Mies on sairastunut psyykkisesti ja minä alan olla loppu. Päällisin puolin kaikki menee hienosti, hän on kuntoumassa jotenkin, mutta...
En kestä enää hänen mielialavaihtelujaan ja äkkinäistä käytöstään. Pienikin vastoinkäyminen saa kupin vuotamaan ylitse. Hän nukkuu päivisin ja saattaa jättää vaikka kattilan liedelle kiehumaan ilman valvontaa. Tuntuu, että pitäisi olla valvojana koko ajan.
Eilen olimme lasten urheilukilpailuissa. Kamera ei toiminut ja hän sai mielettömän raivokohtauksen, huusi ja kirosi ja hermostui. Minä häpesin. Tämmäiset tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Ja mikä pahinta, lapset tuntuvat pitävän luonnollisena isän käytöksen ja sen, että keskellä päivää nukutaan.
Mitä pitäisi tehdä? Eikö psyykkisesti sairaalta voí odottaa asiallista käytöstä ja raivon hillintää?
En kestä enää hänen mielialavaihtelujaan ja äkkinäistä käytöstään. Pienikin vastoinkäyminen saa kupin vuotamaan ylitse. Hän nukkuu päivisin ja saattaa jättää vaikka kattilan liedelle kiehumaan ilman valvontaa. Tuntuu, että pitäisi olla valvojana koko ajan.
Eilen olimme lasten urheilukilpailuissa. Kamera ei toiminut ja hän sai mielettömän raivokohtauksen, huusi ja kirosi ja hermostui. Minä häpesin. Tämmäiset tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Ja mikä pahinta, lapset tuntuvat pitävän luonnollisena isän käytöksen ja sen, että keskellä päivää nukutaan.
Mitä pitäisi tehdä? Eikö psyykkisesti sairaalta voí odottaa asiallista käytöstä ja raivon hillintää?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mikä sairaus ja lääkitys hänellä on?
Ei psykopaateilla ole lääkitystä.
skitsofreniaksi. Ensin masennukseksi. Tosin lääkäri ei ole tuosta skitsofreniasta ihan varma, kun "ei ole tyypillisiä" piirteitä. Lääkkeitä on vaikka mitä: sekaisin Peratsin (syöty syksystä, ei vaikutusta, mutta ihme kyllä ei lopeteta), Sepram, Zyprexa, Edronax, Risperdal (aloitettu uutena, annostus vielä pieni, pitäisi auttaa ääniin).
käy Psykologilla tai Psykiatrilla keskustelemassa niin kannattaisi varmaan mennä mukaan ja ottaa asia esille siellä, että asiaan saisi muutoksen. Itse olen mies jolla vakava masennus ja kyllä joskus myös tuntuu, että pinna on "kireällä" joskus, aivan turhistakin asioista.
Masennuslääkkeet auttavat "kireyteen".
Nukun myös päivisin jos väsyttää ja yritän tehdäkin jotain silloin kun jaksan(vaimo on sen hyväksynyt).
Minulla myöskin on ongelmaa hellan kanssa ja nykyään laitankin liesituulettimen valon päälle(päivälläkin), että muistan sammuttaa hellan kun näen valon.
Lapsillemme olemme kertoneet tilastani, sen minkä ymmärtävät.
Kuntoutuminen kestää joskus kauan ja monella perheellä on todella raskasta...Mutta kyllä tästä noustaan...
Hän on huono puhuja. Ei kerro, jos ei kysytä eikä oikein silloinkaan. Sairalassakin hoitojaksolla hoitohenkilöstö väliin sanoi, etteivät he osaa auttaa, ellei heille kerrota, miten.
Ei käy psykiatrilla, vaan on avohoidossa ja käy mielenterveyshoitajalla ja väliin lääkärillä. Kävin alkuun mukana, mutta en saanut niistä käynneistä mitään irti. Ei hän itse edes tajua, että jokin on vikana. Hänen mielestään meillä on kaikki loistavasti. Hän saa raivokohtauksen vaikka missä ja mistä ja sen jälkeen on kuin ennenkin. Ei edes tajua, että mentiin rajan yli.
Lääkkeitä on paljon ja mies sanoo, etteivät ne auta. Uusia on lisätty sitä mukaa. Tuntuu kummalta, ettei tuommoinen cocktail tee mitään. Välillä tuntuu, ettei hän haluakaan lääkkeiden auttavan.
vaihtaa?
oudolta, ettei hän Psykiatrilla ole käynyt...(en tiedä kylläkään minkä alan lääkärillä hän käy)Mutta Psykiatrilla on mielestäni paljon laajempi kokemus, itse olen käynyt useammalla(parin kk välein ja Psykol.useammin) ja suosittelen.
Seprami teki minulle sellaisen "kooman", ja en myöskään jaksanut pysyä hereillä, joten se vaihdettiin. Lääkkeitä joutuu joskus "kokeilemaan", että löytyy sopivat.
Raivonpuuskista päätellen, hän ei ehkä vielä ole saanut oikeita...(tarkista myöskin, että hän ottaa ne). Se"coktailikin" voi tehdä sen, ettei hän itsekään oikein tiedä toimiiko vai ei.
Muista myöskin hoitaa itseäsi ja keskustella jonkin ystävän kanssa tai jopa psykologin(ei tarvitse olla sairas itse, se on ihan normaalia) kanssa jos ystävää ei ole, se helpottaa ja antaa voimia.
"
kuulu ajoittaiset hallitsemattomat raivonpuuskat?
Aina hän on ollut kireä ja hermostunut, liekö sitten ollut aina sairas? Ja kyse ei ole siitä, etteikö hän pystyisi niitä hallitsemaan, kyse on siitä, haluaako hän hallita ne.
Meillä oli alkoholin kanssa sama sota syksylllä. Hän käytti sitä reippaasti lääkkeiden kanssa, valehteli, piilotteli pulloja, oli tyypillinen juoppo. Minä uhkasin osoittaa ovea, ellei se lopu. Antabuksen avulla loppui. Eli loppui kun säikähti ja halusi itse. Pitäisiköhän nyt tehdä samoin?
Sairaalan lääkäri oli ihastunut Peratsiniin, sitä vain lisättiin, vaikka vaikutusta ei ollut. Nyt sitä on vähän vähennetty, mutta jatkuu silti. Nyt avohoidossa uusia on aloitettu vaikka millä mitalla. Uusin on Risperdal, jonka pitäisi auttaa häiritseviin ääniin. Osan vaikutuksen pitäisi jo näkyä, mutta ei kuulemma vaikutusta. Koko lääkityksen vaihto on aika raju juttu ja pitäisi tehdä sairaalassa, sinne hän ei halua. Ja muutenkin hän on nyt jonkinmoisessa kunnossa, eli joku lääke ainakin jotenkin vaikuttaa.
Kaikissa noissa lääkkeissä on sivuvaikutuksena väsymys, eli johtuu kai niistä. Paitsi yksi on "aktivoiva" mielialalääke.
Olen yrittänyt innostaa ulkoilemaan ja kuntoilemaan (painoa on tullut todella paljon lisää ja kuntio romahtanut), mutta mieluummin hän rojahtaa sohvalle ja nukahtaa.
Välillä tuntuu ettei hän haluakaan toipua. Välillä taas on ihan ok päiviä, harvemmin tosin enää viime aikoina.
Tuo coctail se varmaan aiheuttaa kaiken tuon sekoilun.
Ilman lääkkeitä viime kesänä uhkaili aseella, näki harhoja, kuuli ääniä (enemmän kuin nyt), valvoi yöt, ei saanut nukutuksi, käytti alkoholia. Eli paljon paremmalta näyttää nyt.
Kumpa voisin auttaa. Tilanteesi on vähän kuin suo siellä, vetelä täällä. Nuo huumelääkkeet ehkä lamauttaa, mutta ei paranna. Pitäisi olla jokin hoitomuoto ilman huumaavia lääkkeitä.
Lue www.biovita.fi. Tri Tolonen on kirjoittanut paljon omega-3 masennuksen ym. tilojen hoidossa. Kannattaa ainakin kokeilla jotain vitamiinihoitoa. Homeopatia on myöskin hyvä hoitomuoto, mutta potilaan on itse haluttava parantumista ja on oltava halukas hoitoon. Hänen päänsä on kuitenkin saatava kaikista mömmöistä selväksi ensin, että itse ymmärtäisi haluta paranemista.
Jäin miettimään tilannettasi. Ajattelin, että olivatko ne ilman lääkkeitä olot vieroitusoireita lääkkeistä? Tietenkin kun lääkkeet jättää pois niistä tulee varmaankin pahojakin vieroitusoireita ja se tietenkin on vaarallista varsinkin perheelle. En ole mikään asiantuntija, mutta tavallisella maalaisjärjellä haluan vain auttaa. Ajatukseni oli, että jos tuo vieroitus voitaisiin suorittaa jossakin turvallisesti ja valvotusti, mutta ilman mitään lisä mömmöjä. Jos olisi joku lääkäri jonka valvonnassa se voisi tapahtua, mutta sen lääkärin pitäisi olla suuntautunut hoitoon ilman huumaavia lääkkeitä.
Jos itselläni olisi tuo tilanne lähtisin hakemaan apua tältä suunnalta. Psykiatrit ja huumelääkkeet jättäsin ehdottomasti pois laskuista.
Nimenomaan viime kesänä ei ollut lääkitystä, emme edes tajunneet että psyykkisellä puolella on vikaa. Hän oli väsynyt, uupunut, masentunut, ei saanut nukutuksi, Tila kirjattiin työuupumukseksi. Sitten tarpeeksi väsyneenä sai raivokohtauksia, joissa uhkaili aseella ja riehui. Eli mistään vierotusoireista ei voi olla kyse. Lääkityksen myötä on masennus hellittänyt ja noita pahoja kohtauksia ei ole enää. Mutta raivokohtauksia ja maltin menettämistä on silti.
Lääkitys ei ole kohdallaan, mutta auttaa edes jotenkin. Uusia kokeillaan ja sekoitus on tällä hetkellä melkoinen. Itsestä tietysti pitäisi lähteä halu parantumiseen.
onhan se mennyt eteenpäin sitten. Kannattaisi ehkä kuitenkin "painostaa" miehesi sinne sairaalaan, että saisitte sen lääkityksen kuntoon. Jos lääkitys toimii vain puolella teholla...kestää paraneminen huomattavasti kauemmin.
Kyseessähän on kuitenkin koko perheen hyvinvointi.
Nuo lääkkeet ovat vaarallisia ja aiheuttavat mm. aivovaurioita joiden vaikutukset saattavat ilmaantua vasta pitkä ajan kuluttua käytön aloittamisesta tai lopettamista.
Onko lääkäri puhunut mitään ruokavaliosta? Veikkaan, että hänelle sairaalassa syötetty ruokavalio (samoin kuin kotonakin syötetty) on samanalainen mitä KGB ja Neuvostoliiton armeijan eliittijoukot käyttivät aivopesuun ja mielen murtamiseen kuulusteluissa. Dieetin tarkoitus oli sekoittaa aivojen serotoniinitasot ja muut neurotransmitterit. KGB käytti koktailissaan lisänä neuroleptejä mitä lääkärit ovat tyhmyydessään määränneet miehellesi.
on molemmilla aika ikäviä muistoja. Ei siellä hoideta. Touhu on ihan mielivaltaista, jos puhut liikaa, palaa lomat ja vapaakävelyt. Viimeksi hän oli siellä 2 kk ja vaikka päivittäin kertoi, että lääke ei hänen mielestään auta, ei mitään muuta kokeiltu kuin Peratsinia. Annostusta vain nostettiin. Nyt avohoidossa on nykyinen lääkäri alkanut kokeilemaan muitakin lääkkeitä.
Jos voisimme olla varmoja, että sieltä apu löytyy, niin totta kai. Mutta ei siellä hoitava lääkäri kallistanut korvaansakaan muille lääkepyynnöille, rauhoittavaa kyllä sai...
kuin elämä pakkopaidassa.
Mikä ihmeen ruokavalio? Normaalia kotiruokaa meillä syödään ja ihan samoja sapuskoja oli myös sairaalassa.
Mielisairaudessa nimenomaan serotoniinitaso on heikentynyt ja sitä yritetään lääkkeillä korjailla.
Oletan, että lääkärinne ei ole kertonut mitään ruokavaliosta. Sehän on selvä, sillä lääkärit eivät opiskele yhtään ravitsemuksesta. Lääkäreiden tehtävä on määrätä nappeja. Se on lääke- ja elintarvikebisneksen etu.
Sairaalaruoka on täyttä paskaa. Melkein yhtä paskaa kuin armeijan eliittijoukkojen alokasleirillä. Tiedän sen, sillä olen kokenut molemmat paikat. Kotiruokannekin on täyttä paskaa. Se ei ole teidän vika, sillä teidät on aivopesty peruskoulusta lähtien syömään paskaa ruokaa. Viralliset ravitsemussuositukset eivät perustu tieteeseen vaan politiikkaan.
Oikea ruokavalio estäisi ja parantaisi suurimman osan mielisairauksista terapian avulla.
Oikeanlainen ruokavalio on vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen sisältäen pääosin eläinperäisiä tuotteita.
Lisäravinteina suosittelen vähintään karnosiinia. Ottaisin 800 milligrammaa päivässä, 400 milligrammaa aamulla ja illalla. Tosin en tiedä, että onko 100 mg parempi määrä kuin 1000 mg. Perkeeleen kallistahan se on, mutta paljonko maksaa kuukauden satsi Risperdalia, tuota hermomyrkkyä? 200 €?
E-Epallakin voi olla suotuisia vaikutuksia, mutta en ole siitä varma.
Omalla vastuulla sitten kokeilemaan ruokavaliota.
"Oikea ruokavalio estäisi ja parantaisi suurimman osan mielisairauksista terapian avulla. "
Tarkoitan, että terapian kanssa.
Lisäisin tuohon vitamiini listaan C ja E-vitamiinin ja E-epa kunnon annos. Kalasta sitä, saa myös hyvin jos on vapaana kasvanutta kalaa (ei ruokittua). Pellavansiemenöljy, oliiviöljy, kookosöljy, saksanpähkinät, avokado ja oikea voi ovat hyväksi. Sokeri ja valkoiset jauhot pois. Peruna, riisi ja makaroni myös lähes kokonaan pois. Vihanneksia paljon, varsinkin vihreitä, lihaa, kanaa ja maitotaloustuoteita joissa on rsvaa kohtuullisesti. Magnesiumia myös.
Olen itse käyttänyt tätä ruokavaliota ja olen terveenpi kuin koskaan. Jos ihmisellä on häiriötä insuliinin kanssa se vaikuttaa myös mieleen. Äkkiseltään sen voi todeta kun katsoo vyötäröä, onko siinä pallo vai vako. Runsas hiilihydraattien määrä nostaa nopeasti verensokeria ja vaikuttaan insuliiniin ja sitten se laskee myös nopeasti ja silloin voi mennä pinna. Siihen ei auta pillerit vaan oikea ruoka.
Oletko lukenut tältä palstalta sivulta 2 viestiketjun "vihaatteko ihmisiä..." siihen on kirjoitettu tänäänkin. Siinä on nim. Liekki kirjoittanut karmaisevan kertomuksen, olisi ehkä syytä lukea.
"Pellavansiemenöljy, oliiviöljy, kookosöljy, saksanpähkinät, avokado ja oikea voi ovat hyväksi." Mielestäni noista vain kookosöljy ja voi ovat hyviä.
"Peruna, riisi ja makaroni myös lähes kokonaan pois." Parempi olisi ottaa nuo kokonaan pois
"Vihanneksia paljon, varsinkin vihreitä, lihaa, kanaa ja maitotaloustuoteita joissa on rsvaa kohtuullisesti." Vihannekset eivät ole välttämättömiä, mutta jos niistä tykkää (saa positiivista karmaa yms), niin voi syödä. Lihasta valitsisin rasvaisimmat palat. Jos liha ei ole tarpeeksi rasvaista, niin siihen voi pistää voita päälle. Maitotaloustuotteista neuvon välttämään sellaisia mitkä ovat homogenoituja tai pastöroituja.
"Runsas hiilihydraattien määrä nostaa nopeasti verensokeria ja vaikuttaan insuliiniin ja sitten se laskee myös nopeasti ja silloin voi mennä pinna." Tuo on varmaan totta. Serotoniinilla ja hiilihydraateilla on todettu olevan yhteys http://en.wikipedia.org/wiki/SSRI#Interaction_with_carbohydrate_metabolism
Eli hiilihydraattimäärät pitäisi pitää lähes niin pieninä kuin suinkin vain on mahdollista (5-20 g päivää kohti).
siltä, että olet aika järkevä nainen, käytä siis maalaisjärkeä...Tällä sivulla tulee jos minkälaista neuvoa, osan varmaan osaat "karsia" pois.
Miehelläsi on hyvä elämänkumppani, älä anna periksi...
Minulle edelleen on jäänyt epäselväksi...Siis minkälainen lääkäri antaa hoitoa nyt ja oletko tyytyväinen?
Toinen kysymys...Minkä ikäinen miehesi on? Saako hän nukuttua nyt öisin...Ja jos, niin unilääkeilläkö?
Kolmas kysymys...Juoko hän vielä, jos ei, onko se raskasta hänelle olla ilman...Kysy...
Tilanne pitäis jollakin tapaa saada "nollattua", nyt jos olen ymmärtänyt oikein, hän on saanut hoitoa...Mutta et ehkä ole tyytyväinen...
Kerrotko vielä missä on mennyt pieleen...
Itsekkin olen näitä asioita joutunut pohtimaan...
Tämän hetkinen lääkäri on ehdottomasti parempi kuin ne pari siellä mielisairaalassa. Eivät varmaan huonoja olleet, mutta olivat tolkuttoman ihastuneita Peratsiniin lääkkeenä, mitään muuta ei kokeiltu, vaikka siellä vietettiin 2 kk.
Mies on nyt iältään 36, eli kun puolisen vuotta sitten sai mielisairaus-diagnoosin, on hänellä hyvät mahdollisuudet toipua. Mitä vanhempana sairaus iskee, sitä paremmat mahdollisuudet on.
Nukuttua saa liiankin kanssa, eli nukkuisi kaiketi vaikka miten paljon. Ei tarvi enää lääkkeitä siihen. Käyttämänsä mielialalääkkeet luultavasti väsyttävät. Nukkuu milloin vain oikein reippaasti.
Ja ei juo enää, satunnaisia saunakaljoja ja viinilasillista joskus lauantaina ruuan kanssa lukuunottamatta. Minä laitoin seinää vasten ja auttoi. Pelko on koko ajan, että ratkeaako uudelleen, mutta on nyt ollut joulusta juomatta. Eikä kuulemma tee mielikään enää.
Parempaan suuntaan on siis menty, jos vertaa viime kesään, mitä en kauheasti viitsi muistella. se oli todella kaoottista aikaa, en edes tiedä, miten itse jaksoin.
Mutta ääniä kuuluu yhä, siihen yrittää avohoitolääkäri löytää lääkitystä.
Se pinnan palaminen eniten hermostuttaa. Eli hän saa raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista. Väliin tuntuu, ettei yritäkään hillitä itseään. Riehuu ja kiroilee aikansa ja on sitten kuin ei mitään. En ymmärrä tuota.
Kyllähän meillä vietetään ihan normaalia perhe-elämää. Tuntuu vain itsestä niin rasittavalta, kun aina saan olla tarkistamassa, että ottaako hellan pois päältä. Jos lapset ovat hänen kanssaan saan pelätä, että sytyttävätkö lapset tulipalon sillä aikaa kun hän nukkuu sohvalla. Lapset ovat iältään 7 ja 9, etteivät ihan pieniä, mutta kaikkea hullua välillä saavat päähänsä. Minä kuitenkin käyn töissä ja työni on kohtuullisen vaativaa. Tuntuu siltä, että hoidan kodin, lapset, lasten harrastukset (niitä riittää miltei jokaiselle illalle) ja vielä yhden ylimääräisen lapsen. Olen todella väsynyt välillä ja silloin ei tahtoisi jaksaa keskustella lasten kanssa esim siitä, että isi on luvannut että he saavat klo 23 katsoa elokuvaa, vaikka seuraava päivä on kouluaamu.
Tilanteen nollaamisesta: minulla alkaa olla panokset lopussa. Mies taaplaa tyylillään ja varmaan me jollain lailla pärjätään näinkin. En vain jaksa odottaa milloin mies hermostuu siitä, että kännykkä ei toimi, lapsi kiukuttelee tai auto ei käynnisty. Tämmöisistä seuraa kohtuuton raivokohtaus ja minun sovitteluhaluni alkaa olla tipotiessään.
Minä olen ainakin kylmän viileä.
Hellaan voi osaava säkömies laittaa munakello-
ajastimen, napsahtaa itsekseen pois päältä säädetyn ajan jälkeen. Ja tulitikut lukkojen taakse.
Edes yksi huoli vähemmän...
että on raskasta...Hyvä, että tämä lääkäri on parempi.
Tuosta Peratsiinistä en tiedä mutta tiedän, että mielialalääkkeet minulla laskivat kiukkukynnystä mutta ongelmana on löytää oikeat. Ja olen jo useita kokeillut vaihtelevalla menestyksellä, osa (esim. sepram) lääkkeistä teki minut todella väsyneeksi ja jaksoin valvoa vain muutamia tunteja elämä ei ollut ns. "normaalia", joten vaihdoin(miehesi väsymys minua ihmetyttää, se ei oikein tunnu normaalilta, varsinkaan jos se jatkuu pitkään).
Olen itse 10 vuotta vanhempi kuin miehesi ja "paloin loppuun" ensimmäisen kerran jo vuosia sitten mutta jatkoin töissä kuitenkin, nyt olen ollut kotona jo 1,5 vuotta.
Uskon kyllä, että miehesi toipuu, kannattaa vaan olla kärsivällinen, vaikka se vie aikaa.
Hyvä, että juominen on vähentynyt, liika juominen masentaa, saunakaljoja voi juoda ja onkin hyvä, että sen sallit, muuten hän voi tuntea, että kaikesta pitää luopua ja sekin voi alkaa masentaa...
Meillä 8 ja 10 vuotiaat lapset ja joskus tuntuu raskaalta kun ei jaksa heille antaa aikaa, vaimoni vie heitä uimaan,elokuviin jne. Minä vaan en jaksa vaikka tiedän, että pitäisi, mutta tiedän myöskin, että hänellä on raskasta ja olenkin sanonut hänelle, että ottaa sairaslomaa jos ei jaksa(sehän ei vaikuta toimeentuloon, jos on kotona alle 2kk).
Ota siis sairaslomaa sinäkin, vaikkapa vain viikoksi, jos siltä tuntuu.
Otappa myöskin vielä puheeksi hoitavan lääkärin kanssa ne miehesi raivokohtaukset, että he voivat miettiä siihen ratkaisua, olen varma, että hän rauhoittuu, yritä myös puhua miehellesi siitä.
Aiotko kokeilla terveellisempää ruokavaliota?
Kuulostaa kovin tutuilta huolesi. Poikaystäväni on skitsofreenikko ja monenlaista on neljän yhdessäolovuoden aikana jo kerinnyt tapahtua.
Puhumattomuus, salailu ja raivokohtaukset ovat yleisiä poikaystävälläni. Myös alkoholiongelmat. Yleensä hän ei suostu syömään lääkkeitä tai lopettaa kesken. Viime mielisairaalakerrasta taisi pelästyä kuitenkin niin kovin että on syönyt lääkkeitä jo syksystä. Onneksi, sillä asiat on nyt paljon paremmin molempien mielestä.
Rakastan häntä kovasti, mutta välillä mietityttää tämän yhteiselon järkevyys. Vaikeuksien keskellä tuntuu, että olenko hänelle edes kovin tärkeä.
Tai siis ei poikaystävä sairaalahoidosta pelästynyt (vaikka ei kovasti pitänytkään) vaan niistä hoitoa edeltäneistä oloista ja peloista.
siinähäpän hyvä kysymys... Kyllähän me "sairaat" myös joskus mietimme, että tuotetaanko me liikaa tuskaa läheisillemme...? Hän varmasti rakastaa sinua, sitä on vaan niin vaikea tuoda esille. Vain heikot luovuttaa...
sillä me syömme tarpeeksi terveellisesti. Suomalaiseen ruokavalioon kuuluu peruna, ruislepä, pastat, riisi, kana, liha, kala, hedelmät ym ym...
Jos teoriasi olisi oikea. täällä Suomessa olisi 95 % mielenvikaisia.
ei ole ongelmineen yksin.
Tiedän, että mieheni rakastaa minua ja perhettään, mutta välillä myös minusta tuntuu hänen käytöksensä takia, ettei hän välitä.
En ole tietääkseni esittänyt mitään teoriaa.