Synnyttäneet tavallisesti kertoo supistusten olevan se synnytyksen kivulias osuus ja että yleensä ponnistusvaiheessa ei kipua huomaa vaikka sitä ehkä olisikin. Kivunlievityksetkin osutetaan sitten supistuksiin, mutta jotkut kuitenkin kertoo kauhutarinoita siitä kun puudutus on loppunut juuri ponnistusvaiheeseen päästessä. Siis miten asia nyt on? Tarvitseeko siinä ponnistusvaiheessa kivunlievitystä ja mitä siinä voi saadakaan?
ponnistusvaiheen
kivunlievitys?
125143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli epiduraali supistuksia helpottamassa ja kun ponnistusvaihe oli alkamassa, sitä lisättiin vähän. Laiteettiin myös jotain puuduttavaa suihketta välilihan seudulle kun pää alkoi näkyä ja ponnistus tosiaan tuntumaan. Mäkin kuvittelin et avautumisvaihe olis rankin, mut kyl musta oli ponnistus aika kaameeta...mut siitä selviää oikeesti, palkinto on niin ihana ja siinä saa kuitenkin kokoajan "tehdä työtä".
vaikutti yhden tunnin ajan! Mielestäni riittävästi. Ponnistusvaiheessa epiduraali ei enää vaikuttanut ja supistus ei ollut kivulias! Puudutuspiikki laitettiin välilihaan kun sitä alkoi polttamaan!
Hengittelin ilokaasua myös ponnistusvaiheessa vaikka en tiedä menikö se harakoille... Mutta kun ponnistusvaihe kesti 10 min. niin se meni niin äkkiä, että itse en kokenut sitä kamalaksi ollenkaan.
Kamalinta oli ehkä se, että kätilö kielsi ponnistamasta vaikka jo kovasti ponnistutti!
Ponnistuskipuihin on olemassa oma puudutuksensa, pudendaalipuudutus, jota kuitenkin käytetään aika harvoin Suomessa. Epiduraali saattaa vielä vaikuttaa ponnistuskipuihin. Usein ponnistuskivut ovat paljon pienempiä kuin avautumisvaiheen kivut, ja tosiaan niihin paras lääke on ponnistaminen, joka helpottaa kipua. Minulla tosin ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe oli se kaikista ikävin lapsen asennosta johtuen, mutta helpotti kyllä heti kun pää oli ulkona ;). Toisessa synnytyksessä ponnistusvaihe oli lähes kivuton. Välilihaa minulla puudutettiin molemmissa synnytyksissä (siis ihoa), se helpotti vähän ihokiristyksen tunnetta ja olipahan valmiiksi puudutettu niin pienet repeämät saatiin nopeasti kursittua kasaan.
kaikki kivunlievitys, tai siis epiduraali pois jotta tuntee ponnistamisen tarpeen ja osaa käyttää oikeita lihaksia. Ilokaasun tilalla sai vaan happea, että vähän järjissään pysyisi. Puudutus toki oli laitettu ennen välilihan leikkaamista mut se nyt ei mitään sellaista kivunlievitystä ole. Olisin antanut mitä vaan vaikka kunnon pesäpallomaila iskusta, kunhan vaan taju jotenkin siinä vaiheessa olisi ns kankaalle saatu. No mulla kaikki menikin pieleen ja kun vauva oli imukupilla otettu niin minut nukutettiin kun jouduin istukan käsin irroitukseen ja repeämien ompeluun leikkaussaliin. Sulla menee varmaan kuitenkin kaikki ihan hyvin!
Rohkaisevia vastauksia! Ehkä murehdin välilihaa, kun puheenne sen puuduttamisesta helpottaa oloa. Hip hei, synnytyspelko pieneni!:)
Mulla yksi synnytys oli niin nopea,etten ehtinyt saada mitään kipua lieventävää,en supistuksiin,enkä ponnistusvaiheeseen. Mut kaikki kävi niin äkkiä,et hyvin meni ilman mitään. Ja jäi hyvä mielikuva synnytyksestä. : )
Oon täällä aikaisemminkin kertoillut synnytyksestäni, mutta kerrotaan nyt tästäkin näkökulmasta. :)
Mulla siis synnytys käynnistettiin rv 42 0. Samana iltana alkoi supistukset ja heti kun alkoivat niitä tuli ihan koko ajan. Kätilö kun tuli huoneeseemme kysymään supistuksien välejä niin teki mieli sanoa, ettei sattunut tulemaan sekuntikelloa mukaan. No miltei heti sitten päästiinkin synnytyssaliin. Sain siellä heti ilokaasua ja se auttoi tosi hyvin, kun otti sitä juuri silloin kun itsestä tuntui hyvältä, eikä kätilön ohjeiden mukaan. Reilu tunnin päästä avautumisvaiheessa supistukset alkoi puskemaan ilokaasutokkuran läpi. Kestin niitä vielä hyvin, mutta ajattelin jo pyytää epiduraalin, että varmasti ehtisin sen saada (minulla on ollut synnytyspelkoa, joten kaikki kivunlievitys olisi ollut tervetullutta). No avautuminen tapahtuikin sitten niin nopeasti ettei epiduraalia eikä myöhemmin vaihtoehtona ollutta kohdunkaulanpuudutusta keritty antamaan.
Kahden tunnin avautumisvaiheen jälkeen sain luvan alkaa ponnistamaan. Mutta avautumisvaihe olikin ollut sitten ihan lastenleikkiä ponnistusvaiheeseen verrattuna. Ilokaasunaamari riistettiin multa pois, tai siis siltä musta tuntui siinä vaiheessa. Kolme tuntia siinä ponnisteltiin kaikissa mahdollisissa asennoissa kunnes vauva vihdoin ja viimein syntyi. Vauva ei ollut laskeutunut, siitä tuo pitkä ponnistusvaihe. Se paine, joka ponnistusvaiheessa oli, oli miltei lamauttava, mutta kun olin päättänyt että tuo lapsi kyllä puserretaan tuolta ulos niin sitä jaksoi aina koota itsensä seuraavaan ponnistukseen. Myös mieheni tuki oli korvaamaton.
Synnytyskeskustelussa kätilö sanoi, että olisi voinut antaa spinaalipuudutuksen, jos olisi tiennyt että tuo ponnistusvaihe oli niin pitkä. No eipä paljon lohduttanut siinä vaiheessa!
Synnytys on aika hurjaa puuhaa ja se sattui enemmän kuin mikään aikaisemmin. Se valtava paine kumminkin tosissaan helpotti heti kun vauva oli ulkona ja kaikki oli silloin hyvin. Niistä kolmesta painajaismaisesta tunnista ei ole kuin muutama muistikuva, eikä enempää tarvitsekaan olla. Kyllä siitä siis selviää kivunlievityksellä tai ilman!
Tsemppiä tulevaan koitokseen! :)
kaikki meni niin nopeasti(tyttö syntyi 3 1/2tunnissa)että epiduraalikin auttoi vain vajaat 30min.ponnistus vaiheessa antoivat ilokaasua mutta se ei tepsinyt(pyörryin=)),lisä happea antoivat ja se auttoi=)keskittyy vaan siihen mitä miehesi tai tukihenkilö sanoo ja ei keskity siihen kipuun.ja sen kivun vois oikeastaan kuvailla sillä että synnytät takapuolen kautta=)kun mulla alko ponnistus vaihe,(en vielä itte tienny),nousin ylös ja panikoin että "mun on pakko päästä vessaan,mulle tulee *aska tähän pöydälle muuten,eikä mulle mitään peräruiketta annettu!!!" kätilö totesi vaan siihen että,ei sieltä mitään muuta tule kuin lapsi=)
välilihan leikkaus ponnistusvaiheessa helpotti hommaa huomattavasti mutta muuten puudutukset olivat loppuneet ja ponnistusvaihe oli synnytyksen vaikein ja kivuliain osuus..kipu oli ihan järkyttävää.. vaikka avautumisvaihekin sattui ihan käsittämättömän paljon niin se ei ollut mitään verrattuna ponnistusvaiheeseen. mut mulla imukuppia joten lapsi ikäänkuin repästiin ulos lopulta.. mut kaikki olemme erilaisia ja jokainen synnytys on täysin erilainen ja ennalta arvaamaton.. sen sain tosiaankin kokea ihan henkilökohtaisesti..
luonnon eläimet selviävät synnytyksestä?
isopäisiä jälkeläisiä, siksi niillä helpompaa jos ymmäddät.
Ihmisellä on iso pää, kun sitä älliäkin on enemmän kuin eläimillä!