Isille-Isät mukana?

mies mukana ja hän totesi ettei synnytys ollut mitenkään niin kamalaa kuin hän oli etukläteen kuvitellut..

Minun mieheni alkuraskaudessa ja vielä keskiraskaudessa oli sitä mieltä että ei aio tulla mukaan synnytykseen, mutta nyt loppuajasta pitää ehdottoman tärkeänä että saa olla tukena ja turvana. En painostanut häntä mitenkään. Yhtäkkiä vaan alkoi puhumaan että haluaa ehdottomasti tulla mukaan synnytykseen.

mies oli mukana sekä esikoisen alatiesynnytyksessä että tämän toisen sektiossa. Alunperin oltiin sovittu ettei miehen tarvitse olla ponnistusvaiheessa mukana mutta kun aika tuli mies ei lähtenyt käytävään vaan jäi katselemaan. Miehen mukaan ei ollut yhtään niin kauheaa kun oli kuvitellut ja kummallakin kerralla mies puhkesi onnen-itkuun :)

Mieheni on pitänyt itsestään selvyytenä, että tulee mukaan synnytykseen. Hän tietää olevansa ainoa, joka siitä porukasta minut tuntee parhaiten ja ymmärtää ilman sanojakin tuntemukseni, mitä ei tietenkään voi sanoa kätilöistä ja lääkäreistä.

Meillä on iskä piikkikammoinen eikä liiemmin verestä pitävä. Kun tieto tuli että odotetaan vauvaa hän heti ilmoitti ettei tule synnytykseen mukaan, mutta toisin kävi.
Kun synnytys lähestyi puhuin silloin tällöin kuinka tärkeää minulle olisi että hän osallistuisi siihen.
Sovittiin pelisäännöt että kun piikitetään mies astuu käytävälle ja jos alkaa tekemään pahaa saa poistua. Myöskin oli tärkeä sääntö ettei alapäähän katsella synnytyksen aikana ollenkaan!!
Kun synnytys tapahtui kaikki meni hyvin sääntöjen mukaan ja nyt mies on tyytyväinen että tuli mukaan ja kesti olla koko toimituksen ajan mukana!
ja tietenkin paukuttelee henkseleitä kun syntyi poika!
KYLLÄ SE ON TÄRKEÄ KOKEA YHDESSÄ!
Näkeepähän ettei se synnytys ihan helppo aina ole!