..onko sinulla muistissasi tilanne joka jälkeenpäin nauratti todella paljon myös niitä joille sen kerroit?
tosielämän kommellukset ovat mielestäni parhaimpia "naurun paikkoja"
tosielämän kommellukset ovat mielestäni parhaimpia "naurun paikkoja"
tässäpä mietin että...
nyt ois naurun paikka
6584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ei niin ratkiriemukas ,mutta huvittava ainakin
pienenä tytöntylleröisenä marssin tomerana kauppaan ja aikomukseni ostaa oma karkkiaski ja silloin halusin sisun
no siinä tiskillä etsin katseellani tuota sisuaskia ja sen näinkin...mutta oli mielestäni kirjoitettu ihmeellisesti..no mitäs tuosta ja hoilotin tiskin toisella puolella olevalle myyjälle,että yksi gifu....-tarkoitat varmaan sisua,tokaisi myyjä...
Toisille ihmisille sattuu ja tapahtuu. Yhtä helevetin tragikomediaa koko elämä. Välillä ei itseä naurata yhtään ja toisilla on niin pirun hauskaa. No, karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
nolo tilanne ainakin aluksi....
Poika oli noin kolmen vanha kun oltiin venelaiturin läheisyydessä istuskelemassa...yhtäkkiä poika pinkoi juoksuun ja juoksi suoraan kohti sitä laituria.Pelkäsin ettei naskali huomaa pysähtyä ja niin minä kirmasin nopeaa vauhtia perään...no,minulla kun oli hame päällä,kesken juoksun aluspöksyistä meni kuminauha poikki ja pikkarit valui polviin...voi että mua hävetti ku siellä oli paljon ihmisiä näkemässä...muita kyllä nauratti silloin ja minuakin sitten jälkikäteen...:)
Talvipakkasella vetäisin jalkaan sukkahousut ja farmarit
ja niin kovaa kyytiä kauppareissulle.
Outo tunne siitä että lähjetta pitkin valui jotakin ja
niinpä sieltä löytyi eilisen päivän sukkahousut, joita sitten
aloin kiskomaan pois keskellä jalkakäytävää.
Luulin että nopsaan ne sieltä tulee, mutta eihän niistä loppua näkynyt.
Miten olivatkaan niin pitkät : /
No tyttären ollessa joku parivuotias laitoin sen huvipuistossa semmoseen karuselliin hevosen selkään.Tämmönen ilmaisvehje.
Ajattelin kävellä siinä vierellä ja kattoa ettei muksu tipu.Muutaman askelen kävelin mutta pikkuhiljaa vempeleen vauhti kiihtyi ja askeleet myös.Hetken kuluttua jo hölkkäsin ja lopuksi puoliksi juoksin.Muut vanhemmat seisoi edempänä rauhallisena...
Mies oli tapansa mukaan hävinnyt paikalta takavasemmalle,ymmärrettävästi ei halunnut tulla liitetyksi mitenkään naisihmiseen joka hikipääs ravaa karusellin vierellä.
Hävetti ja suututti ja ärsytti,kun ei tiennyt juostakko tässä ihmisten töllisteltävänä vai mennäkkö muina miehinä sivuun.
Tuntui että se saamarin karusellikaan ei pysähdy ikinä.Voi että kun tunsin itteni tyhmäksi.
Niin ne muutkin ihmiset varmaan ajatteli.
Mutta on tälle jälkikäteen naurettu,silloin purin suuttumukseni mieheen niinkuin tuo olisi sen syytä ollut...
Opiskeluaikana tein viikonloppuisin töitä R-kioskilla Herttoniemessä metroasemalla ja aina aikaiset aamuvuorot. Siinä oli kova trafiikki koko ajan ja pientä jonoa (siihen aikaan palveltiin luukkutiskiltä). Olin säpäkkä tyttö ja singahtelin tavaralta toiselle niin vauhdikkaasti kuin vain pystyin, jonka vuoksi kunnia-asiani oli pitää jonot mahdollisimman lyhyenä. Kerran sitten mies pyysi "kukka ja mehiläinen" ja minä vaeltelin suklaapatukoiden ja muiden karkkihyllyjen editse, tarkistin keksit ja kaikki mahdolliset pureskeltavat tuotteet, kunnes puuskahdin turhautuneena ettei meillä kukka ja mehiläinen-patukkaa myydä. Mies punastui ja takana jonottajat virnuilivat huvittuneina, mutta mies selitti hyvin rauhallisesti että vilkaisehan tuonne kortsuhyllylle.