Näiden miesten henkinen perintö elää yhä voimakkaana kahdessa pääpuolueessamme. Toisen toisessa ja toisen toisessa.
Näiden miesten puoleen käännytään vieläkin, kun kentältä kuuluu vaatimus juurille paluusta. Toinen heistä on nykyisen Keskustan henkinen isä ja toinen nimensä alusta asti samana säilyttäneen sosialidemokraattisen puolueen henkinen isä.
MAALAISLIITON HENKINEN ISÄ
Santeri Alkio syntyi 1862 Laihialla. Nuorisoseuraliikkeeseen Alkio liittyi 1882, ja kohosi pian liikkeen johtoon.
Vuosisadan vaihteessa hän aloitti poliittisen toimintansa. Santeri Alkiota pidetään Maalaisliiton ideologisena isänä. Maalaisliiton kansanedustajana Alkio oli kolmeen otteeseen, vuosina 1907-08, 1914-16 ja 1916-22. Eduskunnan varapuhemiehenä hän toimi 1917 ja 1918.
Santeri Alkio toimi aktiivisesti Suomen itsenäisyyden puolesta, ja valtiomuototaistelussa hänellä oli keskeinen asema tasavaltaisen hallitusmuodon kannattajana. Tasavalta oli Alkion mukaan kansanvaltaisuutensa takia paras hallitusmuoto.
Sosiaaliministerinä Alkio toimi 1919-20. Tunnetuin saavutus ministerikaudelta on kieltolain säätäminen.
Santeri Alkion yhteiskunnalliset aatteet pohjautuivat ns. maahenkisyyteen. “Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”.
Alkio painotti eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittamisen tärkeyttä. Hän oli “köyhän asialla”. Alkio vaikutti erityisesti maaseudun kehitykseen. Maataloudessa Alkio oli perheviljelmien kannalla ja yleisemminkin puhui pienyritysten puolesta.
Santeri Alkio vaikutti myös kirjailijana, ja hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja. Hän kirjoitti valistuskirjallisuutta sekä kertomuksia ja romaaneja kulttuurihistoriallisista aiheista. Lisäksi Alkio teki merkittävän uran lehtimiehenä. Sanomalehti Ilkan päätoimittajana hän oli 1906-30, eli kuolemaansa saakka.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto26.htm
SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN HENKINEN ISÄ
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria. Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Kuusisesta tuli sosiaalidemokraattisen Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:n kansanedustaja. Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja vaikutti SDP:n teoreettisiin linjauksiin. Puolueensa puheenjohtaja Kuusisesta tuli vuonna 1911.
Kuusinen kuului SDP:n vasemmistoon, eli niin sanottuihin siltasaarelaisiin. Hän oli vuonna 1917 Tokoin senaattia vastaan, eikä suostunut senaattoriksi porvarien rinnalle. Kuusinen oli julkisuudessa vallankumouksen kannattaja, mutta tosiasiassa hän ei sittenkään ollut niin kritiikittömästi aseellisen vallankumouksen kannalla kuin antoi ymmärtää.
Vuoden 1918 sodassa Kuusisesta tehtiin punaisten "kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettu". Sodan jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, missä hän oli perustamassa Suomen kommunistista puoluetta vuonna 1918. Vuosina 1919-20 Kuusinen osallistui maanalaiseen toimintaan Suomessa, ja auttoi Suomen sosialistisen Työväenpuolueen perustamisessa.
Varsinaisen uransa Kuusinen loi kuitenkin Neuvostoliitossa. Vuosina 1921-43 Kuusinen toimi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteerinä ja vuonna 1939, talvisodan puhjetessa, hänet ryhtyi Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Talvisodan jälkeen 1940-56 Kuusinen toimi Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ylimmässä johdossa. Vuonna 1941 Kuusisesta tehtiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen, ja 1957 hänet nimitettiin NKP:n puhemiehistön ja sihteeristön jäseneksi.
Kuusinen kuoli vuonna 1964, ja hänet haudattin Kremlin muuriin.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.htm
Näiden miesten puoleen käännytään vieläkin, kun kentältä kuuluu vaatimus juurille paluusta. Toinen heistä on nykyisen Keskustan henkinen isä ja toinen nimensä alusta asti samana säilyttäneen sosialidemokraattisen puolueen henkinen isä.
MAALAISLIITON HENKINEN ISÄ
Santeri Alkio syntyi 1862 Laihialla. Nuorisoseuraliikkeeseen Alkio liittyi 1882, ja kohosi pian liikkeen johtoon.
Vuosisadan vaihteessa hän aloitti poliittisen toimintansa. Santeri Alkiota pidetään Maalaisliiton ideologisena isänä. Maalaisliiton kansanedustajana Alkio oli kolmeen otteeseen, vuosina 1907-08, 1914-16 ja 1916-22. Eduskunnan varapuhemiehenä hän toimi 1917 ja 1918.
Santeri Alkio toimi aktiivisesti Suomen itsenäisyyden puolesta, ja valtiomuototaistelussa hänellä oli keskeinen asema tasavaltaisen hallitusmuodon kannattajana. Tasavalta oli Alkion mukaan kansanvaltaisuutensa takia paras hallitusmuoto.
Sosiaaliministerinä Alkio toimi 1919-20. Tunnetuin saavutus ministerikaudelta on kieltolain säätäminen.
Santeri Alkion yhteiskunnalliset aatteet pohjautuivat ns. maahenkisyyteen. “Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”.
Alkio painotti eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittamisen tärkeyttä. Hän oli “köyhän asialla”. Alkio vaikutti erityisesti maaseudun kehitykseen. Maataloudessa Alkio oli perheviljelmien kannalla ja yleisemminkin puhui pienyritysten puolesta.
Santeri Alkio vaikutti myös kirjailijana, ja hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja. Hän kirjoitti valistuskirjallisuutta sekä kertomuksia ja romaaneja kulttuurihistoriallisista aiheista. Lisäksi Alkio teki merkittävän uran lehtimiehenä. Sanomalehti Ilkan päätoimittajana hän oli 1906-30, eli kuolemaansa saakka.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto26.htm
SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN HENKINEN ISÄ
Otto Wilhelm Kuusinen syntyi Laukaalla 1881 kyläräätälin perheeseen. Hänestä tuli ylioppilas Jyväskylän lyseossa, ja vuonna 1900 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskeluaineinaan kirjallisuus, filosofia ja taidehistoria. Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1905, jolloin hän liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Kuusisesta tuli sosiaalidemokraattisen Työmies-lehden toimittaja vuonna 1907, ja vuotta myöhemmin SDP:n kansanedustaja. Hän kohosi eduskuntaryhmänsä suurpoliittisten ja valtio-oikeudellisten kysymysten asiantuntijaksi ja vaikutti SDP:n teoreettisiin linjauksiin. Puolueensa puheenjohtaja Kuusisesta tuli vuonna 1911.
Kuusinen kuului SDP:n vasemmistoon, eli niin sanottuihin siltasaarelaisiin. Hän oli vuonna 1917 Tokoin senaattia vastaan, eikä suostunut senaattoriksi porvarien rinnalle. Kuusinen oli julkisuudessa vallankumouksen kannattaja, mutta tosiasiassa hän ei sittenkään ollut niin kritiikittömästi aseellisen vallankumouksen kannalla kuin antoi ymmärtää.
Vuoden 1918 sodassa Kuusisesta tehtiin punaisten "kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettu". Sodan jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, missä hän oli perustamassa Suomen kommunistista puoluetta vuonna 1918. Vuosina 1919-20 Kuusinen osallistui maanalaiseen toimintaan Suomessa, ja auttoi Suomen sosialistisen Työväenpuolueen perustamisessa.
Varsinaisen uransa Kuusinen loi kuitenkin Neuvostoliitossa. Vuosina 1921-43 Kuusinen toimi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteerinä ja vuonna 1939, talvisodan puhjetessa, hänet ryhtyi Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Talvisodan jälkeen 1940-56 Kuusinen toimi Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ylimmässä johdossa. Vuonna 1941 Kuusisesta tehtiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen, ja 1957 hänet nimitettiin NKP:n puhemiehistön ja sihteeristön jäseneksi.
Kuusinen kuoli vuonna 1964, ja hänet haudattin Kremlin muuriin.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puheenjohtajan mokailun vuoksi ja rökäletappion häämöttäessä täytyy kepulaisen hakea sadan vuoden takaa aihetta demarien mollaamiseksi, ja senkin esittää tarkoituksellisesti tai tyhmyyttään väärin ymmärrettynä.
Voi, voi, kun ne demarit eivät ole antaneet aihetta uudempiin mollausperusteisiin. Kyllä olisi pitänyt demareillakin olla Kekkonen, Karjalainen, Uusitalo, Juhantalo, Väyrynen, Jäätteenmäki ja oma Moka-Mattikin. Mutta kun ei, niin ei.
Voi, voi sitä turhautuneen epätoivon määrää!
Ote Suomen Kansanvaltuuskunnan Julistuksesta.
Annettu Helsingissä, 28 päivänä tammikuuta 1918.
Suomen työmiehet, kansalaiset!
Jos teidän tahtonne on se, että meidän on yhdessä muodostettavan Työväen Pääneuvoston kanssa astuttava tällä kohtalokkaalla hetkellä täyttämään maan vallankumoushallituksen tehtäviä, niin tahdomme ne tehtävät horjumatta täyttää voimaimme mukaan. Kun köyhälistön hätä on niin hirveä, että työläistoveri siitä pelastuakseen nostaa kiväärin olalleen, ja kun hänessä yhteiskunnallisen vapauden jano on niin valtava, että hän sen takia astuu vaikka päin kuolemaa, niin tällöin on meidän jokaisen työväenliikkeenmiehen pyhä velvollisuus, missä toimessa vain tarvitaan, ponnistaa kaikki voimamme työväenluokan vapautuksen auttamiseksi niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mutta jos tahdotte, toverit, toisia miehiä vallankumoushallituksen tehtäviä täyttämään, niin sanokaa se millä hetkellä tahansa yhteisten järjestöjemme kokousten kautta ja heti on jokainen meistä valmis siirtämään ohjat kenelle te määräätte.
ME OLEMME SOSIALIDEMOKRAATTEJA!!! Tiedätte siis, mikä on toimintaohjelmamme. Se on sosialistinen ohjelma.
Me uskomme, että Suomen työväki voittaa vihollisensa nykyisessä vallankumoustaistelussa, olkootpa sitten vielä edessä olevat ottelut kuinka vaikeita tahansa. Ja tällöin on joka tapauksessa paljon voitettu, niin nykyisten kuin tulevienkin sukupolvien hyväksi. Ei ainoastaan ole torjuttu synkkiä vaaroja, vaan myös vallattu elämän kohoamisen tärkeät perusehdot.
MEIDÄN MIELESTÄMME ON NYT SUOMESSA PYRITTÄVÄ ROHKEIN, HARKITUIN OTTEIN MUUTTAMAAN KOKO VALTIOJÄRJESTYSTÄ.
VIRKAVALTA ON NYT NIIN MURRETTAVA, ETTEI SE ENÄÄ MYÖHEMMINKÄÄN VOI KANSAN HERRAKSI PÄÄSTÄ!!!