Tätä keskustelua on käyty tuolla alempana. Tiedän että monikaan ei käy tätä ketjua enää lukemassa. Haluaisin kuitenkin viimeisen ketjuun lisäämäni viestin tiimoilta ajatuksia joten laitan sen tähän linkkinä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015230020
Omalle kohdalleni olen tullut siihen tulokseen ettei vl liikeessä saa puhua siitä kun raskaudet eivät suju niinkun pitäisi.
Vaikea raskaus -> ainakin henkisesti raskas seuraava raskaus
Kuolleen lapsen synnyttminen-> seuraavissa raskauskauksia varjostaa tajuton menettämisen pelko
keskosuus,maksaarvot,verenvuodot, ym ym ym
Ja kuitenkin kokemukseni on valitettavasti sellainen että kun tieto lisää tuskaa ja vie odottamisesta kaiken ilon. Raskauden muuttuminen täydellisesksi painajaiseksi ja synkäksi ahdistukseksi niin tästä ei saa puhu kun ne eivät ole vl liikeessä sallittuja äitiyteen liittyviä tunteita?
Tuskin olen ainoa jonka meilenterveys vaarantuu siksi ettei näitä asioita ja kokemuksia ja tunteita voi lakaista matonalle. Eikä niitä voi lähteä kieltämään tai voi mutta siinä tekee vääryyttä omalle itselle. Ja vaikka asiat saa käydyksi läpi niin etteivät ne haittaa "normaalia" elämää uusi raskaus nostaa kaiken pintaa... eikä tästä ole ulospäsyä puhumalla niinkun varmaan jotkut ehdottaa...naivius ei koskaan palaa....Tunteet eivät lakkaa olemasta jos ne kieltää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015230020
Omalle kohdalleni olen tullut siihen tulokseen ettei vl liikeessä saa puhua siitä kun raskaudet eivät suju niinkun pitäisi.
Vaikea raskaus -> ainakin henkisesti raskas seuraava raskaus
Kuolleen lapsen synnyttminen-> seuraavissa raskauskauksia varjostaa tajuton menettämisen pelko
keskosuus,maksaarvot,verenvuodot, ym ym ym
Ja kuitenkin kokemukseni on valitettavasti sellainen että kun tieto lisää tuskaa ja vie odottamisesta kaiken ilon. Raskauden muuttuminen täydellisesksi painajaiseksi ja synkäksi ahdistukseksi niin tästä ei saa puhu kun ne eivät ole vl liikeessä sallittuja äitiyteen liittyviä tunteita?
Tuskin olen ainoa jonka meilenterveys vaarantuu siksi ettei näitä asioita ja kokemuksia ja tunteita voi lakaista matonalle. Eikä niitä voi lähteä kieltämään tai voi mutta siinä tekee vääryyttä omalle itselle. Ja vaikka asiat saa käydyksi läpi niin etteivät ne haittaa "normaalia" elämää uusi raskaus nostaa kaiken pintaa... eikä tästä ole ulospäsyä puhumalla niinkun varmaan jotkut ehdottaa...naivius ei koskaan palaa....Tunteet eivät lakkaa olemasta jos ne kieltää?
Vastaukset 44
Vanhimmat
vanhoillislestadiolaisuus sopii terveille naisille. Fyysisesti tai henkisesti heikot ihmiset eivät kestä tämän uskon >rakkautta>. Se rakkaus näkee yksipuolisesti vain lapsen ja synnyttämisen jumalan lahjana, ei äidin terveyttä tai jaksamista tai elämänlaatua. lisääntymisestä on muodostunut 11.käsky, jota on noudatettava uskonkieltämisen uhalla. tämä taakka on kannettava jos mielii kulkea tämän joukon mukana.
On naisen oma asia, mihin suostuu. Jos olet luovuttanut määräysvallan ruumiistasi jollekin muulle, ei kai voi muuta neuvoa antaa kuin yritä kestää.
Toinen vaihtoehto on se, että edistät omaa ja perheesi hyvinvointia ja käytät ehkäisyä.
rankasti sanottuna jos ehkäiset -> ulos vl liikeestä -> ja jokainen tätä palstaa lukeva voi arvioida mitä se tarkoittaa kun yhteisö sulkee ulkopuolelle-> jokainen voi arvioida mitä tästä seuraa
"Vl eivät ehkäise ja piste" - autettinen lainaus useammastakin kirjoitelmasta.
Jos tässä esille tuomassani asiassa ei ole kyse naisen uhraamisesta lastentekoalttarille niin mistä? JOs tässä ei ole kyse naisen alistamisesta niin mistä?
Aikuisena ihmisenä päätän mitä teen ja olen näin tehnyt. Mistä on seurannut se että kun edes fyysinen terveyteni ei kestä uutta raskautta mielenterveydestä puhumattakaan jäi valittavaksi selibaatti tai ehkäisy. Valitsin niistä toisen mutta en kerro kumman :-)
Tästä on seurannut sitten se että olen saanut etäisyyttä katsoa asiaa tilanteesta johon en olisi ehkä koskaan päätynyt -> olisin ajautunut itsemurhaan tai pakkohoitoon ennemmin tai myöhemmin (tai ainkin pidän näitä ratkaisuja mahdollisuuksien rajoissa olevina)
Enkä ole ainoa vl nainen joka on ollut tämän valintatilanteen edessä. Joten kysymys kuukuukin että
- mikä on asian mukaista sairauden/terveyden hoitoa koska vääjäämättä käy niin että raskaus raskaudelta ongelmat kertaantuvat.
- ollaanko enään armon alla jos mennään terveyden/mielenterveyden uhalla jatkamaan kierrettä
- onko se avioliitto jos seksiä ei ole (vaikka kumpikin "haluaisi")
Omalle kohdalle täytyy sanoa että asiasta on keskusteltu monella taholla. Mistä on seurannut se että kivittäjiä löytyy niin vl liikeestä kuin sen ulkopuoleltakin.
Haastankin kaikki pohtimaan tämän tilanteen etiikaa ja moraalia kaikilta kanteilta mistä haluatte asiaa tarkastella. Tämä on mittimisen paikka niin vl kuin sen liikeen ulkopuolella olaville ja myös terveyden huollossa työskenteleville.
En ole kanssasi yhtään samaa mieltä.Tässä ei ole kyse mistään muusta kuin sinusta itsestäsi. Olet ottanut uhrin aseman omassa elämässäsi.
Ei tämä asia kuulu mihinkään terveydenhuollon piiriin tai sn etiikkaan. Tämä kuuluu SINUN etiikkaan.Ei suomalaisessa terveydenhuollossa kyseenalaisteta ehkäisyä, vaan sinä itse kyseenalaistat sen.
Ei tässä ole kysymys naisten uhraamisesta mihinkään vaan siitä, että sinä itse uhraat itsesi.
Olet tehnyt itseäsi koskevan päätöksen ja se on tervettä touhua. Eikä se yhdellekään ihmiselle kuulu, mikä se päätös on.
Jokaisen aikuisen on tehtävä omaa elämäänsä koskevat ratkaisut itse, ja jos yhteisön meno ei miellytä, ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Kyllä kaikki muutkin tekevät elämässään vaikeita päätöksiä.
" Tämä on mittimisen paikka niin vl kuin sen liikeen ulkopuolella olaville ja myös terveyden huollossa työskenteleville."
Mitä mietittävää tässä nyt terveydenhuollolla on? Jos joku haluaa riskeerata oman mielenterveytensä/fyysisen terveytensä niin kyllä se on aina mahdollista ja sellaisetkin potilaat Suomalaisessa terveydenhoidossa hoidetaan kyllä.
Kukaan ei voi sinua estää vahingoittamasta terveyttäsi jos et sitä itse älyä olla tekemättä. Ja näköjään olet älynnyt. Siitä plussaa.
Koska näitä tapauksia hoidetaan ympäri maata ja ne ovat vaikeita koska vl yhteisö painaa toiselta puoleta ehkäisyä vastaan ja terveyden huollon yksiselitteinen kanta on että ehäisyä yhdessä muun hoidon kanssa on asiallinen hoitokäytäntö.
Teet niin tai näin joko otat pesäeron vl liikeestä tai kieltäydyt terveyden hoidosta. Miten tähän pitäsi suhtautua vl liikeessä tai terveyden huollossa. (onko sieltä oikein ehdottaa tätä ja potilaan kieltäytyessä nostaa kädet pystyyn ja todeta että ei voi mitään)
Onko uhri se joka ajattelee vai se joka määrää "lait"?
Eli ajan takaa sitä että jos kuulut vl yhteisöön jossa on tietyt "normit" - ei ehkäistä ja piste. Ja sinut on kasvatettu tähän ajattelumalliin. Jos et tee näin sinut julistetaan "epäuskoiseksi" ja piste.
Meneekö vl liike tässä nyt sitten edelleen raamatun oppien mukaan jos vaatii pidättäytymään seksistä/tai kantamaan seuraukset/tai hettää ehkäisyn käyttäjän pellolle/vai hyväksytäänkö ehkäisy myös milenterveys syistä (ei).
Mulla on ihan selvä eettinen kanta asiaan omalla kohdalla. Koska en kuitenkaan ole ainoa joka tätä pohdintaa käy tuon ajatelmia myös tänne.
No ei tämä kuulu todellakaan terveydenhuollolle muuten kun että kaikki potilaat hoidetaan. Siinä mielessä kuuluu joo.Kyllä Suomessa hoidetaan kaikki synnytykset ja raskaudenseurannat oli kyseesä sitten 18:sta lapsi tai toinen lapsi.
Jos ei hoideta niin se on laitonta.
Jos menet lääkärille sanomaan ongelmasi niin luulen että hän hoidoksi määrää ehkäisyn.Kyse on siis sinusta, noudatatko tätä neuvoa.
hoidossa asian takia. Ja niitä on muitakin kun minä.
Lääkärin ja terveydenhuollon etiikka menee niin että lääkärin on kunnioitettava potilaan vakaumusta mutta kuitenkin tuotava esille kaikki nen vaihoehdot peruseluineen mitkä katsoo asianmukaiseksi sairauden hoidoksi.
Nyt tullaankin sitten tähän että jos menen lääkäriin -> 90% lääkäreistä määräisi ehäisyn -> mitä tekee lestadiolainen lääkäri tässä tilanteessa?
Kun olin aikoinanivl-liikkeessä sain kerran tehtäväkseni kirjoittaa Päivämieheen joskus -70-luvun alussa (ennen hoitokokousaikoja) aiheesta uskovainen ja perhesuunnittelu.
Kirjoitustani ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Olin ottanut mm. kantaa siihen, että kun suurin käsky on Raamatussa rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä, niin kuvailemissasi tapauksissa myös ahdistunut perheenäiti on lähimmäinen. Kun synnytykset tai raskaudet tai lastenhoito käyvät äidin fyysisen tai psyykisen terveyden päälle, niin silloin ehkäistään ihan hyvällä omalla tunnolla.
Uskovaiset lääkärit näkevät paljon lähenpää potilaansa vaikeudet. Niitä eivät näe ne vanhat miehet, jotka SRK:n johtokunnassa antavat määräyksiään, joita on noudatettava liikkeestä ulosajamisen uhalla. He eivät kutienkaan voi ajaa ketään ulos Jumalan valtakunnasta, kuten usein ovat sanoneet tekevänsä.
Sinulle sanoisin, että ole rauhallisella mielellä. Sinä olet arvokas ja rakastamisen arvoinen. Ei ole rakkautta sälyttää sinulle niin raskaita taakkoja, että lyyhistyt niitten alle. Tulee mieleen Jeesuksen sana fariseuksista, jossa hän kuvaa, miten he sälyttävät taakkoja toisten kannettaviksi. Sinä olet ollut sellaisen sälyttämisen uhri.
Sanotaan, että JOS olet valinnut ehkäisyn, niin se on tarkalleen sinun ja miehesi asia, eikä kuulu muille. Jos sinulta kysytään asiasta, voit vain todeta, että tämä ei ole kysyjän asia ja että kysyjä toimii erittäin epäkohteliaasi kysyessään sellaista asiaa, joka ei hänelle kuulu. Kun kieltäydyt vastaamasta tällaisiin kysymyksiin, ei sinua kukaan voi myöskään tuomita:)
Ja ole huoletta, olet edelleen Jumalan rakas lapsi, jota Hän rakastaa ja aikanaan pääset Taivaan kotiin, ellet ole uskoasi Häneen kieltänyt (mutta usko vl-liikkeeseen tai SRK:hon onkin ihan eri asia).
Siunausta ja voimia sinulle:)
Eli tulen pitämään kiinni oikeudestani kohtalaisen normaaliin terveeseen ja kokonaiseen naisen elämään. Olen katsonut asian niin ettei ole oikein uhrata terveytään (elämää/mielentervyttäkään) vaan pitänyt kiinni käskystä kunnioitaa elmää.
Enkä ole voinut nähdä omalle kohdalle että raskaus olis ohimeevä tai tilanne olisi poistuva.
Aika on näyttänyt vain hyväksi sen että ehkäisen toivun ja paranen. Enkä voi hyvällä omalla tunnolla aloittaa tätä alusta (uuden raskauden myötä). On ollu opeteltava rakastamaan itseään kasvaa ottamaan vastuu itsestään tehdä omat päätökset ja elää hyvällä omalla tunnolla.
Se mikä tässä on ollut vaikeaa on se että vaikka omatuntoni sanoo että tämä on ainoa oikea tapa jatkaa terveenä eteenpäin syyllistäminen on ollut melkoista ja suoraa syrjintää on ollut. Kun meillä ei edelleenkään tule lisää lapsia ym ym.... jokainen vl liikeessä elävä tuntee tämän kuvion ja perästäpäin puhumiset.
Kyllä sitäkin mietin että ei ihmistä voi tämmöisen valinnan eteen laittaa. Valitse elämä tai kuolema! Ja sekin kävi mielessä monen monta kertaa että kaikki ovat hyläneet Jumalaa myöten. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmisistä en tiedä?
Vaikka syyllistäminen ja syrjintä ovat väärin, ymmärrän, miksi toiset vl:t sinua tässä tilanteessa syyllistävät. He itsekin varmasti kokevat ahdistusta ja vaikeita tunteita jatkuvasti toistuvien raskauksien ja synnytysten takia. Ja kun heillä on syytä epäillä, että joku toinen vl ehkäisyä käyttää, on se uhka heidän ankaralle ajatuskaavalleen, se uhkaa myös oppia oikeassa olevasta seurakunnasta, jossa Pyhä Henki opettaa samalla tavalla. Siinä tilanteessa heidän on parasta torjua sinut ulkopuolelle, ettet olisi muistuttamassa vaikeista asioista.
tämä on juuri se ajatus josta en ole saanut kiinni -> puettua sanoiksi.
Niinhän tietysti on että helpompaa olis kieltää asiat kun käsitellä ne. Minulle vaan ei jäänyt sitä vahtoehtoa että olis lakaisut asiat matonalle. Onneksi
Kiitos kun nostat vakavat ja huolellisesti vaietut asiat esiin. Naisten ongelmat joko perheessä tai ilman perhettä ovat suuret meikäläisyydessä. Teki niin tai näin, aina on muiden määriteltävissä.
Itse ei saa päättää pienintäkään asiaa omasta kropastaan edes, se on miehen käytettävissä ja seuroissa vatsa kaikkien tuijoteltavana. Uskonelämä ja oma hengellisyys näivettyy kun voimat kaipin pulin loppuvat. Lapsille ei jaksa olla kunnollinen äiti, sekin painaa. Jokainen tarvitsisi erikseen oman huomaamisen ja huolehtimisen. En suko siihen lasten suhteen että "tusinoittain halvemmalla".
Miten kierteestä ulos kun tukiverkostoa ei ole.
Mitä mielestäsi asialle voi tehdä?
Mielestäni vaihtoehdot ovat tässä:
1. Jatketaan kuten tähänkin asti ilman muutosta
2.Ei jatketa kuten tähäkin asti
Ei pidä olettaa että kukaan "tulee antamaan lupaa" naisen elämän helpottamiseksi.
Naisen on tehtävä se itse. Ei naisen tarvitse suostua tuollaiseen, että on vain muiden armoilla. Koska suurin osa suostuu,kaikki jatkuu kuten ennenkin.
En sinänsä usko, että vl-nainen on mitenkään huonossa asemassa noin yleensä ottaen.
Minkälaisia miehiä teillä naiset oikein on, kun kirjoitatte että ruumiistakaan ei saa itse päättää, pitää olla miehen käytettävissä vaikka ei itse haluaisikaan tai jaksaisikaan. Minkälainen mies ei välitä OMAN ainoan vaimonsa tunteista ja olotiloista ollenkaan, se tunne näistä kirjoituksista tulee. Nimimerkistäni huolimatta olen nainen ja en usko että minulla kuitenkaan on kovin harvinainen mies. Meillä nimittäin miehelle on hyvin tärkeää että myös minä olen "juonessa" mukana, on itsestään selvää että molempien väsymystä kunnioitetaan. Tuokin asia on kahden kauppa, ei vain miehen etuoikeus.
Ongelma johtuu siitä, että naiset antavat tuolla tavalla hyväksikäyttää itseään. Munat vaan pois pukeilta jotka eivät kysele vaimon suostumusta yhteiselämään. Joskus sitä kutsutaan raiskauksekikin.
Ei olekkaan uskovaista puolisoa? Uskovainen varmasti arvostaisi vaimoaan juuri niinkuin sanoit.
Ehkäpä naisilla jotka kärsivät on mies joka ei ole uskovainen, heillä on mies maailmasta joka ei tiedä Jumalasta ja hänen tahdostaan.
Täälläkin on joskus sanottu esim. vl-ihmisistä, että eivät kaikki ole heitä vaikka joukossa kulkevatkin. Pitäisiköhän näiden vaimojen jotka ovat miehen alistettavissa ja siitä kärsivät alkaa miettimään asiaa myös tältä kannalta?
Seksi kuuluu olennaisena osana avioliitoon, minusta.
Seksi kuuluu naiseuteen minusta.
Selibaatti on hyväksyttävää tietyyn rajaan asti, misusta.
Tässä on nyt kyse siitä että siirytään mielenterveyden puolelta sairauden puolelle, minusta. (pakkoajatukset)
Voi tulla "terveempiä" aikoja jollon seksin voi kokea siinämäärin myönteisesti ettei voida puhua raiskaukseta.-> raskaus joka saa mielen romahtamaan -> sairaus
Kyse onkin siitä että mikä on sairauden hoitoa ja mikä ei. Onko sairauden hoitoa luopua naiseudesta (seksistä) koska ei voi mielen takia kantaa seurauksia -> ei ole oikein itseä eikä perhettä kohtaan -> vai onko hyväkyttävää sairauden/terveyden hoitoa olla nainen käytää ehkäisyä ja olla oikeasti ihminen perheelle.
Juonessa voi olla hetken mukana ja siitä voi seurata yli vuoden musta aukko? Mikä on oikein ja mikä väärin? Kenelle kuuluu vastuu naisen milen terveydestä ja oikeus kokonaseen ihmisyyteen (johon myös seksi kuuluu)? Seksi ei ole monenkaan vl mielestä elämässä tärkeää? Entä jos se onkin? Ei selibaatiin kuulema kuole? Ei ehkä mutta jos kokee tulleensa "hyvlätyksi" on vain puoliihminen siitä voi seurata monenkin laisia asioita? Koitappa hakea joku muu näköalapaikka asiaan.
Vastuu naisen fyysisestä ja henkisestä terveydestä kuuluu molemmille, sekä miehelle että naiselle. Ei ole mieheltä oikein sivuuttaa sitä mitä naiselle merkitsee raskaus ja sen jälkeinen aika. Ei myöskään mielestäni ole oikein, että avioliitossa elävät ihmiset joutuvat kiduttamaan itseään selibaatissa. Vaikka ilman seksiä voi elää, onko se kuitenkaan pitempään jatkuessaan luonnollinen olotila saman sängyn jakaville, toisiaan rakastaville ihmisille. Päätökset teette te itse, mutta monissa tapauksissa ehkäisy on sairaudenhoitoa ja jo olemassaolevien lasten suojelua. Kun nainen ei kertakaikkiaan jaksa, kaikilla ei ole samanlaiset voimavarat. Anteeksi jos kirjoitin kärkevästi, mutta olen väsynyt kirjoituksiin miten pitää miehen mieliksi tehdä sitä ja tätä.
Luulen että sinun kannattaa nimenomaan kieltää raskauteen liittyvät tunteet.
Varmasti koet valitsemasi tien ainoaksi oikeaksi ja siihen ei ehkäisy sovi vaikka mikä olisi.
Näin ollen on turha vatvoa asioita mille ei mitään voi.Voihan sitä sitten kai selibaatissa olla jos ei enää lapsia halua.
- onko se avioliitto jos seksiä ei ole (vaikka kumpikin "haluaisi")
No on se paperilla, jos avioerohakemusta ei ole allekirjoitettu.
En vaan ymmärrä mikä on ongelmasi.
Ymmärsin että ongelma on tämä:
Olet naimisissa.Raskaudet vaarantavat mielenterveytesi. Et voi käyttää ehkäisyä. Et halua elää selibaatissa.
Eihän silloin ole muuta vaihtoehtoa olemassa kuin vaarantaa se mielenterveys ja uhrata itsesi sille alttarille. Ja tämä on sitten muiden syy.
Et voi syyttää ketään siitä,että et itse ota vastuuta elämästäsi.
Minähän sallin sinulle ihan kaiken, jopa suosittelen sitä ehkäisyä.
sille että raskaus vaarantaa monen naisen fyysisen ja psyykkisen terveyden kannanotollaan - ehkäisy on syntiä joka tilanteessa (päivämies 1979 muistaakseni)
Vl liikeen kanta on se ettei ehkäisyä saa käytää vaan pitää elää selibaatissa. -> johtaako tämä siihen että vain terveillä on oikeus olla kokonainen nainen? -> murentaa osaltaan avioliiton perusolemuksen onko se oikein?
En minä sun hyväkyntää tarvitse enkä kenenkään muun vaan oikeeta keskustelua.
Kun kysyt, että johtaako ehkäisykielto siihen että vain terveillä on oikeus olla "kokonaan"nainen, niin mielestäni johtaa.
En uskokaan että tarvitset minun hyväksyntää, se oli lähinnä huumoria:)
Pystyttäisiinkö me nyt tästä seurakuntapäivillä asiallisesti ja avoimesti eri näkökohdat esiin tuoden keskustelemaan?
Erityisesti tuo ehkäisykielto pitäisi ehdottomasti poistaa.
Nykyinen ehdoton kielto pitää muuttaa kunkin yksilön ja pariskunnan keskinäiseksi omantunnon ratkaisuksi jossa ei yhteisö, eivät saaranmiehet eivätkä seurakuntavanhimmat ottaisi mitään kantaa. Että perhekoko olisi tästä lähtien yksityisasia.
Eiköhän tuo liene yhtä todennäköistä kuin se että George Bush anoisi turvapaikkaa Pohjois-Koreasta.
Ehkäisykiellon poisto tekisi vl-identiteetille samaa, samoin kuin tv:n hankkiminen vl-kotiin. Kuka teistä tunnistaisi toista enää sen jälkeen vl-uskovaiseksi.
Meillä on iso perhe ja mä olen sairastanut lonkkaa ja lääkäri sanoi minulle että raskautta ei saa olla enää yhtään sa vaarantas sinua edelleen (isoja lapsia synnyttänyt ja pienikokoinen olet) He ehdotti kierukkaa ja mä suostuin ja voimakkaita särkylääkkeitä joudun syömään vieläkin ja toinen leikkaus on edessä.
Aluksi minulle oli vaikeaa ajatella tätä omallatunnolla
Mutta olen se ymmärtänyt näin että jumala ei mulle ole suonut tämän enempää lapsia tään lonkkavian takia.Ja lääkärin ehdotus oli mun
parasta ajatellen Jos mä syön voimakkaita särkylääkkeitä ja synnytän aina uuden lapsen se olisi meille molemmille vaaraksi.
Olenko oikeilla raiteilla?
Tässä on kaksi linjaa ne jotka hyväksyvät ehkäisyn sairauden hoidossa ja sitten nen jotka eivät hyväksy ehkäisyä missään tilanteessa. Sitten on niitä jotka eivät hyväksy kun tiety ehkäisymentelmät ja niitä jotka tarvittaessa hyväksyvät sen mikä sopii parhaiten.
Mun omatunto ei anna lupaa hankkiutua raskaaksi jos tiedän syömieni lääkkeitten olevan millään todennäköisyydellä haitallisia sikiölle.
Tiedät että kivittäjiäkin löytyy ratkaisussasi mutta itse olen sitä mieltä että kun raskauden tiedetään johtavan äidin terveyden vaarantamiseen ei ole enäää oikeen vähätellä asiaa tai yrittää uskotella itselle että raskaus ei ehkä alakkaan jos Jumala ei sitä hyväksi näe. Jos (ja kun) näin ajatellaan sen pitäisi johtaa siihen ettei muitakaan sairauksia saa hoitaa koska ne on hyväksi ja siunaukseksi nähty. Näin ei kuitenkaan ajatella.
Täälä on kirjoitettu usein ette raskaus ei ole sairaus mutta näin voivat ajatelle vain ne joilla raskaudet synnytykset ym menevät terveyttä vaarantamatta. Täälä myö vähätellään uskottomien lääkärien kannanottoja ikäänkuin heidän ammattitaitonsa olisi huonompi. Ja ikäänkuin he turhan takia antaisivat suosituksen ettei saa tulla raskaaksi. Ja täsät sitten kerrotaan tarinoita kuinka uudesta raskaudesta seurannut lapsi olisi aina hyvä asia. Ja jos kertoo tarinan siitä että näin ei ole ollut asia vähätellään kuoliaaksi.
Itse olen kanssasi samoilla linjoilla muista en tiedä? Oma omatunto ei salli oman terveyden ei fyysisen eikä psyykkisen terveyden tahallista vaarantamista.Enkä hyväksy tupakointia enkä muitakaan terveydelle vahingollisia elämän tapoja kuten liiallista rasvan ja sokerin käyttöä.
Olet jo siinä kunnossa ja joudut syömään lääkkeitä, että teet ihan oikein, kuten lääkäri on määrännyt. Älä kanna huonoa omaatuntoa. Ensinnäkin terveydelliset asiasi ei kuulu muille. Ne ovat sinun ja lääkärin välisiä asioita. Et kysy todellakaan muilta lupaa, miten lääkäri on sinua päättänyt hoitaa. Oma terveytesi ja jaksamisesi on tärkeintä. Sitä paitsi henkeäsi ei saa vaarantaa, ettei lapsesi jäisi orvoiksi, sillä he tarvitsevat äitiä. Hyviä vointeja sinulle ja toivottavasti kipusi hellittävät.
jos on kyse äidin terveydestä.Käytännössä keskuste
lu uskovaisen lääkärin kanssa johtaa usein sopivan
ehkäisymenetelmän käyttöön.Esimerkiksi saarnaaja-
tehtävään kutsuttu lääkäri on tottunut käsittele-
mään luontevasti tällaisiakin asioita Siionissa!
Asiasta ei paljon puhuta, mutta jos asia ahdistaa
sinua, voit jutella uskovaisen papin kanssa. Hän yleensä tietää myös asiasta.
Mutta epäilen että seurakuntapäivillä kävisi niin että sielä muutama "vanha kääkkä" kertoisi miksei tälläistä ehdotusta saa hyväksyä. Jos sitten sielä joku nuorempi henkilö (nainen) esittäisi oman kantansa ja vaikka toisi ne asiat esille mitä täälä olen tuonut niin veikaan että joutuisin hoitotoimien kohteeksi niin pitkäksi ajaksi että muuttaisin mielipiteeni ainakin julkisesti.KUkaan ei muutenkaan keskustele mistään aidosti seurakuntapäivillä valitettavasti.
Kokeile mitä tapahtuu.
Ole yksinkertaisesti niin rohkea, ja sano asia seurakuntapäivillä niin kuin ajattelet.
Ei tarvitsisi turhaan miettiä mitä "tapahtuisi", vaan sitten tiedät mitä tapahtuu.
Kuvauksesi mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on yhdistetty hengelliset sielun autuuden asiat ja terveydestä huolehtiminen. Ylimmäksi tuomariksi tarvitaan siten saaranmies jolla on lääkärin koulutus. Tällainen ei voi olla kukaan muu kuin miespuolinen.
Asiat joista hän tekee ratkaisuja, koskevat aina naisia.
Jo on omituista uskoa.
Afganistanin talebanit ovat selvästikin vl-liikkeen sukulaisuskonto.
Oletko koskaan miettinyt, miksi sitten jatkat jäsenyyttäsi epärehellisessä ja epäaidossa yhteisössä?
Mikä sinua siellä pitää?
Tiedän, ihmisillä onmonesti riippuvuuksia, millaisia kenelläkin.
Mitään jossiteluja ei ole jos tiedän jo etukäteen ettei asiasta keskustella asiallisesti oikeilla nimillä vaan keskustelu johtaa ainaiseen "lässyttämiseen" tyhjillä sanoilla joka ei johda mihinkään. NÄin käy kaisissa asioissa on sitten kyse tärkeistä tai vähemmän tärkeistä asioista. Eli vaikea ymmärtää mikä funktio näillä seurakuntapäivillä on ei ainakaan avoin ja rakentava keskustelu.
Lestadiolaiset ja Talebanit ovat sittenkin "hieman" erilaisia.
Mutta VAIN "hieman"!
teitä raskauttaa. Ei Jumalan sana.
Uransa lopussa lakihenkiseksi todetun saarnaaja HS:n vietteleminä vl-saarnaajat loivat tuon naisia raskauttavan ehkäisykiellon 1960-luvulla. Ennen sitä uskovaiset puolisot ratkaisivat nämä asiat Pyhän Hengen valaiseman omantuntonsa mukaisesti.
Tämä on todellakin tosiasia. Ennen vanhaan ei tällä asialla ahdisteltu. Uskovainen oli vapaa Jumalan lapsi ja henkilökohtainen kahdenkeskisyys säilyi makuuhuoneessa.
Tämä perintö on 60-luvun jälkeen kadotettu, mutta äitini äiti aikoinaan siitä muistutti.
Nykyiset nuoret uskovaiseet äidit kipuilevat ja kärsivät aivan turhan takia. Mutta he eivät paremmasta tiedä.
Käsittämätön avaus.
Tämän naisen oma yhdestoista käsky on "ÄLÄ KÄYTÄ EHKÄISYÄ VAIKKA HENKI MENISI". Sitten hakee muilta hyväksyntää että saisi käyttää ehkäisyä.
Valittaa ja valittaa kuinka vaikeata on naisen elämä, ja itse on kaiken takana mutta syy on muiden.
miksi vl liike pitää siitä niin tiukasti kiinni ja saarnaa joka käänteessä sen ehdottomuutta? En tarvitse kenenkään lupaa mihinkään ja osaa kyllä tehdä päätökseni ihan itse ei tässä ole kenenkään hyväksynnästä kiinni. Mutta ehkäisy ei tunnetusti ole vl yksityisasia eikä se kuulu parien "itesmääräämisoikeuksiin".
Eli ei tää ole keskustelua jos pointisi oli se että - ehkäisy on syntiä aina tai että omaa tyhmyyttäsi olet tähän "suostunut".
Näistä asioista ei avoimesti keskustella vl liikeessä siitä ei päästä yli eikä ympäri!
Minä en eronnut vl:sta ehkäisykiellon enkä muidenkaan sääntöjen takia. Erosin sen takia, koska en voinut sulkea muita kristittyjä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Olin jo nuori aikuinen tehdessäni kipeää eroprosessia vl:sta.
Joitakin vuosia myöhemmin perustin perheen ei-vl-kristityn kanssa. Minulle oli heti selvää, että ehkäisy ei ole "pelastus"-kysymys, ja olenkin ehkäisyä käyttänyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsimyönteisyys on luonnollinen asenne kristitylle. Itse nuorena vl:na en pelännyt suuren perheen äidiksi tulemista, vaan se oli minulle suorastaan haave. Nyt minulla on kolme lasta ja toivoisin vielä lisääkin, jos Jumala suo.
Mutta en olisi niitä kolmea halunnut kolmessa vuodessa. Aluksi olin hyvin onnellinen ensimmäisestäni, mutta en heti perään halunnut toista, sillä ulkonaiset olosuhteet olivat liian rankat, mielenterveyteni olisi joutunut liian suureen kuormitukseen. Toisen ja kolmannen lapsen sain puolentoista vuoden välein. Se oli minulle siksi kiinnostava kokemus, kun tiesin, että vl-äitinä sellaista olisi luultavasti minullekin seurannut toistuvasti. Kyllä se sen verran rankkaa oli, että olen todella kiitollinen, että minulla on mahdollisuus ja oikeus (Jumalankin edessä) käyttää ehkäisyä.
Ajattelen jopa niin, että ehkäpä sen takia Jumala suojeli minua liian nuorena avioitumasta vl-miehen kanssa, ettei minun tarvitsisi uhrata mielenterveyttäni liian tiheään tapahtuvilla raskauksilla ja synnytyksillä.
Minä kyllä ymmärrän niitä vl-äitejä, jotka eivät ehkäisyä hyväksy vaikeissakaan olosuhteissa. Minä luulen, että itse vastaavassa tilanteessa, jos vl:na olisin tullut siihen tulokseen, että ehkäisy ei ole syntiä, ja että itselläni ei muuta vaihtoehtoa ole kuin ehkäistä, niin olisin joutunut omantuntoni syistä eroamaan vl:suudesta. Olisin sen tehnyt omasta aloitteestani.
Olisinhan voinut tuossa "vain me"-kysymyksessäkin olla salaa toista mieltä, ja kuulua edelleen vl-joukkoon, mutta se olisi ollut minulle henkisesti liian ristiriitaista. On todellakin valtava kriisi ja prosessi erota uskonyhteisöstä, joka on ollut itselle kasvualusta ja identiteetin muovaaja syntymästä saakka. Niin, että ymmärrän, jos vl:t kuitenkaan eivät ala protestoimaan ehkäisysääntöä vastaan. Tällä palstalla olen kuitenkin huomannut, että vl:n joukossakin on toisinajattelevia ja -toimivia. Ennen ankarana vl:na olisin sellaiset toisinajattelevat tuominnut..., mutta nyt olen iloinen niiden puolesta, jotka pystyvät omaa henkistä taakkaansa helpottamaan, ilman että eroavat vl:suudesta.
On raskasta lukea näitä äitien huokauksia. Omattunnot sidotaan ihmisen tekemillä käskyillä olla ehkäisemättä.
Mikä on ajatuksenjuoksu silloin, jos ehkäisy hyväksytään jossain erikoistilanteessa, ja kuitenkin sen yleinen käyttö on joko tottelemattomuuden tai murhan synti, riippuen nuhtelijan/sitojan omasta näkemyksestä? Ajatus on kadonnut jo aikapäiviä sitten, ja perusteet murenevat. Jäljelle jää tämä: Se nyt vain on näin, se on oman järkemme yläpuolella, ei sitä kannata sen enempää miettiä.
Täällä on niin raskaita ajatuksia, että mieli ihan pakahtuu. Iloitsin kuitenkin nimim. Lääkäri1:n kirjoituksesta. Se rohkaisee vaalimaan myös rakkautta ja terveyttä. Nyt jos koskaan naisten on aika vapautua velvollisuudesta synnyttää jollekin/jonkun ihmisen käskyn perusteella niin monta lasta kuin vain pystyy.
Kaikille äideille Jumalan siunausta ja voimia.
toivon kuitenkin että tuomalla asian täällä ja muuallakin esille johtavan siihen että joku muukin uskaltaa pitää itsestä kiinni. Pitää oikeuden terveyteen ja terveeseen murentamattomaan ja alistamattomaan mieleen.
Olen tavannut ihan liian monta vl naista jotka kieltävät kaikki kielteiset tunteensa mitä äityiteen liityy. Ole tavannut näitä mielensä murentaneita joilla ainoa toive on päästä pois. Olen tavannut paljon myös vanhempaa sukupolvea joka on unohtanut kaiken kielteisen mitä äitiyteen ja lapsiin liityy. Ihmismieli kun toimii niin että kielteiset asiat tapaavat unohtua ja vaan muistoissa onkin kaikki yhtä juhlaa?