Miksi kunta olisi ylipäätään velvollinen korvaamaan kunnallisverotuksessa saadusta tulosta sosiaalitoimen asiakkaan kulut?
Itse näin arvokkaana kansanedustajaehdokkaana näkisin oikeudenmukaisemmaksi
ja tarkemmaksi kulujen seurannaksi sekä niiden vähentämiseksi ratkaisua, jossa sos. toimen asiakas saa
kansalaiskoodina Hetu/Sotu viitekoodin, joka seuraa mukana niin, että valtio voi toimia maksajana.
Esittämässäni muodossa kunnallinen sosiaalitoimisto pysyy edelleen neuvojana ja valvojana.
Näin saadaan työn organisointimuoto jossa kulurakenne on suora ja asiakaskohtainen valtiolle, ilman mm. vuosittaista kuntien esitystä budjetteina ja kokonaisarvioina sos.toimen kuluista. Vuosittaiset budjettiarviot tuskin ovat aina täsmällisiä verrattuna esim. suoraan online tietoon, jolla tiedetään suoraan faktiset asiakaskohtaiset kulut. Lisäksi poistuu arviointiin tehty vuosittainen työmäärä ja rahan diilaustyö. Sivutuotteena syntyy palautejärjestelmä suoraan valtiolle, joka on rekisteröitävissä
ja antaa hyvän käsityksen tilanteista ilman että tietoa olisi kerättävä kuntien tasolta.
Tarkoituksenahan on saavuttaa kevyemmillä hallinnointiorganisaatioilla kustannustehokkuutta
ja yksinkertaistutetut ja helposti johdettavat ja julkisestikin kansalaisen valvottavat yhteisölliset työmetodit.
Jos nykyisellään maksujen suorittajan ollessa kunta/kaupunki on tarkoituksena saavuttaa säästöjä
esim. periaatteella että asioiden valvojalla on intressi oman kukkaronsa nyörien pitämiseksi tiukalla
suositan, tutustumista mm. artikkeleihini jotka kuvastavat käytännössä tilannetta , jossa on epärealistista ajatella tehtävän leikkauksia minimitoimientulon parissa eläviltä ilman että samalla synnytettäisiin pitkäaikaisia kuluvaikutuksia veronmaksajille sosiaalitoimen ja terveydenhuollon
tarpeiden kumuloituessa ja keräännyttäessä myöhemmin tehtäviä leikkaus,- ja tuki-investointeja
Itse minimitoimeentulon maksettuun rahamäärään kohdistettua organisointi ja valvontahenkilökunnan kannattavuutta pidän kyseenalaistettavien kohteiden
listalla. Tällaista divestointilistaa kannattaisi muutoinkin ryhtyä keräämään hallinnonkulujen leikkaamiseksi pitkällä aikavälillä. Alkuvaiheessa ideoita voinee kerätä listalle, myös vapaamuotoisten kansalaisehdotusten ja palautteen kautta.
En ryhdy tässä artikkelissa käsittelemään työmarkkinatuen nykyistä valvontaa ja maksatusta.
Sivuan asiaa sen verran, että omassa lakiehdotuksessani työlainsäädännön uudistamiseksi työmarkkinatuen saajien osalta on otettu kantaa ja kyseenalaistettu mielekkyys, jossa sama taho toimii minimitoimeentulon valvojana ja jolla on oikeus tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä mm. koulutushan
kokeista. Lopulta kysehän tulisi olla siitä, millä mielekkyydellä veronmaksajain varoja on käytettävä luottamuskoneiston rakentamiseksi, jossa esim. usealla tuhannella eurolla ja miestyövuodella valvotaan yksittäisen kansalaisen minimitoimeentuloa ja esim. tämän kykyä itsenäisesti päättää siitä, siirtyykö hän esim. yrittäjäksi vai tulisiko käyttää usein "asiantuntijoiden" palkallista ajankäyttöä asian puntaroimiseen ilman että kenelläkään on esim. kauppatieteiden koulutusta tai päivänkään mittaista kokemusta yrittäjyydestä.
Sossiaalitoimen asiakkaan edut kulkevat luonnollisesti yhdessä veronmaksajien pitkäaikaisten intressien kanssa. Jos nopeahkosti tervehtyminen ja paluu veronmaksajaksi tapahtuu syntyy säästöjä. Yleensä asioiden pitkittyessä ne mutkistuvat. Tällä hetkellä sairaaloissa näyttää ensimmäistä kertaa olevan kapasiteettia ja työilmapiiriä työskennellä tehokkaasti ja motivoituneena. Sama esimerkki voisi siirtyä myös sosiaalitoimen kuntoutukseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on toimia niin, että ei synny lisävammoja
ja näin pitkäaikaisia lisäkuluja ja taakkoja veronmaksajille*.
Sosiaalitoimen maksatuksen oikeudenmukaisuutta ajatellen, nykyisellään oikea ratkaisu, jossa henkilö luonnollisesti itse päättää alueen, jossa asuu voi johtaa hienovaraiseen kuntien välillä tapahtuvaan epätasa-arvoon, jonka sinällään mitattavissa ja muutettavissa olevana on tarpeeton.
Jos tämän tyyppisiä kuntien välisiä hienovaraisia eroja pidetään vähäpätöisinä ehdottaisin rohkeasti avointa eurojen laskentaa julkisuudessa, jotta asiasta voi myös tulla jokin keskustelu sekä muutos.
Jos nykyisellään koetaan, että on varaa kompensoida "pikkusummat" esim. kuntien välisessä eriarvoisuudessa on se mielestäni osoitus siitä, että hallintokoneistossa on runsaastikin kalibrointivaraa ja tarkkuudella saatavaa kustannustason laskua. Kaiken vastuullisen julkisen puuhastelun tai työn tavoitteenahan on resurssien nopeatempoinen vapauttaminen takaisin veronmaksajille tai yhteisön kipeästi huutaviin aukkopaikkoihin, kuten esim. julkisen tervydenhuollon edelleentukemiseksi ja kehittämiseksi.
Yhteiskuntamoraalin kehittyminen hallintokoneistoa yksinkertaistaessa ei myöskään ole pahitteeksi kansalaisen aktivoimiseksi ja positiivisen yhteisöllisyyden herättämiseksi. Esim. myös sos. toimen
asiakas voi kokea vastuullisuutta ja ryhtiliikettä velvoitteidensa täyttämisessä. Esim. on esim. kunniakäsitteiden palauttaminen, johon voidaan antaa mahdollisuuksia hallintokoneistoa julkistamalla internetin välityksellä
* Tähän asiaan palaan muissa artikkeleissani.
Sosiaalitoimen asiakas voi ja kuuluisikin olla tietoinen omista kustannuksistaan muita veronmaksajia kohtaan. Online-tietona tämän ollessa saatavilla internetissä omilla tunnuksilla, kehittyy kohtuullista itsekunnioitusta, kun voi tarkastaa minkä verran kustannuksia on tuottanut muulle yhteisölle missä kunnassa ja kaupungissa elopaino sitten onkin liikkunut kalenterivuosien ja kuukausien aikana.
Samalla monet positiiviset vaikutukset kuten esim. pakollinen tieto taito atk-puolella saa esim. mahdollisuuksia.
Ylipäätään yhteiskunnallisen avoimuuden ja hallinnointijärjestelmän teknistäminen ja avaaminen yksityiselle kansalaiselle on erä tapa joka johtaa markkinoimaani ns. "independent citizen" kanteiseen vastuuyhteiskuntaan, joka ei kaipaa asiantuntijoita, joilla ei todellisuudessa ole aina annettavaa
tai joiden kuuleminen ei saisi olla mikään lakisääteinen pakkovelvollisuus vaan perustua liiketaloudelliselle mielekkyydelle, josta voi syntyä myös nopeammin reagoiva ja kyvykkäämpi yhteiskunta.
Ylipäätään lakien merkitystä voidaan myös porrastaa, asettamalla esim. lait useampaan kategoriaan. Perustuslait, joiden merkitys täytyy olla pitkäaikainen. Sitten raamatuntyyppiset itsestäänselvyslait kuten älä tapa ja mukiloi jne. joiden täytyy olla selkeää peruspullaa. Sen sijaan kaikki muu trendilaki
kuten esim. se millainen on paras ilmanvaihto sitä tutkimatta, sitä ei saa sekoittaa arvoasteikossa
samalle viivalle Jeesuksen ja muidenkin henkilöiden hyväksi kokemien asioiden tasolle. Oikea kategoria on puhua trendilaeista, joilla on merkitystä suosituksina ja jos on tarvetta järkeviin poikkeuslupiin tiedetään että trendilain kohdalla ei panssareita ajeta vielä ulos talleista vaan kuunnellaan ensisijassa kansalaisen omaa näkemystä ja ehdotusta joka hyväksytään jos se on kustannustehokas ja perustellusti järkevä.
Kirjoitettu kirjaston allergeeniympäristöön tunniksi sukeltaneena ja mm. kaksi säkäkorkeudeltaan metrin korkeudelle yltävää koiraa kirjaston tiloista poistamaan suosittaneena sekä koirakieltomerkit merkityksettömiksi havainneena surkimuskansalaisena. Oma aloitteista yhteiskuntamoraalia ei tässä asiassa
ole ollut tehokasta tuputtaa, koirakieltomerkistä huolimatta koirat juoksutettiin tyylillä ja vauhdilla sisään. Ainoana tepsivänä rangaistuksena
toimisi yhtä lapsekas jyrkkyys eli koirien menetys välittömästi rankkurille
ja paloittelu lihapatoihin vartin työn tuloksena. Tällaisessa yhteiskunnassa on turha yrittää olla erityisen vastuullinen, sen tuottamatta tulosta.
T:Kansanedustajaehdokas
Janne Huttunen
www.jannehuttunen.com
Itse näin arvokkaana kansanedustajaehdokkaana näkisin oikeudenmukaisemmaksi
ja tarkemmaksi kulujen seurannaksi sekä niiden vähentämiseksi ratkaisua, jossa sos. toimen asiakas saa
kansalaiskoodina Hetu/Sotu viitekoodin, joka seuraa mukana niin, että valtio voi toimia maksajana.
Esittämässäni muodossa kunnallinen sosiaalitoimisto pysyy edelleen neuvojana ja valvojana.
Näin saadaan työn organisointimuoto jossa kulurakenne on suora ja asiakaskohtainen valtiolle, ilman mm. vuosittaista kuntien esitystä budjetteina ja kokonaisarvioina sos.toimen kuluista. Vuosittaiset budjettiarviot tuskin ovat aina täsmällisiä verrattuna esim. suoraan online tietoon, jolla tiedetään suoraan faktiset asiakaskohtaiset kulut. Lisäksi poistuu arviointiin tehty vuosittainen työmäärä ja rahan diilaustyö. Sivutuotteena syntyy palautejärjestelmä suoraan valtiolle, joka on rekisteröitävissä
ja antaa hyvän käsityksen tilanteista ilman että tietoa olisi kerättävä kuntien tasolta.
Tarkoituksenahan on saavuttaa kevyemmillä hallinnointiorganisaatioilla kustannustehokkuutta
ja yksinkertaistutetut ja helposti johdettavat ja julkisestikin kansalaisen valvottavat yhteisölliset työmetodit.
Jos nykyisellään maksujen suorittajan ollessa kunta/kaupunki on tarkoituksena saavuttaa säästöjä
esim. periaatteella että asioiden valvojalla on intressi oman kukkaronsa nyörien pitämiseksi tiukalla
suositan, tutustumista mm. artikkeleihini jotka kuvastavat käytännössä tilannetta , jossa on epärealistista ajatella tehtävän leikkauksia minimitoimientulon parissa eläviltä ilman että samalla synnytettäisiin pitkäaikaisia kuluvaikutuksia veronmaksajille sosiaalitoimen ja terveydenhuollon
tarpeiden kumuloituessa ja keräännyttäessä myöhemmin tehtäviä leikkaus,- ja tuki-investointeja
Itse minimitoimeentulon maksettuun rahamäärään kohdistettua organisointi ja valvontahenkilökunnan kannattavuutta pidän kyseenalaistettavien kohteiden
listalla. Tällaista divestointilistaa kannattaisi muutoinkin ryhtyä keräämään hallinnonkulujen leikkaamiseksi pitkällä aikavälillä. Alkuvaiheessa ideoita voinee kerätä listalle, myös vapaamuotoisten kansalaisehdotusten ja palautteen kautta.
En ryhdy tässä artikkelissa käsittelemään työmarkkinatuen nykyistä valvontaa ja maksatusta.
Sivuan asiaa sen verran, että omassa lakiehdotuksessani työlainsäädännön uudistamiseksi työmarkkinatuen saajien osalta on otettu kantaa ja kyseenalaistettu mielekkyys, jossa sama taho toimii minimitoimeentulon valvojana ja jolla on oikeus tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä mm. koulutushan
kokeista. Lopulta kysehän tulisi olla siitä, millä mielekkyydellä veronmaksajain varoja on käytettävä luottamuskoneiston rakentamiseksi, jossa esim. usealla tuhannella eurolla ja miestyövuodella valvotaan yksittäisen kansalaisen minimitoimeentuloa ja esim. tämän kykyä itsenäisesti päättää siitä, siirtyykö hän esim. yrittäjäksi vai tulisiko käyttää usein "asiantuntijoiden" palkallista ajankäyttöä asian puntaroimiseen ilman että kenelläkään on esim. kauppatieteiden koulutusta tai päivänkään mittaista kokemusta yrittäjyydestä.
Sossiaalitoimen asiakkaan edut kulkevat luonnollisesti yhdessä veronmaksajien pitkäaikaisten intressien kanssa. Jos nopeahkosti tervehtyminen ja paluu veronmaksajaksi tapahtuu syntyy säästöjä. Yleensä asioiden pitkittyessä ne mutkistuvat. Tällä hetkellä sairaaloissa näyttää ensimmäistä kertaa olevan kapasiteettia ja työilmapiiriä työskennellä tehokkaasti ja motivoituneena. Sama esimerkki voisi siirtyä myös sosiaalitoimen kuntoutukseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on toimia niin, että ei synny lisävammoja
ja näin pitkäaikaisia lisäkuluja ja taakkoja veronmaksajille*.
Sosiaalitoimen maksatuksen oikeudenmukaisuutta ajatellen, nykyisellään oikea ratkaisu, jossa henkilö luonnollisesti itse päättää alueen, jossa asuu voi johtaa hienovaraiseen kuntien välillä tapahtuvaan epätasa-arvoon, jonka sinällään mitattavissa ja muutettavissa olevana on tarpeeton.
Jos tämän tyyppisiä kuntien välisiä hienovaraisia eroja pidetään vähäpätöisinä ehdottaisin rohkeasti avointa eurojen laskentaa julkisuudessa, jotta asiasta voi myös tulla jokin keskustelu sekä muutos.
Jos nykyisellään koetaan, että on varaa kompensoida "pikkusummat" esim. kuntien välisessä eriarvoisuudessa on se mielestäni osoitus siitä, että hallintokoneistossa on runsaastikin kalibrointivaraa ja tarkkuudella saatavaa kustannustason laskua. Kaiken vastuullisen julkisen puuhastelun tai työn tavoitteenahan on resurssien nopeatempoinen vapauttaminen takaisin veronmaksajille tai yhteisön kipeästi huutaviin aukkopaikkoihin, kuten esim. julkisen tervydenhuollon edelleentukemiseksi ja kehittämiseksi.
Yhteiskuntamoraalin kehittyminen hallintokoneistoa yksinkertaistaessa ei myöskään ole pahitteeksi kansalaisen aktivoimiseksi ja positiivisen yhteisöllisyyden herättämiseksi. Esim. myös sos. toimen
asiakas voi kokea vastuullisuutta ja ryhtiliikettä velvoitteidensa täyttämisessä. Esim. on esim. kunniakäsitteiden palauttaminen, johon voidaan antaa mahdollisuuksia hallintokoneistoa julkistamalla internetin välityksellä
* Tähän asiaan palaan muissa artikkeleissani.
Sosiaalitoimen asiakas voi ja kuuluisikin olla tietoinen omista kustannuksistaan muita veronmaksajia kohtaan. Online-tietona tämän ollessa saatavilla internetissä omilla tunnuksilla, kehittyy kohtuullista itsekunnioitusta, kun voi tarkastaa minkä verran kustannuksia on tuottanut muulle yhteisölle missä kunnassa ja kaupungissa elopaino sitten onkin liikkunut kalenterivuosien ja kuukausien aikana.
Samalla monet positiiviset vaikutukset kuten esim. pakollinen tieto taito atk-puolella saa esim. mahdollisuuksia.
Ylipäätään yhteiskunnallisen avoimuuden ja hallinnointijärjestelmän teknistäminen ja avaaminen yksityiselle kansalaiselle on erä tapa joka johtaa markkinoimaani ns. "independent citizen" kanteiseen vastuuyhteiskuntaan, joka ei kaipaa asiantuntijoita, joilla ei todellisuudessa ole aina annettavaa
tai joiden kuuleminen ei saisi olla mikään lakisääteinen pakkovelvollisuus vaan perustua liiketaloudelliselle mielekkyydelle, josta voi syntyä myös nopeammin reagoiva ja kyvykkäämpi yhteiskunta.
Ylipäätään lakien merkitystä voidaan myös porrastaa, asettamalla esim. lait useampaan kategoriaan. Perustuslait, joiden merkitys täytyy olla pitkäaikainen. Sitten raamatuntyyppiset itsestäänselvyslait kuten älä tapa ja mukiloi jne. joiden täytyy olla selkeää peruspullaa. Sen sijaan kaikki muu trendilaki
kuten esim. se millainen on paras ilmanvaihto sitä tutkimatta, sitä ei saa sekoittaa arvoasteikossa
samalle viivalle Jeesuksen ja muidenkin henkilöiden hyväksi kokemien asioiden tasolle. Oikea kategoria on puhua trendilaeista, joilla on merkitystä suosituksina ja jos on tarvetta järkeviin poikkeuslupiin tiedetään että trendilain kohdalla ei panssareita ajeta vielä ulos talleista vaan kuunnellaan ensisijassa kansalaisen omaa näkemystä ja ehdotusta joka hyväksytään jos se on kustannustehokas ja perustellusti järkevä.
Kirjoitettu kirjaston allergeeniympäristöön tunniksi sukeltaneena ja mm. kaksi säkäkorkeudeltaan metrin korkeudelle yltävää koiraa kirjaston tiloista poistamaan suosittaneena sekä koirakieltomerkit merkityksettömiksi havainneena surkimuskansalaisena. Oma aloitteista yhteiskuntamoraalia ei tässä asiassa
ole ollut tehokasta tuputtaa, koirakieltomerkistä huolimatta koirat juoksutettiin tyylillä ja vauhdilla sisään. Ainoana tepsivänä rangaistuksena
toimisi yhtä lapsekas jyrkkyys eli koirien menetys välittömästi rankkurille
ja paloittelu lihapatoihin vartin työn tuloksena. Tällaisessa yhteiskunnassa on turha yrittää olla erityisen vastuullinen, sen tuottamatta tulosta.
T:Kansanedustajaehdokas
Janne Huttunen
www.jannehuttunen.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.