Olemme EU:ssa, mutta tunnemmeko sitä ?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&subcat=2205

Kahden suomalaismepin E-R. Korholan ja Satu Hassin erimielisyys johti Suomelle vahingolliseen päätökseen. Jostain syystä Vihreän liiton Satu Hassi halusi EU:n julistavan turpeen ei-uusiutuvien luonnonvarojen listalle. Muilla Euroopan mailla ei ole mainittavia turvevaroja, joten niille asia on yhdentekevä. Hassi työskenteli hartiavoimin ja voitti tässä väännössä E-R. Korholan. Turpeen käyttö on nyt käytännössä mahdotonta. Suomen mahtavat turvevarat makaavat tulevaisuudessa käyttämättömänä – on edullisempaa ostaa vaikka kivihiiltä.

***********************************************************


http://www.yle.fi/mot/mb060327/kasikirjoitus.htm


TURVE

Jokaista suohehtaaria kohti kasvaa vuosittain uutta turvetta viisi kuutiometriä, mikä vastaa noin 400 kiloa öljyä. Ja kun Suomessa on suota lähes 9 miljoonaa hehtaaria, voidaan niiltä korjata joka vuosi 3,4 miljoonaa tonnia öljyä.

Mutta sen käyttö on tehty meille mahdottomaksi poliittisilla päätöksillä.

Vuonna 2000 euroedustaja Eija-Riitta Korhola sai EU:n parlamentissa hyväksytyksi mullistavan muutoksen turpeen asemaan.

E-J Korhola: ”Parlamentti hyväksyi mun muutosesityksen, jossa mä esitin, että turve on uusiutuva siltä osin kuin se vuosittain uusiutuu. Ja se on ihan yksinkertainen idea, että ei kajota pääomaan, mutta vuotuiset korot voidaan korjata. Ja turvehan todella oikeasti uusiutuu, ei se ole fossiilinen vaan se on, tiedemiehet määrittelee, et se on hitaasti uusiutuva biomassa”.

Korholan yllättävä menestys kohtasi ankaraa vastarintaa. EU:n komissio ei hyväksynyt turpeen määrittelemistä uusiutuvien energialähteiden joukkoon miltään osin, ja se lähetti vastustavan kannan sisältävän direktiiviehdotuksen jäsenmaiden parlamenttien hyväksyttäväksi.

Vuoden 2000 lopulla Suomen eduskunnan suuri valiokunta äänesti asiasta ja äänet turpeen uusiutuvuudesta menivät tasan. Lopulta suomalaisen turpeen kohtalon ratkaisi arpa. Ja arpaonni ei suosinut turpeen energiakäyttöä.

Myöhemmin EU:n ministerineuvosto myös kumosi Korholan parlamentissa läpi ajaman määritelmän turpeen hitaasta uusiutuvuudesta. EU:n suurimmat turvevarat omaavan Suomen näkemyksellä olisi ollut painoa neuvostossa, mutta tuossa vaiheessa Suomen hallitus ei puolustanut sanallakaan suomalaista energiaturvetta.

Korhola: ”Komission kyseinen virkamies, hän innostu oikein näistä tutkimuksista, joita hänelle esittelin ja tästä ajatuksesta, niin vuotuisen kasvun ideasta, niin hän sanoi, että tulevaisuutta ajatellen ja kaikkia näitä uusiutuvan energian haasteita ja omavaraisuutta, paikallisuutta ajatellen, on rikollista Suomelta vastustaa tätä ideaa”.

Fischer-Tropsch –kaasutuksessa saataisiin 40 % turpeen energiasta diesel-öljynä ja 60 prosenttia lämpönä. Siis jos ottaisimme harvoilta tuotantosoiltamme vain sen turvemäärän, joka kaikille soille yhteensä kasvaa joka vuosi, saisimme kokonaista 1,4 miljoonaa tonnia dieseliä, jota hyvin perustein voitaisiin pitää uusiutuvana polttoaineena.

Tämä turveöljy riittäisi liikuttamaan 70 prosenttia diesel-autoistamme tai 35 prosenttia koko autokannastamme.


Tähän öljymäärään tarvitsisimme vain 68 000 hehtaaria turvesuota, eli vain 0,7 % kasvavasta turvealasta. Ja kun tuotantosuo olisi kuorittu tyhjäksi turpeesta, sen tilalle istutettaisiin puuta tai ruokohelpiä, mitkä voitaisiin nekin muuttaa Fischer-Tropsch –laitoksessa autojen polttoaineeksi yhdessä turpeen kanssa.


Nyrönen: ”… eräs arvio, jos turvetta käytetään raaka-aineena, niin voisi olla tommonen 40-50 senttiä litra siellä jalostuslaitoksella, kun kaikki kustannukset otetaan huomioon”.

Jos tyytyisimme tuottamaan turveöljyä vain sen 5,75 %, jonka EU:n direktiivi vaatii, riittäisi siihen 11 000 hehtaaria suota, eli vain kolmannes nykyisestä turvetuotantoalasta.

Ja vielä kaupan päälle kasvihuoneilmiötä voimistavia metaanikaasuja päästävä suo muuttuisi näin hiilidioksidia sitovaksi hiilinieluksi.

Mutta ajatus turvepääomamme korkojen käyttämisestä liikenteen polttonesteeksi ei käy ympäristönsuojelijoille:

Eero Yrjö-Koskinen: ”Tässä on nyt nimenomaan kyse siitä, että millä aikataululla tää hiilidioksidi sieltä vapautuu. Jos niitä poltetaan, niin se tietenkin tapahtuu välittömästi. Jos ne on siellä niinkun maaperässä, niin se tapahtuu hitaasti, normaalin luontokierron mukaisesti. Tää on se keskeinen ongelma, joka turpeen käyttöön sisältyy, siis se hiilidioksidi, joka siellä on varastoituna, vapautetaan sen polttamisen myötä, ja se ei yksinkertaisesti käy laatuun enää tänä päivänä”.

Nyrönen: ”Tietenkin voidaan sanoa, että siinä hän on ollut hiilivarasto ennestään, mutta niin kuin alussa puhuimme, niin pitää katsella tätä kokonaisuutta, eikä yhtä ainutta suota”.

Euroopan öljyriippuvuuden kirkastumisen myötä suopeus turvetta kohtaan on alkanut lisääntyä.

E-R Korhola: ”Kyl mä tiedän sen, että jos me tästä väännettäisiin lisää, niin komissiossa ainakin on paljon ymmärtämys kasvanu sen suhteen, että mistä turpeessa on kysymys ja kasvaa koko ajan, koska ja järkijuttujen merkitys kasvaa, energia, omavaraisuus ja paikallisuus nousee koko ajan suurempaan ja suurempaan arvoon”.

Myös Suomen hallituksella on aikomus avata turvekeskustelu kansainvälisten sopimuskumppaniensa kanssa uudestaan. Pohjan sille antaa kauppa- ja teollisuusministeriön teettämä uusi tutkimus, joka vahvistaa edelleen käsitystä turpeen uusiutuvuudesta.

Pekkarinen: ”… tutkimusprojektin tulokset meidän on tarkoitus ensi tilassa saattaa ns. Kioton paneelin arvioitavaksi. Meidän pitää saada vaan maailmanlaajuinen hyväksyntä sille, että kysymys on uudistuvasta polttoaineesta” ... ”tää tarjoaa suuren mahdollisuuden suomalaiselle bio-tuotannolle”