Mieheni käy läpi akuutin myelooisen leukemian raskaita hoitoja ja valmistautuu kantasolusiirtoon. Pitkittyneet infektiot ym. ovat vieneet yleiskunnon alas, pudottaneet painoa vaarallisesti ja vieneet ruokahalun kokonaan.
Nyt pïtäisi saada voimia ja vastustuskykyä ja mahdollisimman täysipainoista ravintoa. Kun ruokamäärät ovat pienet eikä mikään oikein maistu (monet ruoat ja tuoretuotteet vielä bakteerivaaran vuoksi kiellettyjä), pitäisi varmistaa, että saa kaiken tarpeellisen ja tietää, mistä vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista on eniten puutetta. Sairaalaruoka on ala-arvoista sekä maku-, haju- että ravitsemusarvonsa suhteen. Esim. proteiinia siitä ei löydy hyvällä tahdollakaan ja energiamäärä on syöpäpotilaalle aivan liían vähäinen.
On todella vaikea löytää asiallista tietoa aiheesta. Syöpälääkärit/sairaalalääkärit eivät tiedä ravitsemuksesta paljon mitään ja suhtautuvat hyvin epäluuloisesti lisäravinteisiin. Se on tavallaan ymmärrettävää, koska potilaan elimistö ja esimerkiksi maksa ovat koko ajan kemikaalien ylikuormittamia. Kaikenmaailman tohtori Toloset yhdistävät surutta tutkimustiedon ja oman bisneksensä enkä todellakaan tarvitse tähän hätään mitään guruja, vain asiantuntevaa ja täysjärkistä lääkäriä, joka voisi kertoa, uskaltaako ottaa kalaöljyä, tarvitaanko B-vitamiinilisiä tai auttaisiko tyrniöljy limakalvohaavaumiin? Tai että riittääkö gefilustuotteiden käyttö vai pitäisikö vielä nauttia probioottivalmisteita rajujen antibioottikuurien jälkeen?
Osaatteko neuvoa ketään? Onko kokemuksia?
Nyt pïtäisi saada voimia ja vastustuskykyä ja mahdollisimman täysipainoista ravintoa. Kun ruokamäärät ovat pienet eikä mikään oikein maistu (monet ruoat ja tuoretuotteet vielä bakteerivaaran vuoksi kiellettyjä), pitäisi varmistaa, että saa kaiken tarpeellisen ja tietää, mistä vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista on eniten puutetta. Sairaalaruoka on ala-arvoista sekä maku-, haju- että ravitsemusarvonsa suhteen. Esim. proteiinia siitä ei löydy hyvällä tahdollakaan ja energiamäärä on syöpäpotilaalle aivan liían vähäinen.
On todella vaikea löytää asiallista tietoa aiheesta. Syöpälääkärit/sairaalalääkärit eivät tiedä ravitsemuksesta paljon mitään ja suhtautuvat hyvin epäluuloisesti lisäravinteisiin. Se on tavallaan ymmärrettävää, koska potilaan elimistö ja esimerkiksi maksa ovat koko ajan kemikaalien ylikuormittamia. Kaikenmaailman tohtori Toloset yhdistävät surutta tutkimustiedon ja oman bisneksensä enkä todellakaan tarvitse tähän hätään mitään guruja, vain asiantuntevaa ja täysjärkistä lääkäriä, joka voisi kertoa, uskaltaako ottaa kalaöljyä, tarvitaanko B-vitamiinilisiä tai auttaisiko tyrniöljy limakalvohaavaumiin? Tai että riittääkö gefilustuotteiden käyttö vai pitäisikö vielä nauttia probioottivalmisteita rajujen antibioottikuurien jälkeen?
Osaatteko neuvoa ketään? Onko kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En osaa kyllä itse neuvoa, koska tietääkseni leukemian hoidot ovat erittäin rankkoja ja kuten itsekin kerroit ruoan suhteen pitää olla tarkka. Itse sairastin lymfooman ja ruoka maistui aika hyvin viikko hoitojen jälkeen, tosin maut hävisi. Itse söin tyrnikapseleita kun hoidot loppuivat limakalvojen kuivuuteen, mutta en oikein tiedä oliko siitä apua.
Neuvoisin sinua juttelemaan miehesi omahoitajan kanssa tästä ongelmasta ja kysymään häneltä neuvoa. Hoitajat voivat monta kertaa tietää enemmän kuin lääkärit, ja he voivat ehkä helpommin lähestyä aiheesta lääkäriäkin. Toinen vaihtoehto on sairaalan syöpätukihenkilö tai syöpäyhdistyksen hoitaja, toimistolle voi vaikka ensin soittaa ja kysyä. Uskoisin, että näistä voi olla teille apua. Toivon teille hyvää kevättä!
oma ravitsemusterapeutti tietää ja ainakin hakee tiedot millainen ravinto on paras leukemiapotilaalle. Itse ottaisin yhteyttä sairaalan ravitsemusterapeuttiin. Hänellä pitäisi olla paras tieto..
Kannattaa unohtaa ravitsemusterapeutit. Eivät osaa mitään hyödyllistä - ainakaan potilaan näkökulmasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000101&posting=22000000015226315
Hoitajat, jotka sinänsä ovat aivan huippuihania ja tietävät valtavan paljon, tuntuvat olevan neuvottomia ja ylivarovaisia ravintoaineiden suhteen. Pelkäävät kai, että yritän parantaa mieheni jollain koivuntuhkalla:). Heille on ymmärrettävästi tärkeintä, että potilas ylipäätään syö eikä oksennsa.
Ravitsemusterapeuttia voisi varmaan yrittää saada paikalle, toistaiseksi sellaisia ei ole näkynyt eikä tarjottu. Olisikohan siellä oikeasti joku, joka tietäisi nimenomaan syövän tukihoidoista ravitsemuspuolella? Jotenkin pelkään, että paikalle astelee reipas nuori nainen, joka näyttää minulle ravintoympyrää ja sanoo, että monipuolisesta ravinnosta ihminen saa kaiken tarvitsemansa.
Sekä lääkärit, hoitajat että potilasoppaat puhuvat syömisen tärkeydestä ja korostavat "monipuolista ravintoa". Samoin raitista ilmaa ja lepoa. Miten tämän toteuttaa, kun potilas on suurimman osan ajasta sairaalassa huonovointisena, suojaeristettynä, kuumeisena, ripuloiden ja oksentaen. Kun vielä öisin pahimmillaan tunnin välein tippalaskuri piipittää lääkjkeiden vaihtoa ja voimakkaan nesteytyksen vuoksi pitää nousta niinikään kerran tunnissa pissalle, ei se yöunikaan hääviä ole.
Onneksi sairaalassa saa lisäravinnetetroja, joissa on paljon kaloreita ja tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet, osassa mukavasti proteiiniakin. Eivät nekään aina mene alas, mutta pitävät hengissä. Niissäkään ei kuitenkaan ole (hyviä) rasvoja.
No, tämä nyt on tällaista väsynyttä valitusta, tuntuu vain niin kummalliselta, kun koko ajan tutkitaan maailmalla esim. rasvahappojen (omega3 ym.)vaikutusta tulehduksiin ja vastustuskykyyn, mutta Suomessa ei löydä yhtään täysipäistä lääkäriä, joka olisi perehtynyt ravitsemukseen, vitamiineihin ja lisäravinteiden tarpeeseen raskaiden syöpähoitojen ja paranemisprosessin aikana. Ei sitten ihme, että epätoivoiset ihmiset hakeutuvat kaikenlaisten puoskareiden puheille ja luulevat jonkun rähmäkääpäsienen uutteen auttavan.
No, yritän pitää mieheni hengissä ja kannan sairaalaan energia- ja proteiinipitoisia ruokia ja pakotan hänet nielemään joka ilta sairaalan lisäravinnejuoman. Ja toivon, että seuraava pöpö ei koidu kohtaloksi, että suolisto ja limakalvot kestävät vielä yhdet myrkyt ja että jonain päivänä voimme jättää tämän kaiken taaksemme.
Hyvää, toivorikasta kevättä kaikille!
Lue tuo ylläoleva linkki.