Voi olla että olen väärällä palstalla,mutta luulisin että joku voisi auttaa tai kertoa mitä voisin tilanteessani tehdä.Olin viimeviikonloppuna seuroissa poikaystäväni kanssa joka kuuluu esikoislestadiolaisiin ja olin iloisesti yllättänyt miten kivaa ja rauhoittavaa siellä meillä oli.Ongelmani on vaan nyt sellainen että en itse kuulu siihen liikkeeseen enkä ole ns.uskovainen,vaikka haluaisin ollakin.Mutta asiat eivät menee niin että jokin minussa sanoo että haluan uskoa,mutta joku taas vie minua siitä pois päin.Mitä siis voisin tehdä itse asian hyväksi,sillä tilanne on minulle aika kuluttavaa ja tiedän että poikaystävänikin varmaan toivoisin minun olevan uskossa.Olemme kuitenkin molemmat aikuisia ja arvostamme molemmat tahoillamme toisiamme erilaisesta taustasta huolimatta.Tulevaisuudelta toivomme suhteemme johtavan avioliittoon asti.Mutta tilanteeni on minulle kyllä aika epätoivoinen siis voisiko joku kertoa kuinka pääsen lähemmäksi Jumalaa??
Ongelma tilanne
Help me !
261162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Rukous. Herra näytä minulle oikea tie.
Voineeko sitä päästä lähemmäksi Jumalaa?. Siinäpä kysymys. Ajattelisin niin, että jos jollakulla on etsikkoaika menossa, niin hän on tavallaan lähempänä Jumalaa. Koska silloin häntä Jumala puhuttelee.Ja puhuttelemisesta herää tunto. Ja tunto kun on saatu, parannuksen teko on mahdollista.
Joillakin epäuskoisilla joilla ei ole ollut etsikkoaikaa ainakaan elämän loppuvaiheessa, he ovat saattaneet näinkin sanoa, heiltä kysyessä, millainen turva hänellä on Jumalaan. Sama kait se miten sitä kuolee,kunhan ei sairauksissan tarvisi kitua.
Ongelmatilanne on yhdyssana, eli kirjoitetaan yhteen ilman väliä.
Muuten en osaa sinua auttaa.
että ong-elm-a on vaikea sana ainakin minulle :)
Ole avoin ja rehellinen.Jumala pitää huolen omistaan.
.....odottelemaan ihmettä tekemättä mitään.
tuntee,että esikoislestadiolaisuus ei ole se oikea usko eikä siksi mielly niihin seuroihin.Kannattaa käydä vanh.lestadiolaisten seuroissakin,jos sydän tuntisi sen uskon sanoman omakseen.Muuta neuvoa en osaa antaa.Mitään patenttiratkaisua tällaisen ei ole olemassa.
Kun koit, että siellä seuroissa oli rauhoittavaa, se oli Pyhän Hengen vaikutusta. Toisaalta koit, että joku vie sinua uskosta poispäin. Ainahan on niin, että sielunvihollinen, Saatana, vihaa sitä, jos joku on heränneellä tunnolla, silloin hän kaikin tavoin sitä yrittää estää. Älä anna sielunviholliselle valtaa, vaan usko! Olen myös ollut esikoislestadiolaisten seuroissa ja minulla oli siellä hyvä olla, ja tunnen monia ihania, sydämellisiä esikoislestadiolaiskristittyjä. Kun minä kävin esikoislestadiolaisten seuroissa, minutkin hyväksyttiin kristittynä joukkoon, vaikka en esikoislestadiolainen olekaan.
Sanoit haluavasi olla uskovainen. Kulje poikaystäväsi kanssa usein seuroissa, kuuntele saarnoja ja kysele poikaystävältäsi sekä puhujilta. Seuroissa julistetaan evankeliumia ja saarnataan syntejä anteeksi, usko se saarna omalle kohdallesi. Rukoilin puolestasi.
Tutulta kuulostava tilanne.Minulla oli samanlainen pari vuotta.Miten sitten asia ratkesi?Aloin käydä seuroissa poikaystäväni kanssa ensin vain tutustumassa.Huomasin miten lämmin ja välitön tunnelma siellä vallitsi ja kaikki olivat ystävällisiä toisin kuin olin luullut.Sitten ajattelin että voisin lähteä seuroihin poikaystäväni mukaan lähinnä seuraksi.Kävinkin siellä monta kertaa ja kuuntelin saarnoja enemmän tai vähemmän innokkaana.Elin etsikkoaikaa ja olin vielä epäileväinen kunnes eräänä lauantaina nuorten illasssa minut valtasi suunnaton lämmön tunne.Tunsin parannuksen armon.Tahdoin elää niin kuin poikaystäväni samassa uskossa.Tänä päivänä elän onnellisena ja uskovaisena rakkaani kanssa.
En osaa muuta neuvoa sinua kuin rukoile,sillä Jumala pitää omistaan huolen ja ohjaa sinut oikealle tielle.Mene rohkeasti poikaystäväsi kanssa seuroihin niin sieltä saat vastauksen ongelmaasi.
Niin neuvon sinua kulkemaan poikaystäväsi mukana seuroissa jos et halua viettää joka sunnuntaita yksin niin kuin minä jouduin kunnes älysin lähteä tyttöystäväni mukaan.Tiesin että seuroissa käyminen oli hänelle tosi tärkeetä enkä voinut vaatia hänen poisjäämistä sieltä,sillä usko oli ja on edelleen hänelle tärkeä osa elämää.Itse en tiedä uskonko vai en.Elän ns.etsikkoelämää.Viihdyn seuroissa ja toisinaan saarnat ovat hyvinkin puhuttelevia.Toivon ja haluan että voin kulkea vielä jonain päivänä tyttöystäväni kanssa samassa uskossa kuin hän,mutta en tiedä milloin se tapahtuu.Minulle on sanottu monen monta kertaa että Jumala pitää huolen omistaan ,joten luulen että ei minun eikä sinun kannata huolta kantaa tässä asiassa.Kuljetaan ystäviemme mukana niin eiköhän hommat hoidu sitten omalla painolla.
...yksin sunnuntaisin ennen kuin älysit mennä mukaan?Eihän se paha paikka oo,eihän ??
Olin siis pari kuukautta yksin joka ikisen sunnuntai sillä täällä meidän nurkilla on tapana seurojen jälkeen mennä aina tai ainakin melkein aina johonkin jatkoille.Niin ei ollenkaan paha paikka sen ole jo todennut.Hyvää seuraa ja tärkeintä on tietenkin että saan olla elämäni naisen kanssa siellä yhdessä.Tietenkin yritän kuunnella puheetkin,sillä haluan enemmän kuin mitään muuta ymmärtää uskon samanlailla kuin tyttönikin ja luulen että tämä on ainua keino siihen, olla mukana ja kuunnella.Niin ja kyllä tyttöystäväni on ollut enemmän kuin mielissään kun olen ollut mukana.Niin miksi en miellyttäisi myös häntä ,jota suuresti rakastan.
Mukaan vaan näin se menee oikeaan suuntaan.Herra hoitaa loput!Tiedän sen kokemuksesta.
Samaa mieltä ehdottomasti.Olin liian kauan ulkopuolinen minäkin.Saan syntini anteeksi ja minua odottaa ikuinen elämä taivaassa.Nyt elän elämäni parasta aikaa ihanan poikaystäväni kanssa
unelmoiden yhteisestä tulevaisuudesta,joka tulee olemaan monta kertaa parempi kun olemme molemmat uskossa.Entiseen elämään ilman Jumalaa en enää koskaan palaa.
Jos olet epätoivoinen niin ei auta kuin itse tehdä asialle jotain.Jos haluat uskoa mene poikaystaväsi kanssa uudelleen ja uudelleen seuroihin siellä voitte yhdessä kuunnella elävää Jumalan sanaa niin etköhän saa ongelmaasi vastauksen sieltä jos vain haluat.Usko on monta kertaa omasta halusta kiinni ,älä anna epäilylle tilaa.Miksi miettiä yksin jos apu on lähempänä kuin uskotkaan.Rukoilen puolestasi että saat rauhan ja löydät tämän ihanan uskon Jumalaan.
..niin rukoile ja seuraa ystävääsi sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa niin paljon ,että antoi ainoan Poikansa,jottei yksikään,joka häneen uskoo,joutuisi kadotukseen,vaan saisi iankaikkisen elämän.Jos tästä olet joskus kuullut niin sinulla ei ole hätää,olet jo lähempänä,Jumala pitää sinusta huolen !Parempaa elämää sinulle !
Rakasta Jumalaasi ja rakasta lähimmäistäsi.Nämä sanat ovat todellista elävää elämää.Näin kun ajattelet olet jo lähellä Jumalaa ja uskoisin että
olosi kevenee kun mietit näiden sanojen merkitystä.Kulje ystäväsi mukana luulenpa että hän auttaa sinua kun etsit sitä oikeaa tietä.
Toivon että löydät elämän ilon!Rukoilen puolestasi.
Pelkään että en löydä tietä vaikka haluankin.
Voi hyvä Jumala osoita minulle tiesi.Rukoilen sitä joka päivä.
...tulisit mukaani ja että kulkisimme samaa tietä.
Niin toivon minäkin enemmän kuin mitään muuta rakkaimpani että voisimme yhdessä kulkea elämämme loppuun asti ikuiseen elämään.
Toivon voivani pitää sinua kädestä kiinni rukoillen että löydät sen mitä niin kovasti haluat.Toivotan sinulle voimia epätoivon hetkiin.
...mukaani.Rukoilen että saan hänet vielä omakseni,rukoilen että saan olla hänen kanssaan,rukoilen että hän ymmärtäisi kuinka ihanaa olisi olla uskossa.Rukoilen että hän tulisi mukaani minne ikinä kuljen.Niin että samat toiveet minullakin.
No saathan sinä jos hänkin haluaa.Jos hän ei halua
mukaasi niin eihän sinua haluakaan.Väkisin et mukaasi saa mutta rukouksen voimalla jaksat odottaa.Toivon että kumppanisi ymmärtää ja haluaa todella ikuisen elämän olevan yhteisen elämänne tärkein päämäärä.Tiedän että odottaminen on rankkaa ja epätoivoista sinulle tiedän sen kokemuksesta.Mutta uskothan että "hyvä voittaa pahan".
Mä uskon.
...mikset saisi?Täytyy olla tyypin tunteeton kylmä ja kova jos kadotuksen valitsee jos parempaa on tarjolla.
En halua olla kylmä ja kova .Olen vain ollut Jumalavastainen ,mutta en enää vastusta ,mutta pääni on vaan niin sekaisin kaikesta.En tiedä mihin uskoa.Tavallaan uskon ja toisaalta en.Minunkin poikaystävä on uskossa ja voin vain kuvitella miten hän haluaa minullekin uskon Jumalaan.Ehkä haluan sitä itsekin mutta en vain ole löytäny tietä eteenpäin.Mietin sitä jatkuvasti menetänkö hänet jos en löydä samaa uskoa?Olen oppinut rukoilemaan ja rukoilenkin että Jumala huomaisi minut.Mutta milloin?Tuntuu että aika loppuu kesken.Ei kai niin voi käydä?Eihän?
....se jos et pidä kiirettä.
Näin ehkä on.
Ystävä hyvä kyllä se siitä selvinnee.Käy seuroissa ja kuuntele mitä siellä puhutaan eihän siihen oikein mitään oikotietä ole.Et tarvitse mukaasi mitään muuta kuin avoimenmielen ja halun uskoa.