Tätä palstaa kun lukee niin huomaa että meitä on sittenkin melko paljon, joilla on poikuus säilynyt hyvinkin myöhäiselle iälle. Jokainenhan itse kuvittelee, että on suurinpiirtein ainoa ikäisensä jolla on poikuus säilynyt. Kuinkahan vanhoja sitä onkaan joilla on poikuus säilynyt? No, turha kysymys sillä varmasti on paljon miehiä, joilla koko elämä menee ohitse ilman ensimmäistäkään seksikontaktia. Jos tietäisimme kuinka paljon heitä mahtaa ollakaan niin varmasti yllättyisimme. Kuitenkin, me emme tiedä ja hyvä niin sillä vaikea kuvitella vielä suurempaa yksityisasiaa. Kukaan ei ole tilivelvollinen seksikumppaneidensa määrästä yhtään kenellekään. Jos asiasta ei halua puhua niin siitä ei tarvitse puhua.
Itse olen 26v ja poikuus on menettämättä. Nyt jo tiedän että se jääkin menettämättä sillä huorat eivät kiinnosta ja vapaaehtoisesti en naisilta saa.
Minullakin on ollut pitkä prosessi takanapäin, että olen tullut nykyiseen tyyneen elämänvaiheeseen. 2-3v sitten olin asian vuoksi aivan hajalla. Kävi jopa ne kuuluisat kiikkuunvetämisajatukset mielessä. Kuitenkin, pikkuhiljaa tilanne alkoi helpottamaan ja asia on jotenkin siirtynyt taka-alalle. Nykyisin se on kohdallani ajatusmaailmassani melkeinpä luonnonlaki että minun elämääni ei seksi kuulu. Itse olisin tietenkin halunnut toisin mutta korkeammat tahot ovat vissiin päättäneet, että minä jään ilman.
No, nykymenolla jäänkin eikä enää oikeastaan edes haittaa. Käyn säännöllisesti baareissa mutta en ikinä edes yritä alkaa mitään jutuntynkää iskemään tyttöjen kanssa. Minusta ei moiseen ole. Tietysti kaikki sanoo jotakin, että ota itseäsi niskasta kiinni ym mutta ei se ole niin helppoa. Minä olen hyväksynyt kohdalleni ajatuksen, että minä jään kokonaan ilman joten jos minä itse sen hyväksyn niin asia on sitten sillä selvä.
Haluaisin kuitenkin kysyä, että onko täällä vielä vanhempia joilta on jäänyt seksin ilot elämässä kokonaan väliin ja miten te olette pärjänneet. Onko asia teidänkin kohdaltanne hautautunut vai piinaako yhä edelleen?
Itse olen 26v ja poikuus on menettämättä. Nyt jo tiedän että se jääkin menettämättä sillä huorat eivät kiinnosta ja vapaaehtoisesti en naisilta saa.
Minullakin on ollut pitkä prosessi takanapäin, että olen tullut nykyiseen tyyneen elämänvaiheeseen. 2-3v sitten olin asian vuoksi aivan hajalla. Kävi jopa ne kuuluisat kiikkuunvetämisajatukset mielessä. Kuitenkin, pikkuhiljaa tilanne alkoi helpottamaan ja asia on jotenkin siirtynyt taka-alalle. Nykyisin se on kohdallani ajatusmaailmassani melkeinpä luonnonlaki että minun elämääni ei seksi kuulu. Itse olisin tietenkin halunnut toisin mutta korkeammat tahot ovat vissiin päättäneet, että minä jään ilman.
No, nykymenolla jäänkin eikä enää oikeastaan edes haittaa. Käyn säännöllisesti baareissa mutta en ikinä edes yritä alkaa mitään jutuntynkää iskemään tyttöjen kanssa. Minusta ei moiseen ole. Tietysti kaikki sanoo jotakin, että ota itseäsi niskasta kiinni ym mutta ei se ole niin helppoa. Minä olen hyväksynyt kohdalleni ajatuksen, että minä jään kokonaan ilman joten jos minä itse sen hyväksyn niin asia on sitten sillä selvä.
Haluaisin kuitenkin kysyä, että onko täällä vielä vanhempia joilta on jäänyt seksin ilot elämässä kokonaan väliin ja miten te olette pärjänneet. Onko asia teidänkin kohdaltanne hautautunut vai piinaako yhä edelleen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ihailtavaa, että voit olla nuin sinut itsesi ja asiasi kanssa! toivoisin itselleni samaa omieni kanssa. sulle antaisin mielummin kuin monille muille! (esim. tuolle edellä kommentoineelle en...)
ehkä se aika koittaa sullekki kun nyt olet hyväksynyt tuon. onnea sinulle ja pidä tuo mieli! wau!
Mitä ihmeen wauta on siinä että on niin uuvelo ettei kykene parantamaan ujouttaan, ei etsi syitä yksinäisyyteensä ja seksittömyyteensä, on luovuttanut? Mitä wauta on tuollaisessa luovuttamisessa?
15 vuoden päästä....
Ymmärrän yskän.. Itse menetin poikuuteni juuri 26-vuotiaana. Ei sitä mielestäni pysty sanomaan että pelit olisi niin sanotusti pelattu, vaikka olisikin poikuus tallella 26-vuotiaana. Aina tulee uusia kontakteja ja tuttavuuksia pakostikin.. Ihan hyvin voi löytää kumppanin missä iässä vaan..
Mitä vanhempana sen menettää niin sen nolompaa se on kun kumppani sen huomaa. Siinähän alat pökkimään kolmikymppisenä jotain toista ja se huomaa ettei ole edes tissejä ennen nähnyt... Juu eka kerta jäi itsellä viimeiseksi =)
Tottakai se kiinnostaisi, mutta ei tässä enää pysty edes ajattelemaan, että voisi joskus elää naisen kanssa. En vaan osaisi enää
sitä varten kannattaa kertoa seksikumppanille jos on neitsyt. kyllä hän ymmärtää, jokaisella se eka kerta on ollut joskus.
ei siinä oo mitään noloa.
Hienoa.
Miten kaikki tuntuvat löytävän tuon keinon mielenrauhan saavuttamiseen? Itselläni ahdistus kasvaa miltei päivittäin ja joka kevät on edellistä pahempi. Lääkitys on nostettu alunperin 20 milligrammasta 60 milligrammaan ja ei oikeastaan tunnu mitään eroa. Nykyään alkoholin nauttiminen ja baarissa käynti aiheuttaa yhä kovempaa ahdistusta. Prostitutioitu jollain tavoin kiehtoo, mutta pelottaa toisaalta yhtä pahasti. Tietysti minulla on nyt taustalla yksi kokemus, joka tietenkin oli omalla tavallaan niin traumaattinen että se vain lisää ahdistusta. Monta kertaa ajatellut, jos jotenkin voisi auttaa muita ettei kenellekään kävisi näin. Mutta tämäkin tie on vain kertoa omaa tarinaansa toisille samantapaisissa tilanteissa oleville. Toivotan kaikille voimia tätä kevättä varten.
hui kosketit minua.. toivon todella sinulle parempia aikoja. itsekin olen ollut ahdistunut ja masentunut ja olen yhä. katoin kuvas ja ihmettelin miten tuommonen uros on vielä markkinoilla...;) ihana.. laiha lohtu mutta aina huonojen aikojen perässä tulee jotain hyvää ja kaunista. vaikka kuinka tuntuu siltä ja pyristelee vastaan niin pakko sen on tulla. ite olen alkanu huomaamaan tämän vaikka se kuulostaa niin tympeältä kuin vain voi olla. kunhan et vain anna periksi ja annat sen onnen tulla kun on tullakseen. itselläni kävi jossain vaiheessa niin että olin niin syvällä pimeässä etten jollain tavalla halunnut antaa hyvän tulla, koska pelkäsin ettei se kestä tai olekkaan mitään. väärin! no , jaksamisia sinulle my dear. älä anna periksi
Olet sairas. Normaalilla ihmisellä on jonkinlainen seksielämä ja kyky saada seurustelukumppani ja seurustella. Et ole koskaan ollut suhteessa? Miksi et? Oletko miettinyt miksi olet niin ujo tai jotain että et kykene lähestymään naisia? Ala nettisuhteeseen vaikka noin aluksi. Sovi treffit kun ensin olette tutustuneet netissä. Siten saat itseluottamusta ja rohkeutes kasvaa.
No, onpa sinulla otsaa alkaa haukkumaan muita sairaiksi näkemättä ja tuntematta henkilökohtaisesti. Pelkän tekstin perusteella laadit moisen analyysin!? Kukahan tässä sairas mahtaa olla.
Itse sanoin jo että omalta kannaltani asia on loppuunkäsitelty eikä todellakaan ole aikomustakaan ryhtyä mihinkään nettisuhteeseen. Ikäänkuin se olisi edes mahdollista.
Sitä paitsi, mikäli minä oikeasti olen sairas, niin eikös sitä suuremmalla syyllä olisi kaikkien kannalta parempi että minä pysyttelen naisista mahdollisimman kaukana.
Jestas että jeesusteleva tekstisi pisti vihaksi!
Vittu että sinä oot kuupa äijä!!!
No, kuupa tai ei niin eikös asia olekin harvinaisen selvä, että nykytilanne on kaikille paras?
Ai ettet saa ikinä persettä?
No miten niin ei oo mahdollista alkaa nettisuhteeseen? Hoh hoijaa...no ei kyllä tosiaan kuulu mulle.
Enkä tosiaan jeesustele. Kyllä se vaan niin on että edes jonkunlainen seksielämä aikuisena ja kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen on mielenterveydelle välttämätöntä...kauheaa tuollainen ettei ikään kuin sallita itselleen elämää, ei suhteita, ei seksiä. Pelottaahan se vieraalle maalle astuminen mutta pakko mikä pakko joskus ottaa riski ja pistää pää pensaaseen. Sitten tietää ainakin mistä jää paitsi jos meinaa sen jälkeen alkaa viettää seksitöntä elämää. Mut mistä sitä tietää mistä luopuu jos ei oo kokenut yhtää mitään?
Ei tosiaankaan kuulu sinulle kuten ei sinunkaan asiat kuulu minulle. Tällaisille anonyymeille palstoille on kuitenkin mukava kirjoitella sillä täällä kukaan ei tiedä kuka kukin on. En minä tästä tilanteestani normaalielämässä puhu enkä pukahda yhtään kenellekään sillä asia ei muille kuulu.
Siinä saatat tosiaan olla oikeassa, että kenties minä sitten olen jollain lailla sairas kun en pysty millään tavalla luomaan mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Silti, sitä suuremmalla syyllä, siinä tapauksessa nimenomaan lienee kaikkien kannalta se paras vaihtoehto, että minä tosiaankin pysyttelen hyvin pitkän välimatkan päässä kaikista naisista. Ei todellakaan puhettakaan mistään nettisuhteista. Olen määrännyt itse itselleni lähestymiskiellon.
Ihan tamppooni sinä oot..
joku talidomi, joka ei osaa kirjoittaa kuin yhden lauseen kerralla. Mikäli olisit tässä vierelläni ja tietäisin että se olet sinä niin potkisin sinulta hampaat kitalaen puolelle ja katkaisisin sinulta kaikki sormet.
Ei tuo kovin tervettä kuvaa sinusta anna.. hinaaja..
HOMO
Elämässä on muutakin kun seksiä.
Itsellä meni neitsyys kun olin 31 ja kumppani oli 30 ja häneltä meni samalla kertaa poikuus. Ei ole kaduttanut, ettei aikaisemmin aloiteltu seksielämää, vaan pikemminkin olen tosi tyytyväinen. Mitä sitä suotta kiirehtii, jollei sitä oikeaa osu heti kohdalle.
Eipä tuo neitsyyden/poikuuden menetys nyt mitään ikuista onnea kuitenkaan tuo, vaikka mukavaa onkin käpertyä oman kullan kainaloon. Tärkeintä muutenkin on läheisyys, ei seksi sinänsä.