SUPPEA-ALAINEN PUHEENTUOTTAMISEN HÄIRIÖ

kuulostaako tutulta?

meillä neiti alkoi käydä puheterapiassa jo kun täytti 3v, syynä se, ettei kukaan muu kun äiti ymmärtänyt lapsen puhetta, ei edes isi... lasta häiritsi itseäänkin se ettei kukaan ymmärtänyt ja hän ratkaisikin asian sillä, ettei enää puhunut mitään kun oli vieraita kylässä.

neuvolasta sitten saimme lähetteen puheterapeutille ja siitä se alkoi. vuodessa 2-4 5 kerran jaksoa ja aina välissä muutama kuukausi ilman, terapeutti antoi kotiläksyä joita harjoittelimme vaihtelevalla menestyksellä. neiti edistyi hyvin, tosin edistyminen tapahtui aina pienen taantumisen jälkeen, joka kerta, juuri kun meistä alkoi tuntua siltä ettei mitään kehitystä tapahdu vaan mennään takapakkia niin jo sitten tulikin iso askel eteenpäin.

neiti tuli puheterapeutin kanssa hyvin juttuun ja meni sinne mielellään "leikkimään" tädin kanssa.

nyt on neiti ekalla luokalla ja koulu sujuu jopa paremmin kuin isoilta sisaruksilta ekalla, edelleen on harvemmin käytettyjen sanojen kanssa avuntarvetta, kaikki sanat kun ovat kyllä päässä muttei ne löydä tietään ulos sieltä ilman apua, mutta arjessa neidin vaivaa ei enää edes huomaa. ope tietää asiasta ja kiinnittää siihen puoleen sitten enemmän huomiota, lukemaan opettelukin sujuu todella hyvin, oikeastaan sitä voi sanoa jo lukemiseksi.

pienempänä neidissä oli dysfaattisiä piirteitä, mutta nyt ne ovat kaikki hävinneet tämän puheenkehityksen myötä.

näin meillä nyt. alku oli rankkaa, mutta nyt jo voi sanoa että aika kultaa muistot..