Oon epätoivoinen!Ensimmäiseksi aamulla ajattelen läskejä ja alan itkeä enkä voi enää lahteä minnekään. Pahinta on kun läskejä ei voi millään laittaa vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen, pois näkyvistä. Ei, vaan ne ovat AINA mukana, seuraavat kaikkialle ja siksi niitä ei saa mielestä milloinkaan. Loukkaannun verisesti jos esim. poikaystävä sanoo mun olevan laiha. Kai mä nyt peilistä näen missä mennään! Enkä laihdu millään. En tiedä mitä tehdä. En pysty oksentamaan- ei vaan tule. Inhoan itseäni ja vartaloani syvästi.
Miten ihmeessä eroon ihroista?!
ponzo
1592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiiä minkä ikäinen mahdat olla, mutta oletko koskaan ajatellut kuinka paljon elämä tuntuisi helpommalta, jos vaikka nauttisit siitä välillä? et varmasti oikeasti ole edes lihava, jotenkin tekstistäsi saa sen käsityksen.
Eikö sinua yhtään hävetä haukkua itseäsi?etkö ymmärrä että poikaystävääsi ärsyttää varmasti jirveästi se että valitat itsestäsi koko ajan, etkä keskity olemaan iloinen ja onnellinen?Maailmassa kuollaan nälkään, hyvänen aika!!
Äläkä nyt hullu oksenna. Se pilaa sun hampaat, vatsan ja se kyllä tekee sinusta inhottavan ja haisevan. Ei mitään järkeä.
Jos nyt oikeasti olet lihava, niin siihen auttaa se, että liikkuu enemmän ja syö vähemmä. Syömishäiriöt alkavat pikkuhiljaa olla menneen talven lumia ja poissa "muodista". sääliä on turha kerätä tuollaisella asialla, sillä sääli on sairaus, eivät pari makkaraa lanteilla.
järki peliin kuule! poikaystäväsihän rakastaa sinua valtavasti juuri sellaisena kuin olet.