Hellurei, onkin iltatovi vierähtäny taas tän palstan parissa. Hauskaa ja haikeeta on lukea ihastumisesta. Itse olen korvia myöten ihastunut erääseen tummaan T:hen, vastakaikua liiemmin saamatta. Joskus hän suo minulle hymyn tai pari ja keijukengillä kävelen silloin kotiin. Mutta mitäpä tekisitte. ystävät hyvät, jos ihastuksenne oikeasti löytyisi ruudun liepeiltä ja vastaisi viestiinne. Miten toimisitte, kun tavatessa paljastuisi kertoneensa suurista tunteistaan juuri tutulle ihmiselle. Itse ainakin olisin iloinen, sillä suoraan en milloinkaan hänelle voi tunteitani näyttää.
kuin Elina ja Ossi
Hipsavarvas
301705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
pelottavaa...
mutta ah niin suloista.
Pahinta olisi tietää, että ihastus lukee näitä palstoja. Joskin olen jo hänen puheistaan huomannut, että hän lukee näitä palstoja JA lähettää itse typeriä viestejä tänne. Kohta olenkin jo vähemmän ihastunut. ;)
kaiken huippu: ihastuksestaan sekaisin spämmää kaikkea mahdollista tänne ja jos joku sattuu vastaamaan, niin kuvittelee niitä ihastuksensa lähettämiksi...Mikäs siinä, mutta onko se sitten todellista?
tämä tämän palstan lukijoiden/kirjoittajien leimaaminen/ mollaaminen epätoivoisiksi/ roikkujiksi ja ties miksi.
Ihan oikeesti on mahdollista elää ihan täysipainoista elämää JA silti kirjoittaa tänne. Ne kirjoitukset eivät ole mitään sellaista, mitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti tai mitä kukaan ihastukselle/ rakkaalle päivänvalossa koskaan toistaisi. Ne on haaveita, ne on toiveita, ne on runoutta, ne on tunteita ja jos niistä edes joku joskus toteutuu, niin hyvä niin. Ja joskus voi mennä kirjoitukset överiksikin, mutta mitä sitten, ei siihen maailma kaadu.
Silti jos ihastukseni/rakkaani niitä lukisi ja se joskus selviäisi, niin mitä sitten? Kenenkään ei näitä juttuja ole pakko lukea tai noteerata, se on ihan oma valinta. Noloa ei ole minusta kuin lukea näitä juttuja ja sitten arvostella toisten aitoja tunteita. Älkää jaksako tylsät ihmiset pilata kaikkia kauniita ajatuksia, jotka eivät ketään vahingoita, ahdasmielisellä asenteellanne!
Tosielämän henkilö sanoo jotakin sellaista, mistä tiedät hänen joko kirjoittaneen tai lukeneen jonkun tosi erikoisen jutun netissä... koska hän itse toistaa sen jutun miltei sanasta sanaan.
Sillä niin kummalliselta kuin se tuntuukin, näitä palstoja lukevat muutkin kuin sinä ja minä.
Totta.
Minusta on hirveän takertuvaa, jos joku vetoaa aiempiin nettikirjoituksiini tai kuvittelee, että kaikki sanomani edustaa 100 % omaa elämääni. Hei. Tämä on internet, onko tullut mieleen?
Mielikuvitus, luovuus, leikkimieli. Internet. Älkää ottako vakavasti, ei teitäkään kukaan ota. :(
tylsimyksillä on vain liian monta reikää päässä. Monet antaa itselleen luvan kirjoitella vaikka tuhat runoa päivässä kyseiselle palstalle, mutta pillastuisivat, jos joku toinen kirjoittaisi ensimmäisenkin. Monet ovat tämän maailman psyykkiset sairaudet, tuo on yksi niistä.
Sairauden täydellisen nimen tahtoisin tietää, mikään ei selitä minulle tuota käytöstä. Idiotismiko?
kaikkia ei kaikkien kirjoitukset miellytä joka tapauksessa. Itse en kyllä alkaisi kenenkään kirjoituksia täällä arvostelemaan, kun ei niitä ole pakko lukea.
Jos taas kirjoitus on hyvä, niin kommentoin sitä mielelläni. Sitten on vielä eri asia ne kirjoitukset, jotka jostain syystä tuntuvat sopivan niin hyvin omaan tilanteeseen, että haluaisi selvittää kenelle se on tarkoitettu.
Siinä sitten on mahdollisuus kaikenlaisiin väärinymmärryksiin ja sotkuihin. Mutta eihän se tarkoita sen itse kirjoituksen/kirjoittajan arvostelua! Niin että tätäkö tarkoitat ja olisiko sairauden nimi inhimillisyys, erehtyväisyys vaiko uteliaisuus...?!!
En tarkoittanut. Tarkoitan irl-ihmisten tunnistamista ja ideaa, että itse postaan tuhat viestiä päivässä ja raivostun siitä, kun ex-tuttavani postaa yhden ainoan. Kuitenkin märehdin loppuelämäni ex-tuttavani postausten ympärillä ja yritän epätoivoisesti saada langanpäästä kiinni, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sellaista pitäisin sairautena, liekö nimenä elämän puute vaiko katkeruus, tai joku niiden sekamuoto.
Mä olen vastaillut piruuttani kirjoituksiin, jotka eivät ole mulle. Hyvin monethan voisi olla itselle tai muuten tutun kirjoittamia. Mutta leikkiä se vaan on, vaikka vastaakin ns. tosissaan ja oikein heittäytyy asiaan. Internet-elämä on feikkiä ja huonoa runoutta, elävää taidetta. ;)
Ei väärinkäsityksissä ja uteliaisuudessa mitään. Ei mikään ihme, että näin suositulla palstalla sattuu jatkuvasti.
just siinä, ettei näistä viesteistä tiedä kenelle ne on tarkoitettu ja että kuitenkin haluis tietää... Ja jokainen vastailee niihin omista lähtökohdistaan tai sitten pistää leikiksi tai jopa vastailee niin kuin kuvittelee kirjoittajan toivovan (sit kyl jo vois sanoa ettei sitä elämää ole...)
Siitä on eri mieltä että nää kirjoitukset on huonoa runoutta. Täällä on tosi hyviä kirjoituksiakin, siis muitakin kuin omani ;)... Ja mites se menikään että 'että totta toinen puoli'. Siis inhoan sananlaskuja yli kaiken, mutta sopii kuitenkin tähänkin teatteriin. Eli varmaan täällä kaiken valheen keskellä on jotain tottakin.
Siitä ex-tuttavasta: ota puhelin käteen tai meilaa sille, jos ei välit ole kokonaan menny poikki ja selvitä mitä sille kuuluu! Ei tarvii sit sen kirjoituksia ihmetellä.
hän ihmettelee minun kirjoituksiani, ja märehtii vähän liiankin kanssa! Elämäni ei pitäisi kuulua hänelle, mutta hän kokee sen toisin... Blaah!
On idea juuri se, että vastailee liittyen omaansa, joskin tulee vähän liioiteltua, sillä mitä nettikirjoittelu ilman hienoista pikanttia lisää. ;)
Totta tuo, että täällä on oikeasti hyviä kirjoituksia ja runoja. Todella hyviä osunut silmiin itse asiassa joskus. Ja varmasti vastaavat kirjoittajiensa tunteita täysin, ne runot! Tunteet ja kirjoittelu ovatkin hyvästä, mistä muusta johtuisi näiden palstojen suosio.
tehdä mitä haluat mutta minä en saa välittää siitä... menee pikkasen ylityperäksi... tajusin kyl äsken taas että kuinka turhaa tää on, mut haloo......???? järki jäässä?????? miksen saisi olla utelias sitä paitsi... kyllä ne asiat muakin koskee ikävä kyllä.... mutta sähän et sit välitä siitä, että muhun sattuu...
tutun tyypin niin kyllä se vaan kiinnostaa, mutta hulluhan sä oot jos kuvittelet että en lukis näitä, ja hulluhan sä ootki, jos luulet että saat tänne kirjottaa mitä vaan... et todellakaan pientä rajaa ja kunnioitusta voisit pitää, mutta ei..... lopeta... sun pitäis lopettaa.ymmärsitkö sun, ei mun. Sun pitää lopettaa. TAJUSITKO????? minä käännyn sitten vasta kun olet lopettanut. Mä elän sillä tavalla, ja se pitää hyväksyä.
Mulle on turha puhua kunnioittamisesta, jollei sitä ole itselleni pystynyt tuon enempää antamaan. Jos minua ei kunnioiteta, ja jos minua kohdellaan ihan miten tahansa, niin teen itsekin aivan täysin samoin ja enemmänkin.
Mulle on aivan turha sanoa, että lopeta, jollei itse lopeta alkuunkaan vaan heittää lisää idioottihuumoria kehiin. Jos sinä aloitat, minä lopetan. Jos minä aloittaisin, sinä voisit lopettaa. Mutta se olet aina sinä joka aloitat, joten minä sitten viimeistelen.
Ja minä en sinun käytöstäsi hyväksy vain siksi, että itse tekisit niin tai ystäväsi tekisivät niin. Sinuna jättäisin mun kirjoitukset rauhaan. Täysin rauhaan. En mäkään puutu sun kirjoituksiin, jotka koskee sun ex-miehiä, sun ex-kihlauksia, sun runoihin en puutu, mihinkään en puutu vaikka tunnistan siinä missä muutkin ihmiset jotka tiedän. Se olet aina sinä, joka märehdit pienintäkin mun viestiäni. Ihme, jos et ole jo huomannut tätä piirrettä itsessäsi, moni muu on.
jollet ole, asia selviää sulle tästä viestistä.
tietysti saan tehdä yksityisessä elämässäni mitä haluan, etkä sinä saa välittää siitä. katsos kun pikkuinen, sinä et kuulu minun elämääni. yrität kuulua, yrität saada jalansijaa mitä sinulle ei ole tarjottu koskaan. minä en tarvitse määräilijöitä.
turhaa tämä onkin aina ollut. mikset saisi olla utelias? siksi, etten ole ystäväsi, tuttavasi, en ole sinulle mitään. uteliaisuutesi on sairautta, pakkomielle. siksi.
ja ei, yksityiset asiani eivät koske sinua millään tavalla. miksi koet, että koskisivat? miksi koit aina aikoinaan, että koskisivat? ei sulla ole valtaa kuin omaan itseesi, määräile sitä.
ole mitään runoja täällä, eikä kihlauksia, joten antaa olla..
kukahan tässä on nyt se määräävä osapuoli, luulen että sinä olet superluokan ääliömies, joka on vaan ihan typerys... siis SINÄ JOKA TUOLLASTA kirjotat.. voi h******...
minä ihmettelen, on että mistä tiedät kuka kirjoituksiasi märehtii? Että onko se juuri tämä tarkoittamasi henkilö? Täällä netissä on todella vaikea tietää, kuka kirjoittaa ja mitä.
Ja jos olet varma henkilöstä, niin oletko tehnyt hänelle selväksi mitä mieltä olet hänen kirjoittelustaan? Vakavasti puhuen jos se niin paljon käy häiritsemään, asiasta kannattaa sanoa.
Ja jos henkilö on sinuun ihastunut, niin eikö ole vähän kohtuutonta olettaa että hän ei siitä/ sinusta kirjoittaisi täällä palstalla? Ei kai sinun pakko ole niitä kirjoituksia noteerata millään tavalla.
täällä, muualla ja kaikkialla. jos olet se, joksi sinua luulen, jätät itse hyvin paljon tietoa itsestäsi ja elämästäsi internettiin.
niin paljon jos minä jättäisin, saisit koko loppuelämäsi märehtiä sen tieto- ja dramatiikkamäärän ympärillä. nousiko jo vesi kielelle? mutta ei, minun tarvitsee vain sanoa 'menen tänä iltana tapaamaan erästä' ja sinä saat siitä jo aihetta tuhansiin ilkkuviin viesteihin.
nyt on mentävä
pöksyyn..... hyvä...
välillä piti käydä ihan oikean elämän puolella, anteeksi siitä. kyllä sä oot tosi paljon tärkeempi.
Ei hän ole minuun ihastunut.
En tietenkään tiedä, kuka milloinkin vastaa. Mutta tunnistan, jos kirjoitan tänne yhtä ja eräs tutuksi tunnistamani tyyppi märehtii sitä toisaalla. Kuten usein tekee... En ole hänelle mitään velkaa, elämäni ei ole hänen... ehkä olet oikeassa, vain jätän noteeraamatta jatkossa. Jos joku saa iloa minun nettikirjoituksistani, ehkä ilonaiheet on sitten sen verran vähissä irlissä. ;)
sun edelliset viestit. Jos tietäisin että ne olis mulle, niin en kyllä kirjoittais enää yhtään mitään. Voisko enää selvemmin sanoa, kuin mitä noi sun viestit. Sitäpaitsi aika inhottavasti sanottu.
En kyllä ymmärrä tota juttua yhtään. Jos on ihastunut, niin silloin voi olla kiinnostunut jonkun puolituntemattoman ihmisen tekemisistä vain siitä syystä. Muuten normaalisti ei. Eli mistä tossa oikein sit on kysymys?
tyyli het kerralla..
että et voi tietää onko ihastunut... luultavasti on ja sä olet hirmukiusaaja....
mitä pitäis tehdä .. mut se onkin tietty hyvä.. miehet on tilanteen herroja... tuli mitä tuli..
Se mitä jätin sanomatta on, että olemme samaa sukupuolta. Ei todellakaan VOI olla ihastunut, ellei ole homoseksuaali. (evvk). Tekee kiusaa itse ihan luonteensa puolesta.
Mutta jätetään tämä minun puolestani tähän.
joo... ja lehmätkin lentää!
Miehethän täällä kirjoittaa íhmissuhteistaan ja runoja, varsinkin kun suurin osa kirjoittajista on naisia. No, eiköhän tää viesti nyt sitten kerralla mennyt perille sille. Ei varmaan oo kovin vaikeata jättää sua rauhaan noiden kirjoitusten jälkeen, koska et mikään herttainen ihminen niiden perusteella ainakaan ole! Ja ihmettelen että vielä puhut jostain ihmisten kunnioittamisesta tuon oman loan heittosi jälkeen... Voiko siihen muka jotain syytä olla? Ihan sama mulle toisaalta.
onhan näin käynyt! =) Olen kirjoitellut suurista tunteistani just hänelle, molemmat tiedetään missä mennään. En oikeestaan edes toivonut salaakaan, että niin kävisi, että hän sen kirjoituksen löytäisi. Ja löysipäs vaan ja tajusi. Nähdessämme sitten varovasti vihjaisi nimimerkkiini päin, sanomatta mitään, vienosti hymyten.
So what! Ei meistä paria tullut, mutta hyviä ystäviä kuitenkin! Päivääkään en vaihtaisi pois, joitain sanoja ehkä. ;-)