Mitä mieltä olet siitä,onko apua vai päin vastoin?
Mistä sait tietoa tukiperhe mahdollisuudesta?
Jos sinun lapsi/set ovat niin vkoloput/1kk,viikon/kk vai asuvatko he siellä ja tulevat "omaan" kotiin kyläilemään.
En tarkoita sijoitettuja lapsia tai huostaan otettuja lapsia.
Mistä sait tietoa tukiperhe mahdollisuudesta?
Jos sinun lapsi/set ovat niin vkoloput/1kk,viikon/kk vai asuvatko he siellä ja tulevat "omaan" kotiin kyläilemään.
En tarkoita sijoitettuja lapsia tai huostaan otettuja lapsia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
omat lapseni ovat tukiperheessa kerran kuukaudessa yhden viikonlopun..asiasta sain tietoa neuvolasta aikoinaan.. Pelastakaa lapset ry. on se paikka, josta tukiperhe järjestyi. Se on ihana apu ja lapset viihtyvät todella hyvin.
Oletko Yh-äiti vai perheellinen. Oliko siihen tulokseen joku akuutti syy? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Lapseni ovet iältään 11 vanhin ja nuorin 3. Muutama siinä välissä =) Ja tukiperheelle oli syynä lähinnä se, että minulla ei ole "verkostoa" ympärilläni jotka lapsia hoitaisivat, isä pitää kerran/kk yhden yön. Kun tukiperhetoiminta aloitettiin olin itse aika väsynyt ja koettiin, että näin saan edes hieman hengähdysaikaa. Samassa talossa, missä asumme asuu tällä hetkellä 1 pojan yh-äiti. poika sai nyt tukiperheen 2kertaa /kk viikonloppu ja lomilla pidempään. Tämän pojan isä asuu eri maassa mutta muuta verkostoa hieman on. Äiti kuitenkin koki että tarvitsee vakituisen oman "hengähdystaukonsa". Eli monenlaisten syiden vuoksi voi tukiperhettä pyytää..ja hyvällä onnella sen myös saada =)))
5-vuotias poika tukiperheessä.muuten vaan kyselen,minun taustani on minun psykologinen ongelma.
...kokemuksia varmaan näistä tukiperheistä. Meillä oli tukiperhe,koska lapseni ei tavannut isovanhempiaan eikä isäänsä ja näin ollen kummankin psyykkeen takia oli hyväksi, että lapsella oli paikka jossa käydä välillä.
Apu oli hyvä molemmille ja lapsi viihtyi kyseisessä paikassa, kunnes perhe alkoi omimaan lastani. Luulin itseäni jo luulosairaaksi, mutta vanhemmat lapseni ja muut ystäväni huomasivat myös muutoksen. Lapseni alkoi myös oireilla, että kaikki ei ole kohdallaan. Asia meni siihen pisteeseen,että perhe ilmoitti sosiaalitoimistoon, minun olevan niin väsynyt, että lapseni täytyisi muuttaa heille vähäksi aikaa.
Pidimme palaverin toimistolla ja tulimme siihen tulokseen ettei perhe ollutkaan ymmärtänyt alkuperäistä tarkoitusta tukiperheen osalta. Kysehän oli vaan tosiaan siitä, että lapselle on hyvä olla joku paikka missä vierailla välillä kun ei tapaa isää eikä isovanhempiaan tai muitakaan sukulaisia yms.
Paikan sain hommattua sosiaalitoiston kautta työskennellessäni siellä.
Tapaukseni ei toki ole ainutlaatuinen, televisiossahan on paljonkin tullut aiheesta ja hyviäkin kokemuksia ehkä on.
Meille ei enää tullut eikä tule tukiperhettä.
Kun kyselet tukiperheestä, niin luota. Sinulla on viisivuotias poika ja olet hänen kanssaan. Kun saat tukiperheen pojallesi on se aivan kuin poikasi olisi tuttusi luona viikonlopun. Voit luottaa heihin ja saat itsellesi vapaata aikaa. Niin kaikki muutkin äidit saavat. Et todellakaan ole mitenkään huono äiti päinvastoin. Tunnet ja tiedät teidän perheen. Ja jos tarvitsette tukiperheen niin siitä vain. Tukiperhe on saanut koulutusta ja pitävät teistä molemmista sekä haluavat auttaa ihan vilpittömästi teitä. Aivan niin kuin pitääkin. Ota toki tukiperhe ja luota omaan harkintakykyysi. Terveisin teille kaikkea hyvää.
tukiperhe onkin ainoa paikka johon luotan. Minun poikani on ollut tukiperheessä jo 1-vuoden ikäisestä lähtien. Muuten vaan kyselin mitä mieltä muut perheet/äidit ovat asiasta.Koska kyseinen asia "sotketaan" aika useasti huostaan otto "kodiksi", ja ei saa lastaan koskaan pois.
Aurinkoista alku-talven jatkoa Sinulle ja meille kaikille.
.. lapsilleni tukiperhettä kun olin yh ja opiskelin paikkakunnalla, jossa minulla ei ollut sukulaisia, en saanut ystäviä enkä tuyttavia yrityksistä huolimatta ja lasten isä asui kaukana toisella paikkakunnalla. Kysyin sosiaalitoimen kautta, ajatuksena että mummola maalla.
Kävimme tutustumassa paikkaan. Heillä oli aiemminkin ollut lastenkodista poika alkuun tukilapsena, sitten jäänyt heille asumaan. Mamman ja papan luo tuli kylään samaan aikaan tämä kasvattipoika vaimonsa kanssa ja heidän biologiset poikansa, aikuisia siis kaikki, kotoa pois muuttaneita. Tunnelma oli jotenkin outo.. kasvattipoika suhtautui minuun vihamielisesti, omat pojat kurkkivat olohuoneen oviaukosta minua tujoitellen vuorotellen.. mamma suhtautui lasten isään vähätellen, kun puhuin erostamme (josta oli jo aikaa) "..niin kun ei siitäkään ollut huoltajaksi.." vaikken mitään sellaista ollut maininnut koska mistään sellaisesta (kyvyttömyydestä vanhemmuuteen) ei ollut miedän kummankaan kohdalla. Olisin vain tarvinnut itselleni hengähdystaukoa, opiskelu olikin rankempaa ja koin, etten jaksa lasteni kanssa. Saisin levätä, lukea tehntteihin rauhassa, nukkua univelat (tein koulutöitä yöllä, univelka purkautui huutamisena lapsille).
He eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita lapsistani. Eivät jutelleet, olleet heidän kanssaan, näyttäneet paikkoja jne jne...
Totesin, etten sellaiseen paikkaan lapsiani laita. Esikoinen oli helpottunut, hänkin koki nämä ihmiset jotenkin kummallisina, vaikkei osannutkaan sanoiksi pukea tunnettaan ja ilmapiiriä joka siellä oli (suhtautuminen meihin).
Sanoin papalle syyksi, että lapset eivät halua. Hänen mielestään lasten juttuihin nyt ei niin kannattaisi... ja ajattelin että tein oikean päätöksen, minun lapseni puheet eivät ole mitättöminä kuitattavia.
Myöhemmin sossun työntekijä oli ivallinen, kun en ollut heidän apua huolinut !!?? vaikka itse sitä olin pyytänyt! Vastasin, etten lapsiani kelle tahansa anna!
En kysynyt toista tukiperhettä. Muilta olin kuullut hyviä kokemuksia..