Olen kiitollinen kun minulla on lääkärini, psykologini ja terapeuttini aina käytössä, kun itse haluan.(Yhtä kaukana kun lähin puhelin).Minun väärä ylpeyteni oli vain ajaa minut ennenaikaiseen kuolemaan. Lapseni kärsivät kun minä join. Alkoholin määrillä ei ole merkitystä. Tuska mikä sisälläni oli ja se valheenverkko, jonka pelkäsin repeävän, kun asia otettiin esille. Se oli minulle maineeni menetys. Tottahan ne kaikki puhuivat. Minä vain "pyöritin" 20-30 ihmistä oman kulissini suojaksi. Ei ollut yhtään ihmistä ketä en olisi voinut saada puolelleni. Puolisoni, läheiseni kaikki osasin taitavasti saada kulissini pitoon. Mutta ahdistus, tuska sisälläni kasvoi. Lapset oireilivat, tein ympärilleni oman fantasiamaailman.
Minulla oli jo fyysisiä oireita, verenpainetta, käsien tärinää, pöhöä. Ketään en voinut katsoa silmiin. Työssä pelkäsin ottaa vastuun. Syytin aina muita omasta sisäisestä pahasta olostani. Se oli helvettiä. Itse tein omassa päässäni uskomuksen, että ei minulla ole ongelmaa, koska olen työssä. Olin kolmessa harrastuksessa kirkkokuorosta, leijoniin. Kaikki kulissia, jota tarvitsin oman sairauteni salaamiseen. Tuota kaikkea ”normaalia” en kestänyt ilman ”rentouttavaa juomista.” Väsyin ja masennuin. Toisten syyttämisestäkin tuli jo paha olo en jaksanut enää sitäkään. Piilopullot kaivettiin esiin. Totuus paljastui….. Onneksi itsarini ei onnistunut! Kiitos alkoholismia ymmärtävälle ihmiselle ja hänen kokemukselleen.Lähdin hoitoon.
Nyt yksi työpaikka riittää. Lapset eivät valita ja kysy miksi tuoksut alkoholille. Sauna maistuu hyvältä ilman siideriäkin. Minulle ei ole alkoholi arka keskustelun aihe. Ei tarvitse selitellä juomista, ei pyörittää ihmisiä kuin näytelmässä, oman egon suojeluun. Ei ole pelkoja, että totuus paljastuu. ELÄMÄ ON!
Nyt hoidan itseäni. Kenenkään ei tarvitse lähteä mukaan. Kynnys, pääsyvaatimus on juovalle ihmiselle korkea ja kova .(OMA HALU LOPETTAA JUOMINEN : PÄIVÄ KERRALLAAN) Kun määrillä ei ole merkitystä sairaus etenee jopa muovipussi asteelle, kun oma ylpeys estää toipumisen. Minäkin uskoin, oletin , että hoitopaikassani käy "deeguja." Se oli minun omaa hulluuttani ja omaa uskomustani, kun halusin itse vielä juoda. Kun olen käynyt hoidattamassa Suomen eri hoitopaikoissa itseäni olen hämmästynyt. "Kravatti herrat", siistit naiset ja miehet kokoontuu toveriseurassa: julkkikset, papit, tuomarit, isät, äidit, jne. Kaikilla yhteinen halu: Elää raitista elämää päivän kerrallaan. Alkoholismi on sairaus. (Kelan luokitus) Alkoholismista voi kärsiä ihminen, vaikka ei joisikaan, mutta minä olen alkoholisti, kun kärsin alkoholismista. Alkoholismista kärsi minun juodessa ainakin 15 ihmistä päivittäin, heille on omat vertaistukihoidot. Oppivat elämään totuudessa. Valehtelu on itsepetosta, johon itsekin uskoin. "Ei minulla ole ongelmaa" . Halusin juoda. Ketään ei saa kieltää juomasta, se vahvistaa sairaudenkieltomekanismia. Tuodaan sixbäk suoraan pöytään ja sanotaan, lämmitetään sauna siiderillä. On hyvää havahdutusta, että piilopullot jää pois ja kissa nostetaan asiassa pöydälle. Se oli minulle oikeaa välittämistä. Nyt elän normaalia elämää, alkoholiallergiastani huolimatta. Sokeritautinen ottaa insuliinia sairauteensa. Minä otan vertaistukea ja kiitän luojaa, kun sain "havahdutusta." Silloin ymmärsin itse haluta muutosta, pois valheesta ja fantasiamaailmasta.
Toipumista kaikille valitsemallanne tiellä!!!
Raitis Äippä :)
Minulla oli jo fyysisiä oireita, verenpainetta, käsien tärinää, pöhöä. Ketään en voinut katsoa silmiin. Työssä pelkäsin ottaa vastuun. Syytin aina muita omasta sisäisestä pahasta olostani. Se oli helvettiä. Itse tein omassa päässäni uskomuksen, että ei minulla ole ongelmaa, koska olen työssä. Olin kolmessa harrastuksessa kirkkokuorosta, leijoniin. Kaikki kulissia, jota tarvitsin oman sairauteni salaamiseen. Tuota kaikkea ”normaalia” en kestänyt ilman ”rentouttavaa juomista.” Väsyin ja masennuin. Toisten syyttämisestäkin tuli jo paha olo en jaksanut enää sitäkään. Piilopullot kaivettiin esiin. Totuus paljastui….. Onneksi itsarini ei onnistunut! Kiitos alkoholismia ymmärtävälle ihmiselle ja hänen kokemukselleen.Lähdin hoitoon.
Nyt yksi työpaikka riittää. Lapset eivät valita ja kysy miksi tuoksut alkoholille. Sauna maistuu hyvältä ilman siideriäkin. Minulle ei ole alkoholi arka keskustelun aihe. Ei tarvitse selitellä juomista, ei pyörittää ihmisiä kuin näytelmässä, oman egon suojeluun. Ei ole pelkoja, että totuus paljastuu. ELÄMÄ ON!
Nyt hoidan itseäni. Kenenkään ei tarvitse lähteä mukaan. Kynnys, pääsyvaatimus on juovalle ihmiselle korkea ja kova .(OMA HALU LOPETTAA JUOMINEN : PÄIVÄ KERRALLAAN) Kun määrillä ei ole merkitystä sairaus etenee jopa muovipussi asteelle, kun oma ylpeys estää toipumisen. Minäkin uskoin, oletin , että hoitopaikassani käy "deeguja." Se oli minun omaa hulluuttani ja omaa uskomustani, kun halusin itse vielä juoda. Kun olen käynyt hoidattamassa Suomen eri hoitopaikoissa itseäni olen hämmästynyt. "Kravatti herrat", siistit naiset ja miehet kokoontuu toveriseurassa: julkkikset, papit, tuomarit, isät, äidit, jne. Kaikilla yhteinen halu: Elää raitista elämää päivän kerrallaan. Alkoholismi on sairaus. (Kelan luokitus) Alkoholismista voi kärsiä ihminen, vaikka ei joisikaan, mutta minä olen alkoholisti, kun kärsin alkoholismista. Alkoholismista kärsi minun juodessa ainakin 15 ihmistä päivittäin, heille on omat vertaistukihoidot. Oppivat elämään totuudessa. Valehtelu on itsepetosta, johon itsekin uskoin. "Ei minulla ole ongelmaa" . Halusin juoda. Ketään ei saa kieltää juomasta, se vahvistaa sairaudenkieltomekanismia. Tuodaan sixbäk suoraan pöytään ja sanotaan, lämmitetään sauna siiderillä. On hyvää havahdutusta, että piilopullot jää pois ja kissa nostetaan asiassa pöydälle. Se oli minulle oikeaa välittämistä. Nyt elän normaalia elämää, alkoholiallergiastani huolimatta. Sokeritautinen ottaa insuliinia sairauteensa. Minä otan vertaistukea ja kiitän luojaa, kun sain "havahdutusta." Silloin ymmärsin itse haluta muutosta, pois valheesta ja fantasiamaailmasta.
Toipumista kaikille valitsemallanne tiellä!!!
Raitis Äippä :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Upean päätöksen olet tehnyt lopettamalla juomisen! Elämänlaatu tulee parantumaan rajusti. Voimia sinulle, pärjäät varmasti!!!
Onnittelen sinua ja saavutustasi!
Minulla on vielä kivikkoinen tie edessäpäin taistelussa viinanhimoa vastaan.
Vähän samanlaisia kuvioita on mullakin elämässäni ollut ja on vielä edelleenkin.
Nyt vain yritän päivän kerrallaan eteenpäin.
Taistelu on kovaa.
Hyvää jatkoa tästä eteenpäin sinulle ja voimia!
loppunut, kun myönsin olevani voimaton alkoholiin nähden, antauduin ja hain apua. Nyt raittiutta päivä kerrallaan.
moi.samanlaisia kokemuksia on myös mulla.olen ollut nyt kuukauden raittiina.antabuslääkityksellä nyt,kirjoittauduin aklinikalle sisään,VIIMEISEN ryyppyputken jälkeen olin vuorokauden tajuttomana ja oli vissiin aika lähellä ettei juominen olis loppunut siihen ja kaikki muukin.elämäni pahin krapula,valtavat morkkikset,myös lääkkeitä oli tullut napsittua.laskin asiat yhteen,oon 8 vuotta juonut välillä tosi rajusti,työpaikkoja on mennyt alta,valehdellu läheisille ihmisille JA ITSELLE ennenkaikkea.en suostunut 8 vuoteen myöntämään että olen alkoholisti.satuttanut mulle rakkaimpia ihmisiä,aiheuttanut pahaa oloa lähes jokaiselle joka on mun kanssa ollut tekemisissä juodessani.hurja lupaus antaa itselle ettet enää koskaan ota pisaraakaan viinaa.mut selvishän sitä kahdeksan vuotta aiemminkin ilman.nyt kuukauden juomattomuuden jälkeen oon huomannut,et on paljon parempi olo:ei krapuloita,ei pahaa oloa,paljon virkeämpi olo jne.jaksaa töissäkin paremmin ja ylipäätänsä käy töissä. mulla oli myös harhakuva että aklinikalla käy vain pelkästään ns.rappioalkoholisteja.alkoholisti minäkin ja rappiolla..kun on täysin rehellinen ja hakee apua,asiat paranee,vähitellen.kannattaa hakea ennenkuin myöhästä.oikeesti...nyt ei enää tee mielikään edes sitä yhtä kaljaa.tsemppiä teille joilla samanlaista!!