Asian tiimoilla ennenkin olen täällä ollut. Tilanne sama; olemme kolmekymppinen pariskunta, miehellä bulimia, vasta ikään alotellut. Tilanteesta ei puhuta vieläkään, eikä tulla puhumaankaan, sillä sairastajana on mies. (Oletan kaikkien miesten kanssa parisuhteessa elävien tietävän miksi aihetta ei voi ottaa puheeksi...) Mies ei edelleenkään tiedä minun tietävän tavastaan oksentaa ja ahmia. Edelleen kerron hänelle, mikäli kuulen hänen oksentavan, mutta asia kuitataan erilaisin selityksin. Edelleen olen antanut hänelle viikottain mahdollisuuden puhua aiheesta aina tilaisuuden tullen, edelleenkään hän ei aio puhua.
(Jos jollakin on jotain niksiä tai konstia ehdottaa niin antaa tulla, miten asiaa tulisi käsitellä. Puhuminen ei siis tule kysymykseen..)
Mutta varsinainen kysymykseni teille alan asiantuntijat tänään on se, että kuuluuko tähän sairauteen jotenkin mielialojen vaihtelua? Nykyisin tuntuu, että tuosta on tullut kärttynen ukko. (Kohta ei ole enää minun ongelmani. Tiedän jopa helpon tavan lopettaa suhteen; varmin keino on vain ottaa puheeksi hänen syömishäiriönsä.) Koskaan ei tiedä miten nykyisin suhtautuu jos sanoo jotain. Huumorintaju on kadonnut ainakin ajoittain. kaikki on paskaa, missään ei tunnu olevan mitään positiivista (tämä ominaisuus on ollut kyllä aina miehessä, nyt vain korostunut ikävästi).
Suhteessa tai elämässämme ei ole tapahtunut mitään muutoksia, maailma pyörii kuin ennenkin. Mutta miehen asenteissa asioihin on tapahtunut muutoksia. Voiko johtua syömishäiriöstä? Miksi se aiheuttaa jotain sellaista?
(Jos jollakin on jotain niksiä tai konstia ehdottaa niin antaa tulla, miten asiaa tulisi käsitellä. Puhuminen ei siis tule kysymykseen..)
Mutta varsinainen kysymykseni teille alan asiantuntijat tänään on se, että kuuluuko tähän sairauteen jotenkin mielialojen vaihtelua? Nykyisin tuntuu, että tuosta on tullut kärttynen ukko. (Kohta ei ole enää minun ongelmani. Tiedän jopa helpon tavan lopettaa suhteen; varmin keino on vain ottaa puheeksi hänen syömishäiriönsä.) Koskaan ei tiedä miten nykyisin suhtautuu jos sanoo jotain. Huumorintaju on kadonnut ainakin ajoittain. kaikki on paskaa, missään ei tunnu olevan mitään positiivista (tämä ominaisuus on ollut kyllä aina miehessä, nyt vain korostunut ikävästi).
Suhteessa tai elämässämme ei ole tapahtunut mitään muutoksia, maailma pyörii kuin ennenkin. Mutta miehen asenteissa asioihin on tapahtunut muutoksia. Voiko johtua syömishäiriöstä? Miksi se aiheuttaa jotain sellaista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja lisäänpä vielä sen, että ei ole siis masentuneen oloinen. Depressiivisyyden tunnistan ihmisestä. Vaan on niin pirun negatiivinen ja vihamielinen kaikkea kohtaan. Välillä kaikki taas on ok.
Vaikuttaisi siltä että hän on jotenkin ahdistunut. Itse kärsin ahdistuksesta ja bulimiasta. Mäkään en koe olevani mitenkään masentunut, joskus vaan ahdistaa.. nyt kun olen psykologilla käynyt, olen oppinut tunnistamaan mikä aiheuttaa mun ahmimis-oksentamis sessiot. Se on aina ahdistus jostain asiasta.. mä en osaa käsitellä mun tunteita ja se aiheuttaa ahdistusta ja ahdistus helpottuu syömällä ja oksentamalla. Onko miehesi elämässä tapahtunut jotain muutoksia hiljattain? Se voi myös olla vaan (uusi?) elämäntilanne/ -vaihe, jossa uudet tunteet, joita hän ei osaa käsitellä.
Ei ole muutoksia tapahtunut...
Mutta muuten tuo ahdistuneisuus kävisi kuvaan ehkä hyvin. Alkaahan se ahdistamaan kun ei todellakaan osaa tunteitaan ilmaista. Miehille se on varmasti vielä pahempi paikka... Siis syö ahdistamiseen... ja arvaan, että tuollaisesta ahmimisesta ahdistuu vain lisää? Ahdistusta alkaa olemaan jo niin paljon, että kiukkuaa ihan ihme tilanteissa...
Mutta kuten sinäkään, et osaa määrittää mikä ahdistaa, niin ei kyllä meidänkään osaisi, vaikka asiasta joskus keskustelua saisikin viriteltyä. Vaikea alkaa purkamaan mitään ahdistuksia kun ei tiedä syitä. Ihan pienissäkin asioissa jos kysyy isännälktä, että miksi sinä nyt noin reakoit, niin ei se osaa ikinä analysoida tunteitaan.
-Kaikki vain tapahtuu sille, jostain syystä, se vaan on sellainen...- siinä ainoita mitä se osaa analysoida itseään.
Kuten kaikessa, pitäisi mielummin kuin hoitaa oireita (eli ahmimista ja oksentelua) hoitaa syytä. Silleen varmaan pääsisi parempaan lopputulokseen. Mutta kun miehestä ei saa selvää, itselläni ei ole kokemuksia tai tietoa syömishäiriöistä ja miehestä ei ole apua. Ulkopuolisia ei tule kuuloonkaan. Sitten pitää vielä salata mieheltä että tiedän koko ongelmasta...