MitäOnRukoillaSiinäNimessä?

Hoksasin vasta eilen nimimerkin joku vaan aloituksen että mikä on oikea tapa rukoilla. Mielestäni aloitus oli hyvä ja aihe varsin oleellinen, koskeehan se jokaisen kristityn tärkeintä elintoimintoa, rukoilemista, joka on seurustelua Jumalan kanssa ja Hänen tekoihinsa osallistumista.
( Rukouksilla voimme olla mukana maailmanhistoriallisissa tapahtumissa. Psalmi 149:6-9. )
Koska keskustelussa on käynyt vain parisataa lukijaa kaiken kaikkiaan ja se on jo tipahtanut kolmannelle sivulle, ajattelin ottaa aiheen uudelleen esiin.
Kaikki aloitukseen tulleet vastaukset oli mielestäni varsin hyviä ja aiheessa pysyviä, niitä oli miellyttävä lukea, kiitos aloittajan lisäksi nimimerkeille timo, poika, Timoriepu ja himmeli.

Aloitustekstin lisäksi nostan tähän himmelin kirjoituksen. Sekä laitan joitain omia huomioitani aiheesta, pohdittavaksi. Kirjoituksen lopussa pari vinkkiä: rukousvihko ja siunaavien sanojen lausuminen perheenjäsenten yli.
Ja ystävät, eihän sitten jäädä pelkästään pohtimaan, vaan harrastetaan näitä käytännössä?
SIUNATTUA päivänjatkoa jokaiselle rakkaalle. :-)
Olette tärkeitä!

* * *

OIKEA TAPA RUKOILLA!
Kirjoittanut: joku vaan 23.3.2006 klo 16.24

Mikä on oikea tapa rukoilla? Tätä ei monikaan tiedä.

Luin Kathryn Kuhlmanin kirjasta "Heikkoa Hän hoivaa", mikä on oikea ja tehokkain tapa rukoilla.

Kathryn kertoo että oikea tapa rukoilla on: "Isä Jeesuksen nimessä..."

Rukous kannattaa siis aloitta sanoilla "Isä, Jeesuksen nimessä" koska emme voi lähestyä Isää ilman Jeesuksen nimeä, koska Isä kunnioittaa Poikansa ristin työtä meidän kohdallamme ja vain Jeesuksen kautta voimme lähestyä Isää.

Tämä johtuu Jumalan pyhyydestä, Jumalan pyhyys vaatii sen.

Olen jo huomannut vaikutuksen rukouksissani, kun olen rukoillut oikein!

Isä, Jeesuksen nimessä...

- -

TAHTORUKOUS.
Kirjoittanut: himmeli 24.3.2006 klo 13.28

Rakas Taivaallinen Isä,
Tahdon tulla eteesi ja kiittää ja ylistää Sinua.
Tunnustan Jeesuksen Herrakseni.
Isä, uskon Sanaasi, jonka mukaan olen luotu kuvaksesi ja kaltaiseksesi.
Uskon siihen, että minussa on Kristuksen henki.
Kiitos Isä, että olet antanut minulle vapaan tahdon ja mielikuvituksen.
Tunnustan, että olen vastuussa siitä, mitä ajattelen, kuvittelen ja teen.
Taivaallinen Isä, kadun menneitä vääriä sanojani ja ajatuksiani. Niitä, jotka eivät ole Sinua miellyttäneet.
Vastaanotan anteeksiantosi Jeesuksen nimessä.
Annan myös itselleni anteeksi ja kaikille, jotka ovat minua joskus loukanneet.
Päätän uudistaa mieleni Sanallasi ja ajatella tahtosi mukaisesti.
Tahdon oppia näkemään ihmiset ja olosuhteet Sinun tavallasi.
Harjoitan vapaata tahtoani ja valitsen noudattaa Sanaasi.
Samalla valitsen olla eri mieltä sellaisten ajatusten kanssa, jotka ovat tahtosi vastaisia.
Pyydän Pyhää Henkeä pysäyttämään minut heti, kun ajattelen vahingollisia ajatuksia itsestäni tai muista. Haluan totella Häntä heti.
Lopetan väärien mielikuvien ajattelemisen ja pyydän tilalle Jumalan mielikuvia.
Julistaudun irti kaikista sielulleni vahingollisista tavoistani ja reaktioistani.
Katkaisen kaikki menneisyyden vahingolliset siteet
Jeesuksen nimessä ja veressä.
Käsken samalla kaikkien väärien ja pahojen voimien jättämään minut rauhaan Jeesuksen nimessä.
Otan vastaan jokaisen päivän ja sen ongelmat kasvun, ilon ja lohdutuksen mahdollisuuksina ja uskon, että Jeesuksessa on voitto Jumalan lupauksen mukaisesti.
Aamen.
(Aiko Hormann)

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun aamuisin rukoilen muun rukoilun lomassa tätä rukousta, niin huomaan, että vähitellen, pikuhiljaa, sen teho vaikuttaa. Elämäni on paljon seesteisempää ja iloisempaa. Koen, että vaikka tunnetasolla on vaikea antaa anteeksi ja vastaanottaa anteeksiantamusta, niin tahto toimii myös tunteiden hyväksi.
Ihmisen elämässä ei ole tärkeämpää asiaa kuin anteeksisaaminen ja anteeksianto. Jumala on ne nivonut toisistaan riippuvaisiksi. Itse Hän antaa Kristuksen tähden kaiken anteeksi ja puhdistaa syntinsä tunnustavan kaikesta vääryydestä.

Niin, Isä, niin on Sinulle hyväksi näkynyt.

- -

Tämän viestin kirjoitin keskusteluun eilen, himmelille, mutta jäi lähettämättä, tallensin ja lisäsin tänään joitain ajatuksia:

AMEN.
Kirjoittanut: mamabeard 27.3.2006 klo 13.31

Nyt vasta huomasin keskustelun ja erittäin hyvän viestisi.
Jeesuksen nimessä rukoilu ei todellakaan ole sitä että sanomme rukouksemme alkuun tai päätteeksi "Isä, Jeesuksen nimessä".
Isä ei anna Jeesuksen nimen käyttöoikeutta ihan mihin tahansa. Esimerkiksi jos yritämme "Jeesuksen nimessä" vaatia Isältä omien mielikuviemme ja mielihalujemme mukaisia asioita väittäen että itse tiedämme paremmin kuin Jumala mikä meille on hyväksi ja mitä tarvitsemme. Sellainen rukous tapahtuu omassa nimessä vaikka kuinka hokisimme Jeesuksen nimeä siihen.
Mutta kiitos Jumalalle että meillä Jeesuksen Kristuksen kautta on avoin pääsy Hänen luokseen - myös väärine pyyntöinemme. Hän niitä sitten korjailee.
Sitten kun tahdomme olla avoimet ja kaiken jättää Jumalan hyvään tahtoon, näin antautuen koko sydämestämme Kristukselle, myös rukous Jeesuksen nimessä saa uutta syvyyttä, koska se on ehdotonta kuuliaisuutta, vapaaehtoista elämänsä uhraamista Hänelle, joka on Herra ja Pää.

Jeesus uhrasi itsensä kokonaisena uhrina Jumalalle ihmiskunnan syntien tähden, samoin voimme mekin "uhrata" elämämme Jumalalle mutta emme itsessämme, ainoastaan Kristuksessa.
Jeesukselle Kristukselle antautuen minun ja sinun elämä on Jumalalle mieluinen uhri. Kun olemme lähteneet prosessiin jossa Kristuksen luonto saa meissä kuuliaisuuden ja antautumisen kautta enemmän sijaa ymmärryksemme avautuu myös Jeesuksen nimen käyttämisen etuoikeuteen, jolloin siitä tulee meille pyhä ja ihmetystä herättävä asia.

Käytämme Jeesuksen nimeä kunnioittaen kun tiedämme että JEESUKSEN NIMESSÄ rukoiltu rukous, varsinkin kun Pyhä Henki on siinä mukana niin että rukous on Jumalan mielen mukainen Kristuksessa, on yhtä kuin Jeesus rukoilisi sen. Eikä Isä voi kieltää Pojaltaan mitään. Amen.
Muistan kun tämä asia alkoi ymmärrykselleni avautua niin ruokapöydän siunaaminenkin Jeesuksen nimessä tuntui valtavalta ihmeeltä.
Näin suuren etuoikeuden on Isä meille antanut!

Olen periaatteessa ihan samaa mieltä noista Kuhlmanin sanoista, jotka aloituksessa tuotiin. Mutta mitään kaavaa ei mielestäni tässä voida tehdä. Helposti siitä tulee sitten orjuuttava, rituaalinomainen muoto.

*

Itse rukoilin uskoontultuani pitkän aikaa Jeesusta, ja koin että henkilökohtainen suhteeni ja rakkauteni Häneen siinä syveni. En yrittänyt rukouksillani vaikuttaa Jumalaan enkä asioihin joita rukoilin, pyysin niitä Häneltä. Vähitellen pyyntörukousteni muoto muuttui niin että kohdistinkin pyyntöni Jeesuksen sijasta Isälle. Mutta en kokenut että rukouksen sisältö tai kohde sinänsä olisi muuttunut. Samaan osoitteeseen ne rukoukset menivät.
Vähitellen Jumala sitten alkoi puhumaan minulle että voin itsekin kääntyä ja julistaa asioita Jeesuksen nimessä. Ensin se tuntui oudolta koska olin tottunut pyytämään kaikkea Häneltä. Esimerkiksi jos koin että joku rakas henkilö on vihollisen sitoma tavalla tai toisella, niin pyysin että Isä häntä vapauttaisi. Nyt kun olin kasvanut Jumalan tahdon tuntemisessa ja juurtunut Kristukseen Pyhä Henki alkoi vaikuttaa toisenkinlaista rukousta, jolloin käännyin suoraan noiden sitovien voimien puoleen henkimaailmassa ja julistin Jeesuksen veren voittoa sitovien voimien yli Jeesuksen nimessä. Ja huomasin että Jeesuksen auktoriteetti on siinä mukana.
Mutta tällainen rukoilu vaatii itsensä luovuttamista Kristukselle ja nöyryyttä sekä herkkyyttä Hengen johdatukselle, koska muuten vaarana on että lähtee sielullisessa innostuksessa julistamaan asioita.

Kun julistamme Jeesuksen veren ja nimen voimaa asioiden ja ihmisten yli emme koskaan yritä vaikuttaa heidän tahtoonsa omalla tahdollamme. Jätämme vaikuttamisen yksin Jumalalle.

Siksi rukouselämässäni edelleenkin on tärkeintä pyytää Isää vaikuttamaan ja tekemään. En yritä itse vaikuttaa asioihin joiden puolesta rukoilen. En siis rukoillessani käänny niitä asioita ja ihmisiä kohtaan vaan rukoilen Jumalan suuntaan. En kohdista sitä asioihin ja ihmisiin vaan Jumalalle. Ja näin luottamukseni Häneen tekevänä ja toimivana vahvistuu. Hän on se joka tekee. Mutta toisinaan sitten julistan Jeesuksen nimeä henkivaltojen yli. Se ei ole seurustelua Jumalan kanssa vaan on Hänen yhteydestään käsin tapahtuvaa Jumalan tahdon julistamista.

Olenpa sielunhoito- ja vapauttamistilanteissa nähnyt konkreettisesti, kuinka voimme tässä nimessä vapauttaa ihmisiä auktoriteetilla, jonka Jeesuksen nimi Pyhän Hengen johdossa käytettynä antaa.

*

Erään mielenkiintoisen seikan tahdon kertoa omasta elämästä. Jos uskonelämäni jollakin tapaa kylmenee ja läheinen rakkaussuhde Jumalaan hiipuu silloin rukoukseni muuttuvat ja alan taas rukoilla Jeesusta, en Isää. Tämä ei ole mikään sääntö mutta näin tapahtuu usein. Ja erityisen hyvältä tuntuukin Jeesusta silloin rukoilla. Siinä hengellinen elämä ja rakkaus Jeesukseen alkaa taas vahvistua ja vahvistumisen myötä alan enemmän rukoilla Isää.
Varmaan tässä on kyse siitä että Jumala haluaa meidän muistavan mikä kuitenkin on kaiken lähtökohta ja ydin meille kristittyinä? Ohi Jeesuksen ei ole mitään pääsyä Isän sydämelle.
Jumala haluaa että juuri Jeesus on palavan rakkautemme ja hengellisen intohimomme kohde. Ainoastaan silloin voimme vahvistua Jumalan pyhyyden tuntemisessa ja "tulla väkeviksi sodassa".

Nykyään rukoilen toisinaan Jeesusta mutta yleensä kuitenkin Isää. En aina sano "Isä, Jeesuksen nimessä" enkä aina edes "Isä" koska tiedän että Hän muutenkin on läsnä ja kuulee. Jos lapsi kulkee isän kanssa käsi kädessä niin ei hänen aina tarvitse puhutella "isä, minulla on nyt asiaa", riittää että sanoo asiansa. Kun rukous on selkeästi kohdistettu Jumalalle se on ennen kaikkea hengen toimintaa eikä oikeasti muotoiltuja sanoja. Eräskin innokas rukoilija rukoili ”Jumala, anna minulle kuulevat silmät ja näkevät korvat.” Onneksi Jumala ei jää kiinni sanallisiin kömmähdyksiin vaan tarkkaa sydämemme asennetta ja tietää kyllä tarkoituksemme.

Haluan rukoilla Jumalan Hengen alamaisuudessa, tietoisena että Kristus on minulle rakkain, koska silloin tiedän rukoilevani Isää Jeesuksen nimessä vaikka en aina sanoisikaan "Jeesuksen nimessä", enkä välttämättä aina edes "Isä". Joskus sanon ”Herra” ja joskus en sitäkään. Vain huokaan sydämessäni tai huudan koko olemuksellani Hänen puoleensa. Mielestäni se on aika tehokas rukouksen muoto. Että olemme sen rukouksen valtaamia jota rukoilemme.

Sellaisissa rukouksissa jotka nousevat Hänelle antautuneesta ja Häntä yli kaiken rakastavasta ja palvovasta sydämestä on Jeesuksen nimi läsnä vaikka sitä ei mainitse. Näin ainakin itse ajattelen.
Mutta hyvä se on sanoa, ajoittain ja useinkin, ihan ääneen. Jeesuksen nimi on ihana. Sitä lausuessa ja sillä rukouksensa sinetöidessä Henki vahvistaa sisintämme oikeaan tietoisuuteen mistä todella on kyse, että Jeesus on ainoa tie. Todellakin ainoa tie, ja erittäin ihana tie, kiitos Jumalalle.
Hänen kautta on täysin vapaa ja avoin pääsy Isän sydämelle.
Pyydetään että Jumala saisi meissä rakastavaa, palvovaa asennetta herättää ja synnyttää.

Usein joudun huomaamaan että olen kylmentymässä, ja toisinaan en tunne itsessäni palavaa intohimoa Herran tahdossa elämiseen ja Hänen katselemiseen juuri ollenkaan, silloin Herra muistuttaa että sitäkin saa pyytää oman vajavaisuutensa myöntäen: Herra, synnytä minussa rakkautta sinun puoleesi.
Esimerkiksi jos ei ole halua rukoilla. Sitten voi vain olla polvillaan Herran edessä, siinä pysyä ja anoa että Jumala sitä halua synnyttäisi.

Saakoon Pyhä Henki johdattaa rukoilemaan oikein.
Tärkeintä on kuuliaisuus Jeesusta kohtaan, antautuminen siihen otollisuuteen joka vain Hänessä on. Syntitilassamme meissä ei ole mitään otollisuutta. Suuri on armo.

Pyyntörukoukset, joissa pyydämme asioita lähimmäisille tai itselle, ovat toki tärkeitä, mutta rukousta on monenlaista, ei pelkkää pyytämistä. Ja kristityn rukous on aina seurustelua Rakkaan kanssa. Seurustelua se on silloinkin kun pyydämme asioita. Pyyntöjämme tärkeämpi on Hän jolta pyydämme.

*

Hyvä tapa jota suosittelen on rukousvihkon pitäminen. Merkitse siihen aina ne rukousaiheet jotka erityisesti sydämelle tulevat ja laita päivämäärä. Sitten kun olet saanut rukoukseen vastauksen voit laittaa siihen vastauspäivämäärän vierelle.
Mielestäni paras hetki rukoilla on aamu. Voi laittaa kellon soimaan vaikka pari tuntia aiemmin tai pyytää että Herra herättää. Hyvissä tavoissa ei ole mitään väärää ja hyvä onkin jos tällaisesta tulee tottumus. Kun on ensin ylistänyt Jumalaa ja keskittynyt Häneen ja ollut hiljaa Hänen edessä ja kuunnellut jos Hän haluaa jotakin puhua, sitten voi lähteä yksitellen käymään rukousvihkonsa nimiä ja asioita läpi, pyytäen niissä Jumalan ilmestymistä.
Itse ainakin olen kokenut että toisinaan Herra erityisesti pysäyttää jonkin nimen kohdalle ja sitten sen puolesta tulee rukoiltua syvemmin, mutta kyllä jokaisen nimen ja asian kohdalla on hyvä olla tosissaan ja keskittyä siihen että todella puhuu Herralle, että on tietoinen kuinka tärkeästä asiasta on kyse ja Hän todella kuulee. Jos on kiireinen aamu voi yksinkertaisesti laittaa kätensä vihkon päälle ja sanoa: Herra Jeesus, sinä nämä kaikki tiedät ja tunnet, pyydän että siunaa nämä ja vie hyvää työtäsi eteenpäin.

Kun on aamulla viettänyt kahdenkeskistä aikaa Herransa kanssa on sitten helpompi koko päivä kulkea herkällä sydämellä rukouksen hengessä. Ehkä se on sitä rukoilemista lakkaamatta, johon Raamattu kehottaa. Ei tarkoita että pitäisi koko ajan Jumalalle puhua, mutta on tavallaan niinkuin rukouksen tilassa, kaiken maailmallisen hälinänkin keskellä. Kun tulee sitten tarpeita ja asioita eteen niin luonnostaan niistä puhuu sydämessään Jumalalle koska yhteydentunne ja tietoisuus Jeesuksen läsnäolosta on aamusta asti ”päällä”.

Eräs rukous jota usein olen aamurukouksissani käyttänyt:
Auta minua näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.
Puhdista mielikuvitukseni, mielikuvamaailmani, tunne-elämäni, muistojeni alueet, tuntomaailmani.
Johdata ja siunaa kaikki tämän päivän tapaamiset, kohtaamiset, puheenaiheet ja keskustelut.

*

Lasten puolesta rukoileminen on erityisen tärkeää. Se on meille vanhemmille annettu etuoikeus ja myöskin velvollisuus. Mielestäni on tärkeää heti aamulla siunata lapsensa uuteen päivään. Jos ei tee sitä konkreettisesti laittaen käden lapsen päälle niin ainakin sen voi tehdä omassa hiljaisessa rukoushetkessään Jumalan edessä. Esimerkiksi:

Siunaan (lapsen nimi) tähän päivään Jeesuksen nimessä.
Siunaan (lapsen nimi) olemaan tänään siunattu ja varjeltu.
Siunaan (lapsen nimi) erottamaan hyvän pahasta, oikean väärästä. Siunaan (lapsen nimi) kokemaan mielihyvää ja iloa siitä, että pahan sijasta tahtoo valita hyvän ja väärän sijasta tehdä oikein.
Siunaan (lapsen nimi) olemaan rakastettu, arvokas ja hyväksytty ihmisten ja Jumalan edessä, omana itsenään, niinkuin hän onkin.
Siunaan (lapsen nimi) kaikkeen menestymiseen tätä päivää ja kaikkia tulevia päiviä varten Jumalan tahdon mukaan.
Amen.

Tässä maailmassa joka on niin täynnä pahan puhumista ja vikoihin keskittymistä, on ihana etuoikeus puhua hengen todellisuudessa hyvää lapsensa yli. Kiitos Jumalalle.