En uskalla parantua

mutten uskalla. En haluaisi tätä tuskaa olla masentunut. Mutten uskalla ajatella muutakaan. Muutospelko kai se on syy. Onko muilla samoja ongelmia?
Olen keksinyt tarinoita lapsuudentraumoista, jotta saan läheisiltäni "luvan" ja hyväksynnän olla masentunut. En enää itse oikein tiedä mitkä niistä ovat valheita vai kaikki olen niitä niin pitkään puinut. Lääkäriltä saa sympatiaa, uusia lääkkeitä. Pelottaa parantua, entäs sitten hyväksytäänkö minua enää?
Taidan olla kaikista hulluin kun olen tässä valheiden suossa. Tajuan, että voisin ajatella asioita toisin suhtautua toisin, muttei luonto taivu, jotenkin tähän on niin tottunut ja turtunut. Tässä paikoillaan olo on niin turvallistakin, olla vaan masentunut ei tarvitse tehdä paljoa, muut huolehtivat. Kuitenkaan en ole tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Mitä helvettia pitäs tehdä, kun ei se onnelisuusfiiliskään oikein kanna aina, vaikka voisi jos jaksaisi yrittää, nyt kun on kevät on helpompaa yrittää nousua vaan pelottaa.
2348
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

kaikkea sitä kuulee..
vai et uskalla parantua.. mieluummin jatkat valheiden ja sairauden tiellä.. uskomatonta..
ryhdistäydy hyvä ihminen.. miksi et ansaitsisi parempaa?? entä läheisesi?
elämään kuuluu muutokset, alamäet, kolhut jne.. niin se vaan on.. kaikista noustaan ja ollaan taas kypsempiä ja viisaampia elon tiellä:)

Äänestä
  • Siinä on se vaara että kun on sanu luvan masennukseen niin pelko siitä että sitten jää täysin yksin, ja niin siinä sitten käykin kun alat esittään tervettä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haluaisin kyllä kirjoitti:

mutten uskalla. En haluaisi tätä tuskaa olla masentunut. Mutten uskalla ajatella muutakaan. Muutospelko kai se on syy. Onko muilla samoja ongelmia?
Olen keksinyt tarinoita lapsuudentraumoista, jotta saan läheisiltäni "luvan" ja hyväksynnän olla masentunut. En enää itse oikein tiedä mitkä niistä ovat valheita vai kaikki olen niitä niin pitkään puinut. Lääkäriltä saa sympatiaa, uusia lääkkeitä. Pelottaa parantua, entäs sitten hyväksytäänkö minua enää?
Taidan olla kaikista hulluin kun olen tässä valheiden suossa. Tajuan, että voisin ajatella asioita toisin suhtautua toisin, muttei luonto taivu, jotenkin tähän on niin tottunut ja turtunut. Tässä paikoillaan olo on niin turvallistakin, olla vaan masentunut ei tarvitse tehdä paljoa, muut huolehtivat. Kuitenkaan en ole tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Mitä helvettia pitäs tehdä, kun ei se onnelisuusfiiliskään oikein kanna aina, vaikka voisi jos jaksaisi yrittää, nyt kun on kevät on helpompaa yrittää nousua vaan pelottaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu