Olen miettinyt monesti sitä kun me vl:t haluamme antaa uskostamme ulkopuolisille kuvan jonka mukaan meillä olisi "yksi mieli" ja "yksi puheenparsi". Todellisuudessa jokainen itsenäisesti ajattelemaan kykenevä henkilö ei usko tuota ja tiedän että meitä on paljon sisälläkin uskomassa olevia jotka olemme asiasta eri mieltä. On jo tilastollinenkin mahdottomuus että näin suuri joukko olisi yksimielinen kaikissa asioissa. Toisaalta historiamme todistaa että mistään muusta liikkeestä tuskin on tullut niin paljon hajaannuksia kuin meiltä. Se kertoo että pinnan alla kuohuu. Karua kieltään puhuu myös 70-luvulta tänne asti jossain määrin jatkuneet "hoitamiset" joista olemme saaneet kyseenalaista kuuluisuutta. Totuus on että meillä tahdotaan useinkin väkipakolla painaa kaikki samaan ajatukseen ja uskovaisten painostuksen yms. seuraamusten pelossa ei uskalleta ulospäin näyttää että erimieltä on. (ja sitä on paljon, suuria joukkoja on meistä aina säännöllisin väliajoin lähtenyt!). Joskus tulee miettineeksi, onko tällaisessa pelon ja painostuksen ilmapiirissä oikea henki mikä kuuluu olla ja meneekö kaikki sittenkään raamattujen mukaan?
"Yksimielisyyden" illuusio
Kriittinen vl
171953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse "pelon ajan" vl-piireissä kokeneena minulla ei ole kokemusta muunlaisesta vl-käytännöstä sisältäpäin kuin siitä, mikä 70- ja 80-luvuilla vallitsi.
Tiedän, että piireissä on paljon esimerkiksi nuoria, jotka kuuntelevat omantunnon ääntä välittämättä siitä että joku tiukkapipoinen vl on eri mieltä jostain käytännön elämän asiasta.
Minun aikanani minkäänlaista "omaa ajattelua" ei sallittu, mikä aiheutti osaltaan myös oman poitumiseni takavasemmalle. Toivomme vapauden ilmapiirin saavuttavan myös vl-piirit.
Kuinka kauan menee kun joku väittää avaajaa feikkaajaksi ja ei-vl:ksi.
Itse veikkaan että lähimmän kahden tunnin aikana tällainen kommentti on jo tässä ketjussa. Kello on nyt 15.06.
tuollaiset feikkisyytökset! Kukaan ei hirvinne sitä tehdäkään, ties kuinka isoista rahoista olet vetoa lyönyt ja vielä rikastut? ;)
"On jo tilastollinenkin mahdottomuus että näin suuri joukko olisi yksimielinen kaikissa asioissa."
Totta. Ei yksimielisyys tietenkään ole mikään itsestäänselvyys, eikä kaikista asioista varmaan tarvitsekaan olla yhtä mieltä. Paavali neuvoo monessa kohtaa seurakuntia yksimielisyyteen, mikä on yksi osoitus siitä, että yksimielisyys, joka syntyy keskinäisen rakkauden kautta, on rakkauden tavoin "pitämisessä".
"Toisaalta historiamme todistaa että mistään muusta liikkeestä tuskin on tullut niin paljon hajaannuksia kuin meiltä."
Käytännössä hajaannukset ovat aina johtuneet opillisista ristiriidoista, ei esimerkiksi elämäntapa-asioihin liittyvistä erimielisyyksistä.
"Joskus tulee miettineeksi, onko tällaisessa pelon ja painostuksen ilmapiirissä oikea henki mikä kuuluu olla ja meneekö kaikki sittenkään raamattujen mukaan?"
Tällaiset kokemukset ovat varmasti melko subjektiivisia. Tuossa joku kommentoi tekstiäsi "rehelliseksi", mitä se varmasti omasta näkökulmastasi onkin. Minä voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan kokenut minkäänlaista pelkoa tai painostusta seurakunnan taholta, pikemminkin päinvastoin - miten turvallinen paikka uskovainen koti ja kotisiioni voikaan olla! Todennäköisesti näitä minun kokemuksiani ei kuitenkaan täällä kuvata sanalla "rehellinen", vaan minua pidetään aivopestynä valehtelijana. Mutta väliäkö sillä; jokaisella on oikeus milipiteeseensä, ja Jumala näkee ihmisen sydämeen.
Tässä lopuksi Raamatusta Paavalin kehotuksia yksimielisyyteen:
Room. 12:16 Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö.
Room. 15:5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään:
Room. 15:6 Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää.
2. Kor. 13:11 Viimein, rakkaat veljet, iloitkaat, olkaat täydelliset, lohduttakaat teitänne, olkaat yksimieliset, olkaat rauhalliset, niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.
Fil. 2:2 Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olis yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset.
Fil. 3:16 Kuitenkin että me yhden mitan jälkeen siinä vaellamme, johon me joutuneet olemme, ja että me yksimieliset olisimme.
Fil. 4:2 Euodiaa minä neuvon ja Syntykeä minä neuvon, että he Herrassa yksimieliset olisivat.
1. Piet. 3:8 Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat, ystävälliset,
Mukava oli lukea tekstiäsi, "piste.-.pirkko"! Haluaisin kuienkin kyseenalaistaa väitteesi:
"Käytännössä hajaannukset ovat aina johtuneet opillisista ristiriidoista, ei esimerkiksi elämäntapa-asioihin liittyvistä erimielisyyksistä. "
Mielestäni hajaannuksia on selitetty liian yksioikoisesti valtavirran näkökulmasta, erityisesti mielestäni pikkuesikoisuus- ja pappishajaannusta, joista on toisenlaistakin tulkintaa puoltavaa aineistoa paljonkin. Historia on valitettavan usein voittajien historiaa, ja länsimaalaisina pidämme itsestään selvänä, että enemmistö voittaa...
Lisäksi 70-luvun "postmoderni" hajaannus on SRK:n taholta opillisesta näkökulmasta käytännössä kokonaan avaamatta.
Pikkuesikoisuushajaannus saattaa olla tulkittavissa jopa arvovaltakysymykseksi, sillä konkreettinen alkupiste Suomessa oli muutamien puhujien lähtö Amerikkaan ns. suurseuralaisten kutsusta vastoin SRK:n johtokunnan päätöstä. Onko tiedossasi jokin opillisesti pohdiskeleva selvitys ko. hajaannuksesta Suomessa?
"Käytännössä hajaannukset ovat aina johtuneet opillisista ristiriidoista, ei esimerkiksi elämäntapa-asioihin liittyvistä erimielisyyksistä."
Uskoon oheistetut elämäntavat ovat keskeisiä opillisia kysymyksiä, liittyvät uskonvanhurskauteen ja elämänvanhurskauteen. Raamatussa ja oppi-isä Lutherin kirjoituksissa nämä kysymykset ovat jatkuvasti esillä.
Niistä aiheutuvat kiistat ovat siis opillisia ristiriitoja.
Käsittääkseni lestadiolaisuuden hajaannuksissa on ollut kysymys myös tällaisista opillisista ristiriidoista. Tosin tietoni hajannuksista ovat monilta osin puutteelliset, mutta tällainen käsitys minulla on.
Uuden Käännöksen mukainen versio Paavalin roomalaiskirjeestä:
"Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. "
Raamatun tarkoittama yksimielisyys tai "ykseys" kohdistuu Jeesukseen Kristukseen, Hänen tahtoonsa, ja Hänen ylistämiseen. Tämä on suorastaan vastakohta sille yksimielisyydelle jota esim. 70-luvulla vaadittiin. Jos yksimielisyyttä vaaditaan ohi Jumalan Sanan, niin silloin soditaan Jumalan Sanaa vastaan.
Esimerkki.70-luvulla kiellettiin uskovaisia osallistumasta kirkkokuoroihin. Tälle asialle vaadittiin yksimielisyyttä ja kuuliaisuutta. Jos lauloi, niin edessä oli parannus tai "synteihin" sitominen. Tänä päivänä Päivämies ihastelee tuota päätöstä joka "on osoittautunut siunaukselliseksi" ja siten vaatii samaa. Keskiverto-vl puolestaan ei ymmärrä asiaa, ja asiassa käsitetään todellisuudessa täysi vapaus - sikäli kun tämän päivän ihminen on enää edes kiinnostunut kuorotoiminnasta. Tässä mielestäni tyypillinen esimerkki sellaisesta yksimielisyyden vaatimuksesta joka ei perustunut eikä perustu Jumalan Sanaan. Sellainen pykälä jakaa kristillisyyttä. Kyseessä on siis sielunvihollisen katala juoni: "susi lammasten vaatteissa". Se tulee kauniilla sanoilla ja ihmisjärkeen sopivilla prusteluilla ja ohjaa ajatukset pois Kristuksesta. Järkiuskoa, sanoisin.
Paavali opettaa suomenkielisessä Raamatussa näin (Ef 4): "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys." Ja luettelee seuraavissa jakeissa nämä "ykseydet": "...yksi ruumis, yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! "
Jumala siis tekee Henkensä kautta meissä työtä, ja tuon Hengen hedelmänä on rakkaus Kristukseen eli Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Henki saa aikaiseksi "ykseyden" joka kulminoituu Kristuksen ylistykseen. Tässä "ykseydessä" on kyseessä on vakava ja pyhä asia, joka liikkuu eri tasolla kuin nämä arkipäiväiset DVD- ja kirkkokuorosuositukset.
asiallisia ja kiinnostavia, erilaisia ajatuksia!
Kirjoittajat eivät näytä olevan samaa mieltä, mutta - ihan tosi - olen hyvällä mielellä lukenut koko tähänastisen viestiketjun moneen kertaan ihan vain sen vuoksi että ajatusten esittäjien välillä näyttää olevan toisten mielipiteiden kunnioitus!
Tällaista olisin kaivannut aikanaan! En nyt mainitse erikseen suosikkiani, mutta mukana näyttää olevan hänkin, terveisiä vain sinne jonnekin!
...että en ole näissä hajaannusasioissa mikään asiantuntija. Suurin osa asiaa käsittelevästä tutkimuksesta taitaa olla johonkin lestadiolaissuuntaan jollain tavalla sidoksissa olevan henkilön käsialaa, jolloin tutkimusten puolueettomuus voidaan ehkä kyseenalaistaa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hajaannusten pääsyyt ovat olleet opillisia, mm. seurakuntaoppiin ja sakramentteihin liittyviä (myös mm. kysymys "pakanalähetystyöstä").
"Pikkuesikoisuushajaannus saattaa olla tulkittavissa jopa arvovaltakysymykseksi, sillä konkreettinen alkupiste Suomessa oli muutamien puhujien lähtö Amerikkaan ns. suurseuralaisten kutsusta vastoin SRK:n johtokunnan päätöstä. Onko tiedossasi jokin opillisesti pohdiskeleva selvitys ko. hajaannuksesta Suomessa?"
Seuraava lainaus on dosentti Jouko Talosen STI:n luennosta "Lestadiolaisuuden hajaannukset", jonka satuin löytämään osoitteesta
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html
"Pohjois-Amerikan vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi jännitteitä myös suhtautumisessa ns. suuriin seuroihin, joita oli Suomen mallin mukaan ryhdytty pitämään 1908. Osa esikoislestadiolaisista (Lannavaaran esikoiset) oli liittynyt uskoyhteyteen vanhoillisten kanssa näissä seuroissa. Pohjois-Amerikan vanhoillislestadiolaisten voimahahmo, pastori A.L. Heideman (1862-1928) ei hyväksynyt tehtyä sovintoa.
Suhde ns. suuriin seuroihin alkoi jakaa liikettä. Vuonna 1928 perustettuun Amerikan suomalaiseen apostolis-luterilaiseen kirkkokuntaan liittyivät vain osa Yhdysvaltain vanhoillislestadiolaisista. Kun Suomen vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestö (SRK) takertui mianittuun Heidemanniin ja hänen poikaansa, Suomessa opiskelleeseen, pastori Paul Heidemanniin katsoen heidät ”oikean” kristillisyyden edustajiksi Yhdysvalloissa, se merkitsi vähitellen liikkeen jakoa kirkkokunnan kannattajiin ja heidemannilaisiin.
Kun eräät Suomen vanhoillislestadiolaisuuden puhujat (mm. kirkkoherra V.A. Juntunen) lähtivät 1932 saarnamatkalle apostolis-luterilaisen kirkkokunnan kutsusta Pohjois-Amerikkaan, syntyi liikkeessä skisma, joka johti 1934 Rauhan Sanan ryhmän syntyyn."
Oliko Suomessa tapahtuneessa hajaannuksessa sitten kyse "arvovaltakiistasta" vaiko opillisista asioista (ts. siitä, että hajaannus oli jo tapahtunut Amerikassa ja puhujat lähtivät saarnamatkalle SRK:n kannalta katsottuna "eriseuran" kutsusta), riippuu kaiketi näkökulmasta. On tavallaan ymmärrettävää, että käsitykset siitä, mistä hajaannukset johtuivat, riippuu osittain siitä, keneltä kysytään.
Tässä joitain nopeasti löytämiäni nettilähteitä, valitettavasti painettua kirjallisuutta asiasta minulla ei nyt ole saatavilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuus
http://lestadiolaisuus.info/suuntaukset/
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html
"Tässä "ykseydessä" on kyseessä on vakava ja pyhä asia, joka liikkuu eri tasolla kuin nämä arkipäiväiset DVD- ja kirkkokuorosuositukset."
Totta, jos suosituksia noudattaa "orjallisesti" (palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa) ilman omakohtaisen uskon avaamaa kykyä nähdä "pintaa syvemmälle" ja sisäistää se, mikä on näiden suositusten perimmäinen tarkoitus. Myös Paavali kehottaa: "opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella".
Kol. 3:16
Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. [Ef. 5:19,20]
Toki tärkeintä on uskon ykseys ja yksimielisyys pelastuksen kannalta oleellisimmissa asioissa. Kirjoitin aikaisempaan ketjuun sinulle vastaukseksi joitain aiheeseen liittyviä ajatuksiani, joten panen linkin tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015265919
..on selvä esimerkki, että kyse ei ollut opillisesta erosta. Löytyy ihan selviä pöytäkirjoja, jossa todetaan, että ne, jotka Amerikkaan menivät, olivat oikeassa opissa. "Ei voida syyttää väärästä opista".
Kyse oli ihan selvästi siitä, että he olivat astuneet toisten varpaille. Näin SRK sai korotettua itsensä määräilijäksi, ketä lähetetään ja mihin. Syyte olikin "tottelemattomuus deurakunnalle" (lue: tottelemattomuus SRK:n työvaiokunnalle tai vastaavalle muutamanhenkilön ryhmälle). Oliko se ehkä ensimäinen kerta, kun tämä syntitermi otettiin käytäntöön? Jokin asia tietysti piti keksiä.
Yksi "eriseura" oli n.s. pappislinja, jossa -60-luvun alussa ajettiin ulos merkittävä joukko pappeja. Opilliseksi syyksi mainittiin, että pappien mielestä kastamaton lapsi menee helvettiin. Kuitenkin olen itse kuullut erään pois ajetun papin sanovan, että näin he EIVÄT usko. Heiltä suljettiin kaikki vastineitten mahdollisuus Päivämiehessä. He olisivat itse kirjoittanet sen, että näin he EIVÄT usko. Itse taas seuroissa kuulun juuri tuon keksityn syyn tähän eriseuraan.
Siis ainakin kaksi hajaannusta, joissa ei ole mitään opillista erimielisyyttä. Minulla ei ole tietoa muitten eriseurojen todellisista ja keksityistä syistä, luulisin niitä kuitenkin samaan malliin löytyvän.
Olenkin aikaisemmin itse sanonut tällä palstalla, että hajaannuksien syy on useimmiten valtataistelu. On vallanhimoisia uskovaisia, jotka haluavat "kalifiksi kalifin paikalle" ja näin keksittyjä syytöksiä uskonveljiä kohtaan ja eriseura on valmis:((
Itse kukin voi sitten päätellä, miten kristillistä on tuollainen vallan ja näkyvän paikan tavoittelu...
Jokainen saisi miettiä, mitä Jeesus sanoi toisten rakastamisesta. Yksimielisyyttä on korostettu vl-piireissä nykyäänkin seurakunnan tuntomerkkeinä ja tässä on tulos:)
Sinä puhut täyttä asiaa. Kirjoitat juuri sen, mitä itsekin hain. Noissa mainitsemissasi asoissa on yksimielisyys oltava ja kun tarkemminmietit, niin se löytyy useasta uskonyhteisöstä.
Juuri tuollaiset tapojen erot ja niitten suhteen yksimielisyyden vaatimukset ovat ne erottavat tekijät. Vl-liike vaatii kaikissa näissä pikkuasioissa täyttä yksimielisyyttä ja totta on, ettei sellaista voi löytyä, ei edes oman liikkeen sisällä.
Kun vl-ihmist itse kukin suhtautuvat näihin pikkuasioihin kriittisesti, omissa ajatuksissaan, mutta eivät julkisesti, tulee eittämättä mieleen kaksinaismoraali...
nimimerkille piste.-.pirkko
En ihaile yksimielisyyttä (samaa mieltä olemista), ihailen toisen ihmisen mielipiteen kunnioittamista, joka on nautinnollista tässä viestiketjussa. Jopa Melperi joka on yleensä hyvin pureva ja todella töksäyttävä toisinaan on tavoistaan poiketen kirjoittanut asiaa!
Tämä - niin sen ilmaisen - "toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" toteutuu jollakin tavalla ja siitä ihasteluni.
Muuten en kyllä uskalla sanoa, että "ai, ai ja voi, voi miten hyviä sanankäyttäjiä me olemmekaan"... sillä jokainen tuntee "tykönänsä" omat vikansa ja omahyväisyys ei ole niistä pienin.
Lestadiolaisten kokemukset hoitokokouksissa tapahtuneista "rakkaudella neuvomisista" on hyvä pelote yksimielisyyden saavuttamiseksi.
Lestadiolaisuus on monessa mielessä vallankäyttöä: aikanaan ollessani vielä lestadiolaisuuden piirissä itseäni inhotti eniten se, että kaikenlaisilla yksinkertaisilla mutta kovasti vallanhaluisilla tiukkapipoilla oli sananvaltaa omaan yksityiselämääni. Lestadiolaisuudesta luopuminen oli valtava helpotus!
Kun luin alustuksesi,sieltä se paistaa läpi"synti" nimittäin.Eiköhän meidän kuulu olla yksimieliset uskossa ,uskon perustuksista ja siitä miten me sen ymmärrämme.Siitä on kysymys! mutta mieti mikä oli sun perimmäinen syy kun alustuksesi kirjoitit?
SIlle kun ei voi mitään kun se ei Uskon Henkeen vastaa tämä kirjoitus ei sitten millään.Jumala kun antaisi sinulle ymmärrystä arv. kriittinen vl., tällä tavalla se maailmaan ja eriseuraan meno alkaa