kokemuksia raskaudesta?

julmaa tekstiä,mutta minun mielestäni jos meinaa hankkia lapsia niin olisi kyllä syytä ensin parantaa itsensä bulimiasta. Ei raskauden aikana voi ahmia ja oksennella miten haluaa. On kuitenkin ajateltava,että sikiön pitää saada tarvittavat ravintoaineet kasvaakseen!!!Ja muutenkin onko järkevää hankkia lasta jos itsellä on niin suuria vaikeuksia itsensä kanssa eikä pysty edes huolehtimaan itsestään niin voiko sitten ajatella,että on valmis äidiksi. Raskauden aikana väistämättä tulee kiloja joiden kanssa on vain elettävä. On myös muistettava,että synnytyksen jälkeen on vielä enemmän kiinnitettävä huomiota omaan ravintoon kun imettää lasta.
Itse sairastin 10 vuotta bulimiaa ja olin ollut "terve" pari vuotta ennen raskautta. Vaikeuksia ei ollut tulla raskaaksi,mutta en kyllä olisi voinut edes kuvitella hankkivani lasta bulimian aikana...Joten miettikää mikä on tärkeintä ennenkuin hankkiudutte raskaaksi.

olin varsinainen anorektikko -bulimikko -kroonikko, kun tulin raskaaksi... PAhin anoreksia -aikani on 13-19 vuotiaana jolloin paino jopa alle 35 kg ( pituutta 169); siihen aikaan ei hoidoista edes tietoa. Sen jälkeen vaihtelevasti bulimiaa ja paino 44-53 kg; välillä terveempiä jaksoja, välillä taas ei.

Olin 32 vuotias kun tulin raskaaksi ( pillerit käytössä ja kun jätin ne pois kesti 8 kk tulla raskaaksi), ja kumma kyllä pystyin raskausajan olemaan ja syömään normaalisti. Luin kyllä kauhulla mitä kaikkia ongelmia sikiölle on jo voinut tulla :-(. Poika syntyi normaalisti, on ihan normaalisti kehittynyt eskarilainen nyt ( tosin puheterapiassa käytiin r-vian takia). Parisuhde tosin kariutui jo ennen pojan syntymää ja kaksistaan ollaan nyt oltu koko aika. Tällä hetkellä painan 58 kg ja myönnettäköön että suhde ruokaan ei vieläkään ole ihan normaali mutta oksennan ehkä noin 6-7kertaa vuodessa enää. Outoa miten raskausaikana suhde ruokaan lähes normalisoitui; "oli muuta ajateltavaa " eikä pahempaa repsahdusta vielä ole tullut. Täysin en silti varmaankaan koskaan bulimiasta parane.