Itselläni on ollut monia erilaisia mielenterveysongelmia raskaasta lapsuudesta johtuen. Olen välillä ollut todella hyvässä kunnossa ja välillä todella huonossa. Huonolle kunnolle (sulkeutuneisuus, väsymys yms) yhteinen nimittäjä näyttää olevan muiden jatkuva elämäntilanteeni ja sitä kautta hoidon tarpeen määrittely.
Muhun (yllättäen) suhtaudutaan niin, kuin olisin täysin vailla omaa ongelmanratkaisukykyä. Ja tätä he hakevat sitten jatkuvasti terveydenhuollosta, aina. Eivät koskaan tuo omia vaihtoehtoisia ratkaisumallejaan esille. Joskus tuntuu siltä, kuin jotkut sukulaiset toteuttaisivat omaa pätemisentarvettaan kauttani. He eivät halua ymmärtää, että mulla voi olla tällaiseen tarve itsellänikin.
Olen yrittänyt puhua tästä ongelmasta, mutta mua ei oteta huomioon. Aina vain todetaan, että joskus sitten on pakko tehdä sitä ja tätä. Esimerkiksi puhua jossain terapiassa jne. Kun mulla ei edes ole niitä asioita mielessä joista puhua...
Aina löytyy syy, mutta kun et ole tehnyt tätä ja tätä asiaa tällä ja tällä tavalla ja olet siksi sillä ja sillä tavalla sairas. Kun et ole esimerkiksi jaksanut kiinnostua sellaisista asioista, jotka olisivat jollekin perheenjäsenellesi olleet tärkeitä. En itse pidä tällaista suorittamista hirveän tärkeänä, koska mulla täytyy mielestäni olla aikaa omalle itsellenikin, vaikka samaan ruokakuntaan kuulutaankin. Olisiko neuvoja kuinka toimia tämänkaltaisessa tilanteessa?
Mulla on melko vähän ihmissuhteita ympärilläni, joten en haluaisi heitä poiskaan elämästäni täysin sulkea. On kuitenkin raskasta toteuttaa heidän toiveitaan heidän sanelemillaan ehdoilla. On muutenkin raskasta olla sairas, jos muut sitä haluavat. Tällaiset hoidotkin kun ovat raskaita ja saattavat omalta osaltaan rajoittaa elämää jopa lopullisesti. Kuitenkin ymmärrän itse olevani pätemätön määrittelemään tilaani, koska en omaa lääketieteellistä koulutusta, mutta mielestäni minun täytyy kuitenkin ymmärtää miksi hoito on hyödyllistä minulle.
Muhun (yllättäen) suhtaudutaan niin, kuin olisin täysin vailla omaa ongelmanratkaisukykyä. Ja tätä he hakevat sitten jatkuvasti terveydenhuollosta, aina. Eivät koskaan tuo omia vaihtoehtoisia ratkaisumallejaan esille. Joskus tuntuu siltä, kuin jotkut sukulaiset toteuttaisivat omaa pätemisentarvettaan kauttani. He eivät halua ymmärtää, että mulla voi olla tällaiseen tarve itsellänikin.
Olen yrittänyt puhua tästä ongelmasta, mutta mua ei oteta huomioon. Aina vain todetaan, että joskus sitten on pakko tehdä sitä ja tätä. Esimerkiksi puhua jossain terapiassa jne. Kun mulla ei edes ole niitä asioita mielessä joista puhua...
Aina löytyy syy, mutta kun et ole tehnyt tätä ja tätä asiaa tällä ja tällä tavalla ja olet siksi sillä ja sillä tavalla sairas. Kun et ole esimerkiksi jaksanut kiinnostua sellaisista asioista, jotka olisivat jollekin perheenjäsenellesi olleet tärkeitä. En itse pidä tällaista suorittamista hirveän tärkeänä, koska mulla täytyy mielestäni olla aikaa omalle itsellenikin, vaikka samaan ruokakuntaan kuulutaankin. Olisiko neuvoja kuinka toimia tämänkaltaisessa tilanteessa?
Mulla on melko vähän ihmissuhteita ympärilläni, joten en haluaisi heitä poiskaan elämästäni täysin sulkea. On kuitenkin raskasta toteuttaa heidän toiveitaan heidän sanelemillaan ehdoilla. On muutenkin raskasta olla sairas, jos muut sitä haluavat. Tällaiset hoidotkin kun ovat raskaita ja saattavat omalta osaltaan rajoittaa elämää jopa lopullisesti. Kuitenkin ymmärrän itse olevani pätemätön määrittelemään tilaani, koska en omaa lääketieteellistä koulutusta, mutta mielestäni minun täytyy kuitenkin ymmärtää miksi hoito on hyödyllistä minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nekin harvat ihmissuhteet, joita mulla on, mun pitäisi sulkea pois, koska he eivät joiltakin ominaisuuksiltaan esimerkiksi vastaa heidän odotuksiaan. Ei ajatella ollenkaan näiden ihmissuhteiden tärkeyttä toipumiselleni. Sellaisten ihmissuhteiden, joissa saisin vapaasti toteuttaa itseäni. Nuorena ns. vapaat tapaamisajatkin olivat hyvin rajoitettuja ja niiden järjestäminen tuotti hyvin suuria vaikeuksia perheelleni ja tästä syystä niistä sai kiistellä. Ei ystävien kanssa voi välttämättä vain harrastaa liikuntaa tms. Itse olen varhaisnuorten kerhoja ohjatessani kokenut sellaisen vapaan ryhmätoiminnan olleen mielekästä ja rakentavaa, pitkällä aikavälillä tämän toiminnan vaikutuksia seurattunani.
Jotkut ystävistä ovat ulkonäöltään vaarallisen/sopimattoman näköisiä ja siksi aivan varmasti sopimatonta seuraa. Jotkut taas kärsivät mielenterveysongelmista ja eivät sovellu elämään koko yhteiskunnassa sen takia. Mitä tämä on, syrjintää? Ei viitsisi myöskään aiheuttaa "kränää" välillemme sopimattomalla käytöksellä enää näin aikuisiällä.
Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä niin terveille kuin sairaillekin. Puhuminen jollekin joka ymmärtää voi keventää tuskaa ja ehkä sinua helpotti kirjoittaa ajatuksesi tänne?
Muuten en voi auttaa enkä tiedä mitä sinun pitäisi tehdä.
No ei pahemmin helpottanut. En ole koskaan kokenut puhumisen helpottavan. Koen tällaisen enneminkin turhauttavana ja ahdistavana. Lisäksi en missään terapiassa tai vastaavassa tilanteessa koskaan edes muista mitään. Mulla on niissäkin jonkinlainen pätemisen tarve. Täytyy osata puhua oikeat asiat, oikealla äänenpainolla, reagoida oikein, käyttää oikeita eleitä. Eivät ole kauhean miellyttäviä tuokioita tällaiset. Pahimmassa tapauksessa saatan mielestäni tuhota oman elämäni lisäksi myös muiden elämän. Ja tää nyt oli taas melko kärjistettyä, mutta suunta on tämä.
Tämähän on vain mun oman mielen luoma tila. Mun on kyettävä hallitsemaan tunteeni. Mulla on niin epäselvä elämäntilanne, että vie voimavaroja tällainen hallinnanmenettäminen. En halua pysyä tällaisessa epänormaalissa, häiriintyneessä tilassa, joten pyrin tässäkin asiassa parempaan ja siis selviydyn. Muita vaihtoehtoja. Lääkityksiä on ollut, terapiaa on ollut, laitoshoitoja on ollut.
Missä ovat hyvät tulokset omasta näkökulmasta nähtynä? Ei ne mun päivittäisessä elämässä pahemmin näy, ei sosiaaalisesssa asemassa, ei mun eikä muiden jaksamisessa. Mutta ehkäpä lähtötilanne on sitten aivan joku toinen, kuin mitä itse ajattelin. Täytyyhän myös perheen ja muiden lähimmäisten tilanne ja toiveet ottaa huomioon...