Kuuden vanhalla tytölläni on tapana leikkiä niin että sekoittaa kaikki lelut keskenään lelulaatikoihin. Siis kun meillä on lelut omissa laatikoissaan,niin hän pistää ne ihan sekaisin,esim.yksi laatikko saattaa olla täynnä leikkiastioita,legoja,palapelinpaloja,nukenvaatteita ja sit se on sitä leikkiä,kai siinä laatikossa on olevinaan jotain soppaa. Huone on kuin kaatopaikka ja vaikka yhdessä se aina siivotaan ja sanon etä älä ihan niin sekaisin kaikkea sekoita,että kun se on kurja sit taas lajitella niitä. Onko muilla tälläistä? Mun mielestä tää on vähän outoa?
Outo leikki?
ihmettelen...
151206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lapsellani aloitettiin juuri tutkimukset,että onko adhd:ta tai jotain vastaavaa. Voiko tämä olla jotain häiriöön liittyvää,tyttö ei myös juuri koskaan suostu siivoamaan jälkiään. Tää kuulostaa varmaan ihan tyhmältä...
Meilläkin on tytöllä paljon adhd:n oireita,vaikka mitä...ensin tuli huomattua,että se vaan jaksaa ja jaksaa,ei väsy millään ja koko ajan menossa,on kans tottelematon ja nyt kun aloin seurata käytöstä,niin on löytynyt paljon kaikenlaisia "outoja" juttuja. Kavereiden kans tulee välillä huonosti juttuun,ym.ym. Ja sillä vaan mietin et voisko tää leikki ja siivouskin liittyä tähän. Meillä vasta just asian tutkiminen on alkanut TAYS:sissa.
eikä moniakaan lapsia kiinnosta siivous..heh. Se ei nyt välttämättä oo merkki mistään sinänsä.
Usein kuitenkin on niin, että adhd lapsen mieli on aika kaoottinen ja adhd:hen usein yhdistyy muitakin ongelmia, niinkun nyt puheenkehitysongelmat.
Meidän lapsi teki tota ihan samaa ja meille suositeltiin tavaroiden järjestämistä kuvien alle. Eli otimme digikameralla kuvan lelusta, tulostimme kuvan ja teippasimme lootan päälle osoittamaan, mihin laatikkoon mikäkin lelu kuuluu. Tällä tavoin lapsikin innostui lopuksi järjestelemään tavarat, kun sai etsiä niille oikeaa laatikkoa (ehkä myös kuvista ymmärsi idean paremmin sen lisäksi, että se auttaa "mielen kaaokseen"). Edelleenkään ei siivous yksin onnistu vaan se pitää aina tehdä yhdessä. Asiat tuntuu muutenkin aina jäävän vähän puolitiehen, jos vastuu niistä ois vaan lapsella. Pätee muuten kaikkeen, ihan hampaidenpesuunkin..
Niin onko sun lapsella adhd? Jos on niin mitä muita oireita?
on adhd. Mulla on kolme lasta ja on aikoja, jolloin toivon, että adhd ois ollu esim. nuorimmalla, ni olis ollu vähän valmiimpi ja viisaampi näihin haasteisiin.
On paljon juttuja, joita näkyy esikoisella vahvasti ja kahdella seuraavalla ei niinkään. Esim. leikeissä nämä kaksi nuorempaa leikkii nukeilla, jotka juttelevat "mennäänkö juhliin.." Esikoisen leikeissä tehosteet vaan tärisee "trtraathhh", ei niinkään puhetta. Esikoinen ei pelkää mitään, eikä ketään. Ei ujostele ja kävelee juttelemaan ventovieraille yhtä lailla kun laskee rämäpäisenä jotain pystysuoraa mäkeä. On vilkas, koko ajan menossa. Ei rauhoitu helposti nukkumaan (oli jossain vaiheessa jopa ongelma). Lisäksi EI sana on esikoiselle kun kirosana. Kaksi nuorempaa tottelee napakkaa "EI" sanaa helposti, mutta esikoinen rupee heti huutaa ja heittää maahan. Jos haluaa sanoa "Ei sinne", pitää esikoiselle sanoa "Sinne ei saa mennä" eli EI sanalla ei voi aloittaa mitään. No tässä vaan jotain juttuja. Toki persoonallisuus ym vaikuttaa myös, eikä yhtenäistä kaavaa kai oo. Hyvinä puolina esikoisessa on se, että se on vahva ja uskollinen tunteissaan ja hyväsydämminen. Ei lainkaan aggressiivinen.
Siivoushommissa menee aikaa, kun ei edelleenkään pysty ilman ohjausta. Nämä ovat niin tuttuja kertomuksia. Meillä mielestäni erikoisinta on se, että lapsi osaa mennä kyllä tarpeilleen pöntölle, mutta ei aina muista riisua housujaan ensin. Hampaita saattaa pestä vaikka saippualla, jos yhtään häiriintyy kesken. Ja näitäkin on kyllä opeteltu ja opetellaan edelleenkin.
Kuvat on meilläkin oiva apu, sekä selkeät hyllyt. Isommat hommat jaetaan aina pieniin, tehdään yksi asiaa kerrallaan. Iltaisin on turha edes yrittää mitään isompia juttuja, vaan niitä tehdään virkeänä.
Kyllä meillä on huusholli ollut aina toisen adhd-lapsen jäljiltä kuin pommi olisi räjähtänyt. Aloitti yhden leikin esim. keittiössä tiskipöydällä. Sotku hirvee. Siirtyi siitä kevyesti eteiseen, purki kamat kaapeista lattialle ja siitä taas siististi olohuoneeseen jne. Ei minkäänlaista käsitystä siivoamisesta. Tai hänen mielestään kaikki oli ihan hyvin. Ja kyllä häntä koetettiin opastaa siivoamaan jäljet, mutta kun hän ei tuntunut näkevän mitään sotkua.
Oletteko te ihan tosissanne jutuissanne?! Kertoisko joku mulle, onko täällä rakkaassa kotimaassamme yleensäkään enää yhtään ns.normaalia lasta vai onko kaikille vähänkin joukosta erottuville lätkäisty joku häiriödiagnoosi. Nyt on jo äitylit huolissaan siitä, että lapsella on ADHD, kun se ei haluaa siivota jälkiään ja kaataa lelunsa lattialle! Voi H....... jos en paremmin sanoisi! Alkaa tuntua siltä, että te mammat voisitte mennä tutkituttamaan omat päänne mieluummin kuin lastenne. Itse en tiedä yhtäkään lasta, jonka huone ei olisi kuin romukasa, jos he vain itse saisivat päättää, eikä ole kyllä tullut hetkeäkään mieleen, ette lapsissa olisi heti jotain vikaa. Mikä teitä nykyajan äitejä oikein riivaa?! Keskittyisitte siihen omaan lapseenne, ettekä kuuntelisi kaiken maailman hörhöjä.
Taisit nyt vähän ymmärtää väärin!!! Kirjoitin tänne siksi että kuulisin onko muilla samanlaista adhd-lapsen kanssa. Ja katsos vaan kun olikin. Tässä on kyse paljon muustakin kuin leluista ja niiden siivouksesta. Mä ennen ajattelin et mun lapsi on vaan vilkas luonne,mut nyt sen vilkkaus aiheuttaa jo paljon ongelmia. Joillakin on ihan oikeasti jokin keskittymishäiriö tms. Luuletko että on kiva aina kuulla muilta että miks sun lapsi on noin vilkas,onks sillä adhd tai jotain. Saanpahan sit sanoa tutkimusten jälkeen et sillä joko on tai ei ole,niin ei tarvi muiden arvostella!! Ja tän tutkimuksen tarkoitus onkin keskittyä siihen omaan lapseen. Onneks nykyään tiedetään paljon asioista,eikä vaan leimata villiä lasta häiriköksi. Ja mitä sä tällä palstalla teet jos olet tuota mieltä asiasta? Ihan yhtälailla sinäkin voisit tutkituttaa pääsi!
...kaikilla lapsilla on joskus samanlaista käytöstä kuin adhd-lapsella,mut adhd-lapsella sitä on useammin tai jatkuvasti.
huone on siisti, koska hän on sen oppinut siivoamaan, ja minun onnekseni suostuu sen siivoamaan.
Toinen asia on sitten tämä adhd; kyllä, joskus tuntuu siltä, että kaikilla on jokin leima otsassa, eikä kukaan lapsi saa olla ihan vaan vilkas ilman mitään diagnooseja.
Näin meillä ainakin on ajateltu aina, että poika on ihan hyvä vaikka sättääkin tosi paljon ja sosiaaliset taidot ovat melko kehnot.
Ei todellakaan tuntunut kivalta kun päiväkodissa alettiin epäillä adhd:ta näiden sos.taitojen puutteessa. Monet kerrat jouduin poikaa puolustamaan että hänessä ei ole mitään vikaa vain siksi että pk niin väittää. No tutkimuksiinhan tässä joudutaan, ja voin varmaan kaikkien äitien puolesta vannoa, ettei kukaan vie lastaan tutkimuksiin jotta saisi jonkilaisen "mielenrauhan" sille että on kasvattanut lapsensa huonosti!! Että suu suppuun!
Mä olen mielissäni kun päästään tutkimuksiin,koska se on oikeesti tosi raskasta kun kaikki arvostelee mun lasta ja vielä negatiivisesti,muut ei kestä sen vauhdikasta käytöstä,niitä ärsyttää se. Tulee diagnoosi tai ei,niin mun lapsi on sellainen kun se on ja me hyväksytään se sellaisena kun on ja rakastetaan. Mut uskon,et TAYS:sista me saadaan joka tapauksessa neuvoja ja vinkkejä hankaliin tilanteisiin. Mut on kurjaa kun asutaan pienellä paikkakunnalla,niin täällä jotkut heti leimaa varmaan koko perheen,et noiden perheessä jollain lapsella on jotain vikaa. Ja sellainen harmittaa...kaikki kuitenkin on erilaisia ja musta se on hyvä asia. Yritän kuitenkin itse olla positiivisella mielellä.
juu, tuttu tunne noi negatiiviset kommentit muilta ihmisiltä. Tai siis meillä on niin, että poika osaa kyllä meidän vanhempien seurassa olla ihan nätisti ja on joskus joku kehunutkin, että onpas kauniit tavat mutta nyt kun tuolta päiväkodista on alkanut kuulua todella paljon negaa, niin kyllä menin siihen pisteeseen, et mulla alkoi sydän hakata heti aamusta kun poju meni tarhaan ja kun haettiin (yleensä isä haki) .
Meillä ongelma siinä, et kun on paljon porukkaa, niin poju ei saa tarpeeksi huomiota ja alkaa "hankkia sitä" KIROILEMALLA!!
Ja arvaa ollaanko saatu istua kerta jos toinenkin vannomassa että "kyllä se sitä huomiota kotona saa tarpeeksi", ja "ei, meillä ei kiroilla kotona kokoajan!"
kyllä se nöyräksi vetää kun luullaan ettei kotona ole mitään tapoja.
En tiedä miten meidän tässä käy, mutta nyt päätin, että kun mun määräaikainen työsuhde loppui,poika saa olla hetken aikaa vaan mun kanssa viettämässä koti-elämää, ja menee jossain vaiheessa takas tarhaan. Olen päättänyt, että rakkaudella tän pojan pelastan vaikka sillä todettais mikä tahansa. Älä säkään niistä muista välitä mitä ne ajattelee. Pääasia on että sä tiedät missä mennään. Ja nää jutut on niin yleisiä nykyään, että jos joku jotain ajattelee, niin se on aika tynnyristä, ainakin mun mielestä!
"normaalilasten" vanhempien elämysmatkat ADHD:n maailmaan. Helppo se on arvostella toista ja toisten kasvatusta. Tulisivat itse kokeilemaan mitä se voi parhaillaan olla, kun huoli lapsesta ei riitä, vaan päälle kaadetaan vie kaikkien yleinen paheksunta ja tiedon puute neurologisista ongelmista OIKEANA sairautena. PÖH
niin ei kai sitä muutakaan ole kun miettiä asioita josta ei ole näkemystä /kokemusta. Onneks meillä on sentään elämä. Vastoinkäymisineen kaikkineen =)