Mieheni 10 vuotiaalla pojalla on ADHD. Poika asuu pääsääntöisesti äidin äidin miehen heidän muiden lasten kanssa. Erittäin hyvä lähiperhe.
Mieheni on välimatkasyistä nähnyt poikaa viimeisten vuosien ajan vain kerran 4-5 kk:n välein. Nyt tilanne on muuttumassa ja tapaamiset tulevat lisääntymään siihen 2 kertaa/kk. Ongelma on tämä: mieheni on kyvytön käsittelemään poikaansa. Hän ei pidä kiinni sopimistamme rajoista ja antaa pojalle periksi kaiken. Poika on pitelemätön kotonamme, eikä hänelle (tietenkään) mikään mene perille.
Tämä on yleinen ongelma ero-/ uusioperheissä muutenkin, mutta pojan ADHD tuntuu asettavan erityisvaatimuksia tilanteeseen. En tiedä kuinka voisin enemmän auttaa? Keskustelen asiasta mieheni kanssa; olen ottanut roolin, jossa pidän yhtä hänen päätöstensä kanssa, mutta en liiemmin sekaannu itse tilanteisiin. En todellakaan halua olla se paha äitipuoli, joka hoitaa kaikki sääntöhommelit samalla kun lapsen isä vetäytyy "ikävästä" kasvatusvastuusta.
Mieheni on välimatkasyistä nähnyt poikaa viimeisten vuosien ajan vain kerran 4-5 kk:n välein. Nyt tilanne on muuttumassa ja tapaamiset tulevat lisääntymään siihen 2 kertaa/kk. Ongelma on tämä: mieheni on kyvytön käsittelemään poikaansa. Hän ei pidä kiinni sopimistamme rajoista ja antaa pojalle periksi kaiken. Poika on pitelemätön kotonamme, eikä hänelle (tietenkään) mikään mene perille.
Tämä on yleinen ongelma ero-/ uusioperheissä muutenkin, mutta pojan ADHD tuntuu asettavan erityisvaatimuksia tilanteeseen. En tiedä kuinka voisin enemmän auttaa? Keskustelen asiasta mieheni kanssa; olen ottanut roolin, jossa pidän yhtä hänen päätöstensä kanssa, mutta en liiemmin sekaannu itse tilanteisiin. En todellakaan halua olla se paha äitipuoli, joka hoitaa kaikki sääntöhommelit samalla kun lapsen isä vetäytyy "ikävästä" kasvatusvastuusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lapsi koettelee vanhempien kärsivällisyyttä todella paljon, saati sitten "puolikkaiden". Paljon se vaatii asioihin perehtymistä ja erityisesti sen muistamista, että lapsi ei ole ihan niin kuin muut lapset. Neuvoja minulla ei sen paremmin sinulle ole, kirjoittelin vaan tähän ajatuksiani. Mutta se voisi olla ehkä tilanteessanne kaikille parasta, että säännöt olisivat samat sekä teillä että äidin luona. Joten keskustelkaa myös äidin kanssa. t.uusperheen äiti
Vierailut ovat olleet hyvin hankalia tähän asti. Nyt kun ne tulevat lisääntymään, koen että asiaan pitää puuttua enemmän. Emme voi jatkaa nykyisellä linjalla! Pelkään perheeni puolesta, koska tämä on lähes ainut asia, joka aiheuttaa mieheni ja minun välille negaatioita ja kitkaa. Itselläni olisi kovasti halua toimia enemmän lapsen kanssa, mutta näissä olosuhteissa en henkisesti pysty. Kysymys onkin ehkä enemmän se, miten saan mieheni kuuntelemaan minua enemmän ja toteuttamaan sopimiamme asioita käytännössä?
...Tämä taitaakin olla parisuhde kysymys enemmän, siis...
Huolimatta siitä, että lähiperhe on lapselle hyvä, ei se meidän näkökulmastamme ole ihan niin yksinkertainen juttu. Mieheni ja lapsen äidin suhde on ollut aiemmin hyvin ongelmallinen, eikä mieheni edelleenkään ole mielellään yhteydessä ko henkilöön.