Soiden kaasutaseiden selvityksissä ja selitysmalleissa on mielestäni liikaa fiksoiduttu ajatukseen, että vain luonnontilaisten soiden kaasuvirtaukset ovat sallittuja. On hyväksyttävä se tosiasia, että osa soista on turvetuotannossa. On tutkittava ennakkoasenteettomasti tuotantosoiden kaasuvirtauksia , ja etsittävä keinoja millä niitä voidaan säädellä. Seuraavassa esityksessä olen pohtinut turvetuotannon mahdollisuuksia soiden kaasutaseiden säätelyssä.
TURVETUOTANTO HIDASTAA ILMASTOMUUTOSTA
Suomessa riittää turvevaroja pitkälle tulevaisuuteen, koska turpeen käyttö on kasvua pienempi. Suoala on 9 milj. hehtaaria, josta on ojitettua 5,1 milj. ha. Turveala on 1,2 miljoonaa hehtaaria, josta turveteollisuuden käytössä on alle 1 prosentti. Suojeltua on 12 % suoalasta eli 840.000 ha.
Turve on uusiutuva polttoaine, ja sen vuotuisella kasvulla voitaisiin kattaa puolet liikennepolttonesteistä. Turpeesta voitaisiin Fischer-Tripsch-kaasutuksella tuottaa 1,4 miljoonaa tonnia diesel-öljyä, joka kattaisi 70 % dieselautokannan tarpeesta. (Nyrönen, MOT 27.2.2006 )
Kolmas, ehkä kaikkein eniten ilmastomuutokseen vaikuttava peruste, on soiden väistämättömän kuivumisen ja osittaisen katoamisen estäminen. Tämä kehitys johtuu ilmaston lämpenemisestä, joka on palautumaton, ja jo tapahtunut ilmiö. Se tulee jatkumaan, ehkä sen etenemistä voidaan hieman hidastaa, mutta ei kokonaan pysäyttää. Mm. SILMU-tutkimusprojektin ( Joensuun Yliopisto, 1995 ) keskeinen työhypoteesi oli, että ilmaston lämpeneminen saattaa muuttaa soiden vesitaloutta. Soiden hyötykäytöllä voidaan estää niiden häviäminen. Perustelen tätä absurdilta kuulostavaa väitettä seuraavassa.
Suon kuivuminen lisää hiilidioksidin vapautumista turvekerroksesta sen pintaosien ilmastumisen seurauksena. Toisaalta kuivuminen vähentää metaanipäästöjä. Metaani on 20 kertaa hiilidioksidia tehokkaampi kaasu. Ilmastuminen vaikuttaa jopa niin, että suo ottaa ilmasta metaania. Tällainen malli oli tyypillinen ravinteikkaille soille, joita on erityisesti Suomen pohjoisosissa. Runsasravinteisten soiden kuivuminen , ojitus lisäsi dityppioksiden vapautumista. Se on 300 kertaa hiilidioksidia tehokkaampi kaasu. Karuilla Etelä-Suomen keidassoilla kuivumisen vaikutukset eivät ole niin dramaattisia kuin runsasravinteisilla soilla. Mm. dityppioksidipäästöt eivät kasvaneet kuivumisen seurauksena. ( Ed. kappale :Hannu Nykäsen väitöskirja, 2003, Kuopion Yliopisto)
TURVETUOTANTO KAASUTASEIDEN SÄÄTELIJÄNÄ
Tulosten perusteella voi perustellusti todeta, että Etelä-Suomen karuilla keidassoilla turvetuotanto ja soiden ilmastovaikutuksen aiheuttama kuivuminen aiheuttaa pienempiä ympäristövaikutuksia kuin pohjoisen ravinteikkailla aapasoilla. Soiden taloudellinen hyödyntäminen pelastaa turpeen ihmisen hyödyksi ilmastomuutoksen alta. Uudella turpeen märkänosto –menetelmällä voidaan ympäristöhaittoja vähentää huomattavasti . Uuden menetelmän käyttöönoton on arvioitu vähentävän ympäristökuormitusta kolmanneksella. Turpeenoton loputtua alue kylvetään ruokohelvelle, jolloin pelto toimii hiilidioksidin nieluna välittömästi. Ruokohelpi sitoo hiilidioksidia lähes 2500 kiloa hehtaaria kohden. (Ruokohelpi torjuu ilmastonmuutosta, Pertti Martikainen, Kuopion Yliopisto 2006) Turpeen hyötykäytöllä on myös pitkäaikaisena vaikutuksena dityppioksidin väheneminen. Sen lisääntyminenhän on väistämätön ilmiö joka tapauksessa eteen tulevan soiden kuivumisen myötä. Viimeaikaiset tutkimustulokset Pohjois-Amerikasta ja Suomesta osoittavat, että pohjavesipinnan laskeminen muutamia kymmeniä senttimetrejä normaalia alemmas voi kääntää suot hiilivirran nielusta lähteeksi. ( Jukka Alm , esitelmästä Suoseuran vuosikokouksessa 27.1.98)
Mielenkiintoinen havainto ed. tutkimuksessa on myös se, että kaasujen virtaukset molempiin suuntiin vaihtelivat runsaasti suon eri osissa sekä erilaisten säätilojen seurauksena. Tästä seuraa ajatus, että kun tutkitaan soiden kehitystä niin aikaperspektiivin pitäisi olla valtava. Suot alkoivat kehittyä 9000 vuotta sitten. Siinä aikamittakaavassa turvetta on kertynyt useita metrejä, joskus kerros on paksuuntunut joskus ohentunut. Lopputulos on kuitenkin positiivinen siellä missä suo on säilynyt. Tämänhetkinen kehitysennuste saattaa olla 500 vuoden päästä aivan pielessä.
LUMIPEITTEEN VÄHENEMINEN MUUTTAA TASEITA
Lumipeitteen vaikutus on myös arvioitua suurempi. Paksu lumikerros eristää hyvin ja turve luovuttaa hiilidioksidia lumen allakin. Myös kesällä runsaasti metaania luovuttavat suot olivat metaanin lähteitä talvella. Metsäojitettujen soiden hiilidioksidipäästöt olivat talvella luonnontilaisia suuremmat, mutta suhteessa samanlaiset vuoden kierrossa. (Jukka Alm, 1998 ) Ilmaston lämpeneminen voi jossain määrin hidastaa edellä kuvattua ilmiötä. Prudence-hankkeen tutkimuksessa havaittiin, että Suomen vuoden lumipeitepäivät vähenevät 20-40 % vuosisadan loppupuolella.. Räisänen et al:n mukaan pohjoisessa lumipeiteaika tulee vähenemään yli kuukaudella, ja keskitalven lumensyvyys pienenee 30 % vuosisadan lopulla. Samoin Etelä-Suomen lumipeiteaika vähenee yli kahdella kuukaudella ja syvyys tulee olemaan kolmannes nykyisestä. Lumipeitteen oheneminen vaikuttaa maan routaantumiseen , ja jäätyneessä maassa hajottajien toiminta vähenee. Kaasujen vapautuminen vähenee. Toisaalta Venäläinen et al. ovat todenneet , että routaantuminen saattaa vähentyä koska lämpötila nousee. Samoin myös talven vesisateet lisääntyvät etelässä. Tilannetta voidaan auttaa jos ojitetut suot kylvetään ruokohelvelle. Silloin kaasutase korjaantuu jo vuoden syklissä. Vielä vähemmän haittoja tulee, jos turve korjataan märkäkorjuumenetelmällä ilman ojituksia. Almin (1998) mukaan metsitetyillä niukkaravinteisilla soilla myös metsitys on lisännyt hiilen sidontaa.
VUODENAIKOJEN VAIKUTUS
Myös vuodenaikojen alkujen siirtyminen ilmastonmuutoksen seurauksena muuttaa soiden kaasuvirtauksia. Ilmaston lämmetessä kuivien kesien määrä kasvaa, jolloin pohjoisen soiden herkkyys on uhka hiilen nielulle. (myös metaanipäästöt vähenevät) Lumipeitteen tulo voi viivästyä, jolloin syksyn piteneminen johtaa todennäköisesti turpeen kylmenemiseen ja vähentyneisiin päästöihin talvella. Ilmastomuutoksen seurauksena voidaan odottaa, että keväisin hiilen kertymä tulee kasvamaan. (Jukka Alm) Voisi olettaa, että jos aapasoita ja soita yleensä ,halutaan suojella, niin olisi kiinnitettävä huomio niiden vesitalouteen, eikä jättää soita luonnontilaisiksi ilmastonmuutoksen armoille.
Alm esittää myös oletuksen, että nykyiset Pohjois-Suomen sarasuot yhä lämmittävät ilmastoa. Olisiko sitten viisasta ottaa ne turvetuotantoon niiden ohuesta turvekerroksesta huolimatta ? Samalla tutkittaisiin mikä on hyödyllisin jatkokäyttömuoto pohjoisessa, jolla saataisiin paras kaasutase.
Loppupäätelmissään Alm muistuttaa: että soiden toiminta liittyy luontaisen kasvihuoneilmiön säätelyyn. Kaasuvirtojen peukalointi ojittamalla tai ojitettuja soita uudelleen soistamalla ei johda luonnon kannalta kestävään lopputulokseen, ellei ilmakehän koostumusta muuttavia teollisen yhteiskunnan kaasupäästöjä ja voimistuvaa kasvihuonevaikutusta saada kuriin. (lainaus päättyy )
Uutta toivoa kuitenkin antavat turvetuotannon kehittyneet menetelmät ja tuotantoalueiden jälkikäytön tehokkaampi kaasutaseiden elvyttäminen uusien kasvien avulla. Myös polttoaineiden valmistusmenetelmät turpeesta kehittyvät, ja kun kannattavuuslaskelmia tehdään on muistettava, että öljyn hinta tulee nousemaan edelleen. Kun oletetaan, että ilmastonmuutos itsessään osittain voimistaa hiilen sidontaa ja vähentää metaanin muodostumista, niin jo ojitettujen soiden järkevällä hyötykäytöllä voidaan haittavaikutuksia lieventää. Kun tähän liitetään luonnontilaisten suojeltujen soiden säädelty säilyttäminen (vesitalous), niin yhteisvaikutuksena positiivinen vaikutus kaasutaseeseen on mahdollista.
TURVETUOTANTO HIDASTAA ILMASTOMUUTOSTA
Suomessa riittää turvevaroja pitkälle tulevaisuuteen, koska turpeen käyttö on kasvua pienempi. Suoala on 9 milj. hehtaaria, josta on ojitettua 5,1 milj. ha. Turveala on 1,2 miljoonaa hehtaaria, josta turveteollisuuden käytössä on alle 1 prosentti. Suojeltua on 12 % suoalasta eli 840.000 ha.
Turve on uusiutuva polttoaine, ja sen vuotuisella kasvulla voitaisiin kattaa puolet liikennepolttonesteistä. Turpeesta voitaisiin Fischer-Tripsch-kaasutuksella tuottaa 1,4 miljoonaa tonnia diesel-öljyä, joka kattaisi 70 % dieselautokannan tarpeesta. (Nyrönen, MOT 27.2.2006 )
Kolmas, ehkä kaikkein eniten ilmastomuutokseen vaikuttava peruste, on soiden väistämättömän kuivumisen ja osittaisen katoamisen estäminen. Tämä kehitys johtuu ilmaston lämpenemisestä, joka on palautumaton, ja jo tapahtunut ilmiö. Se tulee jatkumaan, ehkä sen etenemistä voidaan hieman hidastaa, mutta ei kokonaan pysäyttää. Mm. SILMU-tutkimusprojektin ( Joensuun Yliopisto, 1995 ) keskeinen työhypoteesi oli, että ilmaston lämpeneminen saattaa muuttaa soiden vesitaloutta. Soiden hyötykäytöllä voidaan estää niiden häviäminen. Perustelen tätä absurdilta kuulostavaa väitettä seuraavassa.
Suon kuivuminen lisää hiilidioksidin vapautumista turvekerroksesta sen pintaosien ilmastumisen seurauksena. Toisaalta kuivuminen vähentää metaanipäästöjä. Metaani on 20 kertaa hiilidioksidia tehokkaampi kaasu. Ilmastuminen vaikuttaa jopa niin, että suo ottaa ilmasta metaania. Tällainen malli oli tyypillinen ravinteikkaille soille, joita on erityisesti Suomen pohjoisosissa. Runsasravinteisten soiden kuivuminen , ojitus lisäsi dityppioksiden vapautumista. Se on 300 kertaa hiilidioksidia tehokkaampi kaasu. Karuilla Etelä-Suomen keidassoilla kuivumisen vaikutukset eivät ole niin dramaattisia kuin runsasravinteisilla soilla. Mm. dityppioksidipäästöt eivät kasvaneet kuivumisen seurauksena. ( Ed. kappale :Hannu Nykäsen väitöskirja, 2003, Kuopion Yliopisto)
TURVETUOTANTO KAASUTASEIDEN SÄÄTELIJÄNÄ
Tulosten perusteella voi perustellusti todeta, että Etelä-Suomen karuilla keidassoilla turvetuotanto ja soiden ilmastovaikutuksen aiheuttama kuivuminen aiheuttaa pienempiä ympäristövaikutuksia kuin pohjoisen ravinteikkailla aapasoilla. Soiden taloudellinen hyödyntäminen pelastaa turpeen ihmisen hyödyksi ilmastomuutoksen alta. Uudella turpeen märkänosto –menetelmällä voidaan ympäristöhaittoja vähentää huomattavasti . Uuden menetelmän käyttöönoton on arvioitu vähentävän ympäristökuormitusta kolmanneksella. Turpeenoton loputtua alue kylvetään ruokohelvelle, jolloin pelto toimii hiilidioksidin nieluna välittömästi. Ruokohelpi sitoo hiilidioksidia lähes 2500 kiloa hehtaaria kohden. (Ruokohelpi torjuu ilmastonmuutosta, Pertti Martikainen, Kuopion Yliopisto 2006) Turpeen hyötykäytöllä on myös pitkäaikaisena vaikutuksena dityppioksidin väheneminen. Sen lisääntyminenhän on väistämätön ilmiö joka tapauksessa eteen tulevan soiden kuivumisen myötä. Viimeaikaiset tutkimustulokset Pohjois-Amerikasta ja Suomesta osoittavat, että pohjavesipinnan laskeminen muutamia kymmeniä senttimetrejä normaalia alemmas voi kääntää suot hiilivirran nielusta lähteeksi. ( Jukka Alm , esitelmästä Suoseuran vuosikokouksessa 27.1.98)
Mielenkiintoinen havainto ed. tutkimuksessa on myös se, että kaasujen virtaukset molempiin suuntiin vaihtelivat runsaasti suon eri osissa sekä erilaisten säätilojen seurauksena. Tästä seuraa ajatus, että kun tutkitaan soiden kehitystä niin aikaperspektiivin pitäisi olla valtava. Suot alkoivat kehittyä 9000 vuotta sitten. Siinä aikamittakaavassa turvetta on kertynyt useita metrejä, joskus kerros on paksuuntunut joskus ohentunut. Lopputulos on kuitenkin positiivinen siellä missä suo on säilynyt. Tämänhetkinen kehitysennuste saattaa olla 500 vuoden päästä aivan pielessä.
LUMIPEITTEEN VÄHENEMINEN MUUTTAA TASEITA
Lumipeitteen vaikutus on myös arvioitua suurempi. Paksu lumikerros eristää hyvin ja turve luovuttaa hiilidioksidia lumen allakin. Myös kesällä runsaasti metaania luovuttavat suot olivat metaanin lähteitä talvella. Metsäojitettujen soiden hiilidioksidipäästöt olivat talvella luonnontilaisia suuremmat, mutta suhteessa samanlaiset vuoden kierrossa. (Jukka Alm, 1998 ) Ilmaston lämpeneminen voi jossain määrin hidastaa edellä kuvattua ilmiötä. Prudence-hankkeen tutkimuksessa havaittiin, että Suomen vuoden lumipeitepäivät vähenevät 20-40 % vuosisadan loppupuolella.. Räisänen et al:n mukaan pohjoisessa lumipeiteaika tulee vähenemään yli kuukaudella, ja keskitalven lumensyvyys pienenee 30 % vuosisadan lopulla. Samoin Etelä-Suomen lumipeiteaika vähenee yli kahdella kuukaudella ja syvyys tulee olemaan kolmannes nykyisestä. Lumipeitteen oheneminen vaikuttaa maan routaantumiseen , ja jäätyneessä maassa hajottajien toiminta vähenee. Kaasujen vapautuminen vähenee. Toisaalta Venäläinen et al. ovat todenneet , että routaantuminen saattaa vähentyä koska lämpötila nousee. Samoin myös talven vesisateet lisääntyvät etelässä. Tilannetta voidaan auttaa jos ojitetut suot kylvetään ruokohelvelle. Silloin kaasutase korjaantuu jo vuoden syklissä. Vielä vähemmän haittoja tulee, jos turve korjataan märkäkorjuumenetelmällä ilman ojituksia. Almin (1998) mukaan metsitetyillä niukkaravinteisilla soilla myös metsitys on lisännyt hiilen sidontaa.
VUODENAIKOJEN VAIKUTUS
Myös vuodenaikojen alkujen siirtyminen ilmastonmuutoksen seurauksena muuttaa soiden kaasuvirtauksia. Ilmaston lämmetessä kuivien kesien määrä kasvaa, jolloin pohjoisen soiden herkkyys on uhka hiilen nielulle. (myös metaanipäästöt vähenevät) Lumipeitteen tulo voi viivästyä, jolloin syksyn piteneminen johtaa todennäköisesti turpeen kylmenemiseen ja vähentyneisiin päästöihin talvella. Ilmastomuutoksen seurauksena voidaan odottaa, että keväisin hiilen kertymä tulee kasvamaan. (Jukka Alm) Voisi olettaa, että jos aapasoita ja soita yleensä ,halutaan suojella, niin olisi kiinnitettävä huomio niiden vesitalouteen, eikä jättää soita luonnontilaisiksi ilmastonmuutoksen armoille.
Alm esittää myös oletuksen, että nykyiset Pohjois-Suomen sarasuot yhä lämmittävät ilmastoa. Olisiko sitten viisasta ottaa ne turvetuotantoon niiden ohuesta turvekerroksesta huolimatta ? Samalla tutkittaisiin mikä on hyödyllisin jatkokäyttömuoto pohjoisessa, jolla saataisiin paras kaasutase.
Loppupäätelmissään Alm muistuttaa: että soiden toiminta liittyy luontaisen kasvihuoneilmiön säätelyyn. Kaasuvirtojen peukalointi ojittamalla tai ojitettuja soita uudelleen soistamalla ei johda luonnon kannalta kestävään lopputulokseen, ellei ilmakehän koostumusta muuttavia teollisen yhteiskunnan kaasupäästöjä ja voimistuvaa kasvihuonevaikutusta saada kuriin. (lainaus päättyy )
Uutta toivoa kuitenkin antavat turvetuotannon kehittyneet menetelmät ja tuotantoalueiden jälkikäytön tehokkaampi kaasutaseiden elvyttäminen uusien kasvien avulla. Myös polttoaineiden valmistusmenetelmät turpeesta kehittyvät, ja kun kannattavuuslaskelmia tehdään on muistettava, että öljyn hinta tulee nousemaan edelleen. Kun oletetaan, että ilmastonmuutos itsessään osittain voimistaa hiilen sidontaa ja vähentää metaanin muodostumista, niin jo ojitettujen soiden järkevällä hyötykäytöllä voidaan haittavaikutuksia lieventää. Kun tähän liitetään luonnontilaisten suojeltujen soiden säädelty säilyttäminen (vesitalous), niin yhteisvaikutuksena positiivinen vaikutus kaasutaseeseen on mahdollista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos, turve on hyvä energian lähde ja vihreät turhaan kaihtavat sitä.
Se turpeen sammal-osa on sitä uutta turvetta, joka tummuessaan muuttuu turpeeksi. Tätä ei vihreät tajua. He kun haluavat olla aina vihreitä ja suojella Suomea menestymiseltä.
Turvetuotanto on luonnontuhooja ja tuhojen korjaantuminen kestää tuhansia vuosia. Menkää katsomaan millaista tuhoa syntyy kun 10000 ha otetaan turve pois kivikkoja myöten. Täälläkin kirjoitellaan Vuotoksen altaasta mutta sen tuho jäävät pieniksi turvetuotannon rinnalla. Vuotoksenkin suurimmat tuhot syntyy vesistölle ja pohjanlahdelle, mutta nekin korjaantuu jo 10-20 vuodessa.
Vettä sataa vuosittain joten t6uotanto jatkuu satoja vuosia, mutta turvetuotanto on vain muutamat vuodet.
Jo 1-2 vuodessa Vuotos "päästöt" olisi ennallaan, sen jälkeen kukaan ei osaisi sanoa kumpi enemmän antaa, suo vai Vuotosjärvi
Tämä viimmeisintä oikeaa tutkimusta, sekin tarvittaessa löytyy netistäkin. Ihan alan tutkijan näkemys(ei vihreä)
Muutama tarkennus turvetuotannosta. Turvekenttää ei hyödynnetä koskaan kivikkoon asti, vaan pintaan jätetään riittävä kasvukerros jälkikäyttöä varten. Jos jälkikäyttömuotona on energiatuotanto, niin alue kylvetään ruokohelvelle. Se alkaa sitoa hiiltä nopeasti, ja prof. Martikaisen , Kuopion Yliopisto, tutkimusten mukaan ruokohelpiviljelmä sitoo hiiltä 2500 kiloa hehtaarille vuoden aikana. Jos koko turvetutantoala 60.000 ha kylvettäisiin jälkikäytössä ruokohelvelle, niin hiilensitomiskapasiteetti olisi 15 miljoonaa kiloa vuodessa.
Turvealueella tuotanto saattaa jatkua jopa 20 vuotta, joka on kaasuvirtauksia ajatellen liian pitkä aika. Onneksi uudet tuotantomenetelmät ja aikaisempien kehittyminen vähentävät näitä haittoja.
Turvetuotannon tuhojen korjaantuminen on siten erittäin nopeaa. Hidasta se on siinä tapauksessa, että soita pyritään ennallistamaan. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että se ei ole kannattavaa eikä kestävää kehitystä. Olisikin keskityttävä jo sovitun suoalan suojeluun. Lisäksi suojelutarve olisi arvioitava uudestaan sekä määrän että laadun suhteen. Pitää myös ottaa huomioon , että ilmastomuutos muuttaa luonnontilaisia suojeltuja soita. On ryhdyttävä toimiin niiden säilyttämiseksi ennallaan.
Hyvä, hyvä huusivat lapset ja taputtivat suuria turvesoitaan energiaksi.
Turve on vaihtoehto ja hyvä sellainen.
Turpeeseen vihreät hirttävät vielä itsensä;))
Semmoisia vanhoja sananparsiakin on, että lapsetkin pitänyt turpeella piiskata, kun ollut laajoja peltoaukeita, eikä ole metsää ollut ihan lähellä
Saapa nähdä tosiaan miten käy vihreitten tulevaisuudessa, kun ihmiset huomaa miten he jujutti
Mutta Lipposesta saattaa tulla Marttyyri, kun aletaan vihreitten asioita puimaan. Kuitenkin Pääministerinä oli vastuussa hallituksestaan, kun antoi tuommoisen Taistolais Vihreän huseerata ominpäin, ehkä Niinistöäkin katsellaan altakulmain
Hassi-Nikula-KHO, siinä oli malliesimerkki, miten ei saisi oiketta käyttää