Viime vuonna (2005) on ilmestynyt merkittävä suomenkielinen
teologian oppikirja, nimeltään:
"Johdatus varhaisen kirkon teologiaan."
Kirjan on kirjoittanut yhteistyössä kolme suomalaista teologia,
eli seuraavat:
Gunnar af Hälström, systemaattisen teologian ja patristiikan
professori Joensuun yliopistossa, joka on myös dosentti
Helsingin ja Turun yliopistoissa, sekä Åbo Akatemiassa.
Anni Maria Laato, latinan kielen lehtori Åbo Akatemiassa,
joka on toiminut sekä tutkijana että opettajana Åbö Akatemin
systemaatisen teologian laitoksella, sekä opetustehtävissä
Turun yliopiston uskontotieteen laitoksella sekä Turun
Katedraalikoulussa.
Juha Pihkala, Tampereen hiippakunnan piispa, joka on myös
dogamatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.
Kirjan luvussa 4.4 "Sakramentit" käsitellään sivuilla
241 - 247 alaotsikkoa "Kaste."
Rohkenen lainata nuo kirjan kasteesta puhuvat sivut tähän
jatkoksi.
Teksti puhukoon puolestaan:
"KASTE
Alussa oli sanoma. Siihen vastattiin uskolla ja katumuksella.
Heti tämän jälkeen seurasi kaste (kr. baptisma. lat. baptismus).
Järjestys näkyy selvästi Uudessa testamentissa, esimerkiksi
ensimmäisen helluntain yhteydessä (Ap. t. 2) ja etiopialaisen
hoviherran kääntymiskertomuksessa (Ap. t. 8).
Kastettavan kannalta kaste oli vastaus sanomaan, jonka oli
vastaanottanut.
Kirkon teologian kannalta kaste oli paljon enemmän. Oli tarpeen
kertoa kastettavalle, mitä kaikkea kaste ja sen jälkeen nautittava
eukaristia ovat.
Syntyi kaste- eli katekumeeniopetuksen tarve (katekumeenilla
tarkoitettiin kasteoppilasta).
Koska opetus vei aikaa, kristillisen sanoman vastaanottamisen
ja kastehetken väliin jäi jatkuvasti kasvava ajanjakso.
Uskosta suoraan kasteeseen johtanut tie piteni vuosisatojen
kuluessa niin, että 200-luvulla mainitaan peräti kolmevuotinen
opetusjakso ennen kastetta.
300-luvulla mainitaan tapauksia, joissa kasteoppilas odottaa
kastettansa kuolinvuoteelle saakka, tosin omasta eikä kirkon
tahdosta. Opetuspuheita kastettaville ja vastakastetuille on
säilynyt melko runsaasti, ja ne tarjoavat hyvän kuvan siitä,
mitä opetus sisälsi.
Kuuluisimpia kastesaarnoja ovat Kyrillos Jerusalemilaisen
vuoden 350 tienoilla pitämät homiliat. Hänen pääsiäisviikolla
jo kastetuille pitämiä puheitaan kutsutaan Mystagogisiksi
saarnoiksi.
(Mystagogi (kr. mystagogos) mysteereihin vihkijä,
mysteerien johtaja, opettaja, mystagogia, vihkiminen
mysteereihin, mystagoginen, mystagogiaa koskeva,
mysti, mysteereihin vihitty henkilö.)
Myös Johannes Khrysostomokselta on säilynyt Antiokiassa
pidettyjä kastesaarnoja. Lännessä Ambrosius Milanolaiselta
on säilynyt mystagogisia saarnoja vastakastetuille (De
sacramentis). Augustinuksen teos De catechizandis rudibus
{Rahvaan kasteopetuksesta) kertoo opetuksen teoriasta ja
käytännöstä vuoden 400 tienoilla.
Kasteopetuksen kesto ja sisältö vaihtelivat, mutta varsinkin
300- luvulta alkaen kuva käytännöistä on melko selkeä.
Opetukseen tuli ilmoittautua henkilökohtaisesti.
Aluksi annettava raamattuopetus selittänee varhaiskristittyjen
huomattavan Kirjoitusten tuntemisen salaisuuden aikana, jolloin
kaikilla ei ollut Raamattua eivätkä kaikki edes osanneet lukea.
Opetuksessa korostettiin pelastushistorian kannalta keskeisiä
tapahtumia Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Isä Meidän -rukousta
käsiteltiin erillisenä teemana. Tämän rukouksen merkitys oli sitäkin
ymmärrettävämpi, kun otetaan huomioon että vain kristityt tunsivat
Jumalan Isänä. Juutalaiset tuntevat hänet vain lainantajana ja
pakanat luojana tai kaikkivaltiaana, kertoo Irenaeus teoksessaan
Epideixis.
Kastepäivän lähestyessä opettaja, tuolloisen terminologian mukaan
usein piispa, ilmoitti ja selitti oppilaille paikallisen kaste-
tunnustuksen. Näitä kastetunnustuksia on säilynyt useita. Paikka-
kunnittain niissä on pieniä eroavaisuuksia, mutta useimmiten ne
noudattavat kolminaisuuden mukaan jäsenneltyä kolmijakoista kaavaa,
jossa keskimmäinen eli Kristusta koskeva osio on laajin.
Tunnustuksen opetus tunnettiin lännessä nimellä traditio symboli,
mikä termi on juurtunut myös moderniin tutkimukseen.
Kasteoppilaat tunnustivat oppimansa tunnustuksen ulkoa
ja julkisesti ennen kastetta. Tästä tilanteesta käytetään
nimitystä redditio symboli ("tunnustuksen palautus").
Kasteen jälkeen opetus jatkui mystagogisten homilioiden eli
saarnojen muodossa. Näissä saarnoissa puhuttiin tarkemmin
mysteereistä eli kasteesta ja ehtoollisesta. Tiedon valon
saaneina kristityt olivat "valistuneita" (kr. fotizomenoi.
lat. illuminati).
Näitä termejä käytettiin mielellään kristittyjä merkitsevinä
niminä.
Kristillisessä sanomassa korostetusti esillä olevat Kristuksen
kuolema ja ylösnousemus hallitsivat myös varhaiskristillistä
kasteteologiaa. Kasteessa kuollaan ja noustaan uuteen elämään.
Tämän kasteteologian takia pääsiäisestä tuli pian suosituin
kastepäivä. Kasteen yhteydessä tehtiin myös ristinmerkki
kastettavan päälle, mikä edelleen korosti kastettavan yhteyttä
kuolleen ja ylösnousseen Kristuksen kanssa.
Ristinmerkki saatettiin tehdä myös jo kasteopetuksen alussa.
Hieman toisenlaisen terminologia ja symboliikka oli käytössä,
kun kasteessa sanottiin tapahtuvan uudestisyntyminen.
Vallalla ollut upotuskaste korosti kuolemisen ja henkiin
virkoamisen tematiikkaa, vaikka symboliikka ontui; eihän
Kristus hukkunut.
Tertullianus väänsi symboliikan uusille urille. Kristus on
kala (kr. ikhthys, kristittyjen salasana vainojen aikaan),
kristityt syntyvät myös (kasteen) vedessä ja uiskentelevat
pikkukaloina Kristuksen perässä.
Vain kasteen vedessä pysymällä kristityt pysyvät hengissä.
Kasteeseen liittyvä kuvakieli on varsin runsasta niin Tertul-
lianuksella kuin muillakin varhaisen kirkon edustajilla.
Tertullianus korostaa myös kasteen paradoksaalisuutta. On
käsittämätöntä, että niin vaatimaton pesu voi pelastaa,
mutta juuri käsittämättömyytensä takia asia on varma.
Jumalahan toimii nimenomaan käsittämättömästi. Periaate
"uskon, koska se on mahdotonta" {credo, quia absurdiini}
pätee jo kasteteologiassa.
Entisen elämän loppu ja uuden alku tarkoitti myös, että
entiset synnit pyyhittiin kasteessa pois uutta elämää
estämästä. Veden puhdistava vaikutus korostui kasteteo-
logiassa. "Me astumme veteen täynnä syntiä ja saastaa,
mutta nousemme siitä sydämessämme hedelmiä, nimittäin
pelko, ja hengessämme toivo Jeesukseen", kertoo Barna-
baan kirje (11.11) toisen vuosisadan alkupuolella.
Puhdistautumisen ajatus tuotiin esiin myös vaatetuksen
avulla: vanhat vaatteet riisuttiin ennen kastetta ja
kasteen jälkeen saatiin uudet, valkoiset (Iät. alba)
vaatteet.
Justinos Marttyyri kertoi kasteesta samaan tapaan:
Ne, jotka vakuuttuvat ja uskovat sanomamme ja opetuksemme
olevan totta ja lupaavat elää niiden mukaisesti, opetetaan
rukouksen ja paaston yhteydessä pyytämään Jumalaa antamaan
heidän entiset syntinsä anteeksi. Me rukoilemme ja paastoamme
heidän kanssansa.
Sitten saatamme heidät paikkaan, jossa on vettä, ja he
syntyvät uudesti samalla tavalla kuin mekin synnyimme
uudesti. Jumalan, kaikkien Isän ja Herran nimessä, ja
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä
he vastaanottavat peson vedessä. Sillä Kristus sanoi:
"Jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse taivasten
valtakuntaan" (Joh. 3:3).
Kaikille on selvää kuinka mahdotonta on kerran jo syntyneille
palata äitinsä kohtuun uudelleen. Profeetta Jesaja selitti,
kuten jo sanoimme, kuinka ne jotka ovat tehneet syntiä ja
sitten katuneet vapautuvat synneistänsä.
Näin hän sanoo: "Peseytykää, puhdistautukaa (Justinos lainaa
Jes. l: 16-20) - - Tämä on se syy, miksi me kastamme siten
kuin teemme, apostolien opetuksen mukaan."
Apologia, luku 61
Pitkäperjamain ja pääsiäisen tapahtumat vaikuttivat huomattavasti
enemmän kasteteologiaan kuin Kristuksen oma kaste. Varhaiskirkko
ei ollut yksimielinen siitä, milloin kristillinen kaste asetettiin,
mutta Kristuksen kastetta tarjottiin yhtenä vaihtoehtona.
Tietoisuus Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen välisestä
erosta hankaloitti tämän vaihtoehdon vakiintumista. Jordan-virta
oli kuitenkin yksi kasteesta käytetty ilmaisu. Kristuksen päälle
laskeutunut Pyhä Henki (Matt. 3:16) mainitaan tässä yhteydessä
erityisesti.
Kasteeseen ja sen yhteydessä toimitettuun öljyllä voiteluun
liitettiin Pyhän Hengen osallisuuden ajatus. Öljyllä voitelu
tapahtui joko ennen kastetta tai sen jälkeen. Henki ja (kasteen)
vesi yhdistettiin myös luomiskertomuksen perusteella.
Kerrotaanhan siinä, että Henki liikkui vetten päällä (l. Moos. 1:2).
Vesi pyhittyi Hengen kautta, ja veden kautta vuorostaan ihminen
(Tertullianus, De bapt. 4).
Asiaan ei mitenkään katsottu vaikuttavan oliko kastevesi järvi
tai joki, ammeessa olevaa vai astiassa säilytettävää vettä.
Kun kirkkojen ja kastekappeleiden aika 300-luvulla tuli,
siirtyi kaste luonnosta sisätiloihin, mutta veden runsaus
näyttää edelleen olleen toivottavaa. Hukkuihan muinainen
pahuus Nooan aikaan peräti tulvaan ja Mooseksen ajan
egyptiläiset mereen! Voitelun puolestaan ajateltiin tekevän
ihmeestä kuninkaallisen ja kristityn sanan varsinaisessa
mielessä: tarkoittaahan Kristus voideltua.
Pyhän Hengen osallisuus merkitsi myös adoptiota. Hengen
laskeuduttua Kristuksen päälle tuli taivaasta ääni, joka
vahvisti lapseuden (Matt. 3:17). Kastetusta tuli Jumalan
lapsi.
Irenaeus selitti uuden yhteyden synnyn "Jumalan kanssa Pojan
kautta Pyhässä Hengessä" siten, että Henki vie ihmisen Kristuksen
luo, Kristus vuorostaan "esittelee" ihmisen Jumalalle, joka
lahjoittaa ihmiselle katoamattomuuden. Kastetta välittömästi
seuraava ehtoollinen oli uusperheen ensimmäinen yhteinen ateria.
Ennen uuden elämän alkua Kristuksen kanssa Pyhästä Hengestä
osallisena oli tarpeen torjua entinen elämä muutenkin kuin
vain kasteessa "hukkumalla".
Tämä tapahtui niin idässä kuin lännessä eksorkismin kautta.
Kreikan verbi exorkizein tarkoittaa karkottamista vannottamisen
avulla. Eksorkismi ei joka muodossaan ehdottomasti edellytä
pahojen henkien asuvan ei-kastetuissa, silloin kuin tapahtuma
ymmärretään irtisanoutumiseksi pahuudesta.
Varhainen kirkko piti kuitenkin pakanamaailman demonisuutta
selviönä. Ei-kristilliset jumalat ymmärrettiin näet usein
demoneiksi ja vieraat uskonnot demonien aikaansaannoksiksi.
Muodostui vaikuttava teologinen kokonaiskuva: siinä missä
pakanat ovat pahojen henkien vallassa, ovat kristityt Pyhän
Hengen johdattamia.
Kastetta edeltävässä eksorkismissa katekumeeni kääntyi kohti
länttä, pimeyttä, ja sanoutui juhlallisesti irti kaikista
perkeleen teoista. Irtisanoutuminen tapahtui yleensä kolme
kertaa, kuten uusi uskokin hetkeä myöhemmin tunnustettiin
kolmesti tai ainakin kolmiosaisen uskontunnustuksen muodossa.
Eksorkismi oli välttämätön myös lapsikasteen yhteydessä,
sillä lapsikin oli turmiovaltojen vallassa.
Kaste oli kokemus, joka muokkasi kristillistä identiteettiä
voimakkaimmin.
Rooman kansalainen sai vapaasti olla kiinnostunut myöhäis-
antiikin tarjoamista useista uskonnoista, mutta vastaan-
ottamalla kasteen hän siirtyi kielletyn uskonnon hengen-
vaarassa eläväksi jäseneksi.
Siinä missä valtiovalta lisäsi kastettavien jännitystä, teki
kirkko kaikkensa lisätäkseen kastetoimituksen kokemuksellista
elementtiä. Toimitus suorastaan pursui symbolisia yksityiskohtia
300- luvulta alkaen.
Sitä mukaa kuin toisen, kolmannen ja useamman sukupolven
kristittyjä kastettiin, yleistyi myös lapsikastekäytäntö.
Vaikka tämä ei muuttanut kasteteologiaa, muutti se kokemus-
maailmaa, sillä dramaattinen ja tietoinen siirtyminen
uskonnosta toiseen jäi kokematta.
Koko varhaiskirkon ajan aikuiskasteita oli kuitenkin niin
runsaasti, että kastetoimituksen pedagoginen merkitys säilyi.
Nekin, jotka eivät itse muistaneet kastettansa, näkivät muiden
kokevan sen.
Laajaa teologista keskustelua lapsikastekäytäntö ei herättänyt.
Origenes piti käytäntöä perintönä apostoliselta ajalta.
Cyprianus kiirehti lasten kohdalla kastetta niin, ettei
tavanomainen kahdeksan päivän ikäkään kelvannut, vaan pari,
kolme päivää riitti. Samoihin aikoihin Tertullianus vastusti
lapsikastetta ja naimattomien kastamista, koska pelkäsi
kyseisten ihmisten lankeavan syntiin kasteen jälkeen
(De baptismo 18)."
Johdatus varhaisen kirkon kasteteologiaan
119
5942
Vastaukset
- lapsikaste
yleistyi vasta 300luvulla ennen sitä tapahtui paljon
maallistumista. Oliko lapsikaste alkuperäinen EI EI
ja EI. - yönmatkamies
voitto ja alpo joutuivat juuri veden varaan. Voi, voi nyt joutuvat varmaan muuttamaan käsityksiään kasteesta...
- käsityksiään
muuta. Ennen suomalainen maansa myö, kuin sanansa syö!
- Voitto Ramu
Eipä tarvitse muuttaa mitään.
Lapsikaste oli käytössä jo apostolisena aikana kuten Origenus kertoo.
Tertullianusta lukuun ottamatta kukaan ei vastustanut lapsikastetta- ja Tertullianuskin vastusti siitä syystä, että ymmärsi että kasteessa pestään synnit pois- ”miksi lapsella olis tarve kiirehtiä syntien anteeksisaamiseen”- Samalla perusteilla hän vastusti naimattomien naisten kastamista- ”kun ehtivät naimattomina langeta moniin haureuden synteihin” Hän mainitsee, että jos lapsi on kuolemanvaarassa niin tämä on kastettava heti. Hän mainitsee myöskin kummeista jotka oli jo tuolloin käytössä.
”Asiaan ei mitenkään katsottu vaikuttavan oliko kastevesi järvi
tai joki, ammeessa olevaa vai astiassa säilytettävää vettä.”
UPOTUSKASTE EI SIIS OLLUT VÄLTTÄMÄTÖN .
”Eksorkismi oli välttämätön myös lapsikasteen yhteydessä,
sillä lapsikin oli turmiovaltojen vallassa.”
LAPSIKASTE OLI SIIS KÄYTÖSSÄ. Mutta toki aikuiskaste oli yleinen koska evankeliumi ei ollut heitä aikaisemmin kohdannut.
”Laajaa teologista keskustelua lapsikastekäytäntö ei herättänyt.
Origenes piti käytäntöä perintönä apostoliselta ajalta.
Cyprianus kiirehti lasten kohdalla kastetta niin, ettei
tavanomainen kahdeksan päivän ikäkään kelvannut, vaan pari,
kolme päivää riitti. Samoihin aikoihin Tertullianus vastusti
lapsikastetta ja naimattomien kastamista, koska pelkäsi
kyseisten ihmisten lankeavan syntiin kasteen jälkeen
(De baptismo 18)."
Raamattu ei opeta mitään ennen kastetta pidettävästä kasteopetuksesta, vaan kaste toimitettiin HETI, jopa samana yön hetkenä kuten Filippin vanginvartijan kaikki omaiset. Näin myöskin eka helluntaina ja Paavalinkin kohdalla.- sitten tuli
kirkkolaitos, kristinuskon maallistuminen alkoi,
Pyhä Henki ei saanut enää hallita vaan ihmiset muokkasivat
omat säädöksensä. P.Hengen läsnäolo katosi ja samoin armolahjat, pimeys tuli kirkoon. 700 vuotta saatiin
pimitettyä kansalta totuutta kasteesta ym, totuudesta. 1500 luvulla alkoi kansa herätä totuuteen kasteesta ja uskon vanhurhaudesta, nyt on
teologian tutkijatkin vihdoin löytäneet totuuden
kasteesta, joka on raamatun sanan mukainen.
Jumala on siellä missä rakastetaan totuutta ja siellä saa Pyhä Henki toimia kiitos Jumalalle
että vielä löytyy tällaisia seurakuntia,
vajavaisia mutta totuutta rakastavia.
Kaikki valhe tulee lopulta ilmi ! - Voitto Ramu
sitten tuli kirjoitti:
kirkkolaitos, kristinuskon maallistuminen alkoi,
Pyhä Henki ei saanut enää hallita vaan ihmiset muokkasivat
omat säädöksensä. P.Hengen läsnäolo katosi ja samoin armolahjat, pimeys tuli kirkoon. 700 vuotta saatiin
pimitettyä kansalta totuutta kasteesta ym, totuudesta. 1500 luvulla alkoi kansa herätä totuuteen kasteesta ja uskon vanhurhaudesta, nyt on
teologian tutkijatkin vihdoin löytäneet totuuden
kasteesta, joka on raamatun sanan mukainen.
Jumala on siellä missä rakastetaan totuutta ja siellä saa Pyhä Henki toimia kiitos Jumalalle
että vielä löytyy tällaisia seurakuntia,
vajavaisia mutta totuutta rakastavia.
Kaikki valhe tulee lopulta ilmi !Alussa ol perhekuntien kasta- löydätkö muuta kuin Paavalin kohdalta yksittäisen henkilön kasteen?
- ja jokainen
Voitto Ramu kirjoitti:
Alussa ol perhekuntien kasta- löydätkö muuta kuin Paavalin kohdalta yksittäisen henkilön kasteen?
kastetiin henkilökohtaisen uskonsa perusteella.
- yönmatkamies
orikeneen aikaan mennessä oppi kerkesi muuttumaan jo aika paljon. Mietippäs nykyäänkin miten paljon on oppi muuttunut 30 vuoden aikana. Ei pappi enää nykyään lyö nyrkkiä pöytään tai huuda kuin hinaaja.
Keneksen syntyi joskus 185 ja 185 vuodessa opit kerkeävat muuttumaan jo aika paljon... - AlpoAhola
sitten tuli kirjoitti:
kirkkolaitos, kristinuskon maallistuminen alkoi,
Pyhä Henki ei saanut enää hallita vaan ihmiset muokkasivat
omat säädöksensä. P.Hengen läsnäolo katosi ja samoin armolahjat, pimeys tuli kirkoon. 700 vuotta saatiin
pimitettyä kansalta totuutta kasteesta ym, totuudesta. 1500 luvulla alkoi kansa herätä totuuteen kasteesta ja uskon vanhurhaudesta, nyt on
teologian tutkijatkin vihdoin löytäneet totuuden
kasteesta, joka on raamatun sanan mukainen.
Jumala on siellä missä rakastetaan totuutta ja siellä saa Pyhä Henki toimia kiitos Jumalalle
että vielä löytyy tällaisia seurakuntia,
vajavaisia mutta totuutta rakastavia.
Kaikki valhe tulee lopulta ilmi !>P.Hengen läsnäolo katosi ja samoin armolahjat, pimeys tuli kirkoon. 700 vuotta saatiin pimitettyä kansalta totuutta kasteesta ym, totuudesta.
Miten todistat, että Pyhän Hengen läsnäolo katosi? - AlpoAhola
yönmatkamies kirjoitti:
orikeneen aikaan mennessä oppi kerkesi muuttumaan jo aika paljon. Mietippäs nykyäänkin miten paljon on oppi muuttunut 30 vuoden aikana. Ei pappi enää nykyään lyö nyrkkiä pöytään tai huuda kuin hinaaja.
Keneksen syntyi joskus 185 ja 185 vuodessa opit kerkeävat muuttumaan jo aika paljon...Todistaako >"Ei pappi enää nykyään lyö nyrkkiä pöytään tai huuda kuin hinaaja." miten opin muuttumisesta. Eikö tuo kuvasta jonkun puhujan temperamentista tai jostain muista henkilökohtaisista ominaisuuksista kuin opin muuttumisesta. Eihän se nyt ole ainakaan sisätiloissa korvillekaan sopivaa kovin mesoa ja kolistella.
Mutta kun Jeesus puhui monituhantiselle kuulijakunnalle, niin kait hän käytti kohtuullisesti myös ääntä. Oltiin usein miten ulkona, eikä missään sisähalleissa.
No uskonpuhdistuksia tarvitaan – siis aina on seurakunnassa valvottava, että oppi pysyy Raamatun ohjeen mukaisena. Tässä siis nähdään sitä, että syntiturmelus se asuu ulkonaisessa kirkossakin, ettei se ulkonaisesti todistu olevaksi Kristuksen pyhä seurakunta, vaikka me uskontunnustuksessa todistammekin uskovan Kristuksen pyhän seurakunnan. Kun ihmisissä asuu syntiturmelus aina kuolemaan asti, niin se asuu sitten siinä ulkonaisessakin seurakunnassa. Tässä nyt vaan on jatkuva taistelu.
Kun lakataan varmojen asioiden varmaksi vakuuttamisesta, niin hetken kuluttua ei ole totuudesta tietoa. - AlpoAhola
Voitto Ramu kirjoitti:
Alussa ol perhekuntien kasta- löydätkö muuta kuin Paavalin kohdalta yksittäisen henkilön kasteen?
Saulus ei tehnyt omaa ratkasua kääntymyksessä, vaan Jeesus käänsi hänen tienä. Saulus ei ottanut kastetta oma-aloitteisesti, vaan Ananiaan määräyksestä.
Voimme kysyä, että miten Sauluksesta tuli Paavali ja mitkä olivat hänen omat ratkaisut ja ensiaskelten ja kuuliaisuuden vapaaehtoiset osoituksensa?
Paavali oli sokea ja tyhjäksi lyöty omista ratkaisuista. Synnintunnussa ei tiennyt mitä tehdä.
- kolmekonetta
Uuden testamentin jälkeisen ajan kastesymboliikan valaisemiseksi
tämä nyt jäljessä seuraava teksti on erittäin merkitsevä.
Vaikka teksti siis sisältää valtakirkon kasteopetusta noin vuodelta
350 (jolloin kirkko oli jo kehittänyt kastetapahtuman symboliikan
kauaksi alkuseurakunnan yksinkertaisuudesta, ja tämä myös ilmenee
tekstissä), opetuksesta silti korostuu nekin painotukset, jotka
olivat alkuseurakunnan ajalla tärkeitä.
Pyhä Kyrillios Jerusalemilainen
................................................
Jerusalemissa tai sen lähiympäristössä vuonna 311 tai 312
syntynyt Kyrillos eli vuoteen 386. Vuonna 349 tai 350 hänet
vihittiin Jerusalemin piispaksi. Kyrillos piti vuonna 350
Jerusalemissa Pyhän haudan kirkossa kasteopetuspuheita
kahteen otteeseen. Ensin suuren paaston aikana ja sitten
vastakastetuille (oikeammin: vastavalaistuille = neofootistoi)
pääsiäisviikon aikana. Kyrillon opetti ja oppilaat kirjoittivat
kuulemansa muistiin.
Käsillä oleva teksti sisältää kaksi ensimmäistä näistä kaikkiaan
viidestä pääsiäisviikon opetuksesta rovasti Johannes Seppälän
käännöksenä. Lainaus teoksesta Erga -98.
Nyt seuraavaan tekstiin tehdyt välihuomautukset on tehnyt
nimimerkki "kolmekonetta.
....................................................
MYSTAGOGISET OPETUKSET
.....................................................
Lähdeteksti: Mistagojike Katikhisis, vivliothiki Ellinon
Pateron ke Ekklisistikon Singrafeon, tomos lth, jelasios
Kesarias, Kirillos Jerosolimon, Athine 1969, s. 247-262.
= Mysteerioihin perehdyttävät opetukset, Kreikkalaisten
Isien ja Kirkollisten kirjailijoiden kirjasto, nidos 39,
Hymyilevä Kesarealainen , Kyrillos Jerusalemilainen,
Ateena 1969, nidos 39, sivut 247-262.
Mystagogiset opetukset = Mysteereihin perehdyttävät
opetukset: mystagoogoo / Mistagogo = perehdyttää
mysteereihin, mystagogia / mistagojia = mysteereihin
perehdyttäminen, mysteerion / misterion = salaperäisyys,
mysteeri, (usk.) sagramentti.
...............................................
Välihuomautus:
Kun siihen aikaan ei vielä ollut Raamattujen luku- ja
jaejakoa, viittaukset tehtiin alla olevalla tavalla.
.............................................
Ensimmäinen opetus vastakastetuille Luetaan Pietarin
ensimmäisestä katolisesta kirjeestä, sanoista:
"Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa ",
kirjeen loppuun.
1. Kirkon todelliset ja rakkaat lapset, jo aiemmin olen
tahtonut puhua teille näistä hengellisistä ja taivaalli-
sista salaisuuksista. Mutta kun tiedän varmasti, että
näkö on kuuloa paljon luotettavampi, odotin tätä aikaa,
kun te jo pystytte ottamaan opastusta vastaan, saadakseni
johdattaa teidät tästä illasta paratiisin valoisalle ja
ihanalle niitylle.
Sitä paitsi jumalallinen ja elävöittävä kaste on tehnyt
teidät kykeneviksi omaksumaan jumalallisempiakin salai-
suuksia. Koska siis tulee kattaa täydellisemmän opetuksen
pöytä, opettakaamme teille tarkoin näitä asioita, jotta
näette valon, joka teille on koittanut kasteiltana.
2. Te astuitte ensin kastehuoneen esipihaan ja seistessänne
länteen päin kuulitte käskyn ojentaa kätenne ja luopua saa-
tanasta, ikään kuin se olisi ollut läsnä.
Teidän tulee tietää, että tämän esikuva on vanhasta histo-
riasta. Sillä kun farao, katkera ja raaka hirmuvaltias,
masensi heprealaisten vapaata ja jaloa kansaa, Jumala
lähetti Mooseksen viemään heprealaiset pois Egyptin pahasta
orjuudesta. Ovenpielet voideltiin karitsan verellä, jotta
tuhooja väistäisi taloja, joissa oli verimerkki, ja niin
heprealaiset ihmeellisesti vapautuivat. Ja kun farao ajoi
vapautettuja takaa ja näki meren käsittämättömästi jakau-
tuvan heidän edessään, hän kuitenkin jatkoi takaa-ajoaan
lisäten jälkiä jälkiin ja yhtäkkiä jäi veden alle ja hukkui
Punaiseen mereen.
3. Siirry siis kanssani vanhasta uuteen, esikuvasta totuuteen.
Aikanaan Jumala lähetti Mooseksen Egyptiin, nyt Isä lähetti
Kristuksen maailmaan; silloin viedäkseen ahdistetun kansan
pois Egyptistä, nyt jotta Kristus pelastaisi ne, joita maa-
ilmassa synti vaivaa. Silloin teurastetun karitsan veri
suojasi, nyt on viattoman Karitsan, Jeesuksen Kristuksen
verestä tullut pahojen henkien karkottaja. Tyranni vainosi
vanhaa kansaa mereen asti, ja röyhkeä, häpeämätön pahuuden
päämies ja paha henki seurasi sinua pelastaviin vesiin asti.
Toinen upposi mereen, ja tämän hävittää pelastavainen vesi.
4. Kuulethan, miten ojennetuin käsin lausutaan: "Luovun
sinusta, saatana." Haluan kertoa senkin, miksi sanotte
niin seisoen länteen päin, sillä se on välttämätöntä.
Onhan pimeyden ilmeinen sija länsi, ja koska se (saatana)
on pimeys, sillä on valtansa pimeydessä. Siksi te vertaus-
kuvallisesti katsotte länteen luopuessanne pimeästä ja
synkeästä ruhtinaasta.
Mitä kukin siinä seisoessaan sanookaan? Minä luovun sinusta,
saatana, sinusta pahasta ja raa'asta hirmuvaltiaasta; en
enää pelkää sinun voimaasi. Kristus tuhosi sen, kun tuli
osalliseksi minun verestäni ja lihastani ja kärsimystensä
kautta teki kuolemallaan lopun kuolemasta, etten iankaikki-
sesti olisi orja. Minä luovun sinusta, kavalasta ja viekkaasta
käärmeestä. Minä luovun sinusta, joka juonitellen ja ystävyyttä
teeskennellen toteutat jokaisen rikoksen ja sait meidän esi-
vanhempamme luopumaan kuuliaisuudesta. Minä luovun sinusta,
saatana, kaiken pahuuden luojasta ja työtoverista.
5. Sitten seuraavaksi opit sanomaan: "Ja kaikista toimistasi."
Saatanan toimia ovat kaikki synnit, joista pitääkin luopua,
aivan niin kuin se, joka pakenee hirmuvaltiasta, pakenee
hänen aseitaankin. Kaikenlaiset synnit luetaan siis perkeleen
toimiin. Mutta tiedä sekin, että kaikki, mitä olet sanonut,
varsinkin sillä peljättävällä hetkellä, on kirjoitettu muistiin,
kirjoitettu Jumalan näkymättömiin kirjoihin. Jos jäät kiinni
siitä, että teet jotain päinvastaista, saat luopion tuomion.
Luovu siis saatanan toimista, nimittäin kaikista järjettömistä
teoista ja ajatuksista.
........................................................
Välihuomautus:
Tämä yllä oleva luku jos mikä osoittaa, että kristityn kuului
kastetta vastaanottaessaan sitoutua luopumaan syntielämästään,
ja alkaa vaeltamaan elämän uutuudessa. Tämä oli todella hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta, eli hyvän omantunnon liiton
tekemistä Jumalan kanssa.
........................................................
6. Sitten sanot: "Ja kaikista hänen sanansaattajistaan." Perkeleen
sanansaattajia ovat teatterihullutus ja hevoskilpailut, metsästys
ja kaikki turhanaikaisuus, josta vapautumista toivoen pyhä sanoo
Jumalalle: Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta. Älä harrasta
mieletöntä teatteria, jossa edessäsi ovat näyttelijäin riettaat
kasvot täynnä häväistystä ja kaikenlaista irstautta ja naisellis-
tuneitten miesten typerät hyppelyt.
Älä myöskään harrasta niiden hulluutta, jotka antautuvat metsäs-
tyksessä pedoille miellyttääkseen kurjaa vatsaansa. Ihastuttaakseen
vatsaa ruoalla he itse totisesti joutuvat vatsan hillittömien
petojen ruoaksi.
On oikein sanoa, että he panevat elämänsä alttiiksi oman jumalansa,
vatsansa, tähden. Karta myös hevoskilpailuja, jotka ovat järjettö-
myyden täyttämää ja sielut sortavaa näytöstä. Kaikki ne ovat perke-
leen sanansaattajia.
7. Mutta myös kaikki, mitä tarjotaan epäjumalain temppeleissä ja
juhlissa, olipa se lihaa tai leipää tai jotain muuta, joka on
turmeltunut saastaisten pahojen henkien kutsumisen kautta,
luettakoon perkeleen saattueeseen.
Eukaristian leipä ja viini ovat ennen kumarrettavan Kolminaisuuden
pyhää kutsumista tavallista leipää ja viiniä, mutta kutsumisen
jälkeen leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja viini Kristuksen
vereksi. Samalla tavalla ruoatkin saattavat kuulua saatanan saat-
tueeseen, sillä vaikka ne luonnoltaan ovat tavallisia, pahojen
henkien kutsuminen tekee ne inhottaviksi.
..........................................
Välihuomautus:
Yllä olevassa luvussa esiintyy selvää sagramenttimagiaa, mikä ei
tietenkään pidä paikkaansa. Eihän se leipä eikä viini tosiasiassa
miksikään muutu, vaan ne edustavat Herramme ruumista ja verta vain
kuvaannollisesti.
.........................................
8. Sitten sanot: "Hänen palvelemisestaan." Perkeleen palvelemista
on rukoileminen epäjumalien temppeleissä, kaikki mikä tapahtuu
elottomien epäjumalien kunniaksi sekä lyhtyjen sytyttäminen ja
suitsuttaminen lähteillä ja virtojen rannalla, jollaiseen muutamat
uninäkyjen tai pahojen henkien petkuttamina ovat ryhtyneet luullen
saavansa ruumiinvaivansakin paranemaan. Sellaiseen älä ryhdy.
Ennusmerkkien tutkiskelu, ennustaminen, tulevaisuuden arvaileminen
ja amuletit, kukkien terälehtien tulkitseminen, taikuus ja muu
pahuuden taito, kaikki se on perkeleen palvelemista. Vältä siis
sitä, sillä jos lankeat sellaiseen saatanasta luovuttuasi ja
Kristukseen liityttyäsi, saat kokea hirmuvaltiaan entistä katke-
rampana, koska ennen olit sen oma, mutta olet jättänyt karvaan
orjuuden ja se on kovasti suuttunut sinuun. Jäät vaille Kristusta
ja paha tulee kiusaamaan sinua.
Etkö ole kuullut vanhaa kertomusta Lootista ja hänen tyttäristään?
Eikö Loot pelastunutkin tyttärineen, kun pakeni turvaan vuorelle,
mutta hänen vaimonsa jähmettyi suolapatsaaksi, iankaikkiseksi
muistutukseksi, koska hänellä oli mielessään paha aikomus ja paluu?
Ota siis vaari itsestäsi, älä käänny takaisin äläkä "tartu auraan",
tämän elämän suolaisiin toimiin, vaan pakene vuorelle Jeesuksen
Kristuksen tykö, sillä Hän on käsittä lohkaistu kivi ja hän on
täyttänyt koko maailman.
9. Kun luovut saatanasta ja poljet maahan kaikki liitot sen kanssa,
pääset vanhasta tuonelayhteydestä ja sinulle aukeaa Jumalan paratiisi,
jonka Hän istutti itään ja josta meidän esi-isämme rikkomuksensa
tähden karkotettiin.
Sen merkiksi sinä käännyt lännestä itään, valon suuntaan. Silloin
sinun käskettiin sanoa: "Uskon Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen
ja yhteen katumuksen kasteeseen". Niistä on Jumalan antaman armon
mukaisesti sinulle kerrottu aiemmissa opetuksissa laajemmin.
10. Ole siis raittiina näiden sanojen vahvistamana. Vastustajamme
perkele, niin kuin vastikään olemme lukeneet, kulkee leijonan tavoin
etsien, kenet voisi niellä. Aikaisempina vuosina kuolema voimassaan
nieli, mutta uudestisyntymisen pesossa Jumala on pyyhkinyt pois
kaikki kyyneleet kaikilta kasvoilta. Ethän sinä enää murehdi riisut-
tuasi vanhan ihmisen, vaan vietät juhlaa pukeutuneena pelastuksen
vaatteeseen, Jeesukseen Kristukseen.
........................................
Välihuomautus:
On merkittävää, että yllä olevan luvun mukaan kasteelle tulijan
tuli julkisesti tunnustaa paitsi uskonsa Isään, Poikaan ja Pyhään
Henkeen, myös uskonsa "katumuksen kasteeseen."
Kristillinen kaste oli aitona alkuaankin parannuksen eli mielen-
muutoksen kaste, ja tässä edellä kuvatussa tunnustuksessa alku-
peräisen kasteen merkitysvivahde säilyi näinkin myöhäiseen aikaan.
........................................
11. Tämä tapahtui eteishuoneessa. Kun Jumalan tahdosta seuraavia
salaisuuksia varten astumme kaikkeinpyhimpään, saamme nähdä
vertauskuvat, joita siellä toimitetaan. Jumalalle kunnia, valta
ja majesteetti, niin kuin Pojalle ja Pyhälle Hengellekin,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Toinen opetus kasteesta.
Luetaan roomalaiskirjeestä, sanoista:
"Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut
on kastettu hänen kuolemaansa" sanoihin "te ette ole lain vaan
armon alaisia."
......................................
Välihuomautus:
Kasteessa riisuttiin tietoisesti pois vanha ihminen, mikä
yksinkertaisesti tarkoitti parannuksen tekoa eli syntielämästä
luopumista. Saatanasta luopuminen merkitsi samaa parannuksen
tekemistä, ja tämän tuli tapahtua jo eteishuoneessa.
Vasta sitten kun kasteelle pyrkijä oli näin julkisesti
tunnustanut olevansa todellakin parannusta tekemässä,
hän pääsi eteisestä eteenpäin.
.....................................
1. Jokapäiväinen salaisuuksiin ohjaaminen ja uusien asioiden
opettaminen on teille eduksi, nimenomaan teille, jotka olette
uudistuneet vanhasta uuteen. Sen tähden minun on välttämätöntä
esittää teille eilisestä pyhään salaisuuteen johdattamisesta
seuraavaa, jotta tietäisitte, mitä sisemmän huoneen toimitukset
merkitsevät.
2. Kun siis astuitte sisään, heititte heti pois viittanne.
Se kuvaa vanhasta ihmisestä luopumista tekoineen kaikkineen.
Riisuuduttuanne te olitte alastomia siten kuvaten ristillä
riippunutta alastonta Kristusta, joka alastomuudellaan riisui
vallat ja voimat, joista hän rohkeasti sai voiton ristinpuulla.
Koska vastustavat voimat pesivät meidän jäsenissämme, ei teidän
enää ole lupa pukeutua vanhaan viittaanne.
En toki tarkoita vaatetta, vaan vanhaa ihmistä, joka on petollisten
himojensa vuoksi tuhon oma. Sielun, joka kerran on sen hylännyt,
ei tule siihen enää pukeutua, vaan sanoa, niin kuin Kristuksen
morsian Laulujen laulussa:
"Minä jo ehdin riisua vaatteeni, miksi pukeutuisin uudelleen?"
Oi ihmeellistä asiaa: te olitte kaikkien nähden alastomia, ettekä
hävenneet. Olittehan te totisesti kuvia ensiksi luodusta Aadamista,
joka oli paratiisissa alasti eikä tuntenut häpeää.
........................................
Välihuomautus:
Se mitä eteisessä luvattiin, sen tuli nyt toteutua käytännössä.
Tästä symbolina oli viitan poisheitto, joka kuvasi vanhasta
ihmisestä luopumista eli parannuksen tekoa.
Vanhaa ihmistä tekoineen ei siis saanut enää tästedes ilmetä
kasteelle menevän elämässä. Riisuuntuminen siitä tuli olla
lopullista.
.......................................
3. Sitten riisuuntuneina teidät voideltiin manausöljyllä hiuksista
varpaisiin, ja niin te tulitte osallisiksi Jeesuksen Kristuksen
jalosta oliivipuusta.
Sillä kun teidät oli leikattu irti villistä oliivipuusta, teidät
oksastettiin jaloon oliivipuuhun ja te pääsitte osallisiksi
totisen öljyn yltäkylläisyydestä.
Manausöljy on siis vertauskuva osallisuudesta Kristuksen täyteyteen,
ja se karkotti teistä vastustavan voiman kaikki jäljetkin.
Niin kuin pyhien puhallukset ja Jumalan nimen kutsuminen ankaran
liekin tavoin polttavat ja karkottavat pahat henget, samoin
manausöljy saa Jumalan kutsumisen ja rukouksen kautta sellaisen
voiman, ettei se vain polta ja puhdista syntien jälkiä, vaan
karkottaa pahan näkymättömän voimankin.
4. Sen jälkeen teidät saatettiin jumalallisen kasteen pyhälle
altaalle, niin kuin Kristus ristiltä odottavaan hautaan. Ja
jokaiselta kysyttiin, uskooko hän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen.
Te lausuitte pelastavan tunnustuksen, ja teidät upotettiin kolmesti
veteen ja taas nostettiin ylös.
Niin te kuvasitte Kristuksen kolmipäiväistä hautaa. Aivan kuin meidän
Vapahtajamme oli kolme päivää ja kolme yötä maan povessa, niin tekin
ensimmäisen kerran vedestä noustessanne kuvasitte Kristuksen ensimmäistä
päivää maassa ja veteen upotessanne yötä.
Niin kuin yöllä ei näe, mutta päivällä elää valossa, samoin tekään
ette sukelluksissa nähneet mitään, ikään kuin yöllä, mutta ylös
noustuanne olitte taas ikään kuin päivässä. Samalla kertaa te
kuolitte ja synnyitte, ja niin pelastava vesi tuli teille sekä
haudaksi että äidiksi.
Se, mitä Salomo on sanonut toisista, sopii teihinkin. Hänhän
sanoi:
"Aika on syntyä ja aika kuolla."
Teille on tapahtunut päinvastoin: Aika on kuolla ja aika syntyä.
Kuolema ja syntymä tapahtuivat yhtaikaa, niin että syntymänne
kulki käsi kädessä kuoleman kanssa.
...................................
Välihuomautus:
Nyt kastealtaalla kysyttiin ainoastaan, uskoiko kastettava Isän,
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kastettava lausui pelastavan tunnustuksen juuri kasteensa edellä:
Suun tunnustuksella pelastutaan.
Edellä olevassa luvussa kuvataan selvin sanoin sitä, kuinka tärkeä
merkitys uskoon tulleelle kaste on hänen vanhan ihmisensä kuoleman
ja hautaamisen symbolina.
Myös yhteys Kristuksen kuolemaan ja hautaamiseen korostuu tärkeänä.
Merkittävää myös on, että kastettavan kolme kertaa upottamista ei
kuvata kolminaisuuden persoonista johtuvana, vaan Herramme Jeesuksen
kolmen vuorokauden haudassa olosta johtuvana.
Kastetapahtuma kuvataan kastettavan "vanhan ihmisen" kuoleman ja
hautaamisen tapahtumapaikkana.
Samalla kertaa tapahtuu vanhan kuolema ja hautaaminen, muuta myös
uuden syntyminen. Pelastava vesi on siis kristityksi tulevalle
itsensä kastattajalle sekä hauta että äiti.
.....................................
5. Oi outoa ja ihmeellistä asiaa: emmehän me todella ole kuolleet
eikä meitä todella ole haudattu emmekä todella ristiinnaulittuina
ole nousseet ylös, vaan kuvauksellisesti, mikä kuitenkin on totisesti
pelastus.
Kristus naulittiin todella ristiin, Hänet haudattiin todella ja
Hän nousi todella ylös.
Kaikki tämä on meille lahjoitettu, niin että kuvatessamme Hänen
kärsimyksiään tulisimme niistä osallisiksi ja totisesti voittaisimme
pelastuksen. Oi yletöntä ihmisrakkautta: Kristus otti puhtaisiin
käsiinsä naulat ja tunsi tuskaa, mutta minulle on yhteyden kautta
lahjoitettu pelastus tuskasta ja kärsimyksestä.
...................................
Väluhuomautus:
Kleemens tuo nyt ilmi, että kristittyjen kasteessa kuoleminen
ja hautaaminen on tosiasiassa kuvauksellista, mutta kuvauksen
välittämä pelastus on silti todellinen.
Tämä perustuu siihen mitä Herrallemme todella tapahtui.
....................................
6. Älköön kukaan luulko, että kaste on vain syntien anteeksi
saamisen ja lapseksi ottamisen armoa, niin kuin Johanneksen
kaste antoi vain synninpäästön.
Vaan me tiedämme tarkoin, että samalla kun kaste puhdistaa
synneistä ja antaa Pyhän Hengen lahjan, se on myös Kristuksen
kärsimysten kuvaus. Sen tähdenhän Paavali huudahti:
"Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut
on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin
kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan".
Varmaan hän sanoi tämän joillekuille, jotka luulivat, että kaste
päästää synneistä ja ottaa lapseuteen, mutta että sillä ei ole
todellista yhteyttä kuvaamiinsa Kristuksen kärsimyksiin.
.................................
Välihuomautus:
Edellä Kleemens korostaa kasteen merkitystä. Se on syntien anteeksi
saamisen ja Jumalan lapseksi ottamisen paikka, mutta vielä enemmän.
Tärkeää on sekin, että kaste on Kristuksen kärsimyksen kuvaus, joka
kuitenkin vie kristityn aitoon kohtalonyhteyteen Herransa kanssa.
Kaikki kärsimys ja kuolema tapahtui Herralle todella. Kristitty
kokee kasteella vain Herran Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman
kaltaisuuden. Silti tämä kaltaisuus välittää pelastuksen joka
ei ole vain pelastuksen kaltaisuutta vaan totista totta.
................................
7. Oppiaksemme, että kaiken, mitä Kristus kesti, Hän meidän tähtemme
ja meidän pelastuksenune tähden kärsi todella eikä näennäisesti, ja
että me tulemme osallisiksi Hänen kärsimyksistään, Paavali julistaa
täysin selvästi:
"Jos me olemme Hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa."
Oikein on sanoa "yhteen kasvaneita". Tännehän on istutettu totinen
viinipuu, ja kasteen yhteyden kautta me olemme kasvaneet yhteen
Hänen kuolemansa kanssa.
Kiinnitä huolellisesti mielesi apostolin sanoihin. Hän ei sanonut,
että olemme yhteenkasvaneet kuolemassa, vaan yhtäläisessä kuolemassa.
Kristuksen kuolema oli todellinen, erosihan sielu ruumiista; ja hauta
oli todellinen, sillä Hänen pyhä ruumiinsa kiedottiin puhtaaseen
pellavavaatteeseen. Kaikki tapahtui Hänelle todella.
Me koemme kuoleman ja kärsimyksen kaltaisuuden, mutta pelastus ei ole
kaltaisuutta, vaan totta.
8. Tämän opittuanne pitäkää se tarkoin muistissanne, niin että minäkin
ansioton voisin sanoa teistä:
"Kiitän teitä siitä, että aina muistatte ja noudatatte niitä opetuksia,
jotka olen välittänyt teille. Jumala, joka on siirtänyt meidät kuolemasta
elämään, on voimallinen antamaan meidän elää uutta elämää.
Hänelle kunnia ja valta nyt ja iankaikkisesti. Aamen.
............................................
Loppuhuomautus:
Jumala on siirtänyt kristityt kuolemasta elämään. Hän on myös voimallinen
vaikuttamaan niin, että kuolemasta elämään siirretyt kykenevät elämään
uutta elämää, Pyhän Hengen vaikuttamassa Jeesuksen ylösnousemusvoimassa.
............................................- kolmekonetta
Muutamassa välihuomautuksessa puhutaan
epähuomiossa "Kleemensistä", vaikka olisi
pitänyt puhua "Kyrillioksesta".
- kolmekonetta
Johdatus ortodoksisen kirkon kastekanoneihin,
eli
lisäinfoa kastetta koskevista faktoista luettuihin teksteihin.
Tämä info koskee upotus- ja valelukasteen suhdetta toisiinsa, kasteelle
pääsyn ehtoja alkuvuosisatojen kirkossa, ajankohtaa, jolloin sylilapsien
kastaminen yleistyi, ynnä muuta mielenkiintoista.
Tämä info esitetään dokumenttifaktan muodossa, pikku lainauksina kirjasta:
"ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen".
Kanonit on serbiankielisestä alkutekstistä suomentanut Antti Inkinen, ja
julkaissut Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisu-neuvosto.
Ortodoksisella kirkolla on näet jo jakamattoman kirkon ajoilta, eli vanhoilta
ajoilta periytyneitä sääntökokoelmia. Nämä säännöt olivat siis jo käytössä
niin sanotun. "vanhakatolisen" kirkon aikana, ennen Nikean kokousta.
Eräs tällainen kokoelma on nimeltään:
"Pyhien apostolien säännöt".
Tämän kokoelman 50 sääntö kuuluu:
50. Sääntö.
"Jollei joku piispa tai presbyteri toimita (kastetta) yhtenä salaisuuteen
vihkimyksenä `upottamalla´ kolmasti (veteen), vaan upottamalla (ainoastaan)
yhden kerran Herran kuolemaan, erotettakoon hänet virastaan, sillä ei Herra
sanonut: "Kastakaa minun kuolemaani", vaan: "Menkää ja tehkää kaikki kansat
opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
(Matt. 28:19)."
Sääntöjen alla (kuten tässäkin) on viittauksia muihin sääntöihin ja
sääntökokoelmiin:
"(Ap. 46, 47, 49; II ekum. 7; Trull. 95; Neok. 12; Laod. 47; Karth. 47;
Bas. S. l, 91)."
Sitten seuraa oppineen teologin kunkin säännön selitystä (kuten tässäkin):
Tässä säännössä määrätään, että kaste on toimitettava upottamalla (ßaptisma,
immersio) kolmasti veteen.
Hengellisen säädyn jäsen, joka ei toimita kastetta tällä tavalla, on
erotettava hengellisestä virastaan. Syynä tämän säännön antamiseen oli se,
että kristinuskon alkuaikoina erilaisten kerettiläislahkojen joukossa oli
eräs, myöhemmin anomea-laiseksi (eunomianiseksi) kehittynyt lahko, jossa
kastetta ei toimitettu Pyhän Kolminaisuuden nimeen, vaan Kristuksen
kuolemaan^ minkä mukaisesti kastettua ei upoteltu veteen kolmasti vaan
ainoastaan yhden kerran.)
Tämä ap. sääntö säätää lain, että kaiken muun ohella, mitä säännöt määräävät,
oikea kaste joka antaa kastettavalle oikeuden tulla kirkon jäseneksi, on
toimitettava `upottamalla´ kastettava kolmasti veteen Pyhän Kolminaisuuden
nimeen.
Määräys kastettavan upottamisesta veteen nojaa vanhaan perimätietoon, joka
juontaa alkunsa kirkon alkuajoilta, niinkuin Basileos Suuri kertoo autuaalle
Amphilokhiukselle teoksessaan Pyhästä Hengestä (91. sääntö).
Tämän määräyksen toteaa kirkon vuosisatoja jatkunut käytäntö. Valelun
(aspersioa) käyttäminen upottamisen sijasta on ankarasti kielletty
muuten paitsi sairaustapauksissa.
Kirkko on ankärasti valvonut, että kaste tavallisissa tapauksissa on
toimitettu vain upottamalla, eikä valelemalla; onpa se kieltänyt
vastaanottamasta kleerussäätyyn henkilöitä, joiden kastaminen, joistain
erikoissyistä, ei ole tapahtunut upottamisen muodossa (Neok. 12)
Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan kiellä valelemalla toimitettua kastetta,
koskapa valelu ei hävitä sakramentin voimaa, mutta se sallii tällaisen
kasteen vain poikkeustapauksissa.
Olemme 47. ap. säännön selityksessä nähneet, että eräiden historiallisten
syiden vuoksi XVII ja XVIII vuosisadalla Kreikan ja Venäjän kirkot vaativat
ortodoksiseen kirkkoon pyrkivien roomalaiskatolisten uudelleen kastamista.
Näitä määräyksiä perusteltiin mm. sillä että roomalaiskatoliset kastetaan
valelemalla, eikä veteen upottamalla, minkä vuoksi heidän kastettaan
pidettiin kerettiläiskasteena ja siis pätemättömänä.
Ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen säännöt Nikeassa vuonna 325 *
2. Sääntö.
"Koska on tapahtunut, että joskus tosi tarpeen vaatimuksesta, joskus taas
ihmisten painostuksesta, on menetelty vastoin kirkollista sääntöä, kun
esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat juuri äsken tulleet pakanallisesta elämästä
uskoon ja joita on vain vähän aikaa opetettu, on heti päästetty hengelliseen
pesoon ja kohta kasteen jälkeen korotettu piispan tai presbyteerin virkaan,
niin on katsottu hyväksi, ettei vastaisuudessa saa mitään sellaista tapahtua.
Tarvitaanhan sekä kasteeseen opettamista varten että sen jälkeen kylliksi
aikaa kastetun tarkempaa koettelemista varten.
Selvä on myös apostolin kirjoitus, joka sanoo: "Älköön hän olko äsken
kääntynyt, jottei paisuisi ja joutuisi perkeleen paulaan ja tuomion
alaiseksi." Jos taas jossakin henkilössä huomataan ajan kuluttua jokin
sielullinen synti ja kaksi tai kolme henkilöä näyttää sen todeksi, niin
erotettakoon tämä. Se, joka papiston jäsenenä menettelee vastoin tätä
sääntöä, asettaa itsensä vaaraan tulla suurta kokousta vastaan uhmailevana
erotetuksi papistosta."
(Ap. 61, 75, 80; l ekum. 9; Neok. 9, 10;Laod. 3; Sard. 10; Toisk. 17;
Bas. Suur. 89; Gregorio Nyss. l, 4).
Antaessaan tämän säännön Nikean kirkolliskokous viittaa entuudestaan voimassa
olevaan kanoniseen määräykseen ja lausuu, että äsken pakanuudesta kääntyneiden
ja kasteen vastaan-ttaneiden henkilöiden pikainen asettaminen piispaksi tai
presbyteriksi, on vastoin kirkollista sääntöä (Para ton kanona ton ekklesiastikon),
nimittäin 80. ap. sääntöön, jonka Nikean kirkolliskokous toistaa ja täydellisesti
hyväksyen vahvistaa. …
Salliessaan niiden jäädä kleerukseen, jotka olivat tulleet otetuiksi siihen
aikaisemmin, sääntö samalla lisää määräyksen, ettei mitään tällaista saisi
vastaisuudessa tapahtua, koska, kuten säännössä jatketaan, aikaa tarvitaan
katekumenienkin uskon opetukseen ennen kastetta, samoin kuin kasteen jälkeen
tarvitaan opetukseen ennen kastetta, samoin kuin kasteen jälkeen tarvitaan
pitempi aika heidän uskonsa ja taipumustensa koettelemiseen, eikä kastettujen
kleerukseen ottaminen ja piispaksi asettaminen saa tulla kysymykseen, ennen
kuin vasta sen jälkeen kun on käynyt ilmeiseksi ja tulee täysin toteennäytetyksi,
että he sen ansaitsevat.
14. Sääntö.
"Uskostaan luopuneisiin katekumeeneihin nähden on pyhä suuri kokous katsonut
hyväksi, että heidän tulee olla kolme vuotta ainoastaan kuuntelijain kanssa
ja sitten rukoilla yhdessä katekumeenien kanssa."
(I ekum. 2, 11, 12, 13; Trull. 96; Neokes. 5; Laod. 19; BasU.Suur. 20;
Timoth.Aleks. 4, 6; Kyrillos Aleks. 5).
Edellisissä (11, 12, 13) säännöissä Nikean kirkolliskokous antaa säännöksiä
uskovaisista, jotka vainojen aikana ovat luopuneet uskosta Kristukseen, ja
osoittaa, kuinka heidät on otettava kirkkoon, jos he jälleen kääntyvät sen
puoleen. Tässä (14) säännössä, joka liittyy läheisesti edellisiin, kirkollis-
kokous antaa vastaavanlaisen ohjeen katekumeeneihin nähden.
Kätekumeenit eivät tarkasti ottaen vielä kuuluneet kirkkoon eikä tämän vuoksi
heidän uskosta luopumistaan vainojen aikana voitu tuomita niin ankarasti kuin
uskovaisten luopumista.
Luonnollisesti oli heidän katekumenaattiaikaansa pidennettävä, koska he olivat
luopuneet uskosta sen jälkeen kuin olivat jo nauttineet opetusta ja tulleet
katekumeeneiksi, ja sitten pyytäneet uudelleen pääsyä kirkkoon.
Silmälläpitäen näihin verrattavia tapauksia tämä Nikean sääntö määrää, että
uskosta luopuneiden katekumeenien, jotka jälleen palaavat kirkkoon, on
vietettävä kolme vuotta niiden kanssa, joiden on sallittu kuunnella kirkossa
pyhän kirjoituksen lukemista ja saarnoja, ja vasta tämän jälkeen voivat
rukoilla kirkossa katekumeenien kanssa.
Katekumeenit eli johonkin pakanalliseen uskontoon kuuluvat henkilöt, jotka
vasta varttuneemmassa iässä halusivat tulla kristityiksi ja joille, ennen
kuin heidät katsottiin kelvollisiksi kasteeseen, annettiin määräaika
perehtymistä varten kristinoppiin, olivat jo aikoja sitten kadonneet
kirkosta.
Kun viidennellä ja kuudennella vuosisadalla kreikkalais-roomalainen
pakanallisuus oli jo melkein kokonaan kadonnut ja suurin osa barbaari-
kansoista oli liittynyt kristin-uskoon, oli tästä luonnollisena
seurauksena se, että myöskin täysikasvuisina kirkkoon pyrkivät
katekumeenit loppuivat.
Tähän erityisesti myötävaikutti pedobaptismin eli lasten kastamisen
käytäntöön tuleminen, josta Apostolisissa Konstitutioneissa (VI, 15)
puhutaan apostolisena tapana, jonka eräät kirkot olivat laillistuttaneet
jo kolmannella vuosi-sadalla'), mutta joka viidenneltä vuosisadalta
alkaen on tullut jo yleiseksi. Tämän vuoksi katekumeenien olemassaolo
oli jo aikoja sitten siirtynyt arkeologiaan.
....................................................
Välihuomautus:
Tämä edellinen kappale vaatii tämän tekstin lainaajan selityksen.
Sanat: "Tähän erityisesti myötävaikutti pedobaptismin eli lasten
kastamisen käytäntöön tuleminen" antavat selvästi ymmärtää, että
lasten kastaminen tuli vallitsevaksi tavaksi vasta samassa vaiheessa,
jossa katekumeenit loppuivat.
Sanoilla "…josta Apostolisissa Konstitutioneissa (VI, 15) puhutaan
apostolisena tapana" kirjoittaja ei siis selvästikään tarkoita,
että tuo puhe apostolisesta tavasta olisi historiallisesti paikkansa
pitävää.
Sanoilla "jonka eräät kirkot olivat laillistuttaneet jo kolmannella
vuosisadalla" kirjoittaja siis tarkoittaa, että sylilasten kastaminen
oli tullut mainituissa kirkoissa hyväksytyksi tavaksi vasta `kolmannella
vuosisadalla´.
Sanoilla "mutta joka viidenneltä vuosisadalta alkaen on tullut jo
yleiseksi" tämä oppinut kirjoittaja tarkoittaa, että vasta
`viidennellä vuosisadalla sylilasten kastamisesta tuli yleinen
ja vallitseva tapa.)
......................................................
Sääntö 14 selitysteksti jatkuu:
Niistä( siis katekumeeneista) kirjoitettiin ja lausuttiin tieteessä
useita eri mielipiteitä. Nykyajan tieteen tuloksina voidaan tässä
suhteessa esittää seuraavaa:
Sana katekumeeni Raamatussa (Room~2:18; Gal 6:6; Apt. 18:25; 1 Kor.14:19)
käytetyssä mielessä tarkoittaa henkilöitä, joiden on - päästäkseen
kristillisen kirkon yhteyteen - opiskelemalla perehdyttävä kristinoppiin
(Matt. 28:19; vrt. Apt. 18:25). He olivat siis kasteeseen valmistuvia
kokelaita.
Kristinopin opetuksen nimenä käytettiin sanoja kateheesis tai katekismus
(institutio catechetica). Kasteeseen valmistautuvien opettajaoli katekeetta
(catechista).
Katekumeenit jaettiin tavallisesti useihin ryhmiin, kahteen, joskus
kolmeen, neljään tai viiteenkin. Me kannatamme keskiaikaisten
kreikkalaisten kommentaattorien Zonaraksen, Balsamonin,
Aristeneksen ja M. Blastariuksen mielipidettä, joiden mukaan
heidät jaettiin kahteen ryhmään.
Tämän Nikean säännön selityksessään sanoo Aristenus:
"on kaksi ryhmää katekumeeneja, toiset - vasta äsken tulleet ja toiset,
jotka ovat jo tulleet edistyneemmiksi, koska ovat saaneet riittävästi
opetusta uskon totuuksista."
Samaa sanovat Zonaras ja Balsamon Neokesarean kirkolliskokouksen
viidennen säännön selityksissään ja saman toistaa myöskin Aristenus
mainitun säännön selityksessään.
Viitaten näihin kanonien tulkitsijoihin esittää samaa myöskin M.
Blastarius Aakkosellisessa Syntagmassaan. Niin siis katekumeenit
jaetaan kahteen ryhmään.
Kun joku pakana tai juutalainen halusi päästä katekumeeniksi, oli hänen
käännyttava jonkun kristityn maallikon tai diakonin puoleen, joka meni
takuuseen hänen aikomuksensa vakavuudesta ja johdatti asianomaisen
presbyterin tai piispan luo (Äpost. konstit. VIII, 32). Piispa tai
presbyteri, vakuuttauduttuaan pyrkijän hyvästä tarkoituksesta, luki
hänelle säädetyn rukouksen, siunasi hänet ristillä ja johdatti
katekumeenien ensimmäiseen ensimmäiseen ryhmään, joille opetettiin
kristinopin alkeet.
Heidän sallittiin tulla kirkkoon liturgiapalvelukseen ja kuunnella
p. Raamatun ja evankeliumin lukua, minkä jälkeen heidän oli heti
poistuttava temppelistä.
Ensimmäisessä ryhmässä pysyivät katekumeenit_ tavallisesti kolme
vuotta (Apost. konstit. VIII,32), vaikkakin tätä aikaa voitiin
lyhentää tai pitentää, riippuen kunkin asian- omaisen henkilön
innosta ja käytöksestä.
Silloin kun katekeetta näki, että hänen opetettavansa olivat
riittävästi perehtyneet kristillisen opin alkutietoihin ja että
he hyvän käytöksensä vuoksi sen ansaitsivat, antoi hän heille
luvan siirtyä katekumeenien toiseen ryhmään, jossa heille laajasti
esitettiin kristillinen oppi ja erikoisesti selitettiin yksityis-
kohdittain uskontunnustus.
Heillä oli oikeus rukoilla uskovaisten kanssa myöskin evankeliumin
lukemisen jälkeen siihen saakka, kunnes diakoni liturgian aikana
kääntyi heidän puoleensa kehotuksella: "katekumeenit poistukaa",
minkä jälkeen he poistuivat temppelistä. Tässä ryhmässä viipymisen
aika myöskin riippuu heidän opinnoimisinnostaan ja käytöksestään.
Ensimmäisen ja toisen ryhmän katekumeeneille oli kirkossa osoitettu
yhteinen paikka toisen asteen katujain kanssa, nim. kirkon eteisessä
eli esihuoneessa kasteastian edessä, lähellä kirkon pääovea.
Kristuksen uskosta luopuneista katekumeeneista puheen ollen tämä Nikean
sääntö soveltaa heihin Neokesarean kirkollis-kokouksen viidennen säännön
määräystä niistä katekumeeneista, jotka ovat langenneet johonkin
raskaaseen syntiin, ja käskee heidän siirtyäkastetta lähimmästä
ryhmästä ensimmäiseen ryhmään, jossa heidän on uudelleen oltava
kolme vuotta.- Voitto Ramu
eri kirkoilla on omia sääntöjään,- niillä sinänsä ei ole mitään merkitystä - perinnässääntöjen kaltaisia juttuja.
- kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
eri kirkoilla on omia sääntöjään,- niillä sinänsä ei ole mitään merkitystä - perinnässääntöjen kaltaisia juttuja.
Oikaisempa tietämättömyyttäsi.
Ortodoksisen kirkon kanoneilla tarkoitetaan kristillisen,
alkuvuosisatojen jakamattoman kirkon aikana syntyneitä
kanoneita, jotka olivat alkuaan sitovia koko alkuvuosi-
satojen jakamatonta valtakirkkoa laidasta laitaan
koskevina.
Vasta toisen vuosituhannen alkupuolella tapahtui valta-
kirkon jakautuminen kahtia, roomalaiskatoliseen kirkkoon
ja kreikkalaiskatoliseen kirkkoon.
Kreikkalaiskatolinen kirkko pitää ensimmäisten kristillisten
vuosisatojen jakamattoman kirkon aikana syntyneitä
kanoneita edelleen itselleen sitovina, pitäytyen siis
edelleen niiden sisältöön. Näin ei tee roomalaiskatolinen
kirkko, eikä myöskään siitä myöhemmin eriytyneet kirkot.
Tästä syystä noita kanoneita nimitetään meidän päivinämme
ortodoksisen kirkon kanoneiksi koska he edelleen pitäytyvät
niihin.
On erittäin suurta ymmärtämättömyyttä taholtasi väittää
merkityksettömiksi kanoneita, joiden määräykset alkuvuosi-
satoina sitoivat ja koskivat laidasta laitaan koko tuota
jakamatonta valtakirkkoa kaikkine jäsenineen. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Oikaisempa tietämättömyyttäsi.
Ortodoksisen kirkon kanoneilla tarkoitetaan kristillisen,
alkuvuosisatojen jakamattoman kirkon aikana syntyneitä
kanoneita, jotka olivat alkuaan sitovia koko alkuvuosi-
satojen jakamatonta valtakirkkoa laidasta laitaan
koskevina.
Vasta toisen vuosituhannen alkupuolella tapahtui valta-
kirkon jakautuminen kahtia, roomalaiskatoliseen kirkkoon
ja kreikkalaiskatoliseen kirkkoon.
Kreikkalaiskatolinen kirkko pitää ensimmäisten kristillisten
vuosisatojen jakamattoman kirkon aikana syntyneitä
kanoneita edelleen itselleen sitovina, pitäytyen siis
edelleen niiden sisältöön. Näin ei tee roomalaiskatolinen
kirkko, eikä myöskään siitä myöhemmin eriytyneet kirkot.
Tästä syystä noita kanoneita nimitetään meidän päivinämme
ortodoksisen kirkon kanoneiksi koska he edelleen pitäytyvät
niihin.
On erittäin suurta ymmärtämättömyyttä taholtasi väittää
merkityksettömiksi kanoneita, joiden määräykset alkuvuosi-
satoina sitoivat ja koskivat laidasta laitaan koko tuota
jakamatonta valtakirkkoa kaikkine jäsenineen.perinnäisääntäjä ne ovat - menettelytapoja jotka eivät perustu Raamattuun moneltakaan osin.
Suuri skisma happamattomasta leivästä v 1054 toi todellakin lopullisen hajaannuksen. Idän kirkko sanoutui irti Rooman kirkosta. Perinnäisääntö jäi.
Ikonien kumartaminen, ym erilaiset suitsutukset ym ovat vieraita UT:n opetukselle.
"Joka vähässä on väärä on paljossakin väärä" näyttää Poutiaiselta omana oppiperusteenaan unontuneen. - M-LS
Voitto Ramu kirjoitti:
perinnäisääntäjä ne ovat - menettelytapoja jotka eivät perustu Raamattuun moneltakaan osin.
Suuri skisma happamattomasta leivästä v 1054 toi todellakin lopullisen hajaannuksen. Idän kirkko sanoutui irti Rooman kirkosta. Perinnäisääntö jäi.
Ikonien kumartaminen, ym erilaiset suitsutukset ym ovat vieraita UT:n opetukselle.
"Joka vähässä on väärä on paljossakin väärä" näyttää Poutiaiselta omana oppiperusteenaan unontuneen.Kiista idän ja lännen kirkkojen välillä, joka johti kirkon hajoamiseen vuonna 1054, johtui Rooman paavin valtapyyteistä, joka ilmeni jo tuolloin monella tavalla.
Idän kristityt pitivät raskauttavana mm sitä, että latinalaiset olivat lisänneet uskontunnustuksen latinankieliseen käännökseen sanan filioque, joka näin muutti kaikille yhteisen symbolin sisältöä.
Kiista ehtoollisleivän happamuudesta tai happamattomuudesta ei ole olennainen asia, mutta UT:ssa käytetään kyllä tässä yhteydessä sanaa artos(=hapanleipä). Kun Ehtoollisen asettaminen tapahtui ennen juutalaisten pääsiäistä, valmistuspäivää edeltävänä päivänä, ei Jeesuksella voinut olla happamattomia leipiä asettaessaan Pyhän Ehtoollisen.
Kuvia käyttävät kaikki kristityt, ja niiden kunnioitus on vahvistettu jo jakamattoman kirkon aikana seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa. Suitsuttaminen on kotoisin Jerusalemin temppelistä ja ortodoksinen jumalanpalvelus resitointeineen, saattoineen ym on alkukrisrtillinen pohjautuen juutalaiseen synagogapalvelukseen.
Kirkkojen erossa jo silloin suuri Rooman paavikunta eli patriarkaatti erosi yleisestä kirkosta. Ortodoksinen kirkkohan on se alkuperäinen kirkko, josta kaikki muut ovat eronneet. Se on säilyttänyt jakamattoman kirkon opit ja käytännöt eikä muuttanut niitä tai lisännyt niihin jotakin niin kuin roomalaiskatolinen kirkko on jatkuvasti tehnyt.Ei pidä antaa kirkkojen nykyisten väkiluvun ja voimasuhteiden hämätä. Vanhassa kirkossa oli viisi patriarkaattia, joista Rooma oli yksi. Muut olivat (ja ovat edelleen): Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem. - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Kiista idän ja lännen kirkkojen välillä, joka johti kirkon hajoamiseen vuonna 1054, johtui Rooman paavin valtapyyteistä, joka ilmeni jo tuolloin monella tavalla.
Idän kristityt pitivät raskauttavana mm sitä, että latinalaiset olivat lisänneet uskontunnustuksen latinankieliseen käännökseen sanan filioque, joka näin muutti kaikille yhteisen symbolin sisältöä.
Kiista ehtoollisleivän happamuudesta tai happamattomuudesta ei ole olennainen asia, mutta UT:ssa käytetään kyllä tässä yhteydessä sanaa artos(=hapanleipä). Kun Ehtoollisen asettaminen tapahtui ennen juutalaisten pääsiäistä, valmistuspäivää edeltävänä päivänä, ei Jeesuksella voinut olla happamattomia leipiä asettaessaan Pyhän Ehtoollisen.
Kuvia käyttävät kaikki kristityt, ja niiden kunnioitus on vahvistettu jo jakamattoman kirkon aikana seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa. Suitsuttaminen on kotoisin Jerusalemin temppelistä ja ortodoksinen jumalanpalvelus resitointeineen, saattoineen ym on alkukrisrtillinen pohjautuen juutalaiseen synagogapalvelukseen.
Kirkkojen erossa jo silloin suuri Rooman paavikunta eli patriarkaatti erosi yleisestä kirkosta. Ortodoksinen kirkkohan on se alkuperäinen kirkko, josta kaikki muut ovat eronneet. Se on säilyttänyt jakamattoman kirkon opit ja käytännöt eikä muuttanut niitä tai lisännyt niihin jotakin niin kuin roomalaiskatolinen kirkko on jatkuvasti tehnyt.Ei pidä antaa kirkkojen nykyisten väkiluvun ja voimasuhteiden hämätä. Vanhassa kirkossa oli viisi patriarkaattia, joista Rooma oli yksi. Muut olivat (ja ovat edelleen): Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem.Ortodoksi kirkkolla on yhtälailla ihme oppeja joita ei mainita missään. Ei kannata välittää jos kirkonjohtaja väittää että ortodoksi kirkko on ainoa oikea. Samalla tavalla monet muut kirkko kunnat kertovat olevansa ainoita oikeita. On paljon ihmisiä jotka rukoilevat mihin kirkkoon pitäisi liittyä ja ei sen isommissa määrin kukaan kerro että sai ohjeet liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Samalla tavalla ihmiset myös saattavat liittyä helluntaiseurakuntaan mikä ortodoksista saattaa tuntua täysin älyttömältä. Siis ei ole yhtä oikeaa kirkkoa vaikka joku niin väittääkin.
Kysymys herää mm. onko ehtoollinen tarkoitettu varmasti pikku vauvoille joilla ei ole mitään tietoa tästä maailmasta?
Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
Jokaisen on tutkittava itseään. Tutkiiko vauva itseään? - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
Ortodoksi kirkkolla on yhtälailla ihme oppeja joita ei mainita missään. Ei kannata välittää jos kirkonjohtaja väittää että ortodoksi kirkko on ainoa oikea. Samalla tavalla monet muut kirkko kunnat kertovat olevansa ainoita oikeita. On paljon ihmisiä jotka rukoilevat mihin kirkkoon pitäisi liittyä ja ei sen isommissa määrin kukaan kerro että sai ohjeet liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Samalla tavalla ihmiset myös saattavat liittyä helluntaiseurakuntaan mikä ortodoksista saattaa tuntua täysin älyttömältä. Siis ei ole yhtä oikeaa kirkkoa vaikka joku niin väittääkin.
Kysymys herää mm. onko ehtoollinen tarkoitettu varmasti pikku vauvoille joilla ei ole mitään tietoa tästä maailmasta?
Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
Jokaisen on tutkittava itseään. Tutkiiko vauva itseään?Ei ole mitään uusia tai omia oppeja. Kaikki on hyväksytty jakamattoman kirkon kirkolliskokouksissa. Olen itse ammattiteologi, joten papit tai "kirkonjohtajat" eivät voi minua sumuttaa missään asiassa.
Ehtoollinen on tarkoitettu kaikille kastetuille, myös pikkulapsille. Näin on ollut apostolien ajoista alkaen. Ortodoksisen käsityksen mukaan kastetut alle seitsemänvuotiaat lapset ovat synnittömiä. Heillä on ns lapsuuden viattomuus. Perisynti pestään pois kasteessa ja tekosyntejä ei näin pienillä voi olla, koska he eivät ymmärrä hyvän ja pahan eroa. Heidän ei siis tarvitse "tutkia itseään" ennen ehtoollista eikä käydä synnintunnustuksella.
Olen itse viiden lapsen äiti ja paljon käyttänyt lapsiani ehtoollisella. Jo aivan vauvaikäinenkin näyttää tajuan pyhyyden ja sen, että ehtoollinen ei ole mikään tavallinen tapahtuma. Turmeltumattomat lapset ovat usein näissä uskon asioissa aikuisia ymmärtäväisempiä -ja onhan Vapahtaja sanonut heistä: "Senkaltaisten on taivasten valtakunta." - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
Ortodoksi kirkkolla on yhtälailla ihme oppeja joita ei mainita missään. Ei kannata välittää jos kirkonjohtaja väittää että ortodoksi kirkko on ainoa oikea. Samalla tavalla monet muut kirkko kunnat kertovat olevansa ainoita oikeita. On paljon ihmisiä jotka rukoilevat mihin kirkkoon pitäisi liittyä ja ei sen isommissa määrin kukaan kerro että sai ohjeet liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Samalla tavalla ihmiset myös saattavat liittyä helluntaiseurakuntaan mikä ortodoksista saattaa tuntua täysin älyttömältä. Siis ei ole yhtä oikeaa kirkkoa vaikka joku niin väittääkin.
Kysymys herää mm. onko ehtoollinen tarkoitettu varmasti pikku vauvoille joilla ei ole mitään tietoa tästä maailmasta?
Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
Jokaisen on tutkittava itseään. Tutkiiko vauva itseään?Kirkkoomme liittyy paljon ihmisiä aikuisiällä. Esim Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyy monta sataa aikuista vuodessa, en muista tarkkoja lukuja, saattaa olla 700-800 henkeä. Venäjällä kastettavien valtaosa on aikuisia. Monet ihmiset ovat saaneet rukouksessa ohjeet liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Olen itse yksi heistä. Aikaa kirkkoon liittymisestäni on yli kolmekymmentä vuotta.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Ei ole mitään uusia tai omia oppeja. Kaikki on hyväksytty jakamattoman kirkon kirkolliskokouksissa. Olen itse ammattiteologi, joten papit tai "kirkonjohtajat" eivät voi minua sumuttaa missään asiassa.
Ehtoollinen on tarkoitettu kaikille kastetuille, myös pikkulapsille. Näin on ollut apostolien ajoista alkaen. Ortodoksisen käsityksen mukaan kastetut alle seitsemänvuotiaat lapset ovat synnittömiä. Heillä on ns lapsuuden viattomuus. Perisynti pestään pois kasteessa ja tekosyntejä ei näin pienillä voi olla, koska he eivät ymmärrä hyvän ja pahan eroa. Heidän ei siis tarvitse "tutkia itseään" ennen ehtoollista eikä käydä synnintunnustuksella.
Olen itse viiden lapsen äiti ja paljon käyttänyt lapsiani ehtoollisella. Jo aivan vauvaikäinenkin näyttää tajuan pyhyyden ja sen, että ehtoollinen ei ole mikään tavallinen tapahtuma. Turmeltumattomat lapset ovat usein näissä uskon asioissa aikuisia ymmärtäväisempiä -ja onhan Vapahtaja sanonut heistä: "Senkaltaisten on taivasten valtakunta."ei. Aina teologit riitelevät keskenään eri asioista. Ei se että on teologi takaa mitään. Ihmisille käy helposti sellainen homma että kun jonkun opetuksen sisäistää niin sitä opetusta on vaikea muuttaa miksikään vaikka se ei olisi sopusoinnussa raamatunmukaan. Sitä helposti uskoo kiven kovaa että opittu asia on oikein vaikka siinä ei olisi mitään perää.
Kerroppas nyt teologina kun tuossa kirjoituksissa mainittiin seuraavaa:
Hengellisen säädyn jäsen, joka ei toimita kastetta tällä tavalla, on
erotettava hengellisestä virastaan. Syynä tämän säännön antamiseen oli se,
että kristinuskon alkuaikoina erilaisten kerettiläislahkojen joukossa oli
eräs, myöhemmin anomea-laiseksi (eunomianiseksi) kehittynyt lahko, jossa
kastetta ei toimitettu Pyhän Kolminaisuuden nimeen, vaan Kristuksen
kuolemaan^ minkä mukaisesti kastettua ei upoteltu veteen kolmasti vaan
ainoastaan yhden kerran.)
Teologina olet varmasti perehtynyt asiaan sen verran että tiedät itsekkin että raamatussa ei mainita yhtä ainoaa kastetta joka olisi tehty Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteet ainakin 4 mainitaan. Kahdessa kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kahdessa Herran Jeesuksen nimessä.
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Miksi apostolit eivät kastaneet kolminaisuus kaavalla? Laitan pari muuta viestiä kohta missä selvennän asiaa!
Muutenkin kannattaa käydä lukemassa tuo kaavio jossa puhutaan siitä kastettiinko lapset vai ei. Toinen mitä ortodoksi kirkko opettaa pyhä henki kasteessa niin siitäkin löydät juttua tuosta kaaviosta.
http://www.freewebs.com/kalamiesk/other/kaaviot.htm - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Ei ole mitään uusia tai omia oppeja. Kaikki on hyväksytty jakamattoman kirkon kirkolliskokouksissa. Olen itse ammattiteologi, joten papit tai "kirkonjohtajat" eivät voi minua sumuttaa missään asiassa.
Ehtoollinen on tarkoitettu kaikille kastetuille, myös pikkulapsille. Näin on ollut apostolien ajoista alkaen. Ortodoksisen käsityksen mukaan kastetut alle seitsemänvuotiaat lapset ovat synnittömiä. Heillä on ns lapsuuden viattomuus. Perisynti pestään pois kasteessa ja tekosyntejä ei näin pienillä voi olla, koska he eivät ymmärrä hyvän ja pahan eroa. Heidän ei siis tarvitse "tutkia itseään" ennen ehtoollista eikä käydä synnintunnustuksella.
Olen itse viiden lapsen äiti ja paljon käyttänyt lapsiani ehtoollisella. Jo aivan vauvaikäinenkin näyttää tajuan pyhyyden ja sen, että ehtoollinen ei ole mikään tavallinen tapahtuma. Turmeltumattomat lapset ovat usein näissä uskon asioissa aikuisia ymmärtäväisempiä -ja onhan Vapahtaja sanonut heistä: "Senkaltaisten on taivasten valtakunta."On pieni syy epäillä että alkuperäisestä kirkosta luvuttiin jo heti alussa. On epäilys että apostolista kirkkoa nimitettiin lahkoksi ja tilalle tuli toinen seurakunta joka sitten muutti nuo apostoliset ohjeet ja keksi omat opit tilalle.
Yksi juttu on juuri tuo kenen nimeen kaste ja montakertaa kuuluu upottaa. Teksti on pitkä mutta toivottavasti jaksat lukea ainakin pienen pätkän.
MATTEUKSEN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
Mat. 28:18-19: kuuluu kreikankielisestä alkutekstistä tehtynä sanatarkkana käännöksenä seuraavasti:
"Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen: `` Minulle annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mentyänne siis opetuslapseuttakaa kaikkia kansoja, kastavina heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille: Ja katso! Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä maailmanajan täyttymykseen asti."
Edellä kirjoitetun käännöksen alkukielisessä versiossa esiintyy "matheeteuoo"-verbin aoristin imperatiivin muoto: "matheeteusate". Tämä verbi merkitsee oppilaaksi (tai opetuslapseksi) tekemistä eli opetuslapseuttamista. Verbin kohteena ovat kaikki kansat: "panta ta ethnee". Kuitenkaan ei `kaikkia kansoja´ tarkoiteta kansakuntina tekemisen kohteiksi, vaan tarkoitetaan kaikkien kansojen yksilöitä. Tämä ilmenee tekstissä siitä, että vaikka "kansat" (ta ethnee) on monikon neutrimuoto, tähän viittaava pronomini "heitä" esiintyy silti monikon akkusatiivin maskuliinimuodossa: "autuus", eikä neutrimuodossa: "auta".
Verbit "kastavina" (baptidzontes) ja "opettavina" (didaskontes) ovat kumpikin preesensin partisiippimuodossa. Preesensin partisiippi merkitsee yleensä pääverbin kanssa samanaikaista toimintaa, joten tässä siis merkitys on, että kansojen yksilöistä tehdään oppilaita kastamalla ja opettamalla.
Teksti on kuitenkin ongelmallinen, koska kreikankielinen alkuteksti ei ole sisältänyt alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan ollenkaan välimerkkejä. Ei ole selvää, missä suhteessa "kastavina"- ja "opettavina"- partisiipit ovat keskenään, kun sanojen "Hengen" (pneumatos) ja "opettavina" (didaskontes) väliltä puuttuu lisäksi "kai"- eli "ja"- sana.
Eräissä arvostetuissa käsikirjoituksissa (esim. Codex Vaticanus) esiintyy preesensin partisiipin "baptidzontes" sijalla aoristin partisiippi: "baptisantes". Tämän mukaan partisiippien keskinäinen suhde selvenee, kun merkitys muuttuu: "Kastettuanne heidät...opettakaa..."
Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara on julkaissut Kreikassa Uuden testamentin parafraasin eli selittävän mukaelman. Tässä parafraasissa pyritään mahdollisimman tarkoin tuomaan ilmi alkutekstin merkitys, sellaisena kuin kirkkoisät ovat tekstit ymmärtäneet. Kolitsaran teksti Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyyn on seuraava:
"Siis, menkää nyt ja opettakaa totuutta kaikille kansoille. Ja heidät, jotka tulevat uskoviksi ja tulevat oppilaiksenne, kastakaa heidät nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Opettakaa heitä pitämään kaikki käskyt, jotka minä teille olen antanut. ..."
Kolitsaran mukaan on siis oikein tulkita Matteuksen alkutekstin merkitys siten, että oppilaaksi tekeminen aloitetaan opettamalla, ja vasta sen jälkeen kastetaan nämä uskoviksi tulleet ja täten apostolien oppilaiksi suostuvat, jonka jälkeen taas jatketaan opetusta. Evankeliumin julistaminen on opettamista, ja ihmisten oppilaiksi tekeminen aloitetaan, julistamalla heille evankeliumia. Näin myös Apt.14:21 kertoo tapahtuneen: "Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa, ja tehtyään monia oppilaiksi..." Tässä on ilmeistä, että oppilaiksi tekemiseen kuului evankeliumin vastaanottaneiden kastaminen, vaikka sitä ei tekstissä sanota.
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan Jeesus olisi siis käskenyt kastaa oppilaiksi suostuvat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Onkin selvää, että itse kastaminen on kyllä kuulunut alusta asti oppilaaksi tekemisen yhteyteen, mutta samaa selvyyttä ei ilmene siinä, mihin nimeen alkuaan kastettiin.
Nestlen kreikankielisen Ut:n tekstilaitoksen vuoden -63 painoksen alaviitteessä on viittaus osaan kirkkoisä Eusebiuksen tekstitraditiota. Alaviitteen merkkien mukaan Eusebiuksen tuntemassa Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä on esiintynyt (jae 19) sanat: "en too onomati muu" merkiten: "minun nimessäni". Nämä sanat ovat siis Eusebiuksen tekstitradition mukaisessa Matteuksen tämän kohdan alkuperäisessä versiossa esiintyneet eräiden nykyisten sanojen sijalla. Nämä nykyiset sanat joiden tilalla on siis Eusebiuksen mukaan alkuaan esiintynyt edellä mainittuja muita sanoja, ovat: "baptidzontes autuus eis to onoma tuu Patros kai tuu Hyiuu kai tuu Hagiuu Pneumatos" merkiten:" kastamalla heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen".
Sanallinen käsky kastaa on täten puuttunut kokonaan Eusebiuksen tuntemasta Matteuksen evankeliumin alkuperäisen lähetyskäskyn tekstistä. Kastekäskyn sijalla on alkuaan ollut vain käsky tehdä oppilaita "minun nimessäni" eli Jeesuksen nimessä.
Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan (SUTS.) Esko Haapa esittää tämän jakeen Eusebiuksen tuntemassa kreikankielen muodossa. Tämä teksti (käännökseni kanssa varustettuna) kuuluu:
"poreuthentes matheeteusate ta panta ethnee en too onomati muu
"Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja minun nimessäni
didaskontes autuus teerein panta hosa eneteilameen hyymiin."
opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille."
Tällaisena teksti onkin ongelmaton:. Opetuslapseuttaminen tapahtuu, opettamalla Jeesuksen nimessä pitämään Jeesuksen määräykset. Epäselväksi jää ainoastaan, kuuluuko pilkku sanojen "kansoja, minun" vaiko "nimessäni, opettavina" sanojen väliin.
Alaviitteessä Esko Haapa vielä selittää:
"Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä kokonaisuus, jonka kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn ja jälkimmäinen selvittää lähemmin tehtävän sisällön. Yhdistävänä iskusanana on `kaikki` (panta). Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen kokonaisuuden. ... Eräät tutkijat (E. Conybeare, J. Wellhausen, E. Lohmeyer) ovat esittäneet, että puheenaolevassa yhteydessä Eusebiuksen kastekäskytön lukutapa olisi alkuperäinen."
Kun Esko Haapa siis selittää: `Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen kokonaisuuden´, hän siis tosiasiassa selvästi ilmaisee sen tosiasian, että tämän raamatunkohdan alkuperäiset sanat on tekstistä poistettu, ja tilalle asetettu toisia sanoja, jotka sitten särkevät kohdan tasapainoisen kieliopillisen kokonaisuuden.
Aimo T. Nikolainen selittää "Avaa Uusi testamenttisi"-sarjan ensimmäisessä niteessä tätä Matteuksen kohtaa seuraavasti: "Sen perusteella, että kirkkoisä Eusebius Mt:a ennen Nikean kirkolliskokousta lainatessaan tuntee sellaisen lähetyskäskyn, josta puuttuu kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen, on epäilty kasteen alkuperäistä kuulumista Mt:n tekstiin. Tämä on kuitenkin virhetulkinta, koska tämä lyhyempikin teksti: `tehkää heidät minun nimessäni opetuslapsiksi` tarkoittaa kastetta niin kuin vastaava kohta Lk 24:47."
Nikolainen on ilmeisen oikeassa siinä, että tämä lyhyempikin kaava edellyttää kyllä kastamista. Sen sijaan hän sivuuttaa hiljaisuudella sen tosiasian, että tämä lyhyempi kaava edellyttää kasteen tapahtuvan Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jatkossa Nikolainen tosin kyllä tunnustaa, että: "...kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto", mutta hän pitää silti selviönä, että tämä "täyteläisempi kaava" on Matteuksen evankeliumissa alkuperäinen:
"Merkittävä yksityiskohta on, että Mt:n mukaan, Matteuksen kirkon liturgian mukaisesti, on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto, niin kuin Apostolien teoista näemme. Mutta samalla kun kristillinen kokemus ja ajattelu joutuivat painottamaan Jumalan työtä Jeesuksen. Poikansa, ja Pyhän Hengen kautta, syntyi myös tämä täyteläisempi kastekaava."
Nikolainen siis tarkoittaa, että tästä raamatunkohdasta nykyisinkin löytyvä teksti on "täyteläisempi kastekaava", jonka Matteus Nikolaisen uskon mukaan on itse evankeliumiinsa kirjoittanut.. Silti Nikolainen kuitenkin tunnustaa, että tämä ”täyteläisempi kastekaava” on syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta, ei sen sijaan lähetyskäskyn antamisen yhteydessä lausutusta Herramme sanallisesta ilmaisusta.
Samaa mieltä oli jo 9.9. 1932 edesmennyt professori Antti J. Pietilä, joka kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä sai Kristillisen dogmatiikkansa kolmannenkin osan valmiiksi. On merkittävää, että hän näki ja kirjoitti jo silloin rohkeasti näkemyksensä tästä Matt. 28:19 nykyisestä tekstimuodosta. Hänen dogmatiikkansa toisesta osasta (sivu 148) voimme lukea:
"Kastekäsky Matt.28:19: `Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen`, tekee muotonsa puolesta kieltämättä liturgisen kaavan vaikutuksen, ja Apostolien tekojen uudistuva maininta, että alkuseurakunnassa kasteet toimitettiin Jeesuksen nimeen eikä kuten siinä määrätään (Ap.t.2, 38; 8, 16; 10, 48; 19, 5) tekee todennäköiseksi, että sanamuoto on suhteellisen myöhäissyntyinen, mutta mikään ei estä tunnustamasta sitä asiallisesti historialliseksi ja Uuden Testamentin henkipiiriin kuuluvaksi. Se on täsmälliseen kaavaan kiteytynyt Jeesuksen tarkoitusten ja katsomusten ilmaus, joka kokoaa yhteen kristillisen ilmoituksen hedelmän niin hyvin elämänlahjan kuin opinkin puolesta. Opetuslapset ovat epäilemättä olleet ylösnousseen Herran kanssa Öljymäellä ja saaneet unohtumattoman kokemuksen, Herran sanan, joka painui heidän tajuntaansa kastekäskynä, mutta samoin kuin Johanneksen esittämät Jeesuksen jäähyväispuheet kantavat muotonsa puolesta mietiskelevän ja Herransa muistoa rakastavan Johanneksen tyylin leimaa, niin on kastekäskynkin nykyinen sanamuoto syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta."
Pietilä siis tosiasiassa edellä selvästi tunnustaa, ettei Jeesus suinkaan ole lausunut näitä nykyisen tekstin sanoja, vaan kastekäskyn nykyinen sanamuoto on syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta.
Pietilän dogmatiikan kolmannessa osassa (sivu 323) on toinen samaa Matteuksen evankeliumin tekstikohtaa käsittelevä kappale:
"Kasteen dogmaattinen perusta. Olemme jo aikaisemmin ilmaisseet ajatuksemme n.s. kastekäskystä Matt.28, 18-20: `Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, minkä olen käskenyt teille. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.` Se ei voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana, vaikka siinä mainittu tapaus on epäilemättä historiallinen ja vaikka seurakunta, joka muodosti liturgiset kaavansa, on saanut tähänkin juhlalliseen sanelmaan aiheensa Herran sanasta ja käytännöstä. ..."
Tässä Pietilä tunnustaa, ettei nykyinen kastekäsky `voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana´, vaan sen sijaan `seurakunta on muodostanut liturgisen kaavansa´ , ja lykännyt sen Herramme suuhun, muka hänen lausumakseen.
´Pietilän edellä lainattujen kohtien teksti on sanonnaltaan erittäin varovaista ja jopa nykyistä Matteuksen tekstimuotoa puolustelevaa. Tosiasiassa tekstistä käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei Pietiläkään pitänyt tätä kolminaisuuskaavan mukaista kastekäskyä Jeesuksen suusta lähteneenä.
Jos näet näin on, etteivät sanat ole ylösnousseen Jeesuksen suusta lähteneet, tällöin olisi ollut Pietilänkään turha enää tekstin kanssa vetkutella. Jos sanat näet eivät ole aitoja Herramme aitoja sanoja, ne ovat silloin ilman muuta hänen suuhunsa ympätty väärennös. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Myös nykyajan omankin maamme eturivin teologit ovat aivan samalla kannalla Matteuksen lähetyskäskyn kastekäskyn aitoudesta.. Esimerkiksi professori Lars Aejmelaeus on vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan ”Kristinuskon synty” ottanut kantaa myös kyseiseen Matteuksen nykytekstin aitouteen.. Kirjansa sivuilla 222 -223 hän kirjoittaa muun muassa:
”Kertomuksiin Ylösnousseen ilmestyksistä ja hänen niissä antamista ohjeista liittyy runsaasti legendanomaista aineistoa ja eri evankeliumeissa vastaava opetuslapsille annettu käsky vaihtelee sisältönsä puolesta merkittävästi (vrt. Luuk. 24:46-49; Joh. 20:21-23). Myöskään Matteuksen kastekäsky ei sellaisenaan heijasta todellista `historiallista´ tapahtumaa ja siihen liittyvää tarkkaa käskyä. On esimerkiksi varsin mahdollista, että evankelista itse on vastuussa kastekäskyn sanamuodon viimeistelystä, kuten kolminaisuuskaavan käytöstä tässä yhteydessä. Sen Matteus on mahdollisesti ottanut oman Syyriaan sijoittuvan kirkkonsa kastekäytännöstä. Kaava esiintyy nimittäin Syyriaan sijoittuvassa Apostolisten isien kirjoituksiin sijoittuvassa ja mahdollisesti myös ennen kuin Matt. kirjoitetussa Apostolien opetuksessa (Didakhe). …”
Selvää onkin, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan tekstien mukaan) kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain välissä, ja Pietari ei silti helluntaipäivänä tiennyt Matteuksen evankeliumin nykyisen tekstin mukaisesta kastekäskystä mitään, tämä käsky ei tällaisenaan voi olla Herran suusta lähtenyt. Eihän Pietari voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme selvää käskyä. Hän sen sijaan käski kääntyneiden kastattaa itsensä "Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.2:38).
Mitä tulee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamiseen, on merkille pantavaa, ettei missään muuallakaan Uuden testamentin kirjoituksissa esiinny viittaustakaan tämän kaavan mukaiseen kastekäytäntöön.
Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksessa kerrotaan (sivu 355):
"Ennen Nikean konsiilia (325 jKr.) kirkkoisä Eusebios siteeraa useasti (21 kertaa) tätä Matteuksen kohtaa lyhennetyssä muodossa: `Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimessäni opettaen heitä - -.` Epäselväksi vain jää, kuuluuko `minun nimessäni` yhteen edeltävän vai jäljessä olevan sanan kanssa."
Ainakin yhden näistä kohdista löydämme Eusebiuksen kirkkohistoriasta (III: 5: 2), ja se kuuluu:
"Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja kaikkien kansojen luo, saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen avulla, joka oli sanonut heille: `Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimeeni.`"
Tämä Eusebiuksen tekstissä esiintyvä Jeesuksen lähetyskäsky ei siis ilmeisestikään ole epätarkkuudesta johtuva toisinto, vaan ilmeinen viittaus aitoon lähetyskäskyyn joka on alkuaan ollut luettavissa Matteuksenkin evankeliumissa.
Sekin tieto on myös merkittävä, joka löytyy Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksesta:
"Justinos puolestaan perustelee kastetta kolminaisuuden nimeen Jesajan kirjalla sekä apostolisella traditiolla, lainaamatta kertaakaan tätä Matteuksen kohtaa."
Tämä todistaa, että Justinuskin saattoi tuntea tämän Matteuksen evankeliumin kohdan Eusebiuksen tekstin mukaisessa alkuperäisessä muodossaan.
Kun missään nykyaikaan säilyneistä kreikankielisistä alkukielen käsikirjoituksista ei Eusebiuksen tekstimuotoa kuitenkaan löydy, on tästä syystä yritetty väittää, että kolmikaava on Matteuksen evankeliumissa alkuperäinen, siis Matteuksen kirjoittama, joskaan ei Jeesuksen lausuma. Tätä mieltä on Schweizer, joka mainitussa selitysteoksessaan jatkaa:
"Tuskin kuitenkaan on epäilystä siitä, että Matteus on kirjoittanut näin; Kolmiyhteinen nimi mainitaan kaikissa käsikirjoituksissa. Jo ensimmäisen vuosisadan lopulla Matteuksen evankeliumista tai hänen traditiostaan voimakkaita vaikutteita saanut Didakhe (Did.7:1,3) todistaa samanlaisesta kastekäytännöstä, vaikka rinnalla esiintyy myös vanhempi tapa Did.9:5).
Jäljempänä olevassa ekskurssissa mainitut kohdat osoittavat, kuinka helposti tapahtui laajennus Jeesuksen nimestä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Matteus siis todistaa oman (Syyrialaisen?) seurakuntansa kastekäytännöstä, eivätkä muut seurakunnat, esimerkiksi Palestiinassa tai Vähässä - Aasiassa, välttämättä menetelleet samoin."
Eusebioksen lukutavasta Schweizer samassa yhteydessä kirjoittaa:
"On hyvin epävarmaa, tunsiko Eusebios vielä suullisesta traditiosta jakeen 28:19 esiasteen. Matteuksen kohdan lyhennetty lainaus on yhtälailla mahdollinen, ..."
Schweizerin näkemyksistä huolimatta on paremminkin melkoisen varmaa, että Eusebios todellakin on tuntenut Matteuksen nykyistä tekstiä edeltäneen esiasteen, mutta sen sijaan hän ei ole tuntenut tekstin nykymuotoa. Eihän hän ole 21 kertaa voinut lainata kohtaa joka kerran lyhennettynä, lainaamatta kertaakaan sitä täydessä pituudessaan.
Voimme siis pitää melkoisen varmana, että Matteuksen lähetyskäsky on alkuaan ollut Eusebiuksen viljelemän esinikealaisen tekstin muodossa.
Mutta siinäkin tapauksessa, että nykyinen teksti olisi Matteuksen kynästä lähtenyt aito ilmaus, se on silti väärennös, kun se on asetettu Jeesuksen suuhun.
On joka tapauksessa ilmiselvää, että kasteen toimittamisen käytäntö on jossakin vaiheessa muuttunut. Milloin ja missä tämä tapahtui, siihen antoi viitteen jo edellä Schweizer, mutta myös Esko Haapa antaa samansuuntaisen viitteen (aikaisemmin mainitussa selitysteoksessaan), kirjoittaen:
"Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen ... saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensin Syyriassa, mihin myös Mt:n ja Didakhen yhtäpitävyys asiassa viittaa. (Did.7:1)."
Haapa viittaa myös Matteuksen ja Didakhen yhtäpitävyyteen: Tämä "yhtäpitävä" Didakhen kohta kuuluu:
"Peri de tuu baptismatos huutoo baptisate: tauta panta proeipontes,
"Mitä kasteeseen tulee, näin te kastakaa: Tämän kaiken edellä sanottuanne,
baptisate eis to onoma tuu patros kai tuu hyiuu kai tuu hagiuu
kastakaa nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän
peumatos en hydati dzoonti."
Hengen vedessä elävässä." (s.o. juoksevassa).
Kun Didakhe ajoitetaan syntyneeksi noin vuoden 100 tienoilla, on kastekaavan muutos todennäköisesti tapahtunut apostolisen ajan ja tämän vuosiluvun väliajalla. Sekin on mahdollista, että kolmikaavan mukainen lähetyskäsky on alkuaan esiintynyt vain Didakheessa, josta se myöhemmin, kaavan käytäntöön vakiinnuttua, on kopioitu myös Matteuksen evankeliumiin, tekstistä poistetun alkuperäisen muodon tilalle.
Matteuksen lähetyskäskyn nykyisen tekstin aitoutta vastaan on myös esitetty seuraavaa:
"Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.`Niin ei ole tehty ainoassakaan Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksista. Ne hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa. He ottivat nimen sijasta arvonimet.`" (Ote William Branhamin saarnasta, kirjasta: "Mihin Suomi uskoo?", Harri Heino).
Tämän kanssa pitää yhtä se havainto, että Eusebiuksen ennen Nikean kokousta 21 kertaa lainaamaa tekstimuotoa jopa nimitetään "esinikealaiseksi" tekstimuodoksi.
Kuitenkin, kuten jo edellä totesin, kastekaava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen oli todennäköisesti käytössä jo paljon ennen Nikean kirkolliskokousta. Kaavan käyttöönoton on siis täytynyt tapahtua apostolisen ajan jälkeen, mutta ennen vuosisadan vaihdetta, jos Didakheen ajoitus noin vuodelle 100 jKr. pitää paikkansa. Kun Matteuksen evankeliumi ajoitetaan syntyneeksi 80-luvulla, ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulla, on niillä eroa vain noin 10 vuotta. Koska Johanneksen evankeliumissa kolmikaavan mukainen ajattelu on jo korostetun selvästi näkyvissä, juuri tämä on saattanut antaa kimmokkeen Matteuksen tekstin muuttamiseen.
On myös huomion arvoista, mitä Eduard Lohse kirjoittaa kirjassaan "Uuden testamentin sanoma" Matteuksen evankeliumin nykyiseen muotoon kirjoittamisen motiivista:
"Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää vasta myöhemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti. Sen sijaan on lyhyttä ilmaisua `Kristuksen (tai: Pojan) nimeen` laajennettu siten, että toisaalta hellenististä ympäristöä silmällä pitäen todetaan Kyyrios - tunnustuksen sisällyttävän itseensä uskon yhteen Jumalaan, Isään, toisaalta taas viitataan hengen maininnalla siihen, että formelilla on kasteen myötä paikkansa seurakunnan elämässä."
Schweizer kirjoittaa Matteuksen selitysteoksensa ekskurssikohdassa (sivu 356), johon jo aikaisempi lainauskohta viittasi:
"Isä, poika ja Pyhä Henki ovat tässä rinnakkain. Tällaista käyttöä ennakoivat jo kohdat 1 Kor 12:4-6; 2 Kor 13:13, ja se muistuttaa myös jakeita Jh 14:16-17; 1 Jh 5:5-6; 1 Piet 1:2 ja Ilm 1:4-5, jossa seitsemän henkeä ovat seitsemälle seurakunnalle lähetetty Jumalan Henki; jne. Lähelle tulee myös kertomus Jeesuksen kasteesta, jossa Jumala lähettää pojalleen Pyhän Hengen. Matteus menee kuitenkin vielä pitemmälle liittäessään kaikki kolme yhdeksi nimeksi, johon kaste tapahtuu. Tähän ei tietenkään liity mitään kehittynyttä kolminaisuusoppia. ... Kolmiosaisen formelin takana on ajatus, että sekä Pojassa että Hengessä Jumala itse on läsnä ilman rajoituksia. ..."
Vaikka tätä kaavaa ei alkuaan tarkoitettukaan ymmärrettäväksi myöhemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti, sen sisältö tulkittiin jo varhain tavalla, minkä Jukka Thurén tuo esiin kirjassaan "Israelin usko." Kirjassa hän lainaa G. Haufen analyysia kasteen liittymisestä Jumalan Hengen vaikutukseen Uudessa testamentissa. Analyysin d.-kohta kuuluu:
"Mt.28:19 kastekäsky on ainoa Ut:n teksti, joka puhuu kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. On huomattava, että kolmesta genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä: kaava edellyttää kolmen persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä. Varhaisemmat tekstit puhuvat vain kasteesta (Herran) Jeesuksen nimeen (Apt.8:16, 19:5, vrt. 1 Kor.1:13)."
Jukka Thurénin edellä lainaama G Haufen analyysin d-kohdan sisältö ei pidä paikkaansa siltä osin kun se sanoo:
”Kaava edellyttää kolmen persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä.”
Tämä oletus `kolmen persoonan täydellisen olemuksen yhteyden edellyttämisestä´ johtuu siitä, että tekstiä on luettu myöhemmin kehitetyn kolminaisuusopin omaksumisen vaikutuksesta syntyneiden `silmälasien´ läpi.
Edellä mainitsemani todistaa tosiasiassa jo se, että kirkko otti käyttöön näiden Matteuksen nykyisessä tekstissä genetiivimuodossa esiintyvien ` Isän, Pojan ja Pyhän Hengen´ arvonimien sanallisen lausumisen kastetoimituksissa, etsimättä Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle yhteistä `nimeä´, vaikka tekstissä `nimi´ - sana esiintyy yksikössä. Samaa todistaa myös se, että otettiin käyttöön kolme kertaa upottamisen käytäntö, yhden kerran upottamisen sijasta.
Juuri sanat `Isä´, ´Poika´ ja `Pyhä Henki´ on siis ilmiselvästi tulkittu varsinaisiksi nimiksi joita lausuen tulee kastaa, ja joita nimiä on kolme, koskapa kastetoimitus vaatii kunkin nimen lausumisen kohdalla erillistä upottamista, eli yhteensä kolmea upottamista.
Jo ennen Nikean kirkolliskokousta puhuttiinkin "Pyhään Kolminaisuuteen kastamisesta". Esimerkkinä tekstikohta Arlesiin vuonna 314 kokoontuneen paikallisen kirkolliskokouksen kanonista:
"Päätettiin, että jos joku liittyy kirkkoon harhaopista, niin kysyttäköön häneltä uskontunnustus, ja jos tulee varmasti ilmi, että hänet on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, suoritettakoon hänelle vain kätten päälle pano, niin että hän saisi Pyhän Hengen. Kun häneltä kysytään, jos hänen vastauksestaan ei ilmene, että hänet on kastettu Pyhään Kolminaisuuteen, kastettakoon hänet (uudestaan)."
Itse asiassa kirkkoisä Basileios Suuri (eli vuosina 329-379) tuo ilmi sen tosiasian, että käsitys Jumalasta kolminaisuutena jopa syntyi ja kehittyi suurelta osin Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukaisen kastekaavan perustukselle. Niin sanottuihin "Pyhien isien kaanoneihin" kuuluvassa Basileios Suuren kaanonissa on seuraava teksti:
"Päivä ei riitä kertoakseni kirkon kirjoittamattomista salaisuuksista. Jätän muut, kysyn vain, mistä kirjoituksesta olemme saaneet uskontunnustuksen, sen että uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen? Varmaankin kasteen traditiosta, siitä, että hurskaasti olemme velvollisia uskomaan niin kuin meidät kastetaan, esittämään samanlaisen tunnustuksen kuin kasteessa."
Basileioksen väite on tietysti paikkansa pitämätön, sillä apostoliset Uuden testamentin kirjoitukset osoittavat selvästi, etteivät mainitut traditiotavat voi olla heistä lähtöisin, vaan ovat myöhemmin syntyneitä.
Edellä lainatussa kannanotossa Basileios näet puolustaa ristin merkkien tekemistä, itään päin kääntyneenä rukoilemista, eukaristian avuksi huudon sanoja, kasteveden ja voiteluöljyn siunaamista, ynnä muuta samankaltaista. Tämän kaiken hän väittää periytyneen isien välityksellä `apostolien kirjoittamattomasta opetuksesta´.
Näiden `kirjoittamattomien´ opetusten joukkoon kuuluu Basileioksen mukaan myös se `uskontunnustus´ joka sisältää `sen että uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen?´
Tämä kolminaisuuskaavan sisältämää `uskontunnustusta´ ei siis Basileioksen mukaan ole saatu mistään `kirjoituksesta´ vaan sen sijaan `kasteen traditiosta´.
Kasteen `traditiolla´ Basileios on saattanut viitata ( muun tradition lisäksi) ehkä myös Didakheen tekstiin, ei sensijaan Matteuksen evankeliumin kastekäskyyn. Matteuksen evankeliumi kuului näet varmuudella `kirjoitusten´ joukkoon.
Erikoisesti se havainto on mielenkiintoinen, että kun Basileios väittää uskontunnustuksen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen pohjautuvan, ei mihinkään ”kirjoitukseen”, vaan "kasteen traditioon" , hän ilmeisesti tarkoitti tällä lausumallaan sitä, että hänkin tunsi Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sen esinikealaisessa muodossaan, joka kuului:
"Mentyänne kaikkeen maailmaan tehkää oppilaita kaikista kansoista, minun nimessäni opettamalla heitä pitämään kaiken, minkä minä olen käskenyt teidän pitää." tai vaihtoehtoisesti: "Menkää minun nimessäni kaikkeen maailmaan tekemään oppilaita kaikista kansoista, opettaen heitä pitämään kaiken minkä minä olen käskenyt teidän pitää."
Kun Basileioksen elinvuodet on ajoitettu vuosiin 329-379, on hän siis syntynytkin vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen. Onko hän täten voinut todella tarkoittaa, ettei kastekäytäntö perustu mihinkään kirjoitettuun kohtaan, ei edes Matteuksen evankeliumin nykymuotoiseen kastekäskyyn?
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä ei siis ilmeisestikään vielä Basileioksen aikana oltu muutettu nykymuodon mukaiseksi, vaan Matteuksen teksti esiintyi edelleenkin Eusebiuksen viljelemässä esinikealaisessa muodossa.
Koska Didakheen tekstikin oli jo ollut pitkään olemassa, niin ainakin sen sisällöstä Basileios on ilmeisesti ollut tietoinen.
Se on kuitenkin täysin selvää, että Basileios esittää itse kysymyksen:
”Mistä `kirjoituksesta´ olemme saaneet uskontunnustuksen, sen että uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen? ”
Hän myös itse vastaa:
”Varmaankin `kasteen traditiosta´, siitä, että hurskaasti olemme velvollisia uskomaan niin kuin meidät kastetaan, esittämään samanlaisen tunnustuksen kuin kasteessa.”
Ainakin siitä nämä Basileioksen teksti todistaa, että jos Matteuksen lähetyskäskyn sanat oli jo muutettu nykymuotoonsa, Basileios oli tietoinen, ettei tämä muutettu muoto ollut tämän lähetyskäskyn alkuperäinen muoto. Tästä syystä hän ei vetoa ollenkaan Matteuksen tekstiin.
Mitä tulee siihen Jukka Thurénin jo edellä lainaamaani G Haufen analyysin d-kohdan sisältöön, siitä on sanottava vielä jotakin lisää. Kuten minä itse edellä (G. Haufen analyysiin kantaa ottaessani), joku toinenkin on jossakin kirjoittanut tästäkin olemuksien yhteyden edellyttämisestä eriävän mielipiteen:
"Sanovatko nuo jakeet, että Jumala, Kristus ja Pyhä Henki muodostavat kolmiyhteisen Jumalan, että nuo kolme ovat siis yhtä olemusta, ja voimassa sekä iankaikkisuudessa yhdenvertaiset? Eivät suinkaan. Eivät sen enempää kuin kolmen henkilön, esimerkiksi Tomin, Pekan ja Harrin nimien peräkkäin luetteleminen merkitsisi sitä, että nuo kolme ovat yksi."
Ajan kuluessa tämä Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukainen lähetyskäsky ja sen perustukselle kehittynyt Pyhä Kolminaisuus-ajattelu sai valtakirkon piirissä yhä korostetumman ja tärkeämmän sijan. Kaiken aikaa oli kuitenkin olemassa henkilöitä ja ryhmiä (jopa valtakirkon sisällä), jotka eivät olleet alttiita taipumaan ja mukautumaan, vaan heitä oli siihen pyrittävä pakottamaan. Tämä käy ilmi Ortodoksisen kirkon kanonien niin sanotuista "Apostolisista kanoneista", joiden sisällöstä suurin osa on identtinen Antiokiassa v. 341 ja Laodikeassa v.343-381 pidettyjen synodien kanoneille. Apostolisten kanonien n:o 49 kuuluu:
"Jollei joku piispa tai presbyteeri kasta Herran määräyksen mukaisesti Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen (nimeen), vaan kolmen Aluttoman tai kolmen Pojan tai kolmen Puolustajan (nimeen), erotettakoon hänet virastaan."
Kirkolla näyttää olleen erikoinen murhe niistä seurakuntien paimenista ja vanhimmista, jotka eivät toiminnassaan noudattaneet tai eivät olleet ottaneet käyttöön kolmikaavaa. Tämän kaanonin selityksessä kirjoitetaan:
"Jeesus Kristus, lähettäessään opetuslapsensa saarnaamaan, käski heitä kastamaan kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Näin kastoivat apostolit, ja niin oli kastettava kaikkien jotka tahtoivat, että kasteen piti olla oikean ja vastata evankeliumin oppia. Kaste, jota ei toimitettu näillä sanoilla, tai, jonka toimituksessa käytettiin joitain muita sanoja, ei ollut ortodoksinen eikä pätevä. Apostolien aikana oli erilaisia kerettiläislahkoja, joissa kastettiin käyttämättä näitä sanoja, vaan, kuten säännössä sanotaan, kastettiin `kolmen aluttoman tahi kolmen Pojan tai kolmen Lohduttajan` nimeen, nojautuen harhakäsitykseen Pyhästä Hengestä."
Seuraava kaanon n:o 50 kuuluu:
"Jollei joku piispa tai presbyteeri toimita (kastetta) yhtenä salaisuuteen vihkimyksenä upottamalla kolmasti (veteen), vaan upottamalla (ainoastaan) yhden kerran Herran kuolemaan, erotettakoon hänet virastaan, sillä ei Herra sanonut: `Kastakaa minun kuolemaani`, vaan: `Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen`(Matt.28: 19)."
Tämä kaanon ilmaisee, että eri käytäntöä noudattavien kesken oli eroa, paitsi nimien lausumisessa, myös veteen upottamiskertojen määrässä. Tämän kaanonin selityksessä kirjoitetaan:
"Tässä säännössä määrätään, että kaste on toimitettava upottamalla (baptisma, immersio) kastettu kolmasti veteen. Hengellisen säädyn jäsen, joka ei toimita kastetta tällä tavalla, on erotettava hengellisestä virastaan. Syynä tämän säännön antamiseen oli se, että kristinuskon alkuaikoina erilaisten kerettiläislahkojen joukossa oli eräs, myöhemmin anomealaiseksi (eunomialaiseksi) kehittynyt lahko, jossa kastetta ei toimitettu Pyhän Kolminaisuuden nimeen, vaan Kristuksen kuolemaan, minkä mukaisesti kastettua ei upotettu veteen kolmasti vaan ainoastaan yhden kerran. Tämä apostolinen sääntö säätää lain, että kaiken muun ohella, mitä säännöt määräävät, oikea kaste, joka antaa kastettavalle oikeuden tulla kirkon jäseneksi, on toimitettava upottamalla kastettava kolmasti veteen Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Määräys kastettavan upottamisesta veteen nojaa vanhaan perimätietoon, joka juontaa alkunsa kirkon alkuajoilta, niin kuin Basileios Suuri kertoo autuaalle Amphilokhiukselle teoksessaan Pyhästä Hengestä ( 91. sääntö). Tämän määräyksen toteaa kirkon vuosisatoja jatkunut käytäntö. Valelun (aspersio) käyttäminen upottamisen sijasta on ankarasti kielletty muuten paitsi sairaustapauksissa. Kirkko on ankarasti valvonut, että kaste tavallisissa tapauksissa on toimitettu vain upottamalla, eikä valelemalla. ... Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan kiellä valelemalla toimitettavaa kastetta, koskapa valelu ei hävitä sakramentin voimaa, mutta se sallii tällaisen kasteen vain poikkeustapauksissa. ..."
Tässä selityksessä todetaan tämän säännön antamisen syyksi se, että kristinuskon alkuajoista lähtien oli ollut olemassa kristittyjen ryhmä (tai ryhmiä), joka ei suostunut muuttamaan käytäntöään, vaan kolmikaavaa käyttämättä kastoi kastettavat yhden kerran upottamalla Herran kuoleman osallisuuteen. Tämä ryhmä tunnettiin myöhemmin "eunomiolaisten" nimellä. Konstantinopolissa pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen kaanon n:o 7:ssä nämä eunomiolaiset mainitaan seuraavasti:
"... Mutta eunomiolaisia, jotka kastattavat itsensä vain yhden kerran upottamalla, ... otamme vastaan samalla tavalla kuin helleenejä. Ensimmäisenä päivänä tunnustamme heidät kristityiksi, toisena katekumeeneiksi, sitten kolmantena manaamme heistä pois pahan hengen, puhaltaen kolmasti heidän kasvoihinsa ja heidän korviinsa, ja sitten opetamme heitä antaen heidän oleskella kirkossa ja kuunnella pyhiä kirjoituksia, ja sitten vasta heidät kastamme."
Tämä seitsemäs kaanon käsittelee paljon laajemmin valtakirkon ulkopuolisista ryhmistä tulevien kirkon piiriin ottamista ja kastamista, kuin mitä edellä esitetty lainaus pitää sisällään. Myös tämän kaanonin pitkästä selitysosasta lainaan vain eunomiolaisista puhuvan kohdan:
"Eunomiolaiset eivät ainoastaan kieltäneet Pyhän Kolminaisuuden persoonien tasa-arvoisuutta, vaan lisäksi he eivät halunneet kastaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen, ja tällä tavoin kastettuja kastoivat uudelleen. Kasteensa he toimittivat upottamalla yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen, väärentäen tällä menettelyllään kasteen sakramentillisen merkityksen. Theodoretus todistaa heistä seuraavaa: `He väärensivät vanhan säännön kasteesta, jonka Herra ja apostolit ovat meille antaneet, ja keksivät uuden opin siitä, ettei kastettavaa ole upotettava kolme kertaa, vaan ainoastaan yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen.`"
Selityksessä mainittu "Theodoretus" oli ilmeisesti tietämätön siitä, että kun eunomiolaiset kastoivat vain yhden kerran upottamalla Kristuksen kuoleman nimeen, se ei ollut alkuperäisen kastesäännön väärentämistä, vaan päinvastoin pitäytymistä alkuperäiseen käytäntöön. Mikä oli väärennös ja keitä väärentäjät olivat, sehän on jo tullut edellä ilmi. Todennäköisesti eunomiolaiset eivät myöskään kastaneet "Kristuksen kuoleman nimeen" vaan "Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen."
Kasteopetuksessa kuitenkin painotettiin Paavaliin (Room.6:3) vedoten, että: "... hosoi ebaptistheemen eis Khriston Jeesuun eis ton thanaton autuu ebaptistheemen,..." = ...meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin", ja näin oli myös selvää, että kaste merkitsi Jeesuksen kuolemaan kastamista.
Jeesuksen Kristuksen nimeen kastaminen ilmaistaan Apostolien teoissa prepositiolla eis akkusatiivilla (8:16, 19:5), prepositiolla epi datiivilla (2:38), sekä prepositiolla en datiivilla (10:48). Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Esko Haapa kertoo näiden prepositioiden käytön merkityksestä: "Kastaminen jonkun nimeen merkitsee kastamista jonkun omaisuudeksi (W Heitmüller). Nimessä (`en` tai `epi too onomati`) viittaa vain asianomaisen nimen mainitsemiseen toimituksen yhteydesssä. Nimeen (eis to onoma) on merkitykseltään syvempi."
Edellä lainattu siis tarkoittaa, että mitä tahansa prepositioita Luukas (selostaessaan Apostolien teot - teoksessaan kastetapahtumia) onkin käyttänyt, aina hän tarkoittaa, että Jeesuksen Kristuksen nimi mainittiin ääneen näiden toimitusten yhteydessä. Ilmeisen selvää on näin ollen, että Apostolien tekojen edellyttämissä kastetapahtumissa ei mainittu ääneen sanoja: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Itse asiassa Jeesuksen nimeen kastamisen merkitys sulkee pois koko mahdollisuuden käyttää kolmikaavaa. Tämä seikka ilmenee selvästi apostoli Paavalin opetuksesta:
"Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin? Meidät haudattiin siis yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, näin myös me vaeltaisimme elämän uutuudessa."
Tekstiin ei sovellu kastekaava: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", sillä Isä ei kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki, vaan ainoastaan Poika, Jeesus kuoli. Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen kristitty siis Paavalin mukaan kasteessa liitetään, ja samalla omasta syntielämästään pois kuolemiseen.
Ilmeistä onkin, että Matteuksen evankeliumin nykymuotoisen lähetyskäskyn sisältämän (ja heti kohta väärin ymmärretyn) kastekaavan käyttöön ottamisella, ja alkuperäisen Jeesuksen nimeen kastamisen syrjäyttämisellä, hukattiin samalla kasteen alkuperäisestä merkityksestä jotakin tärkeää, eli kastettavan korostettu samaistuminen Jeesuksen kohtalonyhteyteen.
Entä, mitä tällä "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" kaavalla alkuaan on tarkoitettu? On hyvin kyseenalaista, että tällä kaavalla olisi tarkoitettu sitä, mitä Jukka Thurénin kirjassaan `Israelin usko´ lainaama G. Haufen analyysin d.-kohta esittää:
"Mt.28:19 kastekäsky on ainoa Ut:n teksti, joka puhuu kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. On huomattava, että kolmesta genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä: kaava edellyttää kolmen persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä. Varhaisemmat tekstit puhuvat vain kasteesta (Herran) Jeesuksen nimeen (Apt.8:16, 19:5, vrt. 1 Kor.1:13)."
Kaava ei suinkaan edellytä `kolmen persoonan täydellistä olemuksen yhteyttä´, vaan , kuten joedellä olen osoittanut, tämä `edellyttäminen´ on myöhempi, kolminaisuusopin omaksumisesta syntynyt edellytys.
Sen sijaan pitänee paikkansa, mitä Eduard Lohse kirjoitti suomennettuun kirjaansa "Uuden testamentin sanoma" Matteuksen evankeliumin nykyiseen muotoon kirjoittamisen motiivista:
"Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää vasta myöhemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti. ..."
Samoin pitänee paikkansa sekin, mitä Schweizer kirjoitti Matteuksen selitysteoksensa ekskurssikohdassa (sivu 356):
"Isä, poika ja Pyhä Henki ovat tässä rinnakkain. Tälläista käyttöä ennakoivat jo kohdat 1 Kor 12:4-6; 2 Kor 13:13, ja se muistuttaa myös jakeita Jh 14:16-17; 1 Jh 5:5-6; 1 Piet 1:2 ja Ilm 1:4-5, jossa seitsemän henkeä ovat seitsemälle seurakunnalle lähetetty Jumalan Henki; jne. Lähelle tulee myös kertomus Jeesuksen kasteesta, jossa Jumala lähettää pojalleen Pyhän Hengen. Matteus menee kuitenkin vielä pitemmälle liittäessään kaikki kolme yhdeksi nimeksi, johon kaste tapahtuu. Tähän ei tietenkään liity mitään kehittynyttä kolminaisuusoppia. ..."
Sillä, että Matteuksen evankeliumin kohdassa 28: 19 "kolmesta genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä", ei ole suinkaan tarkoitettu "kolmen persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä". Korkeintaan sillä on tarkoitettu ihmisen pelastumisen aikaan saavan kolmen jumalallisen vaikuttajan `nimen´ ykseyttä.
Kreikankielisen Jeesus-nimen hepreankielinen muoto on näet `Jehooshua´, mikä tarkoittaa: "JHWH on pelastus", "Jahve on pelastaja". Isä on antanut nimensä Pojalle (Joh.17: 11), ja Jumalan Henki on Jahven, Pelastajan Henki.
Jo olettaisimme (vastoin todennäköisyyttä), että Matteuksen evankeliumin 28: 19 nykymuotoisen lähetyskäskyn tekstin kasteohjeen sanat "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" olisivat todella aitoja ja alkuperäisiä, siis paitsi Matteuksen kirjoittamia, myöskin Jeesuksen lausumia, miten ne silloin pitäisi suhteuttaa Apostolien tekojen lausumiin Jeesuksen nimeen suoritetuista kastamisista?
Ei varmaankaan niin, että Apostolien tekojen lausumat Jeesuksen nimeen suoritetuista kastamisista olisi tulkittava lyhennetyiksi maininnoiksi tosiasiallisesta pitemmästä, ääneen lausutusta kaavasta "Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen", vaan juuri päinvastoin. Kastettaessa ääneen lausutuissa sanoissa "Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen", olisi samalla toteutunut myös Isän, Pojan ja Pyhän Hengen `nimeen´ kastaminen.
Edellä olen lainannut tekstejä kolmen maamme eturivin teologien näkemyksistä, koskien sitä, mitä he ovat ajatelleet Matteuksen lähetyskäskyn kastesanojen aitoudesta. Olen lainannut Antti J. Pietilää, Aimo Nikolaista, ja Esko Haapaa, jotka kaikki ovat yksimielisesti nähneet tekstin nykyisen liturgisen kolmikaavan syntyneen myöhemmin , ei sen sijaan Jeesuksen aitona lausumana. Heidän kanssaan samaa mieltä on myös Suomen Akatemian tutkijaprofessori Heikki Räisänen, joka kirjassaan ”Raamattunäkemystä etsimässä” ilmaisee kantansa myös Matteus kohdan 28:19 nykyisestä tekstistä. Kirjansa sivulla 50 hän toteaa:
”Rinnakkaisilmiöksi tarjoutuu Matteuksen evankeliumin kaste- ja lähetyskäsky (Mt 28:18-20), joka sekundaaristi perustelee itse pakanalähetyksen; lähetyskäsky on pantu ylönousseen suuhun, Jos opetuslapset todella olisivat saaneet näin selvän käskyn ensimmäisenä pääsiäisenä, Apt:n kuvaama vaivalloinen kehityskulku kohti pakanalähetystä ja sen hyväksymistä kävisi käsittämättömäksi. Lähetyskäskyn tapauksessa tosin myös kieliasu puhuu selvästi sekuntaarisuuden puolesta…” - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Ei ole mitään uusia tai omia oppeja. Kaikki on hyväksytty jakamattoman kirkon kirkolliskokouksissa. Olen itse ammattiteologi, joten papit tai "kirkonjohtajat" eivät voi minua sumuttaa missään asiassa.
Ehtoollinen on tarkoitettu kaikille kastetuille, myös pikkulapsille. Näin on ollut apostolien ajoista alkaen. Ortodoksisen käsityksen mukaan kastetut alle seitsemänvuotiaat lapset ovat synnittömiä. Heillä on ns lapsuuden viattomuus. Perisynti pestään pois kasteessa ja tekosyntejä ei näin pienillä voi olla, koska he eivät ymmärrä hyvän ja pahan eroa. Heidän ei siis tarvitse "tutkia itseään" ennen ehtoollista eikä käydä synnintunnustuksella.
Olen itse viiden lapsen äiti ja paljon käyttänyt lapsiani ehtoollisella. Jo aivan vauvaikäinenkin näyttää tajuan pyhyyden ja sen, että ehtoollinen ei ole mikään tavallinen tapahtuma. Turmeltumattomat lapset ovat usein näissä uskon asioissa aikuisia ymmärtäväisempiä -ja onhan Vapahtaja sanonut heistä: "Senkaltaisten on taivasten valtakunta."alkuperäinen seurakunta saattoivat vaikka olla juuri nuo eunomiolaiset. Vastustusta he saivat juuri sen takia että kastoivat juuri niin kuin apostolinkirjassa mainitaan. Eli eivät käyttäneet kolminaisuus kaavaa.
"... Mutta eunomiolaisia, jotka kastattavat itsensä vain yhden kerran upottamalla, ... otamme vastaan samalla tavalla kuin helleenejä. Ensimmäisenä päivänä tunnustamme heidät kristityiksi, toisena katekumeeneiksi, sitten kolmantena manaamme heistä pois pahan hengen, puhaltaen kolmasti heidän kasvoihinsa ja heidän korviinsa, ja sitten opetamme heitä antaen heidän oleskella kirkossa ja kuunnella pyhiä kirjoituksia, ja sitten vasta heidät kastamme."
"Eunomiolaiset eivät ainoastaan kieltäneet Pyhän Kolminaisuuden persoonien tasa-arvoisuutta, vaan lisäksi he eivät halunneet kastaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen, ja tällä tavoin kastettuja kastoivat uudelleen. Kasteensa he toimittivat upottamalla yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen, väärentäen tällä menettelyllään kasteen sakramentillisen merkityksen. Theodoretus todistaa heistä seuraavaa: `He väärensivät vanhan säännön kasteesta, jonka Herra ja apostolit ovat meille antaneet, ja keksivät uuden opin siitä, ettei kastettavaa ole upotettava kolme kertaa, vaan ainoastaan yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen.`"
Selityksessä mainittu "Theodoretus" oli ilmeisesti tietämätön siitä, että kun eunomiolaiset kastoivat vain yhden kerran upottamalla Kristuksen kuoleman nimeen, se ei ollut alkuperäisen kastesäännön väärentämistä, vaan päinvastoin pitäytymistä alkuperäiseen käytäntöön. Mikä oli väärennös ja keitä väärentäjät olivat, sehän on jo tullut edellä ilmi. Todennäköisesti eunomiolaiset eivät myöskään kastaneet "Kristuksen kuoleman nimeen" vaan "Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen."
Kasteopetuksessa kuitenkin painotettiin Paavaliin (Room.6:3) vedoten, että: "... hosoi ebaptistheemen eis Khriston Jeesuun eis ton thanaton autuu ebaptistheemen,..." = ...meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin", ja näin oli myös selvää, että kaste merkitsi Jeesuksen kuolemaan kastamista. - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Kirkkoomme liittyy paljon ihmisiä aikuisiällä. Esim Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyy monta sataa aikuista vuodessa, en muista tarkkoja lukuja, saattaa olla 700-800 henkeä. Venäjällä kastettavien valtaosa on aikuisia. Monet ihmiset ovat saaneet rukouksessa ohjeet liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Olen itse yksi heistä. Aikaa kirkkoon liittymisestäni on yli kolmekymmentä vuotta.
Olen luterilainen mutta vaihdan kirkko kuntaa jossain vaiheessa. En jää luterilaiseen kirkkoon.
Kerron vain sen miten tuttuni liittyi mormoni kirkkoon. Itse en välitä littyä mormoneihin koska heillä on vähän erikoisia oppeja mutta miten tuttuni liittyi niin:
Hän luki raamattua ja totesi että helvetti ei ole oikein mukava paikka. Hän rukoili että Jumala ohjaisi häntä elämässään siten että hänen ei tarvitsisi joutua tuohon paikkaan. 2 viikkoa myöhemmin mormonit lähetystyön tekijät pöllähtivat ovelle. Tuttuni pyysi heidät sisään. Ennen kuin lähetys saarnaajat saivat tietää rukouksesta, he kertoivat että olivat juuri lähdössä talosta kun tuli pakottava tunne kääntyä ympäri ja he äkkäsivät että nyt on yksi ovi käymättä. Juuri tuo tuttuni ovi. Tuon kertomuksen jälkeen ei kauaa mennyt kun tuttuni liittyi heidän kirkkoon. Tuohon kertomukseen liittyi jotain muutakin outoa en vain juuri nyt muista mitä. - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
ei. Aina teologit riitelevät keskenään eri asioista. Ei se että on teologi takaa mitään. Ihmisille käy helposti sellainen homma että kun jonkun opetuksen sisäistää niin sitä opetusta on vaikea muuttaa miksikään vaikka se ei olisi sopusoinnussa raamatunmukaan. Sitä helposti uskoo kiven kovaa että opittu asia on oikein vaikka siinä ei olisi mitään perää.
Kerroppas nyt teologina kun tuossa kirjoituksissa mainittiin seuraavaa:
Hengellisen säädyn jäsen, joka ei toimita kastetta tällä tavalla, on
erotettava hengellisestä virastaan. Syynä tämän säännön antamiseen oli se,
että kristinuskon alkuaikoina erilaisten kerettiläislahkojen joukossa oli
eräs, myöhemmin anomea-laiseksi (eunomianiseksi) kehittynyt lahko, jossa
kastetta ei toimitettu Pyhän Kolminaisuuden nimeen, vaan Kristuksen
kuolemaan^ minkä mukaisesti kastettua ei upoteltu veteen kolmasti vaan
ainoastaan yhden kerran.)
Teologina olet varmasti perehtynyt asiaan sen verran että tiedät itsekkin että raamatussa ei mainita yhtä ainoaa kastetta joka olisi tehty Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteet ainakin 4 mainitaan. Kahdessa kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kahdessa Herran Jeesuksen nimessä.
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Miksi apostolit eivät kastaneet kolminaisuus kaavalla? Laitan pari muuta viestiä kohta missä selvennän asiaa!
Muutenkin kannattaa käydä lukemassa tuo kaavio jossa puhutaan siitä kastettiinko lapset vai ei. Toinen mitä ortodoksi kirkko opettaa pyhä henki kasteessa niin siitäkin löydät juttua tuosta kaaviosta.
http://www.freewebs.com/kalamiesk/other/kaaviot.htmNiinhän Jeesus oli käskenyt. Lue kastekäsky Matt 28: 18-20. Kaikkiin muihin nimiin annetut kasteet ovat epäpäteviä. Kaste on myös epäpätevä, jos sitä ei ole toimitettu kominkertaisella upottamisella tai veden kolminkertaisella valelemisella kastettavan päälle.
Raamatussa puhutaan kyllä Kristukseen kastamisesta: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet", mikä ehkä sekoittaa joidenkin ymmärtämättömien pään. Tällä tarkoitetaan sitä, että kirkon alusta lähtien kastettava on joutunut vannomaan, että hän 1) luopuu Saatanasta ja 2) liittyy Kristukseen. Nämä kysymykset tehdään kastettaville ortodoksisessa kirkossa vielä tänäkin päivänä.
Helluntailaisten käyttämä yksinkertainen upotus ei siis ole kristillinen kaste, saati sitten jos kastetta ei edes toimiteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Olen kyllä luullut helluntailaistenkin kastavan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta ehkä olen väärässä. - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Niinhän Jeesus oli käskenyt. Lue kastekäsky Matt 28: 18-20. Kaikkiin muihin nimiin annetut kasteet ovat epäpäteviä. Kaste on myös epäpätevä, jos sitä ei ole toimitettu kominkertaisella upottamisella tai veden kolminkertaisella valelemisella kastettavan päälle.
Raamatussa puhutaan kyllä Kristukseen kastamisesta: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet", mikä ehkä sekoittaa joidenkin ymmärtämättömien pään. Tällä tarkoitetaan sitä, että kirkon alusta lähtien kastettava on joutunut vannomaan, että hän 1) luopuu Saatanasta ja 2) liittyy Kristukseen. Nämä kysymykset tehdään kastettaville ortodoksisessa kirkossa vielä tänäkin päivänä.
Helluntailaisten käyttämä yksinkertainen upotus ei siis ole kristillinen kaste, saati sitten jos kastetta ei edes toimiteta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Olen kyllä luullut helluntailaistenkin kastavan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta ehkä olen väärässä.mihin nimeen hellarit kastaa.
Nyt sinun täytyy varmaan käydä valistamassa Pietaria siitä että hän kastoi väärin.
Lueppas sitä raamattua. Ap. t. 2:38:
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Kukas sen asia tietää paremmin pietari vai sinä. Se on yksi vaihtoehto että tuota matteuksen kohtaa on muutettu. Käy lukemassa nuo muut viestit mitkä kirjoitin. Asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin kirkko väittää... - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
Olen luterilainen mutta vaihdan kirkko kuntaa jossain vaiheessa. En jää luterilaiseen kirkkoon.
Kerron vain sen miten tuttuni liittyi mormoni kirkkoon. Itse en välitä littyä mormoneihin koska heillä on vähän erikoisia oppeja mutta miten tuttuni liittyi niin:
Hän luki raamattua ja totesi että helvetti ei ole oikein mukava paikka. Hän rukoili että Jumala ohjaisi häntä elämässään siten että hänen ei tarvitsisi joutua tuohon paikkaan. 2 viikkoa myöhemmin mormonit lähetystyön tekijät pöllähtivat ovelle. Tuttuni pyysi heidät sisään. Ennen kuin lähetys saarnaajat saivat tietää rukouksesta, he kertoivat että olivat juuri lähdössä talosta kun tuli pakottava tunne kääntyä ympäri ja he äkkäsivät että nyt on yksi ovi käymättä. Juuri tuo tuttuni ovi. Tuon kertomuksen jälkeen ei kauaa mennyt kun tuttuni liittyi heidän kirkkoon. Tuohon kertomukseen liittyi jotain muutakin outoa en vain juuri nyt muista mitä.että MAP-kirkko eli mormonit eivät ole kristittyjä ollenkaan. He ovat kristinuskosta erkaantunut lahko, joka on kristillisyydestä suunnilleen yhtä kaukana kuin islam.
Protestanteilla, etenkin helluntailaisilla ja adventisteilla on väärä käsitys kirkosta. Ei Kirkko ole koskaan erehtynyt ja on pötypuhetta, että alkukirkko olisi korvattu jollain muulla. Apostolinen perinne jatkuu ortodoksisessa kirkossa.
Kirkko ei voi nykyaikana enää olla samanlainen kuin apostolien aikana. Silloin kirkko eli lapsuusvuosiaan, mutta nyt se on jo vanha. Vaikka ihminenkin pysyy sielullisesti samana koko ikänsä, hän vanhenee ulkonaisesti paljon. Joten hänestä vanhana otettu valokuva poikkeaa paljon lapsuuskuvasta. - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
mihin nimeen hellarit kastaa.
Nyt sinun täytyy varmaan käydä valistamassa Pietaria siitä että hän kastoi väärin.
Lueppas sitä raamattua. Ap. t. 2:38:
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Kukas sen asia tietää paremmin pietari vai sinä. Se on yksi vaihtoehto että tuota matteuksen kohtaa on muutettu. Käy lukemassa nuo muut viestit mitkä kirjoitin. Asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin kirkko väittää...tuohon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Sanonta "kastaa Jeesuksen nimeen" ei ole mikään todiste siitä, että aikoinaan olisi ollut eri kastekaava käytössä. Matteuksen evankeliumissa mainittu kastekaava on Herran käskemä, ja se on ollut koko ajan käytössä Kirkossa.
Evankelista Matteuksen tiedetään kirjoittaneen Herran sanat muistiin, joten Jeesuksen sanat ovat säilyneet Matteuksella tarkimpina. En usko, että Pietari olisi koskaan enää rikkonut Herransa käskyä vastaan saatuaan Häneltä niin paljon anteeksi.
Kastaminen Jeesuksen nimeen tai kastaminen Kristukseen ovat vain sanontatapoja. Kastekaava paljastettiin kastettaville vasta vähän ennen kastetta. Täällä moneen kertaan mainittu protestanttinen kirkkohistorian yleisteos Christensen-Göranssonin Kirkkohistoria I antaa myös asiasta väärän kuvan. - yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
tuohon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Sanonta "kastaa Jeesuksen nimeen" ei ole mikään todiste siitä, että aikoinaan olisi ollut eri kastekaava käytössä. Matteuksen evankeliumissa mainittu kastekaava on Herran käskemä, ja se on ollut koko ajan käytössä Kirkossa.
Evankelista Matteuksen tiedetään kirjoittaneen Herran sanat muistiin, joten Jeesuksen sanat ovat säilyneet Matteuksella tarkimpina. En usko, että Pietari olisi koskaan enää rikkonut Herransa käskyä vastaan saatuaan Häneltä niin paljon anteeksi.
Kastaminen Jeesuksen nimeen tai kastaminen Kristukseen ovat vain sanontatapoja. Kastekaava paljastettiin kastettaville vasta vähän ennen kastetta. Täällä moneen kertaan mainittu protestanttinen kirkkohistorian yleisteos Christensen-Göranssonin Kirkkohistoria I antaa myös asiasta väärän kuvan.on mahdollisesti muutettu. Se ei olisi mikään ihme. Varoittaahan paavalikin että:
29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [Matt. 7:15 ]
30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. [Ap. t. 15:24; 1. Joh. 2:19]
Tuolta testistä selviää että Jeesuksen Kristuksen nimessä kaste oli aivan eri asia kuin kaste Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Koska juuri nuo keitä kutsuttiin lahkolaisiksi kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen ja he kastoivat uudestaan ne ketkä olivat kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Taas se toinen seurakunta toimi toisinpäin. Ne jotka olivat kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen olivat pahan hengen vallassa ja ne kastettiin uudestaan Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Paha henki poistettiin manaamalla.
Eli kastoiko pietari siten että ihmisiin tuli pahan henki joka piti manata pois??? - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
on mahdollisesti muutettu. Se ei olisi mikään ihme. Varoittaahan paavalikin että:
29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [Matt. 7:15 ]
30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. [Ap. t. 15:24; 1. Joh. 2:19]
Tuolta testistä selviää että Jeesuksen Kristuksen nimessä kaste oli aivan eri asia kuin kaste Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Koska juuri nuo keitä kutsuttiin lahkolaisiksi kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen ja he kastoivat uudestaan ne ketkä olivat kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Taas se toinen seurakunta toimi toisinpäin. Ne jotka olivat kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen olivat pahan hengen vallassa ja ne kastettiin uudestaan Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Paha henki poistettiin manaamalla.
Eli kastoiko pietari siten että ihmisiin tuli pahan henki joka piti manata pois???Raamatussa on vain yksi Herran antama kastekaava. Oppimattomien ei pitäisi lukea Apostolein tekoja, menevät siitä sekaisin. Tunnetko muuten sen kirkon opin, josta olet eroamassa? Olisi korkea aika tutustua!
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Raamatussa on vain yksi Herran antama kastekaava. Oppimattomien ei pitäisi lukea Apostolein tekoja, menevät siitä sekaisin. Tunnetko muuten sen kirkon opin, josta olet eroamassa? Olisi korkea aika tutustua!
siitä että uskot liian helposti sen mitä kirkko opettaa... Tunnen liian hyvin luterilaisen kirkon opin. Juuri sen takia eroan. On hyvin yleistä että ehtoollisesta vitsaillaan lähdetään ryypylle ja kirkkoa ei voisi vähempää haitata tuo tuollainen kunhan kirkollisvero juoksee...
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
että MAP-kirkko eli mormonit eivät ole kristittyjä ollenkaan. He ovat kristinuskosta erkaantunut lahko, joka on kristillisyydestä suunnilleen yhtä kaukana kuin islam.
Protestanteilla, etenkin helluntailaisilla ja adventisteilla on väärä käsitys kirkosta. Ei Kirkko ole koskaan erehtynyt ja on pötypuhetta, että alkukirkko olisi korvattu jollain muulla. Apostolinen perinne jatkuu ortodoksisessa kirkossa.
Kirkko ei voi nykyaikana enää olla samanlainen kuin apostolien aikana. Silloin kirkko eli lapsuusvuosiaan, mutta nyt se on jo vanha. Vaikka ihminenkin pysyy sielullisesti samana koko ikänsä, hän vanhenee ulkonaisesti paljon. Joten hänestä vanhana otettu valokuva poikkeaa paljon lapsuuskuvasta.Mormonit, helluntalaiset ja adventistit ovat kaikki kristittyjä. Kaikilla taivaaseen meno perustuu Jeesuksen sovitukseen. Mormoneilla tuo asia ei ole ihan niin selvä mutta varsinkin adventistit ja helluntalaiset niin hyvin selvä pelastus oppi.
Ortodoksi kirkko on luopunut apostolisesta opista. Joutunut harhateille. - aivan.
M-LS kirjoitti:
että MAP-kirkko eli mormonit eivät ole kristittyjä ollenkaan. He ovat kristinuskosta erkaantunut lahko, joka on kristillisyydestä suunnilleen yhtä kaukana kuin islam.
Protestanteilla, etenkin helluntailaisilla ja adventisteilla on väärä käsitys kirkosta. Ei Kirkko ole koskaan erehtynyt ja on pötypuhetta, että alkukirkko olisi korvattu jollain muulla. Apostolinen perinne jatkuu ortodoksisessa kirkossa.
Kirkko ei voi nykyaikana enää olla samanlainen kuin apostolien aikana. Silloin kirkko eli lapsuusvuosiaan, mutta nyt se on jo vanha. Vaikka ihminenkin pysyy sielullisesti samana koko ikänsä, hän vanhenee ulkonaisesti paljon. Joten hänestä vanhana otettu valokuva poikkeaa paljon lapsuuskuvasta.Vanhat kirkkokunnat ovat luotettavia. Niissä on tallella Kristukseen veri, vesi, Henki ja sana alkuperäisinä. Sakramentit ovat aitoja ja sanaa jaetaan oikein.
1900-luvun anabaptistiset uskonlahkot on vihollisen suorittamaa jälkikylvöä eli lustetta (Matt.7:22-23) - mutta mutta
aivan. kirjoitti:
Vanhat kirkkokunnat ovat luotettavia. Niissä on tallella Kristukseen veri, vesi, Henki ja sana alkuperäisinä. Sakramentit ovat aitoja ja sanaa jaetaan oikein.
1900-luvun anabaptistiset uskonlahkot on vihollisen suorittamaa jälkikylvöä eli lustetta (Matt.7:22-23)Tuon Kristuksen veren tilalle laittaisin mart-
tyyrien veren, jota nämä ns vanhat kirkkokunnat
ovat vuosien saatossa vuodattaneet.
Hitlerkin olisi pyhäkoulupoika heidän julmuuksiensa rinnalla. Voiko tällaisten oppiin
luottaa? - kaatavat lahkot
mutta mutta kirjoitti:
Tuon Kristuksen veren tilalle laittaisin mart-
tyyrien veren, jota nämä ns vanhat kirkkokunnat
ovat vuosien saatossa vuodattaneet.
Hitlerkin olisi pyhäkoulupoika heidän julmuuksiensa rinnalla. Voiko tällaisten oppiin
luottaa?kannattaa varoa uskonlahkoja ja niiden uudestikasteita
Matt.7:22-23
2. Kor. 11:14
Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
Mormonit, helluntalaiset ja adventistit ovat kaikki kristittyjä. Kaikilla taivaaseen meno perustuu Jeesuksen sovitukseen. Mormoneilla tuo asia ei ole ihan niin selvä mutta varsinkin adventistit ja helluntalaiset niin hyvin selvä pelastus oppi.
Ortodoksi kirkko on luopunut apostolisesta opista. Joutunut harhateille.Tästä asiasta käytiin vuoden alussa keskustelu. Kai olet huomannut, että heidän palstansa ei suomi 24:ssä ole kristinusko nimikkeen alla. Tämä johtuu siitä että kristityt eivät hyväksy heitä joukkoonsa, koska mormonit kieltävät kristinuskon keskeisimmät opit kuten Kolminaisuusopin. Heillä on myös Raamatun rinnalla toinen pyhä kirja Mormonin kirja, joka on heille vielä pyhempi kuin Raamattu.
Adventisteilla ja helluntailaisilla on myös omat erikoisoppinsa, mutta ne ovat kuitenkin selvästi kristillisiä yhteisöjä, toisin kuin mormonit. - M-LS
mutta mutta kirjoitti:
Tuon Kristuksen veren tilalle laittaisin mart-
tyyrien veren, jota nämä ns vanhat kirkkokunnat
ovat vuosien saatossa vuodattaneet.
Hitlerkin olisi pyhäkoulupoika heidän julmuuksiensa rinnalla. Voiko tällaisten oppiin
luottaa?Valtaosa kaikista kristityistä marttyyreista on ollut ortodokseja. Meillä on marttyyriuden maailman ennätys. Ortodoksinen kirkko ei koskaan ole myöskään vainonnut muita.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
Tästä asiasta käytiin vuoden alussa keskustelu. Kai olet huomannut, että heidän palstansa ei suomi 24:ssä ole kristinusko nimikkeen alla. Tämä johtuu siitä että kristityt eivät hyväksy heitä joukkoonsa, koska mormonit kieltävät kristinuskon keskeisimmät opit kuten Kolminaisuusopin. Heillä on myös Raamatun rinnalla toinen pyhä kirja Mormonin kirja, joka on heille vielä pyhempi kuin Raamattu.
Adventisteilla ja helluntailaisilla on myös omat erikoisoppinsa, mutta ne ovat kuitenkin selvästi kristillisiä yhteisöjä, toisin kuin mormonit.kolminaisuuden? Luterilaisessa kirkossa joka papeilla on eri mielipiteitä. Toiset puhuvat kolmesta erillisestä persoonasta ja toiset puhuvat yhdestä "olennosta"
Mitäs jos tuo "lahko" joka kastoi Jeesuksen Kristuksen nimeen olikin alkuseurakunta. He eivät pitäneet Isää Poikaa ja Pyhää Henkeä tasa-arvoisina. Näin ollen nykyinen kolminaisuus kaava olisi väärä ja sen mukaan on sitten ihmisiä jaoteltu. Totuus selviää sitten seuraavassa elämässä mutta ainahan asioita voi pohtia tässäkin elämässä.
MM. kaste kuolleiden puolesta on periaatteessa raamatullinen. Eihän paavali tuomitse sitä käytäntöä. Raamatussahan puhutaan kasteesta kuolleiden puolesta.
Mormonien kolminaisuudesta sen verran että laitan pienen pätkän mormonin kirjaa tähän. Voit itse lukea miten asia on.
23. Totisesti
minä sanon teille, että jokainen, joka tekee parannuksen synneistänsä teidän sanojenne
tähden ja halajaa saada kasteen minun nimeeni, teidän on kastettava tällä tavalla:
Katso, menkää veteen ja seisokaa siinä, ja kastakaa minun nimeeni. 24. Ja katso,
nämä ovat ne sanat, jotka teidän on sanottava kutsuttuanne heitä nimeltä: 25.
Jeesuksen Kristuksen minulle antaman valtuuden nojalla minä kastan sinut Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. 26. Ja sitten upottakaa heidät veden alle
ja tulkaa jälleen ylös vedestä. 27. Ja tällä tavoin kastakaa minun nimeeni, sillä
katso, totisesti minä sanon teille, että isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä;
ja minä olen Isässä ja Isä minussa ja Isä ja ja minä olemme yhtä. 28. Ja kuten
minä olen teitä käskenyt, siten kastakaa. Älköönkä teidän keskuudessanne olko
riitaisuuksia, kuten on tähän asti ollut; älköönkä teidän keskuudessanne olko
riitaisuuksia minun oppini eri kohdista, kuten tähän asti on ollut. 29. Sillä
totisesti, totisesti minä sanon teille: se, jossa riidan henki on, ei ole minusta
vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa
riitelemään keskenänsä. 30. Katso, minun oppini ei ole ihmisten sydänten yllyttäminen
vihaan toistansa vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on kadottava. 31.
Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä julistan teille oppini.
32. Ja tämä on minun oppini, se oppi, jonka Isä on minulle antanut; ja minä todistan
Isästä ja Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta; ja minä
todistan, että Isä käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan
minuun. 33. Ja kuka ikinä uskoo minuun ja kastetaan, se pelastuu; ja hän on se,
joka saa periä Jumalan valtakunnan. 34. Ja kuka ikinä ei usko minuun eikä tule
kastetuksi, se tuomitaan kadotukseen. - AlpoAhola
yönmatkamies kirjoitti:
siitä että uskot liian helposti sen mitä kirkko opettaa... Tunnen liian hyvin luterilaisen kirkon opin. Juuri sen takia eroan. On hyvin yleistä että ehtoollisesta vitsaillaan lähdetään ryypylle ja kirkkoa ei voisi vähempää haitata tuo tuollainen kunhan kirkollisvero juoksee...
Saastaiselle on kaikki saastaista, siis epäuskoiselle on oikeakin saataista, sillä mikä ei ole uskosta, se on syntiä Room.14:23.
Syö ja juo turmiokseen 1.Kor.11:29.
Varottakoon Pyhän Hengen pilkkaa Hepr.6:4-6.
Jos kuulee jonkun pilkkaavan, sitä mikä on Jumalan, niin sellaista on varoitettava, ettei osallistu vaikenemalla pilkkaajan syntiin. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 2.Kor.6:14 - että juuri
kaatavat lahkot kirjoitti:
kannattaa varoa uskonlahkoja ja niiden uudestikasteita
Matt.7:22-23
2. Kor. 11:14
Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.helluntailaisten piirissä tulee eniten ihmisiä
uskoon ympäri maailmaa. - nähnyt
kaatavat lahkot kirjoitti:
kannattaa varoa uskonlahkoja ja niiden uudestikasteita
Matt.7:22-23
2. Kor. 11:14
Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.niitä.
- yönmatkamies
AlpoAhola kirjoitti:
Saastaiselle on kaikki saastaista, siis epäuskoiselle on oikeakin saataista, sillä mikä ei ole uskosta, se on syntiä Room.14:23.
Syö ja juo turmiokseen 1.Kor.11:29.
Varottakoon Pyhän Hengen pilkkaa Hepr.6:4-6.
Jos kuulee jonkun pilkkaavan, sitä mikä on Jumalan, niin sellaista on varoitettava, ettei osallistu vaikenemalla pilkkaajan syntiin. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 2.Kor.6:14tuosta ehtoollisen pilkkaamisestahan sinä kirjoitit jollain palstalla. Osa syy on juuri vauva kaste. Uskosta ei ole mitään takeita ihminen vain kastetaan ja se siitä. Uskovien kasteella tuollaisen pilkan määrää pystyttäisiin vähentämään. Jos ei usko kiinnosta niin ei väkisin. Turhaa sitä on kastaa jos ei usko.
- yönmatkamies
yönmatkamies kirjoitti:
on mahdollisesti muutettu. Se ei olisi mikään ihme. Varoittaahan paavalikin että:
29 Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [Matt. 7:15 ]
30 Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. [Ap. t. 15:24; 1. Joh. 2:19]
Tuolta testistä selviää että Jeesuksen Kristuksen nimessä kaste oli aivan eri asia kuin kaste Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Koska juuri nuo keitä kutsuttiin lahkolaisiksi kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen ja he kastoivat uudestaan ne ketkä olivat kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Taas se toinen seurakunta toimi toisinpäin. Ne jotka olivat kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen olivat pahan hengen vallassa ja ne kastettiin uudestaan Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Paha henki poistettiin manaamalla.
Eli kastoiko pietari siten että ihmisiin tuli pahan henki joka piti manata pois???Raamatussa mainitaan ainakin neljässä kaste tilaisuudessa tuo kenen nimeen kastettiin. Kahdessa kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen ja kahdessa Herran Jeesuksen nimessä.
Esimerkki:
Ap. t. 2:38
Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Ap. t. 8:16
Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
Ap. t. 10:48
Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi.
Ap. t. 19:5
Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen
1. Kor. 1:13
Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?
Joskus muinoin asia oli näin:
"... Mutta eunomiolaisia, jotka kastattavat itsensä vain yhden kerran upottamalla, ... otamme vastaan samalla tavalla kuin helleenejä. Ensimmäisenä päivänä tunnustamme heidät kristityiksi, toisena katekumeeneiksi, sitten kolmantena manaamme heistä pois pahan hengen, puhaltaen kolmasti heidän kasvoihinsa ja heidän korviinsa, ja sitten opetamme heitä antaen heidän oleskella kirkossa ja kuunnella pyhiä kirjoituksia, ja sitten vasta heidät kastamme."
"Eunomiolaiset eivät ainoastaan kieltäneet Pyhän Kolminaisuuden persoonien tasa-arvoisuutta, vaan lisäksi he eivät halunneet kastaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen, ja tällä tavoin kastettuja kastoivat uudelleen. Kasteensa he toimittivat upottamalla yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen, väärentäen tällä menettelyllään kasteen sakramentillisen merkityksen. Theodoretus todistaa heistä seuraavaa: `He väärensivät vanhan säännön kasteesta, jonka Herra ja apostolit ovat meille antaneet, ja keksivät uuden opin siitä, ettei kastettavaa ole upotettava kolme kertaa, vaan ainoastaan yhden kerran Kristuksen kuoleman nimeen.`"
Selityksessä mainittu "Theodoretus" oli ilmeisesti tietämätön siitä, että kun eunomiolaiset kastoivat vain yhden kerran upottamalla Kristuksen kuoleman nimeen, se ei ollut alkuperäisen kastesäännön väärentämistä, vaan päinvastoin pitäytymistä alkuperäiseen käytäntöön. Mikä oli väärennös ja keitä väärentäjät olivat, sehän on jo tullut edellä ilmi. Todennäköisesti eunomiolaiset eivät myöskään kastaneet "Kristuksen kuoleman nimeen" vaan "Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen."
Siis on mahdollisuus että juuri nuo eunomiolaiset olivat alkuseurakunta.
Pietari kastoi Jeesuksen Kristuksen nimeen kuten voit tuosta raamatun kohdasta havaita.
Kysyn siis sinulta, eli kastoiko Pietari siten että ihmisiin tuli pahan henki joka piti manata pois??? - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
kolminaisuuden? Luterilaisessa kirkossa joka papeilla on eri mielipiteitä. Toiset puhuvat kolmesta erillisestä persoonasta ja toiset puhuvat yhdestä "olennosta"
Mitäs jos tuo "lahko" joka kastoi Jeesuksen Kristuksen nimeen olikin alkuseurakunta. He eivät pitäneet Isää Poikaa ja Pyhää Henkeä tasa-arvoisina. Näin ollen nykyinen kolminaisuus kaava olisi väärä ja sen mukaan on sitten ihmisiä jaoteltu. Totuus selviää sitten seuraavassa elämässä mutta ainahan asioita voi pohtia tässäkin elämässä.
MM. kaste kuolleiden puolesta on periaatteessa raamatullinen. Eihän paavali tuomitse sitä käytäntöä. Raamatussahan puhutaan kasteesta kuolleiden puolesta.
Mormonien kolminaisuudesta sen verran että laitan pienen pätkän mormonin kirjaa tähän. Voit itse lukea miten asia on.
23. Totisesti
minä sanon teille, että jokainen, joka tekee parannuksen synneistänsä teidän sanojenne
tähden ja halajaa saada kasteen minun nimeeni, teidän on kastettava tällä tavalla:
Katso, menkää veteen ja seisokaa siinä, ja kastakaa minun nimeeni. 24. Ja katso,
nämä ovat ne sanat, jotka teidän on sanottava kutsuttuanne heitä nimeltä: 25.
Jeesuksen Kristuksen minulle antaman valtuuden nojalla minä kastan sinut Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. 26. Ja sitten upottakaa heidät veden alle
ja tulkaa jälleen ylös vedestä. 27. Ja tällä tavoin kastakaa minun nimeeni, sillä
katso, totisesti minä sanon teille, että isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä;
ja minä olen Isässä ja Isä minussa ja Isä ja ja minä olemme yhtä. 28. Ja kuten
minä olen teitä käskenyt, siten kastakaa. Älköönkä teidän keskuudessanne olko
riitaisuuksia, kuten on tähän asti ollut; älköönkä teidän keskuudessanne olko
riitaisuuksia minun oppini eri kohdista, kuten tähän asti on ollut. 29. Sillä
totisesti, totisesti minä sanon teille: se, jossa riidan henki on, ei ole minusta
vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa
riitelemään keskenänsä. 30. Katso, minun oppini ei ole ihmisten sydänten yllyttäminen
vihaan toistansa vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on kadottava. 31.
Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä julistan teille oppini.
32. Ja tämä on minun oppini, se oppi, jonka Isä on minulle antanut; ja minä todistan
Isästä ja Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta; ja minä
todistan, että Isä käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan
minuun. 33. Ja kuka ikinä uskoo minuun ja kastetaan, se pelastuu; ja hän on se,
joka saa periä Jumalan valtakunnan. 34. Ja kuka ikinä ei usko minuun eikä tule
kastetuksi, se tuomitaan kadotukseen.sanotaan. Tavallisen maallikon ei tarvitse muuta tästä aiheesta tietääkään. Mormonin kirja on harhaoppinen ja koko tuon uskonnon syntyperä valheellinen. Älä lue sellaisia.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
sanotaan. Tavallisen maallikon ei tarvitse muuta tästä aiheesta tietääkään. Mormonin kirja on harhaoppinen ja koko tuon uskonnon syntyperä valheellinen. Älä lue sellaisia.
silti. Mikäs sen kiinnostavampaa kuin uskon asiat oli kyse sitten minkä seurakunnan opista tahansa On vain hyvä tietää muista seurakunnista. Ei niiden oppeja tarvitse sisäistää.
Turhaa ihmiset yrittävät määritellä kolminaisuutta tai muutenkaan Jumalan olemusta. Se on salattu. Kyllä asia selviää sitten seuraavassa elämässä... - AlpoAhola
yönmatkamies kirjoitti:
tuosta ehtoollisen pilkkaamisestahan sinä kirjoitit jollain palstalla. Osa syy on juuri vauva kaste. Uskosta ei ole mitään takeita ihminen vain kastetaan ja se siitä. Uskovien kasteella tuollaisen pilkan määrää pystyttäisiin vähentämään. Jos ei usko kiinnosta niin ei väkisin. Turhaa sitä on kastaa jos ei usko.
Lain saarna ja helvetin todellisuus on kadotettu. Kaikki ei edes tietysti ajattele iankaikkisuudesta mitään. Se tulee tietysti tyhmät neitsyet yllättämään, kun häkki kolisee. Ei lapsikaste ole syy, vaan farisealainen humanismi, joka on astunut Raamatun sijaan. Jos olet kuullut sellaista opetusta, että kaste ilman uskoa pelastaa, niin miksi et ole tarjonnut sellaiselle opettajalla tai väärään ohjatulle hirsipuuta? Minä ainakin kaikille epäuskoisille uskallan sanoa, että heidän on tultava parannukseen ja omistettava uskossa autuus Kristuksessa pelastuakseen iankaikkiseen elämään.
- kolmekonetta
Lyhyt johdatus alkukirkon kastekäytäntöä koskeviin
kirkkohistorian faktoihin.
MITÄ KIRKKOHISTORIA KASTEESTA TODISTAA?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti
luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkko-
historian ensimmäinen osa:
Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64)
selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun
Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste
tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja
otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon.
... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin
kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli
hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku
selostaa:
"Katekumenaattia (kastekoulua) pidettiin välttämättömänä
valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen.
Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä,
pääsi kasteelle.
... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja
Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla.
... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä
syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
Jeesuksen nimeen.
Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko
lapsia lainkaan."
Vanhakatolisen kirkon ajasta (vuosiväli 140 - 311) voimme lukea
seuraavaa:
"Katekumenaatti
Kirkon voimakkaasta kasvusta huolimatta ei luovuttu ajatuksesta,
että kirkko on Jumalan pyhä kansa. Tämän osoitti toisen vuosi-
sadan jälkipuoliskolla katekumenaatin laajeneminen, joka aiheutui
juuri pyrkimyksestä varmistaa uskovien eettinen ja opillinen
puhtaus.
Ainoastaan ne hyväksyttiin katekumenaattiin, jotka olivat sopivalla
tavalla osoittaneet tarkoittavansa totta kääntymyksellään, sekä
viettivät muutoin moraalisesti moitteetonta elämää.
Itse katekumenaatti kesti yleensä kolme vuotta, jolloin pantiin
suurta painoa eettiselle opetukselle.
Ainoastaan ne voitiin kastaa, jotka olivat katekumeeniaikanaan
eläneet kirkon ohjeiden mukaisesti.
Vasta muutaman viikon ajan ennen kastetta, joka jatkuvasti
tapahtui pääsiäisenä, opetettiin itse kristinuskoa, ja sitä
jatkettiin kastetta seuraavalla viikolla opetuksella kasteesta
ja ehtoollisesta kristinuskon keskeisinä osina.
Kaste
Kaste käsitettiin, kuten aikaisemminkin teoksi, joka vapautti
pahojen henkien vallasta sekä lahjoitti syntien anteeksiantamuksen
ja Pyhän hengen. Kastettujen tuli elää pyhää elämää Kristusta
seuraten ja laupeuden tekoja tehden. He olivat Kristuksen sotilaita,
joiden tuli taistella syntiä, perkelettä ja pahoja henkiä vastaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet
311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin
pääasiassa aikuiskasteena.
... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste
yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin
lapsikasteeseen.
... ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu.
Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen
päähänsä vettä (aspersio)."
Kommenttini:
Edellä esitetty luterilais-protestanttisesta kirkkohistoriasta
lainattu teksti puhuu niin selvää kieltä, ettei ole aihetta
muuta kuin lisätä: ”vetäkää itse oikeat johtopäätökset.”
No, tietysti on myös niitä, jotka vetävät tästäkin kirkkohistorian
tekstistä `väärät johtopäätökset´, pönkittääkseen perättömiä harha-
tulkintojaan.
Tahalliset väärintulkinnat ovatkin asia erikseen, niihin ei ole
aihetta mitenkään puuttua.
Sen sijaan tahattomien väärintulkintojen eli erehdysten estämiseksi
on hyvä vielä muistuttaa kansainvälisesti tunnustettujen alkuajan
seurakuntien tutkijoiden esiin tuomista tosiasioista, joista usein
ollaan tietämättömiä. Yksi tällainen tutkija on Kurt Aland joka on
kirjoittanut suomennettuna seuraavanlaista faktaa:
"Alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia jäseniä. Toiset olivat
omakohtaisen kääntymisen ja sitä seuranneen kasteen kautta seura-
kuntaan liitettyjä varsinaisia jäseniä.
Tämän sisärenkaan lisäksi kuului seurakunnan läheiseen yhteyteen
kuitenkin niitä, joita ei vielä ollut kastettu. Sellaisia olivat
mm. pienet lapset, koska `sellaisten on Jumalan valtakunta`.
Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen kautta heistä
aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia jäseniä.
Kasteelle he tulivat sen jälkeen kun olivat saaneet opetusta ja
kun katsottiin, että pikkulapsille luettu erityinen viattomuuden
ja puhtauden aika oli ohi."
(Kurd Aland, Die Stellung der Kinder in der frühen christlichen
Gemeinde und ihre Taufe. München 1967)- Voitto Ramu
KASTEEN HISTORIAA.
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1200 luvun alussa. Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kukaan ei vastustanut lapsikastetta. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennekuin vasta oikeastaan 1600 luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Historia kertoo :
”1200 luvun alussa: Etelä- Ranskassa Petrobrusianit olivat ensimmäisiä uudelleenkastajia. Tosin on kirkossa aikaisemminkin tunnettu uudesti kastamista, siinä on ilmestynyt epäilemistä lasten kastamisen suhteen, vaan sitä (siis lapsikastetta) ei ole hylätty, joka hylkääminen juuri on uudestikastamisen tuntomerkki”.
Tuolla lahkolla oli omituisia oppeja jotka juontavat tähän aikaankin. Heillä oli oppi jonka mukaan ”Hengen kasteesta tulivat osalliseksi täydelliset, hyvät ihmiset. Alhaisempiin luokkiin kuuluivat; ”uskovaiset” sekä ; ” kuuliaiset”.
Heillä oli Uusi testamentti, mutta Vanhan testamentin he hylkäsivät.”
Uudestikastaminen tuli käyttöön liikkeessä jota nimitettiin ”Pyhän Hengen lahkoksi”. Lahkolla oli Pariisissa mm kokonainen opisto. Opiston opettaja Amalrik Benalainen kutsui: ” jokaisen hyvän ihmisen Kristukseksi, jossa Jumala on tullut ihmiseksi.”
Nuo 1200 luvun alussa perustut kastajaliikkeet käyttivät valelukastetta aina 1642 asti. Uudestikastajat perustivat 1525 ensimmäisen seurakunnan ja pääsiäisenä kastoivat 300 miestä vedellä täytetystä maitokulhosta.
Baptistien perustaja kastoi itse itsensä VALELEMALLA v 1608
Vasta myöhemmin alettiin opettamaan, että oli kaskettava upottamalla.
Kastetavasta ei sitä ennen kiistelty vaan käytössä oli monia kastetapoja kuten Didakhessa käy ilmi.
Lapsikasteesta ovat lausuneet tunnetut kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
AUGUSTINUS (354-430)
”Kirkko on aina lapsikastanut. Se on aina pitänyt siitä kiinni. En ole koskaan kukaan harhaoppinut olisi niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen”
”Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa”
ORIGENES (185-254)
Hänet kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli.
Origenes lausuu: ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset….Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.
Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
HIPPOLYTOS (170-236)
Hän kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jota tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: ”ensin tulee KASTAA LAPSET. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua ”(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikatsetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
CYPRIANUS ( 200-258 kuoli marttyyrina)
Hän oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v 253.
Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta (otti kai luonnon päälle). Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin.
Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa
Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä ,että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kaskettava HETI syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
TERTULLIANUS (160-225)
Hän on vapaiden suuntien ”toivo” sillä hän vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Kuinka olisi vastustanut ellei se olisi ollut yleinen tapa.
On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta.
Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203:
”On hyödyllistä viivyttää kastetta VARSINKIN pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa KUMMEJA vaaraan” (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN?…
Yhtä suurella syyllä myös NAIMATTOMIEN henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita… kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä”.
Jos lapsikatsetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut.
Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi.
Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
IRENAEUS (140-202 kuoli marttyyrina)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas.
Ireneaus kirjoittaa: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. RINTALAPSIA, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia” Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20.
Irenaeus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja, ja opettaja.
Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, EIKÄ TIEDÄ mitään lapsikasteen vastustamisesta.
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: ”sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä… Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi”
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEMENSIN KIRJE
Varhainen kirkkohistorioitsija Eusebios ( kuoli 340) mainitsee Klemensin olleen Rooman piispa vuosina 92-101. Hänestä lausutaan: ”Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti.”
Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
HERMAAN PAIMEN
Hermas on kirjoittanut kirjoituksensa noin vuoden 100 paikkeilla:
”Niiden on välttämättä noustava veden kautta, jotta tulisivat eläviksi. Muulla tavalla he eivät voineet päästä Jumalan valtakuntaan kuin panemalla pois aikaisemman elämänsä kuolevaisuuden. Näin siis nämä poisnukkuneet saivat Jumalan Pojan SINETIN ja pääsevät Jumalan valtakuntaan….
Ihminen on kuollut ennekuin hänellä on Jumalan Pojan nimi. Mutta kun hän saa SINETIN ,hän panee pois kuolevaisuuden ja saa elää. SINETTI ON VESI. He astuvat veteen kuolleina ja nousevat siitä elävinä”
BARNABAAN KIRJE . (Kirjoitettu 117-135 )
”Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. VEDESTÄ onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa”
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Kirjoitettu noin v 100. (v 70-120)
Dinakhessa kirjoitetaan:
”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, VALELE PÄÄHÄN kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Mutta ennen kasetta tulee sen, joka kasettaan, paastota ja vielä muidenkin, jos mahdollista. Mutta käske sitä, joka kasettava on, päivän tahi kaksi ennen toimitusta paastoomaan”
Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan. Paastoaminen “jos mahdollista” ei siis sulje lapsia pois. Paastohan oli kiinteästä ruuasta pidättäytymistä ja lapsihan elää ilman kiiteää tuokaa monia kuukausia pelkällä maidolla.
POLYKARPOKSEN KIRJE (70-156/157- kuoli marttyyrina)
Hän oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas.
Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi:
”Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut.”
Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
IGNATIOKSEN KIRJEET ( kuoli marttyyrina v 110)
Hän käyttää ensimmäisenä sanaa ”katolinen kirkko” (katolinen tarkoittaa –yhteinen, yleinen) Tämä sanonta tarkoitta paikallisseurakunnat ylittävää kristillistä yhteisöä jonka johtajana on piispa.
Hän kirjoittaa: ”Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena”.
KASVATTAJA.
Klemes aleksadrialainen( jonka oppilas Origenes oli) kirjoitti teoksen ”Kasvattaja”, jossa hän mm mainitsee, että: ”kasteessa saamme lapsioikeuden.” (tullaan Jumalan lapseksi) Ja hän viittaa teoksessaan usein kasteenliitoon.
YHTEENVETO.
Kukaan ei siis neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kiellä lapsikastetta, eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Lapsikasteen apostolista alkuperästä ei koskaan kiistelty.
Donatalaisia nuhdeltiin Augustinuksen (s. v-354) aikana uudelleen kastamisesta sanomalla: ”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä olisi samaa kuin toivoa ihmiseen HERRAN SIJASTA”
Tuo kertoo sen, että kaste pidettiin totaalisena Jumalan tekona IHMISELLE, jossa Kristus toimii Kastajana ja kastettava on vastaanottajana.
Nyt kaste on uudelleenkastajilla kääntyneet päinvastaiseksi, - ihmisen teoksi Jumalalle.
Vasta kun yli tuhat vuotta oli kulunut Jeesuksen ylösnousemuksesta löytyy ensimmäiset lapsikasteen hylkäävä ”uskovien kastetta” puolustava ryhmittymä.
Uudelleenkaste (mutta ei lapsikasteen hylkääminen) lienee saanut alkunsa siitä, että erinäiset lahkot kastoivat uudelleen niitä jotka liittyivät heihin. (esim. Marjonesin puolue Afrikassa, kuin myöskin Donatalaiset ja novationolaiset.)
Toki kristitytkin kastoivat uudelleen niitä joiden kastetta ei pidetty kristillisenä kasteena. Toisen vuosisadan lopulla gnostikot ja monarkiaanit kastettiin aina uudelleen kun he liittyvät seurakuntaan. Näiden aikaisemmin saamaa kastetta pidettiin kerettiläiskasteena, koska he olivat sisällyttäneen kasteeseen aivan muuta kuin mitä kristillinen uskontunnustus edellytti.
Rooman seurakunta ei sitä vastoin vaatinut, että heihin liittyvä kastetut novatianolaiset olisivat kaskettava uudelleen. Rooman piispan lähtökohtana ei ollut se kuka kasteen oli suorittanut, vaan oliko kaste toimitettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tällaiset otettiin Rooman seurakuntaan kätten päällepanemisella.
Oli myöskin esim 300-400 luvuilla niitä, jotka siirsivät kasteen vasta kuolinvuoteelle, koska ymmärsivät kasteen tarkoittavan ennen kaikkea syntien anteeksisaamista, ja halusivat siten kasteen vasta kuolinvuoteellaan, varmistuakseen että kaikki on anteeksiannettu.
Peräti synkät ovat siis uudelleenkastajien historiallisen lähtökohdat.
Varhaisempana aikana oli kastetta jo käytetty lahkoon liittämisen yhteydessä. Mutta vasta 1200 luvulla tuli käyttöön lapsena kastettujen uudelleen kastaminen, jossa kasteessa lapsikaste hylättiin, eli kelvottomana ”pestiin pois”, ja vasta aikuiskaste katsottiin päteväksi.
Gnostisismi eli loistoaikaansa toisella vuosisadalla. ”Se oli nuoren kristinuskon vaarallisin vihollinen.” Nykyisissä lahkoissa on tuon liikkeen piirteitä ( henkikaste, tulikaste, voitelu) Liikkeen oppiin tutustuminen antaa selityksen moneen nykyajan lahkon opinkohtiin.
Kasteen historiaan tutustuessaan on syytäkin kysyä: Onko siis nyt vajaa 100 vuotta sitten syntynyt oppikunta luotettavampi tietolähde kuin Johanneksen opetuslapset, ja satoja vuosia ilman kritiikkiä seurakunnissa marttyyriudenkin keskellä vallalla ollut lapsikaste?
Vastustusta lapsikasteen kieltämiseksi ei löydy Raamatusta, eikä tuhannen ensimmäisen kristillisen vuoden aikana.
Jos lapsikaste ei ole Jumalasta, niin olisiko Jumala säilyttänyt lapsikasteen olemassa yli tuhat vuotta ennekuin antoi sitä hylkäävät ryhmittymät tuomaan toisenlaista tietoa. Jos näin olisi ollut niin koko kristinusko ei olisi varjeltunut noiden yli tuhannen vuoden aikana, vaan olisi hävinnyt olemattomiin.
Ja vasta nytkö ,- 1900 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala olisi antanut ”oikeaa tietoa” asiasta laajemmin?
Raamatusta ei löydy mitään vihjettä siitä, ett kristikunta tulisi vaipumaan heti alussa ”synkkään kerettiläisyyteen” ja vasta vähää ennen Jeesusten tuloa annettaisiin oikeaa tietoa kasteesta ja pelastuksen oikeasta tiestä.
Huomattavaa on, että lapsikaste on ollut käytössä niin Idän kuin Lännenkin kirkossa niiden alusta alkaen.
PAAVIN OSUUS.
Rooman paavin kirkolla ei ole ollut mitään osuutta lapsikasteen syntyyn, ei edes sen yleisyyteen.
Huomattavaa on,että myöskin ortodoksisessa kirkossa on lapsikaste ollut ainan vallalla.
Vasta Nikean kirkolliskokouksen ( 325) edellä asetettiin Rooman piispa Aleksandrian, Antiokian ja muiden idän piispojen rinnalle.
Roomassa oleva seurakunnan johtaja (piispa) alkoi saamaan jotakin valtaa vasta vuoden 343 Sardicaan kirkolliskokouksen myötä kun tehtiin päätös: ”Kunnioittaakseen apostoli Pietarin muistoa sallittiin virasta erotettujen piispojen vedota silloiseen Rooman piispaan”. Paavilla oli ainoastaan valta päättää viedäänkö asia uudelleen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi vai ei. Paavilla ei siis ollut valtaa rarkaista asiaa.
Theodosiuksen julistuksen (380) jälkeen Rooman piispat alkoivat ilmoittaa tahtonsa useiden kirkko-oikeudellisten asioiden suhteen Espanjassa ja Afrikan seurakunnille.
Paavi nimeä käytettiin aluksi Aleksandrian piispasta ennekuin nimitys tuli Rooman piispan omaksi.(Jotain vahvempaa opetus- ja valvontavirkaa olisi ollut hyvä harjoittaa mm Afrikan seurakuntiin, sillä jo ennen vuotta 700 kristinusko sieltä hävisi käytännössä olemattomiin , muhamettilaisten vallattua alueet)
402-417 Rooman piispana ollut INNOCENTIUS; ”meni niin pitkälle, että vaati kaikkia tärkeänpuoleisia asioita alistettavaksi Roomaan”. Tuota päätösvaltaa hänelle ei kuitenkaan myönnetty.
Vasta piispa LEO ( 440-461) sai keisari Valentinianus III:n antamaan säädöksen jonka jossa sanottiin: ”Vasta silloin rauha syntyisi kaikissa kirkoissa kun koko maailma tunnustaisi Rooman piispan johtajakseen”
Varsinainen paavius ja Rooman kirkon määräysvalta tuli NIKOLAUKSEN aikana (v 858-867) esille.
Mutta ; ”Vielä Henrik III aikana (kuoli 1056) ei kirkon JOHDON siirtymistä Roomaan ollut ULKONAISESTI huomattavissa”
Ja vasta :
”INNOCENTIUS III:n (1198-1216) aikana paavinvalta nousi huippuunsa. 12:n vuosisadan loppuun saakka paavit sanoivat itseään Pietarin sijaisiksi, Innocentius III:sta lähtien tuli tämän nimityksen tilalle ”Kristuksen sijainen.” Alkujaan piispoista käytettiin tätä nimeä, mutta nyt tuli siitä paavin yksinomainen kunnianimi.
Roomaan vetoamien tuli tästä lähtien niin yleiseksi, että paavius pääsi sekaantumaan kaikkiin kaukaisempienkin maiden pieniin ja suuriin asioihin.”
Voitto Ramu
Lähteet:
Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia.
Hammerich: Kirkon historia osa I (v 1881)
Ivar A. Heikel: Eusebiuksen kirkkohistoria
Heikki Koskenniemi: Apostoliset isät
Matti Väisänen: Pyhä kaste Raamatussa - tämä kasteasia
nyt kerralla selväksi,ei tarvitse Kristittyjen
enää kiistellä kasteesta.
Vielähän niitä jukuripäitä löytyy tietenkin. - mutta siinä
Voitto Ramu kirjoitti:
KASTEEN HISTORIAA.
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1200 luvun alussa. Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kukaan ei vastustanut lapsikastetta. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennekuin vasta oikeastaan 1600 luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Historia kertoo :
”1200 luvun alussa: Etelä- Ranskassa Petrobrusianit olivat ensimmäisiä uudelleenkastajia. Tosin on kirkossa aikaisemminkin tunnettu uudesti kastamista, siinä on ilmestynyt epäilemistä lasten kastamisen suhteen, vaan sitä (siis lapsikastetta) ei ole hylätty, joka hylkääminen juuri on uudestikastamisen tuntomerkki”.
Tuolla lahkolla oli omituisia oppeja jotka juontavat tähän aikaankin. Heillä oli oppi jonka mukaan ”Hengen kasteesta tulivat osalliseksi täydelliset, hyvät ihmiset. Alhaisempiin luokkiin kuuluivat; ”uskovaiset” sekä ; ” kuuliaiset”.
Heillä oli Uusi testamentti, mutta Vanhan testamentin he hylkäsivät.”
Uudestikastaminen tuli käyttöön liikkeessä jota nimitettiin ”Pyhän Hengen lahkoksi”. Lahkolla oli Pariisissa mm kokonainen opisto. Opiston opettaja Amalrik Benalainen kutsui: ” jokaisen hyvän ihmisen Kristukseksi, jossa Jumala on tullut ihmiseksi.”
Nuo 1200 luvun alussa perustut kastajaliikkeet käyttivät valelukastetta aina 1642 asti. Uudestikastajat perustivat 1525 ensimmäisen seurakunnan ja pääsiäisenä kastoivat 300 miestä vedellä täytetystä maitokulhosta.
Baptistien perustaja kastoi itse itsensä VALELEMALLA v 1608
Vasta myöhemmin alettiin opettamaan, että oli kaskettava upottamalla.
Kastetavasta ei sitä ennen kiistelty vaan käytössä oli monia kastetapoja kuten Didakhessa käy ilmi.
Lapsikasteesta ovat lausuneet tunnetut kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
AUGUSTINUS (354-430)
”Kirkko on aina lapsikastanut. Se on aina pitänyt siitä kiinni. En ole koskaan kukaan harhaoppinut olisi niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen”
”Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa”
ORIGENES (185-254)
Hänet kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli.
Origenes lausuu: ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset….Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.
Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
HIPPOLYTOS (170-236)
Hän kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jota tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: ”ensin tulee KASTAA LAPSET. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua ”(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikatsetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
CYPRIANUS ( 200-258 kuoli marttyyrina)
Hän oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v 253.
Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta (otti kai luonnon päälle). Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin.
Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa
Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä ,että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kaskettava HETI syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
TERTULLIANUS (160-225)
Hän on vapaiden suuntien ”toivo” sillä hän vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Kuinka olisi vastustanut ellei se olisi ollut yleinen tapa.
On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta.
Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203:
”On hyödyllistä viivyttää kastetta VARSINKIN pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa KUMMEJA vaaraan” (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN?…
Yhtä suurella syyllä myös NAIMATTOMIEN henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita… kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä”.
Jos lapsikatsetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut.
Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi.
Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
IRENAEUS (140-202 kuoli marttyyrina)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas.
Ireneaus kirjoittaa: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. RINTALAPSIA, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia” Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20.
Irenaeus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja, ja opettaja.
Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, EIKÄ TIEDÄ mitään lapsikasteen vastustamisesta.
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: ”sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä… Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi”
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEMENSIN KIRJE
Varhainen kirkkohistorioitsija Eusebios ( kuoli 340) mainitsee Klemensin olleen Rooman piispa vuosina 92-101. Hänestä lausutaan: ”Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti.”
Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
HERMAAN PAIMEN
Hermas on kirjoittanut kirjoituksensa noin vuoden 100 paikkeilla:
”Niiden on välttämättä noustava veden kautta, jotta tulisivat eläviksi. Muulla tavalla he eivät voineet päästä Jumalan valtakuntaan kuin panemalla pois aikaisemman elämänsä kuolevaisuuden. Näin siis nämä poisnukkuneet saivat Jumalan Pojan SINETIN ja pääsevät Jumalan valtakuntaan….
Ihminen on kuollut ennekuin hänellä on Jumalan Pojan nimi. Mutta kun hän saa SINETIN ,hän panee pois kuolevaisuuden ja saa elää. SINETTI ON VESI. He astuvat veteen kuolleina ja nousevat siitä elävinä”
BARNABAAN KIRJE . (Kirjoitettu 117-135 )
”Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. VEDESTÄ onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa”
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Kirjoitettu noin v 100. (v 70-120)
Dinakhessa kirjoitetaan:
”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, VALELE PÄÄHÄN kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Mutta ennen kasetta tulee sen, joka kasettaan, paastota ja vielä muidenkin, jos mahdollista. Mutta käske sitä, joka kasettava on, päivän tahi kaksi ennen toimitusta paastoomaan”
Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan. Paastoaminen “jos mahdollista” ei siis sulje lapsia pois. Paastohan oli kiinteästä ruuasta pidättäytymistä ja lapsihan elää ilman kiiteää tuokaa monia kuukausia pelkällä maidolla.
POLYKARPOKSEN KIRJE (70-156/157- kuoli marttyyrina)
Hän oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas.
Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi:
”Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut.”
Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
IGNATIOKSEN KIRJEET ( kuoli marttyyrina v 110)
Hän käyttää ensimmäisenä sanaa ”katolinen kirkko” (katolinen tarkoittaa –yhteinen, yleinen) Tämä sanonta tarkoitta paikallisseurakunnat ylittävää kristillistä yhteisöä jonka johtajana on piispa.
Hän kirjoittaa: ”Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena”.
KASVATTAJA.
Klemes aleksadrialainen( jonka oppilas Origenes oli) kirjoitti teoksen ”Kasvattaja”, jossa hän mm mainitsee, että: ”kasteessa saamme lapsioikeuden.” (tullaan Jumalan lapseksi) Ja hän viittaa teoksessaan usein kasteenliitoon.
YHTEENVETO.
Kukaan ei siis neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kiellä lapsikastetta, eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Lapsikasteen apostolista alkuperästä ei koskaan kiistelty.
Donatalaisia nuhdeltiin Augustinuksen (s. v-354) aikana uudelleen kastamisesta sanomalla: ”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä olisi samaa kuin toivoa ihmiseen HERRAN SIJASTA”
Tuo kertoo sen, että kaste pidettiin totaalisena Jumalan tekona IHMISELLE, jossa Kristus toimii Kastajana ja kastettava on vastaanottajana.
Nyt kaste on uudelleenkastajilla kääntyneet päinvastaiseksi, - ihmisen teoksi Jumalalle.
Vasta kun yli tuhat vuotta oli kulunut Jeesuksen ylösnousemuksesta löytyy ensimmäiset lapsikasteen hylkäävä ”uskovien kastetta” puolustava ryhmittymä.
Uudelleenkaste (mutta ei lapsikasteen hylkääminen) lienee saanut alkunsa siitä, että erinäiset lahkot kastoivat uudelleen niitä jotka liittyivät heihin. (esim. Marjonesin puolue Afrikassa, kuin myöskin Donatalaiset ja novationolaiset.)
Toki kristitytkin kastoivat uudelleen niitä joiden kastetta ei pidetty kristillisenä kasteena. Toisen vuosisadan lopulla gnostikot ja monarkiaanit kastettiin aina uudelleen kun he liittyvät seurakuntaan. Näiden aikaisemmin saamaa kastetta pidettiin kerettiläiskasteena, koska he olivat sisällyttäneen kasteeseen aivan muuta kuin mitä kristillinen uskontunnustus edellytti.
Rooman seurakunta ei sitä vastoin vaatinut, että heihin liittyvä kastetut novatianolaiset olisivat kaskettava uudelleen. Rooman piispan lähtökohtana ei ollut se kuka kasteen oli suorittanut, vaan oliko kaste toimitettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tällaiset otettiin Rooman seurakuntaan kätten päällepanemisella.
Oli myöskin esim 300-400 luvuilla niitä, jotka siirsivät kasteen vasta kuolinvuoteelle, koska ymmärsivät kasteen tarkoittavan ennen kaikkea syntien anteeksisaamista, ja halusivat siten kasteen vasta kuolinvuoteellaan, varmistuakseen että kaikki on anteeksiannettu.
Peräti synkät ovat siis uudelleenkastajien historiallisen lähtökohdat.
Varhaisempana aikana oli kastetta jo käytetty lahkoon liittämisen yhteydessä. Mutta vasta 1200 luvulla tuli käyttöön lapsena kastettujen uudelleen kastaminen, jossa kasteessa lapsikaste hylättiin, eli kelvottomana ”pestiin pois”, ja vasta aikuiskaste katsottiin päteväksi.
Gnostisismi eli loistoaikaansa toisella vuosisadalla. ”Se oli nuoren kristinuskon vaarallisin vihollinen.” Nykyisissä lahkoissa on tuon liikkeen piirteitä ( henkikaste, tulikaste, voitelu) Liikkeen oppiin tutustuminen antaa selityksen moneen nykyajan lahkon opinkohtiin.
Kasteen historiaan tutustuessaan on syytäkin kysyä: Onko siis nyt vajaa 100 vuotta sitten syntynyt oppikunta luotettavampi tietolähde kuin Johanneksen opetuslapset, ja satoja vuosia ilman kritiikkiä seurakunnissa marttyyriudenkin keskellä vallalla ollut lapsikaste?
Vastustusta lapsikasteen kieltämiseksi ei löydy Raamatusta, eikä tuhannen ensimmäisen kristillisen vuoden aikana.
Jos lapsikaste ei ole Jumalasta, niin olisiko Jumala säilyttänyt lapsikasteen olemassa yli tuhat vuotta ennekuin antoi sitä hylkäävät ryhmittymät tuomaan toisenlaista tietoa. Jos näin olisi ollut niin koko kristinusko ei olisi varjeltunut noiden yli tuhannen vuoden aikana, vaan olisi hävinnyt olemattomiin.
Ja vasta nytkö ,- 1900 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala olisi antanut ”oikeaa tietoa” asiasta laajemmin?
Raamatusta ei löydy mitään vihjettä siitä, ett kristikunta tulisi vaipumaan heti alussa ”synkkään kerettiläisyyteen” ja vasta vähää ennen Jeesusten tuloa annettaisiin oikeaa tietoa kasteesta ja pelastuksen oikeasta tiestä.
Huomattavaa on, että lapsikaste on ollut käytössä niin Idän kuin Lännenkin kirkossa niiden alusta alkaen.
PAAVIN OSUUS.
Rooman paavin kirkolla ei ole ollut mitään osuutta lapsikasteen syntyyn, ei edes sen yleisyyteen.
Huomattavaa on,että myöskin ortodoksisessa kirkossa on lapsikaste ollut ainan vallalla.
Vasta Nikean kirkolliskokouksen ( 325) edellä asetettiin Rooman piispa Aleksandrian, Antiokian ja muiden idän piispojen rinnalle.
Roomassa oleva seurakunnan johtaja (piispa) alkoi saamaan jotakin valtaa vasta vuoden 343 Sardicaan kirkolliskokouksen myötä kun tehtiin päätös: ”Kunnioittaakseen apostoli Pietarin muistoa sallittiin virasta erotettujen piispojen vedota silloiseen Rooman piispaan”. Paavilla oli ainoastaan valta päättää viedäänkö asia uudelleen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi vai ei. Paavilla ei siis ollut valtaa rarkaista asiaa.
Theodosiuksen julistuksen (380) jälkeen Rooman piispat alkoivat ilmoittaa tahtonsa useiden kirkko-oikeudellisten asioiden suhteen Espanjassa ja Afrikan seurakunnille.
Paavi nimeä käytettiin aluksi Aleksandrian piispasta ennekuin nimitys tuli Rooman piispan omaksi.(Jotain vahvempaa opetus- ja valvontavirkaa olisi ollut hyvä harjoittaa mm Afrikan seurakuntiin, sillä jo ennen vuotta 700 kristinusko sieltä hävisi käytännössä olemattomiin , muhamettilaisten vallattua alueet)
402-417 Rooman piispana ollut INNOCENTIUS; ”meni niin pitkälle, että vaati kaikkia tärkeänpuoleisia asioita alistettavaksi Roomaan”. Tuota päätösvaltaa hänelle ei kuitenkaan myönnetty.
Vasta piispa LEO ( 440-461) sai keisari Valentinianus III:n antamaan säädöksen jonka jossa sanottiin: ”Vasta silloin rauha syntyisi kaikissa kirkoissa kun koko maailma tunnustaisi Rooman piispan johtajakseen”
Varsinainen paavius ja Rooman kirkon määräysvalta tuli NIKOLAUKSEN aikana (v 858-867) esille.
Mutta ; ”Vielä Henrik III aikana (kuoli 1056) ei kirkon JOHDON siirtymistä Roomaan ollut ULKONAISESTI huomattavissa”
Ja vasta :
”INNOCENTIUS III:n (1198-1216) aikana paavinvalta nousi huippuunsa. 12:n vuosisadan loppuun saakka paavit sanoivat itseään Pietarin sijaisiksi, Innocentius III:sta lähtien tuli tämän nimityksen tilalle ”Kristuksen sijainen.” Alkujaan piispoista käytettiin tätä nimeä, mutta nyt tuli siitä paavin yksinomainen kunnianimi.
Roomaan vetoamien tuli tästä lähtien niin yleiseksi, että paavius pääsi sekaantumaan kaikkiin kaukaisempienkin maiden pieniin ja suuriin asioihin.”
Voitto Ramu
Lähteet:
Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia.
Hammerich: Kirkon historia osa I (v 1881)
Ivar A. Heikel: Eusebiuksen kirkkohistoria
Heikki Koskenniemi: Apostoliset isät
Matti Väisänen: Pyhä kaste Raamatussamenikin 300vuotta ennenkuin seurakunta muotoutui kirkoksi, kolmessasadassa vuodessa luopumusta tapahtui jo melkoisesti.
- kolmekonetta
Eräällä Kreikan matkallani, käydessäni Kreikan pääkaupungissa Ateenassa, löysin sieltä, Kreikan evankelisten kristittyjen kirkosta, heidän uskoaan selostavan kirjan, nimeltään:
"I Pistis ton Ellinon evanggelikon” = ”Kreikkalaisten evankelisten usko." Kirjassa on myös luku "To Vaptisma” = ”Kaste." Sen sisältö on mielestäni siksi raitista opetusta, että katson aiheelliseksi kääntää osan sen sisällöstä tähän:
"Kastaminen on kristillisen seurakunnan vanha tapa ja käytäntö, ainoa sellainen, jonka kristillinen seurakunta on aivan kuin `lainannut` juutalaisuudesta. Kasteella ei juutalaisessa taloudenhoidossa ollut läheskään sitä tärkeyttä mikä sillä on kristillisyydessä. Juutalaisuudessa käytetyt kasteet olivat vedellä suoritettuja vihmontoja ja pesuja, jotka symbolisoivat puhdistusta saastaisuudesta. Kristillinen kaste sen sijaan on merkityksellinen ja välttämätön julkinen toimitus, joka sinetöi käännynnäisen sisääntulon Kristuksen näkyvään seurakuntaan. Kristillisellä kasteella on se yhteistä juutalaisuuden pesojen kanssa, että sekin symbolisoi puhdistusta synnin saastaisuudesta. On suuriarvoista ja merkittävää havaita, että meidän Herramme valitsi juutalaisuuden useista tavoista ainoastaan kasteen seurakuntansa käyttöön. Sen sijaan Hän hylkäsi muut, kuten ympärileikkauksen, uhritoimitukset, papilliset puvut, jne. Kasteen toimittamistapa symbolisoi paremmin kuin mikään muu lunastusta synnistä, jonka Pelastaja ihmisille toi. Tässä merkityksessään kaste kuuluukin ainoastaan kristilliselle yhteisölle.
Olihan tietenkin jo ennen Kristusta `Johanneksen kaste`, joka sekin oli mielenmuutoksen kaste, syntien anteeksi saamiseksi, mutta tätä kastetta ei myöhemmin pidetty riittävänä niille, jotka tulivat sisään kristilliseen seurakuntaan. Tästä syystä sisään tulevat ihmiset kastettiin uudelleen kristillisellä kasteella, nekin, jotka olivat jo saaneet Johanneksen kasteen. (Apt.19:1-6). Tämä merkitsee sitä, että pelkkä mielenmuutos ei riittänyt Kristuksen kannattajille, vaan mielenmuutoksen ja anteeksisaamisen jälkeen kristityiksi tulleilta odotettiin uutta pyhitettyä ja puhdasta elämää Kristuksen yhteydessä, sekä jokapäiväistä kilvoittelua syntiä ja maailmaa vastaan. Herra itse siis määräsi kasteen sellaiseksi seurakuntansa toimitukseksi, joka erottaa seurakunnan jäsenet muista ihmisistä (Matt.28:19-20, mark.16:15-16). Kuitenkaan Jeesus itse ei kastanut ketään (edes lihassa vaelluksensa aikana) vaan jätti siitä huolehtimisen (jo silloin) oppilaittensa tehtäväksi (Joh.4:2).
...Kristillisen kasteen historiallisesta yhteydestä Johanneksen kasteeseen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kaste tapahtui tavallisesti upottamalla, sillä Johanneskin oli valinnut Ainonin, `koska siellä oli paljon vettä`(Joh.3:23).
...Katolisissa seurakunnissa ja Euroopan evankelisissa seurakunnissa (baptisteja lukuun ottamatta) pidetään vihmontakastetta oikeana. Kreikkalaiset seurakunnat pitäytyvät upottamiskasteeseen, sillä ei ole epäilystä siitä, että juuri upottaminen oli ensimmäisen seurakunnan kastetapa.
...Kristillisyyden alkuaikoina kastettavat olivat poikkeuksetta jo ymmärtävässä iässä olevia. He olivat syntyperältään joko juutalaisista tai pakanakansoista, ja tulivat kristityiksi kuultuaan ja uskottuaan evankeliumiin. Juuri kasteen välityksellä he antoivat julkisen tunnustuksen uskostaan ja armon työstä, joka heidän elämässään oli tapahtunut. Näin he tulivat näkyvän Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Pyhänä sisäänottotapahtumana seurakuntaan kaste oli jotensakin vastaava juutalaisten ympärileikkaustapahtumalle. Ympärileikkaukseen olivat velvollisia alistumaan kaikki ne, jotka muista kansoista proselyytteinä tulivat juutalaisen kansan jäsenyyteen.
Sanonta tässä kohtaa on varovainen `jotensakin vastaava`, sillä ympärileikkaus suoritetaan ainoastaan poikalapsille määrättynä eli kahdeksantena päivänä syntymisestä, kun taas kaste suoritetaan sekä poika- että tyttölapsille erottelematta, ja aikana jota ei ole edeltä määrätty. Täten vastaavaisuus ympärileikkauksen ja kasteen välillä ei ole täydellinen eikä aukoton.
Toisaalta on sanottava, että jos apostolit ja ensimmäiset kristityt olisivat todellakin pitäneet kastetta ympäri leikkausta vastaavana tapahtumana, he olisivat varmaankin pitäytyneet alusta asti lapsikastekäytäntöön. Tämä ei ole kuitenkaan historiallisesti todennettavissa kuin vasta kolmannelta vuosisadalta lähtien. Kuitenkin tästä kasteen ja ympärileikkauksen käsittämisestä toisiaan vastaaviksi suorituksiksi syntyi apostolien jälkeisellä ajalla lapsikastekäytäntö, ja se valtasi seuraavina vuosisatoina useimmat seurakunnat. Aloitettiin siis kastamaan myös kristittyjen vanhempien lapsia.
Muutamat tosin yrittävät vakuuttaa, että tämä tapa olisi periytynyt apostoleilta asti. Väitettä yritetään tukea sillä, että vedotaan Filippin vanginvartijan sekä Lyydian perhekuntien kastetapahtumiin, ja muihinkin Uudessa testamentissa mainittuihin perhekuntakasteisiin. Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi selviä lapsikastekäytännön todisteiksi, sillä emme tiedä, oliko näissä mainituissa perheissä lapsia jotka kastettiin. Ainoa minkä varmasti tiedämme, on se, että kolmannella vuosisadalla Kristuksen jälkeen lapsikaste oli selvänä seurakuntakäytäntönä.
Kun Origenes ja Kyprianus sanoivat, ettei tule estää lapsia saamasta kastetta, he samalla todistavat vastustuksesta jota tämä lapsien kastaminen sai osakseen. Tiedämme myös, että Krysostomus, Naziansinos, Grigorios, Vasilios, Efraim Syyrialainen, Augustinus ja Ambrosius, vaikka olivat kaikki syntyneet kristityistä vanhemmista, saivat silti kasteen vasta ymmärtävässä iässä. Tästä voidaan vetää johtopäätös, ettei lapsikastekäytäntö ollut vielä välttämätön vaatimus, eikä se ollut vielä edes levinnyt kaikkien kristittyjen keskuuteen. Viidennen vuosisadan aikana tapa kuitenkin yleistyi lopullisesti, ja siitä lähtien kaikki seurakunnat ovat tavan hyväksyneet, baptisteja ja muutamia pieniä evankelisten kristittyjen ryhmiä lukuun ottamatta. Näin kristittyjen vanhempien velvollisuuksiin kuuluu viedä pienet lapsensa kasteen välityksellä Kristuksen perheen yhteyteen.
Vaikkakaan lapsikastekäytännöstä ei ole osoitettavissa Kristuksen sanallista käskyä tai lupaa (kuten ei myöskään apostolien), tapaa pidetään silti niissä seurakunnissa oikeutettuna, jotka näkevät kasteen vastaavan ja korvaavan ympärileikkausta, joka oli uskosta vanhurskauttamisen sinetti, ja jonka välityksellä heprealaisten kahdeksan päivää vanhat lapset tuotiin sisälle Jumalan perheväkeen. Lapsia kastavat seurakunnat vetoavat myös Kristuksen käyttäytymiseen pieniä lapsia kohtaan. Jeesus otti heitä syliinsä, ja esitti heidät opetuslapsilleen esimerkeiksi siitä, millaisia taivasten valtakunnan jäsenien tulisi olla yksinkertaisuudessa, nöyryydessä ja viattomuudessa. Kristus teki näin, vaikka he heprealaisten lapsina olivat kastamattomia. Vedotaan myös apostoli Paavalin ilmaisuun siitä, että uskovien vanhempien lapset ovat `pyhiä`(1 Kor.7:14). Ilmaisu merkitsee, ei synnittömyyttä eikä jumalisuutta, vaan `erottamista` Kristukselle, koska lasten vanhemmatkin ovat samoin erotetut. Tämä onkin `hagios`- sanan oikea merkitys.
Tutkikaamme nyt kasteen merkitystä. Sekä itäinen että läntinen kirkko pitää kastetta (joka toimitetaan meidän päivinämme miltei poikkeuksetta lapsille) mysteeriona. Tämä mysteerio saa aikaan kastettavan lapsen puhdistumisen perisynnistä, sekä myös lapsen uudestisyntymisen. Evankelinen seurakunta sen sijaan pitää kastetta sisäisen uudestisyntymisen ulkoisena symbolina, milloin on kysymys ymmärtävässä iässä kastettavasta. Se on pelastavaan Kristukseen kohdistuvan julkisen uskontunnustuksen sinetti. Mitä taas tulee lapsiin, jotka eivät ole sillä paikalla, että tuntisivat tai ymmärtäisivät mitään näistä asioista, kastetta pidetään vanhempien toimesta suoritettavana lapsien vihkimisenä Kristukselle. ....
Evankelinen seurakunta hylkää kummijärjestelmän käytön, jota sekä läntinen että itäinen kirkko, kuten myös luterilaisuus käyttävät. Lapsien kohdalla ainoastaan vanhemmat voivat antaa lupauksia lapsien kasvattamisesta elävän kristillisen uskon mukaan, siihen asti, kunnes lapset voivat antaa omakohtaisen uskontunnustuksen. Kukaan toinen ei voi tarpeeksi huolehtia lapsien jokapäiväisestä kasvusta, paitsi lapsien vanhemmat.
Mitä tulee teoriaan kasteen mysteeriosta ja kastettavan uudestisyntymisestä, sen kannattajat pitäytyvät muutamiin Uuden testamentin kohtiin, joissa uudestisyntyminen yhdistetään vesikasteeseen, kuten myös Pyhän Hengen lahjan saaminen (Mark.16:16, Joh.3:5, Apt.22.16, 2.38, 1 Kor.6:11, Gal.3:27, Tiit.3:5). Myös muutamat kirkkoisät kirjoittivat usein kasteesta, yhdistäen sen uudestisyntymiseen ja syntien anteeksiantamiseen.
Oletamme kuitenkin, että on verraten helppo osoittaa, ettei kaste aikaansaa ollenkaan uudestisyntymistä, vaan pikemminkin uudestisyntymisen tulee edeltää, tai ainakin sen tulisi edeltää kastetta. Kastehan on oikeastaan vain ulkoinen merkki sitä edeltäneestä uudestisyntymisestä. Täten olisi aina ymmärrettävä ymmärtävässä iässä olevien kasteen merkitys. Uudessa testamentissa ja ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien teoksissa on nimittäin aina kysymys ainoastaan ymmärtävässä iässä olevien kastamisesta, koska (ja tämänhän totesimme jo edellä) lapsikaste tuli seurakuntien käyttöön paljon myöhemmin.
Lisäksi myös evankeliumeissa on muutamia kohtia sen todistukseksi ja ilmiselväksi vakuudeksi, että kaste ja uudestisyntyminen eivät ole keskenään synonyymejä, eivätkä myöskään samanaikaisia tapahtumia, tai, että kasteella olisi edes lopputuloksenaan uudestisyntyminen. Sadanpäämies Kornelius läheisineen vastaanottivat ensin Pyhän Hengen, alkaen puhumaan vierailla kielillä sekä ylistämään Jumalaa. Vasta jälkeenpäin Pietari sanoi: `Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen samoin kuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen` (Apt.10:46-48). Tästä me näemme, kuinka Pyhän Hengen lahja eli uudestisyntyminen, annettiin kasteen edellä ja kasteesta erotettuna. Kaste aivan kuin sinettinä täydensi uudestisyntymisen jälkeenpäin. Samoin myös ne, jotka Samariassa tulivat uskoon Filippuksen saarnan välityksellä, ja jotka myös kastettiin Herran nimeen, eivät vastanottaneet Pyhää Henkeä silloin, vaan vasta jälkeenpäin, Pietarin ja Johanneksen asettaessa kätensä heidän päälleen. He myös rukoilivat heidän puolestaan, jotta he saisivat Pyhän Hengen (Apt.8:15-17). Eräs niistä, joka kastettiin Filippuksen toimesta, oli ymmärtänyt kristillisyydestä niin vähän, että yritti rahalla hankkia itselleen Pyhän Hengen välittämisen lahjan, tarjoten apostoleille rahaa. Tapahtuma innoitti Pietarin ilmoittamaan hänelle, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa kristilliseen uskoon, ja kuitenkin tämä ihminen oli kastettu. Apostolit eivät myöskään kastaneet Samarialaisia Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen uudelleen, vaan heidän Filippukselta saamaansa kastetta pidettiin oikeana ja hyväksyttävänä, vaikka sitä ei ollutkaan välittömästi seurannut Pyhän Hengen lahjan saaminen. Näistä esimerkeistä näemme, että kaste ja uudestisyntyminen ovat evankeliumin tarkoittamassa merkityksessä täysin keskenään erillisiä asioita. Kristuksen käskyn mukaan uudestisyntyminen tulee sinetöidä ja aivan kuin julkistaa kasteen välityksellä annettavalla tunnustuksella, mutta kaste itsessään ei vaikuta uudestisyntymistä. Se ei ole synonyymi, eikä edes uudestisyntymisen kanssa samanaikainen tapahtuma.
Ne Uuden testamentin kohdat, joihin kastetta mysteeriona pitävät vetoavat, eivät ollenkaan ole ristiriidassa edellä esitettyjen tosiasioiden kanssa. Kristuksen sanat Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä` erottavat kyllin selvästi vesikasteen Pyhän Hengen kasteesta. Jos kaste todellakin vaikuttaisi uudestisyntymisen, Kristuksen olisi ollut turhaa lisätä sanat: `ja Hengestä.` Koko tämä ilmaisu on vain edellisen repliikin selitystä, jolloin hän sanoi Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.` Myös Kristuksen sana: `Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu`, kumoaa teorian kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Jos nimittäin tämä teoria olisi oikea, Kristukselle olisi ollut riittävää sanoa: `Joka kastetaan, on pelastuva.` Kristus lisäsi kuitenkin välittömästi: `...joka ei usko, hänet tuomitaan.` Näin ollen se mikä pelastaa ihmisen, ei ole kaste vaan usko Kristuksen lunastustyöhön. Epäusko tätä lunastustyötä kohtaan. jonka välityksellä syntinen pelastuu, johtaa hänen tuomitsemiseensa, vaikka hän olisikin jo vastaanottanut vesikasteen.
Muutkaan Uuden testamentin edellä mainitut kohdat eivät vastusta näkemystä, että kaste on anteeksisaamisen ulkoinen symboli, eli symboli sisäisesti koettavasta synneistä lunastuksesta, joka annetaan, kun sitä edeltää mielenmuutos ja usko Kristukseen. Ihmisen syntejä ei pestä pois ulkoisella vedellä, sillä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Joh.1:7). Kaste vedessä ei voi olla muuta kuin ulkoinen symboli tästä sisäisestä `uudestisyntymisen pesosta` Se on siis `hyvän omantunnon todistus Jumalalle`(Tiit.3:5, 1 Piet. 3:21).
... Ef. 5:26 sanotaan seurakunnasta, että seurakunta on `puhdistettu veden pesossa, sanan kautta.` Se on siis Jumalan sana, jonka välityksellä syntinen puhdistuu, kuten Jeesus sanoi:
`...te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä puhuin teille`(Joh.15:3). Jumalan sana uudestisynnyttää (1 Piet.1:3), ei kaste. Tämän merkityksen kanssa ovat sopusoinnussa myös Tiit. 3:5 ja 1 Piet. 1:3, sekä muutkin kohdat. Kun lisäksi on ilmiselvää, että kirkkoisät jotka puhuivat kasteesta, eivät tarkoittaneet sylilapsia vaan ihmisiä, jotka olivat kastehetkellään jo ymmärtävässä iässä, tämän täytyy merkitä seuraavaa: He olivat syntyään joko juutalaisista tai muista kansoista. He olivat uskoneet Kristukseen ja uskon kautta uudestisyntyneet, ja he tulivat kasteen välityksellä julkisesti näkyvän Kristuksen seurakunnan yhteyteen. Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään seuraava tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat käyttää näitä kahta erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä. Myöhemmin, kun käsitys mysteerioista valtasi seurakunnan, alettiin luonnehtiman kastettakin mysteerioksi.
Mitä tulee pienten lasten kastamiseen, edellä on jo osoitettu, ettei kaste sisällytä itseensä uudestisyntymistä. Niin ei tapahdu edes ymmärtävässä iässä olevien kohdalla, vaan se on sen uudestisyntymisen seuraus ja sinetti, joka on edeltänyt kastetta. Kun näin on ymmärtävässä iässä olevan kohdalla, on ilmiselvää, että kaste voi vielä vähemmän sisällyttää itseensä todellisen uudestisyntymisen pienen lapsen kohdalla. Pienen lapsen kohdalla kaste ei ole edes seuraus eikä sinetti uudestisyntymisestä, sillä pienet lapset eivät ole sillä paikalla, että he yleensäkään voisivat kaivata saati kokea uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen edellyttää välttämättömästi henkilökohtaista uskoa Kristukseen.
Mitä uudestisyntyminen siis on? Se on radikaali sydämen muutos: mielihalujen, tarkoitusten, ajatusten, jne. ja jonka muutoksen Pyhä Henki vaikuttaa syntisessä ihmisessä heti, kun tämä tekee parannuksen synnistä ja uskoon Pelastajaan Jeesukseen Kristukseen, jolta hän pyytää anteeksiantoa. Tämä on järjestys myös Paavalin opetuksessa, Ef.1:13:sta. Mielenmuutos ja usko ovat välttämättömiä edellytyksiä ihmisen uudestisyntymiseksi, joka toisin sanoin ilmaistuna merkitsee Pyhällä Hengellä sinetöidyksi tulemista. Pienen lapsen on mahdotonta yleensäkään kokea uudestisyntymistä näiden edellytysten puuttumisen tähden, ja vielä vähemmän häntä kastettaessa. Sylilapsi ei ole sillä paikalla, että hän kykenisi uskomaan, eli ei toisin sanoen ole saavuttanut ymmärtävää ikää, eikä ymmärrä puhetta tuomiosta ja pelastuksesta, eli asioista, jotka ovat välttämättömiä edellytyksiä uudestisyntymiselle.
Suljetaanko nyt kristittyjen vanhempien pienet lapset Kristuksen perheväen ulkopuolelle? Ei todellakaan. Lapset vihitään kristillisen seurakunnan yhteyteen joko pelkän siunaamisen kautta (kuten baptistiset seurakunnat tekevät) tai kasteen välityksellä (kuten evankeliset tekevät). Heitä ei tosin uudesti synnytetä, mutta kylläkin vihitään vanhempien toimesta Kristukselle, ja tuodaan näin sisään Kristuksen perheväkeen, ei täysi-ikäisiksi toimiviksi jäseniksi, vaan yhteisön alaikäisiksi jäseniksi. Näin he seurakunnan yhteydessä kasvavat ja odottavat sitä päivää, jolloin, annettuaan myös omakohtaisen uskontunnustuksen, saavuttavat näin täysi-ikäisten toimivien jäsenten tason. Baptistiset seurakunnat vaativat luonnollisesti tässä yhteydessä ymmärtävään ikään tulleiden uskovien kastamista (heidät kun oli pieninä ainoastaan siunaamalla vihitty seurakunnan yhteyteen), ja näin he saavat täysi-ikäisten toimivien jäsenten oikeudet.
...Onko kasteella siis todellista merkitystä? On tietenkin. Kaste on välttämätön ymmärtävässä iässä oleville, kristillisyyteen sisälle tuleville yksilöille. Lisäksi useimmat evankeliset seurakunnat uskovat, että myös kristittyjen vanhempien on välttämätöntä kastattaa lapsensa. Tällöin kaste merkitsee vihkimistä Kristuksen yhteyteen, ja se merkitsee myös vanhempien taholta annettavaa lupausta kasvattaa lapset Kristuksen tahdon mukaisesti. Kaste on siis pyhitystapahtuma, joka kuuluu jokaiselle kristitylle. Ymmärtävässä iässä oleville se on ulkoinen symboli sisäisesti tapahtuneesta synneistä puhdistautumisesta, sekä kuva uudestisyntymisestä, kuten myös uskosta vanhurskaaksi tulemisen sinetti. Lapsille kaste merkitsee (sen uskon mukaan, jonka lapsikastetta käyttävät seurakunnat omaavat) lapsen vihkimistä vanhempien toimesta Kristukselle, ja ottamista Kristuksen perheväen yhteyteen.
Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma, ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva ja symboli. Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
Tähän päättyi käännöslainaukseni Kreikan Evankelisen seurakunnan kannanotosta kasteeseen.
Merkittävää on, että vaikka Kreikan Evankelinen seurakunta itsekin on mukautunut
jakamattoman valtakirkon tekemiin kastekäytännön muutoksiin, he silti ovat valmiit
tunnustamaan historiallisen totuuden kaste-asian kyseessä ollen. Myös kaikesta
sakramenttimagiasta he ovat selvästi sanoutunet irti.- TaistoRa.
Valtavan hieno kirjoitus!
Juuri noin olen asian ymmärtänyt minäkin!
Todella upea kirjoitus! Kiitos vaivannäöstäsi!
Siunausta! - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
Valtavan hieno kirjoitus!
Juuri noin olen asian ymmärtänyt minäkin!
Todella upea kirjoitus! Kiitos vaivannäöstäsi!
Siunausta!Taistokin kiittelee kun lapsia kastetaan.
- AlpoAhola
>"Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma, ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva ja symboli. Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
En tiedä kuka opettaa sellaista kasteopetusta, että kasteen vesi yksin uudestisynnyttää. Kaste on kaste, kun on kyse vedestä ja Sanasta. Kaste ei ole ilman vettä kaste. Kaste ei ole ilman Sanaa kaste. Molemmat pitää olla läsnä ja juuri siinä tarkoituksessa. Siis puhe ja kaste eivät ole sama asia ja pelkkä peseminen ei ole kaste. Näillä palstoilla on kuitenkin kastetta halveerattu aika härskisti pelkäksi ulkonaiseksi pesemiseksi.
Siis uskovaisia ei ole LAPSENA KASTETUT. No minä Kristukseen uskovaisena kysyn, kun olen lapsena kasteessa uudestisyntynyt (VEDESTÄ JA HENGESTÄ, UUDESTISYNTYMISEN PESO), niin enkö ole siis saanut Pyhää Henkeä (ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN) ja enkö siis usko Kristuksessa saaneenkaan syntejäni anteeksi. Enkö siis olekaan armosta autuas. Eikö siis Jumala olekaan vanhurskauttanut minua jumalatonta, vaikka olen kasteessa puettu Kristuksen vanhurskaudella ja päässyt Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Irtisanoudun jyrkästi yllä olevasta lainauksesta ja pidän sen Jumalan Sanan vastaisena, pilkkana. - kuin sinä,
AlpoAhola kirjoitti:
>"Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma, ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva ja symboli. Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
En tiedä kuka opettaa sellaista kasteopetusta, että kasteen vesi yksin uudestisynnyttää. Kaste on kaste, kun on kyse vedestä ja Sanasta. Kaste ei ole ilman vettä kaste. Kaste ei ole ilman Sanaa kaste. Molemmat pitää olla läsnä ja juuri siinä tarkoituksessa. Siis puhe ja kaste eivät ole sama asia ja pelkkä peseminen ei ole kaste. Näillä palstoilla on kuitenkin kastetta halveerattu aika härskisti pelkäksi ulkonaiseksi pesemiseksi.
Siis uskovaisia ei ole LAPSENA KASTETUT. No minä Kristukseen uskovaisena kysyn, kun olen lapsena kasteessa uudestisyntynyt (VEDESTÄ JA HENGESTÄ, UUDESTISYNTYMISEN PESO), niin enkö ole siis saanut Pyhää Henkeä (ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN) ja enkö siis usko Kristuksessa saaneenkaan syntejäni anteeksi. Enkö siis olekaan armosta autuas. Eikö siis Jumala olekaan vanhurskauttanut minua jumalatonta, vaikka olen kasteessa puettu Kristuksen vanhurskaudella ja päässyt Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Irtisanoudun jyrkästi yllä olevasta lainauksesta ja pidän sen Jumalan Sanan vastaisena, pilkkana.takerrut tässäkin tuohon vesi sanaan. Tottakai kasteessa on läsnä sana kastetiimpa sitten vauvana
tai aikuisana, vai oletko nähnyt sellaista kastetta
missä kastetaan vaikka jonkun hevibiisin sanoilla.
Tässä tarkoitetaan sitä oppia että syntyykö lapsi uudesti Ylhäältä kasteessa, siis hengestä syntymistä. - uudelleen
AlpoAhola kirjoitti:
>"Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma, ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva ja symboli. Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
En tiedä kuka opettaa sellaista kasteopetusta, että kasteen vesi yksin uudestisynnyttää. Kaste on kaste, kun on kyse vedestä ja Sanasta. Kaste ei ole ilman vettä kaste. Kaste ei ole ilman Sanaa kaste. Molemmat pitää olla läsnä ja juuri siinä tarkoituksessa. Siis puhe ja kaste eivät ole sama asia ja pelkkä peseminen ei ole kaste. Näillä palstoilla on kuitenkin kastetta halveerattu aika härskisti pelkäksi ulkonaiseksi pesemiseksi.
Siis uskovaisia ei ole LAPSENA KASTETUT. No minä Kristukseen uskovaisena kysyn, kun olen lapsena kasteessa uudestisyntynyt (VEDESTÄ JA HENGESTÄ, UUDESTISYNTYMISEN PESO), niin enkö ole siis saanut Pyhää Henkeä (ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN) ja enkö siis usko Kristuksessa saaneenkaan syntejäni anteeksi. Enkö siis olekaan armosta autuas. Eikö siis Jumala olekaan vanhurskauttanut minua jumalatonta, vaikka olen kasteessa puettu Kristuksen vanhurskaudella ja päässyt Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Irtisanoudun jyrkästi yllä olevasta lainauksesta ja pidän sen Jumalan Sanan vastaisena, pilkkana.Sanoit olevasi Kristuksen uskova. No sehän riittää
Ei pelastumiseen mitään rituaaleja tarvita. "Usko
Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Sinä
vaan mielikuvituksessasi panet sen kasteesi sii-
hen väliin, mutta unohda se ja kiitä Jeesusta pe-
lastuksestasi äläkä kasteestasi, joka on ihmis-tekoa.
Missä niin on kirjoitettu, että kaste ilman sanaa
ei ole kaste? Jos kaste tehdään Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen se riittää. Ainoa ehto on, et-
tä kastettavalla on usko.
Jos sinä uskot, että sinä olet sen kasteesi perus-
teella autuas, niin silloin olet TEOISTA autuas,
mutta jos olet USKON KAUTTA vanhurskaaksi tullut,
niin ei siihen kasteella ole osaa.
Sinä olet vain suggeroinut itsesi niin siihen lap-
sikasteeseen, että se peittää sinulta sen todel-
lisen perustuksen, Kristuksen sovitustyön, mutta
sinä olet autuas sen perusteella, että uskot Jee-
sukseen.
Sinulla varmaan jo sormet syyhyää kumoamaan tämä
vastaukseni, mutta rauhoitupa hetkeksi, mene pol-
villesi ja kiitä Jeesusta pelastuksestasi joka on
täyttä armoa. ARMOSTA TE OLETTE PELASTETUT, USKON
KAUTTA, ETTE TEKOJEN (kasteen) KAUTTA, ETTEI KU-
KAAN KERSKAISI. - eepu*
uudelleen kirjoitti:
Sanoit olevasi Kristuksen uskova. No sehän riittää
Ei pelastumiseen mitään rituaaleja tarvita. "Usko
Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Sinä
vaan mielikuvituksessasi panet sen kasteesi sii-
hen väliin, mutta unohda se ja kiitä Jeesusta pe-
lastuksestasi äläkä kasteestasi, joka on ihmis-tekoa.
Missä niin on kirjoitettu, että kaste ilman sanaa
ei ole kaste? Jos kaste tehdään Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen se riittää. Ainoa ehto on, et-
tä kastettavalla on usko.
Jos sinä uskot, että sinä olet sen kasteesi perus-
teella autuas, niin silloin olet TEOISTA autuas,
mutta jos olet USKON KAUTTA vanhurskaaksi tullut,
niin ei siihen kasteella ole osaa.
Sinä olet vain suggeroinut itsesi niin siihen lap-
sikasteeseen, että se peittää sinulta sen todel-
lisen perustuksen, Kristuksen sovitustyön, mutta
sinä olet autuas sen perusteella, että uskot Jee-
sukseen.
Sinulla varmaan jo sormet syyhyää kumoamaan tämä
vastaukseni, mutta rauhoitupa hetkeksi, mene pol-
villesi ja kiitä Jeesusta pelastuksestasi joka on
täyttä armoa. ARMOSTA TE OLETTE PELASTETUT, USKON
KAUTTA, ETTE TEKOJEN (kasteen) KAUTTA, ETTEI KU-
KAAN KERSKAISI.Sillä; Turhaanko Pietari julisti USKOKAA ja antakaa KASTAA ja pelastaa itsenne; KÄÄNTYKÄÄ "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
Katso: Ei mitään turhaa, vaan ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015285499 - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
Taistokin kiittelee kun lapsia kastetaan.
Oletpahan sitten ymmärtänyt väärin!
Totaalisesti nimittäin!
Voippa hyvin! ;) - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
Taistokin kiittelee kun lapsia kastetaan.
Olen moneen moneen kertaan tuonut esiin sen saman joka on luettavissa suoraan ja selkeästi Raamatun lehdilläkin!
>>Jeesus siunasi lapsia, ei kastanut! - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
Olen moneen moneen kertaan tuonut esiin sen saman joka on luettavissa suoraan ja selkeästi Raamatun lehdilläkin!
>>Jeesus siunasi lapsia, ei kastanut!Jeesus siunasi lapsi- miksi ei kastanut?
Ja miksi ei kastanut niitä aikuisia jotka toivat lapset Jeesuksen luo?
SIIS- tuon esimerkin mukaan AIKUSIAKAAN EI SAA KASTAA- eikä des siunata - koska Jeesus ei kastanut eikä siunannut aikuisia tuolloin!
OTTAKAAPA ESIMERKISTÄ SIIS VAARIN kaikilta osin-
Miksi toimitte toisin kuin Jeesus tuolloin toimi-- - Voitto Ramu
kuin sinä, kirjoitti:
takerrut tässäkin tuohon vesi sanaan. Tottakai kasteessa on läsnä sana kastetiimpa sitten vauvana
tai aikuisana, vai oletko nähnyt sellaista kastetta
missä kastetaan vaikka jonkun hevibiisin sanoilla.
Tässä tarkoitetaan sitä oppia että syntyykö lapsi uudesti Ylhäältä kasteessa, siis hengestä syntymistä.Rm 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan HAUDATUT kasteen kautta kuolemaan, että NIINKUIN Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin UUDESSA elämässä vaeltaman.
Kol 2:11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
HAUTAAMINEN KASTEESSA ei siis ole sun mielestä vanhan kuoleminen ja uuden nouseminen tilalle "UUSI ELÄMÄ " EI SIIS SINUN MIELESTÄSI OLE UUDESTISYNTYMINEN!
Kun nuo Raamatunkohdat eivät sovi oppiisi, niin ei sille mitään voi- pysyt mieluuten opissasi kuin Raamtun ilmoituksessa. - eepu*
Voitto Ramu kirjoitti:
Jeesus siunasi lapsi- miksi ei kastanut?
Ja miksi ei kastanut niitä aikuisia jotka toivat lapset Jeesuksen luo?
SIIS- tuon esimerkin mukaan AIKUSIAKAAN EI SAA KASTAA- eikä des siunata - koska Jeesus ei kastanut eikä siunannut aikuisia tuolloin!
OTTAKAAPA ESIMERKISTÄ SIIS VAARIN kaikilta osin-
Miksi toimitte toisin kuin Jeesus tuolloin toimi--Vanhemmat, nämä äidit, jotka toivat lapsia, olivat -- USKOSSA ja jo kastetut!
..ja Uskonmukaisen upotuskasteen kautta oli Luvattu Pyhä Henki!
Kaste tulee siis ottaa itse henkilökohtaisesti; ymmärryksellä! Tahallinen USKONMUKAISEN (Apt.2:38) UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pelastuksen menettämiseen!!
… ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella … näin siis VAPAHTAJA ITSEKIN KASTATTI USKOON TULLEITA Johanneksen kasteella! (Ks.Joh.4.Luku)
Katso: "HÄN (Vapahtaja) KASTAA, ja kaikki menevät hänen tykönsä."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014741422
Vapahtaja itse kastatti ja kosketuksella ja Sanalla paransi ihmisiä... mutta Pyhän Hengen Lupaus tuli uskonmukaisen (Apt.2:38) upotuskasteen jälkeen...
Mutta mikä ”MIELI” sinulla on?
Onko vauva-valelussa vauva kuollut lihan himoille/synnille?!
Katso:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015321068
*
Uskovien lapset ovat pyhiä = SIUNATTUJA
-- 1Kor 7:14 jakeen tutkistelu:
”Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” [ Pyhiä = siunattuja ]
Mutta;
Jos vauvoja olisi kastettu olisi Paavali tässä kohdin sen maininnut tai käskenyt kastaa pyhittävänä elementtinä!!!
Eikä missään Raamatunjakeessa mainita, että olisi lähdetty/kehotettu vauvoja/lapsia kastamaan kun niitä syntyi perheeseen vuosien aikana lisää?!
*
”Sillä kun OLIMME lihan vallassa (ennen Apt.2:38), niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme VAELLA lihan mukaan, vaan HENGEN.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät HENGEN mukaan, on HENGEN MIELI.” (Room.7:5; 8-5)
…niinpä Paavali huudahtaa (Apt.2:38) kastetuille uskoville: ”Mutta (nytpä) meillä on KRISTUKSEN MIELI.” (1.Kor.2.Luku)
*
Joko sinä Ramu siis itsekin huomaat ja tunnustat sen tosiasian, että harhaoppia ovat olleet sinun aiemmat lausuntosi, joissa sanot "uskon tulleen kasteesta"?
Katso lisää: HARHAOPILLA painostus VAHINGOITTAA yhteiskuntaammekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000015202704
*
Sillä on suurta viisautta tunnustaa virheensä, … no niin ja sitten otetaan Ramu se toinen askel uskonmukaiselle upotuskasteelle! Näin ne asiat selvenevät ja kirkastuvat kun löytyy nöyryyttä rukoilla Jumalalta Viisautta ja neuvoa ja tunnustaa virheensä...
Niinpä minä kirjoitan sinulle ja kumppaneillesi, jotka olette vielä tätä armoa ( hyvää omaatuntoa) vailla, sanon; antakaa pestä pois syntinne ja käykää nöyrin mielin Jumalan ARMOISTUIMEN luo!
… "Antakaa pelastaa itsenne.. Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
"… mitä (siis enää) viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
” … jolla ei ole Kristuksen HENKEÄ, se ei ole hänen omansa.” … sillä vain Hänen omansa PELASTUVAT!!!
Niinpä minä kirjoitan sinulle ja kumppaneillesi, jotka olette vielä tätä armoa ( hyvää omaatuntoa) vailla, sanon; antakaa pestä pois syntinne ja käykää nöyrin mielin Jumalan ARMOISTUIMEN luo!
… "Antakaa pelastaa itsenne.. Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
*
Katso: ”VAKAVAA ASIAA USKOSTA, KASTEESTA ja PELASTUKSESTA:..”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015029733
*
Katso: "Johanneksen KASTEEN LUPAUS"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015307659
Katso; ”Matt.28:19 On ilmeinen VÄÄRENNÖS!”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014480267
*
Katso: Ei mitään turhaa, vaan ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015285499
*
Katso lisää: ”Mistä tulee SYNNINTUNTO”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000015241712
*
Ystävällisesti Siunausterveisin Totuuden etsijöille
minulle niin Rakkaassa
Voittoisassa ja Voimallisessa
JAH SHUAN (Ilm.14:1) MESSIAAN Armollisessa ja Pyhässä Nimessä
י ה וֹ שׁ ﬠ
eepu
*
Jk.:
Henkilökohtainen Uskonmukainen upotuskaste on; hyvän omantunnon/anteeksiantamuksen ja Kristuksen verenliittoon pääsy! Halleluja! Aamen!
"… mitä (siis enää) viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
” …Sillä jolla ei ole Kristuksen HENKEÄ, se ei ole hänen omansa.” … sillä vain Hänen omansa PELASTUVAT!!!
…. Niinpä, Tahallinen USKONMUKAISEN UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pelastuksen menettämiseen!!
.. niinpä kehotan sinua (ja kumppaneitasi), että käännyt lähimmän lähiseurakuntamme puoleen, ja kysyt mitä asiallesi voitaisiin tehdä.
Katso; ( http://www.adventtikirkko.great.fi/ ) ANNA PELASTAA ITSESI!! - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
Jeesus siunasi lapsi- miksi ei kastanut?
Ja miksi ei kastanut niitä aikuisia jotka toivat lapset Jeesuksen luo?
SIIS- tuon esimerkin mukaan AIKUSIAKAAN EI SAA KASTAA- eikä des siunata - koska Jeesus ei kastanut eikä siunannut aikuisia tuolloin!
OTTAKAAPA ESIMERKISTÄ SIIS VAARIN kaikilta osin-
Miksi toimitte toisin kuin Jeesus tuolloin toimi-->>Kirjoitat-
>>Jeesus siunasi lapsi- miksi ei kastanut?
Ja miksi ei kastanut niitä aikuisia jotka toivat lapset Jeesuksen luo?
>>Joh. 3:22 "Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi"!.
>>Joh. 3:23 "Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä"!.
>>Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes"!
Elikä; kentias nämä lasten vanhemmat olivat siis jo Jeesukseen uskovia ja parannuksen tehneinä kastetut!
>>Kirjoitat-
>>SIIS- tuon esimerkin mukaan AIKUSIAKAAN EI SAA KASTAA- eikä des siunata - koska Jeesus ei kastanut eikä siunannut aikuisia tuolloin!
>>Matt 3: 13 "Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14 Mutta tämä esteli häntä sanoen:
"Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus"!. Silloin hän salli sen hänelle.
16 "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä"!.
17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi:
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".
>>Joh. 14:12 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö"!, - M-LS
eepu* kirjoitti:
Vanhemmat, nämä äidit, jotka toivat lapsia, olivat -- USKOSSA ja jo kastetut!
..ja Uskonmukaisen upotuskasteen kautta oli Luvattu Pyhä Henki!
Kaste tulee siis ottaa itse henkilökohtaisesti; ymmärryksellä! Tahallinen USKONMUKAISEN (Apt.2:38) UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pelastuksen menettämiseen!!
… ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella … näin siis VAPAHTAJA ITSEKIN KASTATTI USKOON TULLEITA Johanneksen kasteella! (Ks.Joh.4.Luku)
Katso: "HÄN (Vapahtaja) KASTAA, ja kaikki menevät hänen tykönsä."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014741422
Vapahtaja itse kastatti ja kosketuksella ja Sanalla paransi ihmisiä... mutta Pyhän Hengen Lupaus tuli uskonmukaisen (Apt.2:38) upotuskasteen jälkeen...
Mutta mikä ”MIELI” sinulla on?
Onko vauva-valelussa vauva kuollut lihan himoille/synnille?!
Katso:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015321068
*
Uskovien lapset ovat pyhiä = SIUNATTUJA
-- 1Kor 7:14 jakeen tutkistelu:
”Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” [ Pyhiä = siunattuja ]
Mutta;
Jos vauvoja olisi kastettu olisi Paavali tässä kohdin sen maininnut tai käskenyt kastaa pyhittävänä elementtinä!!!
Eikä missään Raamatunjakeessa mainita, että olisi lähdetty/kehotettu vauvoja/lapsia kastamaan kun niitä syntyi perheeseen vuosien aikana lisää?!
*
”Sillä kun OLIMME lihan vallassa (ennen Apt.2:38), niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme VAELLA lihan mukaan, vaan HENGEN.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät HENGEN mukaan, on HENGEN MIELI.” (Room.7:5; 8-5)
…niinpä Paavali huudahtaa (Apt.2:38) kastetuille uskoville: ”Mutta (nytpä) meillä on KRISTUKSEN MIELI.” (1.Kor.2.Luku)
*
Joko sinä Ramu siis itsekin huomaat ja tunnustat sen tosiasian, että harhaoppia ovat olleet sinun aiemmat lausuntosi, joissa sanot "uskon tulleen kasteesta"?
Katso lisää: HARHAOPILLA painostus VAHINGOITTAA yhteiskuntaammekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000015202704
*
Sillä on suurta viisautta tunnustaa virheensä, … no niin ja sitten otetaan Ramu se toinen askel uskonmukaiselle upotuskasteelle! Näin ne asiat selvenevät ja kirkastuvat kun löytyy nöyryyttä rukoilla Jumalalta Viisautta ja neuvoa ja tunnustaa virheensä...
Niinpä minä kirjoitan sinulle ja kumppaneillesi, jotka olette vielä tätä armoa ( hyvää omaatuntoa) vailla, sanon; antakaa pestä pois syntinne ja käykää nöyrin mielin Jumalan ARMOISTUIMEN luo!
… "Antakaa pelastaa itsenne.. Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
"… mitä (siis enää) viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
” … jolla ei ole Kristuksen HENKEÄ, se ei ole hänen omansa.” … sillä vain Hänen omansa PELASTUVAT!!!
Niinpä minä kirjoitan sinulle ja kumppaneillesi, jotka olette vielä tätä armoa ( hyvää omaatuntoa) vailla, sanon; antakaa pestä pois syntinne ja käykää nöyrin mielin Jumalan ARMOISTUIMEN luo!
… "Antakaa pelastaa itsenne.. Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
*
Katso: ”VAKAVAA ASIAA USKOSTA, KASTEESTA ja PELASTUKSESTA:..”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015029733
*
Katso: "Johanneksen KASTEEN LUPAUS"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015307659
Katso; ”Matt.28:19 On ilmeinen VÄÄRENNÖS!”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014480267
*
Katso: Ei mitään turhaa, vaan ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015285499
*
Katso lisää: ”Mistä tulee SYNNINTUNTO”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000015241712
*
Ystävällisesti Siunausterveisin Totuuden etsijöille
minulle niin Rakkaassa
Voittoisassa ja Voimallisessa
JAH SHUAN (Ilm.14:1) MESSIAAN Armollisessa ja Pyhässä Nimessä
י ה וֹ שׁ ﬠ
eepu
*
Jk.:
Henkilökohtainen Uskonmukainen upotuskaste on; hyvän omantunnon/anteeksiantamuksen ja Kristuksen verenliittoon pääsy! Halleluja! Aamen!
"… mitä (siis enää) viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
” …Sillä jolla ei ole Kristuksen HENKEÄ, se ei ole hänen omansa.” … sillä vain Hänen omansa PELASTUVAT!!!
…. Niinpä, Tahallinen USKONMUKAISEN UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pelastuksen menettämiseen!!
.. niinpä kehotan sinua (ja kumppaneitasi), että käännyt lähimmän lähiseurakuntamme puoleen, ja kysyt mitä asiallesi voitaisiin tehdä.
Katso; ( http://www.adventtikirkko.great.fi/ ) ANNA PELASTAA ITSESI!!että tieto, että Jeesus olisi itse kastanut on väärinkäsitys Joh 4:1. Jeesus ei koskaan kastanut itse aikuisia eikä lapsia, vaan lähetti opetuslapsensa kastamaan. Johanneksen evankeliumin alussa on kuitenkin kyse vielä parannuksen kasteesta, jolla Johannes Kastajakin kastoi.
Kristillinen kasteen sakramentti on asetettu vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ns kastekäskyssä Matteus 28: 16-20. Tällöin Jeesus käski kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. On surullista, että tästä asiasta vallitsee niin paljon sekaannusta. - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
>>Kirjoitat-
>>Jeesus siunasi lapsi- miksi ei kastanut?
Ja miksi ei kastanut niitä aikuisia jotka toivat lapset Jeesuksen luo?
>>Joh. 3:22 "Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi"!.
>>Joh. 3:23 "Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä"!.
>>Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes"!
Elikä; kentias nämä lasten vanhemmat olivat siis jo Jeesukseen uskovia ja parannuksen tehneinä kastetut!
>>Kirjoitat-
>>SIIS- tuon esimerkin mukaan AIKUSIAKAAN EI SAA KASTAA- eikä des siunata - koska Jeesus ei kastanut eikä siunannut aikuisia tuolloin!
>>Matt 3: 13 "Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14 Mutta tämä esteli häntä sanoen:
"Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus"!. Silloin hän salli sen hänelle.
16 "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä"!.
17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi:
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".
>>Joh. 14:12 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö"!,Jeesus ei kastanut lapsia tuovia aikuisiakaan. tuon mukaan ei siis aikuisiakaan saa kastaa:
"Jeesus kyllä antoi itse kasteesta selvääkin selvemmän esimerkin!->
"
- siis selvän esimerkin mukaan kaste tulee saada vasta 30-vuotiaana -vai mitä. J silloinkin vasta kun ihmiselle annetaan opetus-ja pelastustehtvä - ja silloin kuuluu taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani ..
Niimpä:
"Kyseessähän oli lasten Jeesuksen luokse siunattaviksi tuomisesta, - "ei kastamisesta"!!! "
MUTTA kun teikäläiset vetoavat kerta toisensä jälkeen siihen, että Jeesus ei kastanut vaan siunasi:
"todennäköisesti, todennäköisesti"
omia järjenpäätelmiäsi. - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
Rm 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan HAUDATUT kasteen kautta kuolemaan, että NIINKUIN Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin UUDESSA elämässä vaeltaman.
Kol 2:11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
HAUTAAMINEN KASTEESSA ei siis ole sun mielestä vanhan kuoleminen ja uuden nouseminen tilalle "UUSI ELÄMÄ " EI SIIS SINUN MIELESTÄSI OLE UUDESTISYNTYMINEN!
Kun nuo Raamatunkohdat eivät sovi oppiisi, niin ei sille mitään voi- pysyt mieluuten opissasi kuin Raamtun ilmoituksessa.Mutta miten on itsesi laita!?
>>Kirjoitit-
>>Rm 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?>Room 5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet"!, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 "jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme"!, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo>Kirjoitat-
>>Kol 2:11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
"Kristuksen ympärileikkauksella"!
"Lihanruumiin poisriisumisella"!
Elikä "Sydämen ympärileikkauksella hengessä"!
Ei siis käsintedyin rituaalein!
Paavali kertoo tuosta lisää->
>>Room. 2:29 "vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä"!.....
>>Room. 10:10 "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan"!>Kirjoitat-
>>Kun nuo Raamatunkohdat eivät sovi oppiisi, niin ei sille mitään voi- pysyt mieluuten opissasi kuin Raamtun ilmoituksessa. - AlpoAhola
kuin sinä, kirjoitti:
takerrut tässäkin tuohon vesi sanaan. Tottakai kasteessa on läsnä sana kastetiimpa sitten vauvana
tai aikuisana, vai oletko nähnyt sellaista kastetta
missä kastetaan vaikka jonkun hevibiisin sanoilla.
Tässä tarkoitetaan sitä oppia että syntyykö lapsi uudesti Ylhäältä kasteessa, siis hengestä syntymistä.Jeesus selitti Nikodemukselle miten uudestisyntyminen ylhäältä tapahtuu. Se tapahtuu siis vedestä ja Hengestä ja kukaan ei pääse taivaaseen, ellei hän synny vedestä ja Hengestä. Näin siis Jeesus asettaa sanaansa. Täällä näkyy moni polkevan Jeesuksen sanat jalkoihinsa.
Kyse voi olla ulkonaisesti aivan oikea muoto ja sanat, mutta ei vaan tunnusteta sisällöllisesti, mitä kaste Raamatussa on. Olen kuullut paljon kieltoja ja kuinka monta kertaa minut on täällä sanottu ymmärtämättömäksi kun pitäydyn Jeesuksen opetukseen mukaisesti Pyhän Hengen virasta kasteessa. - AlpoAhola
uudelleen kirjoitti:
Sanoit olevasi Kristuksen uskova. No sehän riittää
Ei pelastumiseen mitään rituaaleja tarvita. "Usko
Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Sinä
vaan mielikuvituksessasi panet sen kasteesi sii-
hen väliin, mutta unohda se ja kiitä Jeesusta pe-
lastuksestasi äläkä kasteestasi, joka on ihmis-tekoa.
Missä niin on kirjoitettu, että kaste ilman sanaa
ei ole kaste? Jos kaste tehdään Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen se riittää. Ainoa ehto on, et-
tä kastettavalla on usko.
Jos sinä uskot, että sinä olet sen kasteesi perus-
teella autuas, niin silloin olet TEOISTA autuas,
mutta jos olet USKON KAUTTA vanhurskaaksi tullut,
niin ei siihen kasteella ole osaa.
Sinä olet vain suggeroinut itsesi niin siihen lap-
sikasteeseen, että se peittää sinulta sen todel-
lisen perustuksen, Kristuksen sovitustyön, mutta
sinä olet autuas sen perusteella, että uskot Jee-
sukseen.
Sinulla varmaan jo sormet syyhyää kumoamaan tämä
vastaukseni, mutta rauhoitupa hetkeksi, mene pol-
villesi ja kiitä Jeesusta pelastuksestasi joka on
täyttä armoa. ARMOSTA TE OLETTE PELASTETUT, USKON
KAUTTA, ETTE TEKOJEN (kasteen) KAUTTA, ETTEI KU-
KAAN KERSKAISI.Kiellät siis Jeesuksen sanat:
Joh. 3:5
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. - *^*
M-LS kirjoitti:
että tieto, että Jeesus olisi itse kastanut on väärinkäsitys Joh 4:1. Jeesus ei koskaan kastanut itse aikuisia eikä lapsia, vaan lähetti opetuslapsensa kastamaan. Johanneksen evankeliumin alussa on kuitenkin kyse vielä parannuksen kasteesta, jolla Johannes Kastajakin kastoi.
Kristillinen kasteen sakramentti on asetettu vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ns kastekäskyssä Matteus 28: 16-20. Tällöin Jeesus käski kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. On surullista, että tästä asiasta vallitsee niin paljon sekaannusta.Sinä se M-LS olet se väärinkäsitys ... aloita jo vihdoin se Raamatun lukeminenkin!
- eepu*
Voitto Ramu kirjoitti:
Jeesus ei kastanut lapsia tuovia aikuisiakaan. tuon mukaan ei siis aikuisiakaan saa kastaa:
"Jeesus kyllä antoi itse kasteesta selvääkin selvemmän esimerkin!->
"
- siis selvän esimerkin mukaan kaste tulee saada vasta 30-vuotiaana -vai mitä. J silloinkin vasta kun ihmiselle annetaan opetus-ja pelastustehtvä - ja silloin kuuluu taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani ..
Niimpä:
"Kyseessähän oli lasten Jeesuksen luokse siunattaviksi tuomisesta, - "ei kastamisesta"!!! "
MUTTA kun teikäläiset vetoavat kerta toisensä jälkeen siihen, että Jeesus ei kastanut vaan siunasi:
"todennäköisesti, todennäköisesti"
omia järjenpäätelmiäsi.Vanhemmat, nämä äidit, jotka toivat lapsia, olivat -- USKOSSA ja jo kastetut!
..ja Uskonmukaisen (Apt.2:38) upotuskasteen kautta oli Luvattu Pyhä Henki!
Katso lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015331412 - eepu*
Voitto Ramu kirjoitti:
Rm 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan HAUDATUT kasteen kautta kuolemaan, että NIINKUIN Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin UUDESSA elämässä vaeltaman.
Kol 2:11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
HAUTAAMINEN KASTEESSA ei siis ole sun mielestä vanhan kuoleminen ja uuden nouseminen tilalle "UUSI ELÄMÄ " EI SIIS SINUN MIELESTÄSI OLE UUDESTISYNTYMINEN!
Kun nuo Raamatunkohdat eivät sovi oppiisi, niin ei sille mitään voi- pysyt mieluuten opissasi kuin Raamtun ilmoituksessa.Ei se Ramu sinun harhaoppisi siitä muuksi muutu vaikka kuinka yrität lainailla Raamattua, ...
Vauva-valelu ei ole uskonmukainen kaste eikä varsinkaan hautaamis-, upotuskaste!
*
Sillä kaikki, mikä ei ole USKOSTA, on SYNTIÄ. Sillä; "… (JUMALA) on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä LUVATTU oli, annettaisiin USKOSTA VAPAHTAJAAN KRISTUKSEEN niille, jotka USKOVAT”. "
”(Sillä) ilman USKOA on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy USKOA, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
.. Niinpä vauva-valelu kasteena On SYNTIÄ, koska se EI TAPAHDU kastettavan omassa USKOSSA … se on silloin ihmisteko, se on -- Jumalan tahdon vastainen valheellinen kastetoimitus!!! ..vauva-valelua ei voi Raamatulla puolustaa, se on ihmisten (roomalaiskatolisenkirkon) laatima HARHAOPPI!! jos siis olet vauvana saanut kasteen nimellä kulkevan vauva-valelun, niin valitettavasti se ei täytä kasteelle asetettuja normeja/ehtoja korkeintaan sillä on siunausarvo, …Kasteen antamiseen/ottamiseen vaaditaan aina kastettavan
OMAA USKOA! .. mutta (vauvojen) siunaamiseen ei!
Niinpä vauvoille/lapsille sopii ”VAPAHTAJAN SIUNAUS” ja aikuistuttuaan SYDÄMENYMPÄRILEIKKAUS - upotuskaste! - M-LS
eepu* kirjoitti:
Vanhemmat, nämä äidit, jotka toivat lapsia, olivat -- USKOSSA ja jo kastetut!
..ja Uskonmukaisen (Apt.2:38) upotuskasteen kautta oli Luvattu Pyhä Henki!
Katso lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015331412eivät tietenkään olleet kristillisellä kasteella kastettuja, vaan aivan tavallisia juutalaisia. Jotkut olivat tietysti saattaneet saada Johanneksen parannuksen kasteen. Eipäs nyt sotketa asioita.
- M-LS
*^* kirjoitti:
Sinä se M-LS olet se väärinkäsitys ... aloita jo vihdoin se Raamatun lukeminenkin!
kun et ymmärrä, mitä luet. Pieni perehtyminen UT:n ajan historiaan ja UT:n johdanto-oppiin voisi tehdä sinullekin hyvää. Ymmärtäisit vähän paremmin lukemasi.
- eepu*
M-LS kirjoitti:
eivät tietenkään olleet kristillisellä kasteella kastettuja, vaan aivan tavallisia juutalaisia. Jotkut olivat tietysti saattaneet saada Johanneksen parannuksen kasteen. Eipäs nyt sotketa asioita.
Kaste on aivan sama:
Kaste tulee siis ottaa itse henkilökohtaisesti; ymmärryksellä! Tahallinen USKONMUKAISEN (Apt.2:38) UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pelastuksen menettämiseen!!
… ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella … näin siis VAPAHTAJA ITSEKIN KASTATTI USKOON TULLEITA Johanneksen kasteella! (Ks.Joh.4.Luku)
Katso: "HÄN (Vapahtaja) KASTAA, ja kaikki menevät hänen tykönsä."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014741422
Vapahtaja itse kastatti ja kosketuksella ja Sanalla paransi ihmisiä... mutta Pyhän Hengen Lupaus tuli uskonmukaisen (Apt.2:38) upotuskasteen jälkeen...
*
Mutta mikä ”MIELI” sinulla on vauva-valelusta?
Onko vauva-valelussa vauva kuollut lihan himoille/synnille?!
Katso:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015321068 - eepu*
M-LS kirjoitti:
kun et ymmärrä, mitä luet. Pieni perehtyminen UT:n ajan historiaan ja UT:n johdanto-oppiin voisi tehdä sinullekin hyvää. Ymmärtäisit vähän paremmin lukemasi.
Sovita tuo lausumasi tokaisu M-LS itseesi!
Raamattu avautuu (Apt.2:38), kun Pyhä Henki avaa Sanaa ymmärrykselle! - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
Jeesus ei kastanut lapsia tuovia aikuisiakaan. tuon mukaan ei siis aikuisiakaan saa kastaa:
"Jeesus kyllä antoi itse kasteesta selvääkin selvemmän esimerkin!->
"
- siis selvän esimerkin mukaan kaste tulee saada vasta 30-vuotiaana -vai mitä. J silloinkin vasta kun ihmiselle annetaan opetus-ja pelastustehtvä - ja silloin kuuluu taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani ..
Niimpä:
"Kyseessähän oli lasten Jeesuksen luokse siunattaviksi tuomisesta, - "ei kastamisesta"!!! "
MUTTA kun teikäläiset vetoavat kerta toisensä jälkeen siihen, että Jeesus ei kastanut vaan siunasi:
"todennäköisesti, todennäköisesti"
omia järjenpäätelmiäsi.>>Kirjoitat-
- siis selvän esimerkin mukaan kaste tulee saada vasta 30-vuotiaana -vai mitä. J silloinkin vasta kun ihmiselle annetaan opetus-ja pelastustehtvä - ja silloin kuuluu taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani ..>Kirjoitat-
>>MUTTA kun teikäläiset vetoavat kerta toisensä jälkeen siihen, että Jeesus ei kastanut vaan siunasi:>Kirjoitat-
>>"todennäköisesti, todennäköisesti"
omia järjenpäätelmiäsi. - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
>>Kirjoitat-
- siis selvän esimerkin mukaan kaste tulee saada vasta 30-vuotiaana -vai mitä. J silloinkin vasta kun ihmiselle annetaan opetus-ja pelastustehtvä - ja silloin kuuluu taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani ..>Kirjoitat-
>>MUTTA kun teikäläiset vetoavat kerta toisensä jälkeen siihen, että Jeesus ei kastanut vaan siunasi:>Kirjoitat-
>>"todennäköisesti, todennäköisesti"
omia järjenpäätelmiäsi.kirjoitit EKSYTYSTÄ:
"Se mitä Raamatussa lukee, sen voi myös järjellä päätellä"
Noin ei Raamattu opeta, vaan opettaa, että:
"ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset HENGELLISESTI ( EI SIIS JÄRJELLISESTI KUTEN VÄITÄT)
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle HULLUTUS , EIKÄ HÄN VOI SITÄ YMMÄRTÄÄ , koska se on tutkisteltava HENGELLISESTI ."
TÄMÄN TÄHDEN ET YMÄRRÄ HENGELLISIÄ ! - TaistoRa.
Voitto Ramu kirjoitti:
kirjoitit EKSYTYSTÄ:
"Se mitä Raamatussa lukee, sen voi myös järjellä päätellä"
Noin ei Raamattu opeta, vaan opettaa, että:
"ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset HENGELLISESTI ( EI SIIS JÄRJELLISESTI KUTEN VÄITÄT)
14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle HULLUTUS , EIKÄ HÄN VOI SITÄ YMMÄRTÄÄ , koska se on tutkisteltava HENGELLISESTI ."
TÄMÄN TÄHDEN ET YMÄRRÄ HENGELLISIÄ !Eikö Raamatun lukemiseen tarvita järkeä ollenkaan!? Pitääkä sitä lukea ilman järkeä!? ;)
Nyt minä Voitto ymmärrän sinua paljon paremmin!
Kaikkea hyvää sinulle. Herra sinua valaiskoon oikein runsaasti Jeesuksen nimessä! - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
Eikö Raamatun lukemiseen tarvita järkeä ollenkaan!? Pitääkä sitä lukea ilman järkeä!? ;)
Nyt minä Voitto ymmärrän sinua paljon paremmin!
Kaikkea hyvää sinulle. Herra sinua valaiskoon oikein runsaasti Jeesuksen nimessä!Raamattu on hengellinen ja "hengelliset on tutkiskeltava HENGELLISESTI"-
EIKÄ JÄRJELLISESTI. JÄRJELLÄ SYNTYY vaiN JÄRJENPÄÄTELMIÄ JA ne on käsketty repimään maahan.
Raamtun Sana avautuu VAIn Pyhässä Hengessä - ei järjellä. - Voitto Ramu
TaistoRa. kirjoitti:
Eikö Raamatun lukemiseen tarvita järkeä ollenkaan!? Pitääkä sitä lukea ilman järkeä!? ;)
Nyt minä Voitto ymmärrän sinua paljon paremmin!
Kaikkea hyvää sinulle. Herra sinua valaiskoon oikein runsaasti Jeesuksen nimessä!Monet korvaa Pyhän Hengen järjellä - sinun ja Poutiaisen tavoin.
- kolmekonetta
Kirjassa "Johdatus varhaisen kirkon teologiaan", sen kastetta
käsittelevässä luvussa, on merkittävä maininta, jonka mukaan
"varhaiskirkko ei ollut yksimielinen siitä, milloin kristillinen
kaste asetettiin."
Tällaiselle lausumalle tuskin olisi mitään aihetta, jos niiden
kahden evankeliumin esitystä lähetyskäskyn antamisesta joissa
kaste selvästi tekstissä mainitaan, pidettäisiin historiallisina.
Kummassakin evankeliumissa nykymuodossaan esiintyvät kastekäskyt
ovatkin oppineiden tietämän mukaan ilmeisen selviä myöhempiä
lisäyksiä alkuperäiseen lähetyskäskyyn.
Juuri näiden evankeliuminen nykymuotoisia kastekäskyjä Eduard Lohse
tarkoittaa, kirjoittaessaan "Uuden testamentin sanoma" – kirjassaan,
kun hän kirjoitti:
"Ns. kastekäsky ei voi antaa mitään tietoa kristillisen kasteen
historiallisesta alkuperästä (Matt.28:19 s. Mark.16:15 s.)"
"Johdatus varhaisen kirkon teologiaan" - kirja ei sekään mainitse
lähetyskäskyistä mitään, mutta viittaa sen sijaan siihen, kuinka
"Kristuksen kastetta tarjottiin yhtenä vaihtoehtona" kristillisen
kastekäytännön alkamiselle, josta tapahtumasta kastekäytäntö olisi
siis saanut kimmokkeensa.
Koko tätä asiaa koskeva teksti tuossa `Johdatus´ kirjassa kuuluu:
"Pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat vaikuttivat huomattavasti
enemmän kasteteologiaan kuin Kristuksen oma kaste. Varhaiskirkko
ei ollut yksimielinen siitä, milloin kristillinen kaste asetettiin,
mutta Kristuksen kastetta tarjottiin yhtenä vaihtoehtona.
Tietoisuus Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen välisestä
erosta hankaloitti tämän vaihtoehdon vakiintumista. Jordan-virta
oli kuitenkin yksi kasteesta käytetty ilmaisu. Kristuksen päälle
laskeutunut Pyhä Henki (Matt. 3:16) mainitaan tässä yhteydessä
erityisesti."
Merkittäviä ovat myös Christensen - Göransson kirkkohistoriasta
löytyvät selvät maininnat siitä, että kastekäytännössä tapahtui
osassa kristikuntaa selvä muutos niissä vaiheissa, jolloin
apostolien aika vaihtui apostolien jälkeiseen aikaan.
Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) näet
selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun
Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste
tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja
otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon.
... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin
kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli
hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Tätä apostolista aikaa selostavassa luvussa sanotaan
selvästi:
"...suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen,.."
Apostolien jälkeistä aikaa käsittelevässä (vuodet 64-140)
luvussa sen sijaan selostetaan:
"Katekumenaattia (kastekoulua) pidettiin välttämättömänä
valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen.
Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta
ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
kristittynä, pääsi kasteelle.
... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi
kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui
yleensä upottamalla.
... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen -
tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan
kasteen Jeesuksen nimeen.
Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa,
kastettiinko lapsia lainkaan."
Tätä apostolien jälkeistä aikaa koskevassa selostuksessa
sen sijaan kerrotaan:
"...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..."
Tässä luvussa vieläpä viitataan siihen, että alkuperäinen
käytäntö `syrjäytyi´ tällä jälkimmäisellä käytännöllä:
"...tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes
kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen."
Mitä siis on tapahtunut? Mihin perustuvat nämä kirkko-
historian mainitsemat faktat?
Seuraava tutkielma alkuperäisen lähetyskäskyn sisällöstä
pyrkii valaisemaan asiaa.
ALKUPERÄINEN LÄHETYSKÄSKY
Ajattelevaa Uuden testamentin lukijaa kummastuttaa (Apostolien
tekoja lukiessaan) alkuseurakunnan jäsenten käytös.
Vaikka Jeesus oli antanut selvän lähetyskäskyn mennä tekemään
kaikista kansoista Herran opetuslapsia, ja vaikka hän oli
käskenyt saarnata evankeliumia kaikille luoduille, näin ei
kuitenkaan alkuun tapahtunut.
Nekin Jerusalemin alkuseurakunnan jäsenet, jotka vaelsivat
muihin maihin, eivät puhuneet sanaa muille kuin juutalaisille.
Kun Pietari sitten saamansa näyn vaikutuksesta löysi
uskalluksen mennä Korneliuksen kotiin evankeliumia
julistamaan, ja Korneliuksen perhekunnan kääntymys
tuli Jerusalemin seurakunnan jäsenten korviin, joutui
Pietari syytöksen alaiseksi tästä ympärileikkaamattoman
kodissa vierailustaan.
Pietari joutui tarkoin selittämään ja perustelemaan
tapahtumaa, ja vasta tässä yhteydessä näyttää seura-
kunnalle selvinneen, että pakanoistakin kääntyneille
kuuluu sama evankeliumin armo ja jopa Pyhän Hengen
osallisuus kuin juutalaisista kääntyneillekin.
Edellä sanottu nostaa kysymyksen: miksi ei Jeesuksen
selvää lähetyskäskyä ymmärretty eikä noudatettu, jos
hän kerran sellaisen antoi?
Vai onko ehkä niin, ettei Jeesus ole antanutkaan lähetys-
käskyä niissä muodoissa joissa se evankeliumeissa nykyään
esiintyy?
Onkin syytä jatkaa tätä tutkistelua lähetyskäskyt yksi
toisensa jälkeen läpikäyden.
MATTEUKSEN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
(Koska tämä Matteuksen lähetyskäskyn osio on jo tänne
toisen henkilön toimesta lainattu, lyhennän tässä
esityksessäni tätä tekstin osaa jonkun verran).
Matt. 28:18-19: kuuluu kreikankielisestä alkutekstistä
tehtynä sanatarkkana käännöksenä seuraavasti:
Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen: "Minulle
annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mentyänne
siis opetuslapseuttakaa kaikkia kansoja, kastavina heitä
nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettavina heitä
pitämään kaikki jotka minä määräsin teille: Ja katso!
Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä maailmanajan
täyttymykseen asti."
Edellä kirjoitetun käännöksen alkukielisessä versiossa
esiintyy "matheeteuoo"- verbin aoristin imperatiivin
muoto: "matheeteusate".
Tämä verbi merkitsee oppilaaksi (tai opetuslapseksi)
tekemistä eli opetuslapseuttamista. Verbin kohteena
ovat kaikki kansat: "panta ta ethnee". Kuitenkaan ei
`kaikkia kansoja´ tarkoiteta kansakuntina tekemisen
kohteiksi, vaan tarkoitetaan kaikkien kansojen yksilöitä.
Tämä ilmenee tekstissä siitä, että vaikka "kansat"
(ta ethnee) on monikon neutrimuoto, tähän viittaava
pronomini "heitä" esiintyy silti monikon akkusatiivin
maskuliinimuodossa: "autuus", eikä neutrimuodossa:
"auta".
Verbit "kastavina" (baptidzontes) ja "opettavina"
(didaskontes) ovat kumpikin preesensin partisiippi-
muodossa. Preesensin partisiippi merkitsee yleensä
pääverbin kanssa samanaikaista toimintaa, joten tässä
siis merkitys on, että kansojen yksilöistä tehdään
oppilaita kastamalla ja opettamalla.
Teksti on kuitenkin ongelmallinen, koska kreikankielinen
alkuteksti ei ole sisältänyt alkuperäisessä kirjoitus-
muodossaan ollenkaan välimerkkejä. Ei ole selvää, missä
suhteessa "kastavina"- ja "opettavina"- partisiipit
ovat keskenään, kun sanojen "Hengen" (pneumatos) ja
"opettavina" (didaskontes) väliltä puuttuu lisäksi
"kai"- eli "ja"- sana.
Eräissä arvostetuissa käsikirjoituksissa (esim. Codex
Vaticanus) esiintyy preesensin partisiipin "baptidzontes"
sijalla aoristin partisiippi: "baptisantes". Tämän mukaan
partisiippien keskinäinen suhde selvenee, kun merkitys
muuttuu: "Kastettuanne heidät...opettakaa..."
Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara on
julkaissut Kreikassa Uuden testamentin parafraasin
eli selittävän mukaelman. Tässä parafraasissa pyritään
mahdollisimman tarkoin tuomaan ilmi alkutekstin merkitys,
sellaisena kuin kirkkoisät ovat tekstit ymmärtäneet.
Kolitsaran teksti Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyyn
on seuraava:
"Siis, menkää nyt ja opettakaa totuutta kaikille kansoille.
Ja heidät, jotka tulevat uskoviksi ja tulevat oppilaiksenne,
kastakaa heidät nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Opettakaa heitä pitämään kaikki käskyt, jotka minä teille
olen antanut. ..."
Kolitsaran mukaan on siis oikein tulkita Matteuksen alkutekstin
merkitys siten, että oppilaaksi tekeminen aloitetaan opettamalla,
ja vasta sen jälkeen kastetaan nämä uskoviksi tulleet ja täten
apostolien oppilaiksi suostuvat, jonka jälkeen taas jatketaan
opetusta.
Evankeliumin julistaminen on opettamista, ja ihmisten oppilaiksi
tekeminen aloitetaan, julistamalla heille evankeliumia. Näin myös
Apt.14:21 kertoo tapahtuneen:
"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa, ja tehtyään
monia oppilaiksi..."
Tässä on ilmeistä, että oppilaiksi tekemiseen kuului evankeliumin
vastaanottaneiden kastaminen, vaikka sitä ei tekstissä sanota.
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan Jeesus olisi siis
käskenyt kastaa oppilaiksi suostuvat "Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen."
Onkin selvää, että itse kastaminen on kyllä kuulunut alusta asti
oppilaaksi tekemisen yhteyteen, mutta samaa selvyyttä ei ilmene
siinä, mihin nimeen alkuaan kastettiin.
Nestlen kreikankielisen Ut:n tekstilaitoksen vuoden -63
painoksen alaviitteessä on viittaus osaan kirkkoisä
Eusebiuksen tekstitraditiota.
Alaviitteen merkkien mukaan Eusebiuksen tuntemassa Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyssä on esiintynyt (jae 19) sanat:
"en too onomati muu" merkiten: "minun nimessäni".
Nämä sanat ovat siis Eusebiuksen tekstitradition mukaisessa
Matteuksen tämän kohdan alkuperäisessä versiossa esiintyneet
eräiden nykyisten sanojen sijalla.
Nämä nykyiset sanat joiden tilalla on siis Eusebiuksen mukaan
alkuaan esiintynyt edellä mainittuja muita sanoja, ovat:
"baptidzontes autuus eis to onoma tuu Patros kai tuu Hyiuu
kai tuu Hagiuu Pneumatos",
merkiten:
" kastamalla heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen".
Sanallinen käsky kastaa on täten puuttunut kokonaan Eusebiuksen
tuntemasta Matteuksen evankeliumin alkuperäisen lähetyskäskyn
tekstistä.
Kastekäskyn sijalla on alkuaan ollut vain käsky tehdä oppilaita
"minun nimessäni" eli Jeesuksen nimessä.
Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan (SUTS.) Esko Haapa
esittää tämän jakeen Eusebiuksen tuntemassa kreikankielen muodossa.
Tämä teksti (käännöksen kanssa varustettuna) kuuluu:
"poreuthentes matheeteusate ta panta ethnee en too onomati muu
"Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja minun nimessäni
didaskontes autuus teerein panta hosa eneteilameen hyymiin."
opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille."
Tällaisena teksti onkin ongelmaton: Opetuslapseuttaminen
tapahtuu, opettamalla Jeesuksen nimessä pitämään Jeesuksen
määräykset. Epäselväksi jää ainoastaan, kuuluuko pilkku
sanojen "kansoja, minun" vaiko "nimessäni, opettavina"
sanojen väliin.
Alaviitteessä Esko Haapa vielä selittää:
"Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä
kokonaisuus, jonka kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn
ja jälkimmäinen selvittää lähemmin tehtävän sisällön.
Yhdistävänä iskusanana on `kaikki` (panta).
Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee
tasapainoisen kokonaisuuden. ...
Eräät tutkijat (E. Conybeare, J. Wellhausen, E. Lohmeyer) ovat
esittäneet, että puheenaolevassa yhteydessä Eusebiuksen kaste-
käskytön lukutapa olisi alkuperäinen."
Kun Esko Haapa siis selittää: `Sanojen "en too onomati muu"
paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen kokonaisuuden´,
hän siis tosiasiassa selvästi ilmaisee sen, että tämän raamatun-
kohdan alkuperäisiä sanoja on tekstistä poistettu, ja tilalle
asetettu toisia sanoja, jotka sitten särkevät kohdan tasapainoisen
kieliopillisen kokonaisuuden.
Myös Aimo T. Nikolainen selittää "Avaa Uusi testamenttisi"-
sarjan ensimmäisessä niteessä tätä Matteuksen kohtaa seuraavasti:
"Sen perusteella, että kirkkoisä Eusebius Matteusta ennen Nikean
kirkolliskokousta lainatessaan tuntee sellaisen lähetyskäskyn,
josta puuttuu kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen, on epäilty
kasteen alkuperäistä kuulumista Matteuksen tekstiin. Tämä on
kuitenkin virhetulkinta, koska tämä lyhyempikin teksti: `tehkää
heidät minun nimessäni opetuslapsiksi` tarkoittaa kastetta niin
kuin vastaava kohta Lk 24:47."
Nikolainen olikin ilmeisen oikeassa siinä, että tämä lyhyempikin
kaava edellyttää kyllä kastamista. Sen sijaan hän ei ilmaise,
että tämä lyhyempi kaava edellyttää kasteen tapahtuvan Herran
Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Jatkossa Nikolainen kyllä tuo esiin historiallisen faktan:
"...kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi
muoto", mutta hän pitää ilmeisesti silti selviönä, että tämä
"täyteläisempi kaava" on Matteuksen evankeliumissa alkuperäinen,
eli Matteuksen kirjoittama.
Nikolainen näet kirjoitti:
"Merkittävä yksityiskohta on, että Mt:n mukaan, Matteuksen kirkon
liturgian mukaisesti, on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen.”
Mutta jatkoi heti perään:
”Kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi
muoto, niin kuin Apostolien teoista näemme.”
Tämän jälkeen hän selittää, miten muutos tapahtui:
”Mutta samalla kun kristillinen kokemus ja ajattelu joutuivat
painottamaan Jumalan työtä Jeesuksen. Poikansa, ja Pyhän Hengen
kautta, syntyi myös tämä täyteläisempi kastekaava."
Nikolainen siis tarkoitti, että tästä raamatunkohdasta nykyisinkin
löytyvä teksti on "täyteläisempi kastekaava", jonka Matteus
Nikolaisen uskon mukaan on itse evankeliumiinsa kirjoittanut.
Silti Nikolainen kuitenkin antoi ymmärtää, että tämä ”täyteläisempi
kastekaava” on syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta,
ei sen sijaan lähetyskäskyn antamisen yhteydessä lausutusta Herramme
sanallisesta ilmaisusta.
Samaa mieltä oli jo 9.9.1932 edesmennyt professori Antti J. Pietilä,
joka kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä sai Kristillisen dogmatiikkansa
kolmannenkin osan valmiiksi.
On merkittävää, että hän näki ja kirjoitti jo vuonna 1932 rohkeasti
näkemyksensä tästä Matteuksen 28:19 nykyisestä tekstimuodosta.
Hänen dogmatiikkansa toisesta osasta (sivu 148) voimme lukea:
"Kastekäsky Matt.28:19: `Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen`, tekee muotonsa puolesta kieltämättä liturgisen
kaavan vaikutuksen, ja Apostolien tekojen uudistuva maininta,
että alkuseurakunnassa kasteet toimitettiin Jeesuksen nimeen
eikä kuten siinä määrätään (Ap.t.2, 38; 8, 16; 10, 48; 19, 5)
tekee todennäköiseksi, että sanamuoto on suhteellisen myöhäis-
syntyinen, mutta mikään ei estä tunnustamasta sitä asiallisesti
historialliseksi ja Uuden Testamentin henkipiiriin kuuluvaksi.
Se on täsmälliseen kaavaan kiteytynyt Jeesuksen tarkoitusten ja
katsomusten ilmaus, joka kokoaa yhteen kristillisen ilmoituksen
hedelmän niin hyvin elämänlahjan kuin opinkin puolesta.
Opetuslapset ovat epäilemättä olleet ylösnousseen Herran kanssa
Öljymäellä ja saaneet unohtumattoman kokemuksen, Herran sanan,
joka painui heidän tajuntaansa kastekäskynä, mutta samoin kuin
Johanneksen esittämät Jeesuksen jäähyväispuheet kantavat muotonsa
puolesta mietiskelevän ja Herransa muistoa rakastavan Johanneksen
tyylin leimaa, niin on kastekäskynkin nykyinen sanamuoto syntynyt
kristillisen pelastuksen myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta."
Pietiläkin siis tosiasiassa edellä selvästi tuo esiin, ettei Jeesus
suinkaan ole lausunut näitä nykyisen tekstin sanoja, vaan kastekäskyn
nykyinen sanamuoto on syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän
kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta.
Pietilän dogmatiikan kolmannessa osassa (sivu 323) on toinen samaa
Matteuksen evankeliumin tekstikohtaa käsittelevä kappale:
"Kasteen dogmaattinen perusta. Olemme jo aikaisemmin ilmaisseet
ajatuksemme n.s. kastekäskystä Matt.28, 18-20: `Minulle on
annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja
tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään
kaikki, minkä olen käskenyt teille. Ja katso, minä olen teidän
kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.`
Se ei voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana, vaikka siinä
mainittu tapaus on epäilemättä historiallinen ja vaikka seurakunta,
joka muodosti liturgiset kaavansa, on saanut tähänkin juhlalliseen
sanelmaan aiheensa Herran sanasta ja käytännöstä. ..."
Tässä Pietilä tuo esiin, ettei nykyinen kastekäsky `voi mitenkään
olla suoranainen Herran- sana´, vaan sen sijaan `seurakunta on
muodostanut liturgisen kaavansa´, ja lykännyt sen Herramme suuhun,
muka hänen lausumakseen.
´Pietilän edellä lainattujen kohtien teksti on sanonnaltaan erittäin
varovaista ja jopa nykyistä Matteuksen tekstimuotoa puolustelevaa.
Tosiasiassa tekstistä käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei Pietiläkään
pitänyt tätä kolminaisuuskaavan mukaista kastekäskyä Jeesuksen suusta
ulos lähteneenä.
Jos kuitenkin näin on, etteivät sanat ole ylösnousseen Jeesuksen suusta
lähteneet, tällöin ei olisi ollut aihetta Pietilänkään enää tätä tekstiä
puolustella.
Jos sanat näet eivät ole aitoja Herramme sanoja, ne ovat silloin ilman
muuta hänen suuhunsa ympätty väärennös. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Myös oman maamme nykyajankin eturivin teologit ovat aivan samalla
kannalla Matteuksen lähetyskäskyn kastekäskyn aitoudesta.
Esimerkiksi professori Lars Aejmelaeus on vuonna 2000 ilmestyneessä
kirjassaan ”Kristinuskon synty” ottanut kantaa myös kyseiseen
Matteuksen nykytekstin aitouteen. Kirjansa sivuilla 222 -223 hän
kirjoittaa muun muassa:
”Kertomuksiin Ylösnousseen ilmestyksistä ja hänen niissä
antamista ohjeista liittyy runsaasti legendanomaista aineistoa
ja eri evankeliumeissa vastaava opetuslapsille annettu käsky
vaihtelee sisältönsä puolesta merkittävästi (vrt. Luuk. 24:46-49;
Joh. 20:21-23).
Myöskään Matteuksen kastekäsky ei sellaisenaan heijasta todellista
`historiallista´ tapahtumaa ja siihen liittyvää tarkkaa käskyä.
On esimerkiksi varsin mahdollista, että evankelista itse on
vastuussa kastekäskyn sanamuodon viimeistelystä, kuten kolmi-
naisuuskaavan käytöstä tässä yhteydessä.
Sen Matteus on mahdollisesti ottanut oman Syyriaan sijoittuvan
kirkkonsa kastekäytännöstä.
Kaava esiintyy nimittäin Syyriaan sijoittuvassa Apostolisten
isien kirjoituksiin sijoittuvassa ja mahdollisesti myös ennen
kuin Matteus kirjoitetussa Apostolien opetuksessa (Didakhe). …”
Selvää kuitenkin on, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan
tekstien mukaan) kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain
välissä, ja Pietari ei silti helluntaipäivänä tiennyt Matteuksen
evankeliumin nykyisen tekstin mukaisesta kastekäskystä mitään,
tämä käsky ei tällaisenaan tuskin on Herran suusta lähtenyt. Eihän
Pietari voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme selvää käskyä.
Hän sen sijaan käski selvääkin selvemmin kääntyneiden kastattaa
itsensä "Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.2:38).
Jeesuksen Kristuksen nimeen kastaminen ilmaistaan Apostolien
teoissa prepositiolla eis akkusatiivilla (8:16, 19:5),
prepositiolla epi datiivilla (2:38), sekä prepositiolla
en datiivilla (10:48).
Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Esko Haapa kertoo
näiden prepositioiden käytön merkityksestä:
"Kastaminen jonkun nimeen merkitsee kastamista jonkun omaisuudeksi
(W Heitmüller). Nimessä (`en` tai `epi too onomati`) viittaa vain
asianomaisen nimen mainitsemiseen toimituksen yhteydesssä. Nimeen
(eis to onoma) on merkitykseltään syvempi."
Edellä lainattu siis tarkoittaa, että mitä tahansa prepositioita
Luukas (selostaessaan Apostolien teot - teoksessaan kastetapahtumia)
onkin käyttänyt, aina hän tarkoittaa, että Jeesuksen Kristuksen
nimi mainittiin ääneen näiden toimitusten yhteydessä.
Ilmeisen selvää on näin ollen, että Apostolien tekojen edellyttämissä
kastetapahtumissa ei mainittu ääneen sanoja: "Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen." vaan sen sijaan sanat ”Jeesuksen Kristuksen nimeen.”
Itse asiassa Jeesuksen nimeen kastamisen merkitys sulkee pois koko
mahdollisuuden käyttää kolmikaavaa. Tämä seikka ilmenee selvästi
apostoli Paavalin opetuksesta:
"Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin
Kristukseen Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin?
Meidät haudattiin siis yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta
kuolemaan, jotta kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän
kirkkauden kautta, näin myös me vaeltaisimme elämän uutuudessa."
Tekstiin ei sovellu kastekaava: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen", sillä Isä ei kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki, vaan
ainoastaan Poika, Jeesus kuoli. Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen
osallisuuteen kristitty siis Paavalin mukaan kasteessa liitetään,
ja samalla omasta syntielämästään pois kuolemiseen.
Mitä tulee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamiseen,
on merkille pantavaa, ettei missään muuallakaan Uuden
testamentin kirjoituksissa esiinny viittaustakaan tämän
kaavan mukaiseen kastekäytäntöön.
Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksessa
kerrotaan (sivu 355):
"Ennen Nikean konsiilia (325 jKr.) kirkkoisä Eusebios siteeraa
useasti (21 kertaa) tätä Matteuksen kohtaa lyhennetyssä muodossa:
`Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimessäni
opettaen heitä - -.` Epäselväksi vain jää, kuuluuko `minun
nimessäni` yhteen edeltävän vai jäljessä olevan sanan kanssa."
Ainakin yhden näistä kohdista löydämme Eusebiuksen kirkko-
historiasta (III: 5: 2), ja se kuuluu:
"Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla,
ja heidät oli karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet
matkoja kaikkien kansojen luo, saarnatakseen ja opettaakseen
Kristuksen avulla, joka oli sanonut heille: `Menkää ja tehkää
kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimeeni.`"
Tämä Eusebiuksen tekstissä esiintyvä Jeesuksen lähetyskäsky ei
siis ilmeisestikään ole epätarkkuudesta johtuva toisinto, vaan
ilmeinen viittaus aitoon lähetyskäskyyn joka on alkuaan ollut
luettavissa Matteuksenkin evankeliumissa.
Sekin tieto on myös merkittävä, joka löytyy Eduard Schweizer:in
Matteuksen evankeliumin selitysteoksesta:
"Justinos puolestaan perustelee kastetta kolminaisuuden nimeen
Jesajan kirjalla sekä apostolisella traditiolla, lainaamatta
kertaakaan tätä Matteuksen kohtaa."
Tämä todistaa, että Justinuskin saattoi tuntea tämän Matteuksen
evankeliumin kohdan Eusebiuksen tekstin mukaisessa alkuperäisessä
muodossaan.
Kun missään nykyaikaan säilyneistä kreikankielisistä alkukielen
käsikirjoituksista ei Eusebiuksen tekstimuotoa kuitenkaan löydy,
olaan tästä syystä sitäkin mieltä, että kolmikaava on Matteuksen
evankeliumissa alkuperäinen, siis Matteuksen kirjoittama, joskaan
ei Jeesuksen lausuma. Tätä mieltä on Schweizer, joka mainitussa
selitysteoksessaan jatkaa:
"Tuskin kuitenkaan on epäilystä siitä, että Matteus on
kirjoittanut näin; Kolmiyhteinen nimi mainitaan kaikissa
käsikirjoituksissa. Jo ensimmäisen vuosisadan lopulla
Matteuksen evankeliumista tai hänen traditiostaan voimakkaita
vaikutteita saanut Didakhe (Did.7:1,3) todistaa samanlaisesta
kastekäytännöstä, vaikka rinnalla esiintyy myös vanhempi tapa
Did.9:5).
Jäljempänä olevassa ekskurssissa mainitut kohdat osoittavat,
kuinka helposti tapahtui laajennus Jeesuksen nimestä Isän,
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Matteus siis todistaa oman
(Syyrialaisen?) seurakuntansa kastekäytännöstä, eivätkä muut
seurakunnat, esimerkiksi Palestiinassa tai Vähässä - Aasiassa,
välttämättä menetelleet samoin."
Eusebioksen lukutavasta Schweizer samassa yhteydessä
kirjoittaa:
"On hyvin epävarmaa, tunsiko Eusebios vielä suullisesta
traditiosta jakeen 28:19 esiasteen. Matteuksen kohdan
lyhennetty lainaus on yhtälailla mahdollinen, ..."
Schweizerin näkemyksistä huolimatta on paremminkin melkoisen
varmaa, että Eusebios todellakin on tuntenut Matteuksen
nykyistä tekstiä edeltäneen esiasteen, mutta sen sijaan
hän ei ole pitänyt aitona tekstin nykymuotoa. Eihän hän ole
21 kertaa voinut lainata kohtaa joka kerran lyhennettynä,
lainaamatta kertaakaan sitä täydessä pituudessaan.
Voimme siis pitää melkoisen varmana, että Matteuksen
lähetyskäsky on alkuaan ollut Eusebiuksen viljelemän
esinikealaisen tekstin muodossa.
Mutta siinäkin tapauksessa, että nykyinen teksti olisi
Matteuksen kynästä lähtenyt aito ilmaus, se on silti
väärennös, kun se on asetettu Jeesuksen suuhun.
On joka tapauksessa ilmiselvää, että kasteen toimittamisen
käytäntö on jossakin vaiheessa muuttunut. Milloin ja missä
tämä tapahtui, siihen antoi viitteen jo edellä Schweizer,
mutta myös Esko Haapa antaa samansuuntaisen viitteen
(aikaisemmin mainitussa selitysteoksessaan), kirjoittaen:
"Ei ole sen vuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen
nimeen ... saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän Kolminaisuuden
nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensin Syyriassa, mihin myös
Mt:n ja Didakhen yhtäpitävyys asiassa viittaa. (Did.7:1)."
Haapa viittaa myös Matteuksen ja Didakhen yhtäpitävyyteen:
Tämä "yhtäpitävä" Didakhen kohta kuuluu:
"Peri de tuu baptismatos huutoo baptisate: tauta panta proeipontes,
"Mitä kasteeseen tulee, näin te kastakaa: Tämän kaiken edellä
sanottuanne,
baptisate eis to onoma tuu patros kai tuu hyiuu kai tuu hagiuu
kastakaa nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän
peumatos en hydati dzoonti."
Hengen vedessä elävässä." (s.o. juoksevassa).
Kun Didakhe ajoitetaan syntyneeksi noin vuoden 100 tienoilla,
on kastekaavan muutos todennäköisesti tapahtunut apostolisen
ajan ja tämän vuosiluvun väliajalla. Ja kuten jo edeltä luimme,
sekin on mahdollista, että kolmikaavan mukainen lähetyskäsky on
alkuaan esiintynyt vain Didakheessa, josta se myöhemmin, kaavan
käytäntöön vakiinnuttua, on kopioitu myös Matteuksen evankeliumiin,
tekstistä poistetun alkuperäisen muodon tilalle.
Matteuksen lähetyskäskyn nykyisen tekstin aitoutta vastaan on
myös esitetty seuraavaa:
"Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.`Niin ei ole
tehty ainoassakaan Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksista.
Ne hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa. He ottivat nimen
sijasta arvonimet.`" (Ote William Branhamin saarnasta, kirjasta:
"Mihin Suomi uskoo?", Harri Heino).
Tämän kanssa pitää yhtä se havainto, että Eusebiuksen ennen
Nikean kokousta 21 kertaa lainaamaa tekstimuotoa jopa nimitetään
"esinikealaiseksi" tekstimuodoksi.
Kuitenkin, kuten jo edellä totesin, kastekaava Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen oli todennäköisesti käytössä jo paljon ennen
Nikean kirkolliskokousta. Didakheen testikin todistaa tämän.
Kaavan käyttöönoton on siis täytynyt tapahtua apostolisen ajan
jälkeen, mutta ennen vuosisadan vaihdetta, jos Didakheen ajoitus
noin vuodelle 100 jKr. pitää paikkansa.
On myös huomion arvoista, mitä Eduard Lohse kirjoittaa kirjassaan
"Uuden testamentin sanoma" Matteuksen evankeliumin nykyiseen
muotoon kirjoittamisen motiivista:
"Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää vasta myöhemmin
kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti. Sen sijaan on lyhyttä
ilmaisua `Kristuksen (tai: Pojan) nimeen` laajennettu siten,
että toisaalta hellenististä ympäristöä silmällä pitäen todetaan
Kyyrios - tunnustuksen sisällyttävän itseensä uskon yhteen Jumalaan,
Isään, toisaalta taas viitataan hengen maininnalla siihen, että
formelilla on kasteen myötä paikkansa seurakunnan elämässä."
Schweizer kirjoittaa Matteuksen selitysteoksensa ekskurssikohdassa
(sivu 356), johon jo aikaisempi lainauskohta viittasi:
"Isä, poika ja Pyhä Henki ovat tässä rinnakkain. Tällaista käyttöä
ennakoivat jo kohdat 1 Kor 12:4-6; 2 Kor 13:13, ja se muistuttaa
myös jakeita Jh 14:16-17; 1 Jh 5:5-6; 1 Piet 1:2 ja Ilm 1:4-5,
jossa seitsemän henkeä ovat seitsemälle seurakunnalle lähetetty
Jumalan Henki; jne. Lähelle tulee myös kertomus Jeesuksen kasteesta,
jossa Jumala lähettää pojalleen Pyhän Hengen.
Matteus menee kuitenkin vielä pitemmälle liittäessään kaikki kolme
yhdeksi nimeksi, johon kaste tapahtuu. Tähän ei tietenkään liity
mitään kehittynyttä kolminaisuusoppia. ... Kolmiosaisen formelin
takana on ajatus, että sekä Pojassa että Hengessä Jumala itse on
läsnä ilman rajoituksia. ..."
Vaikka tätä kaavaa ei alkuaan tarkoitettukaan ymmärrettäväksi
myöhemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti, sen sisältö
tulkittiin jo varhain tavalla, minkä Jukka Thurén tuo esiin
kirjassaan "Israelin usko." Kirjassa hän lainaa G. Haufen
analyysia kasteen liittymisestä Jumalan Hengen vaikutukseen
Uudessa testamentissa. Analyysin d.-kohta kuuluu:
"Mt.28:19 kastekäsky on ainoa Ut:n teksti, joka puhuu kastamisesta
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. On huomattava, että kolmesta
genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä: kaava edellyttää kolmen
persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä. Varhaisemmat tekstit
puhuvat vain kasteesta (Herran) Jeesuksen nimeen (Apt.8:16, 19:5,
vrt. 1 Kor.1:13)."
Jukka Thurénin edellä lainaama G Haufen analyysin d-kohdan
sisältö ei mielestäni kyseenalainen siltä osin kun se sanoo:
”Kaava edellyttää kolmen persoonan täydellistä olemuksen
ykseyttä.”
Tämä oletus `kolmen persoonan täydellisen olemuksen yhteyden
edellyttämisestä´ johtuu mielestäni siitä, että tekstiä on
luettu myöhemmin kehitetyn kolminaisuusopin omaksumisen
vaikutuksesta syntyneiden `silmälasien´ läpi.
Edellä mainitsemani todistaa tosiasiassa jo se, että kirkko otti
käyttöön näiden Matteuksen nykyisessä tekstissä genetiivimuodossa
esiintyvien `Isän, Pojan ja Pyhän Hengen´ arvonimien sanallisen
lausumisen kastetoimituksissa, etsimättä Isälle, Pojalle ja Pyhälle
Hengelle yhteistä `nimeä´, vaikka tekstissä `nimi´ - sana esiintyy
yksikössä.
Juuri sanat `Isä´, ´Poika´ ja `Pyhä Henki´ on siis ilmiselvästi
tulkittu varsinaisiksi nimiksi joita lausuen tulee kastaa, ja
joita nimiä on kolme. Kolme nimeä on ilmeisesti myös vaikuttanut
upottamisien määrään. Kastetoimitushan suoritettiin kolmeen kertaan
upottaen, eli kunkin nimen lausumisen kohdalla erikseen upottaen.
Jo ennen Nikean kirkolliskokousta puhuttiinkin "Pyhään
Kolminaisuuteen kastamisesta". Esimerkkinä tekstikohta
Arlesiin vuonna 314 kokoontuneen paikallisen kirkollis-
kokouksen kanonista:
"Päätettiin, että jos joku liittyy kirkkoon harhaopista, niin
kysyttäköön häneltä uskontunnustus, ja jos tulee varmasti ilmi,
että hänet on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
suoritettakoon hänelle vain kätten päälle pano, niin että hän
saisi Pyhän Hengen.
Kun häneltä kysytään, jos hänen vastauksestaan ei ilmene, että
hänet on kastettu Pyhään Kolminaisuuteen, kastettakoon hänet
(uudestaan)."
Itse asiassa kirkkoisä Basileios Suuri (eli vuosina 329-379)
tuo ilmi sen tosiasian, että käsitys Jumalasta kolminaisuutena
jopa syntyi ja kehittyi suurelta osin Matteuksen evankeliumin
nykymuodon mukaisen kastekaavan perustukselle.
Niin sanottuihin "Pyhien isien kaanoneihin" kuuluvassa
Basileios Suuren kaanonissa on seuraava teksti:
"Päivä ei riitä kertoakseni kirkon kirjoittamattomista
salaisuuksista. Jätän muut, kysyn vain, mistä kirjoituksesta
olemme saaneet uskontunnustuksen, sen että uskomme Isään
ja Poikaan ja Pyhään Henkeen?
Varmaankin kasteen traditiosta, siitä, että hurskaasti
olemme velvollisia uskomaan niin kuin meidät kastetaan,
esittämään samanlaisen tunnustuksen kuin kasteessa."
Edellä lainatussa kannanotossa Basileios näet mainitsee
ristin merkkien tekemisen, itään päin kääntyneenä
rukoilemisen, eukaristian avuksi huudon sanat, kasteveden
ja voiteluöljyn siunaamisen, ynnä muuta samankaltaista.
Tämän kaiken hän sanoo periytyneen isien välityksellä
`apostolien kirjoittamattomasta opetuksesta´.
Näiden `kirjoittamattomien´ opetusten joukkoon kuuluu
Basileioksen mukaan myös se `uskontunnustus´ joka sisältää
`sen että uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen?´
Tämä kolminaisuuskaavan sisältämää `uskontunnustusta´ ei
siis Basileioksen mukaan ole saatu mistään `kirjoituksesta´
vaan sen sijaan `kasteen traditiosta´.
Kasteen `traditiolla´ Basileios on saattanut viitata (muun
tradition lisäksi) ehkä myös Didakheen tekstiin, ei sen
sijaan Matteuksen evankeliumin kastekäskyyn. Matteuksen
evankeliumi kuului näet varmuudella `kirjoitusten´ joukkoon.
Erikoisesti se havainto on mielenkiintoinen, että kun
Basileios sanoo uskontunnustuksen Isään, Poikaan ja
Pyhään Henkeen pohjautuvan, ei mihinkään ”kirjoitukseen”,
vaan "kasteen traditioon" , hän ilmeisesti tarkoitti
tällä lausumallaan sitä, että hänkin tunsi Matteuksen
evankeliumin lähetyskäskyn myös sen esinikealaisessa
muodossaan, joka kuului:
"Mentyänne kaikkeen maailmaan tehkää oppilaita kaikista
kansoista, minun nimessäni opettamalla heitä pitämään
kaiken, minkä minä olen käskenyt teidän pitää."
tai vaihtoehtoisesti:
"Menkää minun nimessäni kaikkeen maailmaan tekemään
oppilaita kaikista kansoista, opettaen heitä pitämään
kaiken minkä minä olen käskenyt teidän pitää."
Kun Basileioksen elinvuodet on ajoitettu vuosiin 329-379, on
hän siis syntynytkin vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen.
Onko hän täten voinut todella tarkoittaa, ettei kastekäytäntö
perustu mihinkään kirjoitettuun kohtaan, ei edes Matteuksen
evankeliumin nykymuotoiseen kastekäskyyn?
Tuntuu mahdottomalta ajatella, ettei Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskyä olisi vielä Basileioksen aikana muutettu nyky-
muodon mukaiseksi, vaan Matteuksen teksti olisi esiintynyt
edelleenkin Eusebiuksen viljelemässä esinikealaisessa muodossa.
Koska Didakheen tekstikin oli jo ollut pitkään olemassa, niin
ainakin sen sisällöstä Basileios on ilmeisesti ollut tietoinen.
Se on kuitenkin täysin selvää, että Basileios esittää itse
kysymyksen:
”Mistä `kirjoituksesta´ olemme saaneet uskontunnustuksen,
sen että uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen? ”
Hän myös itse vastaa:
”Varmaankin `kasteen traditiosta´, siitä, että hurskaasti
olemme velvollisia uskomaan niin kuin meidät kastetaan,
esittämään samanlaisen tunnustuksen kuin kasteessa.”
Ainakin siitä nämä Basileioksen teksti todistaa, että jos
Matteuksen lähetyskäskyn sanat oli jo muutettu nykymuotoonsa,
Basileios oli tietoinen, ettei tämä muutettu muoto ollut
tämän lähetyskäskyn alkuperäinen muoto. Tästä syystä hän
ei vetoa ollenkaan Matteuksen tekstiin.
Entä, mitä tällä "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" kaavalla
alkuaan on tarkoitettu? On hyvin kyseenalaista, että tällä
kaavalla olisi tarkoitettu sitä, mitä Jukka Thurénin kirjassaan
`Israelin usko´ lainaama G. Haufen analyysin d.-kohta esittää:
"Mt.28:19 kastekäsky on ainoa Ut:n teksti, joka puhuu kastamisesta
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. On huomattava, että kolmesta
genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä: kaava edellyttää
kolmen persoonan täydellistä olemuksen ykseyttä. Varhaisemmat
tekstit puhuvat vain kasteesta (Herran) Jeesuksen nimeen
(Apt.8:16, 19:5, vrt. 1 Kor.1:13)."
Kaava ei suinkaan edellytä `kolmen persoonan täydellistä
olemuksen yhteyttä´, vaan , kuten jo edellä olen osoittanut,
tämä `edellyttäminen´ on myöhempi, kolminaisuusopin omak-
sumisesta syntynyt edellytys.
Sen sijaan pitänee paikkansa, mitä Eduard Lohse kirjoitti
suomennettuun kirjaansa "Uuden testamentin sanoma"
Matteuksen evankeliumin nykyiseen muotoon kirjoittamisen
motiivista:
"Kun tässä yhteydessä on puhe kastamisesta Isän, Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen, ei tätä kolmikaavaa pidä ymmärtää
vasta myöhemmin kehitellyn kolminaisuusopin mukaisesti. ..."
Samoin pitänee paikkansa sekin, mitä Schweizer kirjoitti
Matteuksen selitysteoksensa ekskurssikohdassa (sivu 356):
"Isä, poika ja Pyhä Henki ovat tässä rinnakkain. Tälläista
käyttöä ennakoivat jo kohdat 1 Kor 12:4-6; 2 Kor 13:13, ja
se muistuttaa myös jakeita Jh 14:16-17; 1 Jh 5:5-6; 1 Piet
1:2 ja Ilm 1:4-5, jossa seitsemän henkeä ovat seitsemälle
seurakunnalle lähetetty Jumalan Henki; jne. Lähelle tulee
myös kertomus Jeesuksen kasteesta, jossa Jumala lähettää
pojalleen Pyhän Hengen. Matteus menee kuitenkin vielä
pitemmälle liittäessään kaikki kolme yhdeksi nimeksi,
johon kaste tapahtuu. Tähän ei tietenkään liity mitään
kehittynyttä kolminaisuusoppia. ..."
Sillä, että Matteuksen evankeliumin kohdassa 28: 19 "
kolmesta genetiivistä huolimatta `nimi` on yksikössä",
ei ole suinkaan tarkoitettu "kolmen persoonan täydellistä
olemuksen ykseyttä". Korkeintaan sillä on tarkoitettu
ihmisen pelastumisen aikaan saavan kolmen jumalallisen
vaikuttajan `nimen´ ykseyttä.
Kreikankielisen Jeesus-nimen hepreankielinen muoto on
näet `Jehooshua´, mikä tarkoittaa: "JHWH on pelastus",
"Jahve on pelastaja". Isä on antanut nimensä Pojalle
(Joh.17: 11), ja Jumalan Henki on Jahven, Pelastajan
Henki.
Jo olettaisimme (vastoin todennäköisyyttä), että Matteuksen
evankeliumin 28: 19 nykymuotoisen lähetyskäskyn tekstin
kasteohjeen sanat "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
olisivat todella aitoja ja alkuperäisiä, siis paitsi
Matteuksen kirjoittamia, myöskin Jeesuksen lausumia,
miten ne silloin pitäisi suhteuttaa Apostolien tekojen
lausumiin Jeesuksen nimeen suoritetuista kastamisista?
Ei varmaankaan niin, että Apostolien tekojen lausumat
Jeesuksen nimeen suoritetuista kastamisista olisi
tulkittava lyhennetyiksi maininnoiksi tosiasiallisesta
pitemmästä, ääneen lausutusta kaavasta "Isän, Pojan,
ja Pyhän Hengen nimeen", vaan juuri päinvastoin.
Kastettaessa ääneen lausutuissa sanoissa "Herramme
Jeesuksen Kristuksen nimeen", olisi samalla toteutunut
myös Isän, Pojan ja Pyhän Hengen `nimeen´ kastaminen.
Ilmeistä onkin, että Matteuksen evankeliumin nykymuotoisen
lähetyskäskyn sisältämän (ja heti kohta väärin ymmärretyn)
kastekaavan käyttöön ottamisella, ja alkuperäisen Jeesuksen
nimeen kastamisen syrjäyttämisellä, hukattiin samalla kasteen
alkuperäisestä merkityksestä jotakin tärkeää, eli kastettavan
korostettu samaistuminen Jeesuksen kohtalonyhteyteen.
Edellä olen lainannut tekstejä kolmen maamme eturivin
teologien näkemyksistä, koskien sitä, mitä he ovat
ajatelleet Matteuksen lähetyskäskyn kastesanojen
aitoudesta. Olen lainannut Antti J. Pietilää,
Aimo Nikolaista, ja Esko Haapaa, jotka kaikki ovat
yksimielisesti nähneet tekstin nykyisen liturgisen
kolmikaavan syntyneen myöhemmin , ei sen sijaan
Jeesuksen
aitona lausumana.
Heidän kanssaan samaa mieltä on myös Suomen Akatemian
tutkijaprofessori Heikki Räisänen, joka kirjassaan
”Raamattunäkemystä etsimässä” ilmaisee kantansa myös
Matteus kohdan 28:19 nykyisestä tekstistä. Kirjansa
sivulla 50 hän toteaa:
”Rinnakkaisilmiöksi tarjoutuu Matteuksen evankeliumin
kaste- ja lähetyskäsky (Mt 28:18-20), joka sekundaaristi
perustelee itse pakanalähetyksen; lähetyskäsky on pantu
ylönousseen suuhun, Jos opetuslapset todella olisivat
saaneet näin selvän käskyn ensimmäisenä pääsiäisenä,
Apt:n kuvaama vaivalloinen kehityskulku kohti pakana-
lähetystä ja sen hyväksymistä kävisi käsittämättömäksi.
Lähetyskäskyn tapauksessa tosin myös kieliasu puhuu
selvästi sekuntaarisuuden puolesta…”
MARKUKSEN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
Markuksen evankeliumin lopusta kirkkoisät Eusebius ja
Hieronymus vakuuttivat, että evankeliumi useimmissa
käsikirjoituksissa päättyi luvun 16 jakeeseen kahdeksan.
Tästä 16 luvun lopusta kirjoitti E. G. Gulin Markuksen
evankeliumin selitysteoksessaan:
"Markuksen tekstiin on toisen vuosisadan puolivälissä
lisätty jakeet 9-20, jotka puuttuvat parhaista käsi-
kirjoituksista.
Perimätieto esittää niiden kirjoittajaksi vähäaasialaisen
presbyteeri Aristionin, joka – niin kuin marginaali osoittaa -
on suorittanut työnsä muuta Ut: llista ainesta apunaan
käyttäen. Kaiken loppuun on tullut vielä myöhempi lisäys."
Muuan Armenialainen käsikirjoitus sisältää maininnan, että
Aristion todellakin olisi kirjoittanut mainitut jakeet.
Samanlainen teksti esiintyy kuitenkin myös eräässä
"Nikodemuksen evankeliumi" nimisessä apokryfisessä
tekstissä, joka tunnetaan myös nimellä: "Pilatuksen
teot." Tätä teksti kuuluu:
"Muuan Finees, pappi, ja opettaja Adas ja leviitta Haggai
tulivat Galileasta alas Jerusalemiin ja selittivät synagoogan
esimiehille ja papeille ja leviitoille: ``Olemme nähneet
Jeesuksen ja hänen oppilaansa istumassa Mamilkh-nimisellä
vuorella, ja hän sanoi oppilailleen:`Menkää koko maailmaan
ja saarnatkaa koko luomakunnalle: Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu, mutta joka ei usko, tulee tuomituksi. Nämä
merkit seuraavat niitä jotka uskovat: Minun nimessäni he
karkoittavat pahoja henkiä, he puhuvat uusilla kielillä,
he nostavat käsin käärmeitä, ja vaikka he joisivat jotakin
kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Sairaitten päälle he
panevat kätensä, ja ne paranevat.` Jeesuksen vielä puhuessa
oppilailleen, näimme, että hänet otettiin taivaaseen."
Eräissä 7-9 vuosisadan käsikirjoitusjäljennöksissä (099,
0112, 019, 014) on jakeitten 9 - 20 tilalla lyhyempi loppu:
"Mutta he ilmoittivat lyhyesti kaikki, mitä oli säädetty
Pietarin ympärillä oleville. Mutta sen jälkeen myös itse
Jeesus lähetti heidän kauttaan ikuisen pelastuksen pyhän
ja katoamattoman julistuksen idästä länteen asti."
Neljänneltä tai viidenneltä vuosisadalta peräisin oleva
käsikirjoitusjäljennös 032 esittää 14-15 jakeiden välillä
seuraavan tekstin:
"Mutta he puolustautuivat, sanoen: `Tämä laittomuuden ja
epäuskon aikakausi on Saatanan vallassa, joka ei salli
henkien saastuttaman käsittää Jumalan totuutta ja voimaa.
Sen tähden (he sanoivat Kristukselle), anna vanhurskautesi
jo ilmestyä.` Mutta Kristus vastasi heille: `Saatanan
valtavuosien määrä on täyttynyt, mutta tulossa on muuta
kauheaa. Ja minut on annettu alttiiksi kuolemaan niiden
syntiä tehneiden puolesta, jotka kääntyvät totuuteen, ja
eivät enää tee syntiä, jotta he saisivat periä vanhurskauden
taivaallisen, hengellisen ja katoamattoman kirkkauden.`"
Markuksen evankeliumin nykyiset loppujakeet esiintyvät
Codexeissa Alexandrinus, Efraemi rescriptus, Besae
Cantabrigiensis, sekä käännöksissä Vulgata, Pesitto,
ja Syrus Curetonianus.
Jakeet puuttuvat arvovaltaisista käsikirjoituksista,
Codexeista Vaticanus ja Sinaiticus.
Ilmeistä onkin, että Matteuksen evankeliumin nykymuotoisen
lähetyskäskyn sisältämän (ja heti kohta väärin ymmärretyn)
kastekaavan käyttöön ottamisella, ja alkuperäisen Jeesuksen
nimeen kastamisen syrjäyttämisellä, hukattiin samalla kasteen
alkuperäisestä merkityksestä jotakin tärkeää, eli kastettavan
korostettu samaistuminen Jeesuksen kohtalonyhteyteen.
Kun olemme tähän mennessä käyneet läpi sekä Matteuksen
että Markuksen evankeliumeissa esiintyvät lähetyskäskyt,
olemme joutuneet toteamaan, ettei kummankaan evankeliumin
alkuperäisessä tekstissä ole esiintynyt Jeesuksen antamaa
suusanallista kastekäskyä.
Vaikka Markuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisältämä
kastekäsky ei voi epäaitoutensa tähden antaa mitään
tietoa kristillisen kasteen historiallisesta alkuperästä,
se antaa silti tietoa siitä, mitä toisen vuosisadan
puolivälin aikaisessa kristillisyydessä kasteen
ymmärrettiin merkitsevän. Markus 16:15-16 sanoo:
"Kai eipen autois, Poreuthentes eis ton kosmon hapanta
"Ja hän sanoi heille: "Mentyänne kaikkeen maailmaan
keeryksate to euanggelion pasee tee ktisei.
julistakaa evankeliumia kaikelle luomakunnalle.
ho pisteusas kai baptistheis sootheesetai,
Joka tulee uskovaksi ja tulee kastetuksi,
hän on tuleva pelastumaan,
ho de apistetos
mutta joka ei tule uskovaksi,
katharistheesetai."
hänet tullaan tuomitsemaan."
Tekstissä "ho pisteusas" on aktiivin aoristin partisiippimuoto,
merkiten siis uskoon tulemista. "baptistheis" -sana on aoristin
passiivin partisiippimuodossa, ja merkitsee siis kastetuksi
tulemista. "sootheesetai" on futuurin passiivimuodossa, merkiten
siis tulevaisuudessa pelastetuksi tulemista.
Meidän maassamme kirkon lapsikastekäytännön puolustamiseen
vihkiytyneet teologit yrittävät hinnalla millä hyvänsä
hävittää edellä lainatun tekstin selvän merkityksen.
Esimerkkinä Uuras Saarnivaara, joka korjaus- ja selitysraamattunsa
alaviitteessä kirjoittaa:
"Sanat `uskoo`(pisteusas) ja `kastetaan`(baptistheis) ovat
kumpikin aoristissa (part.) ja sana `pelastuu`(sootheesetai)
futuurissa. Tarkempi käännös on:`Joka on tullut uskoon ja
saanut kasteen on pelastuva, mutta joka ei ole tullut uskoon,
se tullaan tuomitsemaan kadotukseen (katakristheesetai,
pass.fut.)"
Tämän edellä lainatun tunnustettuaan Saarnivaara kuitenkin
jatkaa:
"Jeesus ei tässä säädä uskoon tulemisen ja kasteen aika-
järjestystä,... ... Ratkaisevaa ei ole näiden kahden
aikajärjestys, vaan se, että henkilö on kastettu ja
tullut uskoon, tullut uskoon ja kastettu, olipa järjestys
kumpi tahansa. ..."
Kuinka ilahduttavaa onkaan edellä lainatun Saarnivaaran
suorittaman tekstin merkityksen tarkoitteellisen ja
ilmeisen vääristelyn jälkeen lainata tämänkin tekstin
edessä rehellistä teologia, Eduard Schweizer:iä. Schweizer
kirjoittaa Markuksen evankeliumin selitysteoksessaan 16
jaetta (sivu 244) selittäen:
"Kuten kohdassa Mt 28:16-20 tässäkin jakeessa viitataan
kasteeseen. Paljon selvemmin kuin Matteuksella se ymmärretään
uskon ilmaisuksi. Jakeen loppuosan negatiivisessa muotoilussa
mainitaankin ainoastaan epäusko, ei kasteen puuttumista.
Käytetyt kreikankieliset verbinmuodot tarkoittavat kummassakin
tapauksessa sitä hetkeä, jolloin ihminen on perustavaa laatua
olevalla tavalla tullut uskoon tai vastaavasti tehnyt ratkaisunsa
epäuskon puolesta."
LUUKKAAN EVANKELIUMIN LÄHETYSKÄSKY
Luukkaan evankeliumin lähetyskäsky löytyy luvun 24 jakeista
45-49. Keskeiset jakeet ovat 45-47, jotka kertovat meille,
mitä Luukkaan mukaan tuli saarnata: "Silloin hän avasi
heidän mielensä ymmärtämään kirjoituksia. Ja hän sanoi
heille, että: "Näin on Kristuksen kirjoitettu kärsivän ja
ylösnousevan kuolleista kolmantena päivänä, ja saarnattavan
hänen nimessään mielenmuutosta, syntien anteeksiantamiseksi,
kaikille kansoille. He alkavat Jerusalemista. ..."
Luukkaan lähetyskäskyn painopiste on saarnaamisessa.
Mielenmuutosta eli parannusta tulee saarnata Jeesuksen
nimessä kaikille kansoille.
Tämä mielenmuutos on syntien anteeksisaamisen edellytys.
Teksti ei sen sijaan sisällä mitään Herran suusanallista
käskyä kastaa vedessä. Kuitenkin kasteen voidaan silti
olettaa sisältyvän sanoihin "hänen nimessään", mutta
tällöin se tarkoittaa mielen muutoksen osoittamisen
yhteydessä tapahtuvaa Jeesuksen nimeen kastamista.
Luukkaan mukaista lähetyskäskyä tarkasteltaessa on
huomioitava myös Apostolien tekojen teksti 1:4-8.
Keskeinen jae on 5, joka kuuluu:
"Sillä Johannes tosin kastoi vedellä, mutta teidät
tullaan kastamaan Pyhässä Hengessä, ei jälkeen monien
näiden päivien."
Tässä Apostolien tekojen kohdassa näyttää vesikaste olevan
syrjäytymässä Pyhässä Hengessä kastamisen tieltä. Kun
kuitenkaan ei näin tapahtunut, vaan vesikastekin jäi
seurakuntaan käyttöön, täytyy jakeen korostaa vain Pyhässä
Hengessä kastamisen merkittävyyttä vesikasteen rinnalla.
Luukas myös kertoo, että Korneliuksen kodissa pitämässään
saarnassa (Apt.10:34-43) Pietari viittasi Herran antamaan
saarnakäskyyn (jae 42):
”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että
hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden
tuomariksi. …”
On huomion arvoista, että tässä Pietarin saarnassa mainittu
ylösnousseen Herran saarnakäsky koski vain yhtä kansaa, eli
vain juutalaisia.
Olisiko tämä Pietarin puheessa yksikössä esiintyvä `kansa´-
sana siis vihje siitä, että vaikka varsinaisen lähetyskäskyn
sanat puhuvat monikossa `kaikista kansoista´, ne olisi alkuaan
ymmärretty väärin, eli koskemaan vain hajaannuksessa eli
kaikkien kansojen keskuudessa elävää yhtä kansaa, juutalaisia?
LÄHETYSKÄSKY JOHANNEKSEN MUKAAN
Johanneksen evankeliumin mukainen lähetyskäsky rajoittuu
sanoihin (Joh20:21-22):
"Ja (Jeesus) jälleen sanoi heille:`Rauha teille: kuten Isä
lähetti minut, myös minä lähetän teidät.` Ja tämän sanoen
hän puhalsi ja sanoi heille: `Ottakaa Pyhä henki: Joiden
synnit te päästätte, ne on päästetty heille, joille ne
pidätätte, ovat pidätetyt heille.`"
Havaitsemme, ettemme Johanneksen evankeliuminkaan tekstistä
löydä Herran suusanallista käskyä vedellä kastamiseen. Ja
kuitenkin juuri Johannes on tallettanut Herran sanat Niko-
deemukselle, vedestä ja Hengestä syntymisen välttämättömyydestä.
Koska mitään suusanallista erillistä kastekäskyä Herra ei
näytä antaneen, ratkaisun täytyy löytyä siitä käytännöstä,
josta Johannes tässä samassa evankeliumissaan kertoo (3:22-26,
4:2.):
"Näiden jälkeen meni Jeesus ja hänen oppilaansa Juudean maahan,
ja viipyi siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta oli myös
Johannes kastamassa Ainoonissa, lähellä Saleimia, koska paljon
vettä oli siellä, ja he tulivat saapuville ja heidät kastettiin:
sillä Johannesta ei oltu vielä heitetty vankeuteen.
Niin Johanneksen oppilaiden toimesta syntyi väittely juutalaisen
kanssa puhdistuksesta. Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat
hänelle:`Rabbi, joka oli sinun kanssasi toisella puolella Jordanin,
hän josta sinä olet todistanut, katso! hän kastaa ja kaikki menevät
hänen tykönsä.` - Kun siis Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen,
että Jeesus useampia oppilaita tekee ja kastaa kuin Johannes:-
vaikkakaan Jeesus itse ei kastanut vaan hänen oppilaansa -"
Näistä Johanneksen evankeliumin kohdista näemme, että Jeesus
alkoi jo lihassa vaelluksensa päivinä kastattaa oppilaillaan
kääntyviä.
Johannes alkoi ensin toimia, ja kastoi sitten Jeesuksenkin ja
eräät hänen seuraajistaan. Hetken kuluttua Jeesus alkoi toimia
Johanneksen rinnalla, kastattaen mielenmuutokseen eli opetus-
lapsiksi taipuvia.
Joh.4:1 kertoo nimenomaan, että sekä Johanneksen että Jeesuksenkin
suorittama kaste oli oppilaaksi eli opetuslapseksi tekemisen kaste.
Sekä Johanneksella että Jeesuksella oli oma oppilasryhmänsä, ja
näitä oppilaita tehtiin kastamalla.
On siis ilmeisen selvää, ettei Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen
antanut mitään suusanallista käskyä kastaa ketään vedellä. Hän
käski ainoastaan saarnaamaan hänen nimessään hyvää uutista ja
mielenmuutosta syntien anteeksi saamiseksi.
Hän käski myös tekemään mielenmuutokseen suostuvat oppilaikseen,
ja opettamaan heitä nimessään hänen käskyjensä pitämiseen.
Oppilaaksi tekemiseen kun oli kuulunut koko ajan myös oppilaaksi
suostuvien kastaminen, siitä ei tarvinnut erikseen mainita.
Lähetyskäskyn jälkeen tuli aikaisempaan kastekäytäntöön verrattuna
lisää vain toimituksen yhteydessä Jeesuksen nimen ääneen lausuminen.
Tästä Eduard Lohse kirjoittaa osuvasti (kirjassaan Uuden testamentin
sanoma):
"Alkukristillinen kaste edellyttää Johanneksen kastetta, ja jatkaa
sitä kristillisesti tulkittuna. Tästä historiallisesta yhteydestä
ei ole epäilystä. ... Kristillisen kasteen ja Johanneksen kasteen
välinen yhteys näkyy siinä, että molemmat suoritetaan syntien
anteeksiantamiseksi (Mark.1:4, par: Apt.2:38), joskin syntien
anteeksiantamus ymmärrettiin eri tavoin. ... Kutsu kääntymykseen,
vesikaste ja sanonta `syntien anteeksi antamiseksi `ovat siis
yhteisiä Johanneksen kasteelle ja alkukristilliselle kasteelle.
Sen sijaan kristillinen kaste erottuu Johanneksen kasteesta
Jeesuksen nimen lausumisen, syntien anteeksiannon tässä ja
nyt tapahtuvan omistamisen sekä hengen lahjan puolesta."
Samalla linjalla on myös professori Lars Aejmaelaeus
Kristinuskon synty - kirjansa sivulla 223, kirjoittaessaan:
”Matteuksen kastekäsky heijastaa siis kyllä hyvin varhaista
kristillistä vakaumusta asiasta, mutta tapa, jolla se voidaan
yhdistää nimenomaan ylösnousseen Jeesuksen säätämyksiksi,
jää historiallisessa katsannossa epäselväksi. Jonkinlainen
historiallinen yhteys kristillisellä kasteella on ollut
Johannes Kastajan liikkeen piirissä harjoitettuun kaste-
toimintaan.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kohdassa, jonka
varsinaisena aiheena on Jeesuksen ja Johannes kastajan
suhde, että jo Jeesuksen maanpäälliseen toimintaan olisi
kuulunut ihmisten kastaminen.(Joh.3:22)., mikä tosin
vähän myöhemmin torjutaan toteamuksella `Jeesus sai tietää
fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän
opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän
ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa´ (Joh.4:1-2).
Ehkä neljäs evankelista tarjoaa meille tässä historiallisesti
luotettavan tiedon, jonka mukaan kristillinen kaste perustui
jo Jeesuksen ja hänen opetuslastensa toimintaan, joka liittyi
siihen läheiseen yhteyteen joka hänellä oli Johannes Kastajaan.
Joka tapauksessa kaste on ollut alusta alkaen mukana
kristillisessä uskossa ikään kuin porttina, josta
kaikkien oli käytävä sisälle päästäkseen seurakunnan
jäseniksi ja osallisiksi Kristuksessa olevasta
pelastuksesta.”
Ajankohtainen päivityslisäys:
Minulta on kysytty tämän tekstini johdosta seuraava
(kahteen osaan jakamani) kysymys:
"Mitenkä ovat nämä lähetyskäskyt?
Matteus: ``menkää...kaikki kansat´´
Markus: ``menkää kaikkeen maailmaan´´
Luukas: ``parannusta...kaikille kansoille"
Vastaukseksi kirjoitin suurin piirtein seuraavaa:
On merkille pantavaa, että Markuksen evankeliumi, jonka
tekstiä pidetään oppineiden taholla varmuudella Raamattumme
evankeliumien teksteistä vanhimpana, loppuu alkuperäisessä
muodossaan 16 luvun jakeeseen 8.
Tästä voidaan päätellä, ettei Matteuksen evankeliumista
löytyvä `kaikkeen maailmaan´ ja `kaikkiin kansoihin´
kohdistuva lähetyskäsky olisi alkuunkaan kirjaimellisesti
aitoperäinen, Jeesuksen suusta lähtenyt.
Tällöin voidaan myös ajatella, että kun Herra antoi
`parannuksen pakanoille elämäksi´, tämä tapahtui vasta
silloin kun Pietarin johdatettiin ilmestyksen kautta
Korneliuksen kotiin.
On myös merkille pantavaa, ettei Johanneksen lähetyskäskykään
(20: 21-23) ota ollenkaan kantaa siihen, mihin ja keiden luo
oppilaiden pitäisi mennä. Sen sijaan Luukas kertoo selvemmästä
lähetyskäskystä (24: 46-49), jonka mukaan olisi saarnattava
kaikille kansoille, mutta kuitenkin `alkaen Jerusalemista´
eli siis omasta kansasta.
Lisäksi heidän tuli `pysyä Jerusalemissa´ ja odottaa, ennen
mihinkään lähtöään, Pyhän Hengen tuloa.
Myös Apostolien teot osassa Luukas korostaa samoja seikkoja
(1: 4-8): Voiman odottamista ja Jerusalemissa pysymistä,
kuten sitäkin, että tulevan todistajan työn tuli alkaa
Jerusalemista, jatkua Juudeassa, sitten Samariassa, ja
sitten vasta levitä `maan ääriin saakka´.
Kun seurakunta alkoi helluntaitapahtumien jälkeen lisääntyä
tuhansilla henkilöillä, oli tästä joukosta lopulta vain
pieni osa niitä, jotka olivat olleet henkilökohtaisesti
ylösnousseen Jeesuksen lähetyskäskyä kuulemassa.
Niillekin, jotka olivat sen kuulleet, ei ollut itsestään
selvää, millä tavalla ja missä puitteissa hyvä sanoma
piti pakanoille aikanaan viedä.
Todennäköisesti Pietarikin oli ennen Korneliuksen kotiin
johdatustaan siinä luulossa, että pakanoille kyllä tullaan
vielä viemään evankeliumi, mutta hän saattoi olettaa, että
pakanoista tulisi ensin tehdä juutalaisuuteen käännynnäisiä
ja sitten vasta kristittyjä. Tämän hänen harhaluulonsa Herra
antamillaan ilmestyksillä romutti.
Kaiken kaikkiaan, alkuseurakunta odotti selvästi ylösnousseen
Herran ja Pyhän Hengen johdatusta ja avausta lähetystyön
vaiheisiin.
Ja tulihan sitä johdatusta. Ensin helluntai seurauksineen
Jerusalemissa, sitten Filippus, Pietari ja Johannes Samariassa,
sen jälkeen Pietari Korneliuksen kodissa, sitten Paavalin
kutsumus ja asettaminen pakanain apostoliksi, ja lopulta
kyprolaiset ja kyrenelaiset miehet Antiokiassa.
Kaikille heille oli selviö se Paavalin käytännössä ja myös
sanallisesti ilmaisema tosiasia, että `evankeliumi on Jumalan
voima... ... ...juutalaisille ensin, sitten kreikkalaisille´.
Kysymyksen loppuosa kuului:
"Kuinka on mahdollista, että Pietari ei tiennyt näistä lähetys-
käskyistä kun meni Kesareaan Korneliuksen talolle? Onko nyt niin,
että nämä lähetyskäskyn sanat eivät olisikaan Jeesuksen lausumia
sellaisina, kuin ne ovat nykyisissä muodossaan? Myös Paavali
lähetysmatkoillaan ainakin aluksi näyttää lähes yksinomaan
vierailevan juutalaisten synagogissa julistamassa Herran sanaa."
Vastaukseni kuului suurin piirtein seuraavasti:
Pietari kyllä oli Herran sanat kuulemassa, eikä varmaankaan ollut
niitä unohtanut edes Korneliuksen kotiin menoonsa mennessä.
Sen sijaan siitä, mitä Herran sanat tosiasiassa merkitsivät
ja miten ne toteutuvat, siitä Pietari saattoi olla pitkään
epätietoinen.
Sen sijaan Matteuksen kertomasta perimätiedosta Luukas ei näytä
tietävän mitään. Luukkaan mukaan oppilaiden tuli pysyä Jerusalemissa
Hengen vuodatukseen asti.
Matteuksen mukaan oppilaiden tuli mennä Galileaan Herra
kohtaamaan (26:32).
Tässä on selvää jännitettä Matteuksen ja Luukkaan välillä,
etten sanoisi: `selvää ristiriitaa´, ja historialliset
tapahtumat mielestäni todistavat Luukkaan perinnetiedon
puolesta.
On tietysti paljon ja rohkeasti sanottu, mutta edellä
kertomani valossa koko Matteuksen evankeliumin perinne
saattaa olla Galileaan menon ja Galileassa tapahtuneen
Herran kohtaamisen osalta kokonaan epähistoriallinen
(28: 16-20).
Juuri tähän tekstikohtaan sisältyvä kastekäskyn kolminaisuuskaava
(siten ymmärrettynä ja toteutettuna kuin sitä yleensä ymmärretään
ja toteutetaan) vain lisää koko tekstikohdan epähistoriallisuuden
todennäköisyyttä.
On siis mielestäni ainakin mahdollista, ja ehkä jopa todennäköistä,
että myös käsky `kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetus-
lapsiksi´ saattaa olla epäperäinen. Ainakin se on epärealistinen:
tässä armotalousajassa se ei toteudu.
Edellä sanottu käy vielä todennäköisemmäksi, jos sitä tarkastellaan
Christensen - Göransson kirkkohistorian ensimmäinen osan sivujen
18-37 valossa.
Kirkkohistoria näet selvästi osoittaa näillä sivuillaan, että
alkuseurakunta rajoitti lähetystyönsä vain juutalaisiin, eikä
täten näyttänyt olevan ollenkaan tietoinen Herran käskystä tehdä
kaikki kansat opetuslapsikseen.
Lainaan kirkkohistorian sivulta 22 vain muutamat sanat näytteeksi:
"Se seikka että rajoituttiin juutalaisiin, tuli näkyviin myös
kirkon lähetystyössä. Siinä käännyttiin ainoastaan juutalaisten
puoleen. Tämä aiheutui epäilemättä Jeesuksen opetuslapsilleen
antamista konkreettisista ohjeista, ja siitä, että ajateltiin
pakanakansojen tekevän suuren pyhiinvaelluksen Jerusalemiin
Jumalan valtakunnan saapuessa."- Voitto Ramu
Kun Poutiaisen oppi ei täsmää Raamatun kanssa niin Poutiaisen mielestä Raamattu on väärässä.
Vai on muka Raamatussa "epärealistinen " tehtävä annettu!
Eipä mahdu Raamatun ilmoitus Poutiaisen järjenpäätelmiin.
Poutiainen perustaa järjenpäätelmänsä jälleen siihen samaan- löytämiinsä toisten kirjoituksiin, joista hän ilmoituksensa mukaan ottaa ne jotka häntä ,miellyttävät.
Omaa raamattunäkemystä hän ei omaa. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kun Poutiaisen oppi ei täsmää Raamatun kanssa niin Poutiaisen mielestä Raamattu on väärässä.
Vai on muka Raamatussa "epärealistinen " tehtävä annettu!
Eipä mahdu Raamatun ilmoitus Poutiaisen järjenpäätelmiin.
Poutiainen perustaa järjenpäätelmänsä jälleen siihen samaan- löytämiinsä toisten kirjoituksiin, joista hän ilmoituksensa mukaan ottaa ne jotka häntä ,miellyttävät.
Omaa raamattunäkemystä hän ei omaa.Kirjoitin tuon edellä esittämäni kosteen, jolle
annoin otsikoksi:
"Johdatus alkuseurakunnan saamaan alkuperäiseen
lähetyskäskyyn Kirjoittanut: kolmekonetta 1.4.2006
klo 08.04."
Koostetta kirjoittaessani lainasin arviolta noin
tusinaa eri teologista oppikirjaa ja kirkkohistoriaa.
Näiden teologisten oppikirjojen ja kirkkohistorioiden
kirjoittajien joukosta olen maininnut nimeltä runsaat
toista tusinaa kansainvälisesti arvostettua ja tunnus-
tettua teologisen alan huipputietäjää ja kielimiestä.
Valmis kooste edustaa näiden eturivin yliopistotason
teologien kansainvälisesti ja yhteisesti hyväksymiä
näkemyksiä siitä, mikä on historiallinen totuus
kyseisestä koosteen otsikossa mainitusta aiheesta.
Tarkoitus oli antaa tälläkin koosteella tämän palstan
ymmärtäväisille lukijoille `eväitä´ tiedon saantiin,
eli johdatusta teologisen tosi tutkimuksen huippumiesten
täysin pesunkestäviin tutkimusten tuloksiin.
Mutta kas, sitten ilmestyikin (kuten toisaalta arvata
saatoin) tälle palstalle taas tämä ennestään tuntemani
vipeltäjä, joka toistaa kaikilla näillä palstoilla noita
ilmeisen mielettömiä ja täysin paikkansa pitämättömiä
sakramenttimaagillisia höpötyksiään.
Tästä vipeltäjästä meillä on jo monivuotinen kokemus
sen suhteen, ettei tällä miehellä ole arsenaalinaan
itsellään edes alkeellisimpiakaan teologisia paikkansa
pitäviä tietoja, puhumattakaan sen tasoisesta teologisen
ymmärryskyvyn kapasiteetista, jolla kykenisi teologista
tutkimusta ymmärtämään ja seuraamaan, puhumattakaan
siitä kyvystä, jolla kykenisi ottamaan asioihin kantaa.
Hänen tulisi uskonasioiden kyseessä ollen pysyä visusti
vain tuossa omassa sarjassaan, eli noissa yksinkertaisen
luterilaisen katekismuksen esittämissä kysymyksissä ja
opetuksissa, sillä olemmehan havainneet, ettei hän ole
edes katekismuksensa sisältöä vielä tähän mennessä
kyennyt ymmärtämään oikein. Katekismuksen tasoisissa
tiedoissakin on jo aivan varmasti hänen omaamansa
ymmärryksen tasolleen aivan kylliksi haastetta.
Hänellä ei totisesti ole itsellään niin minkäänlaisia
`eväitä´ kyetä lukemaan ja ymmärtämään, saati sitten
arvostelemaan teologisesti oppineempien henkilöiden
oppikirjoissaan esittämiä opetuksia.
Kun näin on faktat, ei tarvitse siksi ihmetellä sitä,
että tämä mies paljasti taas oman tietämättömyytensä
ja typeryytensä, kun tuli tuon tosi typerän kommenttinsa
tälle palstalle lykkäämään.
Hän näet `lakaisi´ nimimerkki `kolmen koneen´ kokoaman
oppineiden opetusten kosteen muka vain erään parjaamansa
nimetyn henkilön opiksi, tajuamatta siis alkuunkaan edes
sitä, keiden ja minkä tason tietäjien opeista tosiasiassa
on kysymys.
Enpä viitsi puuttua hänen kommenttinsa lausuntoihin, joissa
hän herjaten puhuu parjaamansa nimetyn henkilön `mielestä´,
`järjenpäätelmistä´, ynnä muusta.
Sen verran sentään tämän miehen omien korvien välissä on
raksuttanut, että hän on `havahtunut´ mainitsemaan nuo
`toisten kirjoitukset´, joista koosteen kirjoittajan
tiedot on ammennettu.
Silti tämänkin havaintonsa kohdan hän on tulkinnut täysin
väärin, kun on nuo oppineiden teksteistä `poimitut faktat´
tulkinnut (erään itse kerta toisensa jälkeen toistamansa
typerän `mantrahokemansa´ mukaisesti) muka parjaamansa ja
nimeämänsä henkilön `mieltymyksiksi´.
Kyllä kysymys on tosiasiassa kuitenkin noiden muka `miel-
tymysten´ sijasta täysin selvistä "faktoista", mutta tätähän
seikkaa älyllisesti `tajuamaan´ tuon teologisesti `eväättömän´
ystävämme oman ymmärryksen taso ei yllä.
Siinäkin tuo teologisesti `eväätön´ on pahasti erehtynyt kun
hän sanoi tuosta herjaamastaan ja nimeämästään henkilöstä:
"Omaa raamattunäkemystä hän ei omaa."
Kyllä tuo nimetty ja herjattu henkilö omaa aivan varmasti oman
raamattunäkemyksensä, ja se näkemys perustuu aivan toisen tason
`faktoihin´, `tietoihin´ ja `ymmärrykseen´, kuin mitä tällä
`erehtyneellä´ eväättömällä ystävällämme on ollut tai tulee
koskaan edes olemaan ulottuvillaan.
No, kyllähän tämä erehtynyt eväätön herjaajakin omaa varmaankin
ikioman raamattunäkemyksensä, mutta se on aivan varmasti väärä
ja suureen tietämättömyyteen tosiasioista perustuva.
Lopuksi:
Ymmärtämättömät ihmiset eivät kykene ottamaan heitä valistavien
valistusta opikseen, vaan alkavat vain vihaamaan valistajiaan.
Ymmärtäväiset ja ymmärtämättömät eivät sovellu samoilla palstoilla
edes keskenään keskustelemaan, koska he painivat tiedollisesti ja
henkisestikin aivan eri sarjoissa. Tämä on meidänkin keskinäinen
kokemuksemme jo monien vuosien ajalta.
Monivuotinen kosketushistoriamme ei ole ollut mitään muuta kuin
`ymmärtäväisen´ taholta tapahtunutta `ymmärtämättömän´ erheiden
ja tietämättömyyksien täysin hedelmätöntä oikomista kerta toisensa
jälkeen.
Se on ollut `hedelmätöntä´ siitä syystä, ettei tämä ymmärtämätön ole
ottanut eikä ota vieläkään saamaansa valistusta opikseen, vaan pyörittää
vain tuota vihaamaansa ymmärtäväistä vastaan iänikuista parjaus- ja
herjauskampanjaansa, josta tositteena näilläkin palstoilla on lukemattomia
esimerkkejä.
Kyseinen ymmärtämättömän lähettämä viesti tähän ketjuun jälleen osoitti,
ettei maksa vaivaa jatkossa noteerata tuon ymmärtämättömän viestien
sisältöä mitenkään.
Niillä ei ole edes tarkoitusta ottaa asiallisesti kantaa mielenkiinnon
kohteena olevaan aiheeseen, vaan niiden ainoa tarkoitus on pyrkiä
parjaamaan ja mollaamaan kyseistä nimettyä henkilöä. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Kirjoitin tuon edellä esittämäni kosteen, jolle
annoin otsikoksi:
"Johdatus alkuseurakunnan saamaan alkuperäiseen
lähetyskäskyyn Kirjoittanut: kolmekonetta 1.4.2006
klo 08.04."
Koostetta kirjoittaessani lainasin arviolta noin
tusinaa eri teologista oppikirjaa ja kirkkohistoriaa.
Näiden teologisten oppikirjojen ja kirkkohistorioiden
kirjoittajien joukosta olen maininnut nimeltä runsaat
toista tusinaa kansainvälisesti arvostettua ja tunnus-
tettua teologisen alan huipputietäjää ja kielimiestä.
Valmis kooste edustaa näiden eturivin yliopistotason
teologien kansainvälisesti ja yhteisesti hyväksymiä
näkemyksiä siitä, mikä on historiallinen totuus
kyseisestä koosteen otsikossa mainitusta aiheesta.
Tarkoitus oli antaa tälläkin koosteella tämän palstan
ymmärtäväisille lukijoille `eväitä´ tiedon saantiin,
eli johdatusta teologisen tosi tutkimuksen huippumiesten
täysin pesunkestäviin tutkimusten tuloksiin.
Mutta kas, sitten ilmestyikin (kuten toisaalta arvata
saatoin) tälle palstalle taas tämä ennestään tuntemani
vipeltäjä, joka toistaa kaikilla näillä palstoilla noita
ilmeisen mielettömiä ja täysin paikkansa pitämättömiä
sakramenttimaagillisia höpötyksiään.
Tästä vipeltäjästä meillä on jo monivuotinen kokemus
sen suhteen, ettei tällä miehellä ole arsenaalinaan
itsellään edes alkeellisimpiakaan teologisia paikkansa
pitäviä tietoja, puhumattakaan sen tasoisesta teologisen
ymmärryskyvyn kapasiteetista, jolla kykenisi teologista
tutkimusta ymmärtämään ja seuraamaan, puhumattakaan
siitä kyvystä, jolla kykenisi ottamaan asioihin kantaa.
Hänen tulisi uskonasioiden kyseessä ollen pysyä visusti
vain tuossa omassa sarjassaan, eli noissa yksinkertaisen
luterilaisen katekismuksen esittämissä kysymyksissä ja
opetuksissa, sillä olemmehan havainneet, ettei hän ole
edes katekismuksensa sisältöä vielä tähän mennessä
kyennyt ymmärtämään oikein. Katekismuksen tasoisissa
tiedoissakin on jo aivan varmasti hänen omaamansa
ymmärryksen tasolleen aivan kylliksi haastetta.
Hänellä ei totisesti ole itsellään niin minkäänlaisia
`eväitä´ kyetä lukemaan ja ymmärtämään, saati sitten
arvostelemaan teologisesti oppineempien henkilöiden
oppikirjoissaan esittämiä opetuksia.
Kun näin on faktat, ei tarvitse siksi ihmetellä sitä,
että tämä mies paljasti taas oman tietämättömyytensä
ja typeryytensä, kun tuli tuon tosi typerän kommenttinsa
tälle palstalle lykkäämään.
Hän näet `lakaisi´ nimimerkki `kolmen koneen´ kokoaman
oppineiden opetusten kosteen muka vain erään parjaamansa
nimetyn henkilön opiksi, tajuamatta siis alkuunkaan edes
sitä, keiden ja minkä tason tietäjien opeista tosiasiassa
on kysymys.
Enpä viitsi puuttua hänen kommenttinsa lausuntoihin, joissa
hän herjaten puhuu parjaamansa nimetyn henkilön `mielestä´,
`järjenpäätelmistä´, ynnä muusta.
Sen verran sentään tämän miehen omien korvien välissä on
raksuttanut, että hän on `havahtunut´ mainitsemaan nuo
`toisten kirjoitukset´, joista koosteen kirjoittajan
tiedot on ammennettu.
Silti tämänkin havaintonsa kohdan hän on tulkinnut täysin
väärin, kun on nuo oppineiden teksteistä `poimitut faktat´
tulkinnut (erään itse kerta toisensa jälkeen toistamansa
typerän `mantrahokemansa´ mukaisesti) muka parjaamansa ja
nimeämänsä henkilön `mieltymyksiksi´.
Kyllä kysymys on tosiasiassa kuitenkin noiden muka `miel-
tymysten´ sijasta täysin selvistä "faktoista", mutta tätähän
seikkaa älyllisesti `tajuamaan´ tuon teologisesti `eväättömän´
ystävämme oman ymmärryksen taso ei yllä.
Siinäkin tuo teologisesti `eväätön´ on pahasti erehtynyt kun
hän sanoi tuosta herjaamastaan ja nimeämästään henkilöstä:
"Omaa raamattunäkemystä hän ei omaa."
Kyllä tuo nimetty ja herjattu henkilö omaa aivan varmasti oman
raamattunäkemyksensä, ja se näkemys perustuu aivan toisen tason
`faktoihin´, `tietoihin´ ja `ymmärrykseen´, kuin mitä tällä
`erehtyneellä´ eväättömällä ystävällämme on ollut tai tulee
koskaan edes olemaan ulottuvillaan.
No, kyllähän tämä erehtynyt eväätön herjaajakin omaa varmaankin
ikioman raamattunäkemyksensä, mutta se on aivan varmasti väärä
ja suureen tietämättömyyteen tosiasioista perustuva.
Lopuksi:
Ymmärtämättömät ihmiset eivät kykene ottamaan heitä valistavien
valistusta opikseen, vaan alkavat vain vihaamaan valistajiaan.
Ymmärtäväiset ja ymmärtämättömät eivät sovellu samoilla palstoilla
edes keskenään keskustelemaan, koska he painivat tiedollisesti ja
henkisestikin aivan eri sarjoissa. Tämä on meidänkin keskinäinen
kokemuksemme jo monien vuosien ajalta.
Monivuotinen kosketushistoriamme ei ole ollut mitään muuta kuin
`ymmärtäväisen´ taholta tapahtunutta `ymmärtämättömän´ erheiden
ja tietämättömyyksien täysin hedelmätöntä oikomista kerta toisensa
jälkeen.
Se on ollut `hedelmätöntä´ siitä syystä, ettei tämä ymmärtämätön ole
ottanut eikä ota vieläkään saamaansa valistusta opikseen, vaan pyörittää
vain tuota vihaamaansa ymmärtäväistä vastaan iänikuista parjaus- ja
herjauskampanjaansa, josta tositteena näilläkin palstoilla on lukemattomia
esimerkkejä.
Kyseinen ymmärtämättömän lähettämä viesti tähän ketjuun jälleen osoitti,
ettei maksa vaivaa jatkossa noteerata tuon ymmärtämättömän viestien
sisältöä mitenkään.
Niillä ei ole edes tarkoitusta ottaa asiallisesti kantaa mielenkiinnon
kohteena olevaan aiheeseen, vaan niiden ainoa tarkoitus on pyrkiä
parjaamaan ja mollaamaan kyseistä nimettyä henkilöä.Hen glliset on tutkiskeltava HENGELLISESTI eikä järjellisesti kuten Poutiainen teke aj tuloksena hänellä on järjenpäätelmilään SYNTYNYT JÄRKEISOPPI joka ei ole hänen oman ilmoituksen mukaan minkään tunnsutuskunana opin mukainne.
Ei ihmekään sillä Poutainen kieltää Kolminaisuuden ja Jeesuksen Jumaluuden ja kristikunnan yleisesti hyväksymät uskontunnustukset. Nuo kieltävä ei voi olla kristitty, vaan antikristuksen käyttöön järjenpäätelmillään uutta raamatunselitusteosta kirjoittava. - dokumentoija
Voitto Ramu kirjoitti:
Hen glliset on tutkiskeltava HENGELLISESTI eikä järjellisesti kuten Poutiainen teke aj tuloksena hänellä on järjenpäätelmilään SYNTYNYT JÄRKEISOPPI joka ei ole hänen oman ilmoituksen mukaan minkään tunnsutuskunana opin mukainne.
Ei ihmekään sillä Poutainen kieltää Kolminaisuuden ja Jeesuksen Jumaluuden ja kristikunnan yleisesti hyväksymät uskontunnustukset. Nuo kieltävä ei voi olla kristitty, vaan antikristuksen käyttöön järjenpäätelmillään uutta raamatunselitusteosta kirjoittava.Niinpä niin ramu, niinpä niin!
Että jälleen vain noita keksimiäsi typeriä
ja tosiasioita vääristeleviä `mandrojasi´
sinä lykkäsit tähän ketjuun.
Palautahan taas mieleesi se pesunkestävä
`totuuskin`, lukemalla uudelleen nuo myös
itsestäsi kertovat dokumentit tämän linkin
takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001325&posting=22000000014610606 - Voitto Ramu
dokumentoija kirjoitti:
Niinpä niin ramu, niinpä niin!
Että jälleen vain noita keksimiäsi typeriä
ja tosiasioita vääristeleviä `mandrojasi´
sinä lykkäsit tähän ketjuun.
Palautahan taas mieleesi se pesunkestävä
`totuuskin`, lukemalla uudelleen nuo myös
itsestäsi kertovat dokumentit tämän linkin
takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001325&posting=22000000014610606Täytyypi dokumentoida ne Poutiaisen Tav-merkin lukuisat muutoksen ja Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrän muuttuminen 318 piispasta lähes viiteensataan, joka määrä kuulemma vielä nousee
- Voitto Ramu
dokumentoija kirjoitti:
Niinpä niin ramu, niinpä niin!
Että jälleen vain noita keksimiäsi typeriä
ja tosiasioita vääristeleviä `mandrojasi´
sinä lykkäsit tähän ketjuun.
Palautahan taas mieleesi se pesunkestävä
`totuuskin`, lukemalla uudelleen nuo myös
itsestäsi kertovat dokumentit tämän linkin
takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001325&posting=22000000014610606Ninaposoma ninahitaji kitabu.
Kila ninapomvona hunisalimu-.
Hiki ni kitabu nilichompa. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Täytyypi dokumentoida ne Poutiaisen Tav-merkin lukuisat muutoksen ja Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrän muuttuminen 318 piispasta lähes viiteensataan, joka määrä kuulemma vielä nousee
Tässä dokumentti tulee:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htm - Voitto Ramu
Kirjoittaessaan:
"On siis mielestäni ainakin mahdollista, ja ehkä jopa todennäköistä,
että myös käsky `kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetus-
lapsiksi´ saattaa olla epäperäinen. Ainakin se on epärealistinen:
tässä armotalousajassa SE EI TOTEUDU . "
RAAMATTU KERTOO TOISTA:
"ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset KAIKISTA sukukunnista ja KIELISTÄ ja KANSOISTA ja KANSANHEIMOISTA
10. ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
"9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, KAIKISTA KANSANHEIMOISTA ja SUKUKUNNISTA ja KANSOISTA ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,"
Vai että Jeesus muka antoi epärealistisen lähetyskäskyn!!
No- Poutiaisen järkeen se toki on epärealistinen. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Tässä dokumentti tulee:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htmKun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Ihan samoin hän muutti niiden Nikana kokouksen piispojen määrää useita kertoja lähtine 318 piispasta päätyen lähemmä viiteensataan ja ilmoitti, että sekin määrä tulee nousemaan sielä.
Ramun esittämä noin 220 piispaa ei kelvannut millään.
Kun tuon määrän ilmoitin, niin Poutiainen kirjoitti:
"Ramu ei taida tietää, että piispoja oli 318."
Poutuiainen oli lukenut asian historiakirjasta jossa sanotaan: "TARUN mukaan piispoja oli paikalla 318"
Poutiainen siis pitäytyi TARUUN- niinkuin tekee monesti nytkin. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Tässä dokumentti tulee:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htmrape- nimimerkillä kirjoittaessaan Poutiainen menettel iseuraavasti:
Rapen monet persoonat.
On se kumma juttu.
Rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki.
Rapen persoona b väitti sittemmin, että tav-merkki on jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara pois.
Rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen (joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen) .
Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on n kirjaimen muotoinen.
Ota nyt niistä selvää.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta mahdolliset lukijat pysyis kärryillä. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Tässä dokumentti tulee:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htmRape kirjoitti 25.01.2004 18:43 seuraavaa kommentoidessaan ramun aikaisempaa kirjoitusta :
”Koska ramu yrittää nyt ilmeisen selvästi `peittää jälkensä´
VALHEELLA, on asia vielä otettava esiin, ja paljastaa
tosiasiat:
Jopa piispojen määrän ramu ESITTÄÄ EDELLÄ VIRHEELLISESTI (250)
vaikka heitä oli TOSIASIASSA KOOLLA 318. Ramun selvä tarkoitus
oli kuitenkin mitätöidä minun cranelle esittämäni historiallinen
tosiasia Nikean kokouksen osanottajien todellisista mielipiteistä. ”
RAMU VASTAA TUOHON PIISPOJEN MÄÄRÄÄN:
rapen historian ”tietämys ” käy tuossa hänen väittämässä 318 piispan määrässä surkealla tavalla esille.
Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in ”Kristillisen kirkon historiasta” sivulta 254 jossa mainitaan sanatarkasti SEURAAVAA:
”TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318 piispaa oli tullut saapuville”.
Ramu vastaa:
Ramu ei usko ja ojentaudu TARUJEN mukaan , kuten rape tuossakin tekee, vaan ramu lukee historista seuraavaa.
”Kristinusko 2000 vuotta (1998) sivu 50 , mainitsee piispojen määräksi seuraavasti:
”Paikalle kokoontui noin kolmesataa piispaa”
”Kristinuskon historia 2000 osa I ( 1999) mainitsee sivulla 60 seuraavasti:
”paikalle saapui yli 220 piispaa”.
”Holmquist Kirkkohistoria” osa I mainitsee sivulla 211: ”Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa”.
Ramun mainitsema ”noin 250 piispaa” on siis keskiarvo. Tadellista tarkkaa lukua EI TIEDÄ KUKAAN, ei edes rapa vaikka väittää TARUUN perustuvan luvun 318 olevan tarkka määrä jonka ramun pitäisi tietää.
MIKSI historia kertoo noin epätarkasti Nikean kokoukseen osallistuvien piispojen määrän?
Mm Hammerich Kirkon Historia osa I kertoo sivulla 213 asiasta näin:
” Tänne saapui piispoja 200 ja 300 välillä, kenties enemmänkin… Länsi Roman valtakunnasta ei liioin ollut monta, ainoastaan 6 tai 7, Roomasta 2 pappia piispan edustajina.. Pappeja, diakoneja ja kirkonpalvelijoita tuli lukematon joukko, päälliseksi monta maallikkoakin, tulipa filosofejakin .. ja tänne tuli erakkoja”.
Toki nuo ”ei piispat” eivät ottaneet osaa päätöksentekoon, mutta heidän suuri lukumäärä oli varmaan syynä, että piispojen tarkkaa määrä ei ole pystytty määrittämään.
Jotenka tuo tuosta rapen ”tarkasti” ilmoittamasta – TARUUN perustuvasta piispojen tarkasta määrästä.
Tämä asia on vaan kuvaavaa siitä miten ja millä tasolla rape historian tuntemuksessa on.
------------------
POUTIAIESTA VOIDAAN SIIS LAUSUA:
"Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu." - kolmekonetta
kolmekonetta kirjoitti:
Tässä dokumentti tulee:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htmMitä Nikean kirkolliskokoukseen kokoontuneeseen
piispojen määrään tulee, niin dokumenttina pysyy
seuraava:
Ramu väitti aikoinaan, että oli kyse muka vain 250
piispasta. Ramu myös väitti, että puhe 318 piispasta
oli perätön `sävellys`.
Nimimerkki `rape´ kertoi ramulle sen tosiasian, että
piispoja oli eräitten lähteiden mukaan enemmän kuin
vain 250, ja tämän todistaa myös Konstantinopolissa
vuonna 381 pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen
sääntöjen teksti.
Tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen sääntö näet kuuluu:
"Konstantinopoliin kokoontuneet pyhät isät päättivät:
Älköön hyljättäkö kolmensadankahdeksantoista Bithynian
Nikeaan kokoontuneen isän uskoa, vaan pysyköön se
voimassa, ja julistettakoon anateemaan kaikki harhaopit,
ja erikoisesti: eunomiolaisten eli anomoiolaisten ,
areiolaisten eli eudoksolaisten ja semiareiolaisten eli
pneumatomakien sekä sabelliolaisten, markellolaisten,
foteinolaisten ja apollinarilaisten harhaopit."
Eli siis toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen ensimmäinen
sääntökin tuo julki, että isiä oli 318.
Nyt kysyn, osaako ramu lukea? Kykeneekö ramu ymmärtämään,
mitä sana `kolmesatakahdeksantoista´ numeroina ilmaistuna
merkitsee? Ei tämä luku merkitse numeroina 250, vaan kyllä
se merkitsee numeroina 318.
Teksti tosin puhuu "ìsistä", eikä käytä sanaa `"piispa",
mutta tämä seikka tuskin merkitsee sitä, etteikö näilla
`ìsillä´ olisi tarkoitettu juuri `piispoja`. Ainakin sillä
tarkoitettiin `myös´ piispoja.
Vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama teos,
nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia", kertoo
sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi,
sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli
Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien
mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa
yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi
Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri
kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen.
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Tämä teksti edellä puhuu nimenomaan noin `viidestäsadasta´
piispasta.
Nyt toistan joskus aikaisemmin esittämäni kysymyksen:
Osaako ramu lukea? Ymmärtääkö ramu, mitä tuo "piispa" -
sana tässä yhteydessä tarkoittaa? Ymmärtääkö ramu, mitä
sana "viitisensataa" tässä yhteydessä tarkoittaa?
Epäilen, ettei hän todellakaan ymmärrä, koska on tämän
saman tekstin saanut jo aikaisemminkin minulta luetta-
vakseen, muttaa silti vain `vänkää´ kerta toisensa
jälkeen ilmeisen perättömiä vastaväitteitään.
Christensen-Göransson Kirkkohistorian ensimmäinen
osa kyllä kertoo sivulla 149 seuraavasti:
"...Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen
kokoontui noin 250 piispaa, jotka olivat kaikki idästä,
lukuunottamatta Konstaninuksen henkilökohtaista kirkollista
neuvonantajaa piispa Hosius Cordobalaista, ja joitakuita
yksittäisiä lännen edustajia."
Tässä mainittu luku `noin 250´ ei ole tarkka vaan suuntaa
antava, eikä suinkaan kiellä sitä, että piispoja saattoi
olla paikalla enemmänkin.
Arvostettu Holmqvistin kirkkohistorian ensimmäinen osa
sanoo sivulla 211 seuraavasti:
"Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa.
Niitä tuli valtakunnan kaikista osista, kuitenkin
eniten itämailta."
Tämäkin luku on arvio, sillä tuo käytetty "ehkä" -
sana viestittää, että kirjoittaja pitää jostakin
syystä taysin mahdollisena, että juuri "piispoja"
saattoi olla koolla yli "kolmesataa", mutta hän ei
esitä tätä arviotaan varmana tosiasiana.
Kristinuskon historia 2000 ensimmäinen osa sanoo
puolestaan sivulla 60 seuraavasti:
"Nikean konsuuli. Paikalle saapui yli 220 piispaa,
joista lähes kaikki olivat idästä. Valtakunnan
länsiosasta tuli vain kahdeksan osanottajaa."
Tämän tekstin suhteen on huomattava, että maininta
"yli 220 piispaa", ei sekään suinkaan rajoita lukua
kahteensataankahteenkymmeneen, eikä edes kahteensa-
taanviiteenkymmeneen, vaan on ainoastaan suuntaa
antava luku, jonka luvun alle piispojen määrä ei
missään nimessä ole jäänyt. Ilmaisu "yli 220" kertoo
vain varman lukuna varman alarajan, ei sen sijaan
ylärajaa.
Kaarlo Arffmannin Kristinuskon historia sanoo sivulla
52 seuraavaa:
"Konstantinus Suuri puuttui siksi asiaan, ja kutsui
vuonna 325 kiistan ratkaisemiseksi koolle yleisen
kirkolliskokouksen. Yli 200 piispaa - lähes kaikki
valtakunnan itäosista - kokoontui Nikeaan..."
Tässä varma alaraja on pudonnut `kahteensataan´ piispaan,
mutta ylärajaa ei tämäkään teksti lyö millään tavalla
lukkoon, vaan jättää sen auki.
No, mitä nyt itse päättelen?
Päättelen seuraavaa:
Vaikka Jerusalemin alkuseurakunnassa puhuttiin arameaa,
käytännössä alkuvuosikymmenien ja jopa alkuvuosisatojen
seurakunnat olivat kreikankielisiä. Uusi testamentti
kirjoitettiin kreikaksi, ja jopa Rooman seurakunta oli
kreikankielinen noin vuoteen 180 jKr.
Tänäänkin juuri Kreikassa eletään niiden runsaslukuisten
kreikankielisten kristillisten tekstien keskellä. jotka
alkuvuosisatojen kirkkoisätkin ovat jättäneet jälkeensä.
Nyt tuo Tapani Kärkkäisen vuonna 1999 kirjoittama ja
ilmestynyt teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon
historia", kertoo sivullaan 31:
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Kirja on melko tuore, eli vasta noin 6-7 vuotta sitten
ilmestynyt. Lisäksi kirja on nimenomaan "kirkkohistoria",
joka ei suinkaan sisällytä tekstiinsä katteettomia ja
perättömiä satuja.
Minä uskon, että kirjoittajalla on ollut perusteltuja
faktalähteitä takanaan, kun hän puhuu tekstissään
nimenomaan "viidestäsadasta piispasta".
Ehkäpä Nikean kokousta koskevien kreikasta löytyvien
kreikankielisten tekstien joukosta on löytynyt selvät
dokumentit, jotka oikeuttavat puhumaan viidestäsadasta
piispasta.
Olisikin mielenkiintoista lukea näille palstoille
nimimerkki "M-LS":llä kirjoittavan ortodoksisen
ammattiteologin selonteko siitä, miksi ortodoksien
kirkkohistorian käsikirja puhuu Nikean kokoukseen
kokoontuneista jopa viidestäsadasta piispasta. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kirjoittaessaan:
"On siis mielestäni ainakin mahdollista, ja ehkä jopa todennäköistä,
että myös käsky `kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetus-
lapsiksi´ saattaa olla epäperäinen. Ainakin se on epärealistinen:
tässä armotalousajassa SE EI TOTEUDU . "
RAAMATTU KERTOO TOISTA:
"ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset KAIKISTA sukukunnista ja KIELISTÄ ja KANSOISTA ja KANSANHEIMOISTA
10. ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
"9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, KAIKISTA KANSANHEIMOISTA ja SUKUKUNNISTA ja KANSOISTA ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,"
Vai että Jeesus muka antoi epärealistisen lähetyskäskyn!!
No- Poutiaisen järkeen se toki on epärealistinen.Hehheh ja jälleen hehheh.
Mitä siis nimimerkki `kolmekonetta´ on tarkoittanut
kirjoittaessani nuo sanat, joka ystävämme ramu on
muuttanut isoiksi kirjaimiksi:
Kerrataanpa:
"On siis mielestäni ainakin mahdollista, ja ehkä jopa
todennäköistä, että myös käsky `kaikkien kansojen
tekemisestä Jeesuksen opetuslapsiksi´ saattaa olla
epäperäinen. Ainakin se on epärealistinen: tässä
armotalousajassa SE EI TOTEUDU. "
Ja sitten selitys: sanoihin: "Ainakin se on epä-
realistinen: tässä armotalousajassa se ei toteudu".
Olen tarkoittanut yksinkertaisesti sitä, että,kaikista
tämän maailman kansoista ei suinkaan tule Herran opetus-
lapsia tämän seurakunnan ja Pyhän Hengen armotalouskauden
aikana. Herran seurakunta ei siis onnistu käännyttämään
aikamme kaikkia kansoja kristityiksi, siten että jumalat-
tomat loppuisivat, ja kaikista kansoista kaikkine kansa-
laisineen tulisi uskovia ja kristittyjä.
Kun Herramme kerran sanoi: "Älä pelkää sinä piskuinen
lauma. Minun Isäni on nähnyt hyväksi antaa teille
valtakunnan", se minun mielestäni merkitsee, että
tosi seurakunta pysyy läpi seurakunta-ajan vain
piskuisena laumana.
Tänäkin päivänä, vaikka kristittyjä onkin valvavasti,
he ovat edelleen uskosta osattomien määrään verrattuna
piskuinen lauma.
Kun nyt ramu väittää, että "Raamattu kertoo toista",
niin mitä tämä ramun väite merkitsee? Ramun mukaan
siis kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat uskoviksi
jos kerran Raamattu kertoo toista. Jumalattomat siis
tyystin loppuvat ramun mukaan maailmasta, jos kerran
Raamattu kertoo toista.
No, millä perusteella se Raamattu nyt kertoo ramun
mukaan toista?
Katsotaanpa:
Ramu:
"RAAMATTU KERTOO TOISTA:
Ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen
ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet
tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmiset KAIKISTA sukukunnista ja KIELISTÄ ja KANSOISTA ja
KANSANHEIMOISTA 10. ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme
kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan
maan päällä".
"9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko,
jota ei kukaan voinut lukea, KAIKISTA KANSANHEIMOISTA ja
SUKUKUNNISTA ja KANSOISTA ja kielistä, ja ne seisoivat
valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin
valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,"
Ramu siis lainasi noita Ilmestykirjan jakeita, joissa
kerrotaan Karitsan ostaneen Jumalalle ihmiset kaikista
sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista,
ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi
ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Ramu siis edustaakin tuota jo Origeneeltäkin tuttua
kaikkien ihmisten pelastumisen oppia, jos kerran hänen
mukaansa Raamattu kertoo toista.
Ramu siis lukee kaikki nykyiset kansat kaikkine ihmisineen
niiden pelastettujen joukkoon, "jota ei kukaan voinut lukea,
KAIKISTA KANSANHEIMOISTA ja SUKUKUNNISTA ja KANSOISTA ja
kielistä."
Minä kyllä myös tunnustan, että Karitsa on kyllä ostanut
kaikki ihmiset ja kaikki kansat Jumalalle, mutta se ei
silti merkitse kaikkien kansojen ja kaikkien näiden kansojen
ihmisten pelastumista.
Minä kyllä tunnustan senkin, että evankeliumia tullaan
julistamaan kaikille kansoille, ja kaikkien kansojen
ihmisistä osa kääntyy uskoviksi ja kristityiksi. Ja
juuri tästä syystä pelastettujen joukosta löytyy ihmisiä
kaikkien kansanheimojen, sukukuntien, kansojen ja kielien
joukosta. Mutta tämäkään ei silti merkitse sitä, että
kaikki ihmiset kaikista kansoista laidasta laitaan
pelastuisivat siten, että jumalattomat järjestään
loppuisivat.
Kyllä noilla kaikista kansoista pelastuneilla tarkoitetaan
tuossa ramun lainaamassa Ilmestyskirjan kohdassa ekkleesian
eli Jeesuksen seurakunnan jäseniä, joka ekkleesia lopulta
koostuu kaikesta maailmasta kotoisin olevista ihmisistä.
En tosin tiedä, mitä suunnitelmia Jumalalla on salaisissa
suunnitelmissaan, mutta ainakaan tuo ramun lainaama Ilmes-
tyskirjan kohta ei tarkoita muita kuin tästä meidän par-
haillaan elämästämme armotalousajasta koostuvaa seurakuntaa.
Mutta hyvä nyt tietää, että ramun opin mukaan kaikki
maailman ihmiset tullaan voittamaan uskoviksi, ja
ramun opin mukaan jumalattomat siis loppuvat.
Itse olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, kaikista kansoista
ei suinkaan tule Herran opetuslapsia tämän armotalousajan
puitteissa, eika Raamattu tosiasiassa ollenkaan "kerro"
sellaista vaikka ramu sellaista väittääkin Raamatun muka
kertovan.
Siksi myös sellaisen odote on täysin epärealistinen,
koska se ei toteudu. Seurakunta ei onnistu tekemään
kaikista kansoista opetuslapsia tämän armotalousajan
aikana.
En näinollen myöskään tunnusta olevani `uskosta osaton`,
kuten ramu minusta väittää.
Sen tosin tunnustan, että olen todellakin täysin "osaton"
noista tämän ramun mielettömistä uskomuksista. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
rape- nimimerkillä kirjoittaessaan Poutiainen menettel iseuraavasti:
Rapen monet persoonat.
On se kumma juttu.
Rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki.
Rapen persoona b väitti sittemmin, että tav-merkki on jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara pois.
Rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen (joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen) .
Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on n kirjaimen muotoinen.
Ota nyt niistä selvää.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta mahdolliset lukijat pysyis kärryillä. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Ihan samoin hän muutti niiden Nikana kokouksen piispojen määrää useita kertoja lähtine 318 piispasta päätyen lähemmä viiteensataan ja ilmoitti, että sekin määrä tulee nousemaan sielä.
Ramun esittämä noin 220 piispaa ei kelvannut millään.
Kun tuon määrän ilmoitin, niin Poutiainen kirjoitti:
"Ramu ei taida tietää, että piispoja oli 318."
Poutuiainen oli lukenut asian historiakirjasta jossa sanotaan: "TARUN mukaan piispoja oli paikalla 318"
Poutiainen siis pitäytyi TARUUN- niinkuin tekee monesti nytkin.Mitä Nikean kirkolliskokoukseen kokoontuneeseen
piispojen määrään tulee, niin dokumenttina pysyy
seuraava:
Ramu väitti aikoinaan, että oli kyse muka vain 250
piispasta. Ramu myös väitti, että puhe 318 piispasta
oli perätön `sävellys`.
Nimimerkki `rape´ kertoi ramulle sen tosiasian, että
piispoja oli eräitten lähteiden mukaan enemmän kuin
vain 250, ja tämän todistaa myös Konstantinopolissa
vuonna 381 pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen
sääntöjen teksti.
Tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen sääntö näet kuuluu:
"Konstantinopoliin kokoontuneet pyhät isät päättivät:
Älköön hyljättäkö kolmensadankahdeksantoista Bithynian
Nikeaan kokoontuneen isän uskoa, vaan pysyköön se
voimassa, ja julistettakoon anateemaan kaikki harhaopit,
ja erikoisesti: eunomiolaisten eli anomoiolaisten ,
areiolaisten eli eudoksolaisten ja semiareiolaisten eli
pneumatomakien sekä sabelliolaisten, markellolaisten,
foteinolaisten ja apollinarilaisten harhaopit."
Eli siis toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen ensimmäinen
sääntökin tuo julki, että isiä oli 318.
Nyt kysyn, osaako ramu lukea? Kykeneekö ramu ymmärtämään,
mitä sana `kolmesatakahdeksantoista´ numeroina ilmaistuna
merkitsee? Ei tämä luku merkitse numeroina 250, vaan kyllä
se merkitsee numeroina 318.
Teksti tosin puhuu "ìsistä", eikä käytä sanaa `"piispa",
mutta tämä seikka tuskin merkitsee sitä, etteikö näilla
`ìsillä´ olisi tarkoitettu juuri `piispoja`. Ainakin sillä
tarkoitettiin `myös´ piispoja.
Vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama teos,
nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia", kertoo
sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi,
sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli
Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien
mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa
yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi
Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri
kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen.
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Tämä teksti edellä puhuu nimenomaan noin `viidestäsadasta´
piispasta.
Nyt toistan joskus aikaisemmin esittämäni kysymyksen:
Osaako ramu lukea? Ymmärtääkö ramu, mitä tuo "piispa" -
sana tässä yhteydessä tarkoittaa? Ymmärtääkö ramu, mitä
sana "viitisensataa" tässä yhteydessä tarkoittaa?
Epäilen, ettei hän todellakaan ymmärrä, koska on tämän
saman tekstin saanut jo aikaisemminkin minulta luetta-
vakseen, muttaa silti vain `vänkää´ kerta toisensa
jälkeen ilmeisen perättömiä vastaväitteitään.
Christensen-Göransson Kirkkohistorian ensimmäinen
osa kyllä kertoo sivulla 149 seuraavasti:
"...Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen
kokoontui noin 250 piispaa, jotka olivat kaikki idästä,
lukuunottamatta Konstaninuksen henkilökohtaista kirkollista
neuvonantajaa piispa Hosius Cordobalaista, ja joitakuita
yksittäisiä lännen edustajia."
Tässä mainittu luku `noin 250´ ei ole tarkka vaan suuntaa
antava, eikä suinkaan kiellä sitä, että piispoja saattoi
olla paikalla enemmänkin.
Arvostettu Holmqvistin kirkkohistorian ensimmäinen osa
sanoo sivulla 211 seuraavasti:
"Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa.
Niitä tuli valtakunnan kaikista osista, kuitenkin
eniten itämailta."
Tämäkin luku on arvio, sillä tuo käytetty "ehkä" -
sana viestittää, että kirjoittaja pitää jostakin
syystä taysin mahdollisena, että juuri "piispoja"
saattoi olla koolla yli "kolmesataa", mutta hän ei
esitä tätä arviotaan varmana tosiasiana.
Kristinuskon historia 2000 ensimmäinen osa sanoo
puolestaan sivulla 60 seuraavasti:
"Nikean konsuuli. Paikalle saapui yli 220 piispaa,
joista lähes kaikki olivat idästä. Valtakunnan
länsiosasta tuli vain kahdeksan osanottajaa."
Tämän tekstin suhteen on huomattava, että maininta
"yli 220 piispaa", ei sekään suinkaan rajoita lukua
kahteensataankahteenkymmeneen, eikä edes kahteensa-
taanviiteenkymmeneen, vaan on ainoastaan suuntaa
antava luku, jonka luvun alle piispojen määrä ei
missään nimessä ole jäänyt. Ilmaisu "yli 220" kertoo
vain varman lukuna varman alarajan, ei sen sijaan
ylärajaa.
Kaarlo Arffmannin Kristinuskon historia sanoo sivulla
52 seuraavaa:
"Konstantinus Suuri puuttui siksi asiaan, ja kutsui
vuonna 325 kiistan ratkaisemiseksi koolle yleisen
kirkolliskokouksen. Yli 200 piispaa - lähes kaikki
valtakunnan itäosista - kokoontui Nikeaan..."
Tässä varma alaraja on pudonnut `kahteensataan´ piispaan,
mutta ylärajaa ei tämäkään teksti lyö millään tavalla
lukkoon, vaan jättää sen auki.
No, mitä nyt itse päättelen?
Päättelen seuraavaa:
Vaikka Jerusalemin alkuseurakunnassa puhuttiin arameaa,
käytännössä alkuvuosikymmenien ja jopa alkuvuosisatojen
seurakunnat olivat kreikankielisiä. Uusi testamentti
kirjoitettiin kreikaksi, ja jopa Rooman seurakunta oli
kreikankielinen noin vuoteen 180 jKr.
Tänäänkin juuri Kreikassa eletään niiden runsaslukuisten
kreikankielisten kristillisten tekstien keskellä. jotka
alkuvuosisatojen kirkkoisätkin ovat jättäneet jälkeensä.
Nyt tuo Tapani Kärkkäisen vuonna 1999 kirjoittama ja
ilmestynyt teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon
historia", kertoo sivullaan 31:
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Kirja on melko tuore, eli vasta noin 6-7 vuotta sitten
ilmestynyt. Lisäksi kirja on nimenomaan "kirkkohistoria",
joka ei suinkaan sisällytä tekstiinsä katteettomia ja
perättömiä satuja.
Minä uskon, että kirjoittajalla on ollut perusteltuja
faktalähteitä takanaan, kun hän puhuu tekstissään
nimenomaan "viidestäsadasta piispasta".
Ehkäpä Nikean kokousta koskevien kreikasta löytyvien
kreikankielisten tekstien joukosta on löytynyt selvät
dokumentit, jotka oikeuttavat puhumaan viidestäsadasta
piispasta.
Olisikin mielenkiintoista lukea näille palstoille
nimimerkki "M-LS":llä kirjoittavan ortodoksisen
ammattiteologin selonteko siitä, miksi ortodoksien
kirkkohistorian käsikirja puhuu Nikean kokoukseen
kokoontuneista jopa viidestäsadasta piispasta. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Ihan samoin hän muutti niiden Nikana kokouksen piispojen määrää useita kertoja lähtine 318 piispasta päätyen lähemmä viiteensataan ja ilmoitti, että sekin määrä tulee nousemaan sielä.
Ramun esittämä noin 220 piispaa ei kelvannut millään.
Kun tuon määrän ilmoitin, niin Poutiainen kirjoitti:
"Ramu ei taida tietää, että piispoja oli 318."
Poutuiainen oli lukenut asian historiakirjasta jossa sanotaan: "TARUN mukaan piispoja oli paikalla 318"
Poutiainen siis pitäytyi TARUUN- niinkuin tekee monesti nytkin.Dokumenttiteksi aikoinaan SVK:n sivuilla käydystä keskustelusta,
joka jälleen paljastaa tuon ramun silmittömäksi valehtelijaksi:
""RAMU VASTAA TUOHON PIISPOJEN MÄÄRÄÄN:
rapen historian "tietämys " käy tuossa hänen väittämässä 318
piispan määrässä surkealla tavalla esille.""
Jatkossa ramu lukeekin sitten sitä varsinaista omien tietojensa
`pääteostaan´ nimittäin ´vääristelyjensä ja luulojensa kirjaa´,
väittäessään:
""Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in
Kristillisen kirkon historiasta" sivulta 254 jossa
mainitaan sanatarkasti SEURAAVAA:
"TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318
piispaa oli tullut saapuville"."
Tämän jälkeen ramu oikein uhoaa:
""Ramu vastaa: Ramu ei usko ja ojentaudu TARUJEN mukaan, kuten
rape tuossakin tekee, vaan ramu lukee historista seuraavaa. ...""
Minä puolestani vastaan nyt ramulle:
Peter Halldorf tosin kirjassan `21 kirkkoisää´ `pyöristää lukua 318
alaspäin, mainiten: "Noin 300 piispaa oli paikalla". Tämäkin luku on
kuitenkin paljon lähempänä lukua 318 kuin ramun ilmoittamaa lukua 250.
Kun Holmqvistin kirkkohistoria sanoo: "Nikeaan kokoontui ehkä enemmän
kuin 300 piispaa", tämäkin varovainen lausuma on lähempänä lukua 318
kuin ramun ilmoittamaa lukua 250.
Myönnän kyllä, että itsellänikin on silmieni katseen kohteena nytkin
lähteitä, jotka puhuvat 250 piispasta. Esimerkiksi Christensen-Göransson
sanoo: "Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen kokoontui
noin 250 piispaa. ..."
Myös Skarsaune mainitsee: "Ja sinne tulivat kaikki 250 piispaa -
keisarillisella kyydillä".
Edellä lainatuista huolimatta on suorastaan hupaisaa, että ramu lakaisee
uhossaan tiedon 318 isän koolla olosta Nielsen:in "Kristillisen kirkon
historiasta" lainatuksi, jonka teksti väittää tietoa `taruksi´.
Ei ole ramu osannut arvostaa eikä huomioida mainitun tiedon todellista
lähdettä, jonka kuitenkin olen edellä selvästi ilmoittanut.
Minä jopa lainatessani nimesin tietoni lähteen, kuten seuraava toisto
osoittaa:
"Lähetetty: 21.01.2004 15:42 Viestin aihe: Ei lisäoppi ojaan
kaada.
Kirkkohistoriallisia tarkennuksia.
Kirja `Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´ kertoo
Ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta, josta
lainaan seuraavia otteita:
`Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu koolle aleksandrialaisen
presbyterin Areioksen harhaopin vuoksi. ... keisari
Konstantius Suuri tuki ortodoksisten piispojen hanketta,
ja kirkolliskokous kokoontui vuonna 325 Nikeassa, Bitynian
pääkaupungissa. Kaikkiaan tuli 318 isää koolle. Areiolaisia
oli noin 20 piispaa. Piispojen ohella oli kirkolliskokouksessa
myöskin muutamia presbyteerejä ja diakoneja. ...´
Toistetaanpa vielä se varsinainen tieto:
"Kaikkiaan tuli 318 isää koolle."
Ramun mukaan siis kirjasta "Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´,
sen sivuilta 19-20 lainattu tieto on muka `tarua´. Tämä `Ortodoksisen
kirkon kanonit selityksineen´-kirja on kuitenkin tälläkin hetkellä
voimassa oleva, mainitun kirkon virallinen tietolähde, ja tämän kirjan
esittämät tiedot eivät todellakaan ole ´taruja´. Silloin, jos on syytä
epäillä jotakin tietoa `taruksi´ se myös kirjan sivuilla mainitaan.
Tosin näiden kanonien selitystietoja (päivätty vuoteen 1980) ei ole vielä
päivitetty ajan tasalle, mutta (kuten jatkon tekstistäni voidaan päätellä),
päivityksen tapahduttua piispojen luku ei todennäköisesti laske
vaan jopa nousee!
Ortodoksisen kirkon kanonien tiedot perustautuvat näet kreikankielisiin
lähdeteksteihin, joita juuri Kreikan kirkolla on alkukielisinä runsaasti
ulottuvillaan.
Esimerkiksi viimeisin ja uusin minun kirjahyllystäni löytyvä suomenkielinen
kirkkohistorian oppikirja on nimeltään "KIRKON Ortodoksin käsikirja HISTORIA",
jonka Tapani Kärkkäisen on `Lukijalle´- esipuheessaan päivännyt niinkin
äskettäin kuin 31.5.1999.
Tämä kirkon historian oppikirja kertoo sivullaan 31 uusinta ja tuoreinta
kirkkohistoriallista tietoa Nikean kirkolliskokouksesta seuraavasti:
"Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstatinos Suuri kutsui 325 koolle
ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen. Kokouspaikalle Nikeaan
(nyk. Iznik), Konstantinopolin lähelle, saapui viitisensataa piispaa
etupäässä valtakunnan itäosista."
No, nyt kysyn mitähän se ramu sanoo tästä maininnasta, joka löytyy näinkin
tuoreesta ja nimenomaan ortodoksisen kirkon `kirkkohistorian´ oppikirjasta?
Varmaankin ramu tämänkin tiedon leimaa ilman muuta `taruksi´ eikös niin?
Korostan kuitenkin, että tekstin sanat `...saapui viitisensataa piispaa...´
eivät ole rapen väärentämä luku, vaan maininta löytyy todella kirjan
tekstistä. Sanomattakin minä pidän selviönä, että kirjan ilmoittama
uusi luku ei ole painovirhe, vaan tosiasia jonka takana on viimeisimpien
Kreikan kirkon suorittamien tekstitutkimusten paljastamat faktat.
Olisi siis syytä ramunkin todella `päivittää´ kirkkohistoriallisia
tietojaan ajan tasalle.
Tämä edellä esitetty toimikoon nyt jälleen esimerkkinä siitä,
millaisin varmuuksin ja totuuksin tämä ramu tällä palstalla
on alkanut melskaamaan.""
Tähän päättyi tuo lainaus vuodelta 2004.
Nyt ramu valehteli siinäkin, kun väitti itse
aikoinaan puhuneensa 220 piispasta. Kuten
tämä edelle lainaamani dokumenttitekstini
osoittaa, hän väitti silloin piispojan luvun
olleen 250 eikä suinkaan 220, kuten hän nyt
väittää.
Toistan aikaisemmin sanomani. Ei yhdessäkään
asiassa tuo mies ole ollut oikeassa niissä
väitteissään, joita hän vuosien saatossa on
esittänyt minun esiin tuomiani totuudellisia
faktoja vastaan.
Perättömät väitteet yhdestä jos toisestakin asiasta
tulevat varmuudella hänen taholtaan
jatkumaan, mutta koska minun elämäntehtävänäni
ei suinkaan ole vain ramun harhaväitteitä oikoa,
en takaa, kuinka kauan viitsin noita ramun
valheita kerta toisensa jälkeen paljastella.
Aina ja kerta toisensa jälkeen näet toistuu, että
vaikka hän on jäänyt kiinni jostakin perättömästä
väitteestä, hetken päästä hän esittää samat
perättömät väitteet jälleen uudestaan, ilmeisesti
tahallaan unohtaen aikaisemmin saamansa oikaisut. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Ihan samoin hän muutti niiden Nikana kokouksen piispojen määrää useita kertoja lähtine 318 piispasta päätyen lähemmä viiteensataan ja ilmoitti, että sekin määrä tulee nousemaan sielä.
Ramun esittämä noin 220 piispaa ei kelvannut millään.
Kun tuon määrän ilmoitin, niin Poutiainen kirjoitti:
"Ramu ei taida tietää, että piispoja oli 318."
Poutuiainen oli lukenut asian historiakirjasta jossa sanotaan: "TARUN mukaan piispoja oli paikalla 318"
Poutiainen siis pitäytyi TARUUN- niinkuin tekee monesti nytkin.Ramu valehteli jälleen tarkoitteellisen tahallisesti
väittäessään:
"Kun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo
Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana
Tav-merkin muodosta KOLME kertaa."
Tässä nyt pesunkestävä dokumentti koko siitä keskustelusta,
joka aikoinaa käytiin SVK:n palstalla.
Ristin merkkiä käsittelevä kotisivuni kirjoitus pohjautuu
tarkasti tässä menneisyyden keskustelussa esitettyihin
ja siitä poimittuihin faktoihin. Kuka tahansa halukas
voi tämän tekstejä vertaamalla todeta.
Tämä keskusteludokumentti siis paljastaa jälleen ramun
silmittömäksi tahalliseksi valehtelijaksi, kun hän väittää
nimimerkki rapen muka muuttaneen käsitystään yhden
keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Mitään käsityksen muuttamista keskustelun aikana ei ole
tapahtunut, vaan merkkiä on vain tarkasteltu eri näkö-
kulmista, mutta tätä seikkaa tämän ramun korvien välinen
kapasiteetti ei ole kyennyt tajuamaan.
Esimerkki taaw- merkin tarkastelusta eri näkökulmista:
Taaw merkkiä on tarkasteltu eri näkökulmista, kuten ensin
taaw - merkin aikojen kuluessa vaihtuneita muotoja yksinään.
Toiseksi `taaw´ - merkkiä on tarkasteltu yhdessä toisen,
sen vieressä tekstissä esiintyvän `vaav´ - merkin kanssa,
jolloin nämä kirjaimet vierekkäin yhdessä esiintyen, muo-
dostavat juuri sanan, jonka sanallinen merkitys on ”merkki”.
Ystävämme ramun omaama ymmärryksen vajavainen kapasiteetti
ei ole suonut hänelle mahdollisuutta pysyä tutkimuksessa
mukana, vaan hän on pudonnut `ymmärryksen kärryiltä` jo
tutkimuksen aikaisessa vaiheessa, kuten käydyn keskustelun
dokumenttitallenteesta löytyvät ramun kommentit selvästi
osoittavat.
”DOKUMENTTI SEN HARHAOPIN KUMOAMISESTA, JOKA TULKITSEE HESEKIELIN KIRJAN KOHDASSA 9:4 HEPREAN ALKUTEKSTISSÄ ESIINTYVÄN "TAAW"- MERKIN MUKA "RISTIN" MUOTOISEKSI.
Taustaa:
Nimimerkki "VoittoRamu" otti aikoinaan SVK:n keskustelu palstalla aiheen esille.
Sitä ennen oli juuri keskusteltu `piispojen määrästä´ Nikeassa. Seuraava lainaus
on siis dokumentti sen keskustelun kulusta joka alkoi ramun kirjoittamasta
tekstistä, jonka hän lähetti palstoilla 27.1. 2004 klo 6:06, ja joka päättyi
saman nimimerkin kirjoittamaan tekstiin 09.02.2004 klo 16:42.
Foorumin silloinen ylivalvoja JFreak meni tuhoamaan koko keskusteluketjun,
ilmoittaen tuosta toimenpiteestään viestissään 09.02.2004 13:31.
Jo ketjun lopussa alkoivat taas nuo nimimerkki `voittoramun´ perättömät,
juuri paljastettua totuutta vastustavat ja vääristelevät väitteet.
Ramu kun luuli luuli, ettei kukaan ollut tallentanut käytyä keskustelua, eikä
sitäkään tosiasiaa, että eräs `täysjärkinen´ osallistuja oli jopa julistanut
ketjun lopussa käydyn väittelyn ehdottomaksi voittajaksi nimimerkki "rapen".
Joitakin täysin aihetta koskemattomia keskustelijoiden kommentteja
ole jättänyt välistä pois.
Keskustelun joihinkin kappaleisiin kitjoittamani myöhemmäkommentit
olen pistänyt katkoviivojen väliin, erotukseksi varsinaisesta
keskustelutekstistä:
----------------------
Tässä välissä kommentti.
----------------------
Keskusteluketju alkoi viimeisillä kommenteilla edelliseen aiheeseen, joka
koski Nikean kirkolliskokoukseen osallistuneiden piispojen määrää, siirtyen
siitä Hesekielin kohdan 9:4 "taaw"- merkin muotoa koskevaksi:
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 6:06 Viestin aihe:
Muutamat kirjoittavat, ja laajasti todistelevat,että RISTI ON
PEDON MERKKI, ja että kolminaisuus on pedon kuva jota
kristikunta kumartaa ja jotka laajasti kirjoittava, että
kolminaiuus on suuri petos ja, että Jeesus ei ole Jumala,
Muutamat kirjoitajat väittävät, että kun pappi tekee lapsen
otsaan kasteessa RISTIN merkin, niin se on pedon merkki, eli
lapsi tulee merkityksi pedon merkillä.
Tuolla tavalla piru nousee sille vaarallisinta asiaa vastaan,
nimittäin kasetta vastaan; kastetta jossa Jumala jakaa ja
tekee kastetun osalliseksi siitä sovituksesta jonka Jeesus
ristillä ansaitsi.
Nuo ristiä ja kolminaisuutta ja Jeesuksen Jumaluutta vastaan
kirjoittavat todellakin kirjoittavat ; "UUTTA RAAMATUN
SELITYSTEOSTA"
Jumalan Hengen vaikutuksesta tuollaista ei kirjoiteta.
Mahdollisuudenksi jää vain antikristuksen henki.
Jumala vaikuttaa OMILLEEN tahtomisen ja tekemisen. Näin
myöskin antikristuksen henki vaikuttaa omilleen.
Ihmisellä on vain vain kaksi mahdollisuutta, olla Jumalan
Hengen ohjauksessa tai uskosta osaton (esiintyköön miten
valkeuden enkelinä tahansa) ja olla pimeyde hengen
ohjauksesssa.
RAAMATTU selvästi ilmoitta, että RISTI ON JUMALAN MERKKI.
Tämä käy selvästi esille Hes 9:4, jossa Jumala käskee tehrä
ristin merkin niiden miesten otsii jotka huokaavat ja
valittavat sitä kauhistusta jota Jerusalemin keskuudessa
harjoitetaan:
"ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi
ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa
tehdään"..
" tee merkki" sanan paikalla on hebrean kielessä: "tee
TAV-merkki", ja to TAV- merkki oli tuolloin RISTIN muotoinen.
TAV- on hebrean akkosten viimeinen merkki. (sittemmin sen
muoto on muutettu vähemmän ristin näköiseksi)
ompa hyvä että nehem, Terrakotta 1 ja rape(kin) ( ja
toivottavasti muutkin) kauhistuvat mitä ovatkaan
kirjoittaneet, kun ovat lähtenee kirjoittamaan uutta raamatun
selitysteosta.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 27.01.2004 14:35 Viestin aihe: Rakkaus totuuteen
se vain edelleen velvoittaa oikaisuihin.
Nimimerkki cranelle `ruusuja´ mutta myöskin yksi ´risu´.
Ruusuja crane saa siitä, että antoi omissa kannanotoissaan
selvääkin selvemmin plus-pisteet minulle, hyväksyen ja
yhtyen esittämiini tosiasiallista kirkkohistoriaa koskeviin
argumentteihin. Samoin crane antoi selvääkin selvemmin
miinus-pisteet ramulle, `höpsistä-´ ja `taruiluun sortumis´-
toteamuksillaan. Crane ilmaisi tosiasiassa kantansa
siinäkin, kun kertoi ramun tietojen lähteen rajoittuvan
vain `noin yhteen prosenttiin´ aihetta käsittelevien
lähteiden tosiasiallisesta koko määrästä.
`Risun´ crane ansaitsee mielestäni siitä, että jätti
`tuomiossaan´ ottelun ratkaisemattomaksi, julistamatta
selvästi julki tosiasiallista ottelun voittajaa.
Ymmärrän tämän johtuneen siitä cranen näkemyksestä,
että lopullisten pisteiden tarkkaa määrää on lähteistä
mahdoton koota, ja niiden perustalta mitään lopullisen
varmaa sanoa. Myös cranen kanta asian vähäisestä merkityksestä,
ilmeisesti vaikutti ottelun ratkaisemattomaksi julistamiseen.
Cranen nimittäessä meidän välistämme sanallista
peitsentaittoa `otteluksi´, tämä nosti minunkin mieleeni
(näin vertauskuvallisessa mielessä) nyrkkeilyottelut.
Ammattimaisissa nyrkkeilykilpailuissa tapahtuu usein,
että ottelun pisteillä ilmiselvästi hävinnyt, nostaa
silti matsin jälkeen omatkin kätensä pystyyn voiton merkiksi,
yrittäen näin esiintyä voittajana,ja vaikuttaa siten ottelun
tuomareihin. Tottakai häviäjät monesti aivan vilpittömästi
`luulevat´ voittaneensa, mutta on myös epärehellistä itsensä
käsien nostolla voittajaksi julistamista, vaikka ottelija
tosiasiassa `tietää omassatunnossaan` hävinneensä ottelun.
Näin teki mielestäni ramukin tämän Nikean kokoukseen
osallistuneiden piispojen määrästä käydyn `matsin´
suhteen, yrittäen julistaa itse itsensä matsin voittajaksi.
Ei tämä ramu kuitenkaan ole itse tämän matsin tuomari,
vaan tuomareina toimivat tämän palstan tosiasioita
tuntevat ja tosiasioista vaarin ottavat toiset lukijat.
Minun varma vakaumukseni myös on, että nämä kirkkohistorian
tosiasioita tuntevat tuomarit eli tekstiemme lukijat kyllä
osaavat asiansa, ja ovat jo tuominneet ramun tämän matsin
häviäjäksi, vaikkeivät ehkä cranen lailla tuokaan kantaansa
julki.
Turha on siis ramun uhota ja polleilla, ja esiintyä
voittajana, hän kun tosiasiassa kuitenkin on matsimme
selvä häviäjä.
Hän sivuutti jopa vaikenemalla tuoreimman lainaamani,
uusimpiin tekstitutkimuksiin perustuvan kirkkohistoriallisen
tiedon, joka puhuu Nikean kokoukseen osallistuneista `noin 500
piispasta´.
Luuleeko tämä ramu, että palstan lukijat saman tien unohtavat
lukemansa sillä keinoin, kun ramu itse sivuuttaa tekstin
tiedon vaikenemalla, eikä ole siitä tietävinään? Ei onnistu.
Sitten vielä siitä minun vaikenemisestani esimerkiksi `ristin
merkki´ ja `pedon merkki´ asiaan.
Jos minä kokisin tarvetta puuttua jokaisen näillekin palstoille
perätöntä huuhaata kirjoittavan kirjoittajan teksteihin, niitä
oikaisemaan, en minä ehtisi mitään muuta tekemäänkään. Siksi
paljon näillä sivuilla kirjoitellaan perättömiä.
Minä olen kokenut tarvetta vastata vain niihin perättömyyksiä
sisältäviin kirjoituksiin, jotka on tähdätty minun omissa
kirjoituksissani julkituotuja totuuksia vastaan. Kun minun
omia kirjoituksiani on yritetty näet Raamatun tekstien
merkitystä ja historian tosiasioiden merkitystä väärentämällä
mitätöidä, silloin olen kokenut tarpeelliseksi asiaan puuttua.
Kun nehemit, terrakotat, moshet ja ramut kirjoittelevat tänne
perättömyyksiä sisältäviä tekstejään jotka eivät millään
tavalla edes yritä mitätöidä minun esille tuomiani ja todella
raamatullisia tosiasioita, ei minulla ole mitään tarvetta
heidän näihin teksteihinsä näissä tapauksissa puuttua.
Minun toisten teksteihin puuttumiseni ei ole myöskään
pärstäkertoimen mukaan tapahtuvaa, vaan on `asialinjalla´
pysyvää. Täysin toisin on eräitten toisten kohdalla,
joista seuraava esimerkki:
Kun minä noin vuosi sitten kirjoitin tänne ihmisen sielun
kuolemattomuutta käsittelevän tutkielman, jossa lähdin
liikkeelle nimenomaan ensimmäisen Mooseksen kirjan
opetuksista, oli tämä `ramu-herra´ pitkin matkaa kimpussani,
yrittäen toistuvasti epäraamatullisilla ja paikkansa pitämättömillä
vastaväitteillään turhentaa esille tuomani asiat.
Nyt kun nimimerkki `crane´ on `herännyt´ Veijolan opetusten
perustalta samaa aihetta käsittelemään, nytpä ei ramulta
kuulu edes inahduksenkaan vertaa vastalauseita.
Panin näet merkille, että on se ramu kyllä huomioinut cranen
aloittaman ja tätä aihetta käsittelevän uuden palstan
sisällön, mutta ainoa kommentti jonka hän tälle cranen tästä
aiheesta aloittamille sivuille on tähän mennessä `uskaltanut´
pistää, on kysymys joka kuului suurin piirtein: `Onko tuo cranen
omakuva?´
Ei siis ramun taholta pihaustakaan vastaansanomisia cranen
esille nostamaan aiheeseen ja esille tuomiin opetuksiin.
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 27.01.2004 16:28 Viestin aihe: Vieläkin rakkaus
totuuteen velvoittaa harhoja oikaisemaan.
Jäi vielä mainitsematta, etten ole missään vaiheessa
menneisyydessä yhtynyt, enkä yhdy nytkään, siis tälläkään
hetkellä, näiden veljien `nehemin´, `terrakotan´, ja `Moshen´ ym.
tulkintoihin siitä, kuinka muka ristin merkin tekeminen tai käyttö
merkitsisi tai tulisi koskaan merkitsemään `pedon merkkiä´ missään
muodossa tai merkityksessä.
Kaikki sellainen tulkinta on merkinnyt aina ja merkitsee
nytkin minulle `täyttä huuhaa-tulkintaa´ jolla ei ole mitään
tekemistä Ilmestyskirjan tarkoittaman todellisen `pedon merkin´
kanssa.
Mutta lisäksi minun on sanottava myös seuraavaa: Tämä ramun
vouhotus ristin merkin tekemisen tai käyttämisen merkityksestä muka
jonakin jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä `hokkuspokkus´-
merkkinä, on yhtä lailla täyttä `huuhaa´-tulkintaa, merkkimagiikkaa, ja
taikauskoa, jolla silläkään ei ole tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan
omiinsa sinetöimän merkin kanssa.
Kristikunnassa käytetään ristinmerkkien tekemistä rukouksien
ja siunauksien yhteydessä, ja se on mielestäni täysin hyväksyttävää
Herramme sovituskuoleman symboolina, mutta muuta merkitystä
merkin tekemisellä ja käytöllä tuskin on, kuin sen korostaminen ja
muistuttaminen, että kaikki Jumalan taholta ihmisille annettu
armo ja siunaus perustuu Herramme Jeesuksen sovituskuolemaan
ristillä.
Tosiasiassa kreikankielisen `stauros´-sanan kääntäminen Uuden
testamentin kreikankielisestä alkutekstistä `ristiksi´ on
sekin tosiasiassa, joskin hyväksyttävä niin kuitenkin epätarkka
käännös. Stauros-sanan varsinainen merkitys on näet yksinkertaisesti
`paalu´.
Paaluja, joille ristiin naulitsemisia tapahtui oli tosiasiassa
monen muotoisia. Paalu jossa oli poikkipuu tuli kristilliseksi
symboliksi siitä oletuksesta (tosin hyvin perustellusta), että
myös Herramme kuoleman paalussa oli poikkipuu, vieläpä
poikkipuu T muodosta alemmas laskettuna.
Silti on myös perusteltua aihetta olettaa, että myös pakana-
maailmassa (Egyptissä, Babyloniassa ym.) vanhastaan käytössä
olleilla ristinmuotoisilla symboleilla oli oma osansa siinä,
että juuri ristinmuoto vakiintui Herramme kuolemanpaalun
symboliksi.
Jättäkää siis puolin ja toisin perusteettomat tästä aiheesta
vouhottamisenne.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 17:07 Viestin aihe:
rape ei näköjään uskalla lausua mitään tuon Hs 9:4 mainitusta
"tee merkki" , eli "tee TAV- merkki" asiasta. "tee TAV-merkki
niitten mieten otsiin jotka huokaavat ja ..."
Kyseinen TAV-merkki" on hebrean aakkosten viimeinen merkki ja
oli aikoinaan tarkalleen ristin muotoinnen.
jaa että rapekin mennyt samaan vipuun kuin jehovat
ilmoittamlla että risti oli "paalu"..
Mites se Hes 9:4 pitäis rapen mielestä kuulua? "tee paalun
merkki" vai?
rape kirjoitta:
"Mutta lisäksi minun on sanottava myös seuraavaa: Tämä ramun
vouhotus ristin merkin tekemisen tai käyttämisen merkityksestä
muka jonakin jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä
`hokkuspokkus´-merkkinä, on yhtä lailla täyttä
`huuhaa´-tulkintaa, merkkimagiikkaa, ja taikauskoa,
jolla silläkään ei ole tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan
omiinsa sinetöimän merkin kanssa. "
noin rape tekee Hes 9:4 kohdasta "huuhaa" jutun, ja muka ;
"jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä
`hokkuspokkus´-merkkinä"
rapen mielestä tuo Hes 9:4 käsketty merkki oli "hokkuspokkus"
juttu.
samalla rape kumoaa sen ilmestyskirjassa mainitun Jumalan
merkillä merkitsemisen josta maintaan seuraavasti:
"Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita,
ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain
otsaan".
rapen mielestä tuokin on siis "huuhaa" hommaa ja
"merkkimagiikkaa, ja taikauskoa, jolla silläkään ei ole
tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan omiinsa sinetöimän merkin
kanssa. "
rape samaistuu tuonkin opetuksensa mukaan mainittujen nehemian
ja terrakotan myöskin laajasti todistellut Jeesuksen
jumaluutta vastaan ja kirjoittanut kotisivullaankin kaikkien
tunnsutuskuntien olevan väärässä (ja tietysti itsensä olevan
se oikean käsityksen omaavan)
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 17:46 Viestin aihe:
heppoisestipa rape selittelee sitä väittämäänsä 318 piispan
määrää.
Josakin kirjoituksessaan rape mainitse, että hän `ei ijentaudu
sen mukaan mitä toiset kirjoittaa, mutta "otan niistä sen mikä
minua miellyttää".
rape on miellyttänyt tuo määrä 318 ja on omaksunut sen
totuutena.
Tuosta luvusta 500 jonka rape ilmoittaa jossakin mainitun (en
moista lukua mistään lukenut, vaikka uudetkin hisrotiakirjat
ovat käytössäni)voisi sanoa sen, että kokouksessa oli /
saattoi olla varmaankin ehkä jopa tuo määrä ihmisä. sillä
mukana oli ; niinkuin historia kertoo myöskin;
"Pappeja, diakoneja, kirkonpalvelijoita, monta maallikkoakin,
filosofeja ja erakkojakin.. Hiedän oli määrä todistaa Areion
kyvystä kääntämään pakanoita.
ja jotkut heistä toimivat piispojen avustajina.
PÄÄTÖKSENTEKOON he eivät tosin ottaneet osaa.
mutta rape tykästyi tuohon historioitsija Nielsenin
historinakirjassaan mainitsemaansa TARUUn perustuvaan lukuun
318 piispojen määrästä ja ihmetteli miksi ramu ei teidä, että
tuo määrä piispoja osallistui Nikean kokoukseen.
TÄSTÄ on kyse tuossa piispojen määrä-jutussa.
ramulle voit olla saamastasi opetuksesta kiitollinen :D
Myöskin voit olla ramulle kiitolline tuosta opetuksesta mitä
tuo Hes 9:4 "tee merkki" ( tee TAV- merkki) tarkoittaa.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 18:12 Viestin aihe:
Muuen väittely Nikean kokoukseen osallistuvien piispojen
tarkasta määrästä tosi tyhmää, sillä varsinainen kokous kesti
2 kuukautta ja paikalla olevien piispojen määrä vaihteli lähes
päivittäin tai ainakin viikoittain.
Ei edes viimeisestä ekumenisesta kirkkolikokouksesta vo
ilausua parkkaa osallistuvien piispojen määrää sillä tuo
kokous kesti 11.1.1962 - 8.12. 1965 siis kolme vuotta.
mainitaan vain että paikalla oli PARHAIMMILLAAN 2400 konsooli
isää ja lisäksi suuri määrä teologisia asinntuntijoitaa
(joilla ei ollut äänioikeutta)
Osallistujein määrä siis vaihteli pävittäin. Jotkut taisiva
ehtiä jopa kuolla 3-vuoden kokouksen aikana.
Mitä tulee vielä Cranen kirkkohistorin KOKONASTIETOON, niin
ramu ei hänelle pärjää alkuunsakaan. Olen nimittäin paneutunut
vain niihin ensimäisiin kristikunnan 500-600 vuoteen.
Sen jälkeiset asiat ovat vain kursiivinomaisesti ja sekin
heikosti mielessä, ja ne edes lähde niistä mitään
kirjoittamaan saati väittelemään.
En myöskään todennäkisen jäljellä olevan ikävuosieni johdosta
aijo edes uhrata tuosta jäljellä olevasta ajastani muutamaa
vuotta paneutuakseni esim vuoden 800 jälkeiseen
kirkkohistoriaan.
PAITSI, että Ranskan vallankumouksen vaiheet ovat aika
tarkkaan tutkitut. ihan vaan sen takia, että adventistit
näyttävät ihailevan Ranskan vallankumosta järkyttävällä
tavalla.
Se käy jtyrmistyttävällä tavalla ilmi mm Olavi Rouheen
kirjasta "Yksi lauma ja yksi paimen." jossa hän mm ihannoi
1789 julkaistua "ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistusta"
joka hänen mukaansa merkitsi uskontovapauden aatteen voittoa
1269 vuotta vallinneen uskontopakon kaudesta.,
Tosiasia kuitenkin on, että Pariisin torille giljotiiniin
joutui yksintään sen vuoksi että risti kätensä ja lauloi
virren.
Kristinusko hävitettiin ja tilalle nostettiin juhallisin
seromonioin "järjen jumala" ja vähän myöhemmn toinen. Tuo
Ranmskan painajannen päätyi vasta kun itse pääpyöveli
"Roserpiäär" ( anteeksi väärin kirjoitettu nimi)joutui itse
Giljotiiniin.
Mainitsemani kirja on muuten törkein vääristelmä ja kirja mitä
olen uskontojen alueella lukenut. Moninasia kirjoja en kyllä
ole historian lisäksi lukenut.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
Crane
Kuvernööri
Liittynyt: 11 Maa 2003
Viestejä: 4907
Paikkakunta: Helsinki
Lähetetty: 27.01.2004 19:47 Viestin aihe:
Minusta rape tuo risusi on tarpeeton, ja näköjään itsekin sen
siinä heti kumosit. Minä en ole täällä tuomarina, mutta jos
todella teistä kahdesta pitäisi valita (onneksi ei tarvi, vaan
voi kääntyä myös kirkkohistorian proffien puoleen ), niin
silloin sanoisin, että sinä olet jo pelkällä lähteiden
laajuudella rinnan mitan edellä Ramua. En minä kuitenkaan
Ramuakaan tuomitse, juuri sen takia, että minun ymmärtääkseni
hänen lähteensä voivat hyvinkin tukea hänen kantaansa. Ei
olisi edes ensimmäinen kerta, kun lännessä syntynyt lähde on
ristiriitainen idässä syntyneen lähteen kanssa.
_________________
"I´m Not A Faker. I Feel Like A Great White Shark. Yeah!"
-H.P Baxxter @ Jigga Jigga
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 28.01.2004 10:57 Viestin aihe: Kiitoksen ilmaisu
saamastani opetuksesta.
Okei crane, vedän sen yhdenkin risun pois, koska nythän edellä
toit julki juuri sen, mitä sinulta odotinkin, ja siihen sinun
suhteesi tyydyn.
Mutta sitten vielä:
Jättäen nyt `omaan arvoonsa´ ramun viimeisissä vastauksissaan
esiin tuomat muut `typeryydet´, puutun tässä vain siihen
miehen tekemään `väärintulkintaan´, joka koski sitä mihin ``vipuun´´
minä olen mennyt.
Juuso Hedbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen
sanakirja alkaa sivullaan 503 pitkän selityksensä `stauros´-
sanan merkityksestä, tuoden ensimmäisenä julki sen mistä
verbistä sana on johdettu:
" ...(STAOO, histeemi) = seisottaa, asettaa pystyyn,
pystyttää, asettaa (sivu 250), ... Sitten sanakirja esittää `stauros´
sanan ensimmäisenä merkityksenä: `
1) pystyssä oleva paalu, vaaja;
2) risti, ...
Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen
sanakirja esittä `stauros´- sanan ensimmäisdeksi merkitykseksi
seuraavaa sivu 245):
"maahan lyöty paalu. - 1. (K-merkitys) Kuolemanrangaistuksen
toimeenpanemisessa käytetty paalu, jonka yläpäässä usein oli
poikkipuu..."
Ison Raamatun Sanahakemiston kreikka-suomi sanakirja antaa
sivullaan 319 `stauros´-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi
sanan `paalu´.
Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja sano sivullaan 935
rististä:
"R(isti) (lat crux, kreik. stauros) merkitsee häpeä- tai
kidutuspaalua, ja sen muoto vaihteli suuresti..."
Raamatun tietokirjan osa II, sivulla 430 sanoo:
"Risti. (kreik. stauros, lat. xrux), pystysuora hirsipuu,
jonka yläpäähän usein kiinnitettiin antenna, vaakasuora
ristipuu..."
Edellä olen lainannut vasta osan suomenkielisistä `stauros´-
sanan merkitystä selostavista lähteistä. Paksumpia ja
perusteellisempia lähteitä löytyy myös kreikankielisinä
hyllyistäni, joista esimerkkinä lainaan vain G. A. Raptin
`Klassisen kreikankielen oikeinkirjoituksen ja tulkitsemisen
sanakirjan (Leksiko orthografiko - ermineftiko tis arkheas
ellinkis glossas) tekstiä sen sivulta 449, jossa se antaa
`stauros´-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi seuraavaa:
"Stauros (ho) = 1. passalos, makri ksilo."
Paalu = 1. paalu, pitkä puu
(tolppa,)
ja toiseksi:
"2. dio ksila katheta metaksi tus."
kaksi puuta kohtisuorassa keskenään.
ja kolmanneksi:
"3. O stauros, organo thanatikis ektelesis."
Paalu, kuolemanrangaistuksen toteuttamisen väline.
Nyt kun ramu suuressa (myös kreikankieltä koskevassa)
tietämyksessään on ilmoittanut ´minun menneen Jehovan
todistajien vipuun´, minua lohduttaa suuresti, että
samaan Jehovan todistajien vipuun ovat menneet kaikki
Suomessa ja kreikassakin vaikuttaneet ja vaikuttavat
kreikan kielen taitajat.
Varmaan hekin kaikki, ja tietysti myös minä itsekin
saamme olla kovin `kiitollisia´ ramulle, ramun
meille kaikille tälläkin kohtaa antamasta meitä
kaikkia oikaisevasta opetuksesta.
Että suuet kiitokset vaan ramulle minun puolestani.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 28.01.2004 12:03 Viestin aihe:
rape on ihan pihalla käsiteltävästä asiasta.''Kyse on siitä,
että
hebrean aakosten viimenen merkki on ristin muotoinen,
tarkemmin sanone OLI, kunnes juutalaiset asiasta
kiusaantuneena muuttivat sen muotoa vähemmän ristiä
muistuttavaksi.
Miksi juutalaiset kiusaantuivat TAV-merkin ristin muodosta?
Siksi että Jeessus ristiinnaulittiin (ei siis
paaluunnaulittiin) juuri tuon TAV- merkin muotioiseen ristiin.
Myöskin apostolit isät apostolien lisäksi käyttivät sanaa
risti, joka oli hebrean aakkosten viimenen merkki ja ristin
muotoinne.
toki ihmisiä naulatiin monin paikoin mitä moninaisemman
muotoiseen puuhun,- ihan naulaajien laiskuutta.
Naulattiin ja köytetiin myöskin vaakatasoon erämaaha ym
ötökäiden syötäväksi ym.
rape visusti karttaa asian VARSINAISTA ydintä ja aihetta,-
tuon TAV- merkin olemassaoloa ja sen merkitystä ja täten
yrittää kääntää lukijoiden huomion pois itse asiasta.
Kenekähän asialla rape liekään?
Hes 9:4 selvästi sanoo; "tee merkki" ja tuo merkki on ristin
muotoinen ja ilmaisu vanhaksi hebreaksi kuuluu:
" Tee TAV-merkki, niitten miesten otsiin.."
rape siis sitkeästi tälläkin kohdin kirjoittaa "uutta raamatun
selitysteosta" kumotakseen kristinuskon keskeisemmän
olemuksen, RISTIN ja ristillä tapahtuneen sovituksen.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 28.01.2004 12:15 Viestin aihe:
no, tuon ristin muodon rape tuossa edellä selvittikin, kun
lähteen ilmoittavat, että siinä on
"käytetty paalu, jonka yläpäässä usein oli
poikkipuu..."
"Risti. (kreik. stauros, lat. xrux), pystysuora hirsipuu,
jonka yläpäähän usein kiinnitettiin antenna, vaakasuora
ristipuu..."
" kaksi puuta kohtisuorassa keskenään. "
Juju on vaan siinä, että Raamattu ei käytä sanaa "paalu" vaan
sanaa "risti"
ja nimenomaan Hes 9:4 ei kerro, että "tee paalun merkki",
koska mitään "paalua" tarkoittavaa merkkiä ei ole olemassa.
Mutta TAV-merkki on ja sen muoto oli ristin muoto; "kaksi
puuta kophtisuorassa keskenään". kuten rapen lähde mainitsee.
YTIMEEN, YTIMEEN rape, äläkä kaartela TOTUUTTA väitellen.
KOKO ajan kyse on tässä asiassa ollut tuosta TAV-merkistä ja
sillä merkitsemisestä.
jos et rape muuta osaa kuin sotkea, niin toteuta jo lupausesi
häippästä pois sotkemasta selvää asiaa. .
vaan pystytkö tekemään kahta asiaa: "luvata ja tehdä"
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
SVK.FI :: Näytä viesti - Keskustelkaamme kolminaisuudestaSVK.FI
Keskustelufoorumit
Ohje Haku Käyttäjälista Käyttäjäryhmät
Käyttäjätiedot Sinulla ei ole uusia viestejä Kirjaudu
ulos [ rape ]
Keskustelkaamme kolminaisuudesta
Siirry sivulle Edellinen 1, 2, 3 ... , 11, 12, 13 Seuraava
SVK.FI Foorumin päävalikko -> Kirkonpenkki
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe
KirjoittajaViesti
voitto ramu
Keskusteluaddikti
----------------------------
Tästä jatkosta alkaa sitten se varsinainen
keskustelu tuosta Hesekielin kohdasta:
----------------------------
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 28.01.2004 16:21 Viestin aihe:
eipä vaan rape näytä ymmärtävän mitä Hes 9:4 "tee merkki"
tarkoittaa, eli siis minkälaista merkkiä tarkietaan ka miksi.
Et näytä siis teitävän mitä tuo TAV- merkki on.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 28.01.2004 16:26 Viestin aihe: Lupaus
Lupaan sinulle ramu, että pyydän jälleen iltarukouksessani
Herralta lupaa irtautumiseen. Pyydän myös että Hän lähettäisi
jonkun toisen minun sijalleni tänne sinua oikomaan. Saa
sitten nähdä, miten käy.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 5:11 Viestin aihe:
rape näyttää pystyvän kirjoittamaan ja ottamaan kanta vain
noilla copy-kirjoituksillaan.. Kun eteen tuleee uusi asia, ja
hänelle tuntematon asia, niin rape virusti vaikenee,- kuten
hän nyt tekee tuon TAV-merkin kohdallakin.
rape näyttää tuntevan paalun, mutta ei ristiä .
oisko Hesekielissä lausuttu asia: "tee paalun merkki niitten
miesten otsiin:...
niimpä,
RISTI näyttää olevan kiusallinen asian muillekin kuin
juutalasille ja se on pitänyt vääntää toiseen muotoon.
Muuten rape: aikanaan jouduit paniikkiin kysyessäni sinulta:
"Mitä Jeesuksen veri sinulle henkilökohtaisesti merkitsee"
kysyn nyt tuon saman asian sinulta ; Huomaa, että
HENKILÖKOHTAISESTI, ei riitä että vastaat: `kaikkea sitä mitä
Raamattu sen ilmoittaa merkitsevän`, vaan kerro asia omalla
suullasi (kirjoita).
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 5:46 Viestin aihe:
Kenen Herran muuten kirjoitat isolla alku kirjaimella?
Mä kun olen pannut merkille, että et perusta mitään mihinkään
muuhun kuin omiin "tutkimuksiisi", kuten tuossa Jeesuksen
jumaluuden kietämisessäkään.
"Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä
maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
19. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän
viekkauteensa";
20. ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne
turhiksi"."
"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän
maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta
hullutukseksi?""Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei
oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki
hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka
uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset
etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on
juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,"
"vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi
saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa
maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää
on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä
mitättömäksi sen, joka jotakin on,"
Eipä kovin hääppöstä arvosanaa Jumala anna ihmisten
"viisaudelle" ja heidän "tutkimuksilleen"
Muuten rape:
Missä sinä toimit Jeesusken todistajana?
Missä saarnaat :
"parannusta syntien anteeksisaamiseksi"
kaikkiallahan sitä on käsketty tekemään!
En muista että koskaan olisi sattunut silmääni
kirjoituksissasi maininta, Jeesus sovitti kaikkien synnit
ristillä vuodattamalla pyhän verensä.
Jeesuken sovintoverestä näytät vaikenevan täysin.
MIKSI?
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 29.01.2004 14:00 Viestin aihe: Tarpeellista
laäsytystä
Kaikkiin kysymyksiisi joihin vastaamisen olen katsonut
tarpeelliseksi, olen jo aikoja sitten vastannut, joten
empä ala niitä tässä enää toistelemaan. Kaiva ne esiin
niistä printtaamistasi papereista, joista ne kyllä
löytyvät.
Tästedes minä en vastaa enää mihinkään kysymyksiisi, onhan
näet käynyt täysin selväksi, minkä `hengen´ vallassa niitä
kyselet.
Kun nyt tuolla toisella palstalla kuitenkin kaivoit itse
itseltäsi
´(näin vertauskuvallisesti puhuen) jälleen aivan kuin `verta
nenästäsi´,
niin otampa sinulta taas sen `senkan nenästäsi´ tässäkin
asiassa.
Minulle siis osoittautui jälleen tarpeelliseksi palata tälle
aloittamalleni palstalle `oikaisemaan harhojasi tätäkin
aihetta
koskevan hihhulointisi tähden. Näin nimenomaan siksi, että
sinä
jo olet ehtinyt `pyytämään´ tätä nyt seuraavaa läksytystäsi
itsellesi kuten edellisistä jo paristakin viestistäsi on ilmi
käynyt.
Eli, nyt siis asiaan:
Edesmennyt teologian tohtori Uuras Saarnivaara on kääntänyt
`Jumalan
kansan Raamattuunsa´ Hesekiel-profeetan 9 luvun jakeen 4
seuraavasti:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja
tee
X-merkki niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat
kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Samoin Hesekielin saman luvun jakeessa 6 esiintyy tässä hänen
käännöksessään tämä sama ilmaisu, muodossa:
"...joilla on otsassaan X-merkki."
Jos kysymme, miksi Saarnivaara käänsi hebrean taw/tau-merkin
vastineella `X-merkki´, saaame vastauksen hänen `Korjaus-
ja selitysraamattunsa´ sivun 816 alaviitteestä, johon hän
kirjoitti seuraavaa:
"Herran palvelijain otsiin tehtävä merkki oli `tau´, hebrean
aakkosten viimeinen kirjain, joka muinaiskanaanilaisessa/
hebrealaisessa kirjaimistossa oli X:n muotoinen. Siitä on
kehittynyt T,t kirjain ja nähtävästi myös X:n käyttäminen
`puumerkkinä´ ja `kruksina´ (`kruksata´, latinaksi crux =
risti.)"
Tosiasiassa tämä edellä lainaamani Saarnivaaran käännös on
kuitenkin sekin `selittävä käännös´. Saarnivaaran käännös
saattaa tarkasti ottaen johtaa lukijan jopa harhaan, sillä
heprean alkukieli ei sisällä ilmaisua ´X-merkki´ eikä edes
ilmaisua `tau-merkki´ vaan pelkästään `tau´.
Jos siis jätämme `tau´ merkin käännökseen kääntämättä,
kännöksen pitäisi kuulua:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi
ja tee `tau´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Jos sen sijaa käännämme myös `tau´ merkin, käännökseen
pitäisi kuulua:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi
ja tee `merkki´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Käännökset hepreasta muihin kieliin eivät näet yleensä
jätä heprean `tauta´ sellaisenaan käännettyyn tekstiin,
vaan järjestään kääntävät sen pelkällä vastineella ´merkki´.
Esimerkiksi kirjahyllystäni löytyvä arvovaltainen´ The
Interlinear NIV Hebrew - English Old Testament, jossa
heprean tekstille löytyy sanatarkat englanninkieliset
rivienväliset vastineet, on tässä Hesekiel 9:4 kohdassa
kääntänyt heprean `taun´ englanninkieliseksi sanaksi
`mark´. `Mark´ merkitsee: merkkiä, tunnusmerkkiä,
tunnusta, puumerkkiä, ja näiden mainittujen johdannaisia.
Merkittävää on että myös Septuaginta (LXX), Vanhan testamentin
kreikannos (jota Paavali, muutkin apostolit ja
alkuvuosikymmenien
ja -satojen kristityt käyttivät Vanhana testamenttinaan), on
kääntänyt tämän heprean tekstissä esiintyvän `taun´ kreikaksi
pelkällä vastineella `seemeion´.
Kreikan `seemeion´ merkitsee: merkki, tuntomerkki,
tunnistusmerkki,
varoitusmerkki, jne.
Mistä sitten johtuu, että LXX on kääntänyt heprean `taun´
vain pelkällä vastineella `merkki´, ja miksi muutkin
käännökset
ovat melkein poikkeuksetta tehneet samoin, tyytymällä pelkkään
käännökseen `merkki´?
No, yksinkertaisesti siitä syystä, että heprean viimeisen
kirjaimen eli `taun´- nimellä on jo sellaisenaan tänäänkin
merkitys `merkki´. Tämän voimme vaikkapa Karmel-yhdistyksen
heprean kielioppivihkosesta, sen sivun 13 alalaidasta
todeta.
Tosiasiassa siis heprean alkutekstikin on Heselielin
kirjan kohdassa 9:4 yksinkertaisesti ja alkuaankin
tarkoittanut vain sanoa: "...tee `merkki´ niiden miesten
otsiin...", jne.
Todennäköisesti siis ramu on lukenut vaikkapa Dahlbergin
vanhaa laitosta `Pyhä Raamattu tarpeellisilla selityksillä´,
jossa selittäjä sivulla 1838 selittää Hesekielin kirjan
kyseistä kohtaa. Jakeen 4 alla on näet huomautus 2, joka
kuuluu:
"pane taun (T) merkki niiden miesten otsaan".
Tästä tekstistä tai jostakin vastaavasta samansisältöisestä
ramu on vetänyt `ylitulkinnallisia´ johtopäätöksiä, ja
päätynyt
omaksumaan luovuttamattomana totuutena selittämään, että tässä
tarkoitettaisiin juuri kristittyjen symbolikseen omaksumaa
`ristin merkin tekemistä´.
`Raamatun selitysteos osa IV Vanhan testamentin
profeettakirjat´
sanoo sivullaan 236, tätä Hesekielin kirjan kohtaa
selostavassa
alaviitteessään:
"Tämä merkki on hebrealaisen taw-kirjaimen muotoinen, joka
vanhemmassa muodossaan muistuttaa vinoristiä (X). Tämän suoja-
merkin saivat nyt hurskaat...", jne.
Tähän väliin on tietysti todettava, että kuolemaan tuomittujen
tappovälineenä käytettiin myös vinoristin muotoon asetettuja
kahta
paalua (X), mutta hyvin todennäköisesti meidän Herraamme ei
`paaluunnaulittu´ tälläisiin vinoristin muotoon asetettuihin
paaluihin.
Kaiken kaikkiaan: Tulkinnalla, että tässä Hesekielin kohdassa
tarkoitetulla merkintekomääräyksellä olisi siis tarkoitettu
juuri määrätynmuotoista merkkiä (puhumattakaan siitä että
siinä olisi tarkoitettu juuri kristittyjen ristin symbolin
muotoisen merkin tekemistä) on hyvin heikot perusteet.
Lisäksi sekä Saarnivaaran selitysraamatun kuten myös VT:n
profeettakirjojen selitysteoksen mukaan Hesekielin näissä
luvuissa on kyse meidän kannaltamme katsottuna menneisyyden
tapahtumista`´.
Saarnivaara sanoo alavitteessään:
"Tässä ennustettu jumalattomien surmaaminen tapahtui
nähtävästi vihollisen toimesta kaupungin hävityksessä
v. 586."
Ja:
"`Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla´
(7). Tämä toteutui Jerusalemin valtauksessa v. 586 eKr."
Mainittu profeettakirjojejn selitysteos puolestaan sanoo:
"Jäännös (v. 8; vrt. Jes 6:13) tarkoittaa tässä niinkuin
5:10 ja 11:13 Jerusalemiin ja Juudaan V. 597 jäänyttä
kansaa."
Totta kai se on selvää, että tätä Hesekielin kirjan jo
täyttynyttä menneisyyden merkkaustapahtumaa on käytetty
Ilmestykirjan kuvauksen esikuvallisena pohjana. Tästä
sanoo profeettakirjan selitysteos seuraavaa:
"V(ärssyssä) 4 esiintyvä kuvaus otsaan piirrettävästä
merkistä on perustana Ilm. 7:3 ss. tavattavalle
pelastettujen määrittelylle. ..."
Ilmestyskirjan mainittu kuvaus (Ilm. 7:1-8) ei kuitenkaan
mainitse mitään merkin teosta (puhumattakaan ristin merkin
muotoisen merkin teosta) asianomaisten otsaan. Teksti puhuu
`sinetillä sinetöimisestä´ (sfagiida = jae 2, sfaragisoomen
jae 3, jne).
Kreikan `sfragis´ merkitsee: sinettiä, sinettileimasinta,
sinettileimasimella painettua merkkiä, ja vielä `vahvistavaa
merkkiä´ (näin vain yhdestä sanakirjasta poimittuna).
Verbi ´sfragidzoo´ merkitsee puolestaan: sinetöidä, varmistaa
sinetillä, lukita tai sulkea sinetillä, painaa sinetti,
merkitä
sinetillä omakseen, vahvistaa, tunnustaa, vieläpä `toimittaa
asianmukaisesti perille´ (näin vain yhdestä sanakirjasta
poimittuna).
Mikään ei tietenkään estä `kuvittelemasta´, että tämä
Ilmestys-
kirjassa kuvattu ´sinetillä sinetöiminen´ merkitsisi juuri
`otsaan leimasimella painettua konkreettista ja näkyvää
merkkiä´, ja vieläpä `ristin muotoista´, mutta teksti itse ei
anna tällaiselle `kuvittelulle´ mitään aihetta eikä tukea.
Suuren todennäköisyyden mukaan on kyse jostakin aivan muusta,
eli tekstin vertauskuvallisesta täyttymyksestä. Sinetti
otsassa kuvaa todennäköisesti tässäkin `kannanottoa´ ja
`julkituotua vakaumusta´, kuten `merkki kädessä´ kuvaa
joissakin toisissa yhteyksissä `käytännön toimintaa
vakaumuksen mukaan.
Joka tapauksessa on täysin selvää, että sinun tästä
`ristin merkistä´ alkamasi vouhotus on edellä esittämieni
raamatullisten totuuksien valossa jälleen osoittautunut
täydeksi `huuhaa´-opiksi.
Että tällee...
Takaisin alkuun
Crane
Kuvernööri
Liittynyt: 11 Maa 2003
Viestejä: 4949
Paikkakunta: Helsinki
Lähetetty: 29.01.2004 14:45 Viestin aihe:
Huh! Näkee ainakin, että rape on perehtynyt asiaan. Huomatkaa
muuten miten runsaasti rape käyttää erilaisia (toisistaan
riippumattomia) lähteitä.
Nyt en muista löytyikö Qumranista tuota Hesekielin kirjaa,
mutta jos löytyi, niin sekin olisi vielä hyvä ottaa mukaan
tarkasteluun, tosin voi olla, että tuo teksti on hepreaa, eikä
anna siten apuja tähän hommaan. Toisaalta tuo 'tau' saattaisi
esiintyä myös muualla Qumranin yhteisön kirjoituksissa, ja
sitä kautta voisi löytyä merkitys. Tosin rapen esitys oli sen
verran vakuuttava, että eipä käy kiistäminen, etteikö asia
juuri noin olisi.
Jos tästä asiasta saisi Timo Veijolan näkemyksen, niin
luultavasti uskoisin siihen kaikkein eniten. Kyseessä on
kuitenkin Suomen kaikkien aikojen paras VT:n eksegeetti, jonka
sanaan on yleensä aina luottaminen.
Luulenpa, että hänkin yhtyisi rapen näkemykseen asiasta.
Tosin, tuskin vetoaisi Saarnivaaraan
_________________
"I´m Not A Faker. I Feel Like A Great White Shark. Yeah!"
-H.P Baxxter @ Jigga Jigga
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 15:27 Viestin aihe:
rape kirjoittaa lopuksi:'
"Joka tapauksessa on täysin selvää, että sinun tästä
`ristin merkistä´ alkamasi vouhotus on edellä esittämieni
raamatullisten totuuksien valossa jälleen osoittautunut
täydeksi `huuhaa´-opiksi. "
vr vastaa.
Kyse ei ole ramun opista, vaan asian on esittänyt Olavi
Syväntä muutamia vuosia sitten Suomessa käydessään.
Hän nimenomaan selittää Hes 9;4 "tee merkki" tarkoittavan,
"tee TAV-merkki"- joka oli tuolloiin ristin muotoinen, mutta
juutalaiset rabbit muuttivat ko merkin myöhemmin vähemmän
ristiä muistuttavaksi.
Tuon Tav- merkin varhaisesta muodosta ei rapen lainaamat
lähteen näytä olevan tietoisia, mutta Jerusalein museosta voi
asian tarkistaa tutkimalla miten hebrean aakkosten merkit ovat
vuosisatojen kuluessa muuttuneet.
Olavin sisar Mirja Ronningen niittäin opettaa Jerusalemin
yliopistossa vanhaa hebreaa ja on perehtynyt näihin asioihin
varmaan paremmin kuin rapen esittämät lähteet.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 15:37 Viestin aihe:
rape kirjoittaa väärin seuraavassa:
"mainittu kuvaus (Ilm. 7:1-8) ei kuitenkaan
mainitse mitään merkin teosta (puhumattakaan ristin merkin
muotoisen merkin teosta) asianomaisten otsaan. Teksti puhuu
`sinetillä sinetöimisestä´ (sfagiida = jae 2, sfaragisoomen
jae 3, jne)."
ramu vastaa:
Ilm 7:3 mainitsee nimenomaan että sinetti painetaan OTSAAN.
Tuon merkin muotoa ei tosin ilmoiteta, mutta Hes 9:4 on selvä
viittaus Ilmk 7:3 tapahtuvaan OTSAAN merkitsemisestä .
3. ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää
myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme
palvelijain otsaan".
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 16:28 Viestin aihe:
rapen viittaamiin lausumiin :
"Tässä ennustettu jumalattomien surmaaminen tapahtui
nähtävästi vihollisen toimesta kaupungin hävityksessä
v. 586."
Ja:
"`Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla´
(7). Tämä toteutui Jerusalemin valtauksessa v. 586 eKr."
Mainittu profeettakirjojejn selitysteos puolestaan sanoo:
"Jäännös (v. 8; vrt. Jes 6:13) tarkoittaa tässä niinkuin
5:10 ja 11:13 Jerusalemiin ja Juudaan V. 597 jäänyttä
kansaa."
ramu vastaa:
nuo selityksen on aika hyvittavia. Toki voidaan kuvitella että
Hes olisi ilmoittanut vuosien 586 tapahtumiin Jerusalemin
valtaamisessa ; muttta ja suuri MUTTA:
Miteköhän on noiden MERKITTYJEN asia tuolloin on ollut?
Tapahtuiko ennen kyseisten Jerusalemin tapahtumia hurskaitten
merkitseminen pellevapukuisen toimesta kuten ilmoitetaan:
Hes 9: 2katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on
pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa.
Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu
pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat
ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
3. Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta
kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi
pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli
kirjoitusneuvot vyöllänsä;
4. ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin,
läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa
tehdään".
5. Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää
kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö,
älkää armahtako,
6. tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja
vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan
merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat
niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä."
(jatkokin on hyvä lukea)
ELI TAPAHTUIKO V 586
tuollainen Hes 9:4 mainittu merkitseminen jotta ja
surmaamiselta säästyivät nuo merkityt jotka valittivat
Jerusalemin tilaa???
Tuollaisesta hurskaisen säätymiseltä Jerusalemissa ei ole
mitään näyttöä, siksi tuokin Hes 9:4 ilmoittama merkitseminen
vasta EDESSÄPÄIN.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 29.01.2004 18:48 Viestin aihe: Lisävalistusta
Edellisessä viestissäni jäi vielä ramullekin kertomatta,
että kyseinen puheenaoleva `taw´-merkki, tai oikeastaan
pitkällä `aalla´ ilmaistava `taaw´-merkki, esiintyy
hepreankielisessä Raamatun tekstissä vain kolmessa
kohtaa. Kohdissa Hesekiel 9: 4 ja 6 merkki esiintyy
heprean yksikön maskuliinin status absolutus muodossa
(mikä on sana normaali erilaisissa tehtävissä esiintyvä
sanan painollinen muoto), ja Jobin kohdassa 31:35 merkki
esiintyy yksikön maskuliinin status constructus muodossa
(mikä on genetiivimääreeseen liittyvä, enintään
sivupainollinen
muoto).
Nyt on merkittävää, että tarkistaessani kirjahyllystäni
löytyvästä Ison Raamatun sanahakemiston heprea - suomi
sanakirjasta näiden kohtien merkitykset, löytyi
vastaukseksi seuraavaa:
"`Taaw´tarkoittaa `merkkiä´ kohdissa Hesekiel 9:4,6
ja kohdassa Job 31:35 merkitys on: puumerkki,
allekirjoitus."
Tämä arvovaltainen sanakirja ei siis tiedä mitään
siitä mistä ramu `tietää´, eli että merkillä olisi
Hesekielin kohdissa muka `ristinmerkin´ tekemisen
merkitys.
Tämäkin edellä esittämäni on siis vankka todiste siitä,
että ramu tässäkin merkkiasiassakin `huuhailee´ omiaan,
eikä suin - kolmekonetta
kolmekonetta kirjoitti:
Ramu valehteli jälleen tarkoitteellisen tahallisesti
väittäessään:
"Kun asiasta keskusteltiin SVK- palstalla , niin Raimo
Poutiainen MUUTTI käsitystään yhden keskustelun aikana
Tav-merkin muodosta KOLME kertaa."
Tässä nyt pesunkestävä dokumentti koko siitä keskustelusta,
joka aikoinaa käytiin SVK:n palstalla.
Ristin merkkiä käsittelevä kotisivuni kirjoitus pohjautuu
tarkasti tässä menneisyyden keskustelussa esitettyihin
ja siitä poimittuihin faktoihin. Kuka tahansa halukas
voi tämän tekstejä vertaamalla todeta.
Tämä keskusteludokumentti siis paljastaa jälleen ramun
silmittömäksi tahalliseksi valehtelijaksi, kun hän väittää
nimimerkki rapen muka muuttaneen käsitystään yhden
keskustelun aikana Tav-merkin muodosta KOLME kertaa.
Mitään käsityksen muuttamista keskustelun aikana ei ole
tapahtunut, vaan merkkiä on vain tarkasteltu eri näkö-
kulmista, mutta tätä seikkaa tämän ramun korvien välinen
kapasiteetti ei ole kyennyt tajuamaan.
Esimerkki taaw- merkin tarkastelusta eri näkökulmista:
Taaw merkkiä on tarkasteltu eri näkökulmista, kuten ensin
taaw - merkin aikojen kuluessa vaihtuneita muotoja yksinään.
Toiseksi `taaw´ - merkkiä on tarkasteltu yhdessä toisen,
sen vieressä tekstissä esiintyvän `vaav´ - merkin kanssa,
jolloin nämä kirjaimet vierekkäin yhdessä esiintyen, muo-
dostavat juuri sanan, jonka sanallinen merkitys on ”merkki”.
Ystävämme ramun omaama ymmärryksen vajavainen kapasiteetti
ei ole suonut hänelle mahdollisuutta pysyä tutkimuksessa
mukana, vaan hän on pudonnut `ymmärryksen kärryiltä` jo
tutkimuksen aikaisessa vaiheessa, kuten käydyn keskustelun
dokumenttitallenteesta löytyvät ramun kommentit selvästi
osoittavat.
”DOKUMENTTI SEN HARHAOPIN KUMOAMISESTA, JOKA TULKITSEE HESEKIELIN KIRJAN KOHDASSA 9:4 HEPREAN ALKUTEKSTISSÄ ESIINTYVÄN "TAAW"- MERKIN MUKA "RISTIN" MUOTOISEKSI.
Taustaa:
Nimimerkki "VoittoRamu" otti aikoinaan SVK:n keskustelu palstalla aiheen esille.
Sitä ennen oli juuri keskusteltu `piispojen määrästä´ Nikeassa. Seuraava lainaus
on siis dokumentti sen keskustelun kulusta joka alkoi ramun kirjoittamasta
tekstistä, jonka hän lähetti palstoilla 27.1. 2004 klo 6:06, ja joka päättyi
saman nimimerkin kirjoittamaan tekstiin 09.02.2004 klo 16:42.
Foorumin silloinen ylivalvoja JFreak meni tuhoamaan koko keskusteluketjun,
ilmoittaen tuosta toimenpiteestään viestissään 09.02.2004 13:31.
Jo ketjun lopussa alkoivat taas nuo nimimerkki `voittoramun´ perättömät,
juuri paljastettua totuutta vastustavat ja vääristelevät väitteet.
Ramu kun luuli luuli, ettei kukaan ollut tallentanut käytyä keskustelua, eikä
sitäkään tosiasiaa, että eräs `täysjärkinen´ osallistuja oli jopa julistanut
ketjun lopussa käydyn väittelyn ehdottomaksi voittajaksi nimimerkki "rapen".
Joitakin täysin aihetta koskemattomia keskustelijoiden kommentteja
ole jättänyt välistä pois.
Keskustelun joihinkin kappaleisiin kitjoittamani myöhemmäkommentit
olen pistänyt katkoviivojen väliin, erotukseksi varsinaisesta
keskustelutekstistä:
----------------------
Tässä välissä kommentti.
----------------------
Keskusteluketju alkoi viimeisillä kommenteilla edelliseen aiheeseen, joka
koski Nikean kirkolliskokoukseen osallistuneiden piispojen määrää, siirtyen
siitä Hesekielin kohdan 9:4 "taaw"- merkin muotoa koskevaksi:
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 6:06 Viestin aihe:
Muutamat kirjoittavat, ja laajasti todistelevat,että RISTI ON
PEDON MERKKI, ja että kolminaisuus on pedon kuva jota
kristikunta kumartaa ja jotka laajasti kirjoittava, että
kolminaiuus on suuri petos ja, että Jeesus ei ole Jumala,
Muutamat kirjoitajat väittävät, että kun pappi tekee lapsen
otsaan kasteessa RISTIN merkin, niin se on pedon merkki, eli
lapsi tulee merkityksi pedon merkillä.
Tuolla tavalla piru nousee sille vaarallisinta asiaa vastaan,
nimittäin kasetta vastaan; kastetta jossa Jumala jakaa ja
tekee kastetun osalliseksi siitä sovituksesta jonka Jeesus
ristillä ansaitsi.
Nuo ristiä ja kolminaisuutta ja Jeesuksen Jumaluutta vastaan
kirjoittavat todellakin kirjoittavat ; "UUTTA RAAMATUN
SELITYSTEOSTA"
Jumalan Hengen vaikutuksesta tuollaista ei kirjoiteta.
Mahdollisuudenksi jää vain antikristuksen henki.
Jumala vaikuttaa OMILLEEN tahtomisen ja tekemisen. Näin
myöskin antikristuksen henki vaikuttaa omilleen.
Ihmisellä on vain vain kaksi mahdollisuutta, olla Jumalan
Hengen ohjauksessa tai uskosta osaton (esiintyköön miten
valkeuden enkelinä tahansa) ja olla pimeyde hengen
ohjauksesssa.
RAAMATTU selvästi ilmoitta, että RISTI ON JUMALAN MERKKI.
Tämä käy selvästi esille Hes 9:4, jossa Jumala käskee tehrä
ristin merkin niiden miesten otsii jotka huokaavat ja
valittavat sitä kauhistusta jota Jerusalemin keskuudessa
harjoitetaan:
"ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi
ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa
tehdään"..
" tee merkki" sanan paikalla on hebrean kielessä: "tee
TAV-merkki", ja to TAV- merkki oli tuolloin RISTIN muotoinen.
TAV- on hebrean akkosten viimeinen merkki. (sittemmin sen
muoto on muutettu vähemmän ristin näköiseksi)
ompa hyvä että nehem, Terrakotta 1 ja rape(kin) ( ja
toivottavasti muutkin) kauhistuvat mitä ovatkaan
kirjoittaneet, kun ovat lähtenee kirjoittamaan uutta raamatun
selitysteosta.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 27.01.2004 14:35 Viestin aihe: Rakkaus totuuteen
se vain edelleen velvoittaa oikaisuihin.
Nimimerkki cranelle `ruusuja´ mutta myöskin yksi ´risu´.
Ruusuja crane saa siitä, että antoi omissa kannanotoissaan
selvääkin selvemmin plus-pisteet minulle, hyväksyen ja
yhtyen esittämiini tosiasiallista kirkkohistoriaa koskeviin
argumentteihin. Samoin crane antoi selvääkin selvemmin
miinus-pisteet ramulle, `höpsistä-´ ja `taruiluun sortumis´-
toteamuksillaan. Crane ilmaisi tosiasiassa kantansa
siinäkin, kun kertoi ramun tietojen lähteen rajoittuvan
vain `noin yhteen prosenttiin´ aihetta käsittelevien
lähteiden tosiasiallisesta koko määrästä.
`Risun´ crane ansaitsee mielestäni siitä, että jätti
`tuomiossaan´ ottelun ratkaisemattomaksi, julistamatta
selvästi julki tosiasiallista ottelun voittajaa.
Ymmärrän tämän johtuneen siitä cranen näkemyksestä,
että lopullisten pisteiden tarkkaa määrää on lähteistä
mahdoton koota, ja niiden perustalta mitään lopullisen
varmaa sanoa. Myös cranen kanta asian vähäisestä merkityksestä,
ilmeisesti vaikutti ottelun ratkaisemattomaksi julistamiseen.
Cranen nimittäessä meidän välistämme sanallista
peitsentaittoa `otteluksi´, tämä nosti minunkin mieleeni
(näin vertauskuvallisessa mielessä) nyrkkeilyottelut.
Ammattimaisissa nyrkkeilykilpailuissa tapahtuu usein,
että ottelun pisteillä ilmiselvästi hävinnyt, nostaa
silti matsin jälkeen omatkin kätensä pystyyn voiton merkiksi,
yrittäen näin esiintyä voittajana,ja vaikuttaa siten ottelun
tuomareihin. Tottakai häviäjät monesti aivan vilpittömästi
`luulevat´ voittaneensa, mutta on myös epärehellistä itsensä
käsien nostolla voittajaksi julistamista, vaikka ottelija
tosiasiassa `tietää omassatunnossaan` hävinneensä ottelun.
Näin teki mielestäni ramukin tämän Nikean kokoukseen
osallistuneiden piispojen määrästä käydyn `matsin´
suhteen, yrittäen julistaa itse itsensä matsin voittajaksi.
Ei tämä ramu kuitenkaan ole itse tämän matsin tuomari,
vaan tuomareina toimivat tämän palstan tosiasioita
tuntevat ja tosiasioista vaarin ottavat toiset lukijat.
Minun varma vakaumukseni myös on, että nämä kirkkohistorian
tosiasioita tuntevat tuomarit eli tekstiemme lukijat kyllä
osaavat asiansa, ja ovat jo tuominneet ramun tämän matsin
häviäjäksi, vaikkeivät ehkä cranen lailla tuokaan kantaansa
julki.
Turha on siis ramun uhota ja polleilla, ja esiintyä
voittajana, hän kun tosiasiassa kuitenkin on matsimme
selvä häviäjä.
Hän sivuutti jopa vaikenemalla tuoreimman lainaamani,
uusimpiin tekstitutkimuksiin perustuvan kirkkohistoriallisen
tiedon, joka puhuu Nikean kokoukseen osallistuneista `noin 500
piispasta´.
Luuleeko tämä ramu, että palstan lukijat saman tien unohtavat
lukemansa sillä keinoin, kun ramu itse sivuuttaa tekstin
tiedon vaikenemalla, eikä ole siitä tietävinään? Ei onnistu.
Sitten vielä siitä minun vaikenemisestani esimerkiksi `ristin
merkki´ ja `pedon merkki´ asiaan.
Jos minä kokisin tarvetta puuttua jokaisen näillekin palstoille
perätöntä huuhaata kirjoittavan kirjoittajan teksteihin, niitä
oikaisemaan, en minä ehtisi mitään muuta tekemäänkään. Siksi
paljon näillä sivuilla kirjoitellaan perättömiä.
Minä olen kokenut tarvetta vastata vain niihin perättömyyksiä
sisältäviin kirjoituksiin, jotka on tähdätty minun omissa
kirjoituksissani julkituotuja totuuksia vastaan. Kun minun
omia kirjoituksiani on yritetty näet Raamatun tekstien
merkitystä ja historian tosiasioiden merkitystä väärentämällä
mitätöidä, silloin olen kokenut tarpeelliseksi asiaan puuttua.
Kun nehemit, terrakotat, moshet ja ramut kirjoittelevat tänne
perättömyyksiä sisältäviä tekstejään jotka eivät millään
tavalla edes yritä mitätöidä minun esille tuomiani ja todella
raamatullisia tosiasioita, ei minulla ole mitään tarvetta
heidän näihin teksteihinsä näissä tapauksissa puuttua.
Minun toisten teksteihin puuttumiseni ei ole myöskään
pärstäkertoimen mukaan tapahtuvaa, vaan on `asialinjalla´
pysyvää. Täysin toisin on eräitten toisten kohdalla,
joista seuraava esimerkki:
Kun minä noin vuosi sitten kirjoitin tänne ihmisen sielun
kuolemattomuutta käsittelevän tutkielman, jossa lähdin
liikkeelle nimenomaan ensimmäisen Mooseksen kirjan
opetuksista, oli tämä `ramu-herra´ pitkin matkaa kimpussani,
yrittäen toistuvasti epäraamatullisilla ja paikkansa pitämättömillä
vastaväitteillään turhentaa esille tuomani asiat.
Nyt kun nimimerkki `crane´ on `herännyt´ Veijolan opetusten
perustalta samaa aihetta käsittelemään, nytpä ei ramulta
kuulu edes inahduksenkaan vertaa vastalauseita.
Panin näet merkille, että on se ramu kyllä huomioinut cranen
aloittaman ja tätä aihetta käsittelevän uuden palstan
sisällön, mutta ainoa kommentti jonka hän tälle cranen tästä
aiheesta aloittamille sivuille on tähän mennessä `uskaltanut´
pistää, on kysymys joka kuului suurin piirtein: `Onko tuo cranen
omakuva?´
Ei siis ramun taholta pihaustakaan vastaansanomisia cranen
esille nostamaan aiheeseen ja esille tuomiin opetuksiin.
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 27.01.2004 16:28 Viestin aihe: Vieläkin rakkaus
totuuteen velvoittaa harhoja oikaisemaan.
Jäi vielä mainitsematta, etten ole missään vaiheessa
menneisyydessä yhtynyt, enkä yhdy nytkään, siis tälläkään
hetkellä, näiden veljien `nehemin´, `terrakotan´, ja `Moshen´ ym.
tulkintoihin siitä, kuinka muka ristin merkin tekeminen tai käyttö
merkitsisi tai tulisi koskaan merkitsemään `pedon merkkiä´ missään
muodossa tai merkityksessä.
Kaikki sellainen tulkinta on merkinnyt aina ja merkitsee
nytkin minulle `täyttä huuhaa-tulkintaa´ jolla ei ole mitään
tekemistä Ilmestyskirjan tarkoittaman todellisen `pedon merkin´
kanssa.
Mutta lisäksi minun on sanottava myös seuraavaa: Tämä ramun
vouhotus ristin merkin tekemisen tai käyttämisen merkityksestä muka
jonakin jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä `hokkuspokkus´-
merkkinä, on yhtä lailla täyttä `huuhaa´-tulkintaa, merkkimagiikkaa, ja
taikauskoa, jolla silläkään ei ole tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan
omiinsa sinetöimän merkin kanssa.
Kristikunnassa käytetään ristinmerkkien tekemistä rukouksien
ja siunauksien yhteydessä, ja se on mielestäni täysin hyväksyttävää
Herramme sovituskuoleman symboolina, mutta muuta merkitystä
merkin tekemisellä ja käytöllä tuskin on, kuin sen korostaminen ja
muistuttaminen, että kaikki Jumalan taholta ihmisille annettu
armo ja siunaus perustuu Herramme Jeesuksen sovituskuolemaan
ristillä.
Tosiasiassa kreikankielisen `stauros´-sanan kääntäminen Uuden
testamentin kreikankielisestä alkutekstistä `ristiksi´ on
sekin tosiasiassa, joskin hyväksyttävä niin kuitenkin epätarkka
käännös. Stauros-sanan varsinainen merkitys on näet yksinkertaisesti
`paalu´.
Paaluja, joille ristiin naulitsemisia tapahtui oli tosiasiassa
monen muotoisia. Paalu jossa oli poikkipuu tuli kristilliseksi
symboliksi siitä oletuksesta (tosin hyvin perustellusta), että
myös Herramme kuoleman paalussa oli poikkipuu, vieläpä
poikkipuu T muodosta alemmas laskettuna.
Silti on myös perusteltua aihetta olettaa, että myös pakana-
maailmassa (Egyptissä, Babyloniassa ym.) vanhastaan käytössä
olleilla ristinmuotoisilla symboleilla oli oma osansa siinä,
että juuri ristinmuoto vakiintui Herramme kuolemanpaalun
symboliksi.
Jättäkää siis puolin ja toisin perusteettomat tästä aiheesta
vouhottamisenne.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 17:07 Viestin aihe:
rape ei näköjään uskalla lausua mitään tuon Hs 9:4 mainitusta
"tee merkki" , eli "tee TAV- merkki" asiasta. "tee TAV-merkki
niitten mieten otsiin jotka huokaavat ja ..."
Kyseinen TAV-merkki" on hebrean aakkosten viimeinen merkki ja
oli aikoinaan tarkalleen ristin muotoinnen.
jaa että rapekin mennyt samaan vipuun kuin jehovat
ilmoittamlla että risti oli "paalu"..
Mites se Hes 9:4 pitäis rapen mielestä kuulua? "tee paalun
merkki" vai?
rape kirjoitta:
"Mutta lisäksi minun on sanottava myös seuraavaa: Tämä ramun
vouhotus ristin merkin tekemisen tai käyttämisen merkityksestä
muka jonakin jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä
`hokkuspokkus´-merkkinä, on yhtä lailla täyttä
`huuhaa´-tulkintaa, merkkimagiikkaa, ja taikauskoa,
jolla silläkään ei ole tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan
omiinsa sinetöimän merkin kanssa. "
noin rape tekee Hes 9:4 kohdasta "huuhaa" jutun, ja muka ;
"jumalallisena ja pyhien Jumalan ihmisten otsiin
Hesekiel-profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä
`hokkuspokkus´-merkkinä"
rapen mielestä tuo Hes 9:4 käsketty merkki oli "hokkuspokkus"
juttu.
samalla rape kumoaa sen ilmestyskirjassa mainitun Jumalan
merkillä merkitsemisen josta maintaan seuraavasti:
"Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita,
ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain
otsaan".
rapen mielestä tuokin on siis "huuhaa" hommaa ja
"merkkimagiikkaa, ja taikauskoa, jolla silläkään ei ole
tosiasiassa mitään tekemistä Jumalan omiinsa sinetöimän merkin
kanssa. "
rape samaistuu tuonkin opetuksensa mukaan mainittujen nehemian
ja terrakotan myöskin laajasti todistellut Jeesuksen
jumaluutta vastaan ja kirjoittanut kotisivullaankin kaikkien
tunnsutuskuntien olevan väärässä (ja tietysti itsensä olevan
se oikean käsityksen omaavan)
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 17:46 Viestin aihe:
heppoisestipa rape selittelee sitä väittämäänsä 318 piispan
määrää.
Josakin kirjoituksessaan rape mainitse, että hän `ei ijentaudu
sen mukaan mitä toiset kirjoittaa, mutta "otan niistä sen mikä
minua miellyttää".
rape on miellyttänyt tuo määrä 318 ja on omaksunut sen
totuutena.
Tuosta luvusta 500 jonka rape ilmoittaa jossakin mainitun (en
moista lukua mistään lukenut, vaikka uudetkin hisrotiakirjat
ovat käytössäni)voisi sanoa sen, että kokouksessa oli /
saattoi olla varmaankin ehkä jopa tuo määrä ihmisä. sillä
mukana oli ; niinkuin historia kertoo myöskin;
"Pappeja, diakoneja, kirkonpalvelijoita, monta maallikkoakin,
filosofeja ja erakkojakin.. Hiedän oli määrä todistaa Areion
kyvystä kääntämään pakanoita.
ja jotkut heistä toimivat piispojen avustajina.
PÄÄTÖKSENTEKOON he eivät tosin ottaneet osaa.
mutta rape tykästyi tuohon historioitsija Nielsenin
historinakirjassaan mainitsemaansa TARUUn perustuvaan lukuun
318 piispojen määrästä ja ihmetteli miksi ramu ei teidä, että
tuo määrä piispoja osallistui Nikean kokoukseen.
TÄSTÄ on kyse tuossa piispojen määrä-jutussa.
ramulle voit olla saamastasi opetuksesta kiitollinen :D
Myöskin voit olla ramulle kiitolline tuosta opetuksesta mitä
tuo Hes 9:4 "tee merkki" ( tee TAV- merkki) tarkoittaa.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 27.01.2004 18:12 Viestin aihe:
Muuen väittely Nikean kokoukseen osallistuvien piispojen
tarkasta määrästä tosi tyhmää, sillä varsinainen kokous kesti
2 kuukautta ja paikalla olevien piispojen määrä vaihteli lähes
päivittäin tai ainakin viikoittain.
Ei edes viimeisestä ekumenisesta kirkkolikokouksesta vo
ilausua parkkaa osallistuvien piispojen määrää sillä tuo
kokous kesti 11.1.1962 - 8.12. 1965 siis kolme vuotta.
mainitaan vain että paikalla oli PARHAIMMILLAAN 2400 konsooli
isää ja lisäksi suuri määrä teologisia asinntuntijoitaa
(joilla ei ollut äänioikeutta)
Osallistujein määrä siis vaihteli pävittäin. Jotkut taisiva
ehtiä jopa kuolla 3-vuoden kokouksen aikana.
Mitä tulee vielä Cranen kirkkohistorin KOKONASTIETOON, niin
ramu ei hänelle pärjää alkuunsakaan. Olen nimittäin paneutunut
vain niihin ensimäisiin kristikunnan 500-600 vuoteen.
Sen jälkeiset asiat ovat vain kursiivinomaisesti ja sekin
heikosti mielessä, ja ne edes lähde niistä mitään
kirjoittamaan saati väittelemään.
En myöskään todennäkisen jäljellä olevan ikävuosieni johdosta
aijo edes uhrata tuosta jäljellä olevasta ajastani muutamaa
vuotta paneutuakseni esim vuoden 800 jälkeiseen
kirkkohistoriaan.
PAITSI, että Ranskan vallankumouksen vaiheet ovat aika
tarkkaan tutkitut. ihan vaan sen takia, että adventistit
näyttävät ihailevan Ranskan vallankumosta järkyttävällä
tavalla.
Se käy jtyrmistyttävällä tavalla ilmi mm Olavi Rouheen
kirjasta "Yksi lauma ja yksi paimen." jossa hän mm ihannoi
1789 julkaistua "ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistusta"
joka hänen mukaansa merkitsi uskontovapauden aatteen voittoa
1269 vuotta vallinneen uskontopakon kaudesta.,
Tosiasia kuitenkin on, että Pariisin torille giljotiiniin
joutui yksintään sen vuoksi että risti kätensä ja lauloi
virren.
Kristinusko hävitettiin ja tilalle nostettiin juhallisin
seromonioin "järjen jumala" ja vähän myöhemmn toinen. Tuo
Ranmskan painajannen päätyi vasta kun itse pääpyöveli
"Roserpiäär" ( anteeksi väärin kirjoitettu nimi)joutui itse
Giljotiiniin.
Mainitsemani kirja on muuten törkein vääristelmä ja kirja mitä
olen uskontojen alueella lukenut. Moninasia kirjoja en kyllä
ole historian lisäksi lukenut.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
Crane
Kuvernööri
Liittynyt: 11 Maa 2003
Viestejä: 4907
Paikkakunta: Helsinki
Lähetetty: 27.01.2004 19:47 Viestin aihe:
Minusta rape tuo risusi on tarpeeton, ja näköjään itsekin sen
siinä heti kumosit. Minä en ole täällä tuomarina, mutta jos
todella teistä kahdesta pitäisi valita (onneksi ei tarvi, vaan
voi kääntyä myös kirkkohistorian proffien puoleen ), niin
silloin sanoisin, että sinä olet jo pelkällä lähteiden
laajuudella rinnan mitan edellä Ramua. En minä kuitenkaan
Ramuakaan tuomitse, juuri sen takia, että minun ymmärtääkseni
hänen lähteensä voivat hyvinkin tukea hänen kantaansa. Ei
olisi edes ensimmäinen kerta, kun lännessä syntynyt lähde on
ristiriitainen idässä syntyneen lähteen kanssa.
_________________
"I´m Not A Faker. I Feel Like A Great White Shark. Yeah!"
-H.P Baxxter @ Jigga Jigga
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 202
Lähetetty: 28.01.2004 10:57 Viestin aihe: Kiitoksen ilmaisu
saamastani opetuksesta.
Okei crane, vedän sen yhdenkin risun pois, koska nythän edellä
toit julki juuri sen, mitä sinulta odotinkin, ja siihen sinun
suhteesi tyydyn.
Mutta sitten vielä:
Jättäen nyt `omaan arvoonsa´ ramun viimeisissä vastauksissaan
esiin tuomat muut `typeryydet´, puutun tässä vain siihen
miehen tekemään `väärintulkintaan´, joka koski sitä mihin ``vipuun´´
minä olen mennyt.
Juuso Hedbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen
sanakirja alkaa sivullaan 503 pitkän selityksensä `stauros´-
sanan merkityksestä, tuoden ensimmäisenä julki sen mistä
verbistä sana on johdettu:
" ...(STAOO, histeemi) = seisottaa, asettaa pystyyn,
pystyttää, asettaa (sivu 250), ... Sitten sanakirja esittää `stauros´
sanan ensimmäisenä merkityksenä: `
1) pystyssä oleva paalu, vaaja;
2) risti, ...
Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen
sanakirja esittä `stauros´- sanan ensimmäisdeksi merkitykseksi
seuraavaa sivu 245):
"maahan lyöty paalu. - 1. (K-merkitys) Kuolemanrangaistuksen
toimeenpanemisessa käytetty paalu, jonka yläpäässä usein oli
poikkipuu..."
Ison Raamatun Sanahakemiston kreikka-suomi sanakirja antaa
sivullaan 319 `stauros´-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi
sanan `paalu´.
Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja sano sivullaan 935
rististä:
"R(isti) (lat crux, kreik. stauros) merkitsee häpeä- tai
kidutuspaalua, ja sen muoto vaihteli suuresti..."
Raamatun tietokirjan osa II, sivulla 430 sanoo:
"Risti. (kreik. stauros, lat. xrux), pystysuora hirsipuu,
jonka yläpäähän usein kiinnitettiin antenna, vaakasuora
ristipuu..."
Edellä olen lainannut vasta osan suomenkielisistä `stauros´-
sanan merkitystä selostavista lähteistä. Paksumpia ja
perusteellisempia lähteitä löytyy myös kreikankielisinä
hyllyistäni, joista esimerkkinä lainaan vain G. A. Raptin
`Klassisen kreikankielen oikeinkirjoituksen ja tulkitsemisen
sanakirjan (Leksiko orthografiko - ermineftiko tis arkheas
ellinkis glossas) tekstiä sen sivulta 449, jossa se antaa
`stauros´-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi seuraavaa:
"Stauros (ho) = 1. passalos, makri ksilo."
Paalu = 1. paalu, pitkä puu
(tolppa,)
ja toiseksi:
"2. dio ksila katheta metaksi tus."
kaksi puuta kohtisuorassa keskenään.
ja kolmanneksi:
"3. O stauros, organo thanatikis ektelesis."
Paalu, kuolemanrangaistuksen toteuttamisen väline.
Nyt kun ramu suuressa (myös kreikankieltä koskevassa)
tietämyksessään on ilmoittanut ´minun menneen Jehovan
todistajien vipuun´, minua lohduttaa suuresti, että
samaan Jehovan todistajien vipuun ovat menneet kaikki
Suomessa ja kreikassakin vaikuttaneet ja vaikuttavat
kreikan kielen taitajat.
Varmaan hekin kaikki, ja tietysti myös minä itsekin
saamme olla kovin `kiitollisia´ ramulle, ramun
meille kaikille tälläkin kohtaa antamasta meitä
kaikkia oikaisevasta opetuksesta.
Että suuet kiitokset vaan ramulle minun puolestani.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 28.01.2004 12:03 Viestin aihe:
rape on ihan pihalla käsiteltävästä asiasta.''Kyse on siitä,
että
hebrean aakosten viimenen merkki on ristin muotoinen,
tarkemmin sanone OLI, kunnes juutalaiset asiasta
kiusaantuneena muuttivat sen muotoa vähemmän ristiä
muistuttavaksi.
Miksi juutalaiset kiusaantuivat TAV-merkin ristin muodosta?
Siksi että Jeessus ristiinnaulittiin (ei siis
paaluunnaulittiin) juuri tuon TAV- merkin muotioiseen ristiin.
Myöskin apostolit isät apostolien lisäksi käyttivät sanaa
risti, joka oli hebrean aakkosten viimenen merkki ja ristin
muotoinne.
toki ihmisiä naulatiin monin paikoin mitä moninaisemman
muotoiseen puuhun,- ihan naulaajien laiskuutta.
Naulattiin ja köytetiin myöskin vaakatasoon erämaaha ym
ötökäiden syötäväksi ym.
rape visusti karttaa asian VARSINAISTA ydintä ja aihetta,-
tuon TAV- merkin olemassaoloa ja sen merkitystä ja täten
yrittää kääntää lukijoiden huomion pois itse asiasta.
Kenekähän asialla rape liekään?
Hes 9:4 selvästi sanoo; "tee merkki" ja tuo merkki on ristin
muotoinen ja ilmaisu vanhaksi hebreaksi kuuluu:
" Tee TAV-merkki, niitten miesten otsiin.."
rape siis sitkeästi tälläkin kohdin kirjoittaa "uutta raamatun
selitysteosta" kumotakseen kristinuskon keskeisemmän
olemuksen, RISTIN ja ristillä tapahtuneen sovituksen.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1601
Lähetetty: 28.01.2004 12:15 Viestin aihe:
no, tuon ristin muodon rape tuossa edellä selvittikin, kun
lähteen ilmoittavat, että siinä on
"käytetty paalu, jonka yläpäässä usein oli
poikkipuu..."
"Risti. (kreik. stauros, lat. xrux), pystysuora hirsipuu,
jonka yläpäähän usein kiinnitettiin antenna, vaakasuora
ristipuu..."
" kaksi puuta kohtisuorassa keskenään. "
Juju on vaan siinä, että Raamattu ei käytä sanaa "paalu" vaan
sanaa "risti"
ja nimenomaan Hes 9:4 ei kerro, että "tee paalun merkki",
koska mitään "paalua" tarkoittavaa merkkiä ei ole olemassa.
Mutta TAV-merkki on ja sen muoto oli ristin muoto; "kaksi
puuta kophtisuorassa keskenään". kuten rapen lähde mainitsee.
YTIMEEN, YTIMEEN rape, äläkä kaartela TOTUUTTA väitellen.
KOKO ajan kyse on tässä asiassa ollut tuosta TAV-merkistä ja
sillä merkitsemisestä.
jos et rape muuta osaa kuin sotkea, niin toteuta jo lupausesi
häippästä pois sotkemasta selvää asiaa. .
vaan pystytkö tekemään kahta asiaa: "luvata ja tehdä"
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
SVK.FI :: Näytä viesti - Keskustelkaamme kolminaisuudestaSVK.FI
Keskustelufoorumit
Ohje Haku Käyttäjälista Käyttäjäryhmät
Käyttäjätiedot Sinulla ei ole uusia viestejä Kirjaudu
ulos [ rape ]
Keskustelkaamme kolminaisuudesta
Siirry sivulle Edellinen 1, 2, 3 ... , 11, 12, 13 Seuraava
SVK.FI Foorumin päävalikko -> Kirkonpenkki
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe
KirjoittajaViesti
voitto ramu
Keskusteluaddikti
----------------------------
Tästä jatkosta alkaa sitten se varsinainen
keskustelu tuosta Hesekielin kohdasta:
----------------------------
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 28.01.2004 16:21 Viestin aihe:
eipä vaan rape näytä ymmärtävän mitä Hes 9:4 "tee merkki"
tarkoittaa, eli siis minkälaista merkkiä tarkietaan ka miksi.
Et näytä siis teitävän mitä tuo TAV- merkki on.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 28.01.2004 16:26 Viestin aihe: Lupaus
Lupaan sinulle ramu, että pyydän jälleen iltarukouksessani
Herralta lupaa irtautumiseen. Pyydän myös että Hän lähettäisi
jonkun toisen minun sijalleni tänne sinua oikomaan. Saa
sitten nähdä, miten käy.
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 5:11 Viestin aihe:
rape näyttää pystyvän kirjoittamaan ja ottamaan kanta vain
noilla copy-kirjoituksillaan.. Kun eteen tuleee uusi asia, ja
hänelle tuntematon asia, niin rape virusti vaikenee,- kuten
hän nyt tekee tuon TAV-merkin kohdallakin.
rape näyttää tuntevan paalun, mutta ei ristiä .
oisko Hesekielissä lausuttu asia: "tee paalun merkki niitten
miesten otsiin:...
niimpä,
RISTI näyttää olevan kiusallinen asian muillekin kuin
juutalasille ja se on pitänyt vääntää toiseen muotoon.
Muuten rape: aikanaan jouduit paniikkiin kysyessäni sinulta:
"Mitä Jeesuksen veri sinulle henkilökohtaisesti merkitsee"
kysyn nyt tuon saman asian sinulta ; Huomaa, että
HENKILÖKOHTAISESTI, ei riitä että vastaat: `kaikkea sitä mitä
Raamattu sen ilmoittaa merkitsevän`, vaan kerro asia omalla
suullasi (kirjoita).
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 5:46 Viestin aihe:
Kenen Herran muuten kirjoitat isolla alku kirjaimella?
Mä kun olen pannut merkille, että et perusta mitään mihinkään
muuhun kuin omiin "tutkimuksiisi", kuten tuossa Jeesuksen
jumaluuden kietämisessäkään.
"Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä
maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
19. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän
viekkauteensa";
20. ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne
turhiksi"."
"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän
maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta
hullutukseksi?""Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei
oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki
hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka
uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset
etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on
juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,"
"vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi
saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa
maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää
on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä
mitättömäksi sen, joka jotakin on,"
Eipä kovin hääppöstä arvosanaa Jumala anna ihmisten
"viisaudelle" ja heidän "tutkimuksilleen"
Muuten rape:
Missä sinä toimit Jeesusken todistajana?
Missä saarnaat :
"parannusta syntien anteeksisaamiseksi"
kaikkiallahan sitä on käsketty tekemään!
En muista että koskaan olisi sattunut silmääni
kirjoituksissasi maininta, Jeesus sovitti kaikkien synnit
ristillä vuodattamalla pyhän verensä.
Jeesuken sovintoverestä näytät vaikenevan täysin.
MIKSI?
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 29.01.2004 14:00 Viestin aihe: Tarpeellista
laäsytystä
Kaikkiin kysymyksiisi joihin vastaamisen olen katsonut
tarpeelliseksi, olen jo aikoja sitten vastannut, joten
empä ala niitä tässä enää toistelemaan. Kaiva ne esiin
niistä printtaamistasi papereista, joista ne kyllä
löytyvät.
Tästedes minä en vastaa enää mihinkään kysymyksiisi, onhan
näet käynyt täysin selväksi, minkä `hengen´ vallassa niitä
kyselet.
Kun nyt tuolla toisella palstalla kuitenkin kaivoit itse
itseltäsi
´(näin vertauskuvallisesti puhuen) jälleen aivan kuin `verta
nenästäsi´,
niin otampa sinulta taas sen `senkan nenästäsi´ tässäkin
asiassa.
Minulle siis osoittautui jälleen tarpeelliseksi palata tälle
aloittamalleni palstalle `oikaisemaan harhojasi tätäkin
aihetta
koskevan hihhulointisi tähden. Näin nimenomaan siksi, että
sinä
jo olet ehtinyt `pyytämään´ tätä nyt seuraavaa läksytystäsi
itsellesi kuten edellisistä jo paristakin viestistäsi on ilmi
käynyt.
Eli, nyt siis asiaan:
Edesmennyt teologian tohtori Uuras Saarnivaara on kääntänyt
`Jumalan
kansan Raamattuunsa´ Hesekiel-profeetan 9 luvun jakeen 4
seuraavasti:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja
tee
X-merkki niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat
kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Samoin Hesekielin saman luvun jakeessa 6 esiintyy tässä hänen
käännöksessään tämä sama ilmaisu, muodossa:
"...joilla on otsassaan X-merkki."
Jos kysymme, miksi Saarnivaara käänsi hebrean taw/tau-merkin
vastineella `X-merkki´, saaame vastauksen hänen `Korjaus-
ja selitysraamattunsa´ sivun 816 alaviitteestä, johon hän
kirjoitti seuraavaa:
"Herran palvelijain otsiin tehtävä merkki oli `tau´, hebrean
aakkosten viimeinen kirjain, joka muinaiskanaanilaisessa/
hebrealaisessa kirjaimistossa oli X:n muotoinen. Siitä on
kehittynyt T,t kirjain ja nähtävästi myös X:n käyttäminen
`puumerkkinä´ ja `kruksina´ (`kruksata´, latinaksi crux =
risti.)"
Tosiasiassa tämä edellä lainaamani Saarnivaaran käännös on
kuitenkin sekin `selittävä käännös´. Saarnivaaran käännös
saattaa tarkasti ottaen johtaa lukijan jopa harhaan, sillä
heprean alkukieli ei sisällä ilmaisua ´X-merkki´ eikä edes
ilmaisua `tau-merkki´ vaan pelkästään `tau´.
Jos siis jätämme `tau´ merkin käännökseen kääntämättä,
kännöksen pitäisi kuulua:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi
ja tee `tau´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Jos sen sijaa käännämme myös `tau´ merkin, käännökseen
pitäisi kuulua:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi
ja tee `merkki´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Käännökset hepreasta muihin kieliin eivät näet yleensä
jätä heprean `tauta´ sellaisenaan käännettyyn tekstiin,
vaan järjestään kääntävät sen pelkällä vastineella ´merkki´.
Esimerkiksi kirjahyllystäni löytyvä arvovaltainen´ The
Interlinear NIV Hebrew - English Old Testament, jossa
heprean tekstille löytyy sanatarkat englanninkieliset
rivienväliset vastineet, on tässä Hesekiel 9:4 kohdassa
kääntänyt heprean `taun´ englanninkieliseksi sanaksi
`mark´. `Mark´ merkitsee: merkkiä, tunnusmerkkiä,
tunnusta, puumerkkiä, ja näiden mainittujen johdannaisia.
Merkittävää on että myös Septuaginta (LXX), Vanhan testamentin
kreikannos (jota Paavali, muutkin apostolit ja
alkuvuosikymmenien
ja -satojen kristityt käyttivät Vanhana testamenttinaan), on
kääntänyt tämän heprean tekstissä esiintyvän `taun´ kreikaksi
pelkällä vastineella `seemeion´.
Kreikan `seemeion´ merkitsee: merkki, tuntomerkki,
tunnistusmerkki,
varoitusmerkki, jne.
Mistä sitten johtuu, että LXX on kääntänyt heprean `taun´
vain pelkällä vastineella `merkki´, ja miksi muutkin
käännökset
ovat melkein poikkeuksetta tehneet samoin, tyytymällä pelkkään
käännökseen `merkki´?
No, yksinkertaisesti siitä syystä, että heprean viimeisen
kirjaimen eli `taun´- nimellä on jo sellaisenaan tänäänkin
merkitys `merkki´. Tämän voimme vaikkapa Karmel-yhdistyksen
heprean kielioppivihkosesta, sen sivun 13 alalaidasta
todeta.
Tosiasiassa siis heprean alkutekstikin on Heselielin
kirjan kohdassa 9:4 yksinkertaisesti ja alkuaankin
tarkoittanut vain sanoa: "...tee `merkki´ niiden miesten
otsiin...", jne.
Todennäköisesti siis ramu on lukenut vaikkapa Dahlbergin
vanhaa laitosta `Pyhä Raamattu tarpeellisilla selityksillä´,
jossa selittäjä sivulla 1838 selittää Hesekielin kirjan
kyseistä kohtaa. Jakeen 4 alla on näet huomautus 2, joka
kuuluu:
"pane taun (T) merkki niiden miesten otsaan".
Tästä tekstistä tai jostakin vastaavasta samansisältöisestä
ramu on vetänyt `ylitulkinnallisia´ johtopäätöksiä, ja
päätynyt
omaksumaan luovuttamattomana totuutena selittämään, että tässä
tarkoitettaisiin juuri kristittyjen symbolikseen omaksumaa
`ristin merkin tekemistä´.
`Raamatun selitysteos osa IV Vanhan testamentin
profeettakirjat´
sanoo sivullaan 236, tätä Hesekielin kirjan kohtaa
selostavassa
alaviitteessään:
"Tämä merkki on hebrealaisen taw-kirjaimen muotoinen, joka
vanhemmassa muodossaan muistuttaa vinoristiä (X). Tämän suoja-
merkin saivat nyt hurskaat...", jne.
Tähän väliin on tietysti todettava, että kuolemaan tuomittujen
tappovälineenä käytettiin myös vinoristin muotoon asetettuja
kahta
paalua (X), mutta hyvin todennäköisesti meidän Herraamme ei
`paaluunnaulittu´ tälläisiin vinoristin muotoon asetettuihin
paaluihin.
Kaiken kaikkiaan: Tulkinnalla, että tässä Hesekielin kohdassa
tarkoitetulla merkintekomääräyksellä olisi siis tarkoitettu
juuri määrätynmuotoista merkkiä (puhumattakaan siitä että
siinä olisi tarkoitettu juuri kristittyjen ristin symbolin
muotoisen merkin tekemistä) on hyvin heikot perusteet.
Lisäksi sekä Saarnivaaran selitysraamatun kuten myös VT:n
profeettakirjojen selitysteoksen mukaan Hesekielin näissä
luvuissa on kyse meidän kannaltamme katsottuna menneisyyden
tapahtumista`´.
Saarnivaara sanoo alavitteessään:
"Tässä ennustettu jumalattomien surmaaminen tapahtui
nähtävästi vihollisen toimesta kaupungin hävityksessä
v. 586."
Ja:
"`Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla´
(7). Tämä toteutui Jerusalemin valtauksessa v. 586 eKr."
Mainittu profeettakirjojejn selitysteos puolestaan sanoo:
"Jäännös (v. 8; vrt. Jes 6:13) tarkoittaa tässä niinkuin
5:10 ja 11:13 Jerusalemiin ja Juudaan V. 597 jäänyttä
kansaa."
Totta kai se on selvää, että tätä Hesekielin kirjan jo
täyttynyttä menneisyyden merkkaustapahtumaa on käytetty
Ilmestykirjan kuvauksen esikuvallisena pohjana. Tästä
sanoo profeettakirjan selitysteos seuraavaa:
"V(ärssyssä) 4 esiintyvä kuvaus otsaan piirrettävästä
merkistä on perustana Ilm. 7:3 ss. tavattavalle
pelastettujen määrittelylle. ..."
Ilmestyskirjan mainittu kuvaus (Ilm. 7:1-8) ei kuitenkaan
mainitse mitään merkin teosta (puhumattakaan ristin merkin
muotoisen merkin teosta) asianomaisten otsaan. Teksti puhuu
`sinetillä sinetöimisestä´ (sfagiida = jae 2, sfaragisoomen
jae 3, jne).
Kreikan `sfragis´ merkitsee: sinettiä, sinettileimasinta,
sinettileimasimella painettua merkkiä, ja vielä `vahvistavaa
merkkiä´ (näin vain yhdestä sanakirjasta poimittuna).
Verbi ´sfragidzoo´ merkitsee puolestaan: sinetöidä, varmistaa
sinetillä, lukita tai sulkea sinetillä, painaa sinetti,
merkitä
sinetillä omakseen, vahvistaa, tunnustaa, vieläpä `toimittaa
asianmukaisesti perille´ (näin vain yhdestä sanakirjasta
poimittuna).
Mikään ei tietenkään estä `kuvittelemasta´, että tämä
Ilmestys-
kirjassa kuvattu ´sinetillä sinetöiminen´ merkitsisi juuri
`otsaan leimasimella painettua konkreettista ja näkyvää
merkkiä´, ja vieläpä `ristin muotoista´, mutta teksti itse ei
anna tällaiselle `kuvittelulle´ mitään aihetta eikä tukea.
Suuren todennäköisyyden mukaan on kyse jostakin aivan muusta,
eli tekstin vertauskuvallisesta täyttymyksestä. Sinetti
otsassa kuvaa todennäköisesti tässäkin `kannanottoa´ ja
`julkituotua vakaumusta´, kuten `merkki kädessä´ kuvaa
joissakin toisissa yhteyksissä `käytännön toimintaa
vakaumuksen mukaan.
Joka tapauksessa on täysin selvää, että sinun tästä
`ristin merkistä´ alkamasi vouhotus on edellä esittämieni
raamatullisten totuuksien valossa jälleen osoittautunut
täydeksi `huuhaa´-opiksi.
Että tällee...
Takaisin alkuun
Crane
Kuvernööri
Liittynyt: 11 Maa 2003
Viestejä: 4949
Paikkakunta: Helsinki
Lähetetty: 29.01.2004 14:45 Viestin aihe:
Huh! Näkee ainakin, että rape on perehtynyt asiaan. Huomatkaa
muuten miten runsaasti rape käyttää erilaisia (toisistaan
riippumattomia) lähteitä.
Nyt en muista löytyikö Qumranista tuota Hesekielin kirjaa,
mutta jos löytyi, niin sekin olisi vielä hyvä ottaa mukaan
tarkasteluun, tosin voi olla, että tuo teksti on hepreaa, eikä
anna siten apuja tähän hommaan. Toisaalta tuo 'tau' saattaisi
esiintyä myös muualla Qumranin yhteisön kirjoituksissa, ja
sitä kautta voisi löytyä merkitys. Tosin rapen esitys oli sen
verran vakuuttava, että eipä käy kiistäminen, etteikö asia
juuri noin olisi.
Jos tästä asiasta saisi Timo Veijolan näkemyksen, niin
luultavasti uskoisin siihen kaikkein eniten. Kyseessä on
kuitenkin Suomen kaikkien aikojen paras VT:n eksegeetti, jonka
sanaan on yleensä aina luottaminen.
Luulenpa, että hänkin yhtyisi rapen näkemykseen asiasta.
Tosin, tuskin vetoaisi Saarnivaaraan
_________________
"I´m Not A Faker. I Feel Like A Great White Shark. Yeah!"
-H.P Baxxter @ Jigga Jigga
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 15:27 Viestin aihe:
rape kirjoittaa lopuksi:'
"Joka tapauksessa on täysin selvää, että sinun tästä
`ristin merkistä´ alkamasi vouhotus on edellä esittämieni
raamatullisten totuuksien valossa jälleen osoittautunut
täydeksi `huuhaa´-opiksi. "
vr vastaa.
Kyse ei ole ramun opista, vaan asian on esittänyt Olavi
Syväntä muutamia vuosia sitten Suomessa käydessään.
Hän nimenomaan selittää Hes 9;4 "tee merkki" tarkoittavan,
"tee TAV-merkki"- joka oli tuolloiin ristin muotoinen, mutta
juutalaiset rabbit muuttivat ko merkin myöhemmin vähemmän
ristiä muistuttavaksi.
Tuon Tav- merkin varhaisesta muodosta ei rapen lainaamat
lähteen näytä olevan tietoisia, mutta Jerusalein museosta voi
asian tarkistaa tutkimalla miten hebrean aakkosten merkit ovat
vuosisatojen kuluessa muuttuneet.
Olavin sisar Mirja Ronningen niittäin opettaa Jerusalemin
yliopistossa vanhaa hebreaa ja on perehtynyt näihin asioihin
varmaan paremmin kuin rapen esittämät lähteet.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 15:37 Viestin aihe:
rape kirjoittaa väärin seuraavassa:
"mainittu kuvaus (Ilm. 7:1-8) ei kuitenkaan
mainitse mitään merkin teosta (puhumattakaan ristin merkin
muotoisen merkin teosta) asianomaisten otsaan. Teksti puhuu
`sinetillä sinetöimisestä´ (sfagiida = jae 2, sfaragisoomen
jae 3, jne)."
ramu vastaa:
Ilm 7:3 mainitsee nimenomaan että sinetti painetaan OTSAAN.
Tuon merkin muotoa ei tosin ilmoiteta, mutta Hes 9:4 on selvä
viittaus Ilmk 7:3 tapahtuvaan OTSAAN merkitsemisestä .
3. ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää
myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme
palvelijain otsaan".
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
voitto ramu
Keskusteluaddikti
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 1655
Lähetetty: 29.01.2004 16:28 Viestin aihe:
rapen viittaamiin lausumiin :
"Tässä ennustettu jumalattomien surmaaminen tapahtui
nähtävästi vihollisen toimesta kaupungin hävityksessä
v. 586."
Ja:
"`Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla´
(7). Tämä toteutui Jerusalemin valtauksessa v. 586 eKr."
Mainittu profeettakirjojejn selitysteos puolestaan sanoo:
"Jäännös (v. 8; vrt. Jes 6:13) tarkoittaa tässä niinkuin
5:10 ja 11:13 Jerusalemiin ja Juudaan V. 597 jäänyttä
kansaa."
ramu vastaa:
nuo selityksen on aika hyvittavia. Toki voidaan kuvitella että
Hes olisi ilmoittanut vuosien 586 tapahtumiin Jerusalemin
valtaamisessa ; muttta ja suuri MUTTA:
Miteköhän on noiden MERKITTYJEN asia tuolloin on ollut?
Tapahtuiko ennen kyseisten Jerusalemin tapahtumia hurskaitten
merkitseminen pellevapukuisen toimesta kuten ilmoitetaan:
Hes 9: 2katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on
pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa.
Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu
pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat
ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
3. Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta
kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi
pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli
kirjoitusneuvot vyöllänsä;
4. ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin,
läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja
valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa
tehdään".
5. Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää
kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö,
älkää armahtako,
6. tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja
vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan
merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat
niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä."
(jatkokin on hyvä lukea)
ELI TAPAHTUIKO V 586
tuollainen Hes 9:4 mainittu merkitseminen jotta ja
surmaamiselta säästyivät nuo merkityt jotka valittivat
Jerusalemin tilaa???
Tuollaisesta hurskaisen säätymiseltä Jerusalemissa ei ole
mitään näyttöä, siksi tuokin Hes 9:4 ilmoittama merkitseminen
vasta EDESSÄPÄIN.
_________________
Jeesus rakastaa sinua !
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!
Takaisin alkuun
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 208
Lähetetty: 29.01.2004 18:48 Viestin aihe: Lisävalistusta
Edellisessä viestissäni jäi vielä ramullekin kertomatta,
että kyseinen puheenaoleva `taw´-merkki, tai oikeastaan
pitkällä `aalla´ ilmaistava `taaw´-merkki, esiintyy
hepreankielisessä Raamatun tekstissä vain kolmessa
kohtaa. Kohdissa Hesekiel 9: 4 ja 6 merkki esiintyy
heprean yksikön maskuliinin status absolutus muodossa
(mikä on sana normaali erilaisissa tehtävissä esiintyvä
sanan painollinen muoto), ja Jobin kohdassa 31:35 merkki
esiintyy yksikön maskuliinin status constructus muodossa
(mikä on genetiivimääreeseen liittyvä, enintään
sivupainollinen
muoto).
Nyt on merkittävää, että tarkistaessani kirjahyllystäni
löytyvästä Ison Raamatun sanahakemiston heprea - suomi
sanakirjasta näiden kohtien merkitykset, löytyi
vastaukseksi seuraavaa:
"`Taaw´tarkoittaa `merkkiä´ kohdissa Hesekiel 9:4,6
ja kohdassa Job 31:35 merkitys on: puumerkki,
allekirjoitus."
Tämä arvovaltainen sanakirja ei siis tiedä mitään
siitä mistä ramu `tietää´, eli että merkillä olisi
Hesekielin kohdissa muka `ristinmerkin´ tekemisen
merkitys.
Tämäkin edellä esittämäni on siis vankka todiste siitä,
että ramu tässäkin merkkiasiassakin `huuhailee´ omiaan,
eikä suinKeskustelusivuilla on mahdotonta esittää juuri
mistään aiheesta täysin kattavaa yhtenäistä
esitystä.
Sen sijaan häiritsevistä tekijöistä vapaan
artikkelin kirjoittaminen mistä tahansa
aiheesta onnistuu muualle kirjoitettuna
täysin tyydyttävästi. Juuri sellainen on
kotisivulta löytyvä tätä aihetta koskeva
teksti.
Kannattaa siis lukea edellisen tekstin perään
tämä puhtaaksi kirjoitettu ja perusteellisilla
lisäselityksillä varustettu `ristin merkki´-
aiheen kotisivuversio, joka löytyy osoitteesta:
" http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htm "
Tämä tutkistelu osoittaa täysin varmasti ja
vastaan sanomattomasti täydeksi harhaksi tuon
ramun kumppaneiden vilkkaan mielikuvituksen
tuotteen. Se murentuu täysin auttamattomasti
pirstoiksi esiin tuotujen faktojen avulla. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
rape- nimimerkillä kirjoittaessaan Poutiainen menettel iseuraavasti:
Rapen monet persoonat.
On se kumma juttu.
Rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki.
Rapen persoona b väitti sittemmin, että tav-merkki on jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara pois.
Rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen (joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen) .
Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on n kirjaimen muotoinen.
Ota nyt niistä selvää.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta mahdolliset lukijat pysyis kärryillä.Aikoinaan käytiin SVK:n palstoilla keskustelu Hesekielin
kirjan kohdassa 9:4 mainitusta merkistä. Keskustelu alkoi
ystävämme ramun `haasteesta´ jonka hän heitti nimimerkki
`rapelle`.
Ramu näet väitti Hesekielin kyseisessä kohdassa mainitun
merkin tarkoittavan meidän Herramme Jeesuksen kuoleman-
ristin muotoista merkkiä. Tästä nimimerkki rape oli toista
mieltä, ja niinpä alkoi aiheesta sanallinen peitsentaitto.
Nimimerkki rape esitti perustellun kantansa, jonka sisällön
ystävämme ramu yritti runsaalla määrällä omia hörhöisiä
argumenttejaan esittäen kumota.
Se mikä kiistassa oli oleellisinta ja tärkeintä, ilmenee
tänäänkin seuraavasta, ramun esittämien argumenttien
joukosta löytyvästä tekstistä.
Tämä ramun teksti näet paljastaa sen tärkeimmän asian,
mihin nimimerkki rape näkemyksessään perustautui.
Mutta sama teksti paljastaa samalla myös sen tärkeimmän
erehdyksen, jonka varaan ystävämme ramun koko aihetta
koskevan hörhöisen korttitalo-todistelunsa perusti, ja
jonka perustuksen sortuessa, koko todistelurakennus
sortui.
Ystävämme ramu näet kirjoitti seuraavasti, ensin rapea
lainaten, ja sitten oman väitteensä vastineeksi esittäen:
""Rape kirjoitti:
”Tämä `taw´- merkki kun pitäisi ramun mukaan muka tulkita
ristin merkin tekemistä jo alkuaankin Hesekielin sanomana
ja kirjoittamana tarkoittaneeksi, vaikka koko merkkiä ei
ole edes yksinään esiintynyt Hesekielin tekstissä, tässä
ramun tarkoittamasa merkityksessä.
TOSIASIA ON, ETTEI HESEKIELIN TEKSTISSÄ OLE EDES ESIINTYNYT
`TAW´- MERKKIÄ YKSINÄÄN, VAAN `TAW´ JA ´VAV´- MERKIT YHDESSÄ
JA VIEREKKÄIN. Nämä merkit yhdessä esiintyessään ovat jo
alkuaankin tarkoittaneet vain ja ainoastaan meidän `merkkiä´
merkitsevän sanamme hepreankielistä alkuvastinetta, eikä
mitään muuta.
Näin koko ramun teorialta `muka Hesekielin tarkoittamasta
ristin muotoisesta merkistä´ on lopullisesti pudonnut pohja
pois, ja teoria paljastunut `huuhaa´- opiksi.”
Ramu vastaa:
Voi pyhä yksinkertaisuus?
Hesekielin aikaan ei ole voitu kirjoittaa hepreaksi, vaikka
rape niin väittää, koska heprealaista neliökirjoitusta EI
tuolloin ollut vielä käytössä.
Hesekielin aikana oli käytössä foinikialaiset, eli länsi-
seemiläinen aakkosjärjestelmä, ja noiden aakkosten viimei-
nen merkki oli TAV- joka kyseessä aakkostossa oli TISMAL-
LEEN RISTIN muotoinen."
Samassa yhdeydessä ramu esitti myös eräälle kolmannelle
henkilölle kysymyksen:
"ramu:
Onko Moshekin muuten sitä mieltä ,että alkujaan tuo Hes kirja
kirjoitettiin hepreaksi???"
Koko asian siis ratkaisee se, ovatko ystävämme ramun esittämät
väitteet tosia vaiko ei. Hänhän väitti: "Hesekielin aikaan ei
ole voitu kirjoittaa hepreaksi,...koska heprealaista neliökir-
joitusta EI tuolloin ollut vielä käytössä."
Lisäksi ystävämme ramu väitti:
"Hesekielin aikana oli käytössä foinikialaiset, eli länsiseemi-
läinen aakkosjärjestelmä, ja noiden aakkosten viimeinen merkki
oli TAV- joka kyseessä aakkostossa oli TISMALLEEN RISTIN muotoinen."
Nimimerkki rape puolestaan väitti, että Hesekiel kirjoitti tekstinsä
kaikissa tapauksissa, ei suinkaan foinikialaisilla aakkosilla, vaan
nimenomaan heprean kielellä, käyttäen heprean kielen omia aakkosia,
joko muinaisheprean aakkosia, jotka olivat eriytyneet omiksi aakko-
sikseen jo vuosina 1000 - 800 ennen ajanlaskumme alkua, tai sitten
heprean neliökirjoitusaakkosia, jotka saattoivat tulla käyttöön jo
Hesekielin aikana.
Lisäksi nimimerkki rape väitti, ettei Hesekielin tekstissä edes esiinty
heprean aakkosten `taw´- merkkiä yksinään, vaan `taw´ ja `vav´ merkit
yhdessä ja vierekkäin, ja nämä merkit yhdessä ja vierekkäin esiintyessään
muodostavat `sanan´, jonka sanan merkitys on `merkki´.
Se, onko ystävämme ramu väitteissään kenties oikeassa vaiko väärässä, sen
paljastaa vastaan sanomattomasti nyt seuraava, laajemmasta artikkelista
lainattu tekstin osa:
"" Sitten hiukan aakkostaulukoista.
Suomen kristityillä on käytössään yhteinen kristillisen
tiedon lähde, nimeltään `Iso Raamatun Tietosanakirja´.
Tämän arvovaltaisen teoksen ensimmäisen osan palstasivujen
1189, 1190, ja 1191 alaosassa, on heprean kielen aakkosten
kehitystä kuvaava 11 palstainen taulukko. Taulukon palstojen
alin rivi kuvaa nimenomaan heprean aakkosten `taw´- merkin
kehitystä aikojen saatossa.
Taulukon äärivasemmalta löytyvä sarake kuvaa `taw´- merkin
vanhinta tunnettua muotoa, ja mikä merkittävää, se on taulukon
mukaan juuri ja nimenomaan `vinoristin´ "x" muotoinen!
Kaksi historiallisten aikakausien palstaa on välissä,
joiden aikana käytössä ollut `taw`- merkki muistuttaa
F- merkkiä, josta ylin vaakapalkki on poistettu.
Vasta neljännellä palstalla on ristin merkkiä muistuttava
merkki, mutta tämä merkki esiintyy yhdessä x- merkin näköisen
vinoristimerkin kanssa, ja näiden merkkien kanssa on
sarakkeessa kolmaskin merkki, joka muistuttaa sellaista
ortodoksista vinoristiä josta yläpalkki on poistettu.
Taulukon muiden sarakkeiden merkit, taulukon äärioikealla
olevaan sarakkeeseen asti (joka kuvaa nykyään käytössä
olevaa neliöaakkosten mukaista `taw´- merkkiä) eivät
mitenkään edes muistuta ristin merkkiä.
Tämä taulukko siis välittää tietoomme kaksikin tosiasiaa.
Ensimmänen on se, etteivät Saarnivaaran eikä myöskään
Heprean - englannin rivienvälinen `NIV´ tekstilaitoksen
välittämät tiedot ole suinkaan vääriä, vaan aivan oikeita
ja paikkansa pitäviä, kun ne esittävät vanhimman tunnetun
`taw´- kirjaimen muodoksi juuri x- kirjaimen muotoisen
vinoristin.
Toinen taulukon välittämä tieto on se, että tämä neljäs sarake,
jonka kuvaamana aikana ristin merkkiä muistuttava `taw´- kirjain
oli käytössä (ja vieläpä yhdessä ja samanaikaisesti kahden muun
erinäköisen samaa `taw´- merkkiä tarkoittavan merkin kanssa)
sijoittuu sekin niin kauas menneisyyteen, ettei sen käyttöä
mitenkään voida samaistaa Hesekiel profeetan aikana käytössä
olleeseen, heprean kielen aakkostossa esiintyneeseen `taw´-
merkkiin.
Lisäksi, jos olisikin niin, että nämä kolme erinäköistä `taw´-
merkkiä olisivat olleet käytössä Hesekielin aikana, käsky ei
kuitenkaann ottanut kantaa siihen mitä merkkiä näistä kolmesta
`taw´ - vaihtoehdosta merkkauskäsky kirjaimen muotoa koskevana
koski. Tämäkin korostaa sitä, että merkkikäskyn silmämääränä
oli itse `merkki´, ei se millaisen tämän merkin tuli olla.
Siirtykäämme nyt Ison Raamatun tietosanakirjan toiseen osaan,
sen palstasivuille 2522, 2523 ja 2524. Näiden palstasivujen
yläreunasta löytyy toinen taulukko.
Tämän taulukon yhdestätoista sarakkeesta kahdeksan kuvaavat
eräitten heprean kirjainten kehitystä, alkaen äärivasemmalla
olevan sarakkeen egyptiläisistä hieroglyfeistä.
On merkittävää havaita, että tämän taulukon ainoa sarake,
jossa ristiä muistuttava merkki esiintyy, on nimenomaan
juuri tämä egyptiläisiä hieroglyfejä kuvaava äärivasemmalta
löytyvä sarake, joka sarakerivinä eli sarakkeesta toiseen
siirryttäessä, kuvaa juuri heprean `taw´- merkin kehitystä.
Taulukon sarakkeiden alin rivi on numeroitu numerosta 1
numeroon 11. Taulukon sarake numero 1, jossa pystypalkki-
ristiä muistuttava merkki esiintyy, osoittaa siis todeksi
sen, että tämä ristiä muistuttava merkki oli käytössä
Egyptissä.
Taulokon sarake numero 2 kuvaa `Siinain kirjoituksen´ aikaisia
kirjoitusmerkkejä noin vuodelta 1500 eKr. ja tällöin `taw´-
merkki oli taulukon mukaan vinoristin x muotoinen. Palsta
numero 4 kuvaa etelä-arabialaisia kirjoitusmerkkejä noin
vuodelta 300 eKr. ja tällöinkin `taw´- merkki oli taulukon
mukaan vinoristin x muotoinen.
Viides palsta kuvaa foinikialaisia kirjaimia noin vuodelta
1300 eKr. ja kas kummaa, tällöinkin `taw´- merkki oli taulukon
mukaan vinoristin x muotoinen. Palstalla numero 6 `taw´-
merkki muistuttaa kumollaan olevaa sirppiä. Palstalla 7 on
kaksi merkkiä, joista ensimmäinen on hattupalkki vinossa
olevan T:n nuotoinen, ja toinen T:n muotoinen, kuten myös
palsta numero 8:n `taw´- merkki. Palsta 9 kuvaa nykyisin
käytössä olevaa
neliöaakkosten mukaista `taw´- kirjainta, ja välissä olevien
palstojen `taw´-merkeistä yksikään ei ole ristin muotoinen.
Tosiasia siis on, että ainoa risti esiintyy tässä `taw´-merkin
muuttumista ja kehitystä kuvaavassa taulukossa vain Egyptin
hieroglyfien aikaa kuvaavassa sarakkeessa.
Turha olisi enää siitäkään itsestään selvyydestä mainita
(mutta mainitaan kuitenkin), että tämän Ison Raamatun
Tietosanakirjan kolmas osa esittää heprean - suomen sana-
kirjaosassaan palstasivullaan 7256 `taw´- kirjaimen nimen
ainoaksi merkitykseksi `merkin´.
Siirtykäämme nyt kansainvälisesti tunnetun ja tunnustetun
raamattuoppineen F. F. Brucen suomeksikin ilmestyneen kirjan
`Raamatun juuret´ sivulle 46. Tämän kirjan tältä sivulta
löytyy 9 palstainen taulukko joka myöskin kuvaa aakkostojen
kehitystä, alkaen äärivasemman Ras Samran kuvamerkeistä ja
päättyen äärioikean heprean aakkosiin.
Merkittävää on, ettei taulukon `taw´-merkin muuttumista ja
muotoa kuvaavalta riviltä löydy tästäkään taulukosta ristin
merkkiä muistuttavaa merkkiä muualta kuin `Mooabin kiven´
merkkejä kuvaavasta sarakkeesta.
Tällä tarkoitetaan Moabista löytynyttä `Mesan kiveä´ jonka
teksti on ajoitettu kirjoitetuksi aikahaarukassa 840 - 830
eKr. eli siis kauan ennen profeetta Hesekielin aikaa.
Ja mikä merkittävää, Mesan kivessä esiintyvät kirjaimet eivät
ole (itämaisten kielten professorin Heikki Palvankaan mukaan)
heprean aakkosiin kuuluvia, vaan heprean sukulaiskielen eli
Moabin kielen aakkosiin kuuluvia.
Mitä F. F. Brucen taulukkoon tulee, tämän arvovaltaisen
oppineen julkaiseman taulukon mukaan `Siinain aakkosten´
aikainen `taw´- merkki oli meidän plus ( ) merkkimme
näköinen.
Varhaisen pohjois-seemiläisen ajan `taw´ - merkkejä oli
taulukon mukaan käytössä kaksi, toinen plus merkin ( )
muotoinen, ja toinen vinoristin (x) muotoinen. Varhais-
kreikkalainen `taw´- merkkiä vastaava merkki oli T, ja
samarialaisten käyttämä `taw´- merkki muistutti meidän
`^´- merkkiämme.
Oppineet ovat lisäksi sitä mieltä, että juuri Baabelin
pakkosiirtolaisuuden aikana tapahtui se, että juutalaiset
omaksuivat neliökirjoituksen mukaiset heprean kielen
aakkoset käyttöönsä.
Kun Hesekielin kirja tuli valmiiksi kirjoitetussa muodossaan
vasta juuri pakkosiirtolaisuuden päättymisen edellä, sekin on
mahdollisesti jo alkuaankin merkitty muistiin neliökirjoituksen
mukaisin aakkosin, joiden aakkosten `taw´- merkkiä ei kukaan
millään ilveellä kykene väärentämään ristiä muistuttavaksi.
Iso Raamatun Tietosanakirjan toinen osa esittää palstasivullaan
3528 aivan saman tiedon, minkä jo olen edellä esittänyt Karmel-
yhdistyksen heprean kielioppivihkosen eräältä sivulta.
Tämä IRT:n teksti luettelee pitkän `merkki´- artikkelinsa
lopuksi kokonaista 18 eri `merkkiä´ merkitsevää sanaa.
Näistä 11 ensimmäistä sanaa ovat heprean kielisiä sanoja,
ja näistä viides koskee juuri `taw´-merkkiä.
Tämän `taw´ merkin kohdalla on kirjoitettuna ensin `taw´
meidän latinalaisilla kirjaimillamme, sitten sama `taaw´-
sana heprean kirjaimin kirjoitettuna, jonka jälkeen tulee
teksti joka kuuluu:
"merkki, tuntomerkki, hepr. kirjaimiston viimeisen kirjaimen
nimi".
Jotkut ristinmerkki- intoilijat eivät ilmeisestikään ole nyt
tietoisia siitä, että hepreankielisessä tekstissä ei ole
esiintynyt `taw´- merkkiä yksinään.
Pelkkää `taw´ merkkiä ei näet vokalisoidussakaan tekstissä
nykyäänkään esiinny, vaan nimenomaan `taw´- merkin `nimeä´
merkitsevät useampi merkki yhdessä.
Kun pelkkä `taw´- merkki esiintyy yksinään heprean aakkostossa
tai kirjoitetussa tekstissä, se muistuttaa meidän `n´- kirjain-
tamme, jossa on sitten ääntämistapaa ohjaavana joko piste
keskellä, tai sitten ei.
Hesekielin hepreankielisessä nykytekstissä sen sijaan on
kaikkiaan kolme merkkiä, joista ensimmäinen on meidän n -
kirjainta muistuttava `taw´ merkki, ja piste sen keskellä,
sitten `taw´- merkin alla pitkää a-vokaalia merkitsevä
`qamats´- merkki, muodoltaan viiva ja piste viivan alla,
ja kolmanneksi ´taw´ -merkin vieressä, vasemmalla puolella
(hepreaa kun kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle)
`vaav´- merkki.
Näistä merkeistä muodostuu sana `taaw´, ja tällä `sanalla´
on sanana merkitys: ´merkki´.
Terveen järjen johtopäätös on siis seuraava. Vaikka aikoinaan
käytetystä heprean 'konsonanttisesta tekstistä puuttuivatkin
vokaalimerkit, niissä silti käytettiin konsonanttimerkkejä
aivan nykyiseen tapaan.
Selvän todennäköisyyden mukaan profeetta Hesekiel on siis
alkuaankin kirjoittanut `taw´- merkin viereen vasemmalle
puolelle `vav´-merkin, ja näin kirjoittaen saanut aikaan
tekstiin vokalisoimattoman sanan, johon lukijan ja lausujan
tuli itse osata liittää vokaalit.
Tämän Hesekielin kirjoittaman sanan varsinainen merkitys oli
nimenomaan juuri `merkki´, ja tämä sana muodostui kahden
konsonantin, `taw´:in ja `vav´:in vierekkäisyydestä, joka
alkuaankin oli tarkoitus ymmärtää ja tulkita yhdessä yhdeksi
sanaksi.
Ei näet ole syytä olettaa, että Hesekiel olisi käyttänyt
tässä lauseessaan `taw´ merkkiä aakkosten viimeisen kirjaimen
`nimen´ merkityksessä, vaikka tämäkin tulkinta on täysin
mahdollinen, kuten tulemme jatkossa näkemään.
Jos Hesekiel näet näin olisi tehnyt, miksi hän ei tällöin
ilmaissut selvemmin tarkoitustaan, eli käyttänyt tekstissään
toista pelkkää `taw´- merkkiä yksinään, tekstistä nykyäänkin
löytyvän useamman `merkkiä´ merkitsevän sanan eli merkki-
kasauman edellä ja vieressä?
Kun otetaan vielä huomioon, että LXX. on käännetty heprean
vokalisoimattomasta konsonantti- tekstistä, ja käännös
kuitenkin käyttää pelkkää `semeion´(merkki)- sanaa, on
tämäkin todiste siitä, että käännöksen pohjana on ollut
heprean tekstissä esiintynyt kahden konsonantin yhtymä
`taw vav´, jonka kääntäjät ovat (aivan oikein) ymmärtäneet
vain `merkki´- sanaa merkitseväksi.
Sekin on merkittävää, että Lamsan itäaramean teksteihin
pohjautuva englanninkielinen raamattulaitos (joka myöskin
löytyy kirjahyllystäni) on saanut lähdetekstistään aiheen
kääntää Hesekielin 9:4 tekstin `taw´- merkin sisältävän
merkkiyhtymän sanoiksi: `and set a mark´.
Varmistukaamme nyt, millä kielellä ja minkä kielen aakkosia
Hesekiel on kirjassaan käyttänyt?
Tätä asiaa itämaisten kielten professori Heikki Palva selittää
hänen Raamatun Tietokirjan´ teksteistään poimimissani lainauksissa:
"Heprea, israelilaisten käyttämä kieli, (on kieli) jolla Vanha
testamentti on kirjoitettu, lukuun ottamatta arameankielisiä
katkelmia Esra 4: 8-6: 18, 7: 12-26, Dan.2: 4-7: 28 ja Jer.10:
11. ..." (Sivu 327 artikkeli Heprea.)
Ja:
"Vanhan testamentin vanhimmat osat ovat voineet olla kirjoitettuina
jo ennen vanhempiakaan yllämainituista (Mesan kivi 800 eKr., Siloan
tunnelin piirtokirjoitus 700 eKr., ja ostrakon tekstit 600 eKr.)
mutta niiden kieliasu on jonkin verran muuntunut. ..." (Sama aihe,
seuraava sivu 328.)
Samalla sivulla professori tuo esiin Moabista löydettyä Mesan
kiveä koskevan tosiasian, että kiven teksti on kieleltään
`hebrealle lähisukuista Moabia´, ei siis itse hepreaa.
Näin varmistuu se tosiasia, että aikaisemmin lainaamassani
professori F. F. Brucen heprean ja sen sukulaiskielten
aakkoshistoriaa kuvaavassa taulukossa esiintyvä ainoa
meidän Herramme kuolemanristiä muistuttava ristinmerkin
muotoinen, `Taw´- merkkiä vastaava kirjoitusmerkki, ei
edes ole esiintynyt varsinaisten heprean kielen aakkosten
joukossa, vaan Moabin kielen aakkosissa.
Sivulla 83 professori Heikki Palva aramean kieltä käsittelevässä
artikkelissaan sanoo Vanhan testamentin kirjoituskielestä saman
asian joka jo edellä tuli ilmi:
"... Tällä muinaisaramean kirjakielellä on kirjoitettu myös osa
Vanhaa testamenttia, joka muuten on hepreankielinen.
Arameankieliset osat ovat Jer.10: 11, Esra 4: 8-6; 18, 7: 12-26
ja Dan. 2: 4-7-; 28. ..."
Mutta millaisia sitten olivat itse muinaisheprealaiset aakkoset?
Siitä seuraavaksi.
Kirjahyllyjeni teosten joukosta löytyy myös `Facta 2001´ sarja,
jonka kirjasarjan ensimmäisen osan `Aakkoset´ - artikkelin alta
löytyy sivuilta 5 ja 6 taulukko aakkosten kehityksestä.
Taulukossa käsitellään `seemiläisten aakkosten´, `kreikkalaisten
aakkosten´, `venäläisten aakkosten´, ja `latinalaisten aakkosten´
kehitys.
Taulukon vasemmanpuoleinen sarake käsittelee seemiläisiä aakkosia,
ja taulukon vaakarivien kirjaimien muoto esittää sarakkeesta
toiseen siirryttäessä `samaa alkuperää´, alkaen vasemmanpuoleisista
seemiläisistä aakkosista.
Seemiläisten aakkos- sarakkeen oikeanpuoleiset kirjaimet näyttävät
heprealaisten neliöaakkosten muodon, vasemmanpuoleiset kirjaimet
sen sijaan muinaisheprealaisten aakkoskirjainten muodon.
Taulukon rivi 6 koskee `waw´- kirjaimen muotoa, ja tämä oli muinais-
heprealaisessa muodossaan meidän Y - kirjaimemme muotoinen. Seuraava
kreikkalaisten aakkosten kehitystä selostava sarake osoittaa, että
tämä muinaisheprean Y - kirjaimen muotoinen `waw´- kirjain muuttui
kreikkalaisten aakkosten muinaiskirjaimistossa meidän F - kirjaimemme
muotoiseksi, nimeltään `digamma´- kirjaimeksi, joka jo aikoja sitten
on sekin kreikankin aakkosista kadonnut.
Vasemmanpuoleisen seemiläistä aakkoskehitystä selostavan sarakkeen
rivi 22 koskee `taw´- kirjainta, ja tämän kirjaimen muinaisheprealainen
muoto oli meidän `ruksi´- merkkimme eli vinoristin x - muotoinen.
Kreikkalaisten aakkosten sarake osoittaa tämän muinaisheprealaisen x -
merkin muuttuneen kreikkalaisten muinaiskreikkalaisessa kirjaimistossa
meidän T - kirjaimemme muotoon, ja nimeltään `tau´ -kirjaimeksi, ja
tämä kirjain esiintyy nykykreikankin kirjaimistossa edelleen.
Taulukon tekstissä selostetaan, että `muinaisista ja arkaaisista
muodoista esitetään taulukossa vain tavallisimmat muodot. Tämä
tarkoittaa sitä jo edellä ilmi käynyttä tosiasiaa, ettei taulukon
seemiläisten aakkosten muinaisseemiläinen `taw´- kirjaimen x -
muotokaan ollut ainoa käytössä ollut muoto.
IRT:n ja `Raamatun juuret´ kirjojen sivuilta lainattujen taulukkojen
antamia tietoja selostaessani jo osoitin, että meidän plus- ( )
merkkiämme vastaava muinaisheprealainen `taw´- kirjaimen muoto oli
myöskin x- muodon ohella aikoinaan käytössä.
Osoitin sitten kyllä myös senkin tosiasian, ettei Moabin kivestä
tavattu `taw´- kirjainta vastaava ristinmerkin muotoinen `taw´-
merkki kuulunut suinkaan muinaisheprealaisiin aakkosiin, vaan
tämä merkki kuului (itämaisten kielten professori Heikki Palvan
välittämän tiedonkin mukaan) heprean kielelle lähisukua olevan
moabin kielen aakkosiin.
Edellä selostetun perustalta tehtävä terveen järjen johtopäätös
on seuraava. Jos profeetta Hesekiel ei kirjoittanut kirjansa
tekstejä `heprean neliöaakkosten´ muotoisilla kirjaimilla, ainoa
vaihtoehto on silloin se, että hän kirjoitti kirjansa tekstit
muinaisheprean aakkosten´muotoisilla kirjaimilla.
Tällöin Hesekiel kohdan 9:4 `taw´- merkin nimeä vastaavat kirjaimet
`taw´ ja ´waw´ olivat näöltään joko muodossa `YX´ tai näöltään
muodossa ´Y ´.
Tällä vaihtoehtoisesti joko kirjainmuodoista `YX´ tai
kirjainmuodoista ´Y ´ koostuneella `sanalla´ oli kaksi
merkitystä. Tämän `sanan´ merkitysvastine oli nimenomaan
ja on edelleenkin meidän `merkki´- sanaamme vastaava.
Toinen merkitysvastine on heprean kielen viimeisen kirjaimen
nimi, joka vokalisoituna lausuttiin ja lausutaan edelleenkin
hepreaksi `taaw´.
Kirjahyllystäni löytyy myös esperantonkielinen Raamattu:
La Sankta Biblio La Malnova Testamento el la hebrea originalo
tradukis lazaro Ludoviko Zamenhof.
Tämä juutalainen tohtori ja erittäin nerokas kielimies joka
laati esperantokielen, käänsi myös Raamatun laatimalleen
kielelle. Katsoinpa siis tästäkin teoksesta, miten tohtori
Zamenhof on ymmärtänyt Hesekielin kirjan kohdan 9:4 heprean-
kielisen viestin.
Hänen esperantokielisessä käännöksessään Hesekielin kirjan
yhdeksännen luvun neljännen jakeen sanat kuuluvat:
"Kaj la Eternulo diris al li: Trairu la urbon Jerusalem,
kaj marku per litero Tav la fruntojn de tiuj homoj, kiuj
gemas kaj malgojas pri ciuj abomenindajoj, kiuj estas
fatataj en la urbo."
Keskittyessämme tohtori Zamenhofin käännöksen keskeisiin
sanoihin, pistäkäämme suomenkielen vastineet hänen käyttä-
miensä sanojen alle:
...kaj marku per litero Tav la fruntojn
ja merkitse kirjaimella `Tav´ otsat
de tiuj homoj, kiuj gemas kaj...
niiden ihmisten, jotka huokailevat ja ...
Eli suomeksi sanottuna:
`...merkise `tav´ kirjaimella niiden ihmisten otsat, jotka
huokailevat...jne.
Tohtori Zamenhof on siis todellakin ymmärtänyt tekstin
merkityksen niin, että heprean alkuperäisessä tekstissä
Hesekielin kirjoittamana esiintynyt muinaisheprean
aakkosten kirjaimilla `YX´ tai ´Y ´ kirjoitettu `taaw´-
sana, olisi tekstissä esiintynyt `aakkosen nimeä´
tarkoittavana.
Itse aakkonen johon tämä tekstiin muinaisheprean aakkosilla
kirjoitettu `aakkosen nimi´ viittasi, oli muinaisheprealaiselta
muodoltaan joko " " tai "x".
Edellä sanottu sopii hyvin yhteen sen kanssa, että jotkut
lähteet antavat `taaw´- aakkosen nimen merkitykseksi
`merkki´- merkityksen sijasta `risti´- merkityksen.
Mutta miten tämä seikka vaikuttaa Hesekielin kirjan kohdan
9:4 tulkintaan?
Esimerkiksi myös E. Stenij:in suomenkielinen `hebrean kielen
kielioppi´(joka myös löytyy kirjahyllystäni) esittää kielioppinsa
`Alkeisoppi´- luvussaan heprean kirjaimista listan, ja antaa
hänkin `taaw´- merkin nimelle suomenkielisen vastineen `risti´.
Tätä ei kuitenkaan sovi tulkita väärin, sillä Stenij ei
ilmeisestikään tarkoittanut meidän Herramme kuolemanpaalun
symbolin muotoista ristiä, vaan niitä ristin muotoja jotka
esiintyvät meidänkin `plus´ ( ) ja `eks´ (x) merkeissämme,
ja joiden muotoisena muinaisheprean ´taaw´- merkki on
aikoinaan näkyviin piirretty.
Terveen järjen mukainen johtopäätös on siis Hesekielin kohdan
9:4 merkin suhteen seuraava.
On jätettävä lopultakin avoimeksi, kumpaa teksti on alkuaan
tarkoittanut, sillä `taaw´ja waaw´ merkeistä muodostunut
`sana´ tarkoittaa sanana sekä pelkkää `merkkiä´ mutta myöskin
`taaw´ - nimisen aakkosen nimeä.
Todennäköistä on, että sanan käyttötarkoite on tulkittava
pelkkää `merkki´- merkitystä korostavaksi, kuten teksti-
perintö on Septuagintan kääntäjistä alkaen tehnyt.
Jos taas tekstin tarkoite on sen sijaan ollut se, että teksti
todellakin on kehoittanut tekemään `taaw´- merkin muotoisen
merkin säästettävien otsaan, silloin on selvää, että kehotuksella
on viitattu muinaisheprean aakkoston muotoiseen (" " tai "x")
`tav´- merkkiin.
Tällöin tekstin merkitys on ollut yksinkertaisesti ja alkuaan
sanoa suomeksi käännettynä:
`Pistä `ruksi´ niiden miesten otsiin...´, jne.
Mitä tulee muinaisheprean aakkosten muotoon, niin siitä on vielä
sanottava seuraavaa.
Grimbergin jo iäkkäästä `Kansojen Historia´- kirjasarjasta, sen
toisen osan sivulta 315 löytyy myöskin `aakkosten syntyä´
koskeva taulukko. Tätä taulukkoa jotkut ovat tulkinneet väärin.
He ovat soveltaneet taulukon sarakkeiden 2. ja 3. foinikialaisia
kirjainmerkkejä VIII:lta vuosisadalta eKr. kuvaavat, heprean
`taw´- kirjainta vastaavat ristinmuotoiset merkit sen merkin
muodoksi, jota muotoa muka Hesekiel tarkoitti kirjansa kohdassa
9:4, kirjoittaessaan `pellavapukuiselle´ annetusta `taw´- aakkosen
muotoisesta merkin merkkauskäskystä.
Tutkikaamme siis tätä taulukkoa hiukan tarkemmin.
Tässä taulukossa on kahdeksan saraketta ja 22 riviä. Vasemman-
puoleisesta sarakkeesta n:o 1 löytyy heprean aakkosten nimet,
rivittäin ylimmästä `alephista´ alimpaan eli `tawiin´ asti.
Sarakkeesta n:o 6 löytyy puolestaan kreikan aakkosten nimitykset,
alkaen ylimmästä `alphasta´ alimpaan eli `tau´-kirjaimeen asti.
Taulukon alla on teksti jossa lukee `Vertaileva kirjaintaulukko´
ja sitten seuraava luettelo verrattavista kirjainmuodoista:
"1. (sarakkeessa) heprean nimitykset, 2. ja 3. (sarakkeissa)
foinikialaisia kirjainmerkkejä VIII:lta vuosisadalta eKr.,
4. (sarakkeessa) muinaiskreikan kirjainmerkkejä VIII:lta eKr.,
5. (sarakkeessa) heprean kursiivia n. 600 eKr., 6. (sarakkeessa)
kreikan kieliset nimitykset, 7. (sarakkeessa) kreikan kirjaimet
ja 8. (sarakkeessa) latinan kirjaimet."
Taulukon tiedoissa ei ole mitään huomauttamista. Tiedot vastaavat
ilmeisen selvästi sitä tietoa joka oli viime vuosisadan alkupuolella
tutkijoiden ulottuvilla.
Alimman eli viimeisen taulukon rivin ja `taw´- merkiksi sarakkeessa
1. nimetyn kirjaimen muodot esitetään seuraavasti:
Foinikialaisia merkkejä oli kahdeksannelta vuosisadalta ennen
Kristusta tavattu foinikialaisten aakkosten joukosta kaksi:
toinen ristin muotoinen (sarakkeessa 2) ja toinen oikealle
kallellaan olevan ristin muotoinen (sarakkeessa 3).
Samalta kahdeksannelta vuosisadalta ennen Kristusta oli tavattu
muinaiskreikan kirjainmerkki joka oli ison T - kirjaimen muotoinen.
Sama ison T kirjaimen muoto esiintyy myös kreikan ja latinan
aakkosia kuvaavissa sarakkeissa n:o 7 ja n:o 8.
Mutta se mikä tässä taulukossa on merkittävää tämän aiheemme
kannalta, on juuri sarake 5.
Tämä sarake 5. koskee taulukossa kuudennelta vuosisadalta ennen
Kristusta hepreankielisistä kursiivikirjoituksista tavattua
`taw´- merkkiä, ja kas kummaa, tämä oli jo silloin meidän
ruksimerkkimme (x) eli vinoristin muotoinen.
Tämä on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä yliopiston kielimiehet
ovat www-sivullaan esittäneet aakkosten historiasta.
Yliopiston kielimiesten mukaan heprealaiset aakkoset kehittyivät
ja otettiin käyttöön näet jo niinkin varhain kuin noin vuonna
1000 ennen Kristusta, eli siis jo noin 400 vuotta ennen profeetta
Hesekielin aikaa.
Yliopiston oppineiden `www - kielisivuilta´, koskien juuri
`muinaisheprean aakkosten syntyä´, löytyy myös seuraava lause:
"Muinaisheprealaiset aakkoset kehittyivät foinikiasta vuoden
1000 paikkeilla eKr."
Sama seikka ilmenee myös `kielipuustakin´, www - sivun oikeasta
ylälaidesta.
Siitäkin ilmenee, että aakkosten `muinaisheprealainen haara´
irtaantui `foinikialaisesta haarasta´ aikajanojen 1000 eKr. -
500 eKr. puolivälin tienoilla, siis runsaasti ennen Hesekiel -
profeetan elinaikaa.
Edellä esitetyistä tosiasioista tehtävä terveen järjen selvääkin
selvempi johtopäätös on, ettei ole mitään perää siinä väitteessä,
että Hesekiel profeetta olisi muka käyttänyt kirjassaan meidän
Herramme kuolemanpaalun muotoista `taw´- kirjaimen muotoa, kir-
joittaessaan kirjaansa kohdan 9:4 tekstin.
Kyllä hänen piirtämänsä `taw´ - kirjain oli muinaisheprean `taw´-
kirjaimen muotoinen, eli joko tai x.
Jos hän oli jo omaksunut käyttöönsä neliö- aakkoset, joka sekin
on mahdollista, silloin hänen tekstiin piirtämänsä `taw´- kirjain
muistutti meidän `n´-kirjaintamme.
Palatkaamme nyt vielä Grimbergin kansojen historiassa esiintyvään
aakkostaulukkoon.
Kun taulukko kuvaa noin vuosisadalta 600 ennen Kristusta löytyneitä
ja siis jo silloin käytössä olleita muinaisheprean kirjaimilla
kirjoitettujen aakkosten muotoja, näiden muotojen joukosta löydetty
`taw´- kirjaimen muoto oli selvästi `vinoristin´ eli meidän merkkimme
"x" , tai `plusristin´ eli meidän merkkimme " " muotoinen.
Mutta tämähän ei sovi näitten `ristinmerkki´- intoilijoiden
oppiin, ja siksi innokkaimat heistä (kuten esimerkiksi ystävmme
ramu) esittävät tosi `absurdeja´ väitteitä, väittäen jopa,
ettei muka muinaisheprean aakkosiakaan ollut Hesekielin aikana
edes vielä muotoiltu, puhumattakaan siitä, että ne olisivat
olleet käytössä.
Muinaisheprean aakkosten tilalle he yrittävät `ujuttaa´ nämä
Grimbergin aakkostaulukossa esiintyvät 800 luvulla ennen
Kristusta foinikialaisessa aakkoshaarassa esiintyneet ristin-
muotoiset `taw´- kirjainta vastaavat merkit.
He siis esittävät niinkin `absurdin´ väitteen, että profeetta
Hesekielkin olisi muka kirjoittanut kirjansa hänelle vierailla
´foinikialaisilla aakkosilla´, koska hepreankielisiä muinais-
heprean aakkosia ei ollut vielä muka edes muotoiltu.
Näin he väittävät, saadakseen meidän Herramme kuolemanpaalun
symbolia muistuttavan ristinmuotoisen merkin keinolla millä
hyvänsä muka Hesekielin kirjoittamaksi.
Näiden `ristinmerkki´- intoilijoiden joukosta kiihkeimmät
menevät jopa aivan äärimmäisyyksiin, absurdeja väitteitään
esittäessään. Innokkaimmat heistä (kuten ystävämme ramu)
kieltävät jopa koko heprean kielen käytössä olon Hesekielin
aikana!
Kun he tekevät näin, saadakseen tämän `ristin merkki´ utopiansa
muka Hesekielin kynällä kirjoitetuksi, täytynee tässä vielä
lainata lyhyesti muutamia virkkeitä ja lauseita tietosanakirja
`Facta 2001´ osan 5. heprean kieltä selostavilta sivulta 718.
Otsikon `Heprean kirjoitus´ alta löytyy seuraava teksti:
"... Heprealaista kirjoitusta tunnetaan piirtokirjoituksista
900 - 500 luvulta eKr. ja vielä makkabilaiskauden rahoista,
sekä hieman tyyliteltynä samarialaisesta Pentateukista ym.
Myös VT:n vanhimmat kirjat on kirjoitettu tällä kirjoituksella.
Maanpaon jälkeisenä aikana juutalaiset itse alkoivat käyttää
aramealaisten kehittämää myöhempää muotoa, ns. neliökirjoitusta,
joka myös on yleinen VT:n käsikirjoituksissa ja painoksissa. ..."
Otsikon `heprean kieli´ alta löytyy seuraavaa:
"...Heprean kielen kehitysvaiheita ovat muinaisheprea (100-
luvulle Ekr. saakka) jolla Vanha testamentti (ja sitä
jäljitellen Kuolleenmeren tekstit) on kirjoitettu, uusheprea
... jne".
Otsikon `Hepreankielinen kirjallisuus` alta (sivulta 719)
löytyy seuraavaa:
"... Muinaisheprealaisen kirjallisuuden merkittävin tuote
on Vanha testamentti, jonka varhaisimmat osat ovat 1200-
luvulta eKr. ..."
No, riittäkööt nämä edellä esitetyt todisteeksi muinais-
heprealaisilla aakkosilla kirjoitetun kirjallisuuden
iästä ja sisällöstä.
Hesekielin kirjan kohdan 9:4 johdosta lopuksi:
Kaikki meidän Herramme kuolemanristin muotoisen ristin symbolin
`ymppääminen´ Hesekielin tekstin tarkoitteeksi on siis selvää
haihattelua ja mielikuvituksen tuotetta.
Ainoat Herramme kuolemanristin muotoa muistuttavat `taaw´ merkin
vastineet löytyvät Egyptin piirtokirjoitusten ja Moabin kielen
aakkosista, sekä (Grimbergin historia- teoksen mukaan) foinikia-
laisten aakkosten joukosta.
Se kuitenkin on varmaa, ettei Hesekiel käyttänyt kirjaansa
kirjoittaessaan yhtäkään näistä edellä mainituista hänelle
vieraitten kielien kirjainmuodoista, vaan, kuten jo edellä
totesin, hän käytti jotakin niistä vaihtoehdoista, joita
heprean aakkoset itse hänelle tarjosivat.
Entä sitten Hesekielin kohdan yhteys Ilmestyskirjan tekstiin?
On ilmeistä, ettei Hesekielin tekstillä myöskään ole muuta
tekemistä Ilmestyskirjan sinettimerkin kanssa kuin se, että
Hesekielin kirjan merkkikäsky toimi esikuvallisena `typoksena´
Ilmestyskirjassa mainitulle sinettimerkille.
Tätä Johanneksen Ilmestyskirjassa mainittua `sinettimerkkiä´
koskien, josta kohta 7: 3- 8 puhuu, eli merkin painamisesta
sinetillä 144.000 otsiin (johon myös Ilmestyskirjan kohta
9:4 viittaa, mainitsemalla ne `joilla on Jumalan sinetti
otsissaan´), niin Ilmestyskirja itse ilmaisee selvästi sen,
millaisen merkin sinetin painaminen heidän otsiinsa sai aikaan.
Ilmestyskirjan luvun 14 jae 1 kuuluu seuraavasti:
"ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja
hänen kanssaan sata neljäkymmentäneljä tuhatta, joiden otsaan
oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi."
Ilmestyskirjan sinetti ei siis suinkaan tarkoita minkään
ristinmuotoisen kirjaimen kirjoittamista otsiin, vaan
Jumalan sinetti otsiin painettuna saa aikaan `kaksi nimeä´,
eli Herramme Jeesuksen ja hänen Isänsä nimen.
Joissakin käsikirjoitusjäljennöksissä tosin tässä kohtaa
puhutaan vain `Isän nimestä´ otsiin kirjoitettuna.
Ilmestyskirjassa ennustetun 144.000 merkitseminen sinetti-
merkillä selittyy siis sinetin jättämän muodon osalta
kohdasta Ilm.14:1. Siinä sanotaan selvästi (jos nimittäin
sinetillä painamisen jälki tulkitaan kirjaimellisesti)
että sinettimerkinnän saaneiden otsiin ilmestyi sinetin
painamisen tuloksena `kaksi nimeä´, eli meidän Herramme
Jeesuksen ja hänen Isänsä nimet.
Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että tällä `sinetöimisellä
on symbolinen merkitys, kuten myös Merril G. Ungerin Raamatun
lukijan käsikirjakin´ Ilm.7: 8-9 kohdalla (sivulla 659) sanoo:
"1-3 Israelin varjeltunut jäännös. Nämä valitut säästyvät lopun
ajan ahdistuksen tuomioista, jotka kohtaavat maapalloa. 1. Tätä
symbolisoi `sinetti´, 2a (vrt. Ef. 1:13-14). Se tapahtuu
julkisesti, sillä sinetti painetaan `Jumalamme palvelijain
otsaan´, eli opetuslapseus ei ole salaista." "" - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
rape- nimimerkillä kirjoittaessaan Poutiainen menettel iseuraavasti:
Rapen monet persoonat.
On se kumma juttu.
Rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki.
Rapen persoona b väitti sittemmin, että tav-merkki on jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara pois.
Rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen (joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen) .
Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on n kirjaimen muotoinen.
Ota nyt niistä selvää.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta mahdolliset lukijat pysyis kärryillä.Tämä tunnettu rienaaja ja valehtelija on tämänkin
foorumin palstoilla taas vain jatkamassa tuota
tunnettua helmasyntiään, jota jatkaen hän jatku-
vasti täyttää syntiensä mittaa.
Hän näet, aikaisemmat eri foorumeilla kärsimänsä
keskustelutappionsa kostaakseen, nyt niistäkin
silmittömästi valehtelee, yrittäen kasata mennei-
syyden keskusteluissa hänelle perusteellisesti
`jauhot suuhun´ pistäneen tosi kristityn niskaan
perättömiä valheita.
Esimerkkinä tästä tuo hänen edeltävässä viestissään
esiintyvä riena taw- merkin muodon muka kolmeen
kertaan muuttamisesta ja nimimerkki rapen muka
a, b, c, ja d persoonista.
Vitsikäskin tämä mies yritti näet olla, jatkaessaan:
"Ota nyt niistä selvää.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi
aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta
mahdolliset lukijat pysyis kärryillä."
Näin siis tuo hörhö törkeästi rienaten, ja jälleen
menneisyyden keskustelun sisältöäkin vääristellen,
asioista taaskin valehteli.
Mutta, siinäpä se pulma juuri on tämän miehen kohdalla,
eli juuri tuossa mitä hän itse tuossa irvailussaan julki
toi.
Ei tämä mies näet koskaan omien korviensa välisellä
kapasiteetilla todellakaan ole kyennyt eikä kykene
ottamaan mistään asiasta todella selvää. Hänen kor-
viensa välissä ei yksinkertaisesti riitä kapasiteettia
siihen, että asioiden oikea laita hänelle selviäisi.
Tämän olemme huomanneet todeksi jo vuosia sitten.
Nytkin tämän merkki- tutkistelun kyseessä ollessa tämä
mies putosi tosiasiassa `ymmärryksen kärryiltä` jo
alkumetreillä, kuten hänen tapanaan on.
Muut, siis `täysjärkiset´ lukijat ovat kyllä `pysyneet
kärryillä´ tämän taw- merkin tutkistelunkin aikana
alusta loppuun asti, josta todisteena ovat tuosta
keskustelusta itsekin säilyttämäni dokumenttitekstit.
Tositteeksi samasta asiasta on tullut jatkuvasti ja
toistuvasti myös useita muita viestejä.
Mitään `käsityksen muuttamista´ taw- merkin muodosta
siis käydyn keskustelun aikana ei ole tosiasiassa SVK:n
keskusteluissakaan nimimerkki rapen taholta tapahtunut,
vaan tuota merkkiä on vain tarkasteltu eri näkökulmista.
Mutta tätähän seikkaa tämän miehen korvien välinen kapasi-
teetti ei kyennyt silloinkaan tajuamaan, eikä tietenkään
tajua vieläkään.
Se sitten onkin edellä kerrotun valossa suorastaan surku-
hupaisaa, kun tämä mies on niin järkyttävän epärealistinen
ja ilmeisen selvästi jopa typeryydessään mielenvikaisen
tasolle jäänyt, kun ei kykene tajuamaan edes omaa todel-
lista painoarvoaan.
Hänen oma painoarvonsa on näet kristillisten totuuksien
tietäjänä ja ymmärtäjänä todellista totuutta vastaavien
näkemysten suhteen vain `höyhenen painon´ luokkaa, ver-
rattuna esimerkiksi nimimerkki rapen ja nimimerkki `kolme-
konetta´ omaamaan monikiloiseen todellista totuutta vas-
taavien tietämysten painoarvoon.
Täysjärkinen olisi jo meidän kahden, siis nimimerkki
kolmenkoneen ja hänen itsensä välisen `erisarjaisuuden´
aikoja sitten jo itsekin älynnyt, ja älynnyt myös näil-
läkin palstoilla hiljentää typerän suunsa, mutta ei kyl-
läkään tämä mies.
Tämä mies se vain edelleen esiintyy muka jopa toisten,
itseään huimasti viisaampien ja tietävimpien painoarvoa
punnitsemaan kykenevänä, hehheh.
Tämä mies se vaan päivästä päivään luskuttaa typeryyksiään,
ja on niin äärettömän tyhmä, ettei edes ymmärrä tuota
tyhmyyttään hävetä. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Mitä Nikean kirkolliskokoukseen kokoontuneeseen
piispojen määrään tulee, niin dokumenttina pysyy
seuraava:
Ramu väitti aikoinaan, että oli kyse muka vain 250
piispasta. Ramu myös väitti, että puhe 318 piispasta
oli perätön `sävellys`.
Nimimerkki `rape´ kertoi ramulle sen tosiasian, että
piispoja oli eräitten lähteiden mukaan enemmän kuin
vain 250, ja tämän todistaa myös Konstantinopolissa
vuonna 381 pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen
sääntöjen teksti.
Tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen sääntö näet kuuluu:
"Konstantinopoliin kokoontuneet pyhät isät päättivät:
Älköön hyljättäkö kolmensadankahdeksantoista Bithynian
Nikeaan kokoontuneen isän uskoa, vaan pysyköön se
voimassa, ja julistettakoon anateemaan kaikki harhaopit,
ja erikoisesti: eunomiolaisten eli anomoiolaisten ,
areiolaisten eli eudoksolaisten ja semiareiolaisten eli
pneumatomakien sekä sabelliolaisten, markellolaisten,
foteinolaisten ja apollinarilaisten harhaopit."
Eli siis toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen ensimmäinen
sääntökin tuo julki, että isiä oli 318.
Nyt kysyn, osaako ramu lukea? Kykeneekö ramu ymmärtämään,
mitä sana `kolmesatakahdeksantoista´ numeroina ilmaistuna
merkitsee? Ei tämä luku merkitse numeroina 250, vaan kyllä
se merkitsee numeroina 318.
Teksti tosin puhuu "ìsistä", eikä käytä sanaa `"piispa",
mutta tämä seikka tuskin merkitsee sitä, etteikö näilla
`ìsillä´ olisi tarkoitettu juuri `piispoja`. Ainakin sillä
tarkoitettiin `myös´ piispoja.
Vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama teos,
nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia", kertoo
sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi,
sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli
Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien
mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa
yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi
Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri
kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen.
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Tämä teksti edellä puhuu nimenomaan noin `viidestäsadasta´
piispasta.
Nyt toistan joskus aikaisemmin esittämäni kysymyksen:
Osaako ramu lukea? Ymmärtääkö ramu, mitä tuo "piispa" -
sana tässä yhteydessä tarkoittaa? Ymmärtääkö ramu, mitä
sana "viitisensataa" tässä yhteydessä tarkoittaa?
Epäilen, ettei hän todellakaan ymmärrä, koska on tämän
saman tekstin saanut jo aikaisemminkin minulta luetta-
vakseen, muttaa silti vain `vänkää´ kerta toisensa
jälkeen ilmeisen perättömiä vastaväitteitään.
Christensen-Göransson Kirkkohistorian ensimmäinen
osa kyllä kertoo sivulla 149 seuraavasti:
"...Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen
kokoontui noin 250 piispaa, jotka olivat kaikki idästä,
lukuunottamatta Konstaninuksen henkilökohtaista kirkollista
neuvonantajaa piispa Hosius Cordobalaista, ja joitakuita
yksittäisiä lännen edustajia."
Tässä mainittu luku `noin 250´ ei ole tarkka vaan suuntaa
antava, eikä suinkaan kiellä sitä, että piispoja saattoi
olla paikalla enemmänkin.
Arvostettu Holmqvistin kirkkohistorian ensimmäinen osa
sanoo sivulla 211 seuraavasti:
"Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa.
Niitä tuli valtakunnan kaikista osista, kuitenkin
eniten itämailta."
Tämäkin luku on arvio, sillä tuo käytetty "ehkä" -
sana viestittää, että kirjoittaja pitää jostakin
syystä taysin mahdollisena, että juuri "piispoja"
saattoi olla koolla yli "kolmesataa", mutta hän ei
esitä tätä arviotaan varmana tosiasiana.
Kristinuskon historia 2000 ensimmäinen osa sanoo
puolestaan sivulla 60 seuraavasti:
"Nikean konsuuli. Paikalle saapui yli 220 piispaa,
joista lähes kaikki olivat idästä. Valtakunnan
länsiosasta tuli vain kahdeksan osanottajaa."
Tämän tekstin suhteen on huomattava, että maininta
"yli 220 piispaa", ei sekään suinkaan rajoita lukua
kahteensataankahteenkymmeneen, eikä edes kahteensa-
taanviiteenkymmeneen, vaan on ainoastaan suuntaa
antava luku, jonka luvun alle piispojen määrä ei
missään nimessä ole jäänyt. Ilmaisu "yli 220" kertoo
vain varman lukuna varman alarajan, ei sen sijaan
ylärajaa.
Kaarlo Arffmannin Kristinuskon historia sanoo sivulla
52 seuraavaa:
"Konstantinus Suuri puuttui siksi asiaan, ja kutsui
vuonna 325 kiistan ratkaisemiseksi koolle yleisen
kirkolliskokouksen. Yli 200 piispaa - lähes kaikki
valtakunnan itäosista - kokoontui Nikeaan..."
Tässä varma alaraja on pudonnut `kahteensataan´ piispaan,
mutta ylärajaa ei tämäkään teksti lyö millään tavalla
lukkoon, vaan jättää sen auki.
No, mitä nyt itse päättelen?
Päättelen seuraavaa:
Vaikka Jerusalemin alkuseurakunnassa puhuttiin arameaa,
käytännössä alkuvuosikymmenien ja jopa alkuvuosisatojen
seurakunnat olivat kreikankielisiä. Uusi testamentti
kirjoitettiin kreikaksi, ja jopa Rooman seurakunta oli
kreikankielinen noin vuoteen 180 jKr.
Tänäänkin juuri Kreikassa eletään niiden runsaslukuisten
kreikankielisten kristillisten tekstien keskellä. jotka
alkuvuosisatojen kirkkoisätkin ovat jättäneet jälkeensä.
Nyt tuo Tapani Kärkkäisen vuonna 1999 kirjoittama ja
ilmestynyt teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon
historia", kertoo sivullaan 31:
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Kirja on melko tuore, eli vasta noin 6-7 vuotta sitten
ilmestynyt. Lisäksi kirja on nimenomaan "kirkkohistoria",
joka ei suinkaan sisällytä tekstiinsä katteettomia ja
perättömiä satuja.
Minä uskon, että kirjoittajalla on ollut perusteltuja
faktalähteitä takanaan, kun hän puhuu tekstissään
nimenomaan "viidestäsadasta piispasta".
Ehkäpä Nikean kokousta koskevien kreikasta löytyvien
kreikankielisten tekstien joukosta on löytynyt selvät
dokumentit, jotka oikeuttavat puhumaan viidestäsadasta
piispasta.
Olisikin mielenkiintoista lukea näille palstoille
nimimerkki "M-LS":llä kirjoittavan ortodoksisen
ammattiteologin selonteko siitä, miksi ortodoksien
kirkkohistorian käsikirja puhuu Nikean kokoukseen
kokoontuneista jopa viidestäsadasta piispasta.Historiankirja johon Poutiainen perustaa kantansa kertoo sanatarkasti, että:
"TARUN mukaan kokoukseen osallistui 318 piispaa"
Poutianen perustaa siis taruihin tässäkin. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
Dokumenttiteksi aikoinaan SVK:n sivuilla käydystä keskustelusta,
joka jälleen paljastaa tuon ramun silmittömäksi valehtelijaksi:
""RAMU VASTAA TUOHON PIISPOJEN MÄÄRÄÄN:
rapen historian "tietämys " käy tuossa hänen väittämässä 318
piispan määrässä surkealla tavalla esille.""
Jatkossa ramu lukeekin sitten sitä varsinaista omien tietojensa
`pääteostaan´ nimittäin ´vääristelyjensä ja luulojensa kirjaa´,
väittäessään:
""Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in
Kristillisen kirkon historiasta" sivulta 254 jossa
mainitaan sanatarkasti SEURAAVAA:
"TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318
piispaa oli tullut saapuville"."
Tämän jälkeen ramu oikein uhoaa:
""Ramu vastaa: Ramu ei usko ja ojentaudu TARUJEN mukaan, kuten
rape tuossakin tekee, vaan ramu lukee historista seuraavaa. ...""
Minä puolestani vastaan nyt ramulle:
Peter Halldorf tosin kirjassan `21 kirkkoisää´ `pyöristää lukua 318
alaspäin, mainiten: "Noin 300 piispaa oli paikalla". Tämäkin luku on
kuitenkin paljon lähempänä lukua 318 kuin ramun ilmoittamaa lukua 250.
Kun Holmqvistin kirkkohistoria sanoo: "Nikeaan kokoontui ehkä enemmän
kuin 300 piispaa", tämäkin varovainen lausuma on lähempänä lukua 318
kuin ramun ilmoittamaa lukua 250.
Myönnän kyllä, että itsellänikin on silmieni katseen kohteena nytkin
lähteitä, jotka puhuvat 250 piispasta. Esimerkiksi Christensen-Göransson
sanoo: "Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen kokoontui
noin 250 piispaa. ..."
Myös Skarsaune mainitsee: "Ja sinne tulivat kaikki 250 piispaa -
keisarillisella kyydillä".
Edellä lainatuista huolimatta on suorastaan hupaisaa, että ramu lakaisee
uhossaan tiedon 318 isän koolla olosta Nielsen:in "Kristillisen kirkon
historiasta" lainatuksi, jonka teksti väittää tietoa `taruksi´.
Ei ole ramu osannut arvostaa eikä huomioida mainitun tiedon todellista
lähdettä, jonka kuitenkin olen edellä selvästi ilmoittanut.
Minä jopa lainatessani nimesin tietoni lähteen, kuten seuraava toisto
osoittaa:
"Lähetetty: 21.01.2004 15:42 Viestin aihe: Ei lisäoppi ojaan
kaada.
Kirkkohistoriallisia tarkennuksia.
Kirja `Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´ kertoo
Ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta, josta
lainaan seuraavia otteita:
`Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu koolle aleksandrialaisen
presbyterin Areioksen harhaopin vuoksi. ... keisari
Konstantius Suuri tuki ortodoksisten piispojen hanketta,
ja kirkolliskokous kokoontui vuonna 325 Nikeassa, Bitynian
pääkaupungissa. Kaikkiaan tuli 318 isää koolle. Areiolaisia
oli noin 20 piispaa. Piispojen ohella oli kirkolliskokouksessa
myöskin muutamia presbyteerejä ja diakoneja. ...´
Toistetaanpa vielä se varsinainen tieto:
"Kaikkiaan tuli 318 isää koolle."
Ramun mukaan siis kirjasta "Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´,
sen sivuilta 19-20 lainattu tieto on muka `tarua´. Tämä `Ortodoksisen
kirkon kanonit selityksineen´-kirja on kuitenkin tälläkin hetkellä
voimassa oleva, mainitun kirkon virallinen tietolähde, ja tämän kirjan
esittämät tiedot eivät todellakaan ole ´taruja´. Silloin, jos on syytä
epäillä jotakin tietoa `taruksi´ se myös kirjan sivuilla mainitaan.
Tosin näiden kanonien selitystietoja (päivätty vuoteen 1980) ei ole vielä
päivitetty ajan tasalle, mutta (kuten jatkon tekstistäni voidaan päätellä),
päivityksen tapahduttua piispojen luku ei todennäköisesti laske
vaan jopa nousee!
Ortodoksisen kirkon kanonien tiedot perustautuvat näet kreikankielisiin
lähdeteksteihin, joita juuri Kreikan kirkolla on alkukielisinä runsaasti
ulottuvillaan.
Esimerkiksi viimeisin ja uusin minun kirjahyllystäni löytyvä suomenkielinen
kirkkohistorian oppikirja on nimeltään "KIRKON Ortodoksin käsikirja HISTORIA",
jonka Tapani Kärkkäisen on `Lukijalle´- esipuheessaan päivännyt niinkin
äskettäin kuin 31.5.1999.
Tämä kirkon historian oppikirja kertoo sivullaan 31 uusinta ja tuoreinta
kirkkohistoriallista tietoa Nikean kirkolliskokouksesta seuraavasti:
"Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstatinos Suuri kutsui 325 koolle
ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen. Kokouspaikalle Nikeaan
(nyk. Iznik), Konstantinopolin lähelle, saapui viitisensataa piispaa
etupäässä valtakunnan itäosista."
No, nyt kysyn mitähän se ramu sanoo tästä maininnasta, joka löytyy näinkin
tuoreesta ja nimenomaan ortodoksisen kirkon `kirkkohistorian´ oppikirjasta?
Varmaankin ramu tämänkin tiedon leimaa ilman muuta `taruksi´ eikös niin?
Korostan kuitenkin, että tekstin sanat `...saapui viitisensataa piispaa...´
eivät ole rapen väärentämä luku, vaan maininta löytyy todella kirjan
tekstistä. Sanomattakin minä pidän selviönä, että kirjan ilmoittama
uusi luku ei ole painovirhe, vaan tosiasia jonka takana on viimeisimpien
Kreikan kirkon suorittamien tekstitutkimusten paljastamat faktat.
Olisi siis syytä ramunkin todella `päivittää´ kirkkohistoriallisia
tietojaan ajan tasalle.
Tämä edellä esitetty toimikoon nyt jälleen esimerkkinä siitä,
millaisin varmuuksin ja totuuksin tämä ramu tällä palstalla
on alkanut melskaamaan.""
Tähän päättyi tuo lainaus vuodelta 2004.
Nyt ramu valehteli siinäkin, kun väitti itse
aikoinaan puhuneensa 220 piispasta. Kuten
tämä edelle lainaamani dokumenttitekstini
osoittaa, hän väitti silloin piispojan luvun
olleen 250 eikä suinkaan 220, kuten hän nyt
väittää.
Toistan aikaisemmin sanomani. Ei yhdessäkään
asiassa tuo mies ole ollut oikeassa niissä
väitteissään, joita hän vuosien saatossa on
esittänyt minun esiin tuomiani totuudellisia
faktoja vastaan.
Perättömät väitteet yhdestä jos toisestakin asiasta
tulevat varmuudella hänen taholtaan
jatkumaan, mutta koska minun elämäntehtävänäni
ei suinkaan ole vain ramun harhaväitteitä oikoa,
en takaa, kuinka kauan viitsin noita ramun
valheita kerta toisensa jälkeen paljastella.
Aina ja kerta toisensa jälkeen näet toistuu, että
vaikka hän on jäänyt kiinni jostakin perättömästä
väitteestä, hetken päästä hän esittää samat
perättömät väitteet jälleen uudestaan, ilmeisesti
tahallaan unohtaen aikaisemmin saamansa oikaisut.Kun manitsin aikanaan tuon Nimean kokouksen piispojen määrän otin luvun uusimmasta kirkkohistorian kirjasta ( joisaa toisessa mainitaan luku n. 220 ja toisessa n.250)
Tähän Poutiainen vastasi: "Ramu ei näytä tietävän, että piispoja oli 318."
Ja viittasi Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia- kirjaan.
Siinä kuitenkin sanotaan, että :
"TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318 piispaa oli tullut saapuville".
Poutiianen perustaa siis "tietonsa " TARUUN JA YRITTI SAADA Ramu perustamaan tietonsa samaiseen TARUUN.
Poutiiaselta siis slityksiä. selityksi- selitysksi,
niin tässä kuin Tav-merkinkin kohdalla jossa hän varmsana tietona kulloinkin oli milloin mitäkin mieltä Heb aakosten viimeisen merkin , eli Tav, merkin muodosta Hesekielin aikana.
Huvittavana yksityiskohtana Poutiainen esitti aikanaan ns. Meesan-kivessä olevaa lausetta, jonka viimeinen merkki ei ollut risitin muotoinen- ikäänkuin kyseisen lauseen viimeinen merkki muka olisi ollut Hebrealaisten akkosten viimeinen kirjain Tav- merkki.
--
Kun nyt Raimo Poutiainen Kolminaisuuden ja Jeesusken Jumaluuden kieltämisen ja kristikunnan yleisesti TUnnsutamien uskontunnustusten kieltämsien LISÄKSI ilmoittaa, että KASTEESSA EI TAPAHDU MITÄÄN. NIIN Poutiainen on antikrstuksen uutta raamatunselitysteosta tuputtava EKSYTTÄJÄ. jOKA ITSEKIN ILMOITTAA OPISTAAN, ETTÄ "SE EI OLE MINKÄÄN TUNNUSTUSKUNNAN OPIN MUKAINEN". - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kun manitsin aikanaan tuon Nimean kokouksen piispojen määrän otin luvun uusimmasta kirkkohistorian kirjasta ( joisaa toisessa mainitaan luku n. 220 ja toisessa n.250)
Tähän Poutiainen vastasi: "Ramu ei näytä tietävän, että piispoja oli 318."
Ja viittasi Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia- kirjaan.
Siinä kuitenkin sanotaan, että :
"TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318 piispaa oli tullut saapuville".
Poutiianen perustaa siis "tietonsa " TARUUN JA YRITTI SAADA Ramu perustamaan tietonsa samaiseen TARUUN.
Poutiiaselta siis slityksiä. selityksi- selitysksi,
niin tässä kuin Tav-merkinkin kohdalla jossa hän varmsana tietona kulloinkin oli milloin mitäkin mieltä Heb aakosten viimeisen merkin , eli Tav, merkin muodosta Hesekielin aikana.
Huvittavana yksityiskohtana Poutiainen esitti aikanaan ns. Meesan-kivessä olevaa lausetta, jonka viimeinen merkki ei ollut risitin muotoinen- ikäänkuin kyseisen lauseen viimeinen merkki muka olisi ollut Hebrealaisten akkosten viimeinen kirjain Tav- merkki.
--
Kun nyt Raimo Poutiainen Kolminaisuuden ja Jeesusken Jumaluuden kieltämisen ja kristikunnan yleisesti TUnnsutamien uskontunnustusten kieltämsien LISÄKSI ilmoittaa, että KASTEESSA EI TAPAHDU MITÄÄN. NIIN Poutiainen on antikrstuksen uutta raamatunselitysteosta tuputtava EKSYTTÄJÄ. jOKA ITSEKIN ILMOITTAA OPISTAAN, ETTÄ "SE EI OLE MINKÄÄN TUNNUSTUSKUNNAN OPIN MUKAINEN".Palstalle on nyt jälleen lähetetty nimimerkin
`kolmekonetta´ toimesta aivan tuoreet `jauhot`
(näin kuvaannollisesti puhuen) tukkimaan erään
valehtelevan suun. Nuo `jauhot` tuo tunnettu
liimakauppias on löytänyt täältä suuhunsa, kun
taas on palannut liimanmyyntireissultaan.
Noissa tuoreissa jauhoissa onkin hänen kurkulleen
taas kakistelemista ja ryittävää pitkäksi aikaa.
Yksi huvittava seikka täytyy vielä tuoda esiin.
Tuo liimakauppias näet hokee hokemasta päästyäänkin
monien mantrojensa joukossa sellaistakin `mantraa´,
jonka mukaan vastapuoli muka esittää argumenttei-
naan vain sellaisia toisten kirjoista poimittuja
näkemyksiä, jotka vastapuolta miellyttävät. Itseään
tämä kauppias sitten pitääkin muka laajan lähde-
aineiston aina huomioon ottavana, hehheh.
Kuitenkin jo SVK:n sivuilla aikoinaan käydyssä
keskustelussa eräs yliopistossa kirkkohistoriaa
opiskeleva keskustelukumppani totesi julkisesti
sivuilla asian olevan juuri päin vastoin.
Hän nimenomaan kehoitti osallistujia kiinnittämään
huomionsa siihen, miten laajoja lähteitä rape argu-
mentteinaan käytti.
Jatkossa hän toi julki, että tämän ystävämme `kauppiaan´
tietolähteet muodostavat vain pienen prosentin, verrattuna
rapen tuntemiin ja käyttämiin lähteisiin.
Oikeassa tuo opiskelija oli.
Jos näet tämä ystävämme kauppias katsoisi peiliin,
sieltä peilistä hän näkisi todella henkilön, joka
esittää argumentteinaan vain ja ainoastaan sellaisia
lähteitä jotka häntä itseään miellyttävät, eli joihin
hän on "tykästynyt".
Ottakaamme esimerkki.
Ystävämme liimakauppias on ottanut oikein "mantrakseen"
seuraavan väitteen, jota hän toistamistaan toistaa, kuten
muitakin mantroikseen ottamiaan lauselmia.
Tämä mantra kuuluu:
"Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in
Kristillisen kirkon historiasta sivulta 254 jossa mai-
nitaan sanatarkasti SEURAAVAA: `TARU kertoi myöhemmin -
kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318 piispaa oli
tullut saapuville."
Kuten seuraavaksi lainaamastani vuoden 2004 dokumentista
ilmenee, tuota `mantraa´ ramu käytti jo silloinkin:
""RAMU VASTAA TUOHON PIISPOJEN MÄÄRÄÄN:
rapen historian "tietämys " käy tuossa hänen väittämässä
318 piispan määrässä surkealla tavalla esille.""
Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in
Kristillisen kirkon historiasta sivulta 254 jossa
mainitaan sanatarkasti SEURAAVAA:
"TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan -
että 318 piispaa oli tullut saapuville.
Ramu vastaa: Ramu ei usko ja ojentaudu TARUJEN mukaan,
kuten rape tuossakin tekee, vaan ramu lukee historista
seuraavaa. ...""
Näin siis ramu tuotakin mantraansa jo silloin hoki.
Jo silloin nimimerki rape vastasi ramulle, kertoen
nimenomaan, ettei Nielsenin historialla ollut mitään
sijaa rapen lähteiden joukossa, vaan lähteet olivat
aivan toisia teoksia:
Näin rape jo sillon kertoi:
""Minä puolestani vastaan nyt ramulle:
Peter Halldorf tosin kirjassan `21 kirkkoisää´`pyöristää
lukua 318 alaspäin, mainiten: "Noin 300 piispaa oli paikalla".
Tämäkin luku on kuitenkin paljon lähempänä lukua 318 kuin
ramun ilmoittamaa lukua 250.
Kun Holmqvistin kirkkohistoria sanoo: "Nikeaan kokoontui
ehkä enemmän kuin 300 piispaa", tämäkin varovainen lausuma
on lähempänä lukua 318 kuin ramun ilmoittamaa lukua 250.
Myönnän kyllä, että itsellänikin on silmieni katseen kohteena
nytkin lähteitä, jotka puhuvat 250 piispasta. Esimerkiksi
Christensen-Göransson sanoo: "Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen
kirkolliskokoukseen kokoontui noin 250 piispaa. ..."
Myös Skarsaune mainitsee: "Ja sinne tulivat kaikki 250
piispaa - keisarillisella kyydillä."".
SEURAAVA RAPEN JO SILLOIN ESITTÄMÄ TEKSTI NIMENOMAAN
TOI ESIIN NE TÄRKEIMMÄT LÄHTEET RAPEN TIETOIHIN:
""Lähetetty: 21.01.2004 15:42 Viestin aihe: Ei lisäoppi ojaan
kaada.
Kirkkohistoriallisia tarkennuksia.
Kirja `Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´ kertoo
Ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta, josta
lainaan seuraavia otteita:
`Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu koolle aleksandrialaisen
presbyterin Areioksen harhaopin vuoksi. ... keisari Konstantius
Suuri tuki ortodoksisten piispojen hanketta, ja kirkolliskokous
kokoontui vuonna 325 Nikeassa, Bitynian pääkaupungissa. Kaikkiaan
tuli 318 isää koolle. Areiolaisia oli noin 20 piispaa. Piispojen
ohella oli kirkolliskokouksessa myöskin muutamia presbyteerejä
ja diakoneja. ...´
Toistetaanpa vielä se varsinainen tieto:
"Kaikkiaan tuli 318 isää koolle.""
JO SILLOIN RAPE NIMENOMAAN JATKOI:
"Edellä lainatuista huolimatta on suorastaan hupaisaa, että
ramu lakaisee uhossaan tiedon 318 isän koolla olosta Nielsen:in
`Kristillisen kirkon historiasta´ lainatuksi, jonka teksti
väittää tietoa `taruksi´.
Ei ole ramu osannut arvostaa eikä huomioida mainitun tiedon
todellista lähdettä, jonka kuitenkin olen edellä selvästi
ilmoittanut.
Minä jopa lainatessani nimesin tietoni lähteen, kuten
seuraava toisto osoittaa:
Ramun mukaan siis kirjasta "Ortodoksisen kirkon kanonit
selityksineen´, sen sivuilta 19 - 20 lainattu tieto on
muka `tarua´.
Tämä `Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen´-kirja on
kuitenkin tälläkin hetkellä voimassa oleva, mainitun kirkon
virallinen tietolähde, ja tämän kirjan esittämät tiedot
eivät todellakaan ole ´taruja´. Silloin, jos on syytä
epäillä jotakin tietoa `taruksi´ se myös kirjan sivuilla
mainitaan.
Tosin näiden kanonien selitystietoja (päivätty vuoteen 1980)
ei ole vielä päivitetty ajan tasalle, mutta (kuten jatkon
tekstistäni voidaan päätellä), päivityksen tapahduttua
piispojen luku ei todennäköisesti laske vaan jopa nousee!
Ortodoksisen kirkon kanonien tiedot perustautuvat näet
kreikankielisiin lähdeteksteihin, joita juuri Kreikan
kirkolla on alkukielisinä runsaasti ulottuvillaan.
Esimerkiksi viimeisin ja uusin minun kirjahyllystäni
löytyvä suomenkielinen kirkkohistorian oppikirja on
nimeltään
"KIRKON Ortodoksin käsikirja HISTORIA",
jonka Tapani Kärkkäisen on `Lukijalle´- esipuheessaan
päivännyt niinkin äskettäin kuin 31.5.1999.
Tämä kirkon historian oppikirja kertoo sivullaan 31 uusinta
ja tuoreinta kirkkohistoriallista tietoa Nikean kirkollis-
kokouksesta seuraavasti:
"Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstatinos Suuri kutsui
325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen. Kokous-
paikalle Nikeaan (nyk. Iznik), Konstantinopolin lähelle,
saapui viitisensataa piispaa etupäässä valtakunnan itäosista."
No, nyt kysyn mitähän se ramu sanoo tästä maininnasta,
joka löytyy näinkin tuoreesta ja nimenomaan ortodoksisen
kirkon `kirkkohistorian´ oppikirjasta? Varmaankin ramu
tämänkin tiedon leimaa ilman muuta `taruksi´ eikös niin?
Korostan kuitenkin, että tekstin sanat `...saapui viitisen-
sataa piispaa...´ eivät ole rapen väärentämä luku, vaan
maininta löytyy todella kirjan tekstistä. Sanomattakin
minä pidän selviönä, että kirjan ilmoittama uusi luku ei
ole painovirhe, vaan tosiasia jonka takana on viimeisim-
pien Kreikan kirkon suorittamien tekstitutkimusten pal-
jastamat faktat.
Olisi siis syytä ramunkin todella `päivittää´ kirkko-
historiallisia tietojaan ajan tasalle.
Tämä edellä esitetty toimikoon nyt jälleen esimerkkinä
siitä, millaisin varmuuksin ja totuuksin tämä ramu tällä
palstalla on alkanut melskaamaan.""
Tähän päättyi tuo lainaus vuodelta 2004.
KUTEN EDELLÄ ESITETYSTÄ DOKUMENTISTA NÄKYY, TUOHON
TUON TAHALLISESTI JA SUMEILEMATTA VALEHTELEVAN LIIMA-
KAUPPIAAN `MANTRAAN´ RAPE JO AIKOINAAN VASTASI, KERTOEN,
ETTEI NIELSENIN KRISTILLISEN KIRKON HISTORIALLA OLLUT
SUINKAAN MITÄÄN SIJAA RAPEN LÄHTEIDEN JOUKOSSA, VAAN
LÄHTEINÄ OVAT TOIMINEET NE SAMAT TEOKSET, JOIHIN NIMI-
MERKKI KOLMEKONETTA NYTKIN TÄLLÄ PALSTALLA VETOSI
SEURAAVASTI:
""Tässä oikaisu tähän valheeseesi Kirjoittanut:
kolmekonetta 3.4.2006 klo 19.29
Mitä Nikean kirkolliskokoukseen kokoontuneeseen
piispojen määrään tulee, niin dokumenttina pysyy
seuraava:
Ramu väitti aikoinaan, että oli kyse muka vain 250
piispasta. Ramu myös väitti, että puhe 318 piispasta
oli perätön `sävellys`.
Nimimerkki `rape´ kertoi ramulle sen tosiasian, että
piispoja oli eräitten lähteiden mukaan enemmän kuin
vain 250, ja tämän todistaa myös Konstantinopolissa
vuonna 381 pidetyn toisen ekumeenisen kirkolliskoko-
uksen sääntöjen teksti.
Tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen sääntö näet
kuuluu:
"Konstantinopoliin kokoontuneet pyhät isät päättivät:
Älköön hyljättäkö kolmensadankahdeksantoista Bithynian
Nikeaan kokoontuneen isän uskoa, vaan pysyköön se voi-
massa, ja julistettakoon anateemaan kaikki harhaopit,
ja erikoisesti: eunomiolaisten eli anomoiolaisten ,
areiolaisten eli eudoksolaisten ja semiareiolaisten
eli pneumatomakien sekä sabelliolaisten, markello-
laisten, foteinolaisten ja apollinarilaisten harha-
opit."
Eli siis toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen ensimmäinen
sääntökin tuo julki, että isiä oli 318.
Nyt kysyn, osaako ramu lukea? Kykeneekö ramu ymmärtämään,
mitä sana `kolmesatakahdeksantoista´ numeroina ilmaistuna
merkitsee? Ei tämä luku merkitse numeroina 250, vaan kyllä
se merkitsee numeroina 318.
Teksti tosin puhuu "ìsistä", eikä käytä sanaa "piispa",
mutta tämä seikka tuskin merkitsee sitä, etteikö näilla
`ìsillä´olisi tarkoitettu juuri `piispoja`. Ainakin
sillä tarkoitettiin`myös´ piispoja.
Vuonna 1999 ilmestynyt Tapani Kärkkäisen kirjoittama
teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon historia",
kertoo sivullaan 31 seuraavaa:
"Areioksen herättämä ongelma ei sinänsä ollut uusi,
sillä kysymys Kolminaisuuden toisen persoonan eli
Pojan yhteydestä Isään oli askarruttanut teologien
mieliä jo kauan. Miten Jumala saattoi olla yhtä aikaa
yksi ja kolme? Miten monoteistiseen uskoon sopi oppi
Isästä ja Pojasta?
Kiistan ratkaisemiseksi keisari Konstantinos Suuri
kutsui 325 koolle ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen.
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Tämä teksti edellä puhuu nimenomaan noin `viidestäsadasta´
piispasta.
Nyt toistan joskus aikaisemmin esittämäni kysymyksen:
Osaako ramu lukea? Ymmärtääkö ramu, mitä tuo "piispa" -
sana tässä yhteydessä tarkoittaa? Ymmärtääkö ramu, mitä
sana "viitisensataa" tässä yhteydessä tarkoittaa?
Epäilen, ettei hän todellakaan ymmärrä, koska on tämän
saman tekstin saanut jo aikaisemminkin minulta luetta-
vakseen, muttaa silti vain `vänkää´ kerta toisensa
jälkeen ilmeisen perättömiä vastaväitteitään.
Christensen-Göransson Kirkkohistorian ensimmäinen
osa kyllä kertoo sivulla 149 seuraavasti:
"...Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen
kokoontui noin 250 piispaa, jotka olivat kaikki idästä,
lukuunottamatta Konstaninuksen henkilökohtaista kirkollista
neuvonantajaa piispa Hosius Cordobalaista, ja joitakuita
yksittäisiä lännen edustajia."
Tässä mainittu luku `noin 250´ ei ole tarkka vaan suuntaa
antava, eikä suinkaan kiellä sitä, että piispoja saattoi
olla paikalla enemmänkin.
Arvostettu Holmqvistin kirkkohistorian ensimmäinen osa
sanoo sivulla 211 seuraavasti:
"Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa.
Niitä tuli valtakunnan kaikista osista, kuitenkin
eniten itämailta."
Tämäkin luku on arvio, sillä tuo käytetty "ehkä" -
sana viestittää, että kirjoittaja pitää jostakin
syystä taysin mahdollisena, että juuri "piispoja"
saattoi olla koolla yli "kolmesataa", mutta hän ei
esitä tätä arviotaan varmana tosiasiana.
Kristinuskon historia 2000 ensimmäinen osa sanoo
puolestaan sivulla 60 seuraavasti:
"Nikean konsuuli. Paikalle saapui yli 220 piispaa,
joista lähes kaikki olivat idästä. Valtakunnan
länsiosasta tuli vain kahdeksan osanottajaa."
Tämän tekstin suhteen on huomattava, että maininta
"yli 220 piispaa", ei sekään suinkaan rajoita lukua
kahteensataankahteenkymmeneen, eikä edes kahteensa-
taanviiteenkymmeneen, vaan on ainoastaan suuntaa
antava luku, jonka luvun alle piispojen määrä ei
missään nimessä ole jäänyt. Ilmaisu "yli 220" kertoo
vain varman lukuna varman alarajan, ei sen sijaan
ylärajaa.
Kaarlo Arffmannin Kristinuskon historia sanoo sivulla
52 seuraavaa:
"Konstantinus Suuri puuttui siksi asiaan, ja kutsui
vuonna 325 kiistan ratkaisemiseksi koolle yleisen
kirkolliskokouksen. Yli 200 piispaa - lähes kaikki
valtakunnan itäosista - kokoontui Nikeaan..."
Tässä varma alaraja on pudonnut `kahteensataan´ piispaan,
mutta ylärajaa ei tämäkään teksti lyö millään tavalla
lukkoon, vaan jättää sen auki.
No, mitä nyt itse päättelen?
Päättelen seuraavaa:
Vaikka Jerusalemin alkuseurakunnassa puhuttiin arameaa,
käytännössä alkuvuosikymmenien ja jopa alkuvuosisatojen
seurakunnat olivat kreikankielisiä. Uusi testamentti
kirjoitettiin kreikaksi, ja jopa Rooman seurakunta oli
kreikankielinen noin vuoteen 180 jKr.
Tänäänkin juuri Kreikassa eletään niiden runsaslukuisten
kreikankielisten kristillisten tekstien keskellä. jotka
alkuvuosisatojen kirkkoisätkin ovat jättäneet jälkeensä.
Nyt tuo Tapani Kärkkäisen vuonna 1999 kirjoittama ja
ilmestynyt teos, nimeltään "Ortodoksin käsikirja: Kirkon
historia", kertoo sivullaan 31:
Kokouspaikalle Nikeaan (nykyinen Iznik), Konstantinopolin
lähellä, saapui viitisensataa piispaa etupäässä valta-
kunnan itäosista."
Kirja on melko tuore, eli vasta noin 6-7 vuotta sitten
ilmestynyt. Lisäksi kirja on nimenomaan "kirkkohistoria",
joka ei suinkaan sisällytä tekstiinsä katteettomia ja
perättömiä satuja.
Minä uskon, että kirjoittajalla on ollut perusteltuja
faktalähteitä takanaan, kun hän puhuu tekstissään
nimenomaan "viidestäsadasta piispasta".
Ehkäpä Nikean kokousta koskevien kreikasta löytyvien
kreikankielisten tekstien joukosta on löytynyt selvät
dokumentit, jotka oikeuttavat puhumaan viidestäsadasta
piispasta.
Olisikin mielenkiintoista lukea näille palstoille
nimimerkki "M-LS":llä kirjoittavan ortodoksisen
ammattiteologin selonteko siitä, miksi ortodoksien
kirkkohistorian käsikirja puhuu Nikean kokoukseen
kokoontuneista jopa viidestäsadasta piispasta.""
NÄIN SIIS TODELLISET LÄHTEET ON TUOTU TUON VALEHTELEVAN
LIIMAKAUPPIAAN NENÄN ALLE TOISTUVASTI JO AIKOINAAN, JA
NYT TAAS UUDELLEEN, TIES MONENNENKO KERRAN.
MUTTA MITEN TUO VALEHTELEVA LIIMAKAUPPIAS SUHTAUTUIKAAN
NÄIHIN TODELLISIIN LÄHDETIETOIHIN?
NIILLÄ EI OLLUT MIEHEEN MITÄÄN VAIKUTUSTA, KOSKA HÄN
JUURI ITSE OTTAA TODESTA VAIN SELLAISET TEKSTIT JOTKA
HÄNTÄ MEILLYTTÄVÄT JA JOIHIN HÄN ON TYKÄSTYNYT.
JA KUN HÄNTÄ NYT SATTUU MIELLYTTÄMÄÄN TUO NIELSENIN TEKSTI,
KOSKA HÄN ON OMAKSUNUT SEN JOPA `MANTRAHOKEMAKSEEN´, SITÄ
HÄNEN NYT SIIS TÄYTYY TOISTAMISEEN TOISTAA JA LUSKUTTAA,
VÄLITTÄMÄTTÄ MITÄÄN HÄNELLE MONEEN KERTAAN KERROTUISTA
TOSIASIALLISISTA LÄHTEISTÄ.
MIELETÖN MIES KERTA KAIKKIAAN.
Turha on myös tuon sormensa vesikraanan alla märäksi
kastelevan, ja sitten märällä sormellaan ristinmerkkejä
äitien vatsanahan päälle tekevän, ja tällä tyylillä jopa
sikiöitä äitiensä kohtuun kastavan ´kohtukasteapostolin´
vedota kasteoppinsa tueksi muka Uuden testamentin kaste-
kohtiin.
Uuden testamentin kasteesta puhuvat kohdat näet tarkoit-
tavat kaikki järjestään evankeliumin julistamisen väli-
tyksellä uskoon tulleiden kastamisia.
Yksikään noista kohdista ei näet alkuunkaan sovellu
tuohon aktiin, mitä ramu kasteella tarkoittaa, eli
vielä tiedostavan elämän ulkopuolella olevien kapalo-
ikäisten kastamisiin. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Historiankirja johon Poutiainen perustaa kantansa kertoo sanatarkasti, että:
"TARUN mukaan kokoukseen osallistui 318 piispaa"
Poutianen perustaa siis taruihin tässäkin.
- Voitto Ramu
Viitsimättä sen enempää oikoa noita Poutiaisen valhe-juttuja, laitan tähän Poutiaisen sekoiluja Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrästä ja samalla tuosta TAV- merkin sekoilusta jota Poutiainen esitti tuolla SVK- palstalla.
NÄIN POUTIAINEN SEKOILEE:
SEURAAVASSA SUORAT LAINAUKSET Poutiaisen ( silloisen nimimerkin ”rape” ja nykyisen nimimerkin ”kolmekonetta” sekoilusta:
Rape kirjoitti 25.01.2004 18:43 seuraavaa kommentoidessaan ramun aikaisempaa kirjoitusta :
”Koska ramu yrittää nyt ilmeisen selvästi `peittää jälkensä´
VALHEELLA, on asia vielä otettava esiin, ja paljastaa
tosiasiat:
Jopa piispojen määrän ramu ESITTÄÄ EDELLÄ VIRHEELLISESTI (250)
vaikka heitä oli TOSIASIASSA KOOLLA 318.
Ramun selvä tarkoitus
oli kuitenkin mitätöidä minun cranelle esittämäni historiallinen
tosiasia Nikean kokouksen osanottajien todellisista mielipiteistä. ”
RAMU VASTAA TUOHON PIISPOJEN MÄÄRÄÄN:
rapen historian ”tietämys ” käy tuossa hänen väittämässä 318 piispan määrässä surkealla tavalla esille.
Rape näyttää lainanneen 318 piispan määrän Nielsen:in ”Kristillisen kirkon historiasta” sivulta 254 jossa mainitaan sanatarkasti SEURAAVAA:
”TARU kertoi myöhemmin- kenties 1 Mos 14,4:n mukaan - että 318 piispaa oli tullut saapuville”.
Ramu vastaa:
Ramu ei usko ja ojentaudu TARUJEN mukaan , kuten rape tuossakin tekee, vaan ramu lukee historista seuraavaa.
”Kristinusko 2000 vuotta (1998) sivu 50 , mainitsee piispojen määräksi seuraavasti:
”Paikalle kokoontui noin kolmesataa piispaa”
”Kristinuskon historia 2000 osa I ( 1999) mainitsee sivulla 60 seuraavasti:
”paikalle saapui yli 220 piispaa”.
”Holmquist Kirkkohistoria” osa I mainitsee sivulla 211: ”Nikeaan kokoontui ehkä enemmän kuin 300 piispaa”.
Ramun mainitsema ”noin 250 piispaa” on siis keskiarvo. Tadellista tarkkaa lukua EI TIEDÄ KUKAAN, ei edes rapa vaikka väittää TARUUN perustuvan luvun 318 olevan tarkka määrä jonka ramun pitäisi tietää.
MIKSI historia kertoo noin epätarkasti Nikean kokoukseen osallistuvien piispojen määrän?
Mm Hammerich Kirkon Historia osa I kertoo sivulla 213 asiasta näin:
” Tänne saapui piispoja 200 ja 300 välillä, kenties enemmänkin… Länsi Roman valtakunnasta ei liioin ollut monta, ainoastaan 6 tai 7, Roomasta 2 pappia piispan edustajina.. Pappeja, diakoneja ja kirkonpalvelijoita tuli lukematon joukko, päälliseksi monta maallikkoakin, tulipa filosofejakin .. ja tänne tuli erakkoja”.
Toki nuo ”ei piispat” eivät ottaneet osaa päätöksentekoon, mutta heidän suuri lukumäärä oli varmaan syynä, että piispojen tarkkaa määrä ei ole pystytty määrittämään.
Jotenka tuo tuosta rapen ”tarkasti” ilmoittamasta – TARUUN perustuvasta piispojen tarkasta määrästä.
Tämä asia on vaan kuvaavaa siitä miten ja millä tasolla rape historian tuntemuksessa on.
voitto ramu
=====================================
TAV-MERKISTÄ Poutiaisen( nykysen nimimerkki ”kolmekonetta”) SEKOILUJA:
POUTIASEN (nykyisellä nimimerkillä ”kolmekonetta” sekoiluja TAV- MERKISTÄ
Ramu kirjoitti nettiin seuraavaa:
RAPEN MONET PERSOONAT.
On se kumma juttu.
- rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki.
- rapen persoona B väitti sittemmin, että tav-merkki on jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara pois.
- rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen (joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen) :
siis näin rape:
"Onkin siis TAHOLTANI täysin todistettu, että profeetta Hesekielin
tarkoittama `taw´- merkkikin on ollut juuri x- merkin muotoinen,
eikä suinkaan ramun `huuhaa´- väitteen mukainen ristin merkki,
vaikka onhan se vinoristikin x sekin `ristin´ merkki"
- Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on lähinnä n kirjaimen muotoinen.
Ota nyt niistä selvää mikä persoona milloinkin on vallalla.
Voisitko ystävällisesti kertoa heti kirjoituksesi aluksi mikä persoona kulloinkin on kyseessä jotta mahdolliset lukijat pysyis kärryillä.
Ja jos ja kun uusia tav-merkin muotoja löydät, niin lisää ilmiöön uusi persoonallisuus -kirjain. aakkosiahan riittää vielä melkoisesti.
Kun asia on rapen kohdalla noin sekava, niin ramu ei katsoo olevansa jäävi asiaan enemmälti puuttumaan, sillä se vaatisi alan koulutuksen jota mulla ei ole. Elämänkokemus ei nimittäin riitä noin vaikean rapen tilanteen hoitamiseen.
TÄHÄN Poutisainen nimimerkillä ”rape” ( nykyinen nimimerkki ”kolmekonetta” kirjoitti:
JA TUNNUSTI NUO MONET PERSOONANSA TODEKSI JA LISÄSI MUKAAN VIELÄ YHDEN PERSOONASNSA SEURAAVASTI;
rape
Normikeskustelija
Liittynyt: 18 Tam 2003
Viestejä: 256
Lähetetty: 04.03.2004 21:22 Viestin aihe: Infoa...
-----------------------------------------
Rapen persoona "H" kertoo nyt seuraavaa.
Rapen persoona H:n mielestä tämä edellisissä viesteissä mainittu
`mahdottoman oikeaoppinen´ persoona on `aivan turhan vaatimaton´.
voitto ramu
Liittynyt: 08 Tam 2003
Viestejä: 2197
Lähetetty: 05.03.2004 16:52 Viestin aihe:
-------------------------------------------------------------
rape kirjoitti:
"Eli, alahan sinä `mahdottoman oikeaoppinen´ vain muistelemaan
menneitä, eli sitä aikaa, jolloin sinä, Suomen raskaan alokkaiden
senaikainen kauhu (`korpraali´ mikä lie olitkaan), jouduit
lopettamaan sotilaallisen urasi, ja siirtymään ennenaikaiselle eläkkeelle. "
ELI TUOSSAKIN edellä NIITÄ POUTIAISEN sairaan mielikuvituksen tuottamia "TOTUUKSIA"
ELI;
JOKA SATTUU JOSKUS VILKAISEMAAN Poutiaisen(NIMIMERKKI ”kolmekonetta” sekoilu-kirjoituksia, niin voitte olla varmoja, että ne ovat kulloinkin sellaisia mitä sylki saattaa Poutiaisen suuhun kulloinkin tuomaan. TUTUUTTA NIISTÄ ON TURHA ETSIÄ:
Poutiaisen ailahtelevia monipersoonan tuottamia satuja – eli; joutavat SUORAAN ROSKALAATIKKOON!- kolmekonetta
`Pahuus´, `valehtelu´ ja jopa `rikollisuus´ käyvät
käsi kädessä, ja ilmenevät samassa henkilössä.
Herramme lähetti (Ilm. 2:1-2) sanoman Efeson seurakunnalle:
"Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän,
jolla on seitsemän tähteä oikeassa kädessään ja joka
käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä:
Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kärsivälli-
syytesi, ja ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet
koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi,
vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehte-
lijoiksi."
Tekstistä ilmenee, että pahat ihmiset ja itseään
apostoleiksi sanoneet valehtelijat näyttävät olevan
yksi ja sama joukko.
Heti tuo seikka toi mieleen sen, miten `paha ihminen´
täälläkin, kristillisyydestä keskusteltaessa itseään
esiin tuo.
Normaalilla tavalla argumentoija tuo sävyisästi esiin
oman näkemyksensä keskustelun aiheena olevasta asiasta,
mutta miten toimiikaan paha ihminen?
Hän tuo kerta toisensa jälkeen esiin herjaa ja ivaa,
nimittelyjä ja jopa perättömiä keksimiään valheita
niiden niskaan, jotka rohkenevat olla hänen kanssaan
kyseisistä asioista eri mieltä.
Tarkatkaapa vain tämän `rienaajan´ esiintymistyyliä
vaikkapa tämän foorumin kaikilla palstoilla joilla
hän esiintyy.
Kaikkialla on nähtävissä sama toisia `irvaileva´ ja
rienaava` tyyli.
Kun joku vain uskaltaa kyseenalaistaa hänen aivan
perustellusti kyseenalaiset oppinäkemyksensä, niin
heti asianomainen saa kuulla tavalla tai toisella
kunniansa tämän rienaajan toimesta.
Toisesta suupielestään hän päästelee hurskastelevia
lausumia niistä, jotka kyseenalaistavat voimakkain
sanoin esimerkiksi hänen kasteoppiaan, mutta toisesta
suupielestään hän samaan aikaan päästää suorastaan
törkeitä juttuja, herjaten uskovia törkein sanoin esi-
merkiksi homoiksi.
Kun eräskin kirjoitti sylilapsikasteesta:
"se on kirkollista kusetusta ja pirun paskaa",
hurskasteli tämä mies, kysyen:
"Kirjoititko tuon Pyhässä Hengessä?"
Mutta kertaakaan tämä mies ei kysele mitään itseltään
(kysyen: `Kirjoitinkohan tämän Pyhässä hengessä?) silloin
kun hän törkeästi ja tietoisesti valehtelee lähimmäistensä
niskaan tahallisesti keksimiään satuja, ja kun hän törkeästi
ja tietoisesti haukkuu kanssaan eri mieltä olevia uskovia
näillä palstoilla homoiksi ja kiimaisina hänen perässään
muka juokseviksi.
No, palatkaamme tekstiin.
Teksti osoittaa, että näitä apostoleina eli Herran
lähettiläinä itseään pitäviä on seurakunnan todellisilla,
todellisen uudestisyntymisen kokeneilla jäsenillä, jopa
oikeus koetella.
Heillä on myös oikeus olla täysin rehellisiä siinä
kielteisessä näkemyksessä, jos he sellaiseen päätyvät.
Ja kuten näemme, Herrakin antaa siunauksensa heidän
havainnoilleen, ilman mitään `sormen heristelyjä´.
Minäkin olen koetellut tätä erästä Herran lähettämäksi
itseään tituleeraavaa.
Hän ei tosin ole kehunut olevansa apostoli mutta kylläkin
torievankelista, jonka Herra on muka Suomen toreille liimaa
myymään ja pienkirjasia tarjoamaan lähettänyt.
Kuten Efeson seurakuntalaiset aikanaan, minäkin olen
puolestani koetellut tätä miestä jo monen vuoden aikana,
ja havainnut tämän miehen parantumattomaksi ja silmit-
tömäksi `valehtelijaksi´ monissa asioissa, ja tietysti
jopa siinäkin, kun hän väittää muka olevansa aivan oikea
`torievankelista´.
Tosiasiassa hän on vain yksi Suomen torien helppoheikeistä,
mainostamansa ihmeliiman myyjä, eikä yhtään mitään muuta.
Pelastuksen ja todellisen uskon ollessa kyseessä, niistä
hän on huomioni mukaan täysin osaton.
Olen havainnut hänet vain uskonnollismieliseksi, ja vain
nimeltään kristityksi henkilöksi, joka tosiasiassa ei
suinkaan palvele Herraa, vaan vastustaa Herraa ja Herran
todellisia palvelijoita ja heidän totuudellista opetustaan
kaikin mahdollisin voimin, keinoin ja tavoin.
Pahinta on, että hän jatkuvasti pitäytyy noihin sakra-
menttimaagillisiin, järjettömiin ja harhaisiin oppeihinsa
siitä, kuinka muka sylilapsien kasteaktissa tapahtuu syli-
lapsien uskoontulon ja uudestisyntymisen ihme, ja kuinka
muka kaikki suomalaisetkin, jotka ovat jo sylilapsina
kastetut, ovat muka tuossa kasteaktissaan tämän miehen
mukaan ihan todella ja muka aivan varmasti uudestisyntyneet.
(Näitä "uudestisyntyneitä" hänen sitten kuitenkin on toreilla
muka evankelioitava.)
Minkä herran palvelija onkaan henkilö, joka tuollaista ihan
vakavissaan väittää? Jos minulta kysyt niin vastaan:
"Sellaiset ovat valeapostoleja, petollisia
työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen
apostoleiksi. Eikä ihme: Tekeytyyhän itse
Saatanakin valon enkeliksi. Onko siis pal-
jon, jos myös hänen palvelijansa tekeytyvät
vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa
on oleva heidän tekojensa mukainen."
(2 Kor.11: 13-15).
Pahuuden ja valehtelun lisäksi tämän tekstin otsikossa
mainittiin myös `rikollisuus`. Kyseinen mies on myös
parantumaton `rikollinen.´
Se toiminta mitä hän tälläkin foorumilla jatkuvasti ja
toistuvasti harrastaa, on näet selvästi `rikollista´
toimintaa.
Monien keskustelufoorumien ylläpitotahon ohjeena käyt-
täjille on näet nimenomaan se, että käyttäjien pitäisi
esiintyä palstoilla `anonyymeinä´ eli kirjoittaa vies-
tejään vain nimimerkkejä käyttäen.
Tämän ohjeen tarkoitteena on nimenomaan pyrkimys varjella
käyttäjien henkilötietoja joutumasta rikollisten tietoon
ja myös sitä kautta mahdollisesti rikollisen toiminnan
kohteeksi.
Ainoa poikkeus toisen henkilön nimeämisen kieltävälle
säännölle on se, jos kyseinen henkilö itse ilmoittaa
esiintyvänsä kirjoituksissaan ihan oikealla omalla
nimellään. Tällöin tämä ilmoitus antaa toisillekin
oikeuden käyttää asianomaisesta tuota ilmoitettua
oikeaa nimeä.
Kellään toisella kirjoittajalla ei siis ole oikeutta edes
pyrkiä paljastelemaan nimimerkin suojassa kirjoittavan
henkilön nimeä eikä muitakaan henkilötietoja, eikä asiaan
vaikuta ollenkaan se, osuuko tämä rikollinen arvailuissaan
kenties oikeaan vaiko ei.
Jos näet tämä `rikollinen´ ei osu arvailussaan oikeaan,
hän antaa silloin väärän ja perättömän todistuksen lä-
himmäisestään, ja saattaa tämän lähimmäisensä näin toisten
rikollisten rikolliselle toiminnalle alttiiksi.
Lisäksi väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on synti,
ja tähänkin syntiin tämä kyseinen `rikollinen´ syyllistyy,
kun nimeää väärän henkilön sellaisen viestin kirjoittajaksi,
jota tuo henkilö ei ole tosiasiassa kirjoittanut.
Tällä kyseisellä `rikollisella´ onkin tällaisia väärän
todistuksen antamisen syntejä useilla foorumeilla har-
joittamistaan eri henkilöitä koskevista erehtyneistä
nimeämisistään jo tunnollaan usean tusinan verran, ja
jatkuvasti vain mies tätäkin syntilistaansa lisää.
Jos taas tämä rikollinen sattuisikin osumaan arvailussaan
joskus oikeaan, silloinkin hän syyllistyy `rikokseen´,
koska tahallisesti pyrkii mollaamaan ja herjaamaan nimeä-
määnsä henkilöä, ja tässäkin tapauksessa altistamaan lä-
himmäisensä toisten rikollisten rikolliselle toiminnalle
alttiiksi.
Kun täällä `suomi24´ foorumillakin on jopa pariin kertaan
huomautettu eri palstojen eri sheriffeille tuollaisesta
juuri tämän samaisen `rikollisen´ täälläkin harjoittamasta
rikollisesta toiminnasta, ovat he myöntäneet huomautusten
olevan aiheellisia.
Silti he eivät vielä ole ryhtyneet toimiin, saadakseen
tuon rikollisen näillä palstoilla lopullisesti kuriin,
ja tuollaisen rikollisen nimeämistoiminnan loppumaan. - kolmekonetta
On se hieno asia, että tämä ramu paljastaa näin alttiisti
ja ihan itse oman tyhmyytensä, kirjoittaessaan:
ramu:
"- rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki
ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki."
Vastaus:
Täysjärkiselle ihmiselle rapen tekstistä kävi täysin
selväksi, että Hesekielin tekstissä esiintyvä `taw´
ja `vav´ kirjaimista koostunut "sana", ei todellakaan
ole mikään `kirjain´, vaan nimenomaan `sana´, jonka
merkitys on nimenomaan "merkki."
ramu:
"- rapen persoona B väitti sittemmin, että tav-merkki on
jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara
pois."
Vastaus:
Tämän asian rape selosti, jälleen täysjärkisille täysin
ymmärrettävästi, eli seuraavasti:
"Suomen kristityillä on käytössään yhteinen kristillisen tiedon
lähde, nimeltään `Iso Raamatun Tietosanakirja´. Tämän arvovaltaisen
teoksen ensimmäisen osan palstasivujen 1189, 1190, ja 1191 alaosassa,
on heprean kielen aakkosten kehitystä kuvaava 11 palstainen taulukko.
Taulukon palstojen alin rivi kuvaa nimenomaan heprean aakkosten `taw´-
merkin kehitystä aikojen saatossa. Taulukon äärivasemmalta löytyvä
sarake kuvaa `taw´- merkin vanhinta tunnettua muotoa, ja mikä merkit-
tävää, se on taulukon mukaan juuri ja nimenomaan `vinoristin´ "x"
muotoinen!
KAKSI HISTORIALLISTEN AIKAKAUSIEN PALSTAA ON VÄLISSÄ, JOIDEN AIKANA
KÄYTÖSSÄ OLLUT `TAW´- MERKKI MUISTUTTAA F- MERKKIÄ, JOSTA YLIN VAAKA-
PALKKI ON POISTETTU. Vasta neljännellä palstalla on ristin merkkiä
muistuttava merkki, mutta tämä merkki esiintyy yhdessä x- merkin
näköisen vinoristimerkin kanssa, ja näiden merkkien kanssa on sarak-
keessa kolmaskin merkki, joka muistuttaa sellaista ortodoksista vino-
ristiä josta yläpalkki on poistettu."
ramu:
"- rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen
(joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen):
siis näin rape:
"Onkin siis TAHOLTANI täysin todistettu, että profeetta Hesekielin
tarkoittama `taw´- merkkikin on ollut juuri x- merkin muotoinen,
eikä suinkaan ramun `huuhaa´- väitteen mukainen ristin merkki,
vaikka onhan se vinoristikin x sekin `ristin´ merkki"
Vastaus:
Totta on, että rapen taholta tuli täysin todistettua, että Hesekielin
tarkoittama ja kirjoittama "taw"- merkki oli varsinaisena merkkinä
todellakin juuri x- merkin muotoinen, sillä Hesekielin kirjoittama
"merkkiä" merkitsevä sana kirjoitettiin muinaisheprean aakkosia
käytettäessä (joita Hesekiel todennäköisesti kirjoittaessaan juuri
käytti) nimenomaan kirjaimin, jotka muistuttavat meidän kirjaimiamme
YX. Näistä Y - muoto vastaa muinaisheprean merkkiä `vav` ja X - muoto
vastaa muinaisheprean merkkiä `taw`.
Ramu:
"- Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on lähinnä n kirjaimen
muotoinen."
Vastaus:
Rape toi tekstissään esiin, täysjärkisille täysin ymmärrettävästi,
että neliöaakkosien mukaisilla kirjoitusmerkeillä kirjoitettaessa
heprean taw- kirjaimen muoto on ollut (kuten se on tänäkin päivänä)
meidän pientä n- kirjaintamme muistuttava. Jos siis Hesekiel olisi
jo omaksunut heprean neliöaakkoset käyttöönsä, silloin hänen käyttä-
mänsä taw- merkki muistutti todellakin meidän n- merkkiämme.
Hesekielin käyttämän taw - kirjaimen vaihtoehdot rajoittuvat siis
näihin kahteen muotoon, joko x - muotoon tai n - muotoon, riippuen
siitä, kumpia aakkosia hän käytti.
Rape toi myös tosiasiassa täysin selvästi ilmi, ettei kumpikaan
vaihtoehto anna mitään tukea ramun vouhotuksella ´tismalleen
ristin muotoisesta taw - merkistä. Ainoastaan sen myönnytyksen
rape on tehnyt, että ruksikin on risti eli vinoristi.
Näin se ramun riena ja pilkka muka rapen eri persoonista ynnä
muusta, kääntyikin taas (ainakin täysjärkisten silmissä) hänen
omaan "nilkkaansa".
Eli, näin se ramu taas edelleen `oman tyhmyytensä´ paljasti. - Voitto Ramu
kolmekonetta kirjoitti:
On se hieno asia, että tämä ramu paljastaa näin alttiisti
ja ihan itse oman tyhmyytensä, kirjoittaessaan:
ramu:
"- rapen persoona A väitti aluksi, että tav- merkki
ei ole mikään kirjain vaan se on pelkkä merkki."
Vastaus:
Täysjärkiselle ihmiselle rapen tekstistä kävi täysin
selväksi, että Hesekielin tekstissä esiintyvä `taw´
ja `vav´ kirjaimista koostunut "sana", ei todellakaan
ole mikään `kirjain´, vaan nimenomaan `sana´, jonka
merkitys on nimenomaan "merkki."
ramu:
"- rapen persoona B väitti sittemmin, että tav-merkki on
jotenkin F kirjaimen muotoinen josta on ylimmäinen sakara
pois."
Vastaus:
Tämän asian rape selosti, jälleen täysjärkisille täysin
ymmärrettävästi, eli seuraavasti:
"Suomen kristityillä on käytössään yhteinen kristillisen tiedon
lähde, nimeltään `Iso Raamatun Tietosanakirja´. Tämän arvovaltaisen
teoksen ensimmäisen osan palstasivujen 1189, 1190, ja 1191 alaosassa,
on heprean kielen aakkosten kehitystä kuvaava 11 palstainen taulukko.
Taulukon palstojen alin rivi kuvaa nimenomaan heprean aakkosten `taw´-
merkin kehitystä aikojen saatossa. Taulukon äärivasemmalta löytyvä
sarake kuvaa `taw´- merkin vanhinta tunnettua muotoa, ja mikä merkit-
tävää, se on taulukon mukaan juuri ja nimenomaan `vinoristin´ "x"
muotoinen!
KAKSI HISTORIALLISTEN AIKAKAUSIEN PALSTAA ON VÄLISSÄ, JOIDEN AIKANA
KÄYTÖSSÄ OLLUT `TAW´- MERKKI MUISTUTTAA F- MERKKIÄ, JOSTA YLIN VAAKA-
PALKKI ON POISTETTU. Vasta neljännellä palstalla on ristin merkkiä
muistuttava merkki, mutta tämä merkki esiintyy yhdessä x- merkin
näköisen vinoristimerkin kanssa, ja näiden merkkien kanssa on sarak-
keessa kolmaskin merkki, joka muistuttaa sellaista ortodoksista vino-
ristiä josta yläpalkki on poistettu."
ramu:
"- rapen persoona C väitti nyt viikolla, että tav-merkki on X muotoinen
(joka on hänen mielestään Jeesuksen ristin muotoinen):
siis näin rape:
"Onkin siis TAHOLTANI täysin todistettu, että profeetta Hesekielin
tarkoittama `taw´- merkkikin on ollut juuri x- merkin muotoinen,
eikä suinkaan ramun `huuhaa´- väitteen mukainen ristin merkki,
vaikka onhan se vinoristikin x sekin `ristin´ merkki"
Vastaus:
Totta on, että rapen taholta tuli täysin todistettua, että Hesekielin
tarkoittama ja kirjoittama "taw"- merkki oli varsinaisena merkkinä
todellakin juuri x- merkin muotoinen, sillä Hesekielin kirjoittama
"merkkiä" merkitsevä sana kirjoitettiin muinaisheprean aakkosia
käytettäessä (joita Hesekiel todennäköisesti kirjoittaessaan juuri
käytti) nimenomaan kirjaimin, jotka muistuttavat meidän kirjaimiamme
YX. Näistä Y - muoto vastaa muinaisheprean merkkiä `vav` ja X - muoto
vastaa muinaisheprean merkkiä `taw`.
Ramu:
"- Nyt rapen persoona D väittää, että tav-merkki on lähinnä n kirjaimen
muotoinen."
Vastaus:
Rape toi tekstissään esiin, täysjärkisille täysin ymmärrettävästi,
että neliöaakkosien mukaisilla kirjoitusmerkeillä kirjoitettaessa
heprean taw- kirjaimen muoto on ollut (kuten se on tänäkin päivänä)
meidän pientä n- kirjaintamme muistuttava. Jos siis Hesekiel olisi
jo omaksunut heprean neliöaakkoset käyttöönsä, silloin hänen käyttä-
mänsä taw- merkki muistutti todellakin meidän n- merkkiämme.
Hesekielin käyttämän taw - kirjaimen vaihtoehdot rajoittuvat siis
näihin kahteen muotoon, joko x - muotoon tai n - muotoon, riippuen
siitä, kumpia aakkosia hän käytti.
Rape toi myös tosiasiassa täysin selvästi ilmi, ettei kumpikaan
vaihtoehto anna mitään tukea ramun vouhotuksella ´tismalleen
ristin muotoisesta taw - merkistä. Ainoastaan sen myönnytyksen
rape on tehnyt, että ruksikin on risti eli vinoristi.
Näin se ramun riena ja pilkka muka rapen eri persoonista ynnä
muusta, kääntyikin taas (ainakin täysjärkisten silmissä) hänen
omaan "nilkkaansa".
Eli, näin se ramu taas edelleen `oman tyhmyytensä´ paljasti.Kuten nähtiin Poutiainen, alias "kolmekonetta" muuttaa käsityksiään niin tiuhaan tahtiin, että niiden perässä ei tahdo millään pysyä.
Eli:
kun Poutiainen (kolmekonetta) kirjoittaa jotakin , niin voitte olle VARMOJA, että kohta hän on taas toista mieltä. (veratkaapa vaikka tuota Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrää, luvun Poutiainen nosti 318 lopulta lähemmö viiteen sataan(500) ja ilmoitti että määrä tulee vielä tuostakin nousemaan ( ihan näin jälkikäteen).
Ja tässä Tav-merkki asiassakin Poutiainen esitti lopulta jo neljännen "varman" ilmoituksen merkin muododosta.
Siksi hän ei edes uskalla oppiaan kirjoittaa omalla nimellään , muuten joutuisi omassa elinympäristössään naurunalaiseksi.
POUTIAISEN KIRJOITUSTEN SUNTEEN ON SIIS PARASTA PAINAA DELETE- NÄPPÄINTÄ HETI. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kuten nähtiin Poutiainen, alias "kolmekonetta" muuttaa käsityksiään niin tiuhaan tahtiin, että niiden perässä ei tahdo millään pysyä.
Eli:
kun Poutiainen (kolmekonetta) kirjoittaa jotakin , niin voitte olle VARMOJA, että kohta hän on taas toista mieltä. (veratkaapa vaikka tuota Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrää, luvun Poutiainen nosti 318 lopulta lähemmö viiteen sataan(500) ja ilmoitti että määrä tulee vielä tuostakin nousemaan ( ihan näin jälkikäteen).
Ja tässä Tav-merkki asiassakin Poutiainen esitti lopulta jo neljännen "varman" ilmoituksen merkin muododosta.
Siksi hän ei edes uskalla oppiaan kirjoittaa omalla nimellään , muuten joutuisi omassa elinympäristössään naurunalaiseksi.
POUTIAISEN KIRJOITUSTEN SUNTEEN ON SIIS PARASTA PAINAA DELETE- NÄPPÄINTÄ HETI.hehheh, taas sitä todella miehen typeryys nähtiin!
Ei mene tälle huru-ukolle perille ei, vaikka rauta-
langasta vääntäis. Mies putoaa oitis ymmärryksen
kärryiltä, kun näes hänellä ei ole tuota normaa-
leilla ihmisillä olevaa `älliä´.
Mitä tuon miehen rapea herjaavaan a, b, c, ja d
persoona- rienaan tulee, niin siitäkin on hyvä todeta
seuraavaa:
Totena pysyy, että jos vaikka rapen persoona todella
jaettaisiin puoleen tusinaan toisistaan erilliseen osaan,
niin jokainen noista rapen puolesta tusinasta erillisestä
osasta olisi yksinäänkin huomattavasti älykkäämpi ja
tietäväisempi, kuin tuon miehen muodostama typerä
kokonaisuus konsanaan, hehheh. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kuten nähtiin Poutiainen, alias "kolmekonetta" muuttaa käsityksiään niin tiuhaan tahtiin, että niiden perässä ei tahdo millään pysyä.
Eli:
kun Poutiainen (kolmekonetta) kirjoittaa jotakin , niin voitte olle VARMOJA, että kohta hän on taas toista mieltä. (veratkaapa vaikka tuota Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrää, luvun Poutiainen nosti 318 lopulta lähemmö viiteen sataan(500) ja ilmoitti että määrä tulee vielä tuostakin nousemaan ( ihan näin jälkikäteen).
Ja tässä Tav-merkki asiassakin Poutiainen esitti lopulta jo neljännen "varman" ilmoituksen merkin muododosta.
Siksi hän ei edes uskalla oppiaan kirjoittaa omalla nimellään , muuten joutuisi omassa elinympäristössään naurunalaiseksi.
POUTIAISEN KIRJOITUSTEN SUNTEEN ON SIIS PARASTA PAINAA DELETE- NÄPPÄINTÄ HETI.Hehheh. Nyt sekin selvis miksei tuo mies ole vielä tähän
ikäänsä, vaikka täyttää tänä vuonna jopa jo 65 vuotta,
yhtään vielä oikeissa paikkansa pitävissä kristillisissä
tiedoissa ja viisaudessa kehittynyt.
Syy selvisi tuosta miehen ilmoituksesta, kun hän kertoi,
mitä hän aina tekee, kun saa joltakin itseään viisaam-
malta jonkun valistavan tekstin luettavakseen.
Hän kuulemma jättää tuon saamansa tekstin kohdalla
jopa yrittämästä sen lukemista ja ymmärtämistä, ja sen
sijaan painaa kertomansa mukaan heti delete- näppäintä.
Ei siis tarvitse enää ihmetellä, miksei mies ole ollenkaan
kehittynyt näkemyksissään.
Hän ei näet ole voinut käyttää opiskeluun edes sitä
vähäistäkään ymmärryskykynsä kapasiteettia joka
häneltä löytyy. Opiskelun ja tuon vähäisenkin kapasi-
teetin käytön on näet estänyt tuo delete- näppäimen
painaminen aina ja heti valistavan tekstin nähdessään.
Hänen tietojensa tasosta on myös pääteltävissä, että
kyllä tämä mies onkin tosi ahkeraan tuota delete- näp-
päintä menneisyydessään painiskellut, hehheh. - kolmekonetta
Voitto Ramu kirjoitti:
Kuten nähtiin Poutiainen, alias "kolmekonetta" muuttaa käsityksiään niin tiuhaan tahtiin, että niiden perässä ei tahdo millään pysyä.
Eli:
kun Poutiainen (kolmekonetta) kirjoittaa jotakin , niin voitte olle VARMOJA, että kohta hän on taas toista mieltä. (veratkaapa vaikka tuota Nikean kirkolliskokouksen piispojen määrää, luvun Poutiainen nosti 318 lopulta lähemmö viiteen sataan(500) ja ilmoitti että määrä tulee vielä tuostakin nousemaan ( ihan näin jälkikäteen).
Ja tässä Tav-merkki asiassakin Poutiainen esitti lopulta jo neljännen "varman" ilmoituksen merkin muododosta.
Siksi hän ei edes uskalla oppiaan kirjoittaa omalla nimellään , muuten joutuisi omassa elinympäristössään naurunalaiseksi.
POUTIAISEN KIRJOITUSTEN SUNTEEN ON SIIS PARASTA PAINAA DELETE- NÄPPÄINTÄ HETI.Hesekielin kirjan kohta 9:4. kuuluu ”Jumalan kansan
Raamattu” – suomennoksen mukaan:
”Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin
läpi ja tee X-merkki* niiden miesten otsiin, jotka huo-
kaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä
kauhistuksia`."
Nyt sitten vielä kerran `faktoja´ heprean kielestä ja
heprean kielen aakkosista:
Heprean kielen muinaisaakkoset eriytyivät omiksi
aakkosikseen jo aikavälillä 1000 – 800 ennen ajan-
laskumme alkua.
Heprean kielen muinaisheprean aakkosten `vaav´-
merkki oli muodoltaan meidän ” Y ” kirjaimemme
muotoinen.
Heprean kielen muinaisheprean aakkosten `taaw´-
merkki oli meidän ruksimerkkimme ” X ” muotoinen.
Taaw – merkin toisena vaihtoehtoisena piirtomuotona
esiintyi myös meidän `plus´- merkkimme ” ” muo-
toinen merkki.
Nämä muinaisheprean aakkoset, oikealta vasemmalle
luettaessa, ja esiintyessään vierekkäin ” YX ” (tai:
” Y ”), muodostivat yhdessä `sanan´ jolla oli kaksi
merkitystä.
Kirjaimista ” YX ” (tai: ” Y ”) muodostunut sana
merkitsi suomeksi käännettynä `merkki´- sanaa.
Toinen merkitys sanalle, joka muodostui näistä
kirjaimista ” YX ” (tai: ” Y ”) oli `taaw´-
kirjaimen nimi, joka muinaisheprean aakkosissa
oli siis piirtomuodoltaan ” X ” (tai vaihtoehtoisesti:
” ” ) muotoinen.
Eksiilin ajasta alkaen juutalaiset omaksuivat
käyttöönsä heprean kieleen neliöaakkoset
Neliöaakkoset ovat kehittyneet persialaisajan
aramealaisesta kirjoitustyylistä.
Kanonisen aseman neliökirjoitus sai kuitenkin
vasta toisella vuosisadalla jälkeen Kristuksen.
Siihen mennessä se oli lopullisesti syrjäyttänyt
muinaisheprealaisen kirjoitustavan, eli siis myös
muinaisheprealaisten aakkosten käytön.
Tästä eteenpäin neliökirjoitus olikin ainoa pyhien
kirjoitusten hyväksytty kirjoitustapa.
Tästä sanoo Anneli Aejmelaus kirjassaan ”Täyttä
hepreaa. Johdatus Vanhan testamentin hepreaan”
seuraavasti (sivulla 15):
”Edellä esitetyt kirjainmuodot edustavat ns.
neliökirjoitusta, jota VT:n käsikirjoitukset ja
painolaitokset käyttävät. Se on kehittynyt
persialaisajan aramealaisesta kirjoitustyylistä.
Se syrjäytti muinaisheprealaisen kirjoitus-
tavan ja sai kanonisen aseman pyhien kirjoi-
tusten ainoana hyväksyttynä kirjoitustapana
( 2 vs. jKr.).”
Heprean kielen neliöaakkosten `vaav´- merkki
oli muodoltaan ja on edelleen ” ו ” muotoinen.
(Tämä merkki ei tosin näy tälle palstalle siirrettynä
oikein, vaan kirjaimen yläpään lyhyt sakara vasem-
malle jää merkistä täällä näkyvistä pois. Kannattaa
katsoa merkin tarkka oikea muoto jostakin muualta
heprean nykyaakkosista.)
Heprean kielen neliöaakkosten `taaw´- merkki oli
muodoltaan ja on edelleen ” ת ” muotoinen.
Nämä neliöaakkoset, oikealta vasemmalle luettaessa,
vierekkäin ja yhdessä esiintyessään ”תו ” muodostivat
ja muodostavat edelleen `sanan´ jolla oli ja on edelleen
kaksi merkitystä.
Kirjaimista ” תו ” muodostunut `sana´, oikealta
vasemmalle luettuna, merkitsee `merkki´ - sanaa.
Toinen merkitys sanalle joka muodostuu näistä
kirjaimista ” תו ” on `taaw´- kirjaimen nimi, joka
neliöaakkosten mukaisella heprean kielellä kirjoi-
tettuna kirjaimena on ” ת ” muodoltaan.
Heprean konsonanttimerkit ovat alkuaan jo yksinään
esiintyessään kuvanneet kukin `esinettä´ jonka nimestä
kyseinen kirjainmerkki on muodostunut.
Nämä esinenimet esiintyvät edelleen kirjainten nimissä.
Edvin Stenij:in heprean kieliopin mukaan konsonantilla
”vaav”, eli merkillä ” ו ” on merkitys ”haka”, S. Seppälän
heprean kielioppivihkosen mukaan merkityksiä ovat sekä
”haka” että ”koukku”.
Edvin Stenij:in heprean kieliopin mukaan konsonantilla
”taav”, eli merkillä ” ת” on merkitys ”risti”, S. Seppälän
heprean kielioppivihkosen mukaan merkityksiä ovat sekä
”merkki” että ”risti”.
Tuolla ”risti” merkityksellä, jonka sekä Stenij että myös
Seppälä mainitsevat, tarkoitetaan vinoristin ” x ” ja plus-
merkin ” ” muotoisia ristejä.
Tässä ne `faktat´ edellä.
------------------------------
Saa sitten nähdä, meniköhän nyt perille, vai tuleeko
vieläkin eräältä taholta typeriä ja perättömiä vasta-
väitteitä näitä esitettyjä faktoja vastaan?
Veikkaan ettei mennyt perille, sillä kyseisen ystävämme
ymmärryskyky ei riitä niin pitkälle, että hän tajuaisi noiden
faktojen olevan yhtä aikaa ja täysin ristiriidattomasti tosia.
Hän näkee vajavaisen ymmärryskykynsä mukaan niissä vain
muka toisensa poissulkevia ristiriitaisia väitteitä, jotka eivät
voi yhtä aikaa pitää paikkaansa ja olla tosia.
Onneksi tämän `erään´ omalla koneellaan suorittamat
delete – napin painamiset eivät sentään ulotu tähän
tekstiin, ja näin nämä faktat säilyvät täysjärkisten ha-
lukkaiden ulottuvilla luettavina.
- kolmekonetta
Aikavälillä 28.3. - 1.4. esitettiin tällä kaste - palstalla
ja juuri tässä ketjussa "johdatuksien" sarja, joka todella
perusteellisesti selvitti tämän kastekysymyksen.
Johdatus- sarjan aiheet olivat seuraavat, ja niistä tuo
perusteellinen selvitys on edelleenkin löydettävissä:
Johdatus varhaisen kirkon kasteteologiaan
Kirjoittanut: kolmekonetta 28.3.2006 klo 21.19
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015231462
Johdatus mystagogiseen kasteopetukseen
Kirjoittanut: kolmekonetta 29.3.2006 klo 08.27
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015238619
Johdatus ortodoksisen kirkon kastekanoneihin
Kirjoittanut: kolmekonetta 29.3.2006 klo 11.07
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015242047
Johdatus kirkkohistorian kastefaktoihin
Kirjoittanut: kolmekonetta 29.3.2006 klo 11.43
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015243072
Johdatus Kreikan Evankelisten kasteopetukseen
Kirjoittanut: kolmekonetta 29.3.2006 klo 13.07
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015245610
Johdatus alkuseurakunnan saamaan alkuperäiseen lähetyskäskyyn
Kirjoittanut: kolmekonetta 1.4.2006 klo 08.04
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015324249
Jo tämän sarjan ensimmäisen osan luettuaan, eräs
valistunut totesi:
"Osui ja upposi
Kirjoittanut: yönmatkamies 28.3.2006 klo 22.36
voitto ja alpo joutuivat juuri veden varaan. Voi, voi nyt
joutuvat varmaan muuttamaan käsityksiään kasteesta..."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015234174
Toinen tosin heti perään totesi:
"Ei ne
Kirjoittanut: käsityksiään 28.3.2006 klo 22.42
muuta. Ennen suomalainen maansa myö, kuin sanansa syö!"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015234362
Tuon sarjan luettuaan, eräs `valistunut´ lukija
totesi kuitenkin aivan oikeutetusti:
"No niin tulipa
Kirjoittanut: tämä kasteasia 29.3.2006 klo 13.42
nyt kerralla selväksi,ei tarvitse Kristittyjen
enää kiistellä kasteesta."
Tosin hän sitten itsekin vielä lisäsi:
"Vielähän niitä jukuripäitä löytyy tietenkin."
Näin hän siis kirjoitti, kuten tästä linkin takaa
löytyvästä hänen tekstistään voit itsekin todeta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000015246651
Ja oikeassa hän oli, kuten tuosta erään `jukuripään´
tälle "kaste"- palstalle aloittamasta uuden kaste-
keskusteluketjun sisältämistä väitteistä voidaan
todeta. - On aihetta ...
On aihetta kerrata varhaisen kirkon kasteopetuksia, alkaen
johdatuksesta varhaisen kirkon kasteteologiaan., jne. - Raamatussa Jumalan
oppi annetaan hyvinkin erilaisessa muodossa kuin kreikkaisen viisauden dogmaatiikassa, hyvä niin. Jeesus on hyvä paimen.
- Hyvä opetus:
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1966999- 492646
- 1872199
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101543Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.1371511- 741160
Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke171109Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,371104Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241087Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty46987