2 vuotta sitten jouduin tekemään abortin, poikaystäväni pakotti minut siihen, itse en olisi halunnut hetkeäkään aborttia. Olen katunut asiaa koko kahden vuoden ajan ja kadun vieläkin. Mua kaduttaa se että en saanut koskaan tutustua minun omaan lapseeni, en saanut nähdä häntä. Kun pääsin sairaalasta pois poikaystäväni oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, hän pelastui, hänen elämänsä oli pelastettu, eli sillonhan kaikki on hyvin! Entä minä? minä kadun, itken asiaa vieläkin tänä päivänäja kadun katumistani. Ei mennyt kauaa aikaa kun poikaystävääni pyydettiin kummisedäksi ja hän suostui. Hän puhui minulle asiasta todella ylpeesti, minuun sattui, en tuntenut muuta kuin vihaa, surua ja vihaa häntä kohtaan. Noh, tänä päivänä hän on ylpeä kummisetä joka hoitaa velvollisuutensa ja kantaa vastuuta tehtävästään, mutta miksi ei omasta lapsestaan voinut? Kaikkein pahinta oli se että poikaystäväni pakotti tämän kummilapsen ristiäisiin..minulla oli todella paha olla, halusin juosta pois paikan päältä itkien...miksi minut sinnekkin piti raahata, eikö riitä että kadun? Tässä vähän aikaa sitten hän halusi lapsen minun kanssani..olin onnellinen :) mutta nyt hänen mielensä on yhtäkkiä muuttunut..välillä minusta tuntuu siltä että hänen elämäntehtävänsä on hajottaa minu palasiksi, hän on jo sen kerran tehnyt.
mun tarina :(
tuuli
91115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokaisella naisella on oikeus päättää omasta kehostaan. Ei kukaan voi pakottaa tekemään aborttia, se on sinun oma päätöksesi loppujen lopuksi!! Sinä se teet itse päätöksesi haluatko abortin vai et. Ei mies! Miehellä ei ole valtuuksia määrätä aborttia eikä sillä ole paljon muutakaan sanottavaa asiaan! Vaan viimeinen päätös on sinun! VAIN SINUN!
Tämä osoitta vain sen että olet halunnut tehdä abortin, sinä vaan haluat syntipukin siihen! Niinkuin sanoin ihmisellä on oikeus määrätä omasta kehostaan! Se jopa on laissa määrätty!! Mietis nyt tätä ja mieti mitä teit...
voihan NENÄ kun pitää aina olla haukkumassa muita!!! voi kertoa että mulla melkein sama kokemus:ukko pakotti aborttiin, ja ei siinä ns "paniikissa" välttämättä aina itseään kuuntele vaikka pitäisi,.vuoden ajan mietin ja mietin miksi tein sen mutta sitten tuli uusi raskaus ja se oli toivottu mutta katsokaas kummaa: ukkoa ei kiinnostanut pojan syntymän jälkeen perhe-elämä joten lähdimme eri teille.
toivon vaan että ette olisi aina haukkumassa täällä muita.ne jotka ei aborttia ole tehneet, ei ne sen kummempia ihmisiä oo ku mekään abortin tekijät. (vaikka niin luulevatkin)
..olen ehkä julma mutta kyllä aikuisen ihmisen kuuluu ottaa päätös omasta elämästään eikä olla tuuliajolla ja tehdä vastoin omaatuntoa jos muut niin haluaa. :(
Se että valitsit miehesi halun lapsen sijasta oli päätöksesi jota et halunnut tehdä mutta teit kuitenkin ..ehkä sinun kannattaisi vaihtaa miehesi ja alkaa elää rohkeammin. Ja ehkä hankkia perhe jonkun muun kanssa. Voimia sinulle ja onnea elämääsi tästä eteenpäin muuta me emme voi tehdä kuin ottaa opiksemme virheistämme. :(
Mutta tuntuu että miehelläsi mieli vaihtuu koko ajan, joten mieti todella tarkkaan haluatko edes hänen kanssaan lapsia? Entä jos käy niin kuin tuossa aiemmalle kirjoittajalle, tiet vei erilleen.
Jos haluat lapsen niin kannattaa tuollaisen ailahtelevaisen miehen kanssa miettiä jo etukäteen että pärjäätkö tarvittaessa lapsen kanssa kahdestaan.
Lapsi ansaitsee ainakin yhden rakastavan aikuisen joka häntä rakastaa ja joka huolehtii.
Olisiko sinulla enemmän voimia perheeperustamiseen jonkun vakaamman miehen rinnalla?
Mitä sinä itse haluat elämältä?
Onko mies onnesi tiellä?
Voitko luottaa mieheesi?
Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen ja rakastavia ihmisiä ympärillesi.
Jokainen ihminen on sen itselleen "velkaa".
Ajattele sinäkin omaa parastasi!
miehen kanssa teet vielä! Eihän tuollaisen tuulimyllyn kanssa voi mitään rakentaa elämässä! Tai vähintäänkin keskustelkaa siitä. On aika sen miehen jo kasvaa. Sä voit sitä vaatia, että tuollainen ei jatku. Älä ihmeessä suostu tuollaiseen kohteluun!
Taas surullinen tapaus, joita tulee lisää joka päivä.
Pyytäisin enemmän kunnioitusta niitä kohtaan, jotka kampanjoivat elämän puolesta ja abortin vaihtoehtoja suosittaen, vaikkakin kirjoittaisivat tälle palstalle mihin tahansa viestiketjuihin. Oikeasti tilanne on se, että abortti Suomessa on vain harvoin ehdottomasti tarpeen. Kun asian ensin selvittää perusteellisesti lapsen isän ja omien vanhempien kanssa niin edellytykset lapsen pitämiseen ja hoitamiseen selvenevät merkittävästi. Ja siitäkin eteenpäin on paljon tuen saamisen mahdollisuuksia!
Abortti on hirvittävä ja riskialtis toimenpide, jonka läpikäymistä ei soisi kenellekään. Pitää toivoa, että jatkossa yhä useammat harkitsisivat ennenkuin toimivat.
..itse ole synnyttänyt ja elänyt yksinhuoltajan arkea.
Minäkään en ole sitä elänyt, mutta olen elänyt yksinhuoltaja äidin kanssa ja voin vakuuttaa että se oli yhtä helvettiä!!!
Tämä oli kannanotto VAIN mikon kirjoitukseen, jolle yksinhuoltajan arki tuntuu olevan niin helppoa, että...
Tämä ei ollu tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle, sillä toivon että sinä löydät itsellesi parhaimman ratkaisun ilman mikon "lepertelyjä".
Jos päädyt yksinhuoltajaksi niin on parempi kun tiedät jo etukäteen mihin päädyt, olisiko sinulla ketään yksinhuoltaja tuttua jolta voisit saada oikeaa tietoa arjesta?
Vaan toivon että mietit rauhassa mahdollisia ratkaisuja.
(Ja jos miehesi on outo, niin mitähän mieltä hänen vanhempansa ovat sinun raskaudestasi ja tulevasta isovanhemmuudestaan? Ehkä heiltä ei hirvesti apuja irtoa? Mutta entä sinun vanhempasi?)
kuin minun suustani jokainen sana sanottu.. kauheaa.. miksi kaiken on oltava näin hankalaa?? kirjoittele jos kiinnostaa.