Uskon tyrkyttäminen

"...enkä voi koskaan vaieta sen kertomisesta
sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa."

Just niin.
Se on sitä kiusallista uskon pakkosyöttöä muille.

Enpä ole nähnyt yhtään todistettavasti jumalan parantamaa ihmistä, kun koko jumalakaan ei ole todistettu olevan olemassa.

Hölmöt voi aivopestä uskomaan mihin vaan.
Stalinininkin hyvyyteen.
Samaa massahysteriaa.

joo... kirjoitti:

"...enkä voi koskaan vaieta sen kertomisesta
sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa."

Just niin.
Se on sitä kiusallista uskon pakkosyöttöä muille.

Enpä ole nähnyt yhtään todistettavasti jumalan parantamaa ihmistä, kun koko jumalakaan ei ole todistettu olevan olemassa.

Hölmöt voi aivopestä uskomaan mihin vaan.
Stalinininkin hyvyyteen.
Samaa massahysteriaa.

Että tulen sairastumaan vakavasti ja, että Jumala parantaa minut ja tehtäväni on oleva suuri. Sitä tehtävää teen nytkin.


Minä olen todistettavasti Jumalan parantama. Kolmesti Hän on parantanut minut kuoleman vakavasta sairaudesta, jotka ilman Hänen väliin tuloaan olisivat johtaneet kuolemaan.

Suuren sairaalan lääkärit ovat olleet tapausteni johdosta aivan hämmästyneitä ja sanoneet, että vain ihme pelasti sinut.

Yhden kerran minut vietiin teho-osastolle illalla myöhään ja perheelleni ilmoitettiin, että toivoa ei enää ole. Aamulla seitsemältä heräsin teholta ja olin täysin terve. Lääkärit ja hoitajat pyörivät ympärilläni suorastaan pöllähtäneinä, eivätkä olisi millään jaksaneet uskoa, mutta kaikki monitorit, joihin olin kytketty todisti heille pelkkää terveyttä.

Toisen kerran paranin leikkaupöydälle, pahasta verensyöksystä, juuri ennen kuin minua alettiin leikkaamaan ja lääkärit ja hoitajat olivat täysin ymmällä ja lopulta ilmoittivat, että tämä jää selittämättömäksi, että muuta tässä ei tarvitse enää tehdä kuin palauttaa sinut osastolle.

Pahin sairauteni oli yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin menetin kaiken toivoni ja masennuin niin syvästi, että minulla ei ollut mitään liikkumisvaraa.
Mikään ei auttanut, ei lääkkeet, ei terapia ei ihan mikään. Jouduin olemaan yhdeksän kuukautta psykiatrisessa sairaalassa tovottomana tapauksena.
Kotona en juuri pystynyt edes käväisemään, mutta 1984 jouluaattona perheeni ja oma hoitajani ja lääkärini saivat minut houkuteltua, edes käväisemään lasten takia kotona. En millään olisi mielestäni pystynyt siihen, mutta taivuin heidän tahtoonsa.
Suuri ihme tapahtui heti, kun kotiin saavuin ja sisälle astuin, sain tunteet, jotka olivat sairauden aikana olleet vain masentuneita ja ahdistuneita ja melkeinpä muuten kokonaan kadonneita, takaisin. Ja millaiset tunteet, niin terveet ja valoistat, että en ollut edes voinut sellaisista haaveilla.
Ne tunteet ovat säilyneet ja ehkä nyt ymmärrät, että en voi olla todistamatta Jeesuksesta ja Hänen voimastaan.

edeltä tiedon kirjoitti:

Että tulen sairastumaan vakavasti ja, että Jumala parantaa minut ja tehtäväni on oleva suuri. Sitä tehtävää teen nytkin.


Minä olen todistettavasti Jumalan parantama. Kolmesti Hän on parantanut minut kuoleman vakavasta sairaudesta, jotka ilman Hänen väliin tuloaan olisivat johtaneet kuolemaan.

Suuren sairaalan lääkärit ovat olleet tapausteni johdosta aivan hämmästyneitä ja sanoneet, että vain ihme pelasti sinut.

Yhden kerran minut vietiin teho-osastolle illalla myöhään ja perheelleni ilmoitettiin, että toivoa ei enää ole. Aamulla seitsemältä heräsin teholta ja olin täysin terve. Lääkärit ja hoitajat pyörivät ympärilläni suorastaan pöllähtäneinä, eivätkä olisi millään jaksaneet uskoa, mutta kaikki monitorit, joihin olin kytketty todisti heille pelkkää terveyttä.

Toisen kerran paranin leikkaupöydälle, pahasta verensyöksystä, juuri ennen kuin minua alettiin leikkaamaan ja lääkärit ja hoitajat olivat täysin ymmällä ja lopulta ilmoittivat, että tämä jää selittämättömäksi, että muuta tässä ei tarvitse enää tehdä kuin palauttaa sinut osastolle.

Pahin sairauteni oli yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin menetin kaiken toivoni ja masennuin niin syvästi, että minulla ei ollut mitään liikkumisvaraa.
Mikään ei auttanut, ei lääkkeet, ei terapia ei ihan mikään. Jouduin olemaan yhdeksän kuukautta psykiatrisessa sairaalassa tovottomana tapauksena.
Kotona en juuri pystynyt edes käväisemään, mutta 1984 jouluaattona perheeni ja oma hoitajani ja lääkärini saivat minut houkuteltua, edes käväisemään lasten takia kotona. En millään olisi mielestäni pystynyt siihen, mutta taivuin heidän tahtoonsa.
Suuri ihme tapahtui heti, kun kotiin saavuin ja sisälle astuin, sain tunteet, jotka olivat sairauden aikana olleet vain masentuneita ja ahdistuneita ja melkeinpä muuten kokonaan kadonneita, takaisin. Ja millaiset tunteet, niin terveet ja valoistat, että en ollut edes voinut sellaisista haaveilla.
Ne tunteet ovat säilyneet ja ehkä nyt ymmärrät, että en voi olla todistamatta Jeesuksesta ja Hänen voimastaan.

elää jossain huuhaa mailmassa?

taitaa kirjoitti:

elää jossain huuhaa mailmassa?

Onko sinun noin vaikea hyväksyä totuutta.

Totuus muuten tekee vapaaksi.

joo... kirjoitti:

"...enkä voi koskaan vaieta sen kertomisesta
sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa."

Just niin.
Se on sitä kiusallista uskon pakkosyöttöä muille.

Enpä ole nähnyt yhtään todistettavasti jumalan parantamaa ihmistä, kun koko jumalakaan ei ole todistettu olevan olemassa.

Hölmöt voi aivopestä uskomaan mihin vaan.
Stalinininkin hyvyyteen.
Samaa massahysteriaa.

Voi voi.. jokainenhan tekee itse päätöksensä.. ei kukaan voi toisesta ihmisestä tehdä uskovaista pakkosyöttämällä uskoa hänelle.. Miksi luet kohtia, missä puhutaan uskosta? On niin paljon asioita, mitkä ei ole juuri "minun" mieleen, mutta ne pitää jättää omaan arvoonsa eikä niistä tarvitse "älähtää".
Itse olen Jumalan parantama. Minulle se on tärkeä asia!

Kuviteltu terveys ei kestä, mutta todellinen, saatu terveys kestää. Siinä on valtava ero.