vielä 2 ja 3 km:n etäisyydellä tuoreista läjistä päätellen. Noin 4 vuotta sitten karhu lyllersi auton edellä 100 metrin etäisyydeltä. Kauounkiin päin matkalla. Tänä kesänä villisika pinkaisi tien yli, hyvä ettei päälle ajettu. Majavakin läiskii. Supi kävi yöllä verannalla. Susia ja ilveksiä liikkuu maalaiskylät harmaana. Jälkiä joka kotipellollakin. Koirat ja kissat tupaan. Eivät uskalla lapset kotoaan lähteä ilman vartiota.

Lue lisää

Rohkeus pettää lähteä marja- tai sienimetsään. Eräs emäntä oli kuulevinaan marjoja poimiessa kupeeltaan nuuhkaisun. Vilkaisi ja havaitsi karhun vieressään. Emäntä jäykistyi suolapatsaaksi, alkoi peräytyä tulosuuntaan. Hän itse kertoi tämän luontoradiossa. Huonommin kävi saman perukan isännälle, karhu huitaisi päälaen ja kulmallisen auki. Koira pelasti tilanteen pureutumalla karhun niskaan, isäntä pääsi pois, metsästysseurue tuli apuun. Petojen istutusta tapahtui aikoinaan syntymäseudullani Keski-Suomessa. Katkeruutta lisää isäini maan menetys luonnonsuojeluun verukkeena liito-orava, joita on kaikkialla pilvin pimein. Edellämainitusta 200 km päässä mökkitontillakin keltaiset papanat haavan juurella.
Suomi on nyt Petola, EU:n jäsen. Yksityisen omistusoikeutta loukkaava systeemi.

Hemuli kirjoitti:

Rohkeus pettää lähteä marja- tai sienimetsään. Eräs emäntä oli kuulevinaan marjoja poimiessa kupeeltaan nuuhkaisun. Vilkaisi ja havaitsi karhun vieressään. Emäntä jäykistyi suolapatsaaksi, alkoi peräytyä tulosuuntaan. Hän itse kertoi tämän luontoradiossa. Huonommin kävi saman perukan isännälle, karhu huitaisi päälaen ja kulmallisen auki. Koira pelasti tilanteen pureutumalla karhun niskaan, isäntä pääsi pois, metsästysseurue tuli apuun. Petojen istutusta tapahtui aikoinaan syntymäseudullani Keski-Suomessa. Katkeruutta lisää isäini maan menetys luonnonsuojeluun verukkeena liito-orava, joita on kaikkialla pilvin pimein. Edellämainitusta 200 km päässä mökkitontillakin keltaiset papanat haavan juurella.
Suomi on nyt Petola, EU:n jäsen. Yksityisen omistusoikeutta loukkaava systeemi.

Lue lisää

vähentää karhun pelko.Syksyllä vihaisten porojen.Eihän malla kohta ihmisiä tarvita kunhan vain turistien aika kuluisi täällä jotenkin.

Eiköhän ne humalassa saa aikaansa kulumaan ja huvittajat tuodaan tullessaan mukanaan.

Pääsky64 kirjoitti:

vähentää karhun pelko.Syksyllä vihaisten porojen.Eihän malla kohta ihmisiä tarvita kunhan vain turistien aika kuluisi täällä jotenkin.

Eiköhän ne humalassa saa aikaansa kulumaan ja huvittajat tuodaan tullessaan mukanaan.

Lue lisää

Vai kuinka sen asian sanoisin?

Eihän ne vihasia ole.... kirjoitti:

Vai kuinka sen asian sanoisin?

syksyllä kiimaaika toisin kun eräillä.Eihän niitten kanssa pärjäisi ollenkaa.
Toinen vaikka ihminen näyttää hirvaalta ja niitä ei voi päästää vaatimien lähelle.
Eikö ole tuttua.Ihminen menee näyttelemään leuhkimaan toisille heilaansa ja niin ne vie sen.

Pääsky64 kirjoitti:

syksyllä kiimaaika toisin kun eräillä.Eihän niitten kanssa pärjäisi ollenkaa.
Toinen vaikka ihminen näyttää hirvaalta ja niitä ei voi päästää vaatimien lähelle.
Eikö ole tuttua.Ihminen menee näyttelemään leuhkimaan toisille heilaansa ja niin ne vie sen.

Lue lisää

mutta tämä ei ole minun keksimä juttu. Kun Jumala jakoi eläimille kiim-aikoja niin Eeva hyppi vieressä ja hoki, että milloin minä, milloin minä. Jolloin Jumalakin hermostui ja sanoi, että ole vaikka aina, pitääkä paikkansa?

ylikypsa kirjoitti:

mutta tämä ei ole minun keksimä juttu. Kun Jumala jakoi eläimille kiim-aikoja niin Eeva hyppi vieressä ja hoki, että milloin minä, milloin minä. Jolloin Jumalakin hermostui ja sanoi, että ole vaikka aina, pitääkä paikkansa?

Lue lisää

Oliko Aatami kaljalla vai nokosilla silloin, tapansa mukaan?

Mökin pihaan ajoi kerran kaksi nuhruista nuorehkoa miestä kaloja kauppaamaan. Epäluulo heräsi, kun kysyessä, mistä järvestä kalat on pyydetty, mainitsivat 120 km etäällä olevan järven. Pyysin nähdä ja takakontissa oli peräti 1½ kg kärsineitä muikkuja, joita ei viitsinyt ostaa. Sitten kysyivät, asutaanko seuraavalla mökillä. Ilmoitin 400 m:n päässä asuvan poliisipäällikön, jolla on vasikankokoinen koira.
Seurasin heidän menoa. Kääntyivät risteyksessä tulosuuntaansa, eivät halunneetkaan naapuriin. Epäluuloni käynnin tarkoitusperistä vahvistui siinä kirkasvetisen, kalaisan järven rannalla pohtiessa.
Olisi kiintoisaa kuulla vastaavista tapauksista. Ehkä joku on kohdannut mökkivarkaan itse teossa ?

Liisi kirjoitti:

Mökin pihaan ajoi kerran kaksi nuhruista nuorehkoa miestä kaloja kauppaamaan. Epäluulo heräsi, kun kysyessä, mistä järvestä kalat on pyydetty, mainitsivat 120 km etäällä olevan järven. Pyysin nähdä ja takakontissa oli peräti 1½ kg kärsineitä muikkuja, joita ei viitsinyt ostaa. Sitten kysyivät, asutaanko seuraavalla mökillä. Ilmoitin 400 m:n päässä asuvan poliisipäällikön, jolla on vasikankokoinen koira.
Seurasin heidän menoa. Kääntyivät risteyksessä tulosuuntaansa, eivät halunneetkaan naapuriin. Epäluuloni käynnin tarkoitusperistä vahvistui siinä kirkasvetisen, kalaisan järven rannalla pohtiessa.
Olisi kiintoisaa kuulla vastaavista tapauksista. Ehkä joku on kohdannut mökkivarkaan itse teossa ?

Lue lisää

Kylläpäs mökkinne sijaitsevat saloilla ja kätköissä tai sitten naapurin näköpiirissä, kun ei varkaita näy eikä kuulu. Tai sitten hyvän sään ja pimeän aikana olette siellä itse isännöimässä.

on saanut olla rauhassa mökilläni, mutta tammen alun ovat purreet monta kertaa alas.
Muutenkin on huono kasvuinen tällä leveydellä, ja sitten pupu vielä lyhentelee.

Kyllähän sinitiainen jo toukokuussa on poikasensa kasvattanut, mutta eikös ne tee toisenkin poikueen, ainakin talitintit niin tekevät.
Minun mökillä kyllä pesii myös sinitiaisia.

SkillaN kirjoitti:

on saanut olla rauhassa mökilläni, mutta tammen alun ovat purreet monta kertaa alas.
Muutenkin on huono kasvuinen tällä leveydellä, ja sitten pupu vielä lyhentelee.

Kyllähän sinitiainen jo toukokuussa on poikasensa kasvattanut, mutta eikös ne tee toisenkin poikueen, ainakin talitintit niin tekevät.
Minun mökillä kyllä pesii myös sinitiaisia.

Lue lisää

Ei se tammi oikein elämästään täälläkään III-IV vyöhykkeen rajamailla järven rannalla tuulessa tykkää. Tammi on pupun erinomaista herkkua, Jos unohdan spiraalisuojuksen, heti se käy parturoimassa. Vaahterat pääsivät saman suojuksen turvin jo kintunpaksuiseksi. Eivät pupun leuat riitä.
Täytynee sinitiaiselle viedä hetkeksi toukokuussa talipallo, että voi todeta, oleskeleeko se tontilla enää.

aupA kirjoitti:

Ei se tammi oikein elämästään täälläkään III-IV vyöhykkeen rajamailla järven rannalla tuulessa tykkää. Tammi on pupun erinomaista herkkua, Jos unohdan spiraalisuojuksen, heti se käy parturoimassa. Vaahterat pääsivät saman suojuksen turvin jo kintunpaksuiseksi. Eivät pupun leuat riitä.
Täytynee sinitiaiselle viedä hetkeksi toukokuussa talipallo, että voi todeta, oleskeleeko se tontilla enää.

Lue lisää

Oleskeleeko biisami rantapenkassasi ja mitä se puuhaa ? Meillä söi lahdenpohjukan puolella kaikki osmankäämit. Eräänä syksynä poltimme vahingossa risuja sen kulkupaikalla. Biisami meni pois. Nyt muutaman vuoden kuluttua se on tullut takaisin ja kaivautunut suoraan järvestä pajupensaan alle. Sieltä voi kuulla sen elämää.
Syökö biisami koriste- tai hyötykasveja ?

Lähtö "mökille" 08.04.
Ei ole lumitöitä tiedossa!
Eikä myyriä!

Hän oli erittäin pystyvä nainen, jota kaikki hänen firmansa työntekijä kunnioittivat. Hän oli mukava asiakas. Tiesi aina, mitä tahtoo ja hoiti kaikki asiat vauhdilla.

Hän oli antanut pigmentoida huultensa rajat. (En tiedä, miksi sitä nimitetään. Se on kuin tatuointi, mutta häviää vähitellen.)

No, joka tapauksessa. Hän ei käyttänyt meikkiä, ja hän näytti aina siltä, kuin olisi ahminut kourakaupalla lakrtsia, joka sitten oli tarttunut huulten reunoihin.

ii-li kirjoitti:

Hän oli erittäin pystyvä nainen, jota kaikki hänen firmansa työntekijä kunnioittivat. Hän oli mukava asiakas. Tiesi aina, mitä tahtoo ja hoiti kaikki asiat vauhdilla.

Hän oli antanut pigmentoida huultensa rajat. (En tiedä, miksi sitä nimitetään. Se on kuin tatuointi, mutta häviää vähitellen.)

No, joka tapauksessa. Hän ei käyttänyt meikkiä, ja hän näytti aina siltä, kuin olisi ahminut kourakaupalla lakrtsia, joka sitten oli tarttunut huulten reunoihin.

Lue lisää

ettäkö sellainenkin "asiakas"!;)

Muuan lakun mussuttaja kirjoitti:

ettäkö sellainenkin "asiakas"!;)

Lakusta verenpaine nousee. Eräs söi pussillisen yhteen kyytiin ja joutui tarkkailuun. Syytä ei tiedetty, mutta potilas itse muisti normaalista poikkeavan ruokavalionsa.
Siis eipä mussuteta lakritsia, vaan lähdetään mieluummin pilkkimään, sikäli, mikäli...

"Nyt on toivon ja onnen aikaa,"- mökin istutusten ja hankintojen kannalta. Messuja ja näyttelyitä on ympäri Suomen kuten suurmessut kuopio-hallissa kuun lopulla. Siellä kolme eri aluetta samalla lipulla: vapaa-aika ja mökkeily, käsityö, puutarha ja kukka.
Tapahtumien lähellä asuva saa esim. unelmakasviensa kuljetuksen taimistosta messuille. Pitää vaan tehdä tilaus ajoissa. Netistähän näemme, mitä kukin tarjoaa. Iloitsen hyvistä palveluista. Vihdoinkin omenapuu ja luumupuu !

Hemuli kirjoitti:

"Nyt on toivon ja onnen aikaa,"- mökin istutusten ja hankintojen kannalta. Messuja ja näyttelyitä on ympäri Suomen kuten suurmessut kuopio-hallissa kuun lopulla. Siellä kolme eri aluetta samalla lipulla: vapaa-aika ja mökkeily, käsityö, puutarha ja kukka.
Tapahtumien lähellä asuva saa esim. unelmakasviensa kuljetuksen taimistosta messuille. Pitää vaan tehdä tilaus ajoissa. Netistähän näemme, mitä kukin tarjoaa. Iloitsen hyvistä palveluista. Vihdoinkin omenapuu ja luumupuu !

Lue lisää

tulla Kuopijoon, ainakin olis lähellä.
Omenapuuta haaveilen, mutta ehtisikö omenoita vielä syödäkkin,,,
Varmaan nähtävää olisi paljon Kuopion messuilla,pannaan mietintä myssyyn, jos ajankohta sopiva sattuisi.

SkillaN kirjoitti:

tulla Kuopijoon, ainakin olis lähellä.
Omenapuuta haaveilen, mutta ehtisikö omenoita vielä syödäkkin,,,
Varmaan nähtävää olisi paljon Kuopion messuilla,pannaan mietintä myssyyn, jos ajankohta sopiva sattuisi.

Lue lisää

Vanha viisaus sanoo: "Omena päivässä karkottaa lääkärin."
Kyllä pieniä omenia syö enemmänkin. Voi keittää omenasosetta vähemmällä sokerilla, jos säilyttää pienehköissä rasioissa pakasteessa. Siitä sitten teelusikallinen leivälle aamukahvin kera ! Mininautinnot ja kurissa pysyvä vyötärömitta ovat eduksi ihmiselle. Vaikka, vaikka...

Muuten: kuinka monta kilometriä joutuisit ajelemaan Kuopioon ?

Hemuli kirjoitti:

Vanha viisaus sanoo: "Omena päivässä karkottaa lääkärin."
Kyllä pieniä omenia syö enemmänkin. Voi keittää omenasosetta vähemmällä sokerilla, jos säilyttää pienehköissä rasioissa pakasteessa. Siitä sitten teelusikallinen leivälle aamukahvin kera ! Mininautinnot ja kurissa pysyvä vyötärömitta ovat eduksi ihmiselle. Vaikka, vaikka...

Muuten: kuinka monta kilometriä joutuisit ajelemaan Kuopioon ?

Lue lisää

75:den kilometrin paikkeilla ja taitaa koko tie olla valaistu.
Vaikea arvata, eikö?

Niistä omenista, kyllä niitä syötyä tulee, mutta ruokahalu vain kasvaa ja vyötärö mitta samassa suhteessa;))

Minä en osaa omenapuuta kasvattaa, ne laikkaukset ovat taidolla tehtävä, pupu pelasti, ja söi kaikki;))

SkillaN kirjoitti:

75:den kilometrin paikkeilla ja taitaa koko tie olla valaistu.
Vaikea arvata, eikö?

Niistä omenista, kyllä niitä syötyä tulee, mutta ruokahalu vain kasvaa ja vyötärö mitta samassa suhteessa;))

Minä en osaa omenapuuta kasvattaa, ne laikkaukset ovat taidolla tehtävä, pupu pelasti, ja söi kaikki;))

Lue lisää

Onhan niissä sokeria jonkin verran, mutta vettähän ne etupäässä ovat, ja kuitua niissä on runsaasti.

Mahdankohan olla ainoa ihminen maan päällä, joka on ihastunut omenansiemeniin? Kaivan ne aina esiin ja syön erikseen; pettymys on suuri, jos siemeniä ei olekaan tai jos ne ovat vielä vaaleita. - Kaikki tuttavani ihmettelevät himoani omenansiemeniin. Minusta ne ovat hyviä. Minä syön myös viinirypäleiden ja appelssiinien siemenet (en tosin maun, vaan laiskuuteni vuoksi).

Lapsena naapurin lapset pelkäsivät sitä, että he vahingossa nielisivät hedelmien siemeniä. Heitä oli peloteltu sillä, että ne menevät umpisuoleen ja tulee umpisuolen tulehdus. Tai että ne alkaisivat itää vatsassa, ja suusta kasvaisi omenapuu. :D

ii-li kirjoitti:

Onhan niissä sokeria jonkin verran, mutta vettähän ne etupäässä ovat, ja kuitua niissä on runsaasti.

Mahdankohan olla ainoa ihminen maan päällä, joka on ihastunut omenansiemeniin? Kaivan ne aina esiin ja syön erikseen; pettymys on suuri, jos siemeniä ei olekaan tai jos ne ovat vielä vaaleita. - Kaikki tuttavani ihmettelevät himoani omenansiemeniin. Minusta ne ovat hyviä. Minä syön myös viinirypäleiden ja appelssiinien siemenet (en tosin maun, vaan laiskuuteni vuoksi).

Lapsena naapurin lapset pelkäsivät sitä, että he vahingossa nielisivät hedelmien siemeniä. Heitä oli peloteltu sillä, että ne menevät umpisuoleen ja tulee umpisuolen tulehdus. Tai että ne alkaisivat itää vatsassa, ja suusta kasvaisi omenapuu. :D

Lue lisää

Samat sanat niistä omenan siemenistä ! Olen syönyt ne vuosikymmeniä, kunnes "tulin herätykseen" niiden suhteen kolmisen vuotta sitten ja nykyisin kaivan ne pois kuorimaveitsellä. Myyvät talvella omenia, joissa on vihreä home minun silmääni.

Kilpirauhanen myös temppuili, jouduin syömään tyroksiinia. Ei enää, koska tuli haitta, "vauhti kiihtyi" tyroksiinin napsimisesta. Siinä yhteydessä mietin omenansiementen syöntiä. Olkoot minun puolestani, sillä nehän on tarkoitettu omenapuun ensi ravinnoksi. Voivat sisältää jotain juuri minulle sopimatonta.
Korvaan omenansiemenet puolukoilla, joita tiedän menneidenkin polvien mussuttaneen virkistyksekseen. Ja mustikoilla.
Tyrnin marjat ovat siltään myös hyvä makueläymys marja kerrallaan.

aupA kirjoitti:

Samat sanat niistä omenan siemenistä ! Olen syönyt ne vuosikymmeniä, kunnes "tulin herätykseen" niiden suhteen kolmisen vuotta sitten ja nykyisin kaivan ne pois kuorimaveitsellä. Myyvät talvella omenia, joissa on vihreä home minun silmääni.

Kilpirauhanen myös temppuili, jouduin syömään tyroksiinia. Ei enää, koska tuli haitta, "vauhti kiihtyi" tyroksiinin napsimisesta. Siinä yhteydessä mietin omenansiementen syöntiä. Olkoot minun puolestani, sillä nehän on tarkoitettu omenapuun ensi ravinnoksi. Voivat sisältää jotain juuri minulle sopimatonta.
Korvaan omenansiemenet puolukoilla, joita tiedän menneidenkin polvien mussuttaneen virkistyksekseen. Ja mustikoilla.
Tyrnin marjat ovat siltään myös hyvä makueläymys marja kerrallaan.

Lue lisää

syömästä!

kielletty kirjoitti:

syömästä!

Nykyään vallalla olevan muodin mukaan syödään monenlaisia siemeniä: pellavan-, auringonkukan-,seesamin-, unikon-,aniksen-, fenkolin-, kuminan-, jne.
Kuvitellaan niitä hyvinkin terveellisiksi ja unohdetaan ympäristömyrkkyjen kerääntyminen.
Luulo ei ole tiedon väärtti missään asiassa.

aupA kirjoitti:

Samat sanat niistä omenan siemenistä ! Olen syönyt ne vuosikymmeniä, kunnes "tulin herätykseen" niiden suhteen kolmisen vuotta sitten ja nykyisin kaivan ne pois kuorimaveitsellä. Myyvät talvella omenia, joissa on vihreä home minun silmääni.

Kilpirauhanen myös temppuili, jouduin syömään tyroksiinia. Ei enää, koska tuli haitta, "vauhti kiihtyi" tyroksiinin napsimisesta. Siinä yhteydessä mietin omenansiementen syöntiä. Olkoot minun puolestani, sillä nehän on tarkoitettu omenapuun ensi ravinnoksi. Voivat sisältää jotain juuri minulle sopimatonta.
Korvaan omenansiemenet puolukoilla, joita tiedän menneidenkin polvien mussuttaneen virkistyksekseen. Ja mustikoilla.
Tyrnin marjat ovat siltään myös hyvä makueläymys marja kerrallaan.

Lue lisää

...luonnossa. Käsittääkseni se kasvaa rannoilla Pohjanlahden alueella. Marjat kypsyvät ilmeisesti niin myöhään, etten ole enää siihen vuodenaikaan käynyt saarissa. - En ole koskaan syönyt tyrnimarjoja.

Kirjoitit omenien homehtuneista siemenkodista. Se on syy siihen, että en koskaan osta Jonathan-omenoita, koska niiden siemenkota on jostakin syystä aina homeessa. Muutenkin vain harvat ulkomaiset omenat ovat todella maukkaita verrattuina kotimaisiin. Lopetan omenien ostamisen syksyllä sen jälkeen, kun kotimaiset loppuvat. (Harmi vain, että kotimaiset ovat niin paljon kalliimpia kuin ulkomaiset.)

Lapsuuden joulunaikaan kuuluivat pienet, punaiset Kuningatar Ingrid -omenat. Niitä alkoi saada marraskuun lopussa, ja niitä vieläkin ostaisin, mutta niitä ei enää ole. Ne ovat ainoita "oikeita" jouluomenoita. Jotkut jopa ripustivat niitä joulukuuseen. - Ennen kuin Ingridejä olikaan syötiin "talviomenoita". Ne säilyivät pitkälle talveen. Muistan ainankin Åkerö-lajikkeen. Omenat levitettiin ilmavasti vinttihuoneen etukamariin, ja ne säilyivät hyvin tammikuuhun asti, jolloin ne sitten jo loppuivatkin.

Omituinen juttu sinänsä: Kun olin lapsi, niin eivät juurekset tai nämä omenat koskaan pilaantuneet tai mädäntyneet. Siihen aikaan oli kunnon kellarit ja peritty taito säilyttää kasvikset oikein. Jääkaapeista eikä muovipusseista ollut tietoakaan. - Nykyisin yltiöpäiset terveysintoilijat kertovat, että tunnin kuluttua valmistamisesta ruoka on pilaantunut syöntikelvottomaksi. (Olen kuullut tämän TV:stä.)

ii-li kirjoitti:

...luonnossa. Käsittääkseni se kasvaa rannoilla Pohjanlahden alueella. Marjat kypsyvät ilmeisesti niin myöhään, etten ole enää siihen vuodenaikaan käynyt saarissa. - En ole koskaan syönyt tyrnimarjoja.

Kirjoitit omenien homehtuneista siemenkodista. Se on syy siihen, että en koskaan osta Jonathan-omenoita, koska niiden siemenkota on jostakin syystä aina homeessa. Muutenkin vain harvat ulkomaiset omenat ovat todella maukkaita verrattuina kotimaisiin. Lopetan omenien ostamisen syksyllä sen jälkeen, kun kotimaiset loppuvat. (Harmi vain, että kotimaiset ovat niin paljon kalliimpia kuin ulkomaiset.)

Lapsuuden joulunaikaan kuuluivat pienet, punaiset Kuningatar Ingrid -omenat. Niitä alkoi saada marraskuun lopussa, ja niitä vieläkin ostaisin, mutta niitä ei enää ole. Ne ovat ainoita "oikeita" jouluomenoita. Jotkut jopa ripustivat niitä joulukuuseen. - Ennen kuin Ingridejä olikaan syötiin "talviomenoita". Ne säilyivät pitkälle talveen. Muistan ainankin Åkerö-lajikkeen. Omenat levitettiin ilmavasti vinttihuoneen etukamariin, ja ne säilyivät hyvin tammikuuhun asti, jolloin ne sitten jo loppuivatkin.

Omituinen juttu sinänsä: Kun olin lapsi, niin eivät juurekset tai nämä omenat koskaan pilaantuneet tai mädäntyneet. Siihen aikaan oli kunnon kellarit ja peritty taito säilyttää kasvikset oikein. Jääkaapeista eikä muovipusseista ollut tietoakaan. - Nykyisin yltiöpäiset terveysintoilijat kertovat, että tunnin kuluttua valmistamisesta ruoka on pilaantunut syöntikelvottomaksi. (Olen kuullut tämän TV:stä.)

Lue lisää

Minulla on ilo mökkeillä Pohjanlahden rannikolla sellaisessa saaressa, jossa luontaisesti kasvaa tyrnimarjoja.

Ravinteikas tyrnimarja on hyvin hapan sellaisenaan mutta on siitä kiva marja, että se soveltuu makuaineeksi sekä eturuokiin kalan, kanan, porsaan seuraksi että jälkiruokiin, esim. tyrnikermahyytelö. Sitten siitä tehdän marmelaadikaramelleja ja vaikka mitä.

Mehua on saatavissa varmaan jo ympäri Suomea, parasta on lingottu mehu.


Kotimaisista omenista olen kanssasi samaa mieltä, mikään omena maailmassa ole niin aromikas kuin kotimainen.

Viime vuonna kun omenia tuli puihin yli tarpeen, niin pilkoin niitä aika määrän palasiksi ja laitoin muovipussissa pakastimeen. Siitä sitten karistin lautaselle aina sopivan määrän naposteltavaa. Aromi säilyi hyvin pakkasessa.

saara.dma kirjoitti:

Minulla on ilo mökkeillä Pohjanlahden rannikolla sellaisessa saaressa, jossa luontaisesti kasvaa tyrnimarjoja.

Ravinteikas tyrnimarja on hyvin hapan sellaisenaan mutta on siitä kiva marja, että se soveltuu makuaineeksi sekä eturuokiin kalan, kanan, porsaan seuraksi että jälkiruokiin, esim. tyrnikermahyytelö. Sitten siitä tehdän marmelaadikaramelleja ja vaikka mitä.

Mehua on saatavissa varmaan jo ympäri Suomea, parasta on lingottu mehu.


Kotimaisista omenista olen kanssasi samaa mieltä, mikään omena maailmassa ole niin aromikas kuin kotimainen.

Viime vuonna kun omenia tuli puihin yli tarpeen, niin pilkoin niitä aika määrän palasiksi ja laitoin muovipussissa pakastimeen. Siitä sitten karistin lautaselle aina sopivan määrän naposteltavaa. Aromi säilyi hyvin pakkasessa.

Lue lisää

Se oli pilaantunutta. Se maistui aivan kamalalta, eikä sitä voinut mitenkään juoda, ainoastaan sylkeä pois suustaan. - Sain aikamoisen kammon tyrnimehuun, mutta ehkä nyt olisi jo aika kypsä ostaa uudelleen. Olen kuullut, että tyrnimarjat ovat happamia. Se ei minua haittaa, pidän kaikista hapokkaista hedelmistä ja marjoista, ja makeuttahan voi aina lisätä.

Samoin minulle kävi 60-luvulla, kun ensi kertaa ostin jogurttia. Se oli myös pilaantunutta. Siihen aikaan jogurtti oli niin uutta, ettei kaikissa kaupoissa ymmärretty, että se täytyy säilyttää kylmässä. - Sittemmin ostin sitä uudelleen ja tykästyin kovastikin. Silloin 60-luvulla myytiin paljon erilaisia jogurttisortteja, joita ei enää ole ollenkaan. (Esimerkisi pähkinä- ja kahvijogurttia.)

Ja vielä samoin kävi 60-luvulla kiivien kanssa. Sain raakoja kiivejä. Ei niitäkään voinut syödä. Meni ainakin 10 vuotta, ennen kuin ostin kiivejä seuraavan kerran, ja hyviähän ne olivat.

Hemuli kirjoitti:

Vanha viisaus sanoo: "Omena päivässä karkottaa lääkärin."
Kyllä pieniä omenia syö enemmänkin. Voi keittää omenasosetta vähemmällä sokerilla, jos säilyttää pienehköissä rasioissa pakasteessa. Siitä sitten teelusikallinen leivälle aamukahvin kera ! Mininautinnot ja kurissa pysyvä vyötärömitta ovat eduksi ihmiselle. Vaikka, vaikka...

Muuten: kuinka monta kilometriä joutuisit ajelemaan Kuopioon ?

Lue lisää

Joo, omena päivässä pitää tohtorin poissa - ja valkosipuli myös ! Ongelmia ei olisi, jos kaikki muutkin söisivät valkosipulin päivässä.
Ahkerimmat viljelevät mökilläkin valkosipulia.

ii-li kirjoitti:

...luonnossa. Käsittääkseni se kasvaa rannoilla Pohjanlahden alueella. Marjat kypsyvät ilmeisesti niin myöhään, etten ole enää siihen vuodenaikaan käynyt saarissa. - En ole koskaan syönyt tyrnimarjoja.

Kirjoitit omenien homehtuneista siemenkodista. Se on syy siihen, että en koskaan osta Jonathan-omenoita, koska niiden siemenkota on jostakin syystä aina homeessa. Muutenkin vain harvat ulkomaiset omenat ovat todella maukkaita verrattuina kotimaisiin. Lopetan omenien ostamisen syksyllä sen jälkeen, kun kotimaiset loppuvat. (Harmi vain, että kotimaiset ovat niin paljon kalliimpia kuin ulkomaiset.)

Lapsuuden joulunaikaan kuuluivat pienet, punaiset Kuningatar Ingrid -omenat. Niitä alkoi saada marraskuun lopussa, ja niitä vieläkin ostaisin, mutta niitä ei enää ole. Ne ovat ainoita "oikeita" jouluomenoita. Jotkut jopa ripustivat niitä joulukuuseen. - Ennen kuin Ingridejä olikaan syötiin "talviomenoita". Ne säilyivät pitkälle talveen. Muistan ainankin Åkerö-lajikkeen. Omenat levitettiin ilmavasti vinttihuoneen etukamariin, ja ne säilyivät hyvin tammikuuhun asti, jolloin ne sitten jo loppuivatkin.

Omituinen juttu sinänsä: Kun olin lapsi, niin eivät juurekset tai nämä omenat koskaan pilaantuneet tai mädäntyneet. Siihen aikaan oli kunnon kellarit ja peritty taito säilyttää kasvikset oikein. Jääkaapeista eikä muovipusseista ollut tietoakaan. - Nykyisin yltiöpäiset terveysintoilijat kertovat, että tunnin kuluttua valmistamisesta ruoka on pilaantunut syöntikelvottomaksi. (Olen kuullut tämän TV:stä.)

Lue lisää

Etsi käsiisi omenalajike Royal Gala Galaksi, on viimeisen päälle hyvä lajike!

saara.dma kirjoitti:

Minulla on ilo mökkeillä Pohjanlahden rannikolla sellaisessa saaressa, jossa luontaisesti kasvaa tyrnimarjoja.

Ravinteikas tyrnimarja on hyvin hapan sellaisenaan mutta on siitä kiva marja, että se soveltuu makuaineeksi sekä eturuokiin kalan, kanan, porsaan seuraksi että jälkiruokiin, esim. tyrnikermahyytelö. Sitten siitä tehdän marmelaadikaramelleja ja vaikka mitä.

Mehua on saatavissa varmaan jo ympäri Suomea, parasta on lingottu mehu.


Kotimaisista omenista olen kanssasi samaa mieltä, mikään omena maailmassa ole niin aromikas kuin kotimainen.

Viime vuonna kun omenia tuli puihin yli tarpeen, niin pilkoin niitä aika määrän palasiksi ja laitoin muovipussissa pakastimeen. Siitä sitten karistin lautaselle aina sopivan määrän naposteltavaa. Aromi säilyi hyvin pakkasessa.

Lue lisää

kiinnostavat. Millaisia olivat palat, lohkoja vai viipaleita? Pakastitko täysin raakana vai höyrytettynä? Kätevä keino, en ole ennen kuullut.

Omat tyrnin alut, 2 Raisaa, 2 Rudolfia hankin messuilta, toivat jopa kotiin. Mökillä pihan tasauksen vuoksi ne aloittelivat ensin kahdessa paikassa. Jänis söi aluksi toisen Rudolfin. Istutin ne järven vesirajaan, valoon kasvamaan. Siinä viihtyvät, kasvavat, leviävät ja marjovat. Poimiminen on syksyllä jo kylmää touhua, vaikka sato oli vasta 1 litra. Hankalaakin. Onkohan hommaan minkäänlaista poimuria kehitelty ? Nämä kolme tyrnipensasta ovat erään tehtävänsä tehneet, sytyttäneet nuorenparin tyrnikiinnostuksen, He asuvat luontaisen tyrnialueen lähellä, Satakunnan rannikolla.

Ellinserkku kirjoitti:

kiinnostavat. Millaisia olivat palat, lohkoja vai viipaleita? Pakastitko täysin raakana vai höyrytettynä? Kätevä keino, en ole ennen kuullut.

Omat tyrnin alut, 2 Raisaa, 2 Rudolfia hankin messuilta, toivat jopa kotiin. Mökillä pihan tasauksen vuoksi ne aloittelivat ensin kahdessa paikassa. Jänis söi aluksi toisen Rudolfin. Istutin ne järven vesirajaan, valoon kasvamaan. Siinä viihtyvät, kasvavat, leviävät ja marjovat. Poimiminen on syksyllä jo kylmää touhua, vaikka sato oli vasta 1 litra. Hankalaakin. Onkohan hommaan minkäänlaista poimuria kehitelty ? Nämä kolme tyrnipensasta ovat erään tehtävänsä tehneet, sytyttäneet nuorenparin tyrnikiinnostuksen, He asuvat luontaisen tyrnialueen lähellä, Satakunnan rannikolla.

Lue lisää

hyviä, minä teen niistä piirakkaa, jäisenä viipaleiksi leikatut lohkot piirakan päälle ja hyvää tulee.
Piimäpiirakka hyvä pohja.

Tyrniä kasvatetaan täällä savonkin puolessa, ihan myyntiin asti.
Serkullani on pellolla tyrnipensaita ja sieltä kävin keräämässä ja hidasta se kerääminen on.

ii-li kirjoitti:

Se oli pilaantunutta. Se maistui aivan kamalalta, eikä sitä voinut mitenkään juoda, ainoastaan sylkeä pois suustaan. - Sain aikamoisen kammon tyrnimehuun, mutta ehkä nyt olisi jo aika kypsä ostaa uudelleen. Olen kuullut, että tyrnimarjat ovat happamia. Se ei minua haittaa, pidän kaikista hapokkaista hedelmistä ja marjoista, ja makeuttahan voi aina lisätä.

Samoin minulle kävi 60-luvulla, kun ensi kertaa ostin jogurttia. Se oli myös pilaantunutta. Siihen aikaan jogurtti oli niin uutta, ettei kaikissa kaupoissa ymmärretty, että se täytyy säilyttää kylmässä. - Sittemmin ostin sitä uudelleen ja tykästyin kovastikin. Silloin 60-luvulla myytiin paljon erilaisia jogurttisortteja, joita ei enää ole ollenkaan. (Esimerkisi pähkinä- ja kahvijogurttia.)

Ja vielä samoin kävi 60-luvulla kiivien kanssa. Sain raakoja kiivejä. Ei niitäkään voinut syödä. Meni ainakin 10 vuotta, ennen kuin ostin kiivejä seuraavan kerran, ja hyviähän ne olivat.

Lue lisää

Olen varonut savustettuja silakkapihvejä ja melkein muitakin savukalatuotteita niiden kitkerän karvaan savuaineen vuoksi. Jälleen erehdyin savusilakkapihveihin hienon etiketin ja gourmet-sanan vuoksi. Taas sama katkera kalkki suussa. Ihmettelen, eikö tuotteen tekijöillä ole vastuuta mausta. Tuollainen savu on takuulla myrkyllistäkin.

Minusta on tullut loimumenetelmän kannattaja, koska silloin ruokailija välttyy rasvalta ja katkeralta savun maulta.

SkillaN kirjoitti:

hyviä, minä teen niistä piirakkaa, jäisenä viipaleiksi leikatut lohkot piirakan päälle ja hyvää tulee.
Piimäpiirakka hyvä pohja.

Tyrniä kasvatetaan täällä savonkin puolessa, ihan myyntiin asti.
Serkullani on pellolla tyrnipensaita ja sieltä kävin keräämässä ja hidasta se kerääminen on.

Lue lisää

Jostain olen lukenut, että tyrnin poimintaan on keksitty jonkinlainen puristin, jolla oksanhaarukassa olevat marjat puristetaan tyhjäksi oksaa vahingoittamatta.
Olenko lukenut oikein?

Anonymius kirjoitti:

Etsi käsiisi omenalajike Royal Gala Galaksi, on viimeisen päälle hyvä lajike!

...aina joskus. Se muistuttaa vähän Ingridiä.

ii-li kirjoitti:

Se oli pilaantunutta. Se maistui aivan kamalalta, eikä sitä voinut mitenkään juoda, ainoastaan sylkeä pois suustaan. - Sain aikamoisen kammon tyrnimehuun, mutta ehkä nyt olisi jo aika kypsä ostaa uudelleen. Olen kuullut, että tyrnimarjat ovat happamia. Se ei minua haittaa, pidän kaikista hapokkaista hedelmistä ja marjoista, ja makeuttahan voi aina lisätä.

Samoin minulle kävi 60-luvulla, kun ensi kertaa ostin jogurttia. Se oli myös pilaantunutta. Siihen aikaan jogurtti oli niin uutta, ettei kaikissa kaupoissa ymmärretty, että se täytyy säilyttää kylmässä. - Sittemmin ostin sitä uudelleen ja tykästyin kovastikin. Silloin 60-luvulla myytiin paljon erilaisia jogurttisortteja, joita ei enää ole ollenkaan. (Esimerkisi pähkinä- ja kahvijogurttia.)

Ja vielä samoin kävi 60-luvulla kiivien kanssa. Sain raakoja kiivejä. Ei niitäkään voinut syödä. Meni ainakin 10 vuotta, ennen kuin ostin kiivejä seuraavan kerran, ja hyviähän ne olivat.

Lue lisää

tyrnimehua, joka mieheni mielestä maistui pilaantuneelle ja pahalle. Veimme pullon takaisin, mutta siellä väitettiin sen olevan o.k., evätkä uuteen vaihtaneet.
Mies vierasti happamia mehuja muutenkin, toisin kuin minä, joka pidän puolukoista, jopa karpaloistakin. Greipit sen sijään olivat hänellekin mieleen, koska oli oppinut niitä aamiaisella Lontoossa asuessaan syömään. Me söimme ne halkaistuna, lusikalla, koska ne ovat niin mehukkaita.

*Satu kirjoitti:

tyrnimehua, joka mieheni mielestä maistui pilaantuneelle ja pahalle. Veimme pullon takaisin, mutta siellä väitettiin sen olevan o.k., evätkä uuteen vaihtaneet.
Mies vierasti happamia mehuja muutenkin, toisin kuin minä, joka pidän puolukoista, jopa karpaloistakin. Greipit sen sijään olivat hänellekin mieleen, koska oli oppinut niitä aamiaisella Lontoossa asuessaan syömään. Me söimme ne halkaistuna, lusikalla, koska ne ovat niin mehukkaita.

Lue lisää

Minä, hömö, ostin sitä kulmaupasta, entisestä Elannosta. Olisi järjen pitänyt sanoa, ettei pidä ostaa. Se oli ainoa purkki (säilykepurkki), joka oli piilossa. Ollut hyllyllä varmaan vuosikausia. - Se ei ollut hapanta, vaan jotakin sanoinkuvaamatonta.

Itse pidä kaikesta happamasta. Syön greipit samoin kuin sinä, halkaistuna. Minusta greipit ovat makeita. - Olen nähnyt nuorien ihmisten kuorivan greipit kuten appelssiinit. Se on aikamoista klottaamista, koska kalvot ovat kuitenkin karvaita ja vain hedelmäliha hyvää.

Uusi tuttavuus bataatti osoittautui hyväksi. Käytin sitä kesäkeittoon ja joulun ajan pakastelöydön, lanttusoseen jatkoksi lanttulaatikkoon.
Bataatin kovuus pani minut jouduttamaan kypsymistä mikrossa, mutta hups vaan se kypsyikin nopeasti.
Väri on kaunis keltaisen punertava. Sitähän voisi käyttää mihin vaan. Maku on lanttua miedompi, hieman vain makea, mutta ei liiaksi.

Bataatti vaatii trooppisen ilmanalan kasvaakseen, kostean ja lämpimän. Ei toivoakaan, että mökkiolosuhteissa kasvaisi, vaikka tekisi millaisen lämpölavan hyvänsä jo kylmien aikana. Hinta on sen verran korkea, että tyydytään vaan kotimaiseen kesäkurpitsaan !

Halkeileminen lakkaa, kun sipaiset muutaman kerran Lansinoh-voidetta, tuubi 10 g, hinta edullinen, vedetön lanoliini.

Aitta on niiden käytössä. Ei siellä voi kukaan nukua, kun ne lehtävät siellä iltayöstä.
Lentäviä hiiriä!
Myyrät pihalla.

Ah, ihana mökkielämä.
Onneksi eivät lehmät lennä, sanoi entinenkin torilla kulkija.

mirjamarja ek kirjoitti:

Aitta on niiden käytössä. Ei siellä voi kukaan nukua, kun ne lehtävät siellä iltayöstä.
Lentäviä hiiriä!
Myyrät pihalla.

Ah, ihana mökkielämä.
Onneksi eivät lehmät lennä, sanoi entinenkin torilla kulkija.

Lue lisää

päässyt tarkistamaan, kun ei uskalla jäälle mennä ja mökki on saaressa. Ei siellä koskaan ole mitään pahaa tehty tähän mennessä.

lentäviä hiiriä naapurin kissakaan ! Voi harmi. Kärpäspaperi olisi kyllä hyvä. Siihen tarttuisi kiinni lepakkokin kuin täi tervaan. Joko olet kokeillut ?

ylikypsa kirjoitti:

päässyt tarkistamaan, kun ei uskalla jäälle mennä ja mökki on saaressa. Ei siellä koskaan ole mitään pahaa tehty tähän mennessä.

Seuraile ulkorakennuksissa, onko jossain kohden kasapäänä hiiren papanoiksi luulemaasi. Siirrä katseesi kattoparruun. Sieltä sinua katsella killistelee lepakko, joka päivät nukkuu hämässä roikkuen ja papanoiden. Jollei rakennusta ole tehty hyvin tiiviiksi, on mahdoton välttyä tältä inhottavalta hyyryläiseltä. Lähtevät lentoon vasta puolen yön tietämissä, syyspimeillä jo aikaisemmin. Kukaan ei taida tietää, missä ne talvensa viettävät horrostaen.

Haisuli kirjoitti:

Seuraile ulkorakennuksissa, onko jossain kohden kasapäänä hiiren papanoiksi luulemaasi. Siirrä katseesi kattoparruun. Sieltä sinua katsella killistelee lepakko, joka päivät nukkuu hämässä roikkuen ja papanoiden. Jollei rakennusta ole tehty hyvin tiiviiksi, on mahdoton välttyä tältä inhottavalta hyyryläiseltä. Lähtevät lentoon vasta puolen yön tietämissä, syyspimeillä jo aikaisemmin. Kukaan ei taida tietää, missä ne talvensa viettävät horrostaen.

Lue lisää

rakennuksissa, mutta lepakoita on, niitä on pojan lasten kanssa yritetty saada kiinni, lapsena oppimillani konsteilla. ensin tulitikkua kihnutetaan kannen ja reunan välissä ja houkutellaan lepakot paikalle, sitten valkoinen liina ongenvapaan ja sillä heilutetaan, niin se iskee siihen kiinni.

ylikypsa kirjoitti:

rakennuksissa, mutta lepakoita on, niitä on pojan lasten kanssa yritetty saada kiinni, lapsena oppimillani konsteilla. ensin tulitikkua kihnutetaan kannen ja reunan välissä ja houkutellaan lepakot paikalle, sitten valkoinen liina ongenvapaan ja sillä heilutetaan, niin se iskee siihen kiinni.

Lue lisää

Saareesi ovat saapuneet sivistyneet lepakot, asuvat luolissa, onkaloissa eivätkä sotke rakennuksissa.

ylikypsa kirjoitti:

rakennuksissa, mutta lepakoita on, niitä on pojan lasten kanssa yritetty saada kiinni, lapsena oppimillani konsteilla. ensin tulitikkua kihnutetaan kannen ja reunan välissä ja houkutellaan lepakot paikalle, sitten valkoinen liina ongenvapaan ja sillä heilutetaan, niin se iskee siihen kiinni.

Lue lisää

...siten, että otettiin pitkä ongenvapa tai muu notkea keppi. Sitä viuhutettiin nopeasti ilmassa, jotta syntyi vinkuva ääni. Keppi nojasi maahan, mutta sen huippu aiheutti äänen. Ääni jotenkin sekoitti lepakoiden suunnistuskyvyn, ja ne lensivät kohti ääntä.

Isäni kielsi minua enää tekemästä sitä, koska lepakot voivat loukkaantua osuessaan kepin huippuun. Meillä lepakoista ei ollut mitään vaivaa. Ne varmaankin elelivät puuvajan orsilla tai muussa muille tuntemattomassa paikassa. Paljon niitä kumminkin lenteli pihalla syysiltaisin.

Isäni oli kovin luontoa rakastava ihminen. Hän ei esimerkiksi antanut tappaa kyykäärmeitä kesämökillä, vaan kantoi ne lapiolla kauas metsään.

Eräänä vuonna mökin vintille oli ilmestynyt aivan valtavan suuri ampiaispesä sisäänkäynnin aukkoon. Se oli pakko hävittää. Hävittäminen jäi minun tehtäväkseni. Ruiskutin pesään Raidia. Sitten irroitin sen sisäänkäynnin yläparrusta ongenvavalla ja sain sen putoamaan maahan. Pakenin sisään. Arvelin, että ampiaiset hyökkäisivät kimppuuni. - Kun menin katsomaan rikkoutunutta pesää, niin kaikki ampiaiset kiehnäsivät vain pesän ympärillä, sain olla itse aivan rauhassa. Otin lapion, ja vein pesän metsään. Ilmeisesti kuningatar oli yhä siellä ja hengissä, koska ampiaiset eivät välittäneet mistään muusta.

ii-li kirjoitti:

...siten, että otettiin pitkä ongenvapa tai muu notkea keppi. Sitä viuhutettiin nopeasti ilmassa, jotta syntyi vinkuva ääni. Keppi nojasi maahan, mutta sen huippu aiheutti äänen. Ääni jotenkin sekoitti lepakoiden suunnistuskyvyn, ja ne lensivät kohti ääntä.

Isäni kielsi minua enää tekemästä sitä, koska lepakot voivat loukkaantua osuessaan kepin huippuun. Meillä lepakoista ei ollut mitään vaivaa. Ne varmaankin elelivät puuvajan orsilla tai muussa muille tuntemattomassa paikassa. Paljon niitä kumminkin lenteli pihalla syysiltaisin.

Isäni oli kovin luontoa rakastava ihminen. Hän ei esimerkiksi antanut tappaa kyykäärmeitä kesämökillä, vaan kantoi ne lapiolla kauas metsään.

Eräänä vuonna mökin vintille oli ilmestynyt aivan valtavan suuri ampiaispesä sisäänkäynnin aukkoon. Se oli pakko hävittää. Hävittäminen jäi minun tehtäväkseni. Ruiskutin pesään Raidia. Sitten irroitin sen sisäänkäynnin yläparrusta ongenvavalla ja sain sen putoamaan maahan. Pakenin sisään. Arvelin, että ampiaiset hyökkäisivät kimppuuni. - Kun menin katsomaan rikkoutunutta pesää, niin kaikki ampiaiset kiehnäsivät vain pesän ympärillä, sain olla itse aivan rauhassa. Otin lapion, ja vein pesän metsään. Ilmeisesti kuningatar oli yhä siellä ja hengissä, koska ampiaiset eivät välittäneet mistään muusta.

Lue lisää

Samat jännät huvit olivat meilläkin. Tikun kihnuttamisella ei osattu lepakoita kutsua. Kokeilin heti ja siitä tuleekin vänkä ääni.

ynnä muuta, on hauska seurata kuinka ne opettavat poikasiaan. Ne pitää sulkeisia kuten armeijassa. emo komentaa ja silloin mennään juosten pitkin vedebpintaa suuntaan jos toiseen, välillä kiipeävät emonsa selkään ja meteli on kova. Kyllä kiikari on todella mäkillä tarpeen. Saukko ja villiminkki ovat myös aaren asukkaita, niitä vain on vaikea nähdä. Samoin sorsa kun sukeltaa, niin sitä ei tiedä missä suunnassa se nousee pintaan.
On meillä oma orkku ja mökkilintu, eli lokki, ne tunnistaa kyllä toisten joukosta. Lähtisi vaan jäät, että pääsisi mökille.

ylikypsa kirjoitti:

ynnä muuta, on hauska seurata kuinka ne opettavat poikasiaan. Ne pitää sulkeisia kuten armeijassa. emo komentaa ja silloin mennään juosten pitkin vedebpintaa suuntaan jos toiseen, välillä kiipeävät emonsa selkään ja meteli on kova. Kyllä kiikari on todella mäkillä tarpeen. Saukko ja villiminkki ovat myös aaren asukkaita, niitä vain on vaikea nähdä. Samoin sorsa kun sukeltaa, niin sitä ei tiedä missä suunnassa se nousee pintaan.
On meillä oma orkku ja mökkilintu, eli lokki, ne tunnistaa kyllä toisten joukosta. Lähtisi vaan jäät, että pääsisi mökille.

Lue lisää

silkkiuikun nakutukset ja ruma karjuminen - on se meininkiä keskellä avovettä silmiemme edessä. Poikaset saavat hyvän opin. Välillä lepäävät emon selässä. Joka kesä uskollisesti saapuvat. Loppukesällä uikun komeasta päästä töyhdöt häviävät ja myös punaruskea väri.
Koskelot uivat kymmenien joukkueena pitkin rantaviivaa. Ne myös toimivat järjestäytyneesti kalastaessaan. Kiikarilla töitä.

aupA kirjoitti:

silkkiuikun nakutukset ja ruma karjuminen - on se meininkiä keskellä avovettä silmiemme edessä. Poikaset saavat hyvän opin. Välillä lepäävät emon selässä. Joka kesä uskollisesti saapuvat. Loppukesällä uikun komeasta päästä töyhdöt häviävät ja myös punaruskea väri.
Koskelot uivat kymmenien joukkueena pitkin rantaviivaa. Ne myös toimivat järjestäytyneesti kalastaessaan. Kiikarilla töitä.

Lue lisää

on pienen puron suulla ja se avautuu ennen suurta lahtea.
Siihen tulevat vesilinnut kosiomenoja suorittamaan.
Telkän soidinmenot on hauskoja, siinä niskaa nakellaan ja pörhistellään, sukelletaan toistensa perään.
Voi sitä kilpa lentoa veden päällä, kun kaksi urosta yrittää vallata reviirit.

Samaa ajelua on sorsien ja koskeloiden kanssa, kunnes pari löytyy, sitten rauhassa ruokaillaan ja vihdoin hävitään pesän teko puuhiin.
Joutsenparikin tulee siihen puron sulaan ruokailemaan ja on mielenkiintoista niiden lentoon lähtö.
"Kiitorataa" tarvitaan pitkälti ennnekuin lentoon päästään.

Kyllä keväällä on mökin lähistöllä selvästi huomattavaa parien etsimistä ja löytämistä, jälkipolvi pyritään turvaamaan,joka lajilla.

SkillaN kirjoitti:

on pienen puron suulla ja se avautuu ennen suurta lahtea.
Siihen tulevat vesilinnut kosiomenoja suorittamaan.
Telkän soidinmenot on hauskoja, siinä niskaa nakellaan ja pörhistellään, sukelletaan toistensa perään.
Voi sitä kilpa lentoa veden päällä, kun kaksi urosta yrittää vallata reviirit.

Samaa ajelua on sorsien ja koskeloiden kanssa, kunnes pari löytyy, sitten rauhassa ruokaillaan ja vihdoin hävitään pesän teko puuhiin.
Joutsenparikin tulee siihen puron sulaan ruokailemaan ja on mielenkiintoista niiden lentoon lähtö.
"Kiitorataa" tarvitaan pitkälti ennnekuin lentoon päästään.

Kyllä keväällä on mökin lähistöllä selvästi huomattavaa parien etsimistä ja löytämistä, jälkipolvi pyritään turvaamaan,joka lajilla.

Lue lisää

Sinähän saat jo pian terveellistä syötävää katiskan täydeltä, kun panet pyydyksen noin otolliseen paikkaan. Minä haaveilen vuosi vuodelta niin isoista saaliista, että voisi jauhaa kalapalleroihin tai -pihveihin asti.
Meidän mökkitontin yhdellä kulmalla on telkän pönttö. Siellä tyrnipensaiden lähellä sillä on hautomarauha. Kauan könöttääkin pöntössä, mutta pudottaa pojat järveen heti niiden kuoriuduttua.